Mitä minulle kuuluu? Kesäloman jälkeisiä rehellisiä fiiliksiä!

Heippa ihanat! Muutama viime kirjoitus on ollut enemmän informaatio ja asiasisältöistä, joten tänään päätin rustata henkilökohtaisempaa kirjoitusta. Kesäloma on nyt osaltani ohi ja arkeen palattu. Sen kyllä huomaa ja tuntee. Aikalailla laaja-alaisin fiiliksin on arkeen palattu. Ennen kesän ja kesäloman alkamista, kirjoitin hieman kesän to do- tavoitteita ylös tänne blogiin (Kesän bucket list postaukseen pääset TÄSTÄ). Nyt kun arki on jo lähtenyt rullaamaan, työt sekä koulu alkanut on hyvä purkaa kesän tapahtumat ja tarkastella tehtyjä ja tekemättömiä asioita sekä pohtia fiiliksiä.

Tässä kesästä toiseen roikkuvat tavoitteeni:

  • 1. Pelaa niin paljon tennistä kunnes et saa enää ruinattua kavereita pelikaveriksesi
  • 2. Käy uimassa sekä uima-altaassa että järvessä/meressä
  • 3. Nauti auringosta ja älä pala
  • 4. Päästä grillailemaan
  • 5. Kesän vakio on kokea ainakin kerran kuuman kesäpäivän puisto piknik & viinittely

Yliviivatuista asioista näkee mitkä asiat tuli suoritettua. Vaikka mielestäni tennistä ei voi koskaan pelata liikaa, enkä saa siitä koskaan tarpeeksi, tuli minulla tänä kesänä pelattua tennistä huomattavasti esimerkiksi edelliskesää enemmän. Uimassa en paljon käynyt, mutta itselleni riittävästi. Aurinkoa otin poikkeuksellisen vähän. Taisin itse asiassa maata maata auringossa vain 3-4x koko kesän aikana. Mitä vanhemmaksi tulee, sen merkityksettömämmäksi auringossa makaaminen ja pakkomielteinen auringonpalvonta on. Entisajan pakottava tarve päästä nauttimaan jokaisesta auringonsäteestä öljyt iholla on vaihtunut erilaisiin aktiviteetteihin ulkona.

Seuraavaksi luettelona asiat joita aina kesäisin mielessä toivon toteuttavani, mutta jotka aina syystä tai toisesta jää ajatuksen tasolle:

  • 6. Lukea kirja
  • 7. Testata jotain uutta
  • 8. Käyttää paljon mekkoja ja hameita
  • 9. Käydä kampaajalla
  • 10. Matkustaa ulkomaille
  • 11. Harjoittaa kotimaan matkailua

Voinko listata yli kotimaanmatkailun jos kävin kerran Porvoossa? Ulkomaan matka jäi taas siintäväksi haaveeksi, siinä missä kirjan lukeminenkin. Vaikka kirjat ja lukeminen on asia jossa haluaisin olla parempi ja tehdä useammin, yhdessä asiassa petrasin ja se on hameiden ja mekkojen käyttö. Ostin kesän alussa kaksi hametta ja olen niitä käyttänyt aktiivisesti koko kesän. Myönnän että koen tästä myös hieman ylpeyttä, sillä ne ovat jotain mitä päältäni ei usein ole löytynyt. Jee hyvä minä!

Seuraavaksi ne tärkeimmät eli juuri tälle kesälle asetetut tavoitteet:

  • 12. Tehdä extempore asioita
  • 13. Käydä uusissa paikoissa syömässä
  • 14. Oppia omaan alaan liittyen jotain uutta
  • 15. Viettää enemmän aikaa läheisten ja kavereiden kanssa
  • 16. Noudattaa omia kesän treenisuunnitelmia
  • 17. Poimia mansikoita
  • 18. Juosta puolimarathon
  • 19. Ottaa siskoni lapset ainakin yhden kerran yökylään
  • 20. Olla tekemättä mitään

Extempore asioita mielestäni tein kuten kalliopicnic poikaystävän kanssa, iltakävelyt, extempore tapaamiset ja muut treffit. Kesällä tuli paljon syötyä myös ulkona, mutta suoraan en muista tuli niin paljon uusissa paikoissa käytyä kuin vanhoissa hyväksi havaituissa. Ruoka on niin iso osa elämääni että ruokapettymystä on vaikea ottaa vastaan ja siksi liian usein käytyä tutuissa paikoissa! 😀 Vaikka en suoranaisesti koulukirjoja avannut kertaakaan, tieteellisempien blogikirjoitusten myötä olen kesällä selannut paljon erilaisia tutkimusartikkeleita. Vaikka tieto on ollut ns. spesifimpää eikä suoraan vaikuta valmennuksiini/työhöni, koen kaiken terveyteen, ravintoon ja liikkumiseen koskevan lisätiedon hyödylliseksi.

