Avainsana: ravinto

Ravinto on aiheena ristiriitaisia tunteita herättävä ja ehkä eniten kiistelty aihe terveys- ja hyvinvointi skenessä. On ketogeenistä-, vegaanista-, paastoa-, vähähiilihydraattista ja lukuisia muita ruokavalioita, joita en rehellisesti varmasti kaikkia edes tiedä. On sanomattakin selvää että ihminen liputtaa sen puolesta mikä on itselle kokenut toimivaksi. Kun itse voi hyvin ja haluaa muidenkin voivan hyvin, on helppo kirjoittaa keskustelupalstoilla vinkkejä niitä kaipaaville. On myös inhimillistä että muutosta pitkään kaivannut henkilö on uupunut lukuisista eri vaihtoehdoista ja valmis kokeilemaan jotain mistä on ollut jollekin hyötyä. Jos se toimi hänellä niin ehkä minullakin – ajatuksella. Pian huomataankin että keho on sekaisin kuin seinäkello ja ihmetellään aikuisiällä puhjenneita sairauksia ja puutostiloja.

Okei myönnän, nyt mentiin prosessissa jo aika pitkälle, mutta tämä ei ole tavatonta. Keskustelupalstojen ja kotilääkärien ohjeiden lisäksi, on sanomattakin selvää että niin kuin vaatteet liikkuu kaupoissa, myös ruokavalioissa näkyy tiettyjä trendejä. Trendeihin sanottakoon että muoti menee ja tulee, mutta ihmisen fysiologia ei juuri kausiluontoisesti muutu. Ravinnon lähtökohta on kuitenkin ihmiselämän ylläpito joka tapahtuu energian sekä välttämättömien ravintoaineiden saannin avulla. Ilman välttämättömiä ravintoaineita elimistömme ei toimi kunnolla ja ajan mittaan solut, kudokset, elimet ja elintoiminnot lopettaisivat toimintonsa.

Jo pelkkä trendi asiana viittaa hetkelliseen ja ohimenevään ilmiöön. Ihmisen tarve sen sijaan on pysyvää!

Mikä sitten on hyvä ravitsemustila?

Ravitsemustila on asia johon voidaan päästä montaa eri reittiä. Ravitsemustila kuvaa terveyttä, johon vaikuttaa ravinnon saannin lisäksi se miten elimistö pystyy hyväksikäyttämään ravintoa. Hyvän ravitsemustilan tunnuspiirteitä on arjessa jaksaminen, elimistön hyvä vastustuskyky, elimistön kyky toipua sairauksista, elimistön kyky muuttaa haitallisia aineita vaarattomaan muotoon ja suodattamaan haitalliset aineet ulos elimistöstä. Hyvä ravitsemustila tarkoittaa myös sitä, että ravinnonsaanti vastaa tarvetta. Ei siis saada mitään tiettyä ravintoainetta liikaa, mutta ei myöskään liian vähän. Ei saada energiaa liikaa, mutta ei myöskään liian vähän. Ravintoaineita ja energiaa elimistö tarvitsee kudosten kasvuun ja uusiutumiseen, elimistön tasapainoiseen toimintaan sekä varastoihin takaamaan sairauksista ja stressitiloista eheytymiseen.

Voiko terveellisiä asioita tehdä liikaa?

Kyllä voi! Niin hassulta kun se ehkä kuulostaakin. Hyvä ravitsemustila on nimenomaan yllä mainitsemaa tasapainoa ja myös terveys voi mennä helposti yli. Ravintoaineiden niukka sekä liiallinen saanti heikentää elimistön toimintoja ja terveyttä. Sen lisäksi että se voi heikentää fyysistä terveyttä, se voi myös vaikuttaa psyykkiseen terveyteen. Tiedetään että mielellä on yhteys kehoon ja keholla mieleen. Suoliston toiminta vaikuttaa aivoihin ja se mitä ajattelet vaikuttaa suolistoon. Liiallinen terveystuotteiden ja kaloreiden vahtaaminen saattaa aiheuttaa riippuvuutta, ahdistusta, liiallista epäterveellistä terveyden ihannointia ja tulokset voivatkin kääntyä terveyden vastaiseksi.

