Miten onnistua elämässä? –onnistumisen anatomia!

Miten onnistua elämässä on iso ja monitahoinen kysymys. Mistä johtuu että toiset onnistuvat useammin kuin toiset? Miten motivaatio liittyy onnistumisiin ja miten sitten motivoitua? Kirjoitus tulee siis käsittelemään onnistumisen mekanismeja ja sitä kuinka johtaa itseä paremmin. Koska tavoitteen asettaminen on oleellinen osa onnistumista, käsittelen lopussa myös sitä, minkälainen on mielestäni hyvä tavoite!

Miksi on vaikea saada asioita aikaan?

Yleisin syy saamattomuuteen on tavoitteen, tiedon tai turvallisuuden puute. On vaikea aloittaa saati tehdä kun ei tiedä mihin ryhtyy tai mikä tavoite on. Kun asetat itsellesi tavoitteen ja päämäärän, tällöin päätöksenteko on paljon helpompaa, koska teot saavat nyt konkreettisen merkityksen.

Toinen miksi aloittaminen saattaa olla vaikeaa on tiedon puute. Ei tiedä mistä lähteä liikkeelle tai hoitaa jokin asia. Nyky-yhteiskunnassa tietoa on tulvaksi saakka ja on vaikeampi suodattaa juuri se oikea info omaa tavoitetta tukevaksi. Tämä on yleistä etenkin liikunnassa ja ravinnossa. On erilaisia trendejä joista milloin mikäkin nostaa päätään. On julkisuuden henkilöitä jotka kauppaavat valmennuksia ja dieettejä ilman alan koulutuksia, mutta koska he ovat hyvässä kunnossa, on valmennuksen oltava tehokas ja terveellinen. Lähtökohtaisesti haluankin uskoa tähän, mutta tiedon tulvassa on vaikea suodattaa myyntiin tähtäävät tiedot ja palvelut, järkevästä ja tieteellisesti tutkitusta tiedosta tai palvelusta.

Monesti liikunta ja ravitsemus asioissa on trendikästä olla aallonharjalla luomassa ja tuomassa jotain uutta. Uusi ja kikkaileva on hienoa ja sen myötä ihmiset testaa jos jonkinnäköistä ihme ruokavaliota tai treenivinkkiä. Valmentajana olen myös törmännyt useasti siihen, että treeneiltä toivotaan uutta, erilaista ja kikkailevaa, ikään kuin liikkeiden erikoisuus määrittäisi sen tehon. Monesti myös ajatellaan että ns. Uusia liikkeitä esiin tuovat valmentajat ovat viisaampia koska he tietävät uusia hienolta näyttäviä liikkeitä. Fakta kuitenkin on että perus jutut on aina siellä pohjalla ja niistä tulisi lähteä liikkeelle, vähän sama kun talonrakennuksessa on tehtävä perustus ennen kuin talo pystyy pysymään paikoillaan. Monesti perusasiat mielletään tylsiksi ja tämän vuoksi niitä vähätellään. Oletko kuitenkin miettinyt miksei ihmedieettisi ole pinnalla vuodesta toiseen ja yleiset ravitsemussuositukset sen sijaan ovat? Miksi ihmejumppa ei pitänyt pintaansa mutta kävelyä, hölkkää ja voimaharjoittelua sen sijaan suositellaan vuodesta toiseen? Näillä on täysin syynsä, koska ne perustuvat tutkittuun tieteeseen ja sen hyödyllisyyteen, olivat ne sitten trendikkäitä tai ei! 

Yksi aikaansaamisen tai saamattomuuden syy on myös määrässä. On määrällisesti liikaa asioita johon ei yksinkertaisesti kaikkeen pysty panostaa. Ota tavoitteeksi itsellesi 1-3 tärkeintä asiaa kerrallaan ja keskity niihin.  Jos taas peilataan terveyteen ja hyvinvointiin, olet huonossa kunnossa fyysisesti ja ehkä myös hieman psyykkisesti, syöt mitä sattuu, et liiku ja ehkä näiden sekä stressaavan työn vuoksi nukut huonosti, on siinä jo niin monta fiksattavaa asiaa että olisi ihan mahdotonta korjata kaikkea kerralla kuntoon. Liian moneen asiaan keskittyminen vie energiaa ja vaatii enemmän panostamista. Kun haukataan liian iso pala kerralla pureskeltavaksi, huomataan usein työn olevat miljoonakertaa isompi jolloin motivaatio helpommin lopahtaa, kuin että olisimme keskittynyt vain pariin asiaan kerralla ja niiden vaatiessa vähemmän keskittymistä ottaisimme vasta pari seuraavaa asiaa työnalle. 