Liikkumisesta puheen ollen alkukesä meni hyvin ja tarkasti treeni suunnitelmien mukaisesti. Tavoitteenani oli kehittää peruskuntoa eli pitkäkestoista ja matalasykkeistä liikuntaa, sillä arjessa on usein haasteita löytää tähän riittävää aikaa. Treenaaminen meni täysin suunnitelmien mukaisesti aina kunnes nilkkani nyrjähti festareilla. Jollain tapaa ironista kun harvoin käyn missään kodin-salin-valmennuspaikkojeni ulkopuolella ja kerrankin kun lähtee hieman humpalle, tulos on tämä! Taidan siis pysyä tutussa ja ennen kaikkea turvallisessa kuplassani.

Nivelsiteiden venähtäminen oli yllättävän haastava asia etenkin henkisesti. Ihminen joka elää liikkeelle ja liikunnalle on kova kolaus pysähtyä ja olla tekemättä juuri mitään. Koen olevani siinä mielessä onnekkaassa asemassa, sillä olen pystynyt välttymään suuremmilta fyysisiltä haasteilta ja loukkaantumisilta (mikäli selkärankareumaa ei lasketa), kop kop kop! Loukkaantumisen myötä pääsin nyt itse olemaan ”potilaan” roolissa ja kuntouttaa nilkkaani ja seuraamaan kuntoutumisen eri vaiheita, joka vielä toki kesken. Vaikka se ei minua vielä tässäkään vaiheessa lohduta, alitajuntaisesti tiedän että tästäkin on minulle valmentajana ja etenkin tulevaisuuden fysioterapeuttina kokemus hyötyä. Puolimaratonin ennätin kuitenkin ennen loukkaantumista vetää ja se oli yksi suurimmista tavoitteistani tälle kesälle. Kuvasin tästä extempore juoksusta videon eli mikäli et ole sitä vielä nähnyt niin pääset videoon TÄSTÄ.

Instagramissa stooreja seuranneet saattavat muistaa kuinka toivoin koulun aloitusta jo heinäkuun alussa. Sanotaan näin että nyt koulun alkaessa toivon että olisi vielä heinäkuu. Arkeen palattiin kertaheitolla ympäripyöreisiin päiviin. Vaikka syksyni on edellistäkin hektisempi ja tuntuu että hukun asioihin, pystyn aina tsemppaamaan itseni kun tiedän että on jotain mitä odottaa. Edellispäivänä varasin extempore matkan norjaan laskettelemaan. Tänä vuonna en päässyt kertaakaan rinteeseen, joten olen ihan yli innoissani tästä tietäen että ainakin tulevana vuonna pääsee kerran mäkeen ja vielä ulkomaille. Tämän lisäksi koulu tulee olemaan rentoa joulukuussa, sillä nykyinen kampus ilmeisesti suljetaan ja vuoden vaihteessa siirrymme uuteen Myllypuron keskitettyyn kouluun. Odotan vaihdosta innolla sillä saan vihdoin heittää hyvästit jokapäiväisille, tuskallisille bussimatkoille oksennus kurkussa. Näin pahoinvointisena kuinka luksusta tulee olemaan kun pääsee bussin sijaan metrolla kouluun!

Rehellisesti kesän aikana koin pientä kesämasennusta, josta kirjoitinkin oman postauksen. Vaikkei mikään ollut käytännössä huonosti, en ollut iloinen ja oma itseni. Myönnän että parisuhdekin otti hittiä (kuvainnollisesti), kun oletuksena oli ihanaa laatuaikaa päivästä toiseen. Todellisuus kuitenkin oli että avopuolisoni teki täyttä päivää ja kolmivuorotyötä eikä häntä juuri näkynyt tai kuulunut. Tämä taas turhautti minua, sillä koululomien ulkopuolella itse olen taas niin kiireinen ja Jarnolla painit/leirit/kisat ettei yhteistä aikaa juuri ole. Tätäkin kirjoitusta tehdessä hän on leirillä puolitoista viikkoa ja olen yksin kotona. Koska pyrin näkemään asioissa aina jotain hyvää, niin tässäkin. Saimme yhteentörmäyksen ansiosta avattua sanalliset arkkumme ja keskusteltua monista asioista normaalia laajemmin. Tämä taas herätti meidät molemmat siihen ettei parisuhde ole itsestään selvä asia, vaikka sen ikään kuin aina tietäisikin. Tämän myötä olemme taas lähentyneet ja pyrimme huomioimaan toisiamme pienillä asioilla kiireenkin keskellä (muistakaa sama myös sielläkin).

