Vaikka fysioterapia opiskelu on iso osa elämääni ja ollut sitä viimeiset kolme vuotta, jostain syystä siihen liittyviä asioita tulee vähemmän jaettua kanavillani. Saan tasaisen säännöllisesti kysymyksiä fysioterapia opintoihini liittyen, joten pitkästä aikaa koottu kirjoitus opiskeluun liittyvistä asioista ja vastauksia teidän lähettämiin kysymyksiin.

Miksi juuri fysioterapia?

Rehellisesti sanottuna, hain fysioterapia opintoihin siksi, että halusin tulevaisuudelta varmuutta. Hakiessani opintoihin, työskentelin kuntokeskusvastaavana eräässä kuntosaliketjussa. Toimin samalla myös personal trainerina sekä ryhmäliikunnanohjaajana. Tiesin etten voi tai edes halua hyppiä ryhmäliikuntaohjaajana ikuisesti ja osittain myös elinkeinon laittaminen fyysisen toimintakyvyn varaan pelotti näin selkärankareumaa sairastavana. Valmentajan huomasin, että yhä useammalla meistä on erilaisia toimintakykyyn vaikuttavia rajoitteita ja jotta pystyisin valmentamaan entistäkin kokonaisvaltaisemmin, päätin hakea fysioterapia koulutukseen. Yleisesti fyysinen toimintakyky, sen menettäminen ja saavuttaminen uudestaan sekä sen kehittäminen ja ylläpito monipuolisuudessaan kiinnostaa minua suuresti. Fysioterapeutin koulutus tuo itselleni tietynlaista tulevaisuuden turvaa oman kiinnostuksen kohteeni lisäksi!

Oliko vaikea päästä sisään Helsinkiin?

Näitä kysymyksiä tuli aina ja monta. En ehkä ole paras sanomaan vaikeudesta, sillä itse pääsin sisään ensimmäisellä yrityksellä. Ennen hakupapereiden laittamista sisään, arvoin pitkään haenko pienemmälle paikkakunnalle, jolloin pääsymahdollisuudet olisivat todennäköisesti paremmat kuin Helsinkiin. Lopulta päädyin siihen, että asun Helsingissä ja tänne haluan jäädä, joten myös haen Helsinkiin. Vaikka tiedostin että hakijoita on paljon, aina sinne joku pääsee ja joskus, ennemmin tai myöhemmin se joku tulee olemaan minä. Hain ensimmäisenä Helsingin Metropoliaan, toisena Laureaan ja kolmantena Lahteen. Nyt fysioterapia opintoja on takana kolme vuotta ja valmistuminen häämöttää.

Mitä vinkkejä pääsykokeisiin ja opintoihin haluavalle?

En tiedä tarvitseeko opintoihin haluava erityisiä vinkkejä, sillä jos motivaatiota riittää, on vain ajan kysymys, kun saavutat tavoitteesi. Toki se vaatii työtä, sitoutumista ja tahdonvoimaa. Muistan itse, kuinka juhannuksena vietimme aikaa mökillä, muut grillaten, kalastellen ja soudellen ja minä terassilla istuen päntäten pääsykokeisiin. On sanomattakin selvää, että tavoitteen eteen joutuu tehdä ajoittain uhrauksia ja valita tavoitetta tukevia valintoja. Usein ne eivät välttämättä ole sillä hetkellä niin mukavia, mutta siinä se sitoutuminen ja todellinen motivaatio testataan. Jos hetken panostaa kunnolla on se kannattavampaa, kuin että monta kertaa hakisi puolitehoilla, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Pääsykokeet ovat jonkin verran muuttuneet sen jälkeen, kun itse hain. Meillä oli soteli eli sosiaali- ja terveysalan esivalintakoe. Koe suoritettiin netissä ja meidän aikaan sens ai tehdä omassa kotona. Koe sisälsi muistaakseni ennakkomateriaaliin liittyviä kysymyksiä (myös kompia ja samankaltaisia kysymyksiä), englantia sekä matematiikkaa. Soteli oli omalta osaltani ehdottomasti se suurin kompastuskivi, jota jännitin. Osittain siksi, että tiedän olevani huono matikassa, toisaalta taas pelkäsin lukihäiriöni vaikuttavan siihen, etten saisi koetta lyhyessä määräajassa tehtyä. Tikittävä kello tentin vieressä ei yhtään auttanut asiaa ja puolet keskittymisestä meni kellon stressaamiseen. Onneksi olin saanut matikka ja muuta koutsausta siskoltani ennen esivalintaa.

