Kesäloma ja kesä 2021

kesäloma on nyt lusittu ja arjen rutiineissa oltu kiinni jo reilun viikon. Vaikka rakastan mun työtä ja arkirutiineja, silti tuntuu, että kesäloma meni ohi hujauksessa. Tuntuu etten tehnyt kesällä juuri mitään, vaikka kyllähän sitä kuitenkin tuli tehtyä paljon kaikkia pieniä kivoja asioita.

Ihmisiä, ystäviä ja livemusiikkia

Kesässä parasta oli Suomelle epätyypilliset 30 asteen helteet, joista nautin suuresti aina päivisin, öisin taas en niinkään. Lämpimien säiden vuoksi vietin paljon aikaa ulkona, osittain myös vallitsevan korona tilanteen vuoksi. Koska samaisen tilanteen vuoksi isommat reissut ja matkat jäi tältä(kin) vuodelta väliin, päätin nauttia tehden asioita, joita normaalisti ei tulisi niin usein tehtyä. Alkukesästä päädyttiin extemporena ystävien kanssa jahti bileisiin, istuttiin iltaa Esplanadin puistossa, juhlittiin synttäreitä ja muutenkin näin ystäviäni enemmän kuin viimeiseen vuoteen yhteensä. Pidettiin ystävien kanssa skumppa brunssia, viiniteltiin pitkän etäopintovuoden jälkeen koulukaverieni kanssa fyysisesti, käytiin Sannin keikalla sekä tehtiin vkl reissu Turkuun ja tanssittiin jalat kipeiksi Aurafesteilla. Juhlittiin myös yhdet ikimuistoiset rippijuhlatkin!

Vaikka saattaa saada kuvan siitä, että kesäloma oli hyvin railakas, se oli myös kaikkea muutakin.

Sohvalla makoilun maraton

Pötköttelin sohvalla kesälomani aikana enemmän kuin ehkä koskaan. Jopa niin paljon, että ehdin jo pelätä helteillä sohvani homehtumista kaikesta hikoilusta. Okei, siihen kenties vaikutti 39-asteen kuumeiluni ja koronan sairastaminen. Toki sairastamisen jälkeenkin otin iisisti ja lepäilin hektisen arjen vastapainoksi. Lomalla katsoin myös telkkaria enemmän kuin ehkä ikinä. Mä oon se tyyppi, joka ei ikinä tiedä mistään mitään, kun ystävät keskustelee uusista sarjoista ja niiden juonenkäänteistä. Nyt kuitenkin olen nostanut mun telkkari geimejä ja katsonut Syke sarjan kaikki 10 kautta, muutaman leffan, pari muuta sarjaa sekä tietenkin tykittänyt olympialaisia.

Surkea treenikesä

Kesällä treenasin myös ehkä vähiten koskaan. Yleensä lomalta odotan eniten sitä, että pääsen halutessani treenaamaan 2x päivässä, koska lomalla kerkeää palautumaan ja ottamaan vaikka päikkärit jos siltä tuntuu. On ihan parasta treenata silloin kun siltä tuntuu, eikä silloin kun on määrätty rako kalenterissa. Nyt ei treenattu siis juuri ollenkaan. Koronan sairastaminen verotti suunniteltuja liikkumisia ja edelleen mennään hissukseen siitä ja sen jälkioireista toipuen. Ennätin kuitenkin testata The park hietsua, jossa kävin treenaamassa ekaa kertaa ikinä. Olihan se nyt kokemus tehdä maastavetoa, pystypunnerrusta ym. auringon paistaessa. Pääsin myös pelaamaan tennistä, tosin sitäkään en saanut tehtyä riittävästi tennishimoni taltuttamiseksi. Olen tehnyt extempore asioita, kuten mennyt heittelemään korista ja pelaamaan pingistä.

Se mitä normaalissa arjessa ehkä eniten kaipaan, on juurikin extempore tekeminen. Opiskelun ja työn yhdistämisessä mahdollistaa vain suunniteltuja juttuja ja niitäkin aivan liian harvakseen.

Musta kuoriutui vesipeto

Musta ilmeisesti kuoriutui myös uimari. Olen asunut Helsingissä noin 12-vuotta ja en tiedä olenko koskaan täällä asuessani käynyt uimassa Hietsun rannalla. Hietsun lisäksi kävin uimassa Eiran rannalla sekä pihlajasaaressa (myöskin ensimmäistä kertaa ikinä). Kesäloma sisälsi todistetusti ainakin 3 uintikertaa, joten musta sitä voi kutsua jo oikein uimariksi, haha! Pihlajasaaren uintireissun ohella myös saunottiin. Päätettiin varata kaveri pariskunnalla sauna ja vietettiin iltaa saunoen ja syöden. Olin myös pihlajasaaressa toistamiseen avopuolisoni kanssa saarta kiertäen ja aurinkoa ottaen.