Näiden lisäksi en voi hehkuttaa kesän olleen muutenkaan se paras ikinä. Ystäväporukassamme on ollut väärinymmärryksiä ja muita epäselvyyksiä. Lisäksi ympärillä on tapahtunut paljon ikäviä asioita, joista viimeisin eilen. Olin pitkään pelännyt pahinta ja nyt se oli totta, sillä yksi pitkä aikaisimmista asiakkaistani oli kuollut. Onko hassua kokea voimakasta ahdistusta ja surua valmennettavastaan? Aloin pohtia tätä ja tajusin että oikeasti tapaan valmennettaviani useammin kuin ystäviäni. Tapaan pääsääntöisesti jokaista valmennettavaani 1x/vko ja useimmat valmennussuhteeni ovat hyvinkin pitkä ikäisiä, niin kuin tämä kyseinenkin oli. Olimme siis vuosien aikana ennättänyt jakaa jos jonkinlaisia asioita. Toisaalta tieto oli jollain tasolla helpotus, sillä olen jo jonkin aikaa elänyt tietoisessa epätietoisuudessa. Olen toivonut parasta ja pelännyt pahinta. Olen lukenut Helsingin sanomien kuolinilmoituksia aina kädet täristen. Näin se vain on että elämä antaa ja elämä ottaa. Siksi pyrin aina kiireistä ja stressistä huolimatta näkemään kiitollisuutta siitä että saan olla täällä ja elää tätä hetkeä. Todellisuudessa kaikki muu on täysin toissijaista!

Mikäli tietäisit päiviesi pian päättyvän, pystyisitkö sanoa eläneesi onnellista ja sinun kaltaista elämää? Itse en ole aina pystynyt, mutta vaikka työn ja koulun yhdistämisessä on jälleen haasteita, tiedän että molemmat niistä tekee minut tällä hetkellä äärettömän onnelliseksi. Toki onnellisuus koostuu myös monesta muusta tekijästä ja etenkin ihmisistä. Kuitenkin työ/koulutus/arki on loppujen lopuksi se johon suurin osa ajastamme pääsääntöisesti kuluu. Olisihan se todella harmi käyttää tämä arvokas aika olemalla onneton. Toki muutokset kohti onnellisuutta ei tapahdu kerralla, mutta haluan kannustaa sinua onnellisuuttasi kohti askel ja tietoinen päätös kerrallaan. Jotenkin tällaiset ikävät ajanjaksot pistävät eri tavalla miettimään elämää laaja-alaisemmin. Välillä on erittäin hyvä olla miettimättä mitään ja elää hetkessä. Kuitenkin joskus on hyvä pysähtyä ja katsoa kartaa siitä mihin suuntaan onkaan menossa ja onko suunta oikea?

Tällaisia fiiliksiä tänään täällä. Huomenna jo ehkä turautan itselleni ominaisesti huonoja vitsejä. Aika näyttää! Koulu on kuitenkin nyt käynnistynyt ja uudet treeniryhmät pärähtänyt käyntiin. Vaikka loma on ihanaa niin kyllä mä silti rakastan arkea ja sen tuomaa rytmitystä. Vaikka lomallakin pitäisi rytmiä yllä on se silti vaan täysin eri asia. Jos somen puolella on ollut hiljaisempaa, niin se johtuu vain tästä. Kiitos kuitenkin ymmärryksestä ja kiitos te kaikki ihanat jotka jaksatte olla mukana ja seurata mun pöhinää, kommentoida ja laittaa viestejä. Te ootte <3 !

Nyt laitan koneen kiinni, teen iltapalaa ja pyrin menemään ajoissa nukkumaan. Energistä loppuviikkoa ihanat! 

-Kiira

Kuvat: Johanna Ketola / IG: @johannaketo

Voihan kesämasennus!

Kesä lähenee loppujaan tai ainakin suurin osa omasta lähipiiristäni on jo palailemassa takaisin töihin ja rutiinien pariin. Itse vietän vielä puolilomaa elokuun toisiksi viimeiseen viikkoon saakka, jolloin vihdoin koulu alkaa. Kyllä sanoin VIHDOIN, sillä koulun alkua on odotettu jo heinäkuusta lähtien, sekä uudet kalenterit ja vihot on ostettu jo aikoja sitten. Kuulostaako hullulta?

Kesäkuu meni suhteellisen kivasti, sillä suurin osa asiakkaistani oli maisemissa ja työt pyöri normaalisti. Olen kokoajan somekanavilla puhunut olevani puolilomalla, sillä yksilövalmennukset ja jumppatuntini ovat olleet normaalisti viikoittain. Tämän lisäksi toiminimeni liittyvät asiat olen voinut hoitaa koneella oman aikatauluni mukaisesti. Tämä on siis jättänyt suhteellisen kivasti joustovaraa muulle elämiselle, jolloin olen myös voinut nauttia kesästä.