Tähän mainittakoon myös että terveydessä kokonaisuus on se joka ratkaisee. Moni vetää vitamiineja kaksin käsin ajatellen että se edistää terveyttä. Todellisuudessa myös vitamiineja voi saada liikaa ja näin heikentää omaa terveyttä. Hyödyllisetkin aineet voivat siis muuttua myrkyiksi elimistössämme. Esimerkiksi rasvaliukoiset D- ja A-vitamiini annostukset lisäävät ihon sarveistumista ja talin eritystä. Pitkäaikainen liikasaanti voi johtaa luuston haurastumiseen ja maksavaurioihin. Ylisuuri A-vitamiinin saanti voi johtaa jopa kallonsisäisen paineen nousuun. B6-vitamiini suurina annoksina on todettu aiheuttavan hermosto oireita, kuten tuntohäiriöitä. Liika C-vitamiini ei aiheuta myrkytysoireita, mutta vatsavaivoja ja ripulia sen sijaan. Liika on siis aina liikaa, eikä enemmän on parempi aina pidä paikkansa.

Ja ennen kuin panikoit liikasaannista, monipuolista ruokavaliota noudattamalla saat varmasti kaiken välttämättömän, et liikaa etkä liian vähän. Tilanne muuttuu jos syöt normaalin ravinnon lisäksi lisäravinteita ja vitamiineja erillisistä lisistä sekä niillä täydennettyjä elintarvikkeita.

Ruokavalion kokonaisuus ratkaisee!

Monesti yksittäisiä tuotteita nostetaan tapetille, ikään kuin ihmeen tekijänä. Fakta kuitenkin on ettei yksittäinen tuote tee vielä ihmeitä, vaan kokonaisuus ratkaisee. Voit juoda kombuchaa 2l päivässä, mutta se ei vielä terveyttäsi räjäytä nousuun. Ei myöskään vitamiinien ylitankkaus eikä edes vihermehu aamuisin jos kokonaisuus on muuten retuperällä. Ihminen luontaisesti haluaa päästä helpolla ja ajoittain ehkä sortuu luottamaan yksittäiseen asiaan liikaa. On paljon haastavampaa ja monimutkaisempaa opetella uusia ravintotottumuksia kuin  valita helppo ja nopea ratkaisu, sillä joutuuhan uusien tapojen omaksumiseen käyttää paljon aivotyötä ja energiaa.

Toisaalta vaikka sanoin ettei yksittäinen tuote tee vielä ihmeitä, on yksittäiset asiat mielestäni aina enemmän kuin ei mitään. Se mikä odotus yksittäisten tuotteen vaikuttavuudesta ihmisellä itsellään on, on eriasia, eikä ihmeitä siis sen perusteella kannata vielä odottaa. Sama pätee myös liikunnassa, yksittäiset pienet jutut tai yksittäinen treeni on aina parempi kuin ei mitään. Jotta kuitenkin pystytään vaikuttamaan terveyteen ja hyvinvointiin pidemmällä aikatähtäimellä, on myös niiden oltava säännöllistä ja kokonaisuus kunnossa.

Mitkä tekijät heikentävät ravitsemustilaa?

Ravitsemustilaa heikentää kun syö vähemmän kuin mitä tarvitsee. Painon pudotuksessa toki on oltava miinuskaloreilla, mutta siinäkin on rajansa mikä määrä järkevää ja mikä taas horjuttaa elinjärjestelmiä päinvastaiseen suuntaan. Lisäksi ravitsemustilaa heikentää kun saadaan enemmän energiaa kuin mitä tarvitsemme. Myös se vaikuttaa mikäli ravinnon hyväksikäytettävyys eli imeytyminen heikkenee. Tällaiseen törmää esimerkiksi tiettyjen sairauksien yhteydessä. Stressi vaikuttaa elimistömme hormonituotantoon ja siksi myös pitkäaikainen stressi saattaa vaikuttaa mm. ravitsemustilaamme. Fyysisten sairauksien lisäksi myös psyykkiset tekijät saattavat vaikuttaa ravitsemustilaan. Se miten koemme asioita ja näemme itsemme, vaikuttaa suoraan päivittäiseen käyttäytymiseemme suuntaan tai toiseen. Hyvä suhde itseensä ja elämään lisää terveyttä edistäviä valintoja ja päinvastoin. Tietenkin myös infektiot, leikkaukset, murtumat, palovammat, syöpä, verenmenetys ja muut merkittävät elintoimintoihin vaikuttavat tapahtumat vaikuttavat ravitsemustilaan.

