Ravintomyytit osa 2- Nyt avataan myyttejä ravinnosta ja terveydestä!

Ruoka ja ravinto koskettaa meidän jokaisen elämää. Ehkä siksi se on aiheena myös mielenkiintoinen ja usein kysytty aihe. Seuraavilla video sarjoilla tulen purkamaan kysymyksiä ja myyttejä koskien ravintoon, terveyteen ja hyvinvointiin. Ravintomyytit PART 2 käsittelee muun muassa seuraavia väittämiä:

0:35 Kahvinjuonti edistää rasvanpolttoa ja painonpudotusta, mitä tummempi kahvi sen parempi ja tehokkaampi!

2:10 Öljy on vähäkalorisempaa kuin voi!

2:35 Leipä on epäterveellistä ja lihottavaa!

4:55 Superfoodit ja lisäravinteet on aina hyväksi sinulle!

6:08 Itsetehty ruoka on aina se terveellisin ja parhain vaihtoehto!

7:31 Luomu ruoka ja tuoteet ovat aina parempi valinta!

8:45 Noudattamalla gluteenitonta ruokavaliota vältät vatsakivun, ripulin ja ilmavaivat!

10:25 Rasvaton ruovalio on terveellinen ruokavalio!

Mikäli jokin asia jäi mietityttämään tai sinulla on jokin myytti joka toivot purettavaksi tuleviin videosarjoihin, jätä kommenttia alle!

-Kiira

Kehonpainotreeni- Milloin ja missä vain, ilman välineitä! (keskiraskas)

TREENAA MUN KANSSA!

Videolla tehokas ja monipuolinen kehonpainotreeni, jonka pystyt toteuttamaan siellä minne kehosi kuljetat. Treeni on keskiraskas ja se suoritetaan aikaa vastaan. Alkulämmittelyn noin. 10min jälkeen treeni kierros, joka pitää sisällään 10 tehokasta liikettä. Kierroksia voit tehdä oman kuntotasosi mukaan esimerkiksi 2-4. Videolla pääset treenaamaan kanssani alkulämmittelystä täyteen kokonaiseen kierrokseen.

Äänitunnisteista tiedät milloin tulee tauko ja milloin siirtyä seuraavaan liikkeeseen. Ennen lämmittelyä ja treeniä löydät tulevat liikkeet kootusti.

Alkulämmittely: 10min. Treenikierros: 10min, jossa Työaika: 45sec/liike Palautus: 15sec JAA VIDEO JA HAASTA KAVERI TREENAAMAAN! Tehokkaita ja hikisiä treenejä!

-Kiira

Q & A- aiheena ravinto, treeni ja hyvinvointi!

Kyselin tosiaan aikaisemmin teiltä ravintoaiheisia kysymyksiä ja olettamuksia youtuben ravinto aiheista videosarjaa varten. Kysymysten joukossa oli kuitenkin runsaasti kysymyksiä minulle, koskien minun ravintoani, treeniä ja hyvinvointia. Mutta koska videosarjat keskittyvät enemmän yleisiin väittämiin, päätin koostaa minulle suunnatuista kysymyksistä oman postauksen tänne blogiin. Tässä siis kysymyksiä ja vastauksia olkaa hyvä:

1.Mitä  ja kuinka usein syöt päivässä?

Yleensä syön sitä mitä mieli tekee tai sitten sitä mitä on valmiiksi tehty. Pyrin tehdä mahdollisimman paljon itse kotiruokaa, mutta joskus kun on jäänyt kokkailut tekemättä hyödynnän ajoittain koulun ateriamahdollisuutta. Suosin sellaisia ruokia jossa proteiinin, hiilihydraatin ja rasvanmäärää pystyy annostella, esimerkiksi makaroonilaatikossa on pääsääntöisesti hiilihydraattia eikä siinä pysty vaikuttaa annoskohtaiseen proteiinin määrään. Käytännössä siis aamupalaa lukuunottamatta ateriani koostuvat hiilihydraatinlähteestä (riisi, peruna, pasta yms.), proteiinista (liha, kala, nyhtis, pavut ja linssit yms.) sekä hyvänlaatuisesta rasvasta (kananmunat, öljyt, pähkinät, avokado). Syön neljä ateriaa päivässä eli aamupalan herättyä, lounaan noin 11-12 aikaan, päivällisen noin 16 aikaan ja sitten iltapalan, joka tosin on edelleen samaa normaalia kotiruokaa eli ison aterian kotiin tultuani yleensä noin klo: 20-21 aikaan. 

2.Venyttelenkö tai teenkö kehonhuoltoa?

Staattista venyttelyä en tee lainkaan. Sen sijaan liikkuvuutta yhdistän aina ennen jokaisen treenin aloittamista ja silloin kun kroppa sitä kaipaa. Lisäksi jos istun pitkään koneella, pyrin aina tekemään taukojumppaa. Minulle kehonhuolto on paljon muutakin kuin venyttelyä. Omat kehonhuoltorutiinini pitävät sisällään riittävän unen, itse tehdyn ja ravinteikkaan ruuan, säännöllisen liikunnan ja mielekkään tekemisen aktiivisen ja liikkuvan työn. Yhdistäisitkö sinä näitä asioita kehonhuoltoon? Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja jos elämä on aivan syvältä, voit olla varma että se heijastuu myös kehosi hyvinvointiin. Toki näiden lisäksi käytän ajoittain myös fascia palloa, piikkimattoa ja kylmä-kuuma ”hoitoja” aina saunavuorolla sekä hyvin harvoin käyn hieronnassa. 

3.Pahimmat virheet urheilun ja ravinnon suhteen?

Urheilun ja liikunnan suhteen mulla ei ole isompia kömmähdyksiä, mitä nyt aloittelijan tietämättömyyttäni tehnyt hassuja juttuja. Liikunnassa on kuitenkin vähän vaikea tehdä väärin tai ainakin mä nään että kaikki liike on aina hyväksi. Eriasia on että tekeekö oman tavoitteen mukaisesti vai ei ja aina en ole tehnyt. Ravinnon suhteen kömmähdykset ovat enemmän elämäntilanteeseen sidottuja. Esimerkiksi Australian reppureissun jälkeen en ole ehkä koskaan ollut niin turvonnut, iso ja fyysisesti huonovintinen, tosin huikeaa kokemusta rikkaampana. Yksi pahin terveyteen liittyvä moka on ollut nesteenpoistajien käyttö. Voi hyvä luoja mitä mulla päässä tuolloin liikkuikaan!

4.Mikä on mun päivittäinen kalorimäärä?

Päivittäinen kalorimäärä riippuu luonnollisesti päivän aktiivisuudesta ja ohjauksistani. Viimeksi mitattuna lepoaineenvaihduntani taisi olla 1400 kcal luokkaa. Treeni + ohjauspäivinä kalorit pyörivät 3500 kcal luokassa, vain treenipäivinä 3000 kcal luokassa (riippuen täysin treenin intensiteetistä ja kestosta) ja päivänä ilman treeniä ne pyörivät noin 2500 kcal luokassa.

5.Mielipide hiilihydraatista ja syönkö itse hiilaria?

Mua jotenkin huvitti tää kysymys, sillä hiilihydraatti on mulle ravintoaine siinä missä rasva tai proteiinikin. Tuntuu että monen käsitys hiilarista on muuttunut aina pinnalla olevien, milloin minkäkin trendiruokavalion myötä. Hiilihydraatin tehtävähän tuoda elimistölle energiaa ja ainakin mä huomaan sen kropassa heti jos oon syönyt liian vähän hiilaria. Etenkin jaksoilla jolloin ohjaan paljon tai treenaan kestävyyttä, tarvitsen enemmän hiilaria. Kun taas ohjauksia on vähemmän ja treenaan voimapainotteisemmin, pärjään vähemmällä. En koskaan kuitenkaan karsi hiilareita kokonaan pois. Sen lisäksi että hiilihydraatista elimistö saa energiaa sopivassa määrin, olen myös huomannut myös että nukun paremmin kun ruokavalio sisältää hiilaria. Olen siis sitä mieltä että hiilari on hyväksi jos laatu ja annostelu on kohdillaan.

6.Mitä lisäravinteita käytät?

Vaikka saisin kaikki maailman lisäravinteet ilmaiseksi mulle kotiin kuljetettuna, käyttäisin niitä ehkä viikon ja siihen se jäisi. Olen tosi huono muistamaan ja ottamaan ylipäätään yhtään mitään, mikä poikkeaa normaalista ruokavaliosta ja ruuasta. Esimerkiksi D-vitamiini lisääkään en ota vaikka tiedostan että pitäisi. Lisäravinteista hera proteiini ja viherjauhe ovat kuitenkin suhteellisen hyvin vakiinnuttanut asemansa rutiineissani.

7.Miten lasket päivittäisen energiantarpeen?

Aikaisemmin en juuri laskenut. Mielestäni tunnen herkästi jos on energianvajetta tai vastaavasti jos olen syönyt liikaa. Aika hyvin sitä on oppinut hahmottamaan itselle sopivat määrät ja rytmit. Joskus aikaisemmin olen laskenut sulamon tai finelin kautta yksittäisiä päiviä ja pitänyt ravintopäiväkirjaa hahmoittamis mielessä. Nykyään käytän Suunto5 kelloa, jonka yksi ominaisuus ilmoittaa aktiivikaloreiden kulutuksen, jotta osaan syödä riittävästi. Mielestäni normaaliin arkeen ei kuulu aktiivisesti energiantarpeen ja/tai ruuan punnitseminen, vaan se kuuluu ennemminkin tavoitteelliseen kilpaurheiluun, ellei tietenkin ole sitten jotain sairautta tai yli/alipainoa, jossa on hyvä seurata energiansaantia terveydellisistä syistä.