Sitten tuli heinäkuu työt hiljeni ja saapui perinteinen loma ”masennus”. Ja heti alkuun haluan huomauttaa että masennuksesta puhun nyt vertauskuvainnollisesti, sillä minulla ei ole oikeasti koskaan todettu masennusta, enkä myöskään keksinyt vastaavanlaista ilmaisua kyseiselle tunnetilalle. Perinteisestä loma masennuksesta puhun nyt siinä mielessä että olen havainnut viimeisimpien vuosien aikana kokevani samoja tunteita aina loman koittaessa. Älkää ymmärtäkö väärin, loma on toki aina kovin odotettu ja toivottu asia. En kuitenkaan ole välttynyt näiltä tunteilta ainakaan viimeiseen kolmeen edelliseen vuoteen.

Tylsyys, yksinäisyys, toimettomuus, laiskuus, merkittömyys ja monia muita ei niin positiivisia tunteita olen kokenut lomani aikana. Miksi? Olen tullut siihen tulokseen että hektisen arkeni myötä (AMK opiskelu, yrittäjyys, työt, some) on vaikea olla tekemättä mitään. Se että on tottunut tekemään paljon asioita ja yhtäkkiä pitäisi osata olla tekemättä mitään, vaati mielestäni alkuun totuttelua ja irtipäästämistä. On vaikea sammuttaa takaraivossa pitkään kolkuttanutta ”tee duunia, opiskele ja lue jotta selviydyt” ääntä. Ei ihminen ole kone jonka voi loman koittaessa vaihtaa ON moodista OFF tilaan. Ainakin olen huomannut sen olevan äärimmäisen vaikeaa minulle. Tiedän ettei huonoa omatuntoa pitäisi aiheesta kokea, sillä loma kuuluu kaikille ja lepo on enemmän kuin tarpeellista jokaisen kohdalla, säilyttääkseen pään kasassa. Vaikka tiedostan loman merkityksen en voi kokemilleni tunteilleni mitään.

Nyt kun olen huomannut kokevani samoja fiiliksiä viimeisimmät vuodet, olen pyrkinyt purkaa näitä ja selvittämään mistä ne johtuvat. Huomaan erityisesti nauttivani asioista kun saan jakaa ne läheisteni kanssa. Kun pääsääntöisesti kaikki ympärilläni ovat palkkatöissä on luonnollisesti lomat hyvin tiukkaan säädelty sen mukaan miten töistä on saatu vapaaksi. Mikäli lomat eivät ajoitu läheisimpien kanssa samaan ajanjaksoon on luonnollisesti yhteinen tekeminen haastavampaa. Vaikka olen aina kokenut tarvitsevani omaa aikaa ja rauhoittumista, olen huomannut etten ehkä sittenkään ole niin kotihiiri kuin luulin. Nautin yhdessäolosta ja erilaisesta tekemisestä ja kokemuksista. Yksin tehtynä erilaiset asiat ei tunnu läheskään niin mukavalta kuin hyvässä seurassa. Totta kai ymmärrän että töitä on tehtävä silloin kun niitä on ja lomat pidettävä silloin kun pystyy. Kuitenkin jatkuva tekemättömyys tai yksinolo tylsistyttää minut kuoliaaksi. Ja taas jotta ette ymmärrä väärin on ajoittainen rentoutuminen sohvalla tai koko päivän löhnääminen sängyssä telkkaria katsellen enemmän kuin jees. Silloin kun tekemättömyys on oma valinta, pystyy siitä myös täysillä nauttimaan. Kun toimettomuus ja yksinolo ei olekaan oma valinta, muuttuu rennon oleilun merkitys päinvastaiseksi.

Summa summarum tänä kesänä meinasin vajota taas samaan masennus moodin kavereiden ja perheen ollessa kiireisiä ja hetkeksi vajosinkin. Vaikka edelleen yksin ollessani huomaan avaavani läppärin turhan usein ja tekeväni töitä, jotta kokisin tekeväni jotain hyödyllistä, olen myös edelliskesään verrattuna pystynyt nauttimaan oleilusta yksin enemmän kuin ehkä aikaisemmin. Koska en koe nauttivani kotona makaamisesta paria päivää kauempaa, olen tehnyt kesällä paljon asioita ihan vain omassa laatuseurassani! 😀 Olen viettänyt ihania piknik hetkiä auringossa, olen käynyt kävelyillä ja kävellyt teillä joista en ole aikaisemmin kulkenut (btw niitä löytyy yllättävän paljon ihan vain kotikulmilta kun miettii asiaa), olen treenannut sekä istuskellut puistoissa nauttien ilmasta hyvä podcasti seuranani. Olen myös kahvitellut lukuisissa kahviloissa ja rustannut tavoitteita sekä unelmia ylös miettien elämää.