Vaikka ravitsemustila ei ole koskaan muuttumaton, pystyt päivittäisillä valinnoilla vaikuttaa sen mahdollisimman vakaaseen toimintaan. Vaikka oma hyvä olo on usein se kaikkein tärkein hyvinvoinnin mittari, se ei kuitenkaan aina ole se luotettavin. Ihmiskehon adaptoituu eli sopeutuu helposti pitkään jatkuneeseen tiettyyn tilanteeseen ja siksi voit myös kokea itsesi hyvinvoivaksi, vaikka todellisuus olisi jotain muuta. Pitkään jatkuneessa epätasapainotilassa elimistön luontaiset signaalit voivat häiriintyä ja siksi et aina tunnista voinnissasi eroa. Toisaalta myös mieli voi kehitellä tekosyitä, jolloin myös sen kautta ohitat keholliset signaalit. Eli vaikka subjektiivinen kokemus on pääsääntöisesti tärkein, se ei kaikissa tapauksissa ole luotettavaa ja saattaa siksi ajoittain vaatia ulkopuolista tarkastelua. Siksi esimerkiksi terveydenhuollossa käytetään myös vakioituja mittareita todentamaan fysiologista tilaa.

Mikäli nyt heräsi ajatus siitä ettet ole varma ravitsemustilastasi tai haluaisit kenties tarkastuttaa ruokavaliotottumuksesi, ota ihmeessä yhteyttä minuun (ruokavalioasioissa) ja/tai terveydenhuoltoon (ravitsemustilan kartoittamisessa). Avun hakeminen ja tarve on terveysteko itseään kohtaan ja mikä on tärkeämpää kuin oma hyvinvointisi? Monesti sitä luulee voivansa hyvin kun ei vielä tiedä paremmasta. Myös minä olen elävä esimerkki siitä.

<3

-Kiira

Lähteet:

• Aro A, Mutanen M, Uusitupa M. (toim.). Ravitsemustiede. 4, uudistettu painos. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2012. 
• Sand, Olav & Sjaastad, Øystein &Haug, Egil & Bjålie, Jan & Toverud, Karin. Ihminen. Fysiologia ja anatomia. Helsinki: Sanopma Pro Oy. 8.-11. Painos, 2014. 
• Voutilainen E, Fogelholm M & Muranen M. Ravitsemustaito. Helsinki SanomaPro 2015. 

Ensinnäkin, iso kiitos kaikille instagramissa ravinto kysymyksiin vastanneille. Täytyy todeta että selkeästi ruoka ja ravitsemussuositukset puhututtaa, sillä vastauksia tuli enemmän kuin IKINÄ! Se jos joku on merkki siitä että ravinto on teemoista hyvin mielipiteitä aiheuttava aihe. Valmentajana en pysty välttyä kannanotolta koskien yleisiä ravitsemussuosituksia. Itsekin ravintoneuvontaa nyt ja tulevaisuudessa terveydenhuollon ammattilaisena tekevänä, olen seurannut tiiviisti ravitsemussuosituksiin liittyvää keskustelua. Mielestäni ravitsemussuosituksiin liittyy paljon mielikuvia ja etenkin mielipiteitä, joita mielestäni tulisi päivittää tähän päivään, niin kuin ravitsemussuosituksiakin päivitetään säännöllisin väliajoin tukemaan tämän päivän tutkittua tietoa.

Toisin kuin ehkä ymmärretään, kotimaiset ravitsemussuositukset on laadittu kansanterveyden edistämiseksi Suomen valtion ravitsemusneuvottelukunnan toimesta, joka on maa- ja metsätalousministeriön alainen asiantuntijaelin. Käytännössä yleisillä suosituksilla pyritään sairauksien ennaltaehkäisyyn kansallisella tasolla. Terveyttä edistävä ruokavalio on kokonaisuus, jota ruokasuosituksissa havainnollistetaan ruokapyramidin sekä lautasmallin avulla. Suositukset perustuvat tieteelliseen näyttöön joka edellyttää useita laadukkaita tutkimuksia. Yleensä edellytetään vielä eri tutkimusmenetelmin saavutettuja samansuuntaisia tuloksia, että näyttö voisi johtaa suositusten uudelleen arviointiin ja muuttamiseen.