Esivalinnan jälkeen osa kutsuttiin fyysiseen pääsykokeeseen, jossa oli sekä essee tehtävä sekä ryhmähaastattelu. Olin kieltämättä lievästi pettynyt ja ihmeissäni, että tässäkö kaikki? Olin henkisesti varustautunut jos jonkin näköiseen testiin ja tilanteeseen. Esseen kysymystä en muista, mutta siinä mitattiin omaa motivaatiota. Ryhmähaastatteluissa koen olevani vahvoilla. Vinkkinä ryhmähaastatteluun sanottakoon se, että ole äänessä, mutta ota myös muut huomioon. Perustele kantasi ja haasta ryhmäläisiä perustelemaan heidän kantojaan. Tilanteessa älä puhu arviota tekeville opettajille, vaan ryhmäläisillesi. Älä turhaa mielistele opettajia tai ryhmäläisiä, sillä se ei edesauta sinun pääsemistä sisään. Tilanteessa ei haeta mukavinta ihmistä, vaan fysioterapeutiksi sopivia opiskelijoita. Parasta mitä voit tilanteessa tehdä on olla oma itsesi!

Oliko ensimmäiset asiakastilanteen jännittäviä?

Ehdottomasti oli! Vaikka itse olin työskennellyt sekä asiakaspalvelutyössä että valmentajana jo monia vuosia, ensimmäiset fysioterapia asiakaskohtaamiset olivat jännittäviä uuden kontekstin vuoksi. Opetusta oli takana vasta niin vähän ja vastaan saattoi tulla mitä vaan. Toki tilanteessa oli muiden opiskelijoiden sekä opettajan tuki, mutta tottakai se silti jännitti. Aika nopeasti jännitys kuitenkin laantui, kun pääsi tapaamaan asiakasta ja keskustelemaan ihminen ihmiselle. Vinkkinä sanottakoon näihin jännittäviin tilanteisin kuitenkin se, että vaikka kuinka jännittäisi ja tuntuisi siltä, ettei tiedä mistään mitään. Todellisuudessa sinä tiedät kuitenkin varmasti enemmän, kun asiakas joka vastaanotolle tulee. Fysioterapia on samanlaista tutkimusmatkailua oikean asian äärelle kuin vaikka lääkärin vastaanotto. Tehdään, testataan, katsotaan mikä toimii ja mikä ei ja mennään kohti hyväksi havaittuja, toimivia asioita. Simple as that! Meillä ensimmäiset asiakkaat tuli jo heti ensimmäisen vuoden alussa ja hyvä niin. Ne tilanteet oikeasti opettavat eniten!

Tuliko kaikki uutena vai oliko mukana tuttuakin asiaa?

Mukana oli myös paljon tuttua asiaa. Ennen fysioterapia koulutusta olin käynyt liikuntaneuvojan tutkinnon, jossa opiskeltiin myös ohjaukseen ja anatomiaan liittyviä asioita ja koen että siitä oli paljon apua. Sen ja työkokemuksen vuoksi sain käytännössä kaikki ohjaamiseen liittyvät opinnot hyväksi luettua. Anatomia oli joiltakin osilta tuttua, mutta se on niin oleellisessa osassa työtä, etten kokenut kertausta yhtään pahitteeksi. Melkeen valmistuvana fysioterapeuttina kokisin edelleen tarvetta kerrata anatomiaa, koska sitä asiaa on yksinkertaisesti niin paljon ettei kaikkea voi tai pysty muistamaan ulkoa!

Onko eri lihasten opiskelu sun muiden osien opettelu raskasta?