Kun me aloitamme jotain uutta, se on alkuun usein kuluttavaa. Kun kulutus lisääntyy, meidän pitäisi lisätä palautumista samassa suhteessa. Usein miten käy niin että uusi asia lisätään olemassa olevaan elämään lisäämättä palautumista, jolloin käytännössä kuormitus kasvaa ja näin ollen motivaatio lopahtaa kun voimavarat ovat lopussa. Esimerkiksi liikunnan aloittamisessa ratkaisu ei ole herätä tuntia normaalia aikaisemmin treenaamaan, vaan silloin pitäisi myös lisätä arkeen palautumisen hetkiä ja/tai mennä tuntia normaalia aikaisemmin nukkumaan. Toivottavasti saitte kiinni mitä haen takaa!

Kaikki tänne, heti nyt!

Ajattelu siitä kun kaikki pitää saada heti tai emme ole valmiita tekemään mitään. Milloin meistä tuli näin pumpulia? Tuntuu että yleisesti luullaan pääsevämme helpommalla kun emme joudu itse tekemään ajatustyötä ja käymään läpi prosessia. No se on juuri se syy miksi loppujenlopuksi asiasta ei tule elämäntapaa kun olemme vaan noudattanut jotain ohjetta ilman että olisimme sisäistäneet sen ja ottanut osaksi elämäntapaa. Esimerkiksi ruokavalioissa on helpompi noudattaa tarkkaan määriteltyjä ravinto-ohjeita kun että käyttäisimme energiaa miettimällä itse niitä parempia valintoja. Kun dieetti loppuu, olemme jälleen oman onnemme varassa ja todennäköisesti palaamme takaisin vanhaan oravanpyörään. Tämä olisi estetty mikäli olisimme jaksaneet kuluttaa energiaa heti alussa prosessiin ja sen sisäistämiseen. Tämä olisi silloin ehkä kuluttanut enemmän energiaa, mutta sen sijaan emme kulkisi jatkuvasti liikenneympyrää ympäri!

Mihin on kadonnut kykymme sietää mitään, mikä ei ole kivaa, mukavaa, ihanaa ja oman ajatustyön takana? Nykymaailma mahdollistaa mukavuuksiin ja tuntuu ettemme siedä mitään ”negatiivistä” tai omista tottumuksista poikkeavia asioita. Keskitämme energiaa liikaa negatiivisiin asioihin, positiivisen sijaan. Emme näe halua kehittyä, koska kehittyminen vie meidät pois mukavuusalueelta. Milloin me aloimme ajattelemaan, että kaiken pitäisi olla kivaa ja helppoa?

Miten motivoitua?

Pitää löytää oma sisäinen motivaatio! Harva motivoituu kun ulkopuolinen henkilö käskee tekemään jotain. Pitää saada mieli ja tunne mukaan. Tee matkasta kohti tavoitettasi mahdollisimman hauska. Tällöin motivaatio pysyy paremmin yllä, koska ihminen on kuitenkin luonteeltaan mukavuuden haluinen. Jatkuva keikkuminen mukavuusalueen ulkopuolella kuluttaa. Kuitenkin jatkuva mukavuusalueella oleilu taas ei johda mihinkään. Löydä siis sopiva yhtälö uutta ja tee siitä mahdollisimman mukava itsellesi. Se voi olla esimerkiksi kaverin pyytämistä mukaan lenkille, se voi olla jännityksesi ilmaisemista muille, jottei tarvitse jännittää sitä mitä muut ajattelevat sinusta tai tilanteestasi. Se voi olla personal trainerin palkkaamista ja yhdessä opettelua tai mitä vaan. Pidä tavoite selkeästi mielessä ja matkasi kohti sitä mielekkäänä. Kun tunnistat motivaatiosi hiipuvan, mieti mistä tämä johtuu? Tee tarvittavat muutokset ja löydä keino motivoitua uudestaan. 

