Tiedätkö mitä makeutusaine tekee sinulle?

Fitness piireissä usein käytetty makeutusaine on ollut suosiossa sen kalorittomuuden vuoksi.  ”Ituhipit” ja puhtaan ravinnon puolestapuhujat välttävät taas makeutusainetta kuin ruttoa.  Mitä makeutusaine todellisuudessa on ja miten se vaikuttaa elimistöön vai vaikuttaako?

Mitä makeutusaine on?

Makeutusaineesta puhuttaessa tarkoitetaan  usein keinotekoisesti valmistettua valkoisen sokerin korvaavaa makeaa ja vähäkalorisempaa tai kaloritonta valmistetta. Makeutusaineena tunnetaan erilaisia makeuttajia kuten sakariini, syklamaatti, asesulfaami K, aspartaami ja steviaglykosidit. Sokeria korvataan myös sokerialkoholeilla, joiden energiasisältö on sama kuin sokerin. Niiden imeytyminen on kuitenkin epätäydellistä, mikä vähentää hieman niistä saadun energian määrää. Sokerialkoholeja tunnetaan mm. nimellä erytritoli, isomalti, laktitoli, mannitoli, sorbitoli jaksylitoli ja niitä käytetään esimerkiksi purukumissa sekä pastilleissa.

Makeutusainetta saadaan kuitenkin myös luonnosta, joista tunnetuin esimerkiksi steviaglykosidit. Steviaa saadaan etelä-amerikkalaisesta kasvista (stevia rebaudiana) ja on käytännössä siis luonnonmukainen makeutusaine. Steviakasvi ei ole kuitenkaan sama asia kuin stevioglykosidi-nimiset makeutusaineet, jotka ovat 90-prosenttisesti lisäaineita. Stevia on 100-300 kertaa makeampaa kuin sokeri ja tämän vuoksi käytetty makeutusaine kalorittomuutensa vuoksi. Stevialla on kuitenkin vahva ominaismaku, jota useissa tuotteessa poistetaan käyttämällä erilaisia muita yhdistelmämakeuttajia. Makeutusaineita tuotetaan myös täysin keinotekoisesti.

Todellisuudessa tämän ”lunnonmukaisen” stevia makeuttajan osuus light tuotteissa saattaa olla hyvinkin pieni, sillä EVIRAN mukaan ainesosan ilmoittaminen määrällisesti tulee tehdä vain mikäli ainesosa yhdistetään elintarvikkeen nimeen (kuten janssonin kiusauksessa kalan osuus) tai jos ainesosaa korostetaan pakkausmerkinnöissä sanoin tai kuvin (esimerkiksi hedelmämyslistä hedelmän osuus). Vaikka yksittäisistä makeutusaineista on olemassa saantisuositukset, niiden yhteiskäytölle ei ole erikseen rajoituksia ja näin ollen jokaista ainetta saisi laittaa vaikka maksimimäärän. On siis vaikeaa tai lähes mahdotonta laskea turvallista saantisuositusta ja päiväannosta. 

Usein turvaudutaan siihen että suomen laki on tiukka ja elintarvikkeiden valmistajat sekä viranomaiset korostavat sitä, että makeutusaineet on tutkittu ja testattu turvallisiksi. Silti paljon on aukkoja juuri yhdistelmämakeutuksien tutkimisessa. Kuitenkin on suosituksia makeutusaineen välttämisestä esimerkiksi tiettyä sairautta sairastaville sekä raskaana oleville henkilöille. Jos makeutusaineilla katsotaan olevan epäedullisia ja/tai vaarallisia vaikutuksia sikiön kehittymiselle raskaana ollessa, miksi me kuvittelemme ettei makeutus aine vaikuttaisi silloin myös meihin ilman raskautta? 

Useimpien lähteiden ja tutkimusten mukaan makeutusaineet ovat kuitenkin hyvin tutkittuja ja testattuja, eikä täten suositusten mukaisesti käytettynä aiheuta terveydelle vaaraa. Makeutusaineista vain sakariinin sekä syklamaatin on todettu eläinkokeilla nostavan syöpäriskiä. Makeutusaineista kuitenkin asesulfaami K on rakenteeltaan samankaltainen vaikkakin pieninä määrinä vaaraton. Monessa lähteessä myös korostettiin makeutusaineen suotuisimpia vaikutuksia verrattuna valkoiseen sokeriin, etenkin hammasterveydenhoidossa sekä painonpudotuksessa.

Makeutusaineen haittoja!

Esimerkiksi aspartaamia suositellaan vältettävän tietyissä sairauksissa kuten fenylketonuriaa (PKU) sairastavilla henkilöillä. Fenylketonuria on kehitysvammaisuutta aiheuttava perinnöllinen sairaus, joka johtuu yleisimmin geenivirheestä. Sairaudessa elimistöön kertyy runsaasti fenyylialaniinia ja kohonnut pitoisuus vaurioittaa aivojen kehitystä. eivät pysty hajottamaan fenyylialaniinia kehossaan ja näin heidän on kyettävä välttämään aspartaamia sisältäviä elintarvikkeita. Tämä lisäksi makeutusaineelle voi myös olla yliherkkä, siinä missä mille tahansa muulle elintarvikkeelle. Esimerkiksi lisäaine yliherkkyydestä kärsivä voi saada makeutusaineesta oireita kuten äkillisiä iho tai hengitysteiden reaktioita.

Suolistolla sekä aivoilla on tiedetysti yhteys. Suoli-aivoakseli on suolistomikrobiston, immuunijärjestelmän, enteroendokriinisen järjestelmän, enteerisen hermoston ja keskushermoston muodostama toiminnallinen kokonaisuus.Yleisten ravitsemussuositusten noudattaminen tukee suolistobakteerien monimuotoisuutta ja vaikuttaa suotuisasti suoli-aivoakselin toimintaan. Suolistomikrobiston tasapainon häiriöt liitetään monien immunologisten ja tulehdusten mekanismein käynnistyvien sairauksien syntyyn, kuten autismissa sekä ADHD:ssä. Myös muita suolistoperäisiä sairauksia tilastoidaan tänä päivänä enemmän kuin aikaisempina vuosina. Miten tämä on mahdollista vaikka nykypäivänä tietoa on enemmän kuin aikaisemmin?

Makeutusaineen vaikutus suolistoon!

On siis pystytty jo kumoamaan väitteet jolloin makeutusaineet aiheuttaisivat syöpää ja olisi terveydelle vaarallista. Tutkimuksissa on kuitenkin saatu viitteitä siitä että keinotekoiset makeutusaineet eivät ole täysin harmittomia. Olet varmasti kuullut lauseen suolisto on meidän toiset aivomme! Suoliston toiminta vaikuttaa paljon kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme aivojen kautta. Huono vatsa vaikuttaa mielialaan. Suurin osa ihmisen immuunipuolustuksesta sijaitsee suoliston alueella ja siellä vallitsevissa bakteereissa. Suolen limakalvo toimii tulehduksen säätelijänä ja sen vaikutukset tuntuvat koko kehossa. Tietyillä probioottisilla bakteereilla on vaikutus mielialaan vaikuttavien hermovälittäjäaineiden määriin kuten serotoniiniin ja dopamiiniin. Iso osa näistä valmistuukin suolistossa eli suolisto tuottaa samoja kemikaaleja kuin aivot. 

Eläinkokeissa on havaittu että keinotekoiset makeutusaineet saattavat vaikuttaa ja/tai muokata suolistoflooraa ja sen toimintaa. Keinotekoiset makeutusaineet voivat muuttaa koostumusta siten, että haitalliset bakteerit saavat enemmän jalansijaa. Suoliston tasapainon häiriöstä kärsivät henkilöt ovat luonnollisesti tällöin herkempiä suoliston mikrobistoon vaikuttaville aineille, kuten makeutusaineelle. Mikrobiston lisäksi myös tiettyjen makeutusaineiden hidas ja epätäydellinen imeytyminen ohutsuolessa johtaa siihen että vettä pidättäytyy suoleen. Liiallinen neste suolistossa taas aiheuttaa ripulia, vatsakipuja, vatsa murinaa, ilmavaivoja sekä turvotusta. Samoin kun suojelisit päätä pyöräilessäsi pyöräilykypärällä, miksi et suojaisi suolistoa syömällä lisäaineetonta ja terveellistä ruokaa? On siis sanomattakin selvää että pystyt vaikuttamaan terveyteesi ravinnon laadun kautta suuntaan tai toiseen!

Kaikesta tästä huolimatta yhtälailla pitää muistaa että myös sokeri aiheuttaa terveydelle haitallisia vaikutuksia ja itse asiassa osa makeutusaineista on katsottu olevan hampaille paljon sokeria parempi vaihtoehto. Lisäksi makeutusaine saattaa olla hyödyllisempi painonpudotusta ajatellen vähäisen tai kalorittomuutensa vuoksi. Vaikkakin tutkimukset osoittavat ettei käyttösuositusten mukaisesta kulutuksesta aiheudu terveydelle haitallisia vaikutuksia, silti löysin hyvin vähän yhdistelmämakeutusaineiden käytöstä tutkittua tietoa. Myöskään tutkimusta makeutusaineen vaikutuksesta tulehduksellisissa suolistosairauksissa ei juuri löytynyt. 

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei sanoa mitä tulisi ja ei tulisi käyttää, vaan tarkoitukseni on ennemminkin lisätä tietoisuutta makeutusaineista ja niiden vaikutusta meihin. Totta kai muuttuvassa, kauneutta sekä laihuutta ihannoivassa yhteiskunnassa yritykset haluavat tuotteistaan paremman makuisia vähemmällä kalorimäärällä ja siksi monesta tuotteesta löytyy ennemmin makeutusainetta. Makeutusaineen maine on myös monella hyväksyttävämpi kuin sokerin, sillä se ei sisällä kaloreita ja kalorithan aina mielletään huonoksi. Mitä tulee järkevään ja terveelliseen elämään on kohtuus kaikessa, niin sokerissa kuin makeutusaineessakin välttämätöntä. Mikä tahansa tuote voi olla epäterveellinen liiallisessa määrin, myös ne puhtaat raaka-aineet kuten kananmunat ja kaurapuuro.