Australiassa pääsääntöisesti yksin reissatessani tein hyvinkin paljon asioita yksin nauttien vapaudesta ja yksin olon mutkattomuudesta. Nyt vuosien jälkeen huomaan yhä enemmän kadottavani ulkomaalta imetyt vaikutteet ja vajoavani takasin suomimoodiin. Australiassa saatoin matkustaa satoja kilometrejä ihan vain katsomaan jotain vuorta tai moikkaamaan random tuttua toiselle puolelle maata, joten miksi se muka on niin vaikeaa poistua kotoa ja nauttia kesästä tehden erilaisia asioita, vaikka sitten yksin?

Joillekkin kesä ja tekeminen taas saattaa aiheuttaa paineita. Monelle kesä on pelkkää suorittamista juuri tästä syystä että nyt pitäisi olla aikaa nähdä kaikki sukulaiset, tehdä ne asiat jotka to do- listalle asetti, puunata koti kesäkuntoon, puunata itsensä kesäkuntoon, panostaa parisuhteeseen tai riekkua juhlissa etsimässä sitä parisuhdetta, pitää käydä festareilla, lukea kirja, nähdä ystäviä, siivota kaapit järjestykseen, käydä mökillä, huoltaa ja laittaa mökki kesäkuntoon, saattaa keskeneräiset projektit loppuun, aloittaa ne projektit joista on haaveillut ja sen lisäksi tehdä jotain uutta jne. Ei ihme että lyhyillä lomilla koetaan stressiä tai masennutaan kun loma on kaikkiin näihin tarpeisiin nähden aivan liian lyhyt. Hyvä esimerkki tästä oli eilen valmennettavani joka stressasi töihin paluuta ennen kuin loma oli kerennyt vielä edes alkamaan!

Juuri nämä monet asetetut tekemiset luo painetta. Kesäisin myös parisuhde saattaa olla kovilla kun oletetaan että toinen on mukana kaikissa omissa suunnitelmissa. Myönnän itse lukeutuvani ajoittain myös tähän kastiin, kun toivoo että voisi viettää yhdessä aikaa vaikka totta kai toisellakin on omat halut, tarpeet ja menot.  Syksyisin ihmiset käpertyvät viltteihin ja pimeyden myötä perustellaan itselle että on ok vain olla kotona. Miksei kesäisin voisi vaan olla jos siltä tuntuu? Määrittääkö siis valon tai lämpötilan määrä sen kuinka paljon saa tai pitää olla sisällä, mikä on perusteltua ja mikä ei? Kuulostaahan se nyt täysin pähkähullulta!

Vaikka itse pidän aktiivisesta elämästä ja teen mielelläni paljon asioita, sain hyvän reality checkin avatessani vanhan kalenterin. Jos nyt en oikeasti vain ole ja nauti, siihen ei ole aikaa myöhemminkään. Kalenterin avaaminen havainnollisti sen mitä viimesyksy ja kevät oli ja mitä se todennäköisesti taas tulee olemaan.

Jotta pystyisit nauttimaan kesästä oikeasti niin tässä lyhykäisesti vielä muutama vinkki, joita itsekin pyrin toteuttamaan nyt kesäloman loppuajan:

  1. Tunnista OMA tarpeesi ja tee sen mukaan asioita!
  2. Älä lataa liian suuria vaatimuksia itsellesi äläkä läheisillesi!
  3. Kaikkeen ei voi eikä tarvitse pystyä!
  4. Vältä kuluttavia asioita ja stressiä. Sen sijaan tee asioita jotka energisoivat ja lataavat akkuja. Jos kesällä et lataa itseäsi niin milloin sitten? Et ainakaan töihin palauduttuasi!
  5. Muista myös että kesästä voi nauttia vaikka yksin ja uskaltaudu tekemään samoja asioita joita tekisit myös kavereidesi kanssa!
  6. Jos joku asia ei onnistu/menee pilalle niin älä jää märehtimään siihen. Miksi tuhlata aikaa kun sen voisi käyttää johonkin parempaan?
  7. Älä vertaa itseäsi muihin. Jos joku nauttii aktiivisesta tekemisestä, se ei tarkoita että sinunkin on tehtävä jotain!

-Kiira

Kesäkilot ja kesän syöminen!

Kuvat kesäiseltä päivä visiitiltä suomenlinnasta!

Energistä huomenta! Tässä postauksessa pohdin yleisesti kesän syömisiä. Ajatus lähti kahvia hörppiessäni ja somea selatessani. Puhelimen näyttöni valtasi joko erilaiset sponsoroidut mainokset kesän kevennyksistä ja dieeteistä tai sitten onnellisen hymyn ja viinilasin kera varusteltuja kesäkuvia. Tuntuu että suomalaiset ovat täysin eri kansaa kesäisin. Kultin omaisesti kaikkien on pakko grillata makkaraa, juoda bisseä puistossa ja herkutella aamusta iltaa, ikään kuin kesä olisi yhtä pitkää viikonloppua.  Jos et näin tee olet outo ja et varmasti nauti kesästä täysin rinnoin. Kesä eletään täysillä viimeistä päivää ja sitten masennutaan syksyllä kesäkiloista kun todellisuus koittaa ja ilmat viilenee. Miksi näin? Eikö vain olisiko helpompi elää tasaisen onnellista elämää pitämällä ne tasaiset hyvät perus rutiinit siellä taustalla ja samalla nauttia kesästä? Mielestäni tasaisuus on aivan liian aliarvostettua!