8.Jos sulla tulee herkkuhimo, sallitko halut vai jätätkö syömättä?

Useimmiten arkena jätän syömättä ja viikonloppuna sallin. On kuitenkin päiviä jolloin saatan syödä myös arkena. Lähtökohtaisesti en kiellä itseltäni mitään vaan pyrin ajattelemaan järjenkautta. Jos takana on huonosti nukuttu yö tai liian vähäinen energiansaanti jonka vuoksi tekee mieli herkkuja, jätän herkut syömättä ja puutun herkkuhimojen aiheuttaviin tekijöihin. Joskus jos rehellisesti vaan tekee mieli niin sitten syön.

9.Kuinka usein herkuttelen ja koenko siitä koskaan huonoa omatuntoa?

Herkuttelen pääsääntöisesti 2 kertaa viikossa, yleensä viikonloppuisin. En koe herkuttelusta huonoa omatuntoa. Jos teen sen päätöksen että herkuttelen, niin miksi silloin tavallaan pilata nautintoa kokemalla huonoa omatuntoa? Okei yksi asia mulla on mistä yleensä koen morkkista ja se on karkki. Mä en ole karkki ihminen ja aina kun sitä syön mulle tulee ihan jäätävän huono olo. Joka kerta siis kun sorrun karkkiin, tiedän jo että morkkis se sieltä tekee tuloaan. Ja joka kerta mietin että miksi mä menin taas syömään karkkia koska en siitä niin välitä ja se tekee olosta huonon? 

10.Suositko luomua ja miksi tai miksi et?

Sanotaan näin että suosin tuotteita jotka ovat laadukkaita ja parhaimman makusia. Suosin lähituotettua ja kotimaista. Se ei kuitenkaan tarkoita etten koskaan ostaisi pirkkaa tai ulkomaisia tuotteita. Myöskään taloudellisesti itsellä ei aina ole mahdollista ostaa sitä mitä ehkä haluisin. Osassa tuotteista luomutuote on parempi kuin ei luomu. Esimerkiksi suosin Vaahteramäen Friida kananmunia koska ne ovat paljon paremman makuisia kun normaalit luomumunat, vaikka ne eivät virallisesti olekaan luomua. Näiden munien takana on kuitenkin hyvät elinolot kanoille, puhdas rehu sekä eettinen ja kestävä kehitys. Luomu elintarvikkeissa käytetään vähemmän antibiootteja ja tuholaismyrkkyjä joiden vuoksi ne ovat hyvä valinta. Aina luomu ei kuitenkaan kerro eettisestä tai ympäristöystävällisestä valinnasta. En siis sido itseäni vain luomuun tai vain muihin tuotteisiin, vaan teen valintoja elintarvike kohtaisesti.

Nyt te tunnette minua ja ajatusmaailmaani taas hitusen enemmän. Kiitos kaikille kysymyksistä, puss!

-Kiira

Kuvat: Johanna Ketola IG @johannaketo

Nyt avataan myyttejä ravinnosta ja terveydestä!

Ruoka ja ravinto koskettaa meidän jokaisen elämää. Ehkä siksi se on aiheena myös mielenkiintoinen ja usein kysytty aihe. Seuraavilla video sarjoilla tulen purkamaan kysymyksiä ja myyttejä koskien ravintoon, terveyteen ja hyvinvointiin. Ravintomyytit PART 1 käsittelee muun muassa seuraavia:

0:35/ Kookossokeri, agavesiirappi, hunaja, stevia ja muut makeutusaineet eivät ole yhtä epäterveellinen valinta kuin valkoinen sokeri!

3:00/ Raakaherkut kuten raakasuklaa, raakakakut ja raakapallot ovat terveellisiä ja niitä voi nauttia kokematta huonoa omatuntoa!

4:40/ Rasvattomat tuotteet on parempi valinta kuin normaalit tuotteet!

6:13/ Proteiini ei lihota samalla tavalla kuin hiilihydraatti!

9:08/ Salaatti sulautuu huonommin jos sen syö pääruuan jälkeen, eikä esimerkiksi alkuun ennen pääruokaa!

10:58/ Ruokailun yhteydessä ei ole suositeltavaa juoda vettä, sillä muutoin ruoka jää lillumaan nesteeseen eikä imeydy kunnolla!

12:08/ Hyvin pureskeltu ruoka aiheuttaa vähemmän ilmavaivoja!

13:40/ Aamutreeni tyhjällä vatsalla polttaa enemmän rasvaa kuin treeni aamupalan jälkeen!

Mikäli jokin asia jäi mietityttämään tai sinulla on jokin myytti joka toivot purettavaksi tuleviin videosarjoihin, jätä kommenttia alle!

-Kiira

KIPU!

Kipu on asia joka on läsnä meidän kaikkien elämässä, muodossa tai toisessa. Kipu voi olla henkistä tai fyysistä, se voi muuttaa muotoaan, ilmoittaa itsestään hetkellisesti tai kroonistua. Kivun aiheuttaja voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta ja se voi aiheuttaa kivun tunteen lisäksi myös paljon sekundäärisiä vaivoja. Toisaalta ihmiskeho oikein toimiessaan on äärimmäisen fiksu järjestelmä, jopa viisaampi kuin osaamme ymmärtää ja siksi kipuviestillä on myös tärkeä tehtävä.

Miksi päätin avata aihetta kipu? Osittain siksi että kipu on niin yleistä, mutta myös siksi jotta oppisimme ymmärtämään kipua laaja-alaisemmin, ymmärtämään kivun mekanismeja ja elinkaarta ja toisaalta hyväksyä se osana järjestelmäämme. Toki siinä missä elämäkään ei aina mene by the book, ei myöskään kipu. Vaikka näin on, kipuun pystyy silti paljon myös vaikuttamaan itse. Kipu on myös aiheena itselle hyvin tuttu muun muassa ennen selkärankareumadiagnoosia ja oikeanlaista lääkitystä siihen. Kroonistunut kipu on vaikuttanut vuosien fyysisen kivun lisäksi myös henkisesti siihen miten kohtaan kipua, miten suhtaudun ja käsittelen kipua, mutta toisaalta myös arvostamaan sitä. Kipu on aiheena siis äärimmäisen monimuotoinen, tuttu mutta tuntematon samanaikaisesti, mutta ennen kaikkea hyvin mielenkiintoinen, jännittävä ja tuskallinen!

Mitä kipu on?

Kipu on sensorinen ja emotionaalinen aisti- ja tunnekokemus. Kivun tehtävä on välittää informaatiota ja suojella meitä. Kehossamme on lukuisia kipuhermopäätteitä jotka vaurion, ärsykkeen tai uhkan tapahtuessa aktivoituvat ja lähettävät signaalia selkäytimeen ja aivoihin, jossa viesti käsitellään. Aivot tulkitsevat viestin sen voimakkuuden, keston ja sijainnin mukaan. Kipukokemukseen vaikuttaa myös yksilölliset tekijät kuten opittu kokemus ja kipukulttuuri, tieto, resistenssi, aivojen verenkierto, elämäntavat ja tilanne.

Kivun eri muodot!

Tiivistetysti kivulla on eri muotoja ja ominaispiirteitä. Akuuttikipu eli äkillinen ja lyhytaikainen kipu on yleensä seurausta elimistöön kohdistuneesta ulkopuolisesta ärsykkeestä. Oikein ja heti hoidettuna akuutti kipu saadaan hyvin hallintaan muun muassa lääketieteellisin keinoin sekä elintavoilla kuten levolla. Krooniseksi kivuksikatsotaan pidempään kestäneet kivut (yleensä yli 6kk) tai kun kudosvaurion normaalin paranemisen aika on ylitetty, jolloin jatkuva ärsytys on kipujärjestelmässä.

Kipu voi olla nosiseptiivistajolloin syynä on kipureseptorien aktivoituminen silloin kun kudosvaurio on tapahtunut. Kipu voi olla myös neuropaattistaeli hermostoon kohdistuvaa kipua. Neuropaattisen kivun takana voi olla kudosvauriokipu, iskeeminen kipu eli verenkierron heikkenemisen aiheuttama kipu ja psykogeeninen eli psyykkisen mekanismein selittyvä kipu. Viskeraalinenkipu on sisäelimiin kohdistuvaa kipua ja on yleensä laajempaa ja vaikeammin paikannettavaa kipua.

Kivun kulku:

Kivun tyypillisin ja optimaalisin kulku

Kivun elinkaareen vaikuttaa merkittävästi reagointi, hoito ja aika. Kun yllä olevan kaavion viides kohta pitkittyy tai on puutteellista, myös kuudes kohta jää pois ja tällöin kipu pitkittyessä kroonistuu ja saattaa vaikuttaa koko järjestelmäämme ja muokata sitä. Tiedän monen monta henkilöä jotka pitkittävät vaivoja syystä tai toisesta eivätkä mielellään käytä lääkkeitä. Kuuluin itse tähän samaan kategoriaan aikaisemmin. Tämän vuoksi en lähtökohtaisesti aina ajattelisi että menen lääkäriin- tai otan lääkkeitä vasta kun on pakko. Mielummin siis syön omat periaatteeni kuin kärsin kroonisesta kivusta. Krooninen kipu on siis joissakin tapauksissa perjaatteiden aiheuttamaa jääräpäisyyttä ja osittain myös tietämättömyyttä. Miten sinä siis aiot jatkossa toimia?

Kun järjestelmä menee pieleen

Kivun normaali kulku
Kroonistuneen kivun kulku

Krooninen kipu jaetaan neljään ryhmään: 1) kudosvauriokipuun 2) hermoperäiseen kipuun 3) idiopaattiseen kipuun joissa aiheuttaja on epäselvää 4) psykogeeniseen kipuun.