Mielestäni kaikessa tekemisessä tärkeintä on tietoisuus. Kun tietoisuutta on riittävästi pystyy valinnat suhteuttaa järkevästi. En missään nimessä kannata mustavalkoista ajattelua ja sitä että on yksi absoluuttinen oikea ja väärä. Oli kyseessä mikä tahansa tuote niin aina maailmasta löytyy joku, kenelle se ei sovi ja taas joku kenelle sopii! Tunnen kuitenkin paljon ihmisiä jotka lipittävä päivittäin suurissa määrin pepsimaxia tai cola zeroa ymmärtämättä miten tuote toistuvasti ja suurissa määrin käytettynä saattaa aiheuttaa, sillä onhan tietoisuus sokerista jo paljon makeutusainetta pidemmällä. Kun tietoisuus on kohdillaan voi tällöin tehdä parempia ratkaisuja oman ideologiansa mukaisesti. Siinä missä liiallinen sokeri, myös liiallinen makeutusaineen käyttö ei sovi terveelliseen ruokavalioon.

-Kiira

Lähteet:

  • https://www.ruokavirasto.fi/yritykset/elintarvikeala/valmistus/elintarvikkeista-annettavat-tiedot/pakkausmerkinnat/ainesosan-maaran-ilmoittaminen/
  • https://thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/ravitsemus/suomalaisten-ravitsemus-ja-ruokailu/raskausaika/raskausaikana-valtettavat-elintarvikkeet
  • https://www.terve.fi/artikkelit/suuropas-kertoo-kaiken-makeutusaineista
  • https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/ruoka/suolisto-toiset-aivomme
  • https://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/0/31/17/500/sll42018-203.pdf
  • https://medlineplus.gov/ency/article/007492.htm
  • https://toxnet.nlm.nih.gov/cgi-bin/sis/search/a?dbs+hsdb:@term+@DOCNO+3915

Miten kevyt liikunta ja hikoilu vaikuttaa krapulaan?

Oletko sä vetänyt iltaa koskaan pitkän kaavan kautta? Se tunne kun olisit voinut ottaa muutaman vähemmän, juoda enemmän vettä ja mennä aikaisemmin nukkumaan. Mutta ei! Elämä vie ja välillä käy näin. Sen jälkeen kun olen saanut ruokaa koneistoon, lipitettyä vettä sen verran että nesteitä tulee myös ulos ja levättyä pahimmat univelat pois, menen aina kevyesti liikkumaan (painosanalla kevyesti). Se tunne kun koet krapulan lisäksi pientä morkkista turhaan nautituista juomista ja lähdet hikoilemaan on jotain käsittämätöntä. Miten liikunta viekin joka kerta suurimman henkisen ja fyysisen pahan olon pois? Miten liikunta auttaa krapulaisen olon parantamiseen?

Aloitetaan liikunnan vaikutuksesta ihmiseen jotta ymmärrämme paremmin kokonaisuutta. Liikunta vaikuttaa ihmiseen tunnetusti kokonaisvaltaisesti aineenvaihdunnan ja fyysisen olemuksen lisäksi aivoihin ja taas sen myötä mm. mielenterveyteen ja uneen. Fyysinen aktiivisuus tarkoittaa lihassupistusten aikaansaamaa liikettä, joka muuttaa energiankulutuksen lepotilaa suuremmaksi. Fyysisen aktiivisuuden aikana sympaattinen hermosto aktivoituu, jonka seurauksena verenkierto ja verenpaine vilkastuu,  hengitys kiihtyy ja aineenvaihdunta aktivoituu. Aineenvaihdunnan aktivoinnin seurauksena tahdonalaisten supistuvien lihasten lisäksi tahdosta riippumattomien sisäelinten ja kudosten toiminta vilkastuu, hapen sekä ravintoaineiden kuljetus tehostuu. Näiden muutosten ja kehon homeostaasin (kehon ylläpitävä sisäeritys eli hormonieritys ja autonomisen hermoston järjestelmä) vaikutuksesta fyysinen aktiivisuus lisää terveyttä ja hyvinvointia. Hormoneista puheen ollen päästään liikunnan vaikutuksesta aivokemiaan.

Liikunnan aikana aivokemia muuttuu. Tämä on niin mielenkiintoinen ja monimutkainen prosessi josta emme suoraan sanottuna edes tiedä vielä kaikkea. Kuitenkin simppelisti liikunnan aikana aivojen välittäjäaineiden eritys kasvaa, hormonien eritys vilkastuu, vireystila paranee ja kuormituksen jälkeen unen laatu syvenee. Lisäksi hermoimpulssit lisääntyvät jonka myötä viestintä ja uudismuodostus tehostuvat, stressinsieto paranee, keskittymiskyky, muisti ja oppiminen paranee. Liikunnan aikana aivoista vapautuu erilaisia hormoneja kuten endorfiinia, dopamiinia, endokannabinoideja sekä serotoniinia. Kaikkien näiden hyvää oloa tuottavien hormonien vaikutuksesta mielihyvän tunne, hyvänolon tunne itsestä ja omasta olosta lisääntyy ja alakulo sekä masentuneisuus lievittyvät.

Krapulassa (darrassa, dartsulissa, dagen efterissä) tunnetusti verensokeri on alhaisempi jolloin keholla on käytössä vähemmän energiaa. Useimmat alkoholit ovat myös diureettisia eli poistavat kehosta nestettä. Lisääntyneen virtsaamisen myötä nestehukan vaara kasvaa. Suurin osa soluistamme tarvitsee nestettä toimiakseen kunnolla, mukaan lukien aivot. On siis sanomattakin selvää että käymme hitaammalla ja voimme huonommin kostean illan jälkeen, puhumattakaan henkisestä olosta. Koettu krapula on toki yksilöllistä ja siihen vaikuttaa yksilöllisten tekijöiden lisäksi myös alkoholin määrä ja laatu. Niin kuin yllä mainitsin liikunta lisää fysiologisten muutosten  myötä myös merkittävästi hyvänolon kokemusta aivokemian ja hormonierityksen seurauksena. Ei ole siis ihme että pienen ja kevyen liikuntasuorituksen jälkeen koemme parempaa oloa, niin henkisesti kuin fyysisesti. 

Loppuun haluan kuitenkin korostaa että yllä mainitut asiat koskevat kyvyttä liikuntaa kuten kävelyä (toki yksilöllisesti suhteellista). Raskasta treeniä ei suositella tehtäväksi alkoholin alaisena, eikä edes krapulaisena. Alkoholi vaikuttaa toimintakykyyn myös seuraavana päivänä. Alkoholi veressä hidastaa koordinaatiokykyä, heikentää tasapainoa, kehon hienomotoriikkaa ja reaktio aikoja. Tällöin siis loukkaantumisvaara on merkittävästi koholla ja olet alttiimpi tapaturmille.  Veressä olevan alkoholin vaikutuksesta veren laktaatti hajoaa maksassa normaalia hitaammin, jonka jälkeen liikunta käy kertyneen maitohapon vuoksi haasteellisemmaksi. Myös muiden hajoamistuotteiden kuljetus hidastuu. Krapulassa syke ja verenpaine ovat normaalia korkeammalla eikä elimistö ole ehtinyt toipua nestetasapainon suurista vaihteluista. Myöskään hapenottokyky ei ole parhaimmillaan.

Koska alkoholi vaikuttaa myös uneen heikentävästi ja uni taas aivotoimintaa ja sen palautumisen kautta suorituskykyyn, kova urheilu alkoholin vaikutuksen alaisena ja/tai väsyneenä on tehotonta sekä vaarallista.  Yhden alkoholiannoksen palaminen voi kestää noin kaksi tuntia. Alkoholin palamisnopeus pysyy vakiona, eikä sitä pysty nopeuttaa saunomisella, kahvin juomisella tai liikunnan harrastamisella. Liikunnalla pystymme vaikuttamaan vain koettuun mielihyvään ja oman olon tuntemukseen. Muista siis järkevä käyttäytyminen ja kohtuus kaikessa. 

-Kiira

LÄHTEET:

  • Liikkuva ihminen – aivot, liikuntafysiologia ja sovellettu biomekaniikka Sandström. M & Ahonen. J. VK-kustannus Oy
  • Terveyskirjasto.fi
  • Ukkinstituutti.fi

Vinkkejä limu/sokerikoukusta pääsemiseksi!

Kuluuko pepsimaxia tai Coca colaa liian usein? Kärsitkö limu/sokeri riippuvuudesta? Monet juovat kalorittomia ja makeutusaineella makeutettuja limuja ajatellen ettei ne ole pahasta. Limut sisältävät sokerin/makeutusaineen lisäksi paljon väri-, lisä- ja säilöntäaineita. Videolla muutama vinkki riippuvuudesta pääsemiseksi sekä neljä parempaa vaihtoehtoa limulle.

-Kiira

Tiedätkö arvosi?

Mikäli kysyisin sinulta nyt mitkä ovat kolme sinulle tärkeintä arvoa mitä vastaisit?

Sinä ihana lukijani. Ota itsellesi hetki aikaa hengähtää ja miettiä elämää ja omia arvojasi. Mitkä asiat ovat sinulle kaikkein merkittävintä elämässä ja minkä mukaan sinä elät ja toimit? Mikäli et suoralta kädeltä osaa nimetä näitä elämää ja valintoja ohjaavia tekijöitä, niin ei huolta. En minäkään aikaisemmin osannut luetella arvojani niitä aina kysyttäessä, vaikka arvohuutokaupan tehdessäni tajusin että nämä ne arvoni on joiden mukaan olen aikaisemminkin elänyt. En vain osannut antaa arvoilleni nimeä tai tunnistaa niitä.

Miksi omat arvot olisi hyvä tiedostaa?

Arvolla tarkoitetaan elämää ja valintoja ohjaavasta tiedostetusta tai tiedostamattomasta aatteesta. Se voi olla jonkin asian päämäärä. Arvot tuovat yleensä elämään merkitystä sekä tarkoitusta ja sen myötä säätelee päivittäistä käyttäytymistä ja valintoja. Tiedostamalla omat arvot ymmärrät paremmin omaa toimintaa. Päätöksen teot helpottuvat sekä elämä saa lisää tarkoitusta. 