Ruokaa, ruokaa ja lisää ruokaa

Kesällä olen myös syönyt syönyt ja syönyt. Syönyt ihania valmiita sekä itsetehtyjä aamupaloja. Olen käynyt ravintolassa ja piknikeillä. Tilannut Woltilla ruokaa sekä herkutellut melkein päivittäin. Vinkkinä, stadin ehkä paras aamupala paikka on Flat NO 14, jonne vein mun avopuolison ensimmäistä kertaa. Flätin lisäksi herkuteltiin hotelli aamiaisilla.

Sain kesällä myös siskon lapset yökylään ja vietettiin heidän kanssaan leffa iltaa. Kesäloma oli myös hyvää aikaa nähdä mummia ja se teki oikeasti tosi iloiseksi, kun arjessa ei pysty näkemään niin usein kun haluaisi. Se mikä yllätti ehkä itsenikin, oli se, että sain myös siivottua ja järjestettyä kaappejani. Normaalissa tilanteessa ajatukset olisivat ulkomaan reissussa kaappien siivoamisen sijaan, mutta tulipahan sekin nyt hoidettua.

Tavallaan siis en tehnyt mitään ihmeellistä, mutta toisaalta taas hyvinkin paljon. Vaikka lomaa olisi voinut vielä jatkaa, nyt levänneenä on myös energiaa vastaanottaa syksy ja alkava arki. En tiedä olisitteko osannut arvata, etten saanut tehtyä opinnäytetyötäni kesälomalla lainkaan. Se minkä taakseen jättää edestä löytää. Syksyn projektina on siis arjen lisäksi kyseinen pikku projekti ja siihen motivaation löytäminen. Wish me luck!

Kiira

Kesäloma ja huono lomailija!

Tiettekö kun osa ihmisistä odottaa kesälomaa kuin kuuta nousevaa. Tekee suuria kesäloma suunnitelmia ja ottaa lomasta kaiken irti. Kesältä haalitaan kokemuksia, elämyksiä, nautiskelua ja rentoutta. Kesäloma on ihmisen parasta aikaa, sitä sanotaan…

Tiedättekin että noin viikko mun kesälomasta meni eristyksissä kotona koronaa sairastaessa. Onneksi mulla on kuitenkin vielä puoltoista viikkoa lomaa siitä huolimatta jäljellä. Ajattelin tänä vuonna ottaa kunnon kolmen viikon loman, vastapainoksi mun tiukalle työ ja opiskelu putkelle. Nyt kun koronasta on selvitty ja kesäloma mood pitäisi olla huipussa, se ei ole. Vaikka kuinka aina vuosi toisensa jälkeen yritän, oon jotenkin huono lomailija.

Aina kun ilmoitan pitäväni lomaa, kaverit naureskelee että mitä kaikkea työjuttua mun lomaan tällä kertaa kuuluu. Ja niinhän se on. Tälläkin kertaa mun lomaan kuuluu pieniä yksittäisiä työjuttuja, mutta koska ne on pieniä, musta niitä ei lasketa. Tavallaan ärsyttävää etten osaa olla ”normaali” ja olla vaan täysin ilman työntekoa, somen päivittelyä tai jotain pikku projektia. Toisaalta taas se kertoo musta siitä, kuinka paljon oikeasti nautin mun työstä ja kuinka myös työ voi olla energisoiva tietyssä määrin. Kun on yli kolme vuotta painanut töitä yrittäjänä, opiskellut ammattikorkeakoulussa ja vähän siinä sivussa avoimen yliopiston kursseja, kehitellyt uusia valmennuksia sekä tuotteita ja aloittanut opinnäytetyön, pienet työjutut siellä täällä ei tunnu missään. Pelkästään kaiken työn ja opiskelun keventäminen määrällisesti tuntuu jo kuin olisi lomalla.

Onko se nyt siis niin väärin, jos lomalla on pieniä projekteja tai työjuttuja? Pitääkö loma olla aina täysin puhtaasti loma ilman yhtäkään työjuttua? Onko mussa vikaa, kun en osaa vain olla pitkiä aikoja? Pitääkö mun opetella olemaan yhteiskunnan oletetun loman määritelmän mukaisesti? Vai voinko oikeasti kokea olevani lomalla siitä huolimatta, että se sisältää yksittäisiä työjuttuja?

Tuntuu että aina joutuu selitellä tai puolustella itseään ja omia toimintatapoja. Älkää ymmärtäkö väärin mä nautin lomista ja siitä ettei joka päivälle ole aikataulutettuja juttuja, tai juttuja ylipäätään. Nytkin varmaan pitäisi olla kirjottamatta tätä ja päivittämättä blogia. En kuitenkaan koe asioiden olevan kuormittavia, jos saan itse määrittää sen, milloin ja missä mitäkin teen. Rehellisesti mun on vaikea vain makaa kotona ja katsoa telkkaria päiviä putkeen. Nautin kiireettömyydestä ja makoilusta, jos sitä kestää hetken, en jos sitä kestää viikon, saati viikkoja.

Nautin siitä, että saan treenata silloin kun huvittaa eikä silloin kun kalenterissa on rako. Kesälomassa yleensä odotan sitä, että pääsenkin treenaamaan halutessani 2x päivässä. Nautin kiireettömistä aamuista ja siitä että pääsen tekemään asioita, joita normaalisti arjessa ei tulisi tehtyä. Tennis on mulle yksi kesäloman määritelmistä. Sitä kun normaalisti pääsee niin harvoin pelaamaan. Nautin lämmöstä ja auringosta.