Suurin osa kivuista johtuu tuki ja liikuntaelinvaivoista. Krooninen kipu juurtaa yleensä hoitamattomasta kudosvauriosta joka olisi vältettävissä yleensä oikealla annostuksella tulehduskipulääkettä, kylmähoitoa ja lepoa. Kun tätä pitkitetään, laiminlyödään tai ei anneta luonnon hoitaa tehtäväänsä ja rasitetaan vauriota esimerkiksi ennenaikaisella liikkeellä, paraneminen pitkittyy ja aiheuttaa sekundäärisiä oireita ja pitkittää kipua. Kun kipu on pitkittynyttä se vaikuttaa mielialaan, syntyy kivun pelkoa ja/tai katastrofoimista jolloin pelko vaikuttaa uneen. Unettomuutta vaikuttaa kaikkeen tekemiseen ja mielialaan. Lisäksi pitkittyneessä kivussa vältämme liikettä ja liikkumattomuus tuo osaltaan omat ongelmansa. Hoitamaton, pitkittynyt ja muuttunut kudosvauriokipu saattaa aiheuttaa selkäytimessä muutoksia joissa hermosto alkaa tuottamaan itsessään kipua. Tätä kipua myös psyyke ja elintavat voi ylläpitää, jolloin alkuun fyysinen kipu voi muodostua pahimmillaan myös psyykkiseksi.

Hermoperäinen eli neuropaattinen kipu syntyy vaurioituneen hermon ja/tai sairauden aiheuttaman vaurion muutoksista ja se alkaa kehittämään epänormaalia impulssivirtaa selkäytimen kipuviesti radoissa. Kipuviestiratojen välittäjäaineet muuttuvat jolloin kipua vievän viestin ja kipua lieventävän viestin balanssi kärsii aiheuttaen kroonista kipua. Selkäytimen välittäjäaineiden muutosten myötä kipualue saattaa siis laajentua kun uusia synaptisia yhteyksiä lisääntyy. Hermojen vaurioitumista voisi verrata sähköjohtoon jossa on suojamuovi ympärillä: se on turvallinen ja toimii kuoren ollessa ehjä, mutta kun sähköjohto katkaistaan sen molemmat päät ovat avoinna saattaen aiheuttaa säkenöintiä kummastakin avonaisesta päästä. Vasta johtojen yhdistyttyä sähkö kulkee johdossa taas normaalisti.

Kivulla on liitännäissairauksia

Hoitamaton ja pitkittynyt kipu vaikuttaa aktiivisuuden lisäksi myös minäkuvaan. Kivun kokemuksen myötä rajoitetaan liikettä, joka taas altistaa kudosten ja nivelten aineenvaihdunnan heikkenemiseen ja voi aiheuttaa liitännäisvaurioita kuten verenkierron vähenemistä, häiriöitä ja lihasaktivaation heikkenemistä. Kun kipu on olemassa, liike puuttuu alamme usein rajoittamaan elämää. Kun elämä on rajoittunutta se vaikuttaa fyysisen kunnon lisäksi mielialaamme negatiivisesti. Kun kipu on olemassa, mieli maassa ja elämämme keskittyy kivun ympärille on suuri todennäköisyys stressistä ja kivunpelosta, joka taas johtaa laadullisesti ja määrällisesti huonoon uneen ja pahimmassa tapauksessa masennukseen tai itsetuhoisiin ajatuksiin, puhumattakaan toteutuksesta!

Unettomuus lisää kipukokemusta

Uni on aiheena niin laaja ja merkittävä että sen positiivisiin vaikutuksiin voisi luetella loputtomiin. Ilman unta elämästä selviytyminen hankaloituu. Lyhykäisyydessä uni ja unettomuus vaikuttaa kaikkeen. Uni ei vaikuta vain mielialaan vaan myös fysiologisesti aivokemiaan, hormonien tuotantoon, elintoimintojemme elpymiseen ja moneen muuhun elintärkeään elintoimintoja säätelevään ja eheyttävään tehtävään. Aivojen vireystila ja verenkierto vaikuttaa aivolohkojemme toimintaan ja aivoissa säädeltäviin tunteisiin kuten affektiminään eli miten itsemme koemme ja siihen miten kipua käsittelemme. On siis sanomattakin selvää että ilman unta elintoimintoja säätelevät toiminnot herkistyvät ja vaikuttavat toimintoihimme, mikä entisestään lisää muun muassa kivun herkkyyttä. Niin kivuissa kuin muussakin elämässä uni on aina tärkein heti välttämättömien elintoimintoja ylläpitävien asioiden lisäksi kuten veden ja ravinnon. Mikäli panostat johonkin, panosta uneen!

Opittu kipu ja olosuhteet!

Kipu on osittain myös opittua. Kun toitotetaan hauki on kala, hauki on kala, hauki on kala niin asia jonka luultavammin muistamme on juuri se hauki on kala. Sama pätee kipuun. Mikäli varhaiskasvatuksessa kipu on ollut isossa roolissa perheen elämässä tai nostettu tapetille esimerkiksi jokaisen naarmun myötä on todennäköisempää että tällaisilla henkilöillä muistiin jää suurempi tunne lataus kipua kohtaan. Luin suomalaisen lääkäriseuran tekemästä tutkimuksesta että aivojen kipuaktiivisuus lisääntyi tutkituilla henkilöillä, kun heille annettiin suggestio eli kerrottiin että tuleva toimenpide tuntuu hyvin epämiellyttävältä. Kun sama operaatio tehtiin ilman mielikuvan antamista, aivojen tietyt alueet eivät aktivoituneet yhtä voimakkaasti joten tästä voi päätellä että myös mielikuvilla ja opituilla asioilla on merkitystä opittuun kipukokemukseen.

Lisäksi kipuun vaikuttaa tilanne ja ympäristö. Esimerkiksi tarkkaavaisuutta edellyttävien asioiden yhteydessä keskittyminen siirtyy kivusta muualle, jolloin usein kivun kokemus on lievempi. Onko siis ihme että usein iltaisin kipu voimistuu kun ympäröivät ärsykkeet ovat minimissä ja meillä on aikaa keskittyä vain kehomme kuunteluun eli kipuun! Sama pätee olosuhteisiin: olosuhteet jotka luovat positiivista mielialaa, vähentävät kivunkokemusta, kun taas negatiivisia tunteita aiheuttavilla tekijöillä on kivun voimistava vaikutus. Kipu on myös suhteellista, sillä henkeä uhkaavassa tilanteessa ensisijainen tehtävä on selviytyä, jolloin katkenneen kädet kipu on tilanteeseen nähden toissijaista etkä todennäköisesti tunne juuri kipua. Toisaalta jos sama käsi katkeaisi kotona ollessasi, olisi tilanne täysin päinvastainen.

Suomalainen kipukulttuuri

Suomalaiset on mielestäni jaoteltu kahteen ryhmään. Ne jotka menevät lääkäriin pienemmästäkin asiasta saikkutodistus mielessä ja ne jotka menevät lääkärin vasta kun kipu on kroonistunut ja vaikutukset ovat havaittavissa elämänlaadun- ja toimintakyvyn heikkenemisessä ja ehkä myös jo psyykkisen kunnon heikentymisessä. Kun lääkärikäyntiä pitkitetään tietyissä tapauksissa kipu kroonistuu ja aiheuttaa paljon yllämainittuja liitännäissairauksia, jonka myötä taas enemmän haittaa yksilötasolla ja julkisella tasolla taas kustannuksia valtiolle.  En missään nimessä kehota menemään pienimmistäkin asioita heti lääkäriin, mutta on hyvä tiedostaa mikä on järkevän terveyskäyttäytymisen ja suomalaisen periksiantamattomuuden ja sisun raja, sillä monet krooniset kivut olisi estettävissä oikein ajoitetulla hoidolla.

Loppuun

Haluan muistuttaa että vain harva meistä elää elämänsä kokematta koskaan kipua. On siis erittäin loogista että keho aistii erilaisia tuntemuksia, myös kipua. Kipu on aistimuksen lisäksi aina myös yksilöllinen kokemus. Näin ollen se on myös korvien välissä, mutta hieman eri tavalla kuin mitä sillä yleensä tarkoitetaan. Kipu on aina totta, mutta siihen vaikuttavat eri tekijät. Uskomukset kivun haitallisuudesta tai kivun pelko voi johtaa oireiden yltiölliseen tarkkailuun, aktiivisuuden vähentymiseen ja sen myötä lisätä kipua. Omat ajatukset, positiiviset tunteet ja kokemukset vaikuttavat mielialaan, aivokemiaan ja sen myötä kipuongelman kanssa selviytymiseen. On vaarallista sivuuttaa kipu mutta on myös turhaa syynätä joka ikista tunnetta kehossasi. Omalla psyykkeellä voit siis ylläpitää tai lieventää kivun tunnetta ja vaikuttaa kivun kohtaamiseen. Kaiken lähtökohta on kuitenkin riittävä uni ja nopea reagointi.

-Kiira

Kuvat: Johanna Ketola IG @johannaketo

Lähteet:

Tiedätkö mitä makeutusaine tekee sinulle?

Fitness piireissä usein käytetty makeutusaine on ollut suosiossa sen kalorittomuuden vuoksi.  ”Ituhipit” ja puhtaan ravinnon puolestapuhujat välttävät taas makeutusainetta kuin ruttoa.  Mitä makeutusaine todellisuudessa on ja miten se vaikuttaa elimistöön vai vaikuttaako?

Mitä makeutusaine on?

