Rv 25 – 27 sokerirasitustesti, raskauspäiväkirja osa 8

Rv25 Sokerirasitustesti

Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että sokerirasitustesti on ajankohtainen. Lähes kaikkien kauhisteleman testin tarkoituksena siis seuloa mahdollista raskausdiabetesta. Mikäli sulla siellä on kyseinen sokerirasitustesti edessä ja olet myös kuullut kaikkia kauhutarinoita siitä, haluun sanoo sulle heti, ettei testiä kannata jännittää yhtään. Mun mielestä sokerirasitustesti on täysin turhaan dramatisoitu ja peloteltu, vaikka ymmärrän että paastoaminen yhdistettynä pahoinvointiin ei ole kiva yhdistelmä. Testin haastavin osuus oli nälkä, muuten sokerilitku meni helposti alas, sitä oli vähän ja odottelun tylsyyttä tapettiin työnteolla. Olin siis varautunut käyntiin ottamalla tietokoneen mukaan töitä tehdäkseni. Pahoinvointia välttääkseen kannattaa ottaa mukaan evästä, jota napata heti testin jälkeen suuhun. Sokerirasitustesti takana ja onnekseni lopputulemana hyvät arvot ja ei raskausdiabetestä, huh!

Fyysisiä muutoksia

Maha jatkaa kasvamistaan ja on yhtäkkiä yhdessä yössä tullut isommaksi, ja sen myötä myös tuntemukset muuttunut. Vaikka maha ei vieläkään ole varsinaisesti iso, se painaa keuhkoja kasaan ja hengittäminen tuntuu raskaammalta. Myös kyljet tuntuvat pinkeiltä ja keskivartaloa kiristää. Maha on tällä hetkellä sen kokoinen, että raskauden erottaa selkeästi, mutta kuitenkin niin ”pieni”, että varsinaiset raskausvaatteet eivät istu. Suurin osa omista vaatteista puristaa, mutta taas oman koon raskausvaatteet ovat liian suuria ja normaalia pienemmän koon vaatteet liian pieniä. Omilla vähän epämukavilla vaatteilla siis vielä mennään.

Nyt tuntuu myös ensimmäistä kertaa siltä, että ihmiset uskaltavat onnitella raskaudesta ilman, että he edes kysyvät olenko raskaana. Se kertonee mahan kasvamisesta. Mahassa on myös alkanut näkymään haalean tumma linea negra navan alapuolella, jonka sanotaan olevan kartta vastasyntyneelle lapselle kohti rintoja ja ruokaa. Sympaattinen ajatus vaikka itsestä kyseinen viiva ei niin viehättävä olekaan!

Uusia oireita

Rinnat kutittavat, ei vaan silleen pienesti, vaan ihan tosi tosi paljon. Niin paljon että niitä on vaikea olla raapimatta, puhumattakaan siitä, jos vähäänkään hikoilee, niin kutitus lisääntyy tuplasti. Johtuen todennäköisesti kudoksen venymisestä. Myös rintojen alla iho on selkeästi eri väristä, pinkeän punakkaa. Urheiluliivien ja toppien alarajaan on myös ilmestynyt pieniä verenpurkaumia, vaikka urheiluliivit ei olisikaan kiristäviä. Näihin viilennys, pesu sekä rasvaus tai öljy on toki tuonut ensiapua. Hassua kuitenkin, että toistaiseksi kaikki venymis- ja kutisemisoireet eivät ole mulla kasvavan vatsan ihossa, vaan rinnoissa. Tätä en ehkä olisi osannut odottaa.

Puhuinko jo valkvuodosta ja sen lisääntymisestä? Jos en, niin varaudu runsaaseen valkovuotoon. Sitä on paljon normaalia enemmän ja myös alapään limakalvot tuntuvat jotenkin pinkeimmiltä ja turvonneilta. Jos villisti veikkaan, niin nämä tuntemukset tuskin tulee ainakaan vähenemään loppua kohti, lol.

Lisäksi näillä viikoilla alkoi yölliset krampit ja suonenvedot, pääsääntöisesti jalkapohjassa sekä pohkeissa. Huomaan kuitenkin myös treenin jälkeen lihasten, etenkin reisilihasten kramppaavan öisin huomattavasti helpommin. Krampit ovat yleensä niin voimakkaita, että ne herättävät unesta ylös venyttelemään.

Alaselkävaivojen alku?

Kramppien lisäksi alaselässä on alkanut olemaan pieniä reumatyypillisiä kiputuntemuksia. Ei kuitenkaan vielä mitään mihin varsinaisesti reagoisin. Kipu on ollut pääsääntöisesti vasemmalla puolella, mutta todennäköisesti kivun sijainti tulee vaihtelemaan puolelta toiselle, niin kuin yleensä aikana enne biologista reumalääkettä. Kipu tuntuu etenkin aamuisin ja sen vuoksi aamujen käynnistäminen vie jo nyt hieman normaalia enemmän aikaa. Tässä tosin tiedostaminen sekä suunnittelu auttaa. Edelleen koitan olla antamatta kivunpelolle siimaa tai stressaamatta asiaa liikaa, vaikka kieltämättä pitkä kiputausta pistää jännittämään kivun voimistumista nyt kun lääkettä ei ole käytössä. Ei auta, kun seurata mihin suuntaan kaikki etenee.

Pienien alaselkäkipujen lisäksi alaselkä väsyy nyt huomattavasti normaalia nopeammin ja ihan pahinta on pitkä seisoskelu tai kaupunkikävely, tiettekö sellainen hidas muutaman askeleen kerrallaan eteneminen. Valmennusten välissä tulee tarve istua tai makaa, jollaista ei ole varsinaisesti aikaisemmin tullut. Myös kaikenlainen tankoihin ja välineisiin nojaaminen on tullut tutuksi, jolla saa seisoma-asentoa hieman kevennettyä. Vielä kahvi käteen ja släbärit jalkaan, niin pian olenkin jo se ”löysä valmentaja”, joillaiseksi en koskaan halunnut tulla, haha!