Vaikka arvot ei sinänsä ole mikään seksikäs keskustelunaihe, et voi välttyä kohtaamasta erilaisten arvojen määrittelemää toimintaa. Erilaiset yhteisöt., organisaatiot ja työpaikat kuten koulut määrittävät itse omat arvonsa, sillä arvot ovat kaiken toiminnan perusta. Nyky yhteiskunta on eri arvomaailmojen sekamelskaa ja nykyinen hektinen elämäntyyli saattaa sokeuttaa ihmiset toimimaan eri tavoin mitä oikeasti yksilön perimmäiset arvot osoittaisivat. Tämän seurauksena yleinen turhautuminen ja elämän kokeminen tarkoituksettomana lisääntyy yhteiskunnassa. Tämän vuoksi suosittelen kaikille ajoittaista pysähtymistä omien arvojensa ja itsetutkiskelun parissa.

Pidemmittä puheitta seuraavan testin avulla saat ohjausta omien arvojesi pariin. Alla on lueteltuna 11 erilaista arvoa.

TEHTÄVÄ 1) Lue arvot rauhassa läpi ja tunnustele mitä ajatuksia ne sinussa herättää?

  1. Hedoniset arvot: onni, mielihyvä, ilo, nautinto, aistillisuus
  2. Vitaaliset arvot: elämä, terveys, tahto, kuntoisuus
  3. Esteettiset arvot; kauneus, ylevyys, suloisuus, taide
  4. Tiedolliset arvot: totuus, tieto, oppi, koulutus, viisaus, tiede
  5. Uskonnolliset arvot: usko, toivo, pyhyys, laupeus
  6. Sosiaaliset arvot: Altruismi, ystävyys, rakkaus, uskollisuus, vapaus, veljeys
  7. Mahtiarvot: Voima, valta, rikkaus, raha, voitto
  8. Oikeusarvot: oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet, tasa.arvo, laillisuus
  9. Eettiset arvot: hyvyys, moraalinen oikeus
  10. Ekologiset arvot: luonnon kauneus ja terveys, eläinten oikeudet
  11. Egologiset arvot: itsekkyys ja oma etu, omanarvontunto

TEHTÄVÄ 2) Rajaa arvoista 6 pois ja jätä viisi (5) tärkeintä arvio itsellesi jäljelle. Mistä voisit luopua? Mitä ilman pystyisit elämään?

Muista että arvojen rajaaminen on yksilöllistä ja testiä tehdessä pyri olla ajattelematta sitä mitä muut ympärilläsi valitsisivat, mitä sinun oletetaan valitsevan vaan tee rehellisesti siten, miltä sinusta oikeasti tuntuu. Muista ettei mikään arvoista ole oikea ja väärä. Kaikki olemme yksilöitä ja koemme toiset asiat tärkeämmäksi kuin toiset.

TEHTÄVÄ 3)  Poista jälleen jäljellä olevista arvoistasi kaksi (2) arvoa, jolloin jäljelle jää sinulle kolme (3) tärkeintä arvoa. Pohdi miksi päädyit juuri tähän valintaan? Käytä lisäksi hetki oman elämäsi pohtimiseen. Miten valitsemasi arvot näkyvät sinun elämässäsi ja valinnoissasi? Elätkö arvojesi mukaisesti? Onko jokin asia elämässä joskus järkyttänyt arvomaailmaasi tai vaikuttanut niiden muodostumiseen? Onko elämässäsi ollut tilanteita, jossa olet joutunut joustamaan tai luopumaan arvomaailman mukaisesta toiminnasta? Miksi näin on käynyt ja miten olisit voinut tehdä toisin pysyäksesi uskollisena itsellesi?

TEHTÄVÄ 4) Kirjaa kolme (3) tärkeintä arvoa itsellesi konkreettisesti ylös. Mikäli koet ristiriitaisia tai hankalia tilanteita, palaa arvojesi pariin. Saat niistä apua valintoihin ja selkeyttä elämääsi. Tiedostamalla omat arvot pysyt uskollisena itsellesi ja sen myötä toimintasi ja valintasi ohjaavat sinua onnellisuuteen! 

-Kiira

Kuvat: Johanna Ketola IG @johannaketo

Voihan kesämasennus!

Kesä lähenee loppujaan tai ainakin suurin osa omasta lähipiiristäni on jo palailemassa takaisin töihin ja rutiinien pariin. Itse vietän vielä puolilomaa elokuun toisiksi viimeiseen viikkoon saakka, jolloin vihdoin koulu alkaa. Kyllä sanoin VIHDOIN, sillä koulun alkua on odotettu jo heinäkuusta lähtien, sekä uudet kalenterit ja vihot on ostettu jo aikoja sitten. Kuulostaako hullulta?

Kesäkuu meni suhteellisen kivasti, sillä suurin osa asiakkaistani oli maisemissa ja työt pyöri normaalisti. Olen kokoajan somekanavilla puhunut olevani puolilomalla, sillä yksilövalmennukset ja jumppatuntini ovat olleet normaalisti viikoittain. Tämän lisäksi toiminimeni liittyvät asiat olen voinut hoitaa koneella oman aikatauluni mukaisesti. Tämä on siis jättänyt suhteellisen kivasti joustovaraa muulle elämiselle, jolloin olen myös voinut nauttia kesästä.

Sitten tuli heinäkuu työt hiljeni ja saapui perinteinen loma ”masennus”. Ja heti alkuun haluan huomauttaa että masennuksesta puhun nyt vertauskuvainnollisesti, sillä minulla ei ole oikeasti koskaan todettu masennusta, enkä myöskään keksinyt vastaavanlaista ilmaisua kyseiselle tunnetilalle. Perinteisestä loma masennuksesta puhun nyt siinä mielessä että olen havainnut viimeisimpien vuosien aikana kokevani samoja tunteita aina loman koittaessa. Älkää ymmärtäkö väärin, loma on toki aina kovin odotettu ja toivottu asia. En kuitenkaan ole välttynyt näiltä tunteilta ainakaan viimeiseen kolmeen edelliseen vuoteen.

Tylsyys, yksinäisyys, toimettomuus, laiskuus, merkittömyys ja monia muita ei niin positiivisia tunteita olen kokenut lomani aikana. Miksi? Olen tullut siihen tulokseen että hektisen arkeni myötä (AMK opiskelu, yrittäjyys, työt, some) on vaikea olla tekemättä mitään. Se että on tottunut tekemään paljon asioita ja yhtäkkiä pitäisi osata olla tekemättä mitään, vaati mielestäni alkuun totuttelua ja irtipäästämistä. On vaikea sammuttaa takaraivossa pitkään kolkuttanutta ”tee duunia, opiskele ja lue jotta selviydyt” ääntä. Ei ihminen ole kone jonka voi loman koittaessa vaihtaa ON moodista OFF tilaan. Ainakin olen huomannut sen olevan äärimmäisen vaikeaa minulle. Tiedän ettei huonoa omatuntoa pitäisi aiheesta kokea, sillä loma kuuluu kaikille ja lepo on enemmän kuin tarpeellista jokaisen kohdalla, säilyttääkseen pään kasassa. Vaikka tiedostan loman merkityksen en voi kokemilleni tunteilleni mitään.

Nyt kun olen huomannut kokevani samoja fiiliksiä viimeisimmät vuodet, olen pyrkinyt purkaa näitä ja selvittämään mistä ne johtuvat. Huomaan erityisesti nauttivani asioista kun saan jakaa ne läheisteni kanssa. Kun pääsääntöisesti kaikki ympärilläni ovat palkkatöissä on luonnollisesti lomat hyvin tiukkaan säädelty sen mukaan miten töistä on saatu vapaaksi. Mikäli lomat eivät ajoitu läheisimpien kanssa samaan ajanjaksoon on luonnollisesti yhteinen tekeminen haastavampaa. Vaikka olen aina kokenut tarvitsevani omaa aikaa ja rauhoittumista, olen huomannut etten ehkä sittenkään ole niin kotihiiri kuin luulin. Nautin yhdessäolosta ja erilaisesta tekemisestä ja kokemuksista. Yksin tehtynä erilaiset asiat ei tunnu läheskään niin mukavalta kuin hyvässä seurassa. Totta kai ymmärrän että töitä on tehtävä silloin kun niitä on ja lomat pidettävä silloin kun pystyy. Kuitenkin jatkuva tekemättömyys tai yksinolo tylsistyttää minut kuoliaaksi. Ja taas jotta ette ymmärrä väärin on ajoittainen rentoutuminen sohvalla tai koko päivän löhnääminen sängyssä telkkaria katsellen enemmän kuin jees. Silloin kun tekemättömyys on oma valinta, pystyy siitä myös täysillä nauttimaan. Kun toimettomuus ja yksinolo ei olekaan oma valinta, muuttuu rennon oleilun merkitys päinvastaiseksi.

Summa summarum tänä kesänä meinasin vajota taas samaan masennus moodin kavereiden ja perheen ollessa kiireisiä ja hetkeksi vajosinkin. Vaikka edelleen yksin ollessani huomaan avaavani läppärin turhan usein ja tekeväni töitä, jotta kokisin tekeväni jotain hyödyllistä, olen myös edelliskesään verrattuna pystynyt nauttimaan oleilusta yksin enemmän kuin ehkä aikaisemmin. Koska en koe nauttivani kotona makaamisesta paria päivää kauempaa, olen tehnyt kesällä paljon asioita ihan vain omassa laatuseurassani! 😀 Olen viettänyt ihania piknik hetkiä auringossa, olen käynyt kävelyillä ja kävellyt teillä joista en ole aikaisemmin kulkenut (btw niitä löytyy yllättävän paljon ihan vain kotikulmilta kun miettii asiaa), olen treenannut sekä istuskellut puistoissa nauttien ilmasta hyvä podcasti seuranani. Olen myös kahvitellut lukuisissa kahviloissa ja rustannut tavoitteita sekä unelmia ylös miettien elämää.