Vaikka kesä on lyhyt, itse suosin rutiineja läpi vuoden riippumatta vuodenajasta ja paikasta, sekä siitä mitä minkäkin juhlan ja vuoden ajan mukaan ”kuuluisi” syödä. Tämä ei poissulje ettenkö jouluisin syö palaa kinkkua tai kesäisin käy jäätelöllä. Tämä ei myöskään tarkoita että jokaisena aurinkoisena päivänä minut löytää jäätelöaltaalta tai että joka kerta kun työpaikan pöydällä on herkkuja tarjolla, että niitä olisi syötävä. Kun perus runko on läpivuoden säännöllinen, oma hyvinvointi on (niin fyysinen kuin psyykkinen) tasaista ilman suuria heittelyitä. Herkut ja viinilasilliset maistuvat extra hyviltä kuin niitä ottaa harvemmin ja tekevät kerrasta spesiaalimman. Kyllähän sen jokainen tietää ettei ylimättäämisen jälkeen tule hyvä olo ja toisaalta ettei syömättömyys ja epäsäännölliset ateriarytmit ole hyväksi.

Haluan kannustaa ihmisiä ajattelemaan muutoinkin kuin sen makkaran ja kaljan kautta. On paljon muutakin ihanaa miten voi kesästä nauttia, mutta jos kyse onkin siitä ettemme ole tottuneet siihen? Jos emme uskalla tai halua olla erilaisia? Jos aina on tehty jotain niin onhan se helpompi tehdä samalla tavalla kuin rikkoa rutiineja ja testata uutta. Loppujen lopuksi jos joka päivä herkuttelee tai nauttii normaalista poikkeavista asioista loman kustannuksella, kuinka kauan menee ennen kuin se muuttuu normiksi? 

Aineenvaihdunta on yksi ja sama läpi vuodet. Toki hikoilu, liikunnan lisääminen/karsiminen vaikuttaa aineenvaihduntaa ravinnon ja unen ohella. Ravintopäiväkirjoja tarkastelleena yksi yleisimpiä ongelmia on herkuttelun lisäksi ruokarytmit. Syödään ehkä jotain aamulla, siis mikäli kaapista sattuu löytymään jotain. Lounas saattaa venyä etenkin lomalla ollessa jos/kun herää myöhemmin ja rytmit siirtyvät entistä myöhäisemmäksi. Hupsheijaa ja huomaatkin että kello on jo paljon etkä ole edes päivällistä syönyt. Näin huomaamatta ruokarytmit venyvät laittoman pitkiksi ja aterioita kertyy päivälle vähemmin, mikä on aineenvaihdunnan kannalta huonompi asia. 

Haluisin kuitenkin jo hyvissä ajoin ennen kesän loppua muistutella sinua kohtuudesta ja järkevyydestä. Grilliin voi laittaa muutakin kuin makkaraa. Opettele uutta ja kurkkaa esimerkiksi kauppojen ilmaisia reseptilehtisiä, joista saa loistavia vinkkejä kausiruokiin. Muista liikkua edes vähän. Tee jotain erilaista mitä et arjessa ennättäisi tehdä, kuten pelata tennistä niin kuin minä olen nyt kesällä tehnyt.  Ihan joka ilta ei tarvitse juoda saunakaljaa tai juoda edes sitä yhtä lasia viiniä. Mikset kokeilisi ennemmin jotain raikasta ja terveellisempää moctailia (alkoholitonta drinkkiä)? Kun liikunta ja terveelliset tavat pysyy taustalla edes jollakin tasolla, on sinun huomattavasti helpompi vastaanottaa arki ilman masennuksia ja täystyrmäystä vasten kasvoja.

Eväänä suomenlinnan päiväreissulla muunmuassa Foodinin kookosvesi sekä lakritsitaateleita, NAM!

Jos huomaat jatkuvasti selittäväsi itselle miksi juuri tämä tilanne vaatii karkkipussin tai miksi juuri nyt on aivan pakko saada viiniä, olisi hyvä pysähtyä miettimään asian todellisuutta! Onko tilanne oikeasti erikoinen vai kenties nälän aikaansaamaa ylimääräistä mielitekoa? Onko kyseessä yksittäinen nautinnollinen hetki vai ympäristön ja yhteiskunnan luomaa tapa tottumusta? Haluan vielä korostaa että todellakin kesästä kuuluu nauttia täysin rinnoin, mutta nautinnon tapoja on myös muita kuin ne epäterveelliset valinnat. Itse nautin suunnattomasti kesän aikatauluttomuudesta kun pääsee treenaamaan silloin kun on energisimmillään ja vaikka kasi kertaa päivässä jos mieli tekee.