Sisäinen motivaatio lähtee aina ihmisen yksilöllisistä arvoista. Arvot ohjaavat toimintaasi ja tekevät siitä mielekästä. Mikäli et siis osaa sanoittaa arvojasi, suosittelen lukemaan aikaisemman postaukseni liittyen niihin TÄÄLTÄ! Kun tiedät arvosi, punnitse mikä on sinulle tässä hetkessä tärkeää ja aseta tavoite sen mukaisesti. Voit asettaa pitemmän aikavälin unelman, mutta ennen kaikkea selkeät askeleet kohti sitä. Tavoitteita ja niiden saavuttaminen vaatii matkalla pohdintaa ja ajatustyötä. Kysy itseltäsi miksi minä tätä teen, onko tekemiseni tavoitteen mukaista ja punnitse asioiden tärkeyttä.

Motivoitumisessa tärkeää on suunnitelmallisuus, mutta myös joustaminen suunnitelmissa. Ole tyytyväinen itseesi ja suorituksiisi, äläkä keskitys virheisiin ja epäonnistumisiin. Yksi motivaatiota kuluttavimmista asioista on jokaiseen takaiskuun takertuminen. Mitä sitten jos et kerran tehnyt suunnitelmien mukaisesti? Se on elämää ja suunnitelmista ajoittainen poikkeaminen on täysin normaalia. 

Rutiinien ylläpitäminen helpottaa motivoitumista. Tiedät itsekin että pitkän tauon jälkeen aloittamien tuntuu paljon haastavammalta, kuin että olisit pitänyt rutiineja yllä. Lisäksi motivaation ylläpitämiseen olisi hyvä tutustua itseensä, miettiä itsetuntoa, suhtautumista onnistumisiin mutta erityisesti suhtautumista epäonnistumisiin. Mitä tunteita epäonnistuminen herättää? Miksi? Miten oppisimme hyväksymään epäonnistumiset osana prosessia, itsesyytösten sijaan? Myös luottamusta omiin kykyihin tulee harjoittaa, sekä itsensä ja kehonsa kuuntelua.

Minkälainen on hyvä tavoite?

Hyvä tavoite on mahdollisimman konkreettinen ja selkeä.  Isommassa kuvassa tavoite voi olla suuruudenhullu ja tähän hetkeen surrealistinenkin. Kuitenkin jotta tavoitteen jahtaaminen pysyy mielekkäänä on asetettava osatavoitteita. Osatavoitteet tulee olla helposti mitattavissa ja saavutettavissa. Osatavoitteet ei ahdista vaan ennemminkin innostaa. Ajatukset suunnataan ison kuvan tavoitteen sijaan osatavoitteisiin, joka auttaa mieltä focusoimaan tavoitteen mukaiseen tekemiseen ja toisaalta välttämään mielelle sen mikä ei ole tavoitteesi mukaista juuri tällä hetkellä.

Lisäksi yksi hyvän tavoitteen tunnuspiirteitä on tavoitteen henkilökohtaisuus ja se että sen saavuttaminen on vain ja ainoastaan sinusta kiinni. Ei esimerkiksi puolison luonteepiirteen muuttaminen tai pienempien verojen maksaminen, koska tämän tavoitteen onnistuminen ei ole riippuvainen omasta toiminnastasi. Hyvä tavoite on siis itselle asetettu! Hyvä tavoite on myös mitattavissa oleva, jotta pystytään hahmottaa suuntaa johon ollaan matkalla. Usein ihmiset hahmottavat asioita paremmin numereellisesti, joten yksi hyvä mitattavuus olisi numereellinen keino.

Jotta onnistuminen ja aikaansaaminen olisi todennäköisempää, näin johdat itseäsi paremmin:

  • Itsensä johtaminen pitää tiedostaa. Kaikki me emme ole automaattisesti itsestään ohjautuvia, joten tiedosta itsesi ja tavoitteesi. Ilman näitä on itseä vaikea johtaa, ikään kuin laiva ilman päämäärää!
  • ARVOT ISOLLA! Tee ne itsellesi selväksi jos et ole vielä tehnyt. Kaikki ihmisen toiminta lähtee arvoista, joten tuntematta arvojasi on vaikea ymmärtää omaa toimintaasi.
  • Harrasta itsetutkiskelua. Mikä on sinulle tärkeää ja mikä motivoi luonnostaan?
  • Mieti iso kuva ja paloittele tavoitteet kohti sitä. Ole suunnitelmallinen, ennakointi, seuraa tuloksia, aseta päivämääriä/painoja yms.
  • Kuuntele intuitiota.
  • Focusoi vain asioihin, mitkä tuntuvat tarkoituksenmukaisilta. Älä tee asioita jotka ei tuota sinulle mitään hyötyä, onnellisuutta tai johda sinua tavoitettasi kohti.
  • Älä anna tuntemattoman ahdistaa sinua. Tartu heti härkää sarvista jolloin negatiiviset tunteet eivät ennätä kasvaa suureksi möykyksi ja ota valtaa.
  • Lopeta jossittelu ja toimi heti! Ei illalla, ei viikonpäästä eikä myöhemmin vaan nyt!
  • Pidä päiväkirjaa. Näin pystyt seurata edistymistä myös esimerkiksi mielen tasolla.
  • Itseohjautuva ihminen pystyy sanomaan ei asioille, jotka eivät tuota onnea tai johda kohti tavoitetta. Tämä on monelle, myös itseni mukaan lukien hyvin vaikeaa, mutta toisaalta erittäin opeteltavissa ja olennainen asia kohti onnistumisia. Kysy itseltäsi: auttaako muiden jatkuva auttaminen sinua jotenkin kohti tavoitettasi tai tuottaako se muutoin niin suurta mielihyvää, että olet valmis uhraamaan aikaasi pois omasta tavoitteistasi? 
  • Kun olet umpikujassa etkä tiedä miten toimia, aseta itsesi tilanteen ulkopuolelle. Miten neuvoisin samassa tilanteessa olevaa ystävääsi? Usein tässä on ratkaisusi tilanteeseen!

Uskon vahvasti positiivisen psykologian voimaan. Eihän urheilijatkaan mieti ennen kisoja että tulee olemaan todella raskasta ja todennäköisesti häviän. Ennemmin päässä pyörii positiivisia ja itseään tsemppaavia ajatuksia. kuinka on valmis taistelemaan ja näyttämään kykynsä. Kuinka kisoihin on panostettu, valmisteltu, nukuttu hyvin, syöty riittävästi ja tultu voittamaan. Ei kukaan maratoonarikaan mieti edessä olevan tuhottoman pitkää matkaa vaan sitä, kuinka he ovat tulleet voittamaan ja haastamaan itseään. Jos samaa psyykkistä keskustelua käytäisiin päässä ennen töihin paluuta tai mitä tahansa muuta ahdistavaa tilannetta, usein tilanteen kohtaaminen ja lopputulos on miellyttävämpi. 

Kun sisäistät nämä on todennäköisempää että onnistut ja pysyt tavoitteessasi. Muista kuitenkin ettei elämä voi eikä pidä olla pelkästään suorittamista. Toisaalta jos koet tavoitteeseesi kulkeman matkan suorittamisena, onko tavoite silloin sisäsyntyinen ja aidosti sitä mitä haluat?

Tähän pohdintaan on hyvä jättää tämänkertainen. Toivottavasti kirjoitus oli avartava tai sait siitä ajateltavaa. 

Inspiroivaa päivää ihanat! <3

-Kiira

Vinkit Porvooseen- päivä Porvoossa!

Alkuun haluan kiittää seuraajiani vinkeistä koskien Porvoota. Täytyy myöntää etten edes muista koska viimeksi olen käynyt Porvoossa, vaikka se on niin lähellä ja niin sympaattinen kohde. Tähän kuitenkin tuli muutos kun ystävä sekä minulla sattui sopimaan aikataulut yhteen ja kaikenlisäksi saimme vielä auton lainaan. Mahdollisuus siis viettää täydellistä laatuaikaa idyllisessä Porvoossa.

Koska minä ja ystäväni rakastamme aamupaloja, oli sanomattakin selvää että suuntaisimme suoraan sängystä autoon ja kohti Porvoon aamupalatarjontaa.  Alkuun aamupala tarjontaa oli vaikea löytää arkena, mutta lukuisten lukija suositusten jälkeen suuntasimme pieneen ja sympaattiseen paikkaan nnimeltä Aatos Cafe! Valinta osui tähän kohteeseen siitä syystä, että täältä sai valita toiveiden mukaan 3 tai 4 tuotetta aamupala komboonsa. Hinta Aatoksessa aamupalalle oli 15-19€ luokkaa riippuen juuri valitsemastasi vaihtoehdoista. Valitsimme ystäväni kanssa jugurtin granolalla sekä itsetehdyllä hillolla. Minä otin avocadolla ja fetalla täytetyn sämpylän ja ystäväni valitsi frittata munakasta. Makeaksi herkuksi otimme nutellalla, banaanilla sekä mustikalla täytetyt croisantit, jotka oli muuten todella hyviä kahvia unohtamatta!