Australiassa pääsääntöisesti yksin reissatessani tein hyvinkin paljon asioita yksin nauttien vapaudesta ja yksin olon mutkattomuudesta. Nyt vuosien jälkeen huomaan yhä enemmän kadottavani ulkomaalta imetyt vaikutteet ja vajoavani takasin suomimoodiin. Australiassa saatoin matkustaa satoja kilometrejä ihan vain katsomaan jotain vuorta tai moikkaamaan random tuttua toiselle puolelle maata, joten miksi se muka on niin vaikeaa poistua kotoa ja nauttia kesästä tehden erilaisia asioita, vaikka sitten yksin?

Joillekkin kesä ja tekeminen taas saattaa aiheuttaa paineita. Monelle kesä on pelkkää suorittamista juuri tästä syystä että nyt pitäisi olla aikaa nähdä kaikki sukulaiset, tehdä ne asiat jotka to do- listalle asetti, puunata koti kesäkuntoon, puunata itsensä kesäkuntoon, panostaa parisuhteeseen tai riekkua juhlissa etsimässä sitä parisuhdetta, pitää käydä festareilla, lukea kirja, nähdä ystäviä, siivota kaapit järjestykseen, käydä mökillä, huoltaa ja laittaa mökki kesäkuntoon, saattaa keskeneräiset projektit loppuun, aloittaa ne projektit joista on haaveillut ja sen lisäksi tehdä jotain uutta jne. Ei ihme että lyhyillä lomilla koetaan stressiä tai masennutaan kun loma on kaikkiin näihin tarpeisiin nähden aivan liian lyhyt. Hyvä esimerkki tästä oli eilen valmennettavani joka stressasi töihin paluuta ennen kuin loma oli kerennyt vielä edes alkamaan!

Juuri nämä monet asetetut tekemiset luo painetta. Kesäisin myös parisuhde saattaa olla kovilla kun oletetaan että toinen on mukana kaikissa omissa suunnitelmissa. Myönnän itse lukeutuvani ajoittain myös tähän kastiin, kun toivoo että voisi viettää yhdessä aikaa vaikka totta kai toisellakin on omat halut, tarpeet ja menot.  Syksyisin ihmiset käpertyvät viltteihin ja pimeyden myötä perustellaan itselle että on ok vain olla kotona. Miksei kesäisin voisi vaan olla jos siltä tuntuu? Määrittääkö siis valon tai lämpötilan määrä sen kuinka paljon saa tai pitää olla sisällä, mikä on perusteltua ja mikä ei? Kuulostaahan se nyt täysin pähkähullulta!

Vaikka itse pidän aktiivisesta elämästä ja teen mielelläni paljon asioita, sain hyvän reality checkin avatessani vanhan kalenterin. Jos nyt en oikeasti vain ole ja nauti, siihen ei ole aikaa myöhemminkään. Kalenterin avaaminen havainnollisti sen mitä viimesyksy ja kevät oli ja mitä se todennäköisesti taas tulee olemaan.

Jotta pystyisit nauttimaan kesästä oikeasti niin tässä lyhykäisesti vielä muutama vinkki, joita itsekin pyrin toteuttamaan nyt kesäloman loppuajan:

  1. Tunnista OMA tarpeesi ja tee sen mukaan asioita!
  2. Älä lataa liian suuria vaatimuksia itsellesi äläkä läheisillesi!
  3. Kaikkeen ei voi eikä tarvitse pystyä!
  4. Vältä kuluttavia asioita ja stressiä. Sen sijaan tee asioita jotka energisoivat ja lataavat akkuja. Jos kesällä et lataa itseäsi niin milloin sitten? Et ainakaan töihin palauduttuasi!
  5. Muista myös että kesästä voi nauttia vaikka yksin ja uskaltaudu tekemään samoja asioita joita tekisit myös kavereidesi kanssa!
  6. Jos joku asia ei onnistu/menee pilalle niin älä jää märehtimään siihen. Miksi tuhlata aikaa kun sen voisi käyttää johonkin parempaan?
  7. Älä vertaa itseäsi muihin. Jos joku nauttii aktiivisesta tekemisestä, se ei tarkoita että sinunkin on tehtävä jotain!

-Kiira

Kun parisuhde hukkuu arkeen!

Kuvan reppu TÄÄLTÄ!

Onko teistä koskaan tuntunut siltä että parisuhde hukkuu arkeen? Tunne siitä että olette enemmän kämppiksiä kuin rakastavaisia? No musta on ja mun mielestä se on jollain tapaa pitkissä parisuhteissa myös ihan normaalia. Hälyttävää on jos kyseiselle tunteelle ei tee mitään. Olen aina ollut enemmän parisuhde ihminen kuin sinkkuna viihtyvä, vaikkakin melko itsenäinen ja omaa tilaa myös kaipaava, joten vuosia kestäneiden suhteiden aikana olen kokenut jos jonkinlaista tunnetta. Ensimmäisen suhteeni kesti kaksi vuotta. Toinen suhteeni oli kestoltaan noin kuusi vuotta. Nykyinen avoliitto on kestänyt jo yli neljä vuotta ja toivottavasti monia kymmeniä kymmeniä vuosia vielä eteenpäin. Näiden vuosien aikana on siis koettu vaikka ja mitä, eikä mitkään tunteet tule siis puskista. Erilaiset tunteet ja fiilikset on mielestäni inhimillisiä ja normaaleja. Kuitenkin se miten niihin suhtautuu ja miten niitä kykenee käsittelemään on avainasemassa parisuhteen lopputuloksessa.

Aikaisemmat parisuhteet ovat opettaneet siis yhtä jos toista. Haluan ajatella että kaikki tapahtuvat syystä ja kaikessa on aina jotain hyvää. Kaikista epäonnistumisista niin elämässä kuin parisuhteissa on jotain oppia mitä halutessaan pystyy ammentaa tulevaisuuteen. Epäonnistumiset ja pettymykset on mielestäni oiva hetki pysähtyä ja tarkastella omaa toimintaa. Miksi näin kävi? Miten minä vaikutin tai olin vaikuttamatta siihen? Miltä minusta tuntui tai ei tuntunut? Mikä tilanteessa on sellaista jota en tekisi seuraavan kerran? Itsetutkiskelun lisäksi avainasiassa on myös kommunikointi. Mitä avoimempi ilmapiiri sen paremmin kaikesta pystyy keskustella ja sen myötä kynnys tunteiden kertomiseen madaltuu. Koen että kommunikointi on se mikä on vuosien myötä myös kehittynyt aivan valtavasti ja se tekeekin nykyisestä suhteestani vahvan. Halusin kirjoittaa ajatuksiani parisuhteen hukkumisesta arkeen, sillä kiireisten elämän myötä myös tämä tunne on tullut minulla vastaan enemmän kuin yhden kerran. Emme kuitenkaan ole jääneet märehtimään asiaa vaan aina lähtenyt ratkaisukeskeisesti purkamaan fiiliksiä. Olen toki sitä mieltä että elämä on niin lyhyt ja ainutlaatuinen jota ei pitäisi hukata olemalla onneton. Toisaalta olen sitä mieltä että parisuhteissa saati avioliitoissa luovutetaan nykypäivänä aivan liian helposti.

Kuvan reppu TÄÄLTÄ!

Suhteeni alusta alkaen tiesin ettei tämän hetkinen suhde tulisi olemaan se tavallisin ja helpoin. Vaikka ihmisenä tarvitsen omaa aikaa ja tilaa elää omaa (suhteellisen kiireistäkin) elämääni, koen että olen myös sellainen joka vaatii huomiota parisuhteen ja kipinän ylläpitämiseksi. Otin siis tietoisen riskin ryhtyessäni suhteeseen urheilijan kanssa. Tiesin että avopuolisoni tulee olemaan paljon poissa eikä rahaa tule tulvimaan ovista ja ikkunoista, sillä suomessa tuetut urheilulajit ovat hyvin riippuvaisia mediaseksikkyydestä ja osittain menestyksestä. Vain paria lajia lukuun ottamatta suomessa on siis erittäin harvinaista pystyä elättämään itseä urheilulla tai urheilijana. Oli siis sanomattakin selvää ettei meidän talous tulisi rypemään rahassa, matkustelu ja oman asunnon haaveet oli pistettävä määrittelemättömäksi ajaksi tauolle. Lisäksi tulisimme elämään kädestä suuhun ainakin sen aikaan kun molempien opiskelut olisivat pulkassa ja ainakin toinen meistä olisi vakituisessa työsuhteessa. Sanomattakin on selvää ettei tähän tilanteeseen lapsi sopisi. Loppupeleissä materia on vain materiaa ja tärkeintä on rakkaus. Tai ainakin niin koitan lohduttaa itseäni aina kun kateellisena fiilistelen kavereiden muuttamista omiin omistusasuntoihin. Mutta kun sinun rakkaus on jatkuvasti poissa kisoissa tai leirillä tai kun hän on kotona mutta itsellä pukkaa ympäripyöreitä päiviä töissä, mistä löytää yhteinen aika kipinän ylläpitämiseksi? 

Suhteen luonne on mun mielestä avainasiassa selviytymisen kannalta. Huh kuulostipa raadolliselta, mutta selviytymistä täälläkin on välillä ollut. Arjesta ja niistä hetkistä kun on yhdessä tulee tehdä merkittäviä. Merkittävällä en tarkoita rahallista panostusta tai sitä että sen tarvitsisi olla erikoista, vaan ennemminkin aitoa läsnäoloa. Molemminpuolista sitoutumista, ymmärrystä ja panostusta niihin hetkiin silloin kuin se on mahdollista. Vaikkakin nykyään meillä on paljon enemmän aikaa yhdessä kuin esimerkiksi seurustelun alkuvuosina, meillä on edelleen jäänyt perinteeksi treffipäivät. Treffipäivät on sellaisia kun molemmat välttää puhelimella oloa, keskittyy toiseen ja tehdään yhdessä jotain erilaista kivaa. Esimerkiksi viimeksi treffipäivänä me pakattiin eväitä reppuun ja käveltiin jätkäsaaresta sillan toiselle puolelle istumaan lauttasaaren kallioille. Me juotiin rauhassa kahvia termareista, syötiin eväsleipiä ja istuttiin lähekkäin käsistä kiinni pitäen. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin spesiaalia. Mun mielestä jo se että poistuu rutiini ympyröistä tekee paljon. Etenkin kun nykyisenä yrittäjänä tekee paljon kotona töitä niin  välillä tuntuu että kotona seinät kaatuu päälle ja on päästävä muualle. Mikset treffipäivät voisi olla jotain perinteisempää esim leffassa käyntiä, ruokailua tai uusien asioiden kokemista yhdessä. Yhtenä päivänä esimerkiksi Jarno tuli pelaamaan mun kanssa tennistä kun se tiesi kuinka paljon siitä pidän. Mä taas vastavuoroisesti kökötin ulkona kylmässä katsoen kun hän väkersi kuntopalloa. Jos et oo muuten nähnyt tätä DYI kuntopallo videota niin pääset siihen TÄSTÄ!