Uskalla olla erilainen ja tehdä pääsääntöisesti hyviä valintoja itsellesi, unohtamatta elämästä nauttimista. Näin kesän jälkeen syksy on huomattavasti mukavampi vastaanottaa, niin fyysisesti mutta myös psyykkisesti!

-Kiira

Kesän 2019 Bucket List!

Vaikkei ilmat ole (vielä) olleet niin kesäisiä kun olisi voinut olla,  siitä huolimatta olen fiilistellyt kesää täysillä jo siitä saakka kun koulu jäi kesälomalle. Koska rakastan listoja niin kauppalistoja, to do- listoja, pakkaus listoja, mutta etenkin sitä kun saa yliviivata listasta jonkin asian suoritetuksi, olihan minun tehtävä kesän alkajaisiksi myös kesän oma bucket list jotta voin toivottavasti yliviivailla syksyllä. 😀  Itse asiassa tein listan myös viimevuonna ja se toimi mielestäni hyvin. Minulle tavoitelistat eivät tuo suorituspaineita tai tunnetta siitä että nyt on pakko suorittaa. Bucket list on ennemminkin muistutus sellaisista asioista joita olisin halunnut aikaisemmin jo tehdä, mutta kiireiden vuoksi en ole pystynyt. Lisäksi minulle kesään kuuluu muutama vakio asioita, jotka roikkuu listalla aina vuodesta toiseen.  Koska itsellänihän on kesäloma jo periaatteessa koulun tauon myötä alkanut, päätin julkaista listani nyt jo heti kesäkuun kärkeen.

Aloitetaan turvallisesti niistä asioista jotka roikkuvat kesän bucket listalla aina vuodesta toiseen:

  • 1. Pelaa niin paljon tennistä kunnes et saa enää ruinattua kavereita pelikaveriksesi
  • 2. Käy uimassa sekä uima-altaassa että järvessä/meressä
  • 3. Nauti auringosta ja älä pala
  • 4. Päästä grillailemaan
  • 5. Kesän vakio on kokea ainakin kerran kuuman kesäpäivän puisto piknik & viinittely

Tennis on listallani vuodesta toiseen, sillä joka ikinen kerta kun pääsen pelaamaan tennistä, mietin miksen tee tätä useammin! Tenniksen ainainen ongelma on vaan se ettei sitä oikein voi tehdä yksin. Kaverit, mikäli luette tätä tekstiä niin varautukaa jo henkisesti jatkuvaan pelikaveri vinguntaan! 😉 Joskus auringonottaminen oli melkein jo pakkomielle. Rusketus oli cool ja jokaisen aurinkoisen päivän auringonsäteiden alle oli päästävä grillaamaan nahkaa. Moni aina toitottaa että pakko päästä ulos koska suomi ja suomen sää. Ikinä ei muka tiennyt jos tulee enää aurinkoisia päiviä. Nykyään meininki on vähän eri ja pakonomainen ruskettuminen on enemmänkin vaihtunut ulkoilusta nauttimiseen muutoin kun foliopaperi aurinkopyyhkeenä ja aurinkoöljy aurinkorasvana. Muistakaa ettei kesällä ole pakko olla ulkona vaikka olisi kuinka aurinkoista. Jos tekee mieli jäädä kotiin niin se todennäköisesti on enemmän kuin ookoo. Välillä tuntuu että rusketusta haetaan pakonomaisesti vaikka väkisin ja koetaan morkkista siitä jos ei olla ulkona. Mitä tulee puisto piknikkiin, moni varmasti tietää etten käy ulkona bilettämässä ihan kauhean usein. Kuitenkin kesän vakioon kuuluu kuuman auringon alla hauskasti humalluttava viinin siemailu ja herkullisten piknik eväiden napostelu kavereiden kesken. Parasta!