Makeutusaineesta puhuttaessa tarkoitetaan  usein keinotekoisesti valmistettua valkoisen sokerin korvaavaa makeaa ja vähäkalorisempaa tai kaloritonta valmistetta. Makeutusaineena tunnetaan erilaisia makeuttajia kuten sakariini, syklamaatti, asesulfaami K, aspartaami ja steviaglykosidit. Sokeria korvataan myös sokerialkoholeilla, joiden energiasisältö on sama kuin sokerin. Niiden imeytyminen on kuitenkin epätäydellistä, mikä vähentää hieman niistä saadun energian määrää. Sokerialkoholeja tunnetaan mm. nimellä erytritoli, isomalti, laktitoli, mannitoli, sorbitoli jaksylitoli ja niitä käytetään esimerkiksi purukumissa sekä pastilleissa.

Makeutusainetta saadaan kuitenkin myös luonnosta, joista tunnetuin esimerkiksi steviaglykosidit. Steviaa saadaan etelä-amerikkalaisesta kasvista (stevia rebaudiana) ja on käytännössä siis luonnonmukainen makeutusaine. Steviakasvi ei ole kuitenkaan sama asia kuin stevioglykosidi-nimiset makeutusaineet, jotka ovat 90-prosenttisesti lisäaineita. Stevia on 100-300 kertaa makeampaa kuin sokeri ja tämän vuoksi käytetty makeutusaine kalorittomuutensa vuoksi. Stevialla on kuitenkin vahva ominaismaku, jota useissa tuotteessa poistetaan käyttämällä erilaisia muita yhdistelmämakeuttajia. Makeutusaineita tuotetaan myös täysin keinotekoisesti.

Todellisuudessa tämän ”lunnonmukaisen” stevia makeuttajan osuus light tuotteissa saattaa olla hyvinkin pieni, sillä EVIRAN mukaan ainesosan ilmoittaminen määrällisesti tulee tehdä vain mikäli ainesosa yhdistetään elintarvikkeen nimeen (kuten janssonin kiusauksessa kalan osuus) tai jos ainesosaa korostetaan pakkausmerkinnöissä sanoin tai kuvin (esimerkiksi hedelmämyslistä hedelmän osuus). Vaikka yksittäisistä makeutusaineista on olemassa saantisuositukset, niiden yhteiskäytölle ei ole erikseen rajoituksia ja näin ollen jokaista ainetta saisi laittaa vaikka maksimimäärän. On siis vaikeaa tai lähes mahdotonta laskea turvallista saantisuositusta ja päiväannosta. 

Usein turvaudutaan siihen että suomen laki on tiukka ja elintarvikkeiden valmistajat sekä viranomaiset korostavat sitä, että makeutusaineet on tutkittu ja testattu turvallisiksi. Silti paljon on aukkoja juuri yhdistelmämakeutuksien tutkimisessa. Kuitenkin on suosituksia makeutusaineen välttämisestä esimerkiksi tiettyä sairautta sairastaville sekä raskaana oleville henkilöille. Jos makeutusaineilla katsotaan olevan epäedullisia ja/tai vaarallisia vaikutuksia sikiön kehittymiselle raskaana ollessa, miksi me kuvittelemme ettei makeutus aine vaikuttaisi silloin myös meihin ilman raskautta? 

Useimpien lähteiden ja tutkimusten mukaan makeutusaineet ovat kuitenkin hyvin tutkittuja ja testattuja, eikä täten suositusten mukaisesti käytettynä aiheuta terveydelle vaaraa. Makeutusaineista vain sakariinin sekä syklamaatin on todettu eläinkokeilla nostavan syöpäriskiä. Makeutusaineista kuitenkin asesulfaami K on rakenteeltaan samankaltainen vaikkakin pieninä määrinä vaaraton. Monessa lähteessä myös korostettiin makeutusaineen suotuisimpia vaikutuksia verrattuna valkoiseen sokeriin, etenkin hammasterveydenhoidossa sekä painonpudotuksessa.

Makeutusaineen haittoja!

Esimerkiksi aspartaamia suositellaan vältettävän tietyissä sairauksissa kuten fenylketonuriaa (PKU) sairastavilla henkilöillä. Fenylketonuria on kehitysvammaisuutta aiheuttava perinnöllinen sairaus, joka johtuu yleisimmin geenivirheestä. Sairaudessa elimistöön kertyy runsaasti fenyylialaniinia ja kohonnut pitoisuus vaurioittaa aivojen kehitystä. eivät pysty hajottamaan fenyylialaniinia kehossaan ja näin heidän on kyettävä välttämään aspartaamia sisältäviä elintarvikkeita. Tämä lisäksi makeutusaineelle voi myös olla yliherkkä, siinä missä mille tahansa muulle elintarvikkeelle. Esimerkiksi lisäaine yliherkkyydestä kärsivä voi saada makeutusaineesta oireita kuten äkillisiä iho tai hengitysteiden reaktioita.

Suolistolla sekä aivoilla on tiedetysti yhteys. Suoli-aivoakseli on suolistomikrobiston, immuunijärjestelmän, enteroendokriinisen järjestelmän, enteerisen hermoston ja keskushermoston muodostama toiminnallinen kokonaisuus.Yleisten ravitsemussuositusten noudattaminen tukee suolistobakteerien monimuotoisuutta ja vaikuttaa suotuisasti suoli-aivoakselin toimintaan. Suolistomikrobiston tasapainon häiriöt liitetään monien immunologisten ja tulehdusten mekanismein käynnistyvien sairauksien syntyyn, kuten autismissa sekä ADHD:ssä. Myös muita suolistoperäisiä sairauksia tilastoidaan tänä päivänä enemmän kuin aikaisempina vuosina. Miten tämä on mahdollista vaikka nykypäivänä tietoa on enemmän kuin aikaisemmin?

Makeutusaineen vaikutus suolistoon!

On siis pystytty jo kumoamaan väitteet jolloin makeutusaineet aiheuttaisivat syöpää ja olisi terveydelle vaarallista. Tutkimuksissa on kuitenkin saatu viitteitä siitä että keinotekoiset makeutusaineet eivät ole täysin harmittomia. Olet varmasti kuullut lauseen suolisto on meidän toiset aivomme! Suoliston toiminta vaikuttaa paljon kokonaisvaltaiseen hyvinvointiimme aivojen kautta. Huono vatsa vaikuttaa mielialaan. Suurin osa ihmisen immuunipuolustuksesta sijaitsee suoliston alueella ja siellä vallitsevissa bakteereissa. Suolen limakalvo toimii tulehduksen säätelijänä ja sen vaikutukset tuntuvat koko kehossa. Tietyillä probioottisilla bakteereilla on vaikutus mielialaan vaikuttavien hermovälittäjäaineiden määriin kuten serotoniiniin ja dopamiiniin. Iso osa näistä valmistuukin suolistossa eli suolisto tuottaa samoja kemikaaleja kuin aivot. 

Eläinkokeissa on havaittu että keinotekoiset makeutusaineet saattavat vaikuttaa ja/tai muokata suolistoflooraa ja sen toimintaa. Keinotekoiset makeutusaineet voivat muuttaa koostumusta siten, että haitalliset bakteerit saavat enemmän jalansijaa. Suoliston tasapainon häiriöstä kärsivät henkilöt ovat luonnollisesti tällöin herkempiä suoliston mikrobistoon vaikuttaville aineille, kuten makeutusaineelle. Mikrobiston lisäksi myös tiettyjen makeutusaineiden hidas ja epätäydellinen imeytyminen ohutsuolessa johtaa siihen että vettä pidättäytyy suoleen. Liiallinen neste suolistossa taas aiheuttaa ripulia, vatsakipuja, vatsa murinaa, ilmavaivoja sekä turvotusta. Samoin kun suojelisit päätä pyöräilessäsi pyöräilykypärällä, miksi et suojaisi suolistoa syömällä lisäaineetonta ja terveellistä ruokaa? On siis sanomattakin selvää että pystyt vaikuttamaan terveyteesi ravinnon laadun kautta suuntaan tai toiseen!

Kaikesta tästä huolimatta yhtälailla pitää muistaa että myös sokeri aiheuttaa terveydelle haitallisia vaikutuksia ja itse asiassa osa makeutusaineista on katsottu olevan hampaille paljon sokeria parempi vaihtoehto. Lisäksi makeutusaine saattaa olla hyödyllisempi painonpudotusta ajatellen vähäisen tai kalorittomuutensa vuoksi. Vaikkakin tutkimukset osoittavat ettei käyttösuositusten mukaisesta kulutuksesta aiheudu terveydelle haitallisia vaikutuksia, silti löysin hyvin vähän yhdistelmämakeutusaineiden käytöstä tutkittua tietoa. Myöskään tutkimusta makeutusaineen vaikutuksesta tulehduksellisissa suolistosairauksissa ei juuri löytynyt. 

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei sanoa mitä tulisi ja ei tulisi käyttää, vaan tarkoitukseni on ennemminkin lisätä tietoisuutta makeutusaineista ja niiden vaikutusta meihin. Totta kai muuttuvassa, kauneutta sekä laihuutta ihannoivassa yhteiskunnassa yritykset haluavat tuotteistaan paremman makuisia vähemmällä kalorimäärällä ja siksi monesta tuotteesta löytyy ennemmin makeutusainetta. Makeutusaineen maine on myös monella hyväksyttävämpi kuin sokerin, sillä se ei sisällä kaloreita ja kalorithan aina mielletään huonoksi. Mitä tulee järkevään ja terveelliseen elämään on kohtuus kaikessa, niin sokerissa kuin makeutusaineessakin välttämätöntä. Mikä tahansa tuote voi olla epäterveellinen liiallisessa määrin, myös ne puhtaat raaka-aineet kuten kananmunat ja kaurapuuro.