Toisin kuin halutaan ymmärtää, ravitsemussuositukset EIVÄ OLE yksilön suosituksia eikä pakotteita. Ne on terveyslähtöisiä suosituksia väestölle ja tarkoitettu ensisijaisesti tiedon käyttäjille. Ravitsemussuositusten tavoite on terveyden edistäminen ja ylläpito EI hoito.

On luonnollista että muodostamme mielipiteemme sen hetkiseen tietoon. Koen kuitenkin että ravitsemussuositusten taustalla on enemmän väärinymmärrystä ja tietämättömyyttä kuin itse tietoa. Kokemuksella olen huomannut että ihmiset irrottavan yhden asian kokonaisuudesta ja perustavat mielipiteensä sitä tukevaksi ja yleensä negatiivisessa mielessä. Myönnän että olen tähän sortunut ajoittain itsekin, mutta muuttanut näkemystä tiedon myötä. Suosituksissa on kyse kokonaisuudesta ja siitä mistä se koostuu. Suositukset kertovat pitkäaikaisen terveyden kannalta olennaisia asioita, ei siis hoitosuosituksia ja ohjeita siitä miten tietyssä sairaudessa tulisi syödä. Toimivia ruokavalioita ja kokonaisuuksia on yhtä paljon kun meitä ihmisiä. Koska me kaikki olemme yksilöitä on valtion mahdotonta ottaa kantaa yksilötasolla. Tämä pointti unohtuu meiltä valitettavan usein. 

Monet (myös minä aikaisemmin) olen perustanut mielipiteeni osittain siihen, että ravintosuositukset olisivat elinkeinopoliittinen päätös, sillä neuvottelukunnassa on ollut päättäjinä myös elintarvikevalmistajien edustajia. Kuitenkin viimeisimmät suositukset on laadittu neutraalien osapuolten toimesta johon kuuluu ravitsemuksen huippuasiantuntijoita valtionhallinnosta, yliopistoista ja tutkimuslaitoksista sekä terveydenhuollon, kansanterveyden edistämisen ja joukkoruokailun alueilta. Neuvottelukunta koostuu siis erityyppisten ihmisten ja intressien piiristä, jotka päätöksiä tekee. Suomalaista politiikkaa ja valtionviranomaisia pidetään pääsääntöisesti arvostetussa ja puhtoisessa kuplassa, vaikka lobbaustakin tapahtuu, sillä onhan suomalainen maatalouspolitiikkakin aina tukenut maidontuotantoa. Tästä huolimatta haluan ajatella että suositusten takana on ennen kaikkea terveyspoliittinen päätös, ei elinkeinopoliittinen.

Ravitsemussuositukset ovat paljon muuta kuin mitä näemme ravintopyramidin, sekä lautasmallin myötä. Monesti argumentointi perustuu yhteen olettamukseen, ymmärrystä laajemmasta kokonaiskuvasta. Tavoitteena on vähentää kansantautiemme vaaraa ja näitä ovat lihavuus, vltimotaudit, diabetes, osteoporoosi sekä tietyt syöpätaudit. Ravintosuositukset ei ota kantaa vain yhteen ryhmään, vaan huomioi eri elämänvaiheet sekä liikunnan.

Monia eniten askarruttava asia lienee maitosuositukset. Väestötason suosituksissa suositellaan rasvatonta D-vitamoitua maitoa osana ruokavaliota. Rasvattomuuden taustalla on maidon sisältämä luontaiset kovat rasvat. Kovat rasvat vaikuttaa epäedullisesti taas kolesteroliin. On totta että maitopropaganda on ollut isoa, lähtien jo neuvolasta. On myös outoa että maitoa pidetään tärkeimpänä kalsiumin, B2- ja B12 vitamiinien, jodin ja sinkin lähteenä, vaikka nykypäivänä sitä saadaan myös monesta muusta yhtähyvästä lähteestä.

Vaikka en itse allekirjoita maidon osuutta, edelleen korostaisin kokonaisuuden ymmärtämistä. Niin kuin hyvinvoinnissa, satunnaiset herkut ja sattumat ei kaada terveyttä. Lähtökohtaisesti en siis dumaisi ravitsemussuosituksia yksittäisen asian vuoksi. Mikäli et suosi maitotuotteita, et syö maitotuotteita. Yksinkertaista! Se että yksilö ajattelee yksittäisestä tuotteesta jotain, ei tee yleisistä suosituksista automaattisesti kaikille huonoja.