Ehdottomasti parasta paikassa oli monipuolinen mutta ei kuitenkaan liian laaja valikoima, erittäin ystävällinen asiakaspalvelija (mahdollisesti paikan omistaja) sekä runsaat koot. Yllätyimme molemmat valitsemiemme tuotteiden runsaudesta. Kokonaisarvosanaksi aamupalalle sekä paikalle annoimme muistaakseni 9-/10 ihan vain siitä syystä että molemmat viihdymme hieman valoisemmassa ympäristössä sekä jugurttikulhossa olisi saanut olla enemmän granolaa, jonka vuoksi jugurttia jäi turhaan yli. Maut olivat sen sijaan erittäin miellyttäviä sekä aamupalalla oli paljon gluteenittomia vaihtoehtoja.

Muita seuraajien suosittelemia aamupalapaikkoja:

  • Aatos Cafe
  • Cafe Postres
  • KeaKoffee
  • Cafe Cabriole
  • Cafe Rongo

Aamupalan jälkeen suuntasimme sulattelemaan mahoja kävelemällä ympäri Porvoon keskustaa, jokirantaa sekä vanhaa Porvoota. Vanhaa henkeä huokuvien ja maalista kuluneiden ovenkarmien sisältä löytyi monen monta ihanaa pientä sisustus putiikkia, joiden tavaroita hypistelimme monta tuntia. Sisustuskaupoista löytyy paljon piensisustustavaraa, ihania pellavaliinoja, lakanoita, käsintehtyjä astioita unohtamatta pellavasta tehtyjä vaatteita sekä antiikkitavaraa. Muutamassa putiikissa myytiin myös aivan ihania isompia sisustustavaroita sekä mattoja. Vaikka asuntomme on suhteellisen tuore ja kalusteet uusittu isompaan asuntoon sopivaksi, en voinut olla kokematta sisustuskuumetta kaikissa ihanissa kaupoissa.

Tuntien kauppojen kiertelyn ja maisemien ihastelun jälkeen suuntasimme taas lempipuuhamme pariin- syömään! Lounaspaikaksi valikoitui Beispiel. Kyseinen paikka on ilmeisesti tunnettu lounaastaan ja erityisesti pasta/burgeri vaihtoehdoista. Meidän valinnaksi kuitenkin valikoitui freesi ja herkullinen falafelannos. Annoksen hinta oli muistaakseni 19€ ja piti sisällään runsaan leipävalikoiman, alkusalaatin, falafelia, herkullisia varhaisperunoita, paistettua munakoisoa, halloum juustoa, parsakaalia, hummusta, tsatsikia, oliiveja sekä paistettua persikkaa. Tälle paikalle annoimme arvosanaksi 8,5/10. Paikka oli kiva ja selkeästi paljon porukkaa juuri lounasaikaan. Mahdollisuus olisi ollut syödä myös ulkona, mikä on mielestäni aina plussaa etenkin näin kesäisin. Ruoka kuitenkin nopeasti ja se oli hyvää. Annos oli mielestäni hyvä mutta liian suolainen. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja saimme vielä ladata laturia ystävällisesti ravintolalta.

Muita seuraajien suosittelemia lounaspaikkoja:

  • Cafe Postres
  • Gabriel 1763 (Pizzat)
  • Zum Beispiel
  • Fryysarinranta

Vaikka herkkuhiirinä tarkoituksemme oli mennä myös kakkukahveille, todellisuudessa olimme jo niin täynnä että kakut oli jätettävä seuraavaan kertaan. Sen sijaan suuntasimme jääkahveille paljon suosituksia saaneeseen Cafe Postressiin. Postressissa oli muutama ulkopaikka, jossa saimme siemailla jääkahvia auringonpaisteessa. Paikka oli sisustukseltaan myös viihtyisä ja kahvikuppeina ihania käsintehtyjä kuppeja. 