Parisuhde on siis vastavuoroista ja tasavertaista kumppanuutta. Jos toisella herää jonkinlaisia tunteita, tulee tunteista pystyä puhumaan ilman että toinen hyökkää vastaan ja huutaa päälle. Tämä aiheuttaa vaan sen ettei suhteessa uskalleta avautua. Sen sijaan että heti ollaan luovuttamassa tulisi keskustella siitä mitä toinen milläkin hetkellä kaipaa. Tämä on mielestäni ratkaisu pitkään ja toimivaan parisuhteeseen. 

Vaikkakin meidän joka kuukautinen treffipäivä ei ole vähään aikaan pitänyt (ylläri ylläri töiden ja kiireiden vuoksi), niin huomasin taas yllättäen kaipaavani kahdenkeskistä rutiinien ulkopuolista kahdenkeskistä aikaa. Siispä tulevana lauantaina olisi taas treffipäivä ja Jarno sanoikin että haluaa viedä mut brunssille. Ah rakastan ruokaa, jotenka mulle se käy enemmän kuin hyvin. Sen lisäksi me tehdään jotain mitä ei olla vähään aikaan tehty. Ehkä mennään pelaamaan bilistä tai keilaamaan. Tai ehkä me vaan kävellään ja fiilistellään linnanmäkeä ja käydään pussauskopissa. Se on kuitenkin varma että lauantaina somettelut jää vähemmälle ja aijon keskittyä hetkeen. Treffailu ei mun mielestä katso parisuhteen kestoa tai sitä asutaanko yhdessä tai ollaanko jo naimisissa. Päinvastoin! Treffailu ylläpitää parisuhteen kipinää ja estää parisuhteen hukkumista arkeen. 

Mikäli sä tunnistit ettette ole parisuhteessanne viettäneet hetkeen yhteistä laatuaikaa niin kaivakaa kalenterit esiin ja sopikaa treffipäivä. Älkää kokeko sisällöstä niinkään painetta tai sitä että sen pitäisi olla erikoista. Nauttikaa toisista, katsokaa syvälle silmiin ja pitäkää toisianne kädestä. Muistakaa siis myös läheisyys. Koska viimeksi olette esimerkiksi kiihkeästi suudelleet? Myös tällainen ihan tavallinen asia saattaa jäädä arjen astuessa kuvaan, vaikka suhteen alussa se oli parasta ikinä! Parisuhde ei ole asia jota kannattaa ottaa itsestäänselvyyttä vaan se vaatii panostusta ja uhrauksia toimiakseen. 

<3

-Kiira

Kesäkilot ja kesän syöminen!

Kuvat kesäiseltä päivä visiitiltä suomenlinnasta!

Energistä huomenta! Tässä postauksessa pohdin yleisesti kesän syömisiä. Ajatus lähti kahvia hörppiessäni ja somea selatessani. Puhelimen näyttöni valtasi joko erilaiset sponsoroidut mainokset kesän kevennyksistä ja dieeteistä tai sitten onnellisen hymyn ja viinilasin kera varusteltuja kesäkuvia. Tuntuu että suomalaiset ovat täysin eri kansaa kesäisin. Kultin omaisesti kaikkien on pakko grillata makkaraa, juoda bisseä puistossa ja herkutella aamusta iltaa, ikään kuin kesä olisi yhtä pitkää viikonloppua.  Jos et näin tee olet outo ja et varmasti nauti kesästä täysin rinnoin. Kesä eletään täysillä viimeistä päivää ja sitten masennutaan syksyllä kesäkiloista kun todellisuus koittaa ja ilmat viilenee. Miksi näin? Eikö vain olisiko helpompi elää tasaisen onnellista elämää pitämällä ne tasaiset hyvät perus rutiinit siellä taustalla ja samalla nauttia kesästä? Mielestäni tasaisuus on aivan liian aliarvostettua!

Vaikka kesä on lyhyt, itse suosin rutiineja läpi vuoden riippumatta vuodenajasta ja paikasta, sekä siitä mitä minkäkin juhlan ja vuoden ajan mukaan ”kuuluisi” syödä. Tämä ei poissulje ettenkö jouluisin syö palaa kinkkua tai kesäisin käy jäätelöllä. Tämä ei myöskään tarkoita että jokaisena aurinkoisena päivänä minut löytää jäätelöaltaalta tai että joka kerta kun työpaikan pöydällä on herkkuja tarjolla, että niitä olisi syötävä. Kun perus runko on läpivuoden säännöllinen, oma hyvinvointi on (niin fyysinen kuin psyykkinen) tasaista ilman suuria heittelyitä. Herkut ja viinilasilliset maistuvat extra hyviltä kuin niitä ottaa harvemmin ja tekevät kerrasta spesiaalimman. Kyllähän sen jokainen tietää ettei ylimättäämisen jälkeen tule hyvä olo ja toisaalta ettei syömättömyys ja epäsäännölliset ateriarytmit ole hyväksi.

Haluan kannustaa ihmisiä ajattelemaan muutoinkin kuin sen makkaran ja kaljan kautta. On paljon muutakin ihanaa miten voi kesästä nauttia, mutta jos kyse onkin siitä ettemme ole tottuneet siihen? Jos emme uskalla tai halua olla erilaisia? Jos aina on tehty jotain niin onhan se helpompi tehdä samalla tavalla kuin rikkoa rutiineja ja testata uutta. Loppujen lopuksi jos joka päivä herkuttelee tai nauttii normaalista poikkeavista asioista loman kustannuksella, kuinka kauan menee ennen kuin se muuttuu normiksi? 

Aineenvaihdunta on yksi ja sama läpi vuodet. Toki hikoilu, liikunnan lisääminen/karsiminen vaikuttaa aineenvaihduntaa ravinnon ja unen ohella. Ravintopäiväkirjoja tarkastelleena yksi yleisimpiä ongelmia on herkuttelun lisäksi ruokarytmit. Syödään ehkä jotain aamulla, siis mikäli kaapista sattuu löytymään jotain. Lounas saattaa venyä etenkin lomalla ollessa jos/kun herää myöhemmin ja rytmit siirtyvät entistä myöhäisemmäksi. Hupsheijaa ja huomaatkin että kello on jo paljon etkä ole edes päivällistä syönyt. Näin huomaamatta ruokarytmit venyvät laittoman pitkiksi ja aterioita kertyy päivälle vähemmin, mikä on aineenvaihdunnan kannalta huonompi asia. 

Haluisin kuitenkin jo hyvissä ajoin ennen kesän loppua muistutella sinua kohtuudesta ja järkevyydestä. Grilliin voi laittaa muutakin kuin makkaraa. Opettele uutta ja kurkkaa esimerkiksi kauppojen ilmaisia reseptilehtisiä, joista saa loistavia vinkkejä kausiruokiin. Muista liikkua edes vähän. Tee jotain erilaista mitä et arjessa ennättäisi tehdä, kuten pelata tennistä niin kuin minä olen nyt kesällä tehnyt.  Ihan joka ilta ei tarvitse juoda saunakaljaa tai juoda edes sitä yhtä lasia viiniä. Mikset kokeilisi ennemmin jotain raikasta ja terveellisempää moctailia (alkoholitonta drinkkiä)? Kun liikunta ja terveelliset tavat pysyy taustalla edes jollakin tasolla, on sinun huomattavasti helpompi vastaanottaa arki ilman masennuksia ja täystyrmäystä vasten kasvoja.

Eväänä suomenlinnan päiväreissulla muunmuassa Foodinin kookosvesi sekä lakritsitaateleita, NAM!

Jos huomaat jatkuvasti selittäväsi itselle miksi juuri tämä tilanne vaatii karkkipussin tai miksi juuri nyt on aivan pakko saada viiniä, olisi hyvä pysähtyä miettimään asian todellisuutta! Onko tilanne oikeasti erikoinen vai kenties nälän aikaansaamaa ylimääräistä mielitekoa? Onko kyseessä yksittäinen nautinnollinen hetki vai ympäristön ja yhteiskunnan luomaa tapa tottumusta? Haluan vielä korostaa että todellakin kesästä kuuluu nauttia täysin rinnoin, mutta nautinnon tapoja on myös muita kuin ne epäterveelliset valinnat. Itse nautin suunnattomasti kesän aikatauluttomuudesta kun pääsee treenaamaan silloin kun on energisimmillään ja vaikka kasi kertaa päivässä jos mieli tekee.

Uskalla olla erilainen ja tehdä pääsääntöisesti hyviä valintoja itsellesi, unohtamatta elämästä nauttimista. Näin kesän jälkeen syksy on huomattavasti mukavampi vastaanottaa, niin fyysisesti mutta myös psyykkisesti!

-Kiira

Asiaa ja uskomuksia venyttelystä!

Monella on jokseenkin vanhahkoa tietoa ja käsityksiä venyttelystä, sekä sen hyödyistä ja vaikutuksista. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on jakaa tietoa ja toivottavasti avartaa asiaa näin hyvinvoinnin näkökulmasta. Alkuun vielä korostettakoon että kaikki ovat vapaita tekemään itselle asioita jotka kokee hyväksi. Näin valmentajana kuitenkin törmään jatkuvasti erilaisiin uskomuksiin terveyden ja hyvinvoinnin osalta. Osa uskomuksista pitää edelleen paikkaansa ja osa vaatisi mielestäni hieman päivitystä, samalla tavalla kun puhelimenkin ohjelmistoa tulee ajoittain päivittää toimiakseen optimaalisesti. Venyttely on yksi niistä asioita joka mielestäni kaipaa hieman selvennystä.