Suurin osa niistä asioista, joita lomalta eniten odotin ja joista eniten nautin, on nyt mahdottomia. Ilmaan en pysty itse vaikuttamaan, mutta harmittaa että oman loman aikana yli puolet päivistä on satanut ja ollut huonompia ilmoja. Harmittaa että koronan jälkeen sykkeet nousee niin herkästi pilviin ja liikuntaa tulee nyt välttää. Eli siis kaikki se jota yllä kuvasin, tennis, treenit ym. voi osaltani unohtaa. Mua ei yhtään lohduta se, että kehotetaan vaan olemaan ja nauttimaan makoilusta, kun en yksinkertaisesti saa hyvää fiilistä siitä makoilusta. Koronan tuoman väsymyksen myötä olen saanut pakolla makoilla ihan riittävästi, oikein selkäkipuun saakka. Mitä järkeä on pitää kesäloma, kun ei voi tehdä niitä asioita, joista eniten nauttii? Onko sekään lomaa, kun puoliväkisin yrittää koko ajan muistutella itseään siitä, että nyt pitää muuten lomailla?

Kesäloma tunnelmaa ei yhtään nostata se, kuinka noin 2/3 osa Suomen väestöstä aloitti työt nyt maanantaina, tai ainakin siltä se somen perusteella tuntuu. Sitä ei myöskään edistä se, ettei suurimmalla osalla ystävistäni ole nyt lomaa, ei edes avopuolisollani, jotta voisin tehdä asioita muitakin kuin vain itseni kanssa. Toki viihdyn myös yksin, mutta viihdyn myös ihmisten seurassa. Latautumiseen riittää päivä max pari, muutoin huomaan kaipaavani jo ihmisten pariin. Rakastan kokea asioista, mutta vielä enemmän rakastan kokea niitä tärkeiden ihmisten kanssa.

Auto toki mahdollistaisi paljonkin. Jos olisi auto, pääsisi tekemään erilaisia patikointeja ja retkiä, käymään eri kaupungeissa ja paikoissa. Mutta kuin ei ole autoa. Vakavasti harkitsen tulevalle vuodelle auton liisausta tai ostamista. En ole vielä varma kumpi olisi järkevämpää. Se ei kuitenkaan auta tähän hätään. Nyt siis kriiseilen siitä, pidänkö vielä lomaa tulevan viikon vai palaanko jo osittain työn pariin. En ole vielä päättänyt. Sen kuitenkin tiedän, että vielä on muutama kiva kesäloma juttu edessä. Vietetään parhaan ystävän kanssa kaveripäivää, tehdään brunssia, mennään sushille ja Sannin keikalle. Varattiin kaveripariskunnan kanssa saunavuoro pihlajasaaresta ja mennää sanomaan sekä uimaan vähän spessumpaan paikkaan. Lisäksi näen pitkästä aikaa opiskelukavereita, kun ajatuksena olisi kokoontua jossain ulkona pitkän etäopiskelu vuosien jälkeen.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti tyttöjen kanssa tehdä viikonloppu reissu Turkuun ja mennä Aurafesteile. Se on kuitenkin vielä kysymysmerkki kasvavien koronalukujen vuoksi. Ehkä me kuitenkin Turku reissu tehdään, joko festareilla tai ilman. On siis ainakin jotain mitä odottaa ja se on ihanaa. Kun liikunta on näytellyt minimalistista roolia nyt lomalla sairastumiseni vuoksi, olen toteuttanut toista intohimoani eli syömistä. Olen syönyt herkkuja enemmän kuin ikinä ja ehkä saattanut myös Woltittaa valmista ruokaa turhan usein. Vaikka liika kääntyy herkästi siihen, ettei se enää tunnu spesiaalilta, vielä olisi kuitenkin pari ravintolaa ja aamupala paikkaa, joissa pyrin käymään lomani aikana.

Tällaisia kesäloma ajatuksia täällä. Nyt mä otan toisen kupin kahvia, siirryn hetkeksi kattomaan Olympialaisia ja sen jälkeen meen kävelylle. Iltapäivästä haen mun tilaaman vadelma laatikon ja aijon herkutella tuoreilla marjoilla. Tuoreet marjat on muuten kesässä best ja niistä saa kesäfiiliksen oli lomalla tai ei!

Kiira

STAYCATION- kotikaupunki lomailua!

Mä halusin jakaa videon meidän pienestä staycationista eli kotikaupunki lomailusta. Syy miksi avaan tätä on se, että haluun kannustaa muitakin toteuttamaan näitä pienen kynnyksen irtiottoja!

MIKÄ ON STAYCATION? MIKSI SUOSITTELEN STAYCATIONIA KAIKILLE? MITÄ MEIDÄN IRTIOTTO PITI SISÄLLÄÄN?

Tätä, kuvia ja paljon muuta videolla!

-Kiira