Seuraajien suosittelemia kahvi/jälkiruokapaikkoja:

  • Cafe Cabriole (kakkuja)
  • Keakoffee
  • Vanhan Porvoon glassikko (jäätelö)
  • Tuorilan kotileipomo (leivoksia, leipiä & pullaa)
  • Cafe Fanny

Rajallisen aikataulun ja täyteen ahdettujen mahojemme vuoksi emme päässeet ravintolaherkkuja kokemaan. Tässä kuitenkin vielä:

suosituksia hyvistä ravintoloista Porvoossa:

  • SicaPelle (moderninen ja pieni skandiravintola)
  • Meat District (Liharavintola, jossa kiva ulkoterassi)
  • Fryysarinranta (Klassikko paikka joen varrella)
  • Sinne (Pohjoismaalaista lähiruokaa)

Vaikka lähdimme hyvissä ajoin aamusta ja palasimme vasta iltapäivällä, aika hurahti taas aivan liian nopeasti. Varaa siis hyvin aikaa tai vietä vaikkapa kokonainen yö Porvoossa. Ennen suuntaamista kotiin, kurvasimme vielä Brunbergin tehtaanmyymälän kautta hakemaan tuliaisia siskoillemme (ja vähän itsellemme). Mikäli käyt Porvoossa ja haluat ostaa kyseisiä herkkuja tehtaanmyymälästä, huomioi että tämä on keskustasta muutaman minuutin ajomatkan päässä (ei siis keskustassa). Alkuun ihmetteli kuinka muistamamme tehdasmyymälä on muuttunut tavalliseksi kaupaksi, mutta sitten paikallinen kertoi että tehdasmyymälä on hieman etäämmällä. Hyvä me blondit!

Mikäli haluat lisätä muita hyviä Porvoo vinkkejä yllämainittuihin, jatka suosituksia ehdottomasti kommenttikenttään. Toivottavasti saat näistä hyötyä kun olet suuntaamassa Porvooseen.

-Kiira

Vinkkejä limu/sokerikoukusta pääsemiseksi!

Kuluuko pepsimaxia tai Coca colaa liian usein? Kärsitkö limu/sokeri riippuvuudesta? Monet juovat kalorittomia ja makeutusaineella makeutettuja limuja ajatellen ettei ne ole pahasta. Limut sisältävät sokerin/makeutusaineen lisäksi paljon väri-, lisä- ja säilöntäaineita. Videolla muutama vinkki riippuvuudesta pääsemiseksi sekä neljä parempaa vaihtoehtoa limulle.

-Kiira

Tiedätkö arvosi?

Mikäli kysyisin sinulta nyt mitkä ovat kolme sinulle tärkeintä arvoa mitä vastaisit?

Sinä ihana lukijani. Ota itsellesi hetki aikaa hengähtää ja miettiä elämää ja omia arvojasi. Mitkä asiat ovat sinulle kaikkein merkittävintä elämässä ja minkä mukaan sinä elät ja toimit? Mikäli et suoralta kädeltä osaa nimetä näitä elämää ja valintoja ohjaavia tekijöitä, niin ei huolta. En minäkään aikaisemmin osannut luetella arvojani niitä aina kysyttäessä, vaikka arvohuutokaupan tehdessäni tajusin että nämä ne arvoni on joiden mukaan olen aikaisemminkin elänyt. En vain osannut antaa arvoilleni nimeä tai tunnistaa niitä.

Miksi omat arvot olisi hyvä tiedostaa?

Arvolla tarkoitetaan elämää ja valintoja ohjaavasta tiedostetusta tai tiedostamattomasta aatteesta. Se voi olla jonkin asian päämäärä. Arvot tuovat yleensä elämään merkitystä sekä tarkoitusta ja sen myötä säätelee päivittäistä käyttäytymistä ja valintoja. Tiedostamalla omat arvot ymmärrät paremmin omaa toimintaa. Päätöksen teot helpottuvat sekä elämä saa lisää tarkoitusta. 

Vaikka arvot ei sinänsä ole mikään seksikäs keskustelunaihe, et voi välttyä kohtaamasta erilaisten arvojen määrittelemää toimintaa. Erilaiset yhteisöt., organisaatiot ja työpaikat kuten koulut määrittävät itse omat arvonsa, sillä arvot ovat kaiken toiminnan perusta. Nyky yhteiskunta on eri arvomaailmojen sekamelskaa ja nykyinen hektinen elämäntyyli saattaa sokeuttaa ihmiset toimimaan eri tavoin mitä oikeasti yksilön perimmäiset arvot osoittaisivat. Tämän seurauksena yleinen turhautuminen ja elämän kokeminen tarkoituksettomana lisääntyy yhteiskunnassa. Tämän vuoksi suosittelen kaikille ajoittaista pysähtymistä omien arvojensa ja itsetutkiskelun parissa.