Monet myös perustelevat suositusten poikkeavuudesta verrattuna muihin maihin. On kuitenkin fakta että kansallisella tasolla on eri puitteet eri maantieteellisillä sijainneilla ja sen myötä erilaiset kulttuuriset sekä ympäristölliset tekijät vaikuttamassa kansanterveydentilaan. Käytännössä on siis typeryyttä verrata suosituksia suoraan toiseen maahan. Toisaalta itse haluaisin nähdä terveyslähtöisyyden lisäksi myös enemmän tietoa siitä, miten suositukset ottavat kantaa muun muassa ympäristökysymyksiin ja eettisyyteen?

Nykypäivänä on todella paljon tutkimuksia liittyen ravintoon. Olemme kriittisiä kansallisten ravintosuositusten kohdalla, mutta kriittisyys häviää kun etsimme tutkimuksia omien henkilökohtaisten mielipiteidemme tueksi, ymmärtämättä tutkimuksen tuottajaa ja/tai rahoittajaa. Ravintoasioissa yleinen ongelma ei mielestäni ole se, onko maitotuotteet suosituksissa vai ei, vaan se miten me ymmärrämme kokonaisuuden, puhumattakaan kokonaisuuden ja monipuolisuuden käytännön noudattamisesta, johon itsekin törmään paljon ravintoneuvontaa tehdessäni. 

Suurin ongelma on mielestäni se, kun ihmiset luulevat syövänsä hyvin, mutta kun kysytään kuka syö suositusten mukaisesti esimerkiksi puoli kiloa vihanneksia ja kalaa 2-3 kertaa viikossa tai juo tarpeeksi vettä, osuus tippuukin jo merkittävästi. Harvoin meillä on ravintoasioissa tiedollisia ongelmia. Merkittävämpänä ongelma näen ennemminkin toteutuksen ja asenteet. Perustamalla mielipiteemme tietoon sekä oman kehon kuunteluun, kaverin mielipiteen sijaan sekä muuttamalla suhtautumista, saavuttaisimme parempia tuloksia niin terveyden, kuin yleisen hyvinvoinnin saralla. 

Ei ole siis yhtä absoluuttista parasta tapaa hoitaa ruokavaliota kuntoon. Yleiset ravitsemussuositukset ovat yleispäteviä ohjeistuksia, joita noudattamalla ei voi ainakaan olla mitään haittaa perusterveelle henkilölle. Mielestäni ravitsemussuositukset toimivat turvallisena pohjana rakentaa itselle sopiva kokonaisuus. Harva asia elämässä on täysin musta-valkoista ja tätä pyrinkin peräänkuuluttamaan ihan kaikessa! Ravitsemus- ja terveystila ei muodostu siitä mitä teemme nyt, vaan siitä mitä syömme ja miten toimimme viikko, kuukausi ja vuosi tasolla. Kansallinen ravitsemuspyramidi näyttää mihin suuntaan valta väestön ravitsemuksen pitäisi mennä. Sitä pääsääntöisesti noudattamalla itselle sopivalla tavalla, voisimme paremmin, elintapasairauksien kustannukset pienentyisivät ja valtion varoja pystyisi keskittämään väärinymmärrysten ja pinttyneiden mielipiteiden aiheuttamien elintapasairauksien kustannusten sijasta muihin merkittävämpiin asioihin.

Ohessa vielä instagramissa tekemäni kyselyn kaappaukset. Niin kuin tiedämme, ravitsemussuositukset kehottavat syömään puoli kiloa kasviksia ja vihanneksia päivässä. Leikitellään ajatuksella: jos tuhansista vastaajistani vain puolet syövät suositellun annoksen kasviksia päivässä. Mitä vaikutuksia luulet kansallisella tasolla olevan, mikäli suomalaisista myöskin puolet jättää saanti suositukset huomioimatta? Entä kun maitoa kritisoidaan, mutta silti yli 80% vastaajista käyttää maitotuotteita? Ymmärrän ettei kyseiset tulokset anna todellista faktaa, mutta kokemukseni perusteella väitän että ravitsemussuosituksia varjostaa edelleen tietty stigma, emmekä loppujen lopuksi syö ehkä ihan niin monipuolisesti ja terveellisesti kuin luulemme syövän!

-Kiira