KIPU!

Kipu on asia joka on läsnä meidän kaikkien elämässä, muodossa tai toisessa. Kipu voi olla henkistä tai fyysistä, se voi muuttaa muotoaan, ilmoittaa itsestään hetkellisesti tai kroonistua. Kivun aiheuttaja voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta ja se voi aiheuttaa kivun tunteen lisäksi myös paljon sekundäärisiä vaivoja. Toisaalta ihmiskeho oikein toimiessaan on äärimmäisen fiksu järjestelmä, jopa viisaampi kuin osaamme ymmärtää ja siksi kipuviestillä on myös tärkeä tehtävä.

Miksi päätin avata aihetta kipu? Osittain siksi että kipu on niin yleistä, mutta myös siksi jotta oppisimme ymmärtämään kipua laaja-alaisemmin, ymmärtämään kivun mekanismeja ja elinkaarta ja toisaalta hyväksyä se osana järjestelmäämme. Toki siinä missä elämäkään ei aina mene by the book, ei myöskään kipu. Vaikka näin on, kipuun pystyy silti paljon myös vaikuttamaan itse. Kipu on myös aiheena itselle hyvin tuttu muun muassa ennen selkärankareumadiagnoosia ja oikeanlaista lääkitystä siihen. Kroonistunut kipu on vaikuttanut vuosien fyysisen kivun lisäksi myös henkisesti siihen miten kohtaan kipua, miten suhtaudun ja käsittelen kipua, mutta toisaalta myös arvostamaan sitä. Kipu on aiheena siis äärimmäisen monimuotoinen, tuttu mutta tuntematon samanaikaisesti, mutta ennen kaikkea hyvin mielenkiintoinen, jännittävä ja tuskallinen!

Mitä kipu on?

Kipu on sensorinen ja emotionaalinen aisti- ja tunnekokemus. Kivun tehtävä on välittää informaatiota ja suojella meitä. Kehossamme on lukuisia kipuhermopäätteitä jotka vaurion, ärsykkeen tai uhkan tapahtuessa aktivoituvat ja lähettävät signaalia selkäytimeen ja aivoihin, jossa viesti käsitellään. Aivot tulkitsevat viestin sen voimakkuuden, keston ja sijainnin mukaan. Kipukokemukseen vaikuttaa myös yksilölliset tekijät kuten opittu kokemus ja kipukulttuuri, tieto, resistenssi, aivojen verenkierto, elämäntavat ja tilanne.

Kivun eri muodot!

Tiivistetysti kivulla on eri muotoja ja ominaispiirteitä. Akuuttikipu eli äkillinen ja lyhytaikainen kipu on yleensä seurausta elimistöön kohdistuneesta ulkopuolisesta ärsykkeestä. Oikein ja heti hoidettuna akuutti kipu saadaan hyvin hallintaan muun muassa lääketieteellisin keinoin sekä elintavoilla kuten levolla. Krooniseksi kivuksikatsotaan pidempään kestäneet kivut (yleensä yli 6kk) tai kun kudosvaurion normaalin paranemisen aika on ylitetty, jolloin jatkuva ärsytys on kipujärjestelmässä.

Kipu voi olla nosiseptiivistajolloin syynä on kipureseptorien aktivoituminen silloin kun kudosvaurio on tapahtunut. Kipu voi olla myös neuropaattistaeli hermostoon kohdistuvaa kipua. Neuropaattisen kivun takana voi olla kudosvauriokipu, iskeeminen kipu eli verenkierron heikkenemisen aiheuttama kipu ja psykogeeninen eli psyykkisen mekanismein selittyvä kipu. Viskeraalinenkipu on sisäelimiin kohdistuvaa kipua ja on yleensä laajempaa ja vaikeammin paikannettavaa kipua.

Kivun kulku:

Kivun tyypillisin ja optimaalisin kulku

Kivun elinkaareen vaikuttaa merkittävästi reagointi, hoito ja aika. Kun yllä olevan kaavion viides kohta pitkittyy tai on puutteellista, myös kuudes kohta jää pois ja tällöin kipu pitkittyessä kroonistuu ja saattaa vaikuttaa koko järjestelmäämme ja muokata sitä. Tiedän monen monta henkilöä jotka pitkittävät vaivoja syystä tai toisesta eivätkä mielellään käytä lääkkeitä. Kuuluin itse tähän samaan kategoriaan aikaisemmin. Tämän vuoksi en lähtökohtaisesti aina ajattelisi että menen lääkäriin- tai otan lääkkeitä vasta kun on pakko. Mielummin siis syön omat periaatteeni kuin kärsin kroonisesta kivusta. Krooninen kipu on siis joissakin tapauksissa perjaatteiden aiheuttamaa jääräpäisyyttä ja osittain myös tietämättömyyttä. Miten sinä siis aiot jatkossa toimia?