Pidemmittä puheitta seuraavan testin avulla saat ohjausta omien arvojesi pariin. Alla on lueteltuna 11 erilaista arvoa.

TEHTÄVÄ 1) Lue arvot rauhassa läpi ja tunnustele mitä ajatuksia ne sinussa herättää?

  1. Hedoniset arvot: onni, mielihyvä, ilo, nautinto, aistillisuus
  2. Vitaaliset arvot: elämä, terveys, tahto, kuntoisuus
  3. Esteettiset arvot; kauneus, ylevyys, suloisuus, taide
  4. Tiedolliset arvot: totuus, tieto, oppi, koulutus, viisaus, tiede
  5. Uskonnolliset arvot: usko, toivo, pyhyys, laupeus
  6. Sosiaaliset arvot: Altruismi, ystävyys, rakkaus, uskollisuus, vapaus, veljeys
  7. Mahtiarvot: Voima, valta, rikkaus, raha, voitto
  8. Oikeusarvot: oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet, tasa.arvo, laillisuus
  9. Eettiset arvot: hyvyys, moraalinen oikeus
  10. Ekologiset arvot: luonnon kauneus ja terveys, eläinten oikeudet
  11. Egologiset arvot: itsekkyys ja oma etu, omanarvontunto

TEHTÄVÄ 2) Rajaa arvoista 6 pois ja jätä viisi (5) tärkeintä arvio itsellesi jäljelle. Mistä voisit luopua? Mitä ilman pystyisit elämään?

Muista että arvojen rajaaminen on yksilöllistä ja testiä tehdessä pyri olla ajattelematta sitä mitä muut ympärilläsi valitsisivat, mitä sinun oletetaan valitsevan vaan tee rehellisesti siten, miltä sinusta oikeasti tuntuu. Muista ettei mikään arvoista ole oikea ja väärä. Kaikki olemme yksilöitä ja koemme toiset asiat tärkeämmäksi kuin toiset.

TEHTÄVÄ 3)  Poista jälleen jäljellä olevista arvoistasi kaksi (2) arvoa, jolloin jäljelle jää sinulle kolme (3) tärkeintä arvoa. Pohdi miksi päädyit juuri tähän valintaan? Käytä lisäksi hetki oman elämäsi pohtimiseen. Miten valitsemasi arvot näkyvät sinun elämässäsi ja valinnoissasi? Elätkö arvojesi mukaisesti? Onko jokin asia elämässä joskus järkyttänyt arvomaailmaasi tai vaikuttanut niiden muodostumiseen? Onko elämässäsi ollut tilanteita, jossa olet joutunut joustamaan tai luopumaan arvomaailman mukaisesta toiminnasta? Miksi näin on käynyt ja miten olisit voinut tehdä toisin pysyäksesi uskollisena itsellesi?

TEHTÄVÄ 4) Kirjaa kolme (3) tärkeintä arvoa itsellesi konkreettisesti ylös. Mikäli koet ristiriitaisia tai hankalia tilanteita, palaa arvojesi pariin. Saat niistä apua valintoihin ja selkeyttä elämääsi. Tiedostamalla omat arvot pysyt uskollisena itsellesi ja sen myötä toimintasi ja valintasi ohjaavat sinua onnellisuuteen! 

-Kiira

Kuvat: Johanna Ketola IG @johannaketo

Super tehokas loikkatreeni!

Hei te kaikki liikkujat! Tämä video on teille. Videolla kuvattuna mun jonkin aikaa sitten tekemä loikkatreeni ja ai että voin kertoa että tuntuma pari päivää treenin jälkeen oli jotain mitä ei voi sanoin kuvailla. IHANAA JA KAMALAA! Pistä testiin ja kerro mulle miltä tunti?

-Kiira

Voihan kesämasennus!