Nämä seuraavat asiat on sellaisia joita haluaisin tehdä, mutta jotka usein jäävät tekemättä:

  • 6. Lukea kirja
  • 7. Testata jotain uutta
  • 8. Käyttää paljon mekkoja ja hameita
  • 9. Käydä kampaajalla
  • 10. Matkustaa ulkomaille
  • 11. Harjoittaa kotimaan matkailua

Olen todella huono ja hidas lukemaan. Paksut kirjat ja edessä häämöttävät lukuisat sivut toisensa perään saavat minut usein ahdistuneeksi. Musta olisi kuitenkin ihana olla kirja ihminen ja siksi about joka kesä tavoitteena on lukea edes yksi kirja. Lisäksi tykkään tehdä ja testata uusia juttuja, mutta usein ne uudet jutut jää tekemättä aikataulullisista syitä. Siksi kesä ja vapaampi aikataulu on ideaalimpaa aikaa tähän, tosin jostain syystä ne vanhat kivat ja toimivat jutut kuitenkin kiilaa uusien edelle. Katsotaan miten tänä vuonna käy! Niin kuin aikaisemmassa ”asioista joista pidän, mutta mihin en itse kykene” -postauksessa kerroin etten ole juuri mekko ja hame ihminen. Kuitenkin vaatteenahan nämä ovat äärimmäisen rentoja ja näyttäviä, joten siksi tavoitteena on tuntea itsensä hulmuavissa helmoissa kotoisaksi. Varoitus! Seuraava lause usein järkyttää monia: olen käynyt kampaajalla viimeksi vuonna 2016 jolloin siskoni meni naimisiin. Sen jälkeen tavoitteena joka vuosi onkin ollut kampaajalla käynti. Koska itselleni ulkonäkö ei ole prioriteetissa niin korkealla se jää usein tekemättä. Lisäksi laiskuuttani en ole jaksanut metsästää hyvää ja luotettavaa kampaajaa, jolla raidoitus ei maksaisi miljoonaa. Ehkä tämä vuosi on kuitenkin se kun skarppaan ulkonäkö asioissa! 😀

Seuraavat asiat on sellaisia, joita erikseen asetin tätä kyseistä kesää ajatellen:

  • 12. Tehdä extempore asioita
  • 13. Käydä uusissa paikoissa syömässä
  • 14. Oppia omaan alaan liittyen jotain uutta
  • 15. Viettää enemmän aikaa läheisten ja kavereiden kanssa
  • 16. Noudattaa omia kesän treenisuunnitelmia
  • 17. Poimia mansikoita
  • 18. Juosta puolimarathon
  • 19. Ottaa siskoni lapset ainakin yhden kerran yökylään
  • 20. Olla tekemättä mitään

Extempore asiat on yleensä sellaisia jotka vaatii vapaata aikaa. Tätä harvoin arjen kiireessä on joten kesä on erinomaista aikaa toteuttaa mielitekoja. Jos yhtäkkiä tekee mieli tehdä päiväreissu toiseen kaupunkiin tai käydä yö uinnilla niin kesäloma it is! Varmasti moni tietää että rakastan ruokaa, mutta näin opiskelija/yrittäjä budjetillä ei ihan joka päivä pääse herkuttelemaan kahviloihin ja ravintoloihin. Kesällä kuitenkin haluan panostaa ja käydä vähintään muutamassa uudessa paikassa syömässä. Työharjoittelun jälkeen sain valtavan motivaatiobuustin ja kesällä tavoitteena on myös perehtyä alaan liittyvään oppimateriaaliin ja joko kerrata vanhoja asioit tai oppia jotain uutta. 

Vaikka olisi enemmän aikaa, ikinä ei voi antaa liikaa aikaa läheisille ja kavereille. Tarkoituksenani on ottaa siskoni lapset kylään, nähdä mummia sekä kavereitani normaalia enemmän. Kesän treenitavoitteeksi olen asettanut itselleni puolimaratonin juoksun joko jossain kisassa tai sitten vain kyseisen matkan juokseminen itsenäisesti. Tämän lisäksi tavoitteenani on parantaa peruskuntoa, sillä PK treenit vaativat usein enemmän aikaa jota normaalisti ei juuri ole. Vaikka se kuulostaa hieman ristiriitaiselta juuri luettelemani pitkän bucket listin jälkeen, yksi suurimmista tavoitteestani tälle kesälle on olla tekemättä mitään. Haluaisin enemmän oppia ihan vain olemaan ja nauttimaan hiljaisuudesta ja tekemättömyydestä. Helposti arjen hektisyys jää päälle ja kaikki pienetkin hetket täytetään vähän niin kuin vahingossakin jollain ”hyödyllisellä”, vaikka itseasiasiassa joskus olisi erittäin hyödyllistä oppia vain olemaan. Viimevuonna lähdin isäni purjeveneelle kreikkaan viikoksi ja tämä oli loistava tapa irtaantua kaikesta ja saada rennosta lomamoodista kiinni, sillä ainut mihin veneestä pääsin karkaamaan oli ympäröivä lämmin turkoosi merivesi. Nyt siihen minulla ei ole mahdollisuutta, joten koitetaan soveltaa samaa fiilistä nyt täällä kotisuomessa.

Palataan näihin siis kesän jälkeen ja katsotaan miten bucket list on toteutunut! 🙂

Kuvat: Johanna Ketola IG: @johannaketo

-Kiira