Kun järjestelmä menee pieleen

Kivun normaali kulku
Kroonistuneen kivun kulku

Krooninen kipu jaetaan neljään ryhmään: 1) kudosvauriokipuun 2) hermoperäiseen kipuun 3) idiopaattiseen kipuun joissa aiheuttaja on epäselvää 4) psykogeeniseen kipuun.

Suurin osa kivuista johtuu tuki ja liikuntaelinvaivoista. Krooninen kipu juurtaa yleensä hoitamattomasta kudosvauriosta joka olisi vältettävissä yleensä oikealla annostuksella tulehduskipulääkettä, kylmähoitoa ja lepoa. Kun tätä pitkitetään, laiminlyödään tai ei anneta luonnon hoitaa tehtäväänsä ja rasitetaan vauriota esimerkiksi ennenaikaisella liikkeellä, paraneminen pitkittyy ja aiheuttaa sekundäärisiä oireita ja pitkittää kipua. Kun kipu on pitkittynyttä se vaikuttaa mielialaan, syntyy kivun pelkoa ja/tai katastrofoimista jolloin pelko vaikuttaa uneen. Unettomuutta vaikuttaa kaikkeen tekemiseen ja mielialaan. Lisäksi pitkittyneessä kivussa vältämme liikettä ja liikkumattomuus tuo osaltaan omat ongelmansa. Hoitamaton, pitkittynyt ja muuttunut kudosvauriokipu saattaa aiheuttaa selkäytimessä muutoksia joissa hermosto alkaa tuottamaan itsessään kipua. Tätä kipua myös psyyke ja elintavat voi ylläpitää, jolloin alkuun fyysinen kipu voi muodostua pahimmillaan myös psyykkiseksi.

Hermoperäinen eli neuropaattinen kipu syntyy vaurioituneen hermon ja/tai sairauden aiheuttaman vaurion muutoksista ja se alkaa kehittämään epänormaalia impulssivirtaa selkäytimen kipuviesti radoissa. Kipuviestiratojen välittäjäaineet muuttuvat jolloin kipua vievän viestin ja kipua lieventävän viestin balanssi kärsii aiheuttaen kroonista kipua. Selkäytimen välittäjäaineiden muutosten myötä kipualue saattaa siis laajentua kun uusia synaptisia yhteyksiä lisääntyy. Hermojen vaurioitumista voisi verrata sähköjohtoon jossa on suojamuovi ympärillä: se on turvallinen ja toimii kuoren ollessa ehjä, mutta kun sähköjohto katkaistaan sen molemmat päät ovat avoinna saattaen aiheuttaa säkenöintiä kummastakin avonaisesta päästä. Vasta johtojen yhdistyttyä sähkö kulkee johdossa taas normaalisti.

Kivulla on liitännäissairauksia

Hoitamaton ja pitkittynyt kipu vaikuttaa aktiivisuuden lisäksi myös minäkuvaan. Kivun kokemuksen myötä rajoitetaan liikettä, joka taas altistaa kudosten ja nivelten aineenvaihdunnan heikkenemiseen ja voi aiheuttaa liitännäisvaurioita kuten verenkierron vähenemistä, häiriöitä ja lihasaktivaation heikkenemistä. Kun kipu on olemassa, liike puuttuu alamme usein rajoittamaan elämää. Kun elämä on rajoittunutta se vaikuttaa fyysisen kunnon lisäksi mielialaamme negatiivisesti. Kun kipu on olemassa, mieli maassa ja elämämme keskittyy kivun ympärille on suuri todennäköisyys stressistä ja kivunpelosta, joka taas johtaa laadullisesti ja määrällisesti huonoon uneen ja pahimmassa tapauksessa masennukseen tai itsetuhoisiin ajatuksiin, puhumattakaan toteutuksesta!

Unettomuus lisää kipukokemusta

Uni on aiheena niin laaja ja merkittävä että sen positiivisiin vaikutuksiin voisi luetella loputtomiin. Ilman unta elämästä selviytyminen hankaloituu. Lyhykäisyydessä uni ja unettomuus vaikuttaa kaikkeen. Uni ei vaikuta vain mielialaan vaan myös fysiologisesti aivokemiaan, hormonien tuotantoon, elintoimintojemme elpymiseen ja moneen muuhun elintärkeään elintoimintoja säätelevään ja eheyttävään tehtävään. Aivojen vireystila ja verenkierto vaikuttaa aivolohkojemme toimintaan ja aivoissa säädeltäviin tunteisiin kuten affektiminään eli miten itsemme koemme ja siihen miten kipua käsittelemme. On siis sanomattakin selvää että ilman unta elintoimintoja säätelevät toiminnot herkistyvät ja vaikuttavat toimintoihimme, mikä entisestään lisää muun muassa kivun herkkyyttä. Niin kivuissa kuin muussakin elämässä uni on aina tärkein heti välttämättömien elintoimintoja ylläpitävien asioiden lisäksi kuten veden ja ravinnon. Mikäli panostat johonkin, panosta uneen!