Heitän siis alle muutaman väittämän, joita kuulen suhteellisen usein:

”Venyttelen treenin päätteeksi jottei lihakset tule niin kipeiksi!”

Lihasarkuus eli DOMS (delayed onset muscle soreness) syntyy harjoittelun vaikutuksesta noin 24-48 tuntia harjoituksesta. Lihasarkuus on väliaikaista lihassolujen vaurioitumista ja usein luonnollinen reaktio vaurion, turvotuksen, aineenvaihdunnan tuotteiden kertymisen sekä tulehdusreaktion seurausta. Nämä reaktiot yhdessä aktivoivat hermopäätteitä ja lähettävä impulsseja aivoihin mikä saattaa johtaa paikallisen kivun tunteeseen. Vaikka vaurio kuulostaa sanana ei toivotulta, todellisuudessa lihas korjaa vaurion palautuessaan ja sen myötä kasvattaa inhibitiota (”suorituskykyä”) jolloin tapahtuu kehitystä. Miten tämä liittyy siis venyttelyyn? 

Puhuin aikaisemmin lihaksen mikrovaurioista. Vaurion regeneraatio eli korjausprosessi on 3 vaiheinen. 1) akuutti tulehdus 2) uudistumisvaihe 3) uudelleenmuotoutumisvaihe. Prosessin kesto vaihtelee yksilöllisesti mm. aineenvaihdunnan ja verisuonituksen myötä. Vaihe 1 eli akuutti tulehdus kestää noin 24-36 tuntia. Tulehduksen myötä vapautuu histamiinia joka laajentaa verisuonia. Verisuonten laajentuessa hiussuoniin tulvii verta, jonka myötä turvotusnestettä tihkuu kudokseen. Näin hyvin yksinkertaistettuna tämä on yksi syy lihaksen turvotukseen harjoituksen jälkeen.  Toinen vaihe on kestoltaan noin 2-4vrk. Mikrovaurioihin alkaa kertymään solujen muodostamaa soluväliainetta sekä kollageenisäikeitä (proteiinisäikeitä) ja ne alkavat vetääntyä kasaan. Noin 4vrk päästä käynnistyy viimeinen ja kolmas vaihe: uudelleenmuotoutumisvaihe.  Epäkypsät kollageenisäikeet korvautuu joustavilla ja lujemmilla säikeillä ja alkavat järjestäytyä kudossolujen suuntaisiksi.

Kaiken tämän pitkän alustuksen jälkeen siis mitä tulee venyttelyyn, voimakas ja/tai hyvin pitkäkestoinen äärivenytys nimensä mukaan venyttää kudosta.  Voimakas kuormittaminen niin venytys, treeni, hieronta yms.  itse asiassa vaan saattaa lisätä kudoksen paranemisaikaa ja pahimmassa tapauksessa jopa tehdä päinvastaista vaikutusta.  Ethän sinä tuoretta haavaakaan lähtisi venyttämään sillä se vain aukeasi ja alkaisi vuotamaan. Samaa voi verrata lihakseen  akuutin tulehduksen ja mikrovaurioiden ollessa tuoreimmillaan. Olennaista on siis mitä, milloin ja kuinka paljon. Pitkä venyttely treenin päätteeksi ei siis poista mikrovaurioiden, tulehduksen ja aineenvaihdunnallisten tuotteiden syntymistä eikä siis poista viivästynyttä lihaskipua. Lyhytkestoinen venyttely treenin päätteeksi voi lieventää harjoituksen aiheuttamaa liikkuvuuden rajoittumista oikeassa määrin tehtynä. Kuitenkin aineenvaihdunnallinen liike ja liikkuminen edesauttaa säikeiden joustavuutta, ravintoaineiden kulkua ja sen myötä mahdollisesti koettua ”lihasjumin” tunnetta. Fysiologiiaan ja sen ajalliseen kulkuun ei itse pysty aineenvaihdunnan aktiivisen ylläpidon, unen ja ravinnon lisäksi juuri vaikuttamaan. DOMS kipua voi ehkäistä vain lisäämällä kuormitusta niin että lihas tottuu asteittain lisääntyvään kuormitukseen.

”Olen niin jumissa koska en ole venytellyt tarpeeksi!”

Väärin. Et vain ole liikuttanut kehoasi oikein ja/tai tarpeeksi, tai sitten olet nimenomaan liikuttanut liikaa tasoasi nähden.  Venyttely usein mielletään rennon ja vetreän kehon edellytykseksi. Nykypäivän tutkimusten mukaan kuitenkin dynaamisella liikkuvuudella ja liikkeellä on tehokkaammat vaikutukset kuin staattisella ja passiivisella venyttelyllä. Dynaaminen venyttely mielletään usein vain nivelten liikelaajuuksien edistäjänä ja passiivinen venyttely lihaspituutta edistävänä tekijänä. Kuitenkin dynaaminen eli monta kertaa ääriasentoon viety pumppaava liike edesauttaa aineenvaihduntaa paremmin kun pitkäkestoiset staattiset venytykset. Lisäksi dynaaminen liike tekee kudoksista joustavammat ja elastisemmat. Toki lihaspituuden ollessa lyhentynyt voi pidempikestoisesta venytyksestä myös olla hyötyä (haluan vielä korostaa että puhun normaaleista ihmisistä enkä siis esimerkiksi äärivenyvyyttä tarvitsevien lajien edustajia). Kuitenkaan ”jäykkyyden tunne” ei suoraan kerro onko lihaksesi oikeasti lyhentynyt vai onko aineenvaihdunta liikkumattomuuden myötä hidastunut, onko jäykkyyden tunne ylirasitusta ja sen myötä aiheuttanut jäykkyyden tunnetta. Monta kehonhuoltotuntia ohjanneena todettakoon vielä että usein ihmiset haluavat päästä staattisissa venytyksissä ääriasentoihin. Pahimmassa tapauksessa pitkäkestoiset  venytykset venyttävät myös joustamatonta hermokudosta, jolloin hermokudos saattaa vaurioitua ja aiheuttaa pysyviä vaurioita. Omalla kohdalla on siis hyvä tarkastella mistä ”jumi” tunne voisi johtua ennen kun varaa paikan venyttelytunnilta?

”kaikki pystyvät olla yhtä notkeita jos vain venyttelisivät paljon!”

Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa, sillä liikkuvuuteen ja notkeuteen vaikuttaa vahvasti myös fysiologia eli rakenne. Lihasvenyvyyden lisäksi liikkuvuuteen vaikuttavat luiset rakenteet ja rustokudos. Niveliä ympäröivät jänteet, nivelkapselit, lihaskalvot ja nivelsiteet, vaikuttavat myös liikelaajuuksien suuruuteen. Myös lihaksen solujen määrä ja koko vaikuttaa siihen kuinka elastinen lihaskudoksen on mahdollista olla, eli siis lihaksen koko ja paksuus. Ei voi siis suoraan sanoa että sama määrä venyttelyä johtaisi samanlaisiin tuloksiin. Vaihtelevuutta esiintyy muun muassa lonkkamaljassa ja reisiluun pituuksissa, joka osaltaan vaikuttaa liikelaajuuksiin merkittävästi. Liikelaajuuksiin saattaa vaikuttaa myös poikkeuksellinen hermotuksen kulku kuten piriformis syndroomassa, jolloin issiashermo kulkee poikkeavasta kohtaa ja näin saattaa puristua helpommin lihaksiin ja aiheuttaa hermosärkyä jolloin osa liikkeistä jotka vaativat lonkan extensiota (ojennusta) aiheuttaa voimakasta särkyä. Tällöin liikettä ei pysty tekemään kivuitta (tässä siis vain yksi esimerkki).

”Yliliikkuvien ihmisten on helpompi suorittaa liikkeitä, sillä liikkuvuus on niin hyvä!”

Kyllä ja ei. Toki liikkuvuus mahdollistaa laajempia liikeratoja jota myös voimailussa tarvitaan optimaalisen voimantuoton kannalta.  Usein kuitenkin yliliikkuvista nivelistä kärsivät ihmiset joutuvat kaksin verroin harjoittamaan kontrollia (nivelten hallintaa) juuri liikkuvuutensa vuoksi. Yliliikkuvilla ihmisillä riski nivelten sijoiltaan menoon/murtumiin on suurempi juuri hallinnan puutteen ja/tai liikkuvuutensa vuoksi sekä löysien ligamenttien vuoksi, etenkin kun tehdään suurilla lisäkuormilla. Liikkuvuus on toki kaunista katseltavaa ja monessa asiassa siitä on hyötyä, mutta sitä onko liikkeitä helpompi tehdä en allekirjoittaisi.

”vanhuus (ikä) ja kankeus kulkevat käsikädessä!”

Kyllä ja ei. On totta että ikääntyessä sidekudosten jäykkyys lisääntyy jänteissä ja lihaksissa. Sidekudosten kollageeni (jolla on huono venyvyys) lisääntyy ja kudoksessa tapahtuu degeneraatiota (rappeumaa).  Samanaikaisesti elastiinin määrä vähenee, jolla taas on hyvä venyvyys. Sidekudosten poikittaissillat lisääntyy, mikä jäykistää lihasta. Lisäksi ja osana fysiologisten muutosten myötä liikeratojen käyttö ja laajuus pienenee. Kuitenkin taustalla (mitä on nuorempana tehnyt) sekä omalla fyysisellä aktiivisuudella on keskeinen merkitys notkeuden ja toimintakyvyn säilyttämisessä.

”Mitä useammin venyttelen sen parempi!”