Tästä päästää luontevasti tähän kysymykseen. Lihasten opettelu ei ollut, sillä valmentajana suurin osa oli tuttua (lukuun ottamatta käden ja jalkaterän pikku lihaksia). Hermojen opettelu oli itselleni sen sijaan sitäkin suuremman työn alla. Alkuun latinan opettelu tuotti myös tuskaa, sillä kaikki anatomiset ilmaisut suunnista, kehon osista ym. opetellaan latinaksi. Mikäli latinaa ei osannut, oli myös vaikea ymmärtää ja oppia asioita, koska tahti oli aika nopea. Esimerkkinä ventralis tarkoittaa aina asiayhteydestä riippumatta vatsan puoleista ja dorsalis selän puoleista. Distalis taas aina ruumiin keskilinjasta kauimmaista ja proximalis taas lähempänä keskustaa. Superior tarkoittaa yläpuolella ja inferior alapuolella. Sulcu tarkoittaa yleisesti uurretta. Kun sanan tietää, tietää että kyseessä on jonkin näköinen uurre, oli sitten kyseessä aivojen osa tai olkaluun uurre. Nyt kuitenkin termistö on jo juurtunut ja uusiakin asioita ymmärtää helpommin.

Onko harjoitteluja riittävästi?

Kouluissa on eroja, mutta metropoliassa on 5 harjoittelua. Kahden viikon tutustumis harjoittelu ensimmäisenä vuonna ja muina vuosina on aina harjoittelu sekä keväällä että syksyllä. Toinen harjoittelu on kestoltaan 4vko ja loput 6vko. Itse olen kokenut harjoittelut super opettavaisiksi. Nykyinen määrä on mielestäni hyvä, mutta jos niitä olisi enemmän, harjoittelupaikkojen saanti pitäisi myös olla suhteessa helpompaa. Tällä hetkellä kaikki kunnalliset paikat menevät valtakunnallisen Jobiili- järjestelmän kautta ja kyseinen järjestelmä on ihan järkky! Lisäksi korona on tehnyt osansa paikkojen saatavuuteen ja meidän kohdalla se on kurjaa, sillä jos ei saa paikkoja, valmistuminen viivästyy. Sanoisin siis, että määrä on tällä hetkellä ihan kohtuullinen!

Kuinka helposti olen saanut harkkapaikkoja?

Mulla on käynyt hyvä ”tuuri” ja olen aina saanut itseäni kiinnostavan paikan, osan Jobiili- järjestelmästä ja osan omatoimisesti. Tiedostan kuitenkin, että kaikilla näin ei ole ollut! Niin kuin yllä mainitsin, paikat ovat olleet kiven alla nyt koronan vuoksi ja moni on kamppaillut paikan saamiseksi.

Minkä tyylisiä harjoittelut ovat?

Täysin paikka kohtaista! Jokaisella FT kentällä on erilaisia ominaispiirteitä. Sairaalamaailmassa pitää fysioterapian ohella ottaa huomioon myös kuntoutujien monet sairaudet, lääkitykset, mahdolliset toimenpiteet ja muut asiat. Muita asioita voi olla vaikka happilaitteessa oleminen, letkut, telemetriat, tippa ym. Sairaalamaailmassa toiminta on usein moniammatillista. Poliklinikka työ on taas usein nopeatempoista ja yksin toimimista. Vastaanottotyössä tulee vastaan eri vaivoja ja erilaista potilaskuntaa aina alaraajan ongelmista yläraajan ongelmiin, huimaukseen, murtumiin, päänsärkyihin ja vaikka ja mitä. Poliklinikka asiakaskunta on usein subakuuteista tai kroonisista ongelmista kärsiviä potilaita, kun taas päivystyksessä näkee akuutteja vaivoja. Osastoilla on eri meininki, kun taas syömishäiriökeskuksessa, senioritalossa, neurologisessa kuntoutuksessa tai lastensairaalassa tai säätiöissä. Harjoittelun sisältö riippuu siitä mihin haet, mutta kannattaa kokea FT kenttää monipuolisesti!

Missä kaikissa harjoitteluissa olet ollut? Kiinnostaako aikuiset vai lapset?

Ensimmäinen harjoittelu oli Malmin avofysioterapiassa (poliklinikka). Toinen oli Espoonlahden avofysioterapia (poliklinikka). Kolmas oli Espoon sairaalan päivystysosasto. Neljäs oli Meilahden neurologinen akuutti osasto ja viides, viimeinen tulee olemaan Töölön ortopedis- traumatologinen osasto. Ehdottomasti kiinnostaa ennemmin aikuiset ja ikääntyneet kuin lapset!