Kesä lähenee loppujaan tai ainakin suurin osa omasta lähipiiristäni on jo palailemassa takaisin töihin ja rutiinien pariin. Itse vietän vielä puolilomaa elokuun toisiksi viimeiseen viikkoon saakka, jolloin vihdoin koulu alkaa. Kyllä sanoin VIHDOIN, sillä koulun alkua on odotettu jo heinäkuusta lähtien, sekä uudet kalenterit ja vihot on ostettu jo aikoja sitten. Kuulostaako hullulta?

Kesäkuu meni suhteellisen kivasti, sillä suurin osa asiakkaistani oli maisemissa ja työt pyöri normaalisti. Olen kokoajan somekanavilla puhunut olevani puolilomalla, sillä yksilövalmennukset ja jumppatuntini ovat olleet normaalisti viikoittain. Tämän lisäksi toiminimeni liittyvät asiat olen voinut hoitaa koneella oman aikatauluni mukaisesti. Tämä on siis jättänyt suhteellisen kivasti joustovaraa muulle elämiselle, jolloin olen myös voinut nauttia kesästä.

Sitten tuli heinäkuu työt hiljeni ja saapui perinteinen loma ”masennus”. Ja heti alkuun haluan huomauttaa että masennuksesta puhun nyt vertauskuvainnollisesti, sillä minulla ei ole oikeasti koskaan todettu masennusta, enkä myöskään keksinyt vastaavanlaista ilmaisua kyseiselle tunnetilalle. Perinteisestä loma masennuksesta puhun nyt siinä mielessä että olen havainnut viimeisimpien vuosien aikana kokevani samoja tunteita aina loman koittaessa. Älkää ymmärtäkö väärin, loma on toki aina kovin odotettu ja toivottu asia. En kuitenkaan ole välttynyt näiltä tunteilta ainakaan viimeiseen kolmeen edelliseen vuoteen.

Tylsyys, yksinäisyys, toimettomuus, laiskuus, merkittömyys ja monia muita ei niin positiivisia tunteita olen kokenut lomani aikana. Miksi? Olen tullut siihen tulokseen että hektisen arkeni myötä (AMK opiskelu, yrittäjyys, työt, some) on vaikea olla tekemättä mitään. Se että on tottunut tekemään paljon asioita ja yhtäkkiä pitäisi osata olla tekemättä mitään, vaati mielestäni alkuun totuttelua ja irtipäästämistä. On vaikea sammuttaa takaraivossa pitkään kolkuttanutta ”tee duunia, opiskele ja lue jotta selviydyt” ääntä. Ei ihminen ole kone jonka voi loman koittaessa vaihtaa ON moodista OFF tilaan. Ainakin olen huomannut sen olevan äärimmäisen vaikeaa minulle. Tiedän ettei huonoa omatuntoa pitäisi aiheesta kokea, sillä loma kuuluu kaikille ja lepo on enemmän kuin tarpeellista jokaisen kohdalla, säilyttääkseen pään kasassa. Vaikka tiedostan loman merkityksen en voi kokemilleni tunteilleni mitään.

Nyt kun olen huomannut kokevani samoja fiiliksiä viimeisimmät vuodet, olen pyrkinyt purkaa näitä ja selvittämään mistä ne johtuvat. Huomaan erityisesti nauttivani asioista kun saan jakaa ne läheisteni kanssa. Kun pääsääntöisesti kaikki ympärilläni ovat palkkatöissä on luonnollisesti lomat hyvin tiukkaan säädelty sen mukaan miten töistä on saatu vapaaksi. Mikäli lomat eivät ajoitu läheisimpien kanssa samaan ajanjaksoon on luonnollisesti yhteinen tekeminen haastavampaa. Vaikka olen aina kokenut tarvitsevani omaa aikaa ja rauhoittumista, olen huomannut etten ehkä sittenkään ole niin kotihiiri kuin luulin. Nautin yhdessäolosta ja erilaisesta tekemisestä ja kokemuksista. Yksin tehtynä erilaiset asiat ei tunnu läheskään niin mukavalta kuin hyvässä seurassa. Totta kai ymmärrän että töitä on tehtävä silloin kun niitä on ja lomat pidettävä silloin kun pystyy. Kuitenkin jatkuva tekemättömyys tai yksinolo tylsistyttää minut kuoliaaksi. Ja taas jotta ette ymmärrä väärin on ajoittainen rentoutuminen sohvalla tai koko päivän löhnääminen sängyssä telkkaria katsellen enemmän kuin jees. Silloin