Ei missään nimessä! En tiedä mitään asiaa mikä olisi yltiöllisissäkin määrissä suotuisaa (paitsi ehkä mun vitsien kuuntelu! heheh). Sama pätee venyttelyyn. Liiallinen venyttely tai toistuvasti suurella voimalla tapahtuva venytys saattaa altistaa palautumattomalle muodonmuutokselle. Esimerkiksi toistuva kuorman nosto selkä pyöreänä saattaa altistaa alaselän nivelsiteiden venymiseen, mikä toistuvalla syötöllä ei palaudukaan normaaliin tilaan. Tämä on yksi esimerkki epäspesifiseen alaselkäkipuun. Niin treenissä, levossa kuin venyttelyssäkin pitää muistaa määrä, toisto, kuormitus ja palautus.

”Hyvä notkeus on tae toimintakykyiselle keholle!”

Kyllä ja ei. Terve ja toimintakykyinen keho ei vaadi ääriliikkuvuutta ja jatkuvaa venyttelyä. Kuitenkin toimintakykymme vaatii liikettä ja liikkuvuutta, jotta päivittäiset toiminnot kuten kävely sujuu ongelmitta. Mikäli nivelliikkuvuus on rajoittunutta se heijastuu vartalon muuhun toimintaan, saattaen aiheuttaa virheasentojen myötä kipuja. Pitkäkestoinen liikkumattomuus altistaa degeneraatiolle eli rappeutumiselle. Terve ja toimintakykyinen keho ei siis vaadi suoranaisesti venyttelyä vaan liikettä ja liikkumista.

Toki venyttely saattaa rentouttaa ja tuntua hyvältä. Kuitenkin dynaamisella liikkuvuudella on katsottu olevan tieteellisesti parempia tuloksia kudosten aineenvaihdunnassa kuin passiivisella venyttelyllä. ”Mutta kun venyttely tuntuu niin hyvältä!”, tähän kohtaan loppukevennykseksi yksi opettajistamme todennäköisesti tokaisisi että ”kyllä ne huumeetkin hyvältä tuntuu vaikkei se järkevää ole”. 

Niin se vain on että liike on lääke hyvin monessa asiassa. Liike ja toimintakyky on lahja jota et toivottavasti laiminlyö ja vähäksy. Toimintakykyä usein arvostaa vasta kuin se on kokenut kolauksia. Kiitos kuin luit loppuun asti. Postausta saa myös jakaa mikäli haluat vinkata siitä kaverille. Aihe toiveita otetaan myös enemmän kuin mielellään vastaan.  Ja tärkeintä MUISTAKAA LIIKUTTAA KEHOA MONIPUOLISESTI! <3

Ps. Huomioithan että kirjoitus on pyritty kirjoittamaan mahdollisimman yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi. Tämän vuoksi olen oikaissut monta fysiologista vaihetta monissa asioissa. 

Kuvat: Johanna Ketola IG @Johannaketo

Lähteet:

  • Ahonen, J. Sandström, M. Liikkuva ihminen- aivot, liikuntafysiologia ja sovellettu biomekaniikka, VK-kustannus Oy
  • lihastohtohtori.wordpress.com
  • Jan G.Bjålie yms. WSOY. IHMINEN, Fysiologia ja anatomia,
  • Garber CE.jne. Quantity and quality of exercise for developing and maintaining cardiorespiratory, musculoskeletal and neuromotor fitness in apparently healhy adults. Med Sci sports Exerc 2011.
  • Kauranen, K. Ja Nurkka, N. 2010. Biomekaniikkaa liikunnan ja terveydenhuollon ammattilaisille.

Aamupalat 3x

Monesti kysellään mitä syön milloinkin. Tällä videolla kurkistetaan mun vakio aamupaloihin. Mulle tärkeetä on aterialla kuin aterialla saada hiilaria, proteiinia sekä hyviä rasvoja. Näissä kaikissa kolmessa aamupalavaihtoehdossa nämä kriteerit täyttyvät ja näin selviän lounaaseen saakka ilman kovaa nälkää. Toivottavasti pidät videosta ja saat siitä vinkkiä myös itsellesi!

-Kiira

Puhutaan laihduttamisesta!

Niin kuin ehkä satuit huomaamaan, sosiaalisessa mediassa ihmiset ottivat voimakkaasti kantaa älä laihduta- päivään. Koska asia liittyy osittain työhöni ja sitä minulta kysyttiin niin kerroin insta stooreissa myös oman mielipiteeni. Stoorit aiheuttivat paljon keskustelua ja osa laittoi viestiä että eivät ennättäneet näkemään stooreja niin tässä kirjoituksessa käyn vielä kertauksena oman näkemykseni älä laihduta- päivästä, sekä yleisesti pinnalla olleista terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä aiheita kuten: bodypositiv, termistöt, laihdutus yms. Koska aiheet ovat hyvin laajoja, pahoittelen jo etukäteen että kirjoituksesta saattaa tulla hyvin pitkä. Vaikka mä ajattelen tällä tavalla ja toimin omien aatteiden mukaan, se ei silti tarkoita että tuomitsisin sun näkemykset asioista. Toivottavasti jaksat lukea tekstin loppuun saakka.

Aloitetaan älä laihduta kohusta, josta tuskin sinäkään vältyit, mikäli olet sosiaalisessa mediassa. En ajatellut ottavani kantaa asioihin koska tiedostan että yleisesti tällaiset päivät ja markkinointi liittyy organisaatioiden kampanjointiin. Olen itsekin sitä mieltä että nykypäivänä on hyvin vaikeaa saada ääntä kuuluviin ilman kantaaottavia, tiukkoja ja joskus mustavalkoisiakin kannanottoja, joten ymmärrän kampanjoinnin täysin ja suhtaudun niihin yleensä hyvin neutraalisti, vaikka en normaalisti kannusta mustavalkoiseen ääripää ajatteluun. Kuitenkin siinä vaiheessa kun sosiaalisen median feedini sekä viestiboksini ”täyttyi” vaikuttajien kampanjoinnista laihduttamista vastaan sillä argumentillä ”ettei laihduttaminen sovi kenellekkään”, en voinut olla ottamatta kantaa.

Lähtökohtaisesti yleensä kampanjoinnin taustalla on tarkoitus tuoda tietoisuutta asioita ja aiheuttaa vuorovaikutuksellista keskustelua. Omalla kohdalla suurin provosoituminen tapahtui siinä kun tunnetut niin isot kuin pienetkin vaikuttajat julistivat laihdutuksen vastaista sanomaa ymmärtämättä kampanjan aloitetta. Syömishäiriöliitto perusteli kampanjan sillä että usea syömishäiriöstä kärsivä on hyvin pieniä ja liitto haluaa ennaltaehkäistä epäterveellistä suhtautumista ruokaan. Älä laihduta kampanjahan oli siis syömishäiriöliiton kampanja laihdutusta vastaan. Kun painitaan syömishäiriöiden ja vääristyneiden kehonkuvan kanssa on kampanja enemmän kuin aiheellinen. Syömishäiriöihin liittyy paljon myös kuolemantapauksia joten syömishäiriöstä ja tarkemmin vääristyneestä kehonkuvasta kärsiville laihduttaminen voi olla se viimeinen niitti. Some vaikuttajien sanoma oli enemmänkin sitä, että laihduttaminen ei sovi kenellekään ja mielestäni nämä ovat kaksi täysin eri asiaa.

Suora lainaus syömishäiriöliiton sivuilta: ”syömishäiriö on sairaus, jossa ratkaisevaa ei ole se, mitä syö ja kuinka paljon tai minkä kokoinen on, vaan minkälainen ajatusmaailma ohjaa ja hallitsee syömistä ja omaa kehoon suhtautumista.” Mielestäni kaiken lähtökohta on yksilöllisyys ja tilanne siitä mikä on hyväksi ja mikä ei. Tottakai kun taistellaan vääristyneestä minä kuvasta, ensisijainen asia on eheyttää itsensä niin että pystyy rakastamaan ja olla tyytyväinen siihen millainen on. Mutta jos minäkuvan tai itseensä suhtautumisessa ei ole psyykkisellä tasolla vääristymiä, en nää miksei laihduttaminen olisi hyvä ratkaisu sellaisten henkilöiden kohdalla, joilla ylipaino uhkaa terveyttä ja/tai hyvinvointia. Minusta myöskään siinä ei ole mitään pahaa tai väärää että haluaa keventää oloaan ja sen kautta saa lisää hyvinvointia, vaikka paino ei terveyttä uhkaisikaan (kuitenkin järkevästi ammattilaisen ohjeistuksella).

Suomessa joka neljäs aikuinen ylittää normaalin ylipainon (puhutaan siis vähintään 15kg ylipainosta) ja teini-ikäisistä 15-25%. Eurooppalaisessa vertailussa suomalaisten lihavuus on keskitasoa yleisempää. Lisäksi aikuisväestön lihavuus on yleisempää kuin muissa pohjoismaissa. Lihavuus ja sen liitännäissairaudet kuormittavat yksilön ja hänen hyvinvointinsa lisäksi terveydenhuoltoa ja aiheuttavat merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Suomessa n.10% terveyskustannuksista aiheutuu elintapasairauksista ja rahallisesti puhutaan siis monista miljoonista euroista. Suorien kustannuksien lisäksi on myös välillisiä kustannuksia, kuten sairauksista johtuvia tuottavuuden alenemisia sekä sairauslomista johtuvia kustannuksia.  (Lähteet: Duodecim & THL)

Tottakai on siis perusteltua laihduttaa, mikäli se vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin negatiivisesti. Laihdutus on hoitomuoto siinä missä kilpirauhasen vajaatoimintaan on pillerin (lääkkeen) ottaminen. Tuntuu että yleisesti kansa laiskistuu ja mennään sen helpoimman kautta. Nykypäivänä tuntuu että mentaliteetti on muuttunut kaikki-tänne-heti ja siksi noudatetaan mitä ihmeellisempiä superdieettejä, jotka ei todellakaan ole hyväksi ja pilaa täysin järkevän ja turvallisen laihduttamisen maineen. Muutenkin kaikki pitäisi tuntua ihanalta, olla kivaa ja helppoa. Elintason nousun myötä homma on mennyt ihan kermaperseilyksi. Mitään ei olla valmiita tekemään jos ei tuloksia näy heti parin päivän jälkeen. Motivaatio lopahtaa ja palataan taas siihen noidankehään. Valitettavasti muutoksen (oli ne sitten henkiset tai fyysiset) vaatii omaa aktivisuutta, motivaatiota ja pitkäjänteisyyttä.  Motivaatio, ajatusmallit ja suhtautuminen asioihin on mielestäni siis avainasiassa, puhuimme sitten mistä tahansa muutoksesta. Onhan se nyt hitusen sairasta että olemme valmiita ottamaan ihmepillerin ja jatkamaan elintapojamme kuin että tekisimme työtä hyvinvointimme eteen niin, että meidän ei tarvitsisi lääkitä itseämme. Vai oletko toista mieltä?