Opittu kipu ja olosuhteet!

Kipu on osittain myös opittua. Kun toitotetaan hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala niin asia jonka luultavammin muistamme on juuri se hauki on kala. Sama pätee kipuun. Mikäli varhaiskasvatuksessa kipu on ollut isossa roolissa perheen elämässä tai nostettu tapetille esimerkiksi jokaisen naarmun myötä on todennäköisempää että tällaisilla henkilöillä muistiin jää suurempi tunne lataus kipua kohtaan. Luin suomalaisen lääkäriseuran tekemästä tutkimuksesta että aivojen kipuaktiivisuus lisääntyi tutkituilla henkilöillä, kun heille annettiin suggestio eli kerrottiin että tuleva toimenpide tuntuu hyvin epämiellyttävältä. Kun sama operaatio tehtiin ilman mielikuvan antamista, aivojen tietyt alueet eivät aktivoituneet yhtä voimakkaasti joten tästä voi päätellä että myös mielikuvilla ja opituilla asioilla on merkitystä opittuun kipukokemukseen.

Lisäksi kipuun vaikuttaa tilanne ja ympäristö. Esimerkiksi tarkkaavaisuutta edellyttävien asioiden yhteydessä keskittyminen siirtyy kivusta muualle, jolloin usein kivun kokemus on lievempi. Onko siis ihme että usein iltaisin kipu voimistuu kun ympäröivät ärsykkeet ovat minimissä ja meillä on aikaa keskittyä vain kehomme kuunteluun eli kipuun! Sama pätee olosuhteisiin: olosuhteet jotka luovat positiivista mielialaa, vähentävät kivunkokemusta, kun taas negatiivisia tunteita aiheuttavilla tekijöillä on kivun voimistava vaikutus. Kipu on myös suhteellista, sillä henkeä uhkaavassa tilanteessa ensisijainen tehtävä on selviytyä, jolloin katkenneen kädet kipu on tilanteeseen nähden toissijaista etkä todennäköisesti tunne juuri kipua. Toisaalta jos sama käsi katkeaisi kotona ollessasi, olisi tilanne täysin päinvastainen.

Suomalainen kipukulttuuri

Suomalaiset on mielestäni jaoteltu kahteen ryhmään. Ne jotka menevät lääkäriin pienemmästäkin asiasta saikkutodistus mielessä ja ne jotka menevät lääkärin vasta kun kipu on kroonistunut ja vaikutukset ovat havaittavissa elämänlaadun- ja toimintakyvyn heikkenemisessä ja ehkä myös jo psyykkisen kunnon heikentymisessä. Kun lääkärikäyntiä pitkitetään tietyissä tapauksissa kipu kroonistuu ja aiheuttaa paljon yllämainittuja liitännäissairauksia, jonka myötä taas enemmän haittaa yksilötasolla ja julkisella tasolla taas kustannuksia valtiolle.  En missään nimessä kehota menemään pienimmistäkin asioita heti lääkäriin, mutta on hyvä tiedostaa mikä on järkevän terveyskäyttäytymisen ja suomalaisen periksiantamattomuuden ja sisun raja, sillä monet krooniset kivut olisi estettävissä oikein ajoitetulla hoidolla.

Loppuun

Haluan muistuttaa että vain harva meistä elää elämänsä kokematta koskaan kipua. On siis erittäin loogista että keho aistii erilaisia tuntemuksia, myös kipua. Kipu on aistimuksen lisäksi aina myös yksilöllinen kokemus. Näin ollen se on myös korvien välissä, mutta hieman eri tavalla kuin mitä sillä yleensä tarkoitetaan. Kipu on aina totta, mutta siihen vaikuttavat eri tekijät. Uskomukset kivun haitallisuudesta tai kivun pelko voi johtaa oireiden yltiölliseen tarkkailuun, aktiivisuuden vähentymiseen ja sen myötä lisätä kipua. Omat ajatukset, positiiviset tunteet ja kokemukset vaikuttavat mielialaan, aivokemiaan ja sen myötä kipuongelman kanssa selviytymiseen. On vaarallista sivuuttaa kipu mutta on myös turhaa syynätä joka ikista tunnetta kehossasi. Omalla psyykkeellä voit siis ylläpitää tai lieventää kivun tunnetta ja vaikuttaa kivun kohtaamiseen. Kaiken lähtökohta on kuitenkin riittävä uni ja nopea reagointi.

-Kiira

Kuvat: Johanna Ketola IG @johannaketo

Lähteet:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.