Perhevalmennus sekä hammaslääkäri

Näillä viikoilla tuli myös etäperhevalmennus. Aikataulullisista syistä etäsessiot ovat musta ihan parhautta. Lisäksi arvelin, ettei valmennus meille tuo välttämättä niin paljon uutta, etteikö samalla voisi tehdä toisella silmällä koneella muita töitä. Oikeassa olin. Siitä huolimatta hyvä, että kyseisiä kursseja järjestetään. Itsekin ensisynnyttäjänä haluan käydä kaikki ilmaiset kurssit siitä huolimatta, että koen tietäväni itse jonkin verran tai ainakin osaan ottaa asioista tarvittaessa selvää.

Hammaslääkärikäynti jännitti jonkun verran, sillä jostain mystisestä syystä mulle ilmestyi pari vuotta sitten useampi reikä samoilla tottumuksilla, joilla aikaisemmin on kehuttu hampaiden hyvää kuntoa. Jos haluat lukea mun reikäfarssista, niin olen kirjoittanut operaatio suun terveys sekä kun mitta alkaa täyttymään!

Hammastarkastuksessa tuli vastaan tilanne, johon en olisi halunnut joutua. Sain kunnalliselta puolelta palvelusetelin yksityiselle puolelle pitkien hammaslääkärijonojen vuoksi. Pääsin siis tarkastukseen hyvin pian, mikäli oli tietenkin mahtava juttu. Itse tarkastuksessa ei ollut muuta ongelmaa kuin se, että hammaslääkäri vakuutti minut siitä, että suun röntgen on otettava, sillä edellisestä röntgenistä on se pari vuotta. Tiesin ettei röntgeniä tulisi ottaa ollenkaan raskaudenaikana, mutta hän vain kertoi sen turvallisuudesta ja siitä että terveydellisistä syistä se olisi nyt otettava, mutta minä teen toki itse päätöksen. Koita siinä nyt välineet suussa päättää, kun en edes päässyt varmistamaan asiaa fiksummilta.

En osannut siis sanoa muuta kuin sen, että jos se on oikeasti otettava, niin kai se on sitten otettava. Voitte vain arvata lopputuloksen, ei paikattavia reikiä ja kaikki kunnossa. Tätä ei tietysti välttämättä voi tietää, mutta tuli kuitenkin vähän huijattu olo siitä, että yksityinen haluaa vain saada rahastettua palveluista kaupungilta. Lisäksi en voinut välttyä fiilikseltä, että olen huono vanhempi ja nyt kuvantamisen myötä vahingoitin vauvaa.

Suuhygienistillä

Se mikäli oli kiva, pääsin myös samaisella viikolla suuhygienistin vastaanotolle puhdistamaan hammaskivet pois. Tosin tähänkin sain hammaslääkäriltä suhteellisen erikoisen ohjeen tulla poistattamaan hammaskivet raskauden + reuman vuoksi 3kk välein. Mielestäni se on aika tiiviisti, ottaen houmioon kuitenkin sen, ettei itselle kerry mitenkään erityisen paljon hammaskiveä. Kuitenkin suuhygienistin vastaanotolla itse suuhygienisti oli sitä mieltä, ettei kohdallani näin tiheää tarvetta ole, riittää jos käy 2x/vuosi raskauden ja mahdollisen imetyksen aikana. Jälleen kerran tuli olo siitä, että kaikesta halutaan vaan ottaa rahat irti, kun mahdollisuus. Mutta hammaslääkärikäyntien jälkeen tulee aina niin hyvä ja huojentunut olo. Muistakaa siis hoitaa myös tämä tärkeä asia alta pois hyvissä ajon. Suositus hampaidenhoitoon taitaa olla toisen kolmanneksen aikana, jos en väärin muista.

FOMO

Kesä on nyt parhaimmillaan ja samalla jännitän FOMOA eli fear of missing out ilmiötä. Luonnollisesti lomien aikaan on enemmän tapahtumia ja menoja ja tiedän etten pääse kaikkiin, saati jaksa tehdä niin paljon asioita, kun mihin tottunut. Se miltä poisjääminen ainoana tulee tuntumaan jännittää. Jännittää olla kaveriporukan ensimmäinen lapsen saava ja se, miten se tulee dynamiikkaa muuttamaan. Toisaalta näiden fiiliksien ääneen sanoittamien on auttanut ihan hirveästi ja tuntuu että sen myötä myös kaverit osaavat olla paljon enemmän huomioonottavaisia ja ymmärtäväisempiä. Kannustankin sanottamaan fiilikset ääneen, liittyi ne sitten positiivisiin tai negatiivisiin fiiliksiin. Toistaiseksi alkukesä on sujunut hyvin ja hyvillä mielin ja suuremmilta FOMO kriiseiltä on vältytty. Toisaalta eipähän ainakaan tuu painetta osallistua johonkin mihin normaalisti saattaisi mennä velvollisuudesta, koska osallistumista ei odoteta samalla tavalla. 

Muutoin vauva liikkuu edelleen paljon ja potkut tuntuvat voimistuvan yhä edelleen. Koitin myös salilla, vieläkö leuanveto menee. Menihän ne, vaikkakin aktiiviset leuanvedot olenkin jättänyt jo aikoja sitten pois. Kesä tuntuu ainakin vielä hyvältä ja nautin lämmöstä, eipähän tarvitse vaatteitakaan liikaa ostaa, kun voi hukuttautua löysiin kesämekkoihin.

<3

Kiira