Onko joku harkka jäänyt erityisesti mieleen?

Kaikki harjoittelut on jäänyt joltain osin mieleen. Osassa on jäänyt mieleen tietyt ihmiskohtaamiset, omat onnistumiset ja epäonnistumiset sekä oivallukset. Toisesta harjoittelusta muistan erityisesti ihka ensimmäisen oman potilasvastaanoton, se jos joku oli kuumottavaa, mutta harjoittelupaikalta mahtava luottamuksen osoitus. Kolmannesta harjoittelusta jäi mieleen se, kuinka harjoittelun päätteeksi minulle tarjottiin työpaikkaa. Nyt viimeisin, neljäs harjoittelu vei minua ehkä fysioterapeuttina eniten eteenpäin, sillä tein paljon oivalluksia siitä, minkälainen haluan fysioterapeuttina olla, minkälainen työ tulevaisuudessa sopii minulle ja mikä taas on ehkä vähemmän sopivaa.

Kuinka paljon käytännön harjoittelua koulussa harkkojen lisäksi?

Liian vähän! Sitä on, mutta saisi olla paljon enemmän. Varmasti riippuu myös oppijasta ja siitä miten oppii parhaiten. Itse opin käytännössä, mutta siitäkin huolimatta ala on kuitenkin käytännön läheinen ja siihen suhteutettuna sitä pitäisi olla paljon enemmän. Annoin tästä myös palautetta suoraa opettajille!

Toki korona on väkisinkin leikannut käytäntöä jonkin verran pois. Koronan lisäksi kampuksemme vaihtui Pitäjänmäestä Myllypuroon ja muuttosäätö tuntui myös vaikuttavan opintoihin, myönnettiin sitä tai ei. Senkin lisäksi opetussuunnitelma vaihtui kesken opintojamme ja sen myötä myös tiettyjä asioita jätettiin pois, joita aikaisempina vuosina oli käytännössä ollut. Harmi muttei sille mitään voi!

Miten hyvin koet opintojen valmistavan työelämään?

Vaikka tuntuu etten osaa mistään mitään, kyllä sitä aina jotain osaa. Opinnot valmistavat sen mitä pystyy ja loput opetellaan kentällä. Vaikka haluisi olla jo hyvä työelämään siirtyessä, myös FT osa-alueet ovat niin laajoja, että on mahdotonta tietää kaikesta kaikkea. Myös suuntautuminen vaikuttaa osaamisen syventymiseen ja siihen auttaa vaan työkokemus, oma aktiivisuus ja jatkuva itsensä kouluttaminen alalla.

Kuinka hyvin koulutus on vastannut odotuksia? Olen kuullut paljon kritisointia FT koulutuksen tasosta. Miten mä koen asian?

Rehellisesti odotin enemmän! Mielestäni resursseja käytettiin osittain vähemmän merkityksettömiin asioihin. Jos siis itse olisin päätäntävallassa, jaottelisin (vaikkakin niitä vähäisiä) resursseja eri tavalla. Toki osaltaan koulutus on vastannut odotuksia, mutta isolta osalta myös ei. Johtuuko sitten korkeista odotuksistani vai ei, tiedä sitä!

Kuinka vaativat opinnot ovat?

Mulle varmaan vaativin osuus oli esivalintakokeen ensimmäisestä osiosta läpipääsy, haha! Mä uskon myös siihen, että oma kiinnostus ja aktivisuus vaikuttaa siihen onko jonkin opettelu vaativaa vai ei, koska kiinnostus ruokkii motivaatiota opiskella. Mulle vaativinta opintojen aikana on ollut omien töiden yhteensovittaminen opintoihin. Aikatauluhaasteet on luonut mulle vaativuuden, ei niinkään itse opintojen sisältö! 

Täysipäiväisten opintojen yhdistäminen työelämän ja yrittäjyyden kanssa?