Mielestäni kaikessa tekemisessä tärkeintä on tietoisuus. Kun tietoisuutta on riittävästi pystyy valinnat suhteuttaa järkevästi. En missään nimessä kannata mustavalkoista ajattelua ja sitä että on yksi absoluuttinen oikea ja väärä. Oli kyseessä mikä tahansa tuote niin aina maailmasta löytyy joku, kenelle se ei sovi ja taas joku kenelle sopii! Tunnen kuitenkin paljon ihmisiä jotka lipittävä päivittäin suurissa määrin pepsimaxia tai cola zeroa ymmärtämättä miten tuote toistuvasti ja suurissa määrin käytettynä saattaa aiheuttaa, sillä onhan tietoisuus sokerista jo paljon makeutusainetta pidemmällä. Kun tietoisuus on kohdillaan voi tällöin tehdä parempia ratkaisuja oman ideologiansa mukaisesti. Siinä missä liiallinen sokeri, myös liiallinen makeutusaineen käyttö ei sovi terveelliseen ruokavalioon.

-Kiira

Lähteet:

  • https://www.ruokavirasto.fi/yritykset/elintarvikeala/valmistus/elintarvikkeista-annettavat-tiedot/pakkausmerkinnat/ainesosan-maaran-ilmoittaminen/
  • https://thl.fi/fi/web/elintavat-ja-ravitsemus/ravitsemus/suomalaisten-ravitsemus-ja-ruokailu/raskausaika/raskausaikana-valtettavat-elintarvikkeet
  • https://www.terve.fi/artikkelit/suuropas-kertoo-kaiken-makeutusaineista
  • https://www.aivoliitto.fi/aivoterveys/ruoka/suolisto-toiset-aivomme
  • https://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/0/31/17/500/sll42018-203.pdf
  • https://medlineplus.gov/ency/article/007492.htm
  • https://toxnet.nlm.nih.gov/cgi-bin/sis/search/a?dbs+hsdb:@term+@DOCNO+3915

Miten kevyt liikunta ja hikoilu vaikuttaa krapulaan?

Oletko sä vetänyt iltaa koskaan pitkän kaavan kautta? Se tunne kun olisit voinut ottaa muutaman vähemmän, juoda enemmän vettä ja mennä aikaisemmin nukkumaan. Mutta ei! Elämä vie ja välillä käy näin. Sen jälkeen kun olen saanut ruokaa koneistoon, lipitettyä vettä sen verran että nesteitä tulee myös ulos ja levättyä pahimmat univelat pois, menen aina kevyesti liikkumaan (painosanalla kevyesti). Se tunne kun koet krapulan lisäksi pientä morkkista turhaan nautituista juomista ja lähdet hikoilemaan on jotain käsittämätöntä. Miten liikunta viekin joka kerta suurimman henkisen ja fyysisen pahan olon pois? Miten liikunta auttaa krapulaisen olon parantamiseen?

Aloitetaan liikunnan vaikutuksesta ihmiseen jotta ymmärrämme paremmin kokonaisuutta. Liikunta vaikuttaa ihmiseen tunnetusti kokonaisvaltaisesti aineenvaihdunnan ja fyysisen olemuksen lisäksi aivoihin ja taas sen myötä mm. mielenterveyteen ja uneen. Fyysinen aktiivisuus tarkoittaa lihassupistusten aikaansaamaa liikettä, joka muuttaa energiankulutuksen lepotilaa suuremmaksi. Fyysisen aktiivisuuden aikana sympaattinen hermosto aktivoituu, jonka seurauksena verenkierto ja verenpaine vilkastuu,  hengitys kiihtyy ja aineenvaihdunta aktivoituu. Aineenvaihdunnan aktivoinnin seurauksena tahdonalaisten supistuvien lihasten lisäksi tahdosta riippumattomien sisäelinten ja kudosten toiminta vilkastuu, hapen sekä ravintoaineiden kuljetus tehostuu. Näiden muutosten ja kehon homeostaasin (kehon ylläpitävä sisäeritys eli hormonieritys ja autonomisen hermoston järjestelmä) vaikutuksesta fyysinen aktiivisuus lisää terveyttä ja hyvinvointia. Hormoneista puheen ollen päästään liikunnan vaikutuksesta aivokemiaan.

Liikunnan aikana aivokemia muuttuu. Tämä on niin mielenkiintoinen ja monimutkainen prosessi josta emme suoraan sanottuna edes tiedä vielä kaikkea. Kuitenkin simppelisti liikunnan aikana aivojen välittäjäaineiden eritys kasvaa, hormonien eritys vilkastuu, vireystila paranee ja kuormituksen jälkeen unen laatu syvenee. Lisäksi hermoimpulssit lisääntyvät jonka myötä viestintä ja uudismuodostus tehostuvat, stressinsieto paranee, keskittymiskyky, muisti ja oppiminen paranee. Liikunnan aikana aivoista vapautuu erilaisia hormoneja kuten endorfiinia, dopamiinia, endokannabinoideja sekä serotoniinia. Kaikkien näiden hyvää oloa tuottavien hormonien vaikutuksesta mielihyvän tunne, hyvänolon tunne itsestä ja omasta olosta lisääntyy ja alakulo sekä masentuneisuus lievittyvät.

Krapulassa (darrassa, dartsulissa, dagen efterissä) tunnetusti verensokeri on alhaisempi jolloin keholla on käytössä vähemmän energiaa. Useimmat alkoholit ovat myös diureettisia eli poistavat kehosta nestettä. Lisääntyneen virtsaamisen myötä nestehukan vaara kasvaa. Suurin osa soluistamme tarvitsee nestettä toimiakseen kunnolla, mukaan lukien aivot. On siis sanomattakin selvää että käymme hitaammalla ja voimme huonommin kostean illan jälkeen, puhumattakaan henkisestä olosta. Koettu krapula on toki yksilöllistä ja siihen vaikuttaa yksilöllisten tekijöiden lisäksi myös alkoholin määrä ja laatu. Niin kuin yllä mainitsin liikunta lisää fysiologisten muutosten  myötä myös merkittävästi hyvänolon kokemusta aivokemian ja hormonierityksen seurauksena. Ei ole siis ihme että pienen ja kevyen liikuntasuorituksen jälkeen koemme parempaa oloa, niin henkisesti kuin fyysisesti. 

Loppuun haluan kuitenkin korostaa että yllä mainitut asiat koskevat kyvyttä liikuntaa kuten kävelyä (toki yksilöllisesti suhteellista). Raskasta treeniä ei suositella tehtäväksi alkoholin alaisena, eikä edes krapulaisena. Alkoholi vaikuttaa toimintakykyyn myös seuraavana päivänä. Alkoholi veressä hidastaa koordinaatiokykyä, heikentää tasapainoa, kehon hienomotoriikkaa ja reaktio aikoja. Tällöin siis loukkaantumisvaara on merkittävästi koholla ja olet alttiimpi tapaturmille.  Veressä olevan alkoholin vaikutuksesta veren laktaatti hajoaa maksassa normaalia hitaammin, jonka jälkeen liikunta käy kertyneen maitohapon vuoksi haasteellisemmaksi. Myös muiden hajoamistuotteiden kuljetus hidastuu. Krapulassa syke ja verenpaine ovat normaalia korkeammalla eikä elimistö ole ehtinyt toipua nestetasapainon suurista vaihteluista. Myöskään hapenottokyky ei ole parhaimmillaan.

Koska alkoholi vaikuttaa myös uneen heikentävästi ja uni taas aivotoimintaa ja sen palautumisen kautta suorituskykyyn, kova urheilu alkoholin vaikutuksen alaisena ja/tai väsyneenä on tehotonta sekä vaarallista.  Yhden alkoholiannoksen palaminen voi kestää noin kaksi tuntia. Alkoholin palamisnopeus pysyy vakiona, eikä sitä pysty nopeuttaa saunomisella, kahvin juomisella tai liikunnan harrastamisella. Liikunnalla pystymme vaikuttamaan vain koettuun mielihyvään ja oman olon tuntemukseen. Muista siis järkevä käyttäytyminen ja kohtuus kaikessa. 

-Kiira

LÄHTEET:

  • Liikkuva ihminen – aivot, liikuntafysiologia ja sovellettu biomekaniikka Sandström. M & Ahonen. J. VK-kustannus Oy
  • Terveyskirjasto.fi
  • Ukkinstituutti.fi

Vinkkejä limu/sokerikoukusta pääsemiseksi!

Kuluuko pepsimaxia tai Coca colaa liian usein? Kärsitkö limu/sokeri riippuvuudesta? Monet juovat kalorittomia ja makeutusaineella makeutettuja limuja ajatellen ettei ne ole pahasta. Limut sisältävät sokerin/makeutusaineen lisäksi paljon väri-, lisä- ja säilöntäaineita. Videolla muutama vinkki riippuvuudesta pääsemiseksi sekä neljä parempaa vaihtoehtoa limulle.

-Kiira

Asiaa ja uskomuksia venyttelystä!

Monella on jokseenkin vanhahkoa tietoa ja käsityksiä venyttelystä, sekä sen hyödyistä ja vaikutuksista. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on jakaa tietoa ja toivottavasti avartaa asiaa näin hyvinvoinnin näkökulmasta. Alkuun vielä korostettakoon että kaikki ovat vapaita tekemään itselle asioita jotka kokee hyväksi. Näin valmentajana kuitenkin törmään jatkuvasti erilaisiin uskomuksiin terveyden ja hyvinvoinnin osalta. Osa uskomuksista pitää edelleen paikkaansa ja osa vaatisi mielestäni hieman päivitystä, samalla tavalla kun puhelimenkin ohjelmistoa tulee ajoittain päivittää toimiakseen optimaalisesti. Venyttely on yksi niistä asioita joka mielestäni kaipaa hieman selvennystä.

Heitän siis alle muutaman väittämän, joita kuulen suhteellisen usein:

”Venyttelen treenin päätteeksi jottei lihakset tule niin kipeiksi!”