Faktoista takaisin syömishäiriöliiton kampanjaan: ”Älä laihduta -päivä on terveyden asialla. Laihduttaminen nimittäin altistaa paitsi lihomiselle myös häiriintyneelle syömiskäyttäytymiselle. Syömiseen liittyvät säännöt ja rajoitukset, joita laihduttamiseen lähes poikkeuksetta kuuluu, vievät aina vain kauemmas oman kehon kuuntelun arvokkaasta taidosta. Hyvinvointi ei löydy laihduttamisen vaan oman kehon arvostamisen ja kehon tarpeisiin vastaamisen avulla. Älä laihduta -päivä ei kiellä laihtumista. Älä laihduta -päivä muistuttaa, että laihtuminenkin (jos sille oikeasti on tarvetta) onnistuu parhaiten silloin, kun ei aktiivisesti laihduta.”

Viitaten yllä lainattuun tekstiin kyllä 1. Laihduttaminen altistaa lihomiselle mikäli  muutokset ovat liian radikaaleja, nopeasti suoritettuja ja altistavat häiriintyneelle syömiskäyttäytymiselle mikäli laihduttaminen on toteutettu huonosti. 2. Säännöt ja rajoitukset yleensä eivät johda pitkällä aikavälillä pysyvin muutoksiin, mutta säännöksillä pystytään ohjaamaan toimintaa ja auttaa havainnollistamaan sitä, mikä on hyväksi ja mikä ei. Kyllähän sen yhteiskunnastakin tietää ettei täällä mikään toimisi jos mitään lakeja ja säädöksiä ei olisi! 3. Hyvinvointi ei todellakaan katso kokoa tai painoa, mutta kyllä se usein on terveyteen linkitettävissä. Kuitenkin kaksi merkittävintä asiaa sitaatista on mielestäni viimeiset sanat. Älä laihduta päivä ei siis ole ehdoton tapauksissa joissa laihtuminen on suotavaa. Suurin asia miksi ylipäätään kommentoin asiaa on juuri tämä. Vaikuttajat ottavat itselleen sopivan lauseen pois sen oikeasta asiaytimestä (SYÖMISHÄIRIÖT) ja julistavat sitä muille faktana. Saatan olla väärässä mutta tuntuu siltä että osittain ”LAIHTUMINEN EI SOVI KENELLEKKÄÄN” julistusten taustalla kuitenkin saattaisi olla oma takaraivossa kolkuttava pettymys omasta saamattomuudesta terveytensä suhteen ja sen myötä uskotellaan itselle ettei meidän tarvitsekaan tehdä mitään.  Tätähän on helppo uskoa kun se tulee tunnetun ja helposti samaistuttavan henkilön suusta.

Mielestäni on surullista ja jollain tapaa myös itsekästä olla tekemättä oman terveyden ja hyvinvointinsa eteen töitä. Kuitenkin on paljon ihmisiä jotka eivät pysty vaikuttamaan omaan terveyteensä (esim sairaudet) vaikka kuinka haluisivat. Valitettavan usein terveyteen panostetaan vasta kun ”paskat on jo housussa”. Onnea kuitenkin on että suurimmaksi osin terveyden voi myös saavuttaa uudelleen.  Mikäli et tiedä miten lähteä liikkeelle järkevästi, kysy apua. Avun kysyminen asiassa kuin asiassa ei tee sinusta huonompaa eikä vähemmän arvostettavaa, vaan päinvastoin! ”Älä laihduta -päivä on ihmisoikeuksien asialla. Laihduttamaan kannustaminen viestii aina, että sinussa ja kehossasi on jotain vikaa.” Tätä en taas allekirjoita yhtään, päinvastoin! Koen että itsestään huolehtiminen on nimenomaan itsensä rakastamista, ylistämistä ja oman kehon, sekä elämän kunnioittamista. Toki taas pitää muistaa yksilöllisyys siten että psyykkisesti ollaan asemassa jossa omasta tilasta pystytään tekemään hyviä valintoja.

”Laihduttaminen onnistuu parhaiten silloin kun et laihduta”. Tästä kävin instagramissa monen kanssa keskustelua ja lopputuloksena päädyin siihen että termistö on se joka tässä eniten ihmisiä rassaa, ei niinkään itse se laihtuminen. Mielestäni kuitenkin tietoisesti toteutetut valinnat liikunnan ja ravinnon (ja muidenkin kuten unen) saralla ovat terveyden edistämistä ja sen seurauksena järkevästi toteutettuna yleensä tapahtuu laihtumista. Laihtuminen sanana vaan nähdään niin negatiivisena että mielummin puhuttaisiin terveellisistä elämäntavoista. Syntykö kaikki tämä vouhotus siis vain väärästä sanavalinnasta? Itse pyrin aina puhumaan rehellisesti asioista niiden oikeilla nimillä. Toki koska olemme yksilöitä ja reagoimme asioihin eri tavalla, pääsemme tilannetajuun ja sen rooliin. Pitää osata lukea ihmisiä ja toimia sen mukaisesti hienovaraisemmin tai suoraan. 

”Älä laihduta vaan arvosta ainutlaatuisuuttasi!”. Monet mieltää että koko liitetään jollain tavalla arvostukseen ja riittävyyteen. Mielestäni kaikki on yhtä arvokkaita ja painolla ei ole siihen mitään tekemistä. Voi hyväksyä itsensä, rakastaa omaa kehoa, olla ylpeä ja ainutlaatuinen ja siitä huolimatta tehdä tietoisia muutoksia terveellisempien valintojen eteen, jonka seurauksena laihtuu.  Mun mielestä vähän jo mennään siihen että kannustetaan ihmisiä olla tekemättä mitään sillä argumentilla että jos muutat jotain et hyväksy itseäsi tai ole tyytyväinen.

Suurin osa liittää laihduttamisen vaa an lukeman tuijottamiseen. Paljon terveys ja hyvinvointi skenessä mennään vanhalla olettamuksella, etenkin muiden kuin ammattilaisten puolelta, vaikka moni asia on musta muuttunut tosi paljon parempaan suuntaan. Harvemmin ravintovalmennus on grammamääräistä riisin ja kanan punnitsemista tai kieltolistoja. Laihduttaminen ei ole = näännyttäminen. Laihduttaminen ei myöskään ole sama asia kuin herkkujen syömättömyys tai kieltolistat. Laihtuminen ei ole asioiden karsimista vaan ennemminkin muuttamista parempiin valintoihin. 

Lyhyesti mitä tulee kehopositiivisuuteen niin lähtökohtahan on erittäin tärkeä. Kunnioitetaan ja kannustetaan hyväksymään kaiken laiset vartalot koosta tai muodosta riippumatta. Monet kokevat että kehopositiivisuus on läskien lässytystä, mutta kaikkien olisi tosi tärkeää ymmärtää ettei  kenenkään kehon arvostelu ole ikinä hyväksyttävää. Tämän ei kuitenkaan pitäisi olla yhtä kuin liikalihavuuden hyväksymistä saati siihen puuttumattomista. Kehopositiivisuus keskittyy mielestäni liikaa ulkonäköön ja keskiössä tulisi ennemminkin olla kokonaisvaltainen arvostus itseä kohtaan, ei siis vain ulkonäkö. Välillä tuntuu että kehopositiivisuus on vain ylipainoisten aate, vaikka sen pitäisi kuulua kaikille. Olen myös todistanut somessa sitä kuinka jaotellaan sitä kuka voi olla kehopositiivisuuden puolestapuhuja ja kuka ei. Onko tämä nyt sitten kaikkien tasavertaista hyväksymistä?

Vielä kiteyttääkseni kaiken, haluaisin korostaa yksilöllisyyttä ja sitä miten ihminen kohdataan. Se usein määrittää sen miten toimitaan ja millä termeillä puhutaan. Ei voi sanoa ettei ikinä saa tehdä mitään, koska se voi olla oikea tapa toiselle. On hyvä että jaetaan subjektiivisia kokemuksia vertaistuen merkeissä ja usein se onkin hyvin voimaannuttavaa. Toisaalta pitää aina muistaa että kyse on nimenomaan subjektiivisesta kokemuksesta, ei siis faktasta eikä absoluuttisesta totuudesta. Koska ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jossa keho ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa on erittäin tärkeää hoitaa kumpaakin osa-aluetta tasavertaisesti. Kaikessa tekemisessä ratkaisevaa on oma ajatusmaailma joka ohjaa tekemistä oikeaan ja terveelliseen suuntaan. Onko laihduttaminen pahasta? No se on ihan millä termillä terveellisempien valintojen sivutuotetta haluaa kutsua. Mikäli laihdutus nostaa karvat pystyyn niin silloin puhuu siitä mikä tapa on itselleen lähestyttävämpi. Haluan vielä korostaa ettei kyse ole pienestä ylipainosta tai vatsamakkaroista, vaan enemmän pohdin asiaa terveyden näkökulmasta, jossa ylipaino aiheuttaa ongelmia psyykkisellä jaL fyysisellä tasolla.

Kun laihdutus/tietoiset elämäntapamuutokset on perusteltuja ja tehdään järkevästi niin kuka on siihen mitään sanomaan. Pitää kuitenkin unohtaa turha laihdutus vain siksi että pitäisi olla jonkin tietynlainen. En voi käskeä kaikkia elämään terveellisesti, mutta voin sen sijaan ohjata suuntaa ja kannustaa parempiin valintoihin. Elämä on aika tosi lyhyt ja siitä pitää myös osata nauttia täysillä, mutta ei kuitenkaan terveytensä kustannuksella.

-Kiira