Juu helppoa ei ole aina ollut, mutta se on valinta kysymys. Välillä on luettu tenttiin öisin ja joskus tehty kokeet lukematta niihin. On sitä monet turhautumisen ja stressin itkutkin näiden vuosien aikana väännetty. Mulla oli aika tuore yritys ja juuri kovalla työllä saatu asiakaskunta, joten päätin jatkaa töitä opintojen ohella. Tiettyinä aikoina yhteensovittaminen sujui erittäin hyvin. Ajoittain ja valitettavan suurelta osalta ei taas tarvinnut miettiä mitä tekisi tai näkisikö yhtään ketään, muuta kuin asiakkaita tai oppikirjoja. Koko ajan olen tiedostanut hullunmyllyn kestävän ”vain” sen 3-3,5v ja se on auttanut tsemppaamaan. Toisaalta myös nautin mun työstä, joten aina kaikki ajanjaksot ei ole tuntunut niin kuormittavilta työnteosta huolimatta.

Ei siis mahdotonta, mutta ei myöskään helpoin tie!

Mikä opinnoissa on ollut parasta?

Oma kehitys ja kiinnostuksen syventyminen alaa kohtaan. Tottakai myös ystävät, joita opintojen myötä on tullut.

Mikä on ollut haastavinta/ärsyttävintä opinnoissa?

Haastavinta opintojen ja työn yhteensovittaminen ja ärsyttävintä (mun mielestä) turhat kurssit, jotka ei suoranaisesti liity FT alaan. Esimerkkinä viestintä ja tietotekniikka, ruotsi ja englanti, innovaatio projektit, yrittäjyyskurssi ym. Toinen ärsyttävä asia on se, että opetustavat on osalla opettajista hyvin yksipuolisia ja se ei tue oppimista kuin tietyn tyyppiselle opiskelijalle.

Kenelle suosittelet työtä?

Henkilöille, jotka ovat kiinnostuneet kuntoutuksesta ja terveyden- sekä hyvinvoinnin edistämistyöstä ja/tai sen kehittämisestä tai alan tutkimisesta. Ihmisläheisyys ja vuorovaikutustaidot on ammatissa etu.

Miten toivoisin työllistyvän jatkossa/valmistumisen jälkeen? Jatkatko FT yrittäjänä?

Toivon saavani osa-aikaisen paikan, joko yksityiseltä tai kunnalliselta puolelta. Täydellistä olisi, jos pystyisin tehdä 2 päivää fysioterapeutin työtä ja 2-3 päivää valmennusta ja muita sisällöntuottamisen hommiani. Haluaisin alkuun ensimmäiset vuodet rutinoittaa opitut asiat ja mahdollisesti tulevaisuudessa toimia alalla yrittäjänä. Koen että julkisella tai yksityisellä puolella asiakaskunta on monipuolisempaa ja näin myös oppisin alkuun enemmän kuin yrittäjänä. Todellisuudessa osa-aikaista työtä alalta on vaikea saada, joten katsotaan missä ja missä muodossa tulen alalla työskentelemään. Olen huomannut, että nopeatempoinen työ sopii minulle, joten ehkä poliklinikka työ olisi alkuun se mun juttu!

Onko mulla joku tietty FT suuntaus, joka kiinnostaa tai jossa haluat työskennellä?

Olen edelleen ärsyttävän avoin kaikelle (paitsi lapsille) ja edelleen etsin sitä omaa syventymisen ja kiinnostuksen osa-aluetta. Valmentajana työskentelen pääsääntöisesti TULES asiakkaiden kanssa, joten se ehkä se eniten kiinnostaa. Kipu ja krooninen kipu kiinnostaa kaikessa haastavuudessaan. Suoravastaanottoa olisi myös kiva päästä joskus tekemään. Myös akuutin vaiheen kuntoutus kiinnostaa. Katsotaan mihin elämä vie!

Millon valmistun?

Valmistun heti kun saan opinnäytetyön ja viimeisen työharjoittelun tehtyä. Opinnäytetyön tekeminen on musta itsestä kiinni ja viimeinen harjoittelu taas päättyy syyskuussa. Toivottavasti valmistun siis syyskuun loppuun mennessä!

Siinä kysymyksiä ja vastauksia fysioterapia opintoihini liittyen. Kiva jos jaksoit lukea tänne saakka ja toivottavasti saitte vastaukset kaikkiin kysymyksiin! 🙂

-Kiira

Lisää opinnoista höpöttelen seuraavilla videoilla: