Kirjotan tätä aamulenkin jälkeisissä hyvänolon höyryissä ja hörpin aamukahvia. Edellisenä päivänä päätin että seuraavana aamuna menen vielä pitkälle peruskuntolenkille ennen kun koulu alkaa. Nyt voi taas hetkeksi sanoa heipat pitkille aamulenkeille koska muutoin herääminen menisi niin laittoman aikaiseksi enne kouluaamuja, etten ole valmis nipistämään yöunista.
Tämä kirjoituksen aihe tuli mieleen täysin extempore. Tai no ei oikeastaan, sillä tajusin sen lenkkeillessä ja koin sen sen verran tärkeäksi että halusin jakaa muutaman sanasen rajoista myös teille.
Rajojen asettaminen on taitolaji. Pitää olla rajoja, sillä muutoin mistään ei tule mitään. Toisaalta liian tiukat rajat tuottaa ahdinkoa ja saattaa aiheuttaa päinvastaisia reaktioita ja tappaa motivaation. Motivaatio on taas kaiken säännöllisen tekemisen perusta.
Mulla on omat harjoitukset merkittynä kalenteriin. Jos ne ei siellä olisi vapaa-aika täyttyisi helposti töihin, koulujuttuihin tai muihin menoihin. Mun yksi tärkeimmistä arvoista on terveys ja hyvinvointi ja en koe olevani lojaali itselleni jos en elä arvojeni mukaisesti. Siksi priorisoin liikunnan korkealle osana arkena ja se näkyy muun muassa sillä että teen aikaa liikunnalle. Jos ne ei ole kalenterissa niiden toteuttaminen on paljon häilyvämpää ja epämääräisempää ja ne on helpompi siirtää silloin kun vähän töiden jälkeen väsyttää ja tekisi mieli rojahtaa sohvalle. Kun tämä toistuu, huomaat helposti ettei koko viikkona ole liikuttu lainkaan. Konkreettisuus lisää onnistumisia ja siksi aina ehdottomasti kannustan rajojen asettamiseen.
Kuitenkin jos tavoitteita on liikaa ja rajat liian tiukat, huomaan itse helposti tekemisen menevän suorittamiseksi. Suorittaminen ei ole hyvä asia, ainakaan jatkuvalla toistolla. Hetkellinen suorittaminen voi olla pakollista esimerkiksi alkukankeuden rikkomiseksi ja rutiineiden kiinnisaamiseksi. Itse kuitenkin teen ennemmin hyvin ja laadukkaasti kuin määrällisesti paljon ja siten etten saa siitä irti oikein tehoja enkä hyvää fiilistäkään irti. Liian tiukat rajat tuovat helposti myös stressiä ja saattaa tukahduttaa motivaation. Kun ei ole motivaatiota tekeminen helposti jää.
Siksi rajojen asettaminen onkin tasapainoilua ja edellyttää oman itsensä ja arjen ymmärtämistä!
kalenteriini oli aamusta merkitty 60min matalatehoinen peruskuntolenkki. Tunnin kyseinen PK lenkki ei itselleni ole iso ponnistus. Lähdin lenkkiin hyvillä fiiliksillä, sillä se saattaa olla hetkeen viimeinen kun aikaiset kouluaamut astuvat kuvaan. Lähdin lenkille normaalisti tavoitteenani vain juosta tietty aika tietyn sykerajojen puitteissa. Kun tavoite oli hyvillä fiiliksillä saavutettu ja olo oli hyvä, mietin miksen jatkaisi matkaa! Lopulta siitä tulikin 1h 45min lenkki aamuauringossa, PARASTA! Näin yllätin itsenikin positiivisesti koska päätin että saan lopettaa tunnin jälkeen heti kun minusta siltä tuntuu ja se toimi. Tämä ei ole suinkaan ensimmäinen kerta kuin näin käy, mutta ensimmäinen kerta kun haluan nostaa lempeitten rajojen tärkeyden.
Rehellisesti olisin vielä jatkanut lenkkiä pidemmälle jos vain olisin pystynyt. Sanottakoon vain sen verran että jos jostain syystä kärsit ummetuksesta, niin pitkä hölkkälenkki on takuuvarma suoliston tyhjentäjä! 😉
Jos arkeen takaisin paluu ja rutiineihin palaaminen on ollut takkuista niin mun vinkki sulle on että aseta rajat, mutta älä tee niistä liian tiukkoja. Harvoin luovuus ja ideatkaan pulppuaa siten että niitä pakotetaan. Mutta jos niille ei tee nimettyä aikaa, silloin niiden miettiminen saattaa jäädä kokonaan. Tee siis tilaa kalenteriin sille asialle mitä haluat saavuttaa. Aseta alkuun toteutettavat rajat, sellaiset jotka ei tuota sulle stressiä ja jotka tuntuu hyvältä. Aloita niistä ja lisää tekemistä toteutumisen mukaan. Fiilistele onnistumisia ja ylitä itsesi ja rajasi jos hyvältä tuntuu.
Toinen vinkki on että pura tavoitteet osiin. Käytän vertauskuvana nyt liikunnan aloittamista. jos sä et ole pitkään aikaan liikkunut niin aloita siitä että kaksi kertaa viikossa puet treenivaatteet päälle ja käyt kävelemässä 10minuuttia. Jos väsymys edelleen painaa ja et jaksa jatkaa 10min jälkeen niin saat luovuttaa. Jos taas tuntuu hyvältä niin sitten jatkat. katso mitä se saa sussa aikaan. Kun sä pystyty tähän niin nosta tavoitteesi rajaa ja aseta hiukan kunnianhimoisempi tavoite. Älä kuitenkaan haukkaa liian isoa palaa heti. Ennen kaikkea älä vertaa itseäsi ja tavoitteitasi muihin!
tai jos tavoitteenasi on jatkaa tauon jälkeen saliharrastusta niin aloita siitä että puet vaatteet, raahaudut salille ja teet alkulämmittelyn. Jos alkulämmittely ei nosta sun vireystilaa niin saat hyvällä omatunnolla luovuttaa ja hyppää takaisin sohvalle. Usein aloitus on se itse haastavin asia. Jos aloitus on vaikeaa ja siihen päälle vielä stressi siitä että treenin tulisi kestää tunti tai yli niin se lisää ahdistusta, jolloin kaikki tämä on helpompi skipata kuin tehdä.
Aseta kohtuulliset, toteutettavat tavoitteet, mutta samalla ole armelias itsellesi. Aloita aloittamisesta ja lisää itse asiaa/toteutusta toteutumisen ja fiiliksen mukaan. Usein ne ruokkii motivaatiota paljon paremmin kuin pakko!
Tsemppiä arjen hulinaan! 🙂
-Kiira