Lihasarkuus eli DOMS (delayed onset muscle soreness) syntyy harjoittelun vaikutuksesta noin 24-48 tuntia harjoituksesta. Lihasarkuus on väliaikaista lihassolujen vaurioitumista ja usein luonnollinen reaktio vaurion, turvotuksen, aineenvaihdunnan tuotteiden kertymisen sekä tulehdusreaktion seurausta. Nämä reaktiot yhdessä aktivoivat hermopäätteitä ja lähettävä impulsseja aivoihin mikä saattaa johtaa paikallisen kivun tunteeseen. Vaikka vaurio kuulostaa sanana ei toivotulta, todellisuudessa lihas korjaa vaurion palautuessaan ja sen myötä kasvattaa inhibitiota (”suorituskykyä”) jolloin tapahtuu kehitystä. Miten tämä liittyy siis venyttelyyn? 

Puhuin aikaisemmin lihaksen mikrovaurioista. Vaurion regeneraatio eli korjausprosessi on 3 vaiheinen. 1) akuutti tulehdus 2) uudistumisvaihe 3) uudelleenmuotoutumisvaihe. Prosessin kesto vaihtelee yksilöllisesti mm. aineenvaihdunnan ja verisuonituksen myötä. Vaihe 1 eli akuutti tulehdus kestää noin 24-36 tuntia. Tulehduksen myötä vapautuu histamiinia joka laajentaa verisuonia. Verisuonten laajentuessa hiussuoniin tulvii verta, jonka myötä turvotusnestettä tihkuu kudokseen. Näin hyvin yksinkertaistettuna tämä on yksi syy lihaksen turvotukseen harjoituksen jälkeen.  Toinen vaihe on kestoltaan noin 2-4vrk. Mikrovaurioihin alkaa kertymään solujen muodostamaa soluväliainetta sekä kollageenisäikeitä (proteiinisäikeitä) ja ne alkavat vetääntyä kasaan. Noin 4vrk päästä käynnistyy viimeinen ja kolmas vaihe: uudelleenmuotoutumisvaihe.  Epäkypsät kollageenisäikeet korvautuu joustavilla ja lujemmilla säikeillä ja alkavat järjestäytyä kudossolujen suuntaisiksi.

Kaiken tämän pitkän alustuksen jälkeen siis mitä tulee venyttelyyn, voimakas ja/tai hyvin pitkäkestoinen äärivenytys nimensä mukaan venyttää kudosta.  Voimakas kuormittaminen niin venytys, treeni, hieronta yms.  itse asiassa vaan saattaa lisätä kudoksen paranemisaikaa ja pahimmassa tapauksessa jopa tehdä päinvastaista vaikutusta.  Ethän sinä tuoretta haavaakaan lähtisi venyttämään sillä se vain aukeasi ja alkaisi vuotamaan. Samaa voi verrata lihakseen  akuutin tulehduksen ja mikrovaurioiden ollessa tuoreimmillaan. Olennaista on siis mitä, milloin ja kuinka paljon. Pitkä venyttely treenin päätteeksi ei siis poista mikrovaurioiden, tulehduksen ja aineenvaihdunnallisten tuotteiden syntymistä eikä siis poista viivästynyttä lihaskipua. Lyhytkestoinen venyttely treenin päätteeksi voi lieventää harjoituksen aiheuttamaa liikkuvuuden rajoittumista oikeassa määrin tehtynä. Kuitenkin aineenvaihdunnallinen liike ja liikkuminen edesauttaa säikeiden joustavuutta, ravintoaineiden kulkua ja sen myötä mahdollisesti koettua ”lihasjumin” tunnetta. Fysiologiiaan ja sen ajalliseen kulkuun ei itse pysty aineenvaihdunnan aktiivisen ylläpidon, unen ja ravinnon lisäksi juuri vaikuttamaan. DOMS kipua voi ehkäistä vain lisäämällä kuormitusta niin että lihas tottuu asteittain lisääntyvään kuormitukseen.

”Olen niin jumissa koska en ole venytellyt tarpeeksi!”

Väärin. Et vain ole liikuttanut kehoasi oikein ja/tai tarpeeksi, tai sitten olet nimenomaan liikuttanut liikaa tasoasi nähden.  Venyttely usein mielletään rennon ja vetreän kehon edellytykseksi. Nykypäivän tutkimusten mukaan kuitenkin dynaamisella liikkuvuudella ja liikkeellä on tehokkaammat vaikutukset kuin staattisella ja passiivisella venyttelyllä. Dynaaminen venyttely mielletään usein vain nivelten liikelaajuuksien edistäjänä ja passiivinen venyttely lihaspituutta edistävänä tekijänä. Kuitenkin dynaaminen eli monta kertaa ääriasentoon viety pumppaava liike edesauttaa aineenvaihduntaa paremmin kun pitkäkestoiset staattiset venytykset. Lisäksi dynaaminen liike tekee kudoksista joustavammat ja elastisemmat. Toki lihaspituuden ollessa lyhentynyt voi pidempikestoisesta venytyksestä myös olla hyötyä (haluan vielä korostaa että puhun normaaleista ihmisistä enkä siis esimerkiksi äärivenyvyyttä tarvitsevien lajien edustajia). Kuitenkaan ”jäykkyyden tunne” ei suoraan kerro onko lihaksesi oikeasti lyhentynyt vai onko aineenvaihdunta liikkumattomuuden myötä hidastunut, onko jäykkyyden tunne ylirasitusta ja sen myötä aiheuttanut jäykkyyden tunnetta. Monta kehonhuoltotuntia ohjanneena todettakoon vielä että usein ihmiset haluavat päästä staattisissa venytyksissä ääriasentoihin. Pahimmassa tapauksessa pitkäkestoiset  venytykset venyttävät myös joustamatonta hermokudosta, jolloin hermokudos saattaa vaurioitua ja aiheuttaa pysyviä vaurioita. Omalla kohdalla on siis hyvä tarkastella mistä ”jumi” tunne voisi johtua ennen kun varaa paikan venyttelytunnilta?

”kaikki pystyvät olla yhtä notkeita jos vain venyttelisivät paljon!”

Tämä ei todellakaan pidä paikkaansa, sillä liikkuvuuteen ja notkeuteen vaikuttaa vahvasti myös fysiologia eli rakenne. Lihasvenyvyyden lisäksi liikkuvuuteen vaikuttavat luiset rakenteet ja rustokudos. Niveliä ympäröivät jänteet, nivelkapselit, lihaskalvot ja nivelsiteet, vaikuttavat myös liikelaajuuksien suuruuteen. Myös lihaksen solujen määrä ja koko vaikuttaa siihen kuinka elastinen lihaskudoksen on mahdollista olla, eli siis lihaksen koko ja paksuus. Ei voi siis suoraan sanoa että sama määrä venyttelyä johtaisi samanlaisiin tuloksiin. Vaihtelevuutta esiintyy muun muassa lonkkamaljassa ja reisiluun pituuksissa, joka osaltaan vaikuttaa liikelaajuuksiin merkittävästi. Liikelaajuuksiin saattaa vaikuttaa myös poikkeuksellinen hermotuksen kulku kuten piriformis syndroomassa, jolloin issiashermo kulkee poikkeavasta kohtaa ja näin saattaa puristua helpommin lihaksiin ja aiheuttaa hermosärkyä jolloin osa liikkeistä jotka vaativat lonkan extensiota (ojennusta) aiheuttaa voimakasta särkyä. Tällöin liikettä ei pysty tekemään kivuitta (tässä siis vain yksi esimerkki).

”Yliliikkuvien ihmisten on helpompi suorittaa liikkeitä, sillä liikkuvuus on niin hyvä!”

Kyllä ja ei. Toki liikkuvuus mahdollistaa laajempia liikeratoja jota myös voimailussa tarvitaan optimaalisen voimantuoton kannalta.  Usein kuitenkin yliliikkuvista nivelistä kärsivät ihmiset joutuvat kaksin verroin harjoittamaan kontrollia (nivelten hallintaa) juuri liikkuvuutensa vuoksi. Yliliikkuvilla ihmisillä riski nivelten sijoiltaan menoon/murtumiin on suurempi juuri hallinnan puutteen ja/tai liikkuvuutensa vuoksi sekä löysien ligamenttien vuoksi, etenkin kun tehdään suurilla lisäkuormilla. Liikkuvuus on toki kaunista katseltavaa ja monessa asiassa siitä on hyötyä, mutta sitä onko liikkeitä helpompi tehdä en allekirjoittaisi.

”vanhuus (ikä) ja kankeus kulkevat käsikädessä!”

Kyllä ja ei. On totta että ikääntyessä sidekudosten jäykkyys lisääntyy jänteissä ja lihaksissa. Sidekudosten kollageeni (jolla on huono venyvyys) lisääntyy ja kudoksessa tapahtuu degeneraatiota (rappeumaa).  Samanaikaisesti elastiinin määrä vähenee, jolla taas on hyvä venyvyys. Sidekudosten poikittaissillat lisääntyy, mikä jäykistää lihasta. Lisäksi ja osana fysiologisten muutosten myötä liikeratojen käyttö ja laajuus pienenee. Kuitenkin taustalla (mitä on nuorempana tehnyt) sekä omalla fyysisellä aktiivisuudella on keskeinen merkitys notkeuden ja toimintakyvyn säilyttämisessä.

”Mitä useammin venyttelen sen parempi!”

Ei missään nimessä! En tiedä mitään asiaa mikä olisi yltiöllisissäkin määrissä suotuisaa (paitsi ehkä mun vitsien kuuntelu! heheh). Sama pätee venyttelyyn. Liiallinen venyttely tai toistuvasti suurella voimalla tapahtuva venytys saattaa altistaa palautumattomalle muodonmuutokselle. Esimerkiksi toistuva kuorman nosto selkä pyöreänä saattaa altistaa alaselän nivelsiteiden venymiseen, mikä toistuvalla syötöllä ei palaudukaan normaaliin tilaan. Tämä on yksi esimerkki epäspesifiseen alaselkäkipuun. Niin treenissä, levossa kuin venyttelyssäkin pitää muistaa määrä, toisto, kuormitus ja palautus.

”Hyvä notkeus on tae toimintakykyiselle keholle!”

Kyllä ja ei. Terve ja toimintakykyinen keho ei vaadi ääriliikkuvuutta ja jatkuvaa venyttelyä. Kuitenkin toimintakykymme vaatii liikettä ja liikkuvuutta, jotta päivittäiset toiminnot kuten kävely sujuu ongelmitta. Mikäli nivelliikkuvuus on rajoittunutta se heijastuu vartalon muuhun toimintaan, saattaen aiheuttaa virheasentojen myötä kipuja. Pitkäkestoinen liikkumattomuus altistaa degeneraatiolle eli rappeutumiselle. Terve ja toimintakykyinen keho ei siis vaadi suoranaisesti venyttelyä vaan liikettä ja liikkumista.

Toki venyttely saattaa rentouttaa ja tuntua hyvältä. Kuitenkin dynaamisella liikkuvuudella on katsottu olevan tieteellisesti parempia tuloksia kudosten aineenvaihdunnassa kuin passiivisella venyttelyllä. ”Mutta kun venyttely tuntuu niin hyvältä!”, tähän kohtaan loppukevennykseksi yksi opettajistamme todennäköisesti tokaisisi että ”kyllä ne huumeetkin hyvältä tuntuu vaikkei se järkevää ole”. 

Niin se vain on että liike on lääke hyvin monessa asiassa. Liike ja toimintakyky on lahja jota et toivottavasti laiminlyö ja vähäksy. Toimintakykyä usein arvostaa vasta kuin se on kokenut kolauksia. Kiitos kuin luit loppuun asti. Postausta saa myös jakaa mikäli haluat vinkata siitä kaverille. Aihe toiveita otetaan myös enemmän kuin mielellään vastaan.  Ja tärkeintä MUISTAKAA LIIKUTTAA KEHOA MONIPUOLISESTI! <3

Ps. Huomioithan että kirjoitus on pyritty kirjoittamaan mahdollisimman yksinkertaisesti ja ymmärrettävästi. Tämän vuoksi olen oikaissut monta fysiologista vaihetta monissa asioissa. 

Kuvat: Johanna Ketola IG @Johannaketo

Lähteet:

  • Ahonen, J. Sandström, M. Liikkuva ihminen- aivot, liikuntafysiologia ja sovellettu biomekaniikka, VK-kustannus Oy
  • lihastohtohtori.wordpress.com
  • Jan G.Bjålie yms. WSOY. IHMINEN, Fysiologia ja anatomia,
  • Garber CE.jne. Quantity and quality of exercise for developing and maintaining cardiorespiratory, musculoskeletal and neuromotor fitness in apparently healhy adults. Med Sci sports Exerc 2011.
  • Kauranen, K. Ja Nurkka, N. 2010. Biomekaniikkaa liikunnan ja terveydenhuollon ammattilaisille.

Puhutaan laihduttamisesta!

Niin kuin ehkä satuit huomaamaan, sosiaalisessa mediassa ihmiset ottivat voimakkaasti kantaa älä laihduta- päivään. Koska asia liittyy osittain työhöni ja sitä minulta kysyttiin niin kerroin insta stooreissa myös oman mielipiteeni. Stoorit aiheuttivat paljon keskustelua ja osa laittoi viestiä että eivät ennättäneet näkemään stooreja niin tässä kirjoituksessa käyn vielä kertauksena oman näkemykseni älä laihduta- päivästä, sekä yleisesti pinnalla olleista terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä aiheita kuten: bodypositiv, termistöt, laihdutus yms. Koska aiheet ovat hyvin laajoja, pahoittelen jo etukäteen että kirjoituksesta saattaa tulla hyvin pitkä. Vaikka mä ajattelen tällä tavalla ja toimin omien aatteiden mukaan, se ei silti tarkoita että tuomitsisin sun näkemykset asioista. Toivottavasti jaksat lukea tekstin loppuun saakka.

Aloitetaan älä laihduta kohusta, josta tuskin sinäkään vältyit, mikäli olet sosiaalisessa mediassa. En ajatellut ottavani kantaa asioihin koska tiedostan että yleisesti tällaiset päivät ja markkinointi liittyy organisaatioiden kampanjointiin. Olen itsekin sitä mieltä että nykypäivänä on hyvin vaikeaa saada ääntä kuuluviin ilman kantaaottavia, tiukkoja ja joskus mustavalkoisiakin kannanottoja, joten ymmärrän kampanjoinnin täysin ja suhtaudun niihin yleensä hyvin neutraalisti, vaikka en normaalisti kannusta mustavalkoiseen ääripää ajatteluun. Kuitenkin siinä vaiheessa kun sosiaalisen median feedini sekä viestiboksini ”täyttyi” vaikuttajien kampanjoinnista laihduttamista vastaan sillä argumentillä ”ettei laihduttaminen sovi kenellekkään”, en voinut olla ottamatta kantaa.

Lähtökohtaisesti yleensä kampanjoinnin taustalla on tarkoitus tuoda tietoisuutta asioita ja aiheuttaa vuorovaikutuksellista keskustelua. Omalla kohdalla suurin provosoituminen tapahtui siinä kun tunnetut niin isot kuin pienetkin vaikuttajat julistivat laihdutuksen vastaista sanomaa ymmärtämättä kampanjan aloitetta. Syömishäiriöliitto perusteli kampanjan sillä että usea syömishäiriöstä kärsivä on hyvin pieniä ja liitto haluaa ennaltaehkäistä epäterveellistä suhtautumista ruokaan. Älä laihduta kampanjahan oli siis syömishäiriöliiton kampanja laihdutusta vastaan. Kun painitaan syömishäiriöiden ja vääristyneiden kehonkuvan kanssa on kampanja enemmän kuin aiheellinen. Syömishäiriöihin liittyy paljon myös kuolemantapauksia joten syömishäiriöstä ja tarkemmin vääristyneestä kehonkuvasta kärsiville laihduttaminen voi olla se viimeinen niitti. Some vaikuttajien sanoma oli enemmänkin sitä, että laihduttaminen ei sovi kenellekään ja mielestäni nämä ovat kaksi täysin eri asiaa.

Suora lainaus syömishäiriöliiton sivuilta: ”syömishäiriö on sairaus, jossa ratkaisevaa ei ole se, mitä syö ja kuinka paljon tai minkä kokoinen on, vaan minkälainen ajatusmaailma ohjaa ja hallitsee syömistä ja omaa kehoon suhtautumista.” Mielestäni kaiken lähtökohta on yksilöllisyys ja tilanne siitä mikä on hyväksi ja mikä ei. Tottakai kun taistellaan vääristyneestä minä kuvasta, ensisijainen asia on eheyttää itsensä niin että pystyy rakastamaan ja olla tyytyväinen siihen millainen on. Mutta jos minäkuvan tai itseensä suhtautumisessa ei ole psyykkisellä tasolla vääristymiä, en nää miksei laihduttaminen olisi hyvä ratkaisu sellaisten henkilöiden kohdalla, joilla ylipaino uhkaa terveyttä ja/tai hyvinvointia. Minusta myöskään siinä ei ole mitään pahaa tai väärää että haluaa keventää oloaan ja sen kautta saa lisää hyvinvointia, vaikka paino ei terveyttä uhkaisikaan (kuitenkin järkevästi ammattilaisen ohjeistuksella).

Suomessa joka neljäs aikuinen ylittää normaalin ylipainon (puhutaan siis vähintään 15kg ylipainosta) ja teini-ikäisistä 15-25%. Eurooppalaisessa vertailussa suomalaisten lihavuus on keskitasoa yleisempää. Lisäksi aikuisväestön lihavuus on yleisempää kuin muissa pohjoismaissa. Lihavuus ja sen liitännäissairaudet kuormittavat yksilön ja hänen hyvinvointinsa lisäksi terveydenhuoltoa ja aiheuttavat merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Suomessa n.10% terveyskustannuksista aiheutuu elintapasairauksista ja rahallisesti puhutaan siis monista miljoonista euroista. Suorien kustannuksien lisäksi on myös välillisiä kustannuksia, kuten sairauksista johtuvia tuottavuuden alenemisia sekä sairauslomista johtuvia kustannuksia.  (Lähteet: Duodecim & THL)

Tottakai on siis perusteltua laihduttaa, mikäli se vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin negatiivisesti. Laihdutus on hoitomuoto siinä missä kilpirauhasen vajaatoimintaan on pillerin (lääkkeen) ottaminen. Tuntuu että yleisesti kansa laiskistuu ja mennään sen helpoimman kautta. Nykypäivänä tuntuu että mentaliteetti on muuttunut kaikki-tänne-heti ja siksi noudatetaan mitä ihmeellisempiä superdieettejä, jotka ei todellakaan ole hyväksi ja pilaa täysin järkevän ja turvallisen laihduttamisen maineen. Muutenkin kaikki pitäisi tuntua ihanalta, olla kivaa ja helppoa. Elintason nousun myötä homma on mennyt ihan kermaperseilyksi. Mitään ei olla valmiita tekemään jos ei tuloksia näy heti parin päivän jälkeen. Motivaatio lopahtaa ja palataan taas siihen noidankehään. Valitettavasti muutoksen (oli ne sitten henkiset tai fyysiset) vaatii omaa aktivisuutta, motivaatiota ja pitkäjänteisyyttä.  Motivaatio, ajatusmallit ja suhtautuminen asioihin on mielestäni siis avainasiassa, puhuimme sitten mistä tahansa muutoksesta. Onhan se nyt hitusen sairasta että olemme valmiita ottamaan ihmepillerin ja jatkamaan elintapojamme kuin että tekisimme työtä hyvinvointimme eteen niin, että meidän ei tarvitsisi lääkitä itseämme. Vai oletko toista mieltä?

Faktoista takaisin syömishäiriöliiton kampanjaan: ”Älä laihduta -päivä on terveyden asialla. Laihduttaminen nimittäin altistaa paitsi lihomiselle myös häiriintyneelle syömiskäyttäytymiselle. Syömiseen liittyvät säännöt ja rajoitukset, joita laihduttamiseen lähes poikkeuksetta kuuluu, vievät aina vain kauemmas oman kehon kuuntelun arvokkaasta taidosta. Hyvinvointi ei löydy laihduttamisen vaan oman kehon arvostamisen ja kehon tarpeisiin vastaamisen avulla. Älä laihduta -päivä ei kiellä laihtumista. Älä laihduta -päivä muistuttaa, että laihtuminenkin (jos sille oikeasti on tarvetta) onnistuu parhaiten silloin, kun ei aktiivisesti laihduta.”

Viitaten yllä lainattuun tekstiin kyllä 1. Laihduttaminen altistaa lihomiselle mikäli  muutokset ovat liian radikaaleja, nopeasti suoritettuja ja altistavat häiriintyneelle syömiskäyttäytymiselle mikäli laihduttaminen on toteutettu huonosti. 2. Säännöt ja rajoitukset yleensä eivät johda pitkällä aikavälillä pysyvin muutoksiin, mutta säännöksillä pystytään ohjaamaan toimintaa ja auttaa havainnollistamaan sitä, mikä on hyväksi ja mikä ei. Kyllähän sen yhteiskunnastakin tietää ettei täällä mikään toimisi jos mitään lakeja ja säädöksiä ei olisi! 3. Hyvinvointi ei todellakaan katso kokoa tai painoa, mutta kyllä se usein on terveyteen linkitettävissä. Kuitenkin kaksi merkittävintä asiaa sitaatista on mielestäni viimeiset sanat. Älä laihduta päivä ei siis ole ehdoton tapauksissa joissa laihtuminen on suotavaa. Suurin asia miksi ylipäätään kommentoin asiaa on juuri tämä. Vaikuttajat ottavat itselleen sopivan lauseen pois sen oikeasta asiaytimestä (SYÖMISHÄIRIÖT) ja julistavat sitä muille faktana. Saatan olla väärässä mutta tuntuu siltä että osittain ”LAIHTUMINEN EI SOVI KENELLEKKÄÄN” julistusten taustalla kuitenkin saattaisi olla oma takaraivossa kolkuttava pettymys omasta saamattomuudesta terveytensä suhteen ja sen myötä uskotellaan itselle ettei meidän tarvitsekaan tehdä mitään.  Tätähän on helppo uskoa kun se tulee tunnetun ja helposti samaistuttavan henkilön suusta.

Mielestäni on surullista ja jollain tapaa myös itsekästä olla tekemättä oman terveyden ja hyvinvointinsa eteen töitä. Kuitenkin on paljon ihmisiä jotka eivät pysty vaikuttamaan omaan terveyteensä (esim sairaudet) vaikka kuinka haluisivat. Valitettavan usein terveyteen panostetaan vasta kun ”paskat on jo housussa”. Onnea kuitenkin on että suurimmaksi osin terveyden voi myös saavuttaa uudelleen.  Mikäli et tiedä miten lähteä liikkeelle järkevästi, kysy apua. Avun kysyminen asiassa kuin asiassa ei tee sinusta huonompaa eikä vähemmän arvostettavaa, vaan päinvastoin! ”Älä laihduta -päivä on ihmisoikeuksien asialla. Laihduttamaan kannustaminen viestii aina, että sinussa ja kehossasi on jotain vikaa.” Tätä en taas allekirjoita yhtään, päinvastoin! Koen että itsestään huolehtiminen on nimenomaan itsensä rakastamista, ylistämistä ja oman kehon, sekä elämän kunnioittamista. Toki taas pitää muistaa yksilöllisyys siten että psyykkisesti ollaan asemassa jossa omasta tilasta pystytään tekemään hyviä valintoja.

”Laihduttaminen onnistuu parhaiten silloin kun et laihduta”. Tästä kävin instagramissa monen kanssa keskustelua ja lopputuloksena päädyin siihen että termistö on se joka tässä eniten ihmisiä rassaa, ei niinkään itse se laihtuminen. Mielestäni kuitenkin tietoisesti toteutetut valinnat liikunnan ja ravinnon (ja muidenkin kuten unen) saralla ovat terveyden edistämistä ja sen seurauksena järkevästi toteutettuna yleensä tapahtuu laihtumista. Laihtuminen sanana vaan nähdään niin negatiivisena että mielummin puhuttaisiin terveellisistä elämäntavoista. Syntykö kaikki tämä vouhotus siis vain väärästä sanavalinnasta? Itse pyrin aina puhumaan rehellisesti asioista niiden oikeilla nimillä. Toki koska olemme yksilöitä ja reagoimme asioihin eri tavalla, pääsemme tilannetajuun ja sen rooliin. Pitää osata lukea ihmisiä ja toimia sen mukaisesti hienovaraisemmin tai suoraan. 

”Älä laihduta vaan arvosta ainutlaatuisuuttasi!”. Monet mieltää että koko liitetään jollain tavalla arvostukseen ja riittävyyteen. Mielestäni kaikki on yhtä arvokkaita ja painolla ei ole siihen mitään tekemistä. Voi hyväksyä itsensä, rakastaa omaa kehoa, olla ylpeä ja ainutlaatuinen ja siitä huolimatta tehdä tietoisia muutoksia terveellisempien valintojen eteen, jonka seurauksena laihtuu.  Mun mielestä vähän jo mennään siihen että kannustetaan ihmisiä olla tekemättä mitään sillä argumentilla että jos muutat jotain et hyväksy itseäsi tai ole tyytyväinen.

Suurin osa liittää laihduttamisen vaa an lukeman tuijottamiseen. Paljon terveys ja hyvinvointi skenessä mennään vanhalla olettamuksella, etenkin muiden kuin ammattilaisten puolelta, vaikka moni asia on musta muuttunut tosi paljon parempaan suuntaan. Harvemmin ravintovalmennus on grammamääräistä riisin ja kanan punnitsemista tai kieltolistoja. Laihduttaminen ei ole = näännyttäminen. Laihduttaminen ei myöskään ole sama asia kuin herkkujen syömättömyys tai kieltolistat. Laihtuminen ei ole asioiden karsimista vaan ennemminkin muuttamista parempiin valintoihin. 

Lyhyesti mitä tulee kehopositiivisuuteen niin lähtökohtahan on erittäin tärkeä. Kunnioitetaan ja kannustetaan hyväksymään kaiken laiset vartalot koosta tai muodosta riippumatta. Monet kokevat että kehopositiivisuus on läskien lässytystä, mutta kaikkien olisi tosi tärkeää ymmärtää ettei  kenenkään kehon arvostelu ole ikinä hyväksyttävää. Tämän ei kuitenkaan pitäisi olla yhtä kuin liikalihavuuden hyväksymistä saati siihen puuttumattomista. Kehopositiivisuus keskittyy mielestäni liikaa ulkonäköön ja keskiössä tulisi ennemminkin olla kokonaisvaltainen arvostus itseä kohtaan, ei siis vain ulkonäkö. Välillä tuntuu että kehopositiivisuus on vain ylipainoisten aate, vaikka sen pitäisi kuulua kaikille. Olen myös todistanut somessa sitä kuinka jaotellaan sitä kuka voi olla kehopositiivisuuden puolestapuhuja ja kuka ei. Onko tämä nyt sitten kaikkien tasavertaista hyväksymistä?

Vielä kiteyttääkseni kaiken, haluaisin korostaa yksilöllisyyttä ja sitä miten ihminen kohdataan. Se usein määrittää sen miten toimitaan ja millä termeillä puhutaan. Ei voi sanoa ettei ikinä saa tehdä mitään, koska se voi olla oikea tapa toiselle. On hyvä että jaetaan subjektiivisia kokemuksia vertaistuen merkeissä ja usein se onkin hyvin voimaannuttavaa. Toisaalta pitää aina muistaa että kyse on nimenomaan subjektiivisesta kokemuksesta, ei siis faktasta eikä absoluuttisesta totuudesta. Koska ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jossa keho ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa on erittäin tärkeää hoitaa kumpaakin osa-aluetta tasavertaisesti. Kaikessa tekemisessä ratkaisevaa on oma ajatusmaailma joka ohjaa tekemistä oikeaan ja terveelliseen suuntaan. Onko laihduttaminen pahasta? No se on ihan millä termillä terveellisempien valintojen sivutuotetta haluaa kutsua. Mikäli laihdutus nostaa karvat pystyyn niin silloin puhuu siitä mikä tapa on itselleen lähestyttävämpi. Haluan vielä korostaa ettei kyse ole pienestä ylipainosta tai vatsamakkaroista, vaan enemmän pohdin asiaa terveyden näkökulmasta, jossa ylipaino aiheuttaa ongelmia psyykkisellä jaL fyysisellä tasolla.

Kun laihdutus/tietoiset elämäntapamuutokset on perusteltuja ja tehdään järkevästi niin kuka on siihen mitään sanomaan. Pitää kuitenkin unohtaa turha laihdutus vain siksi että pitäisi olla jonkin tietynlainen. En voi käskeä kaikkia elämään terveellisesti, mutta voin sen sijaan ohjata suuntaa ja kannustaa parempiin valintoihin. Elämä on aika tosi lyhyt ja siitä pitää myös osata nauttia täysillä, mutta ei kuitenkaan terveytensä kustannuksella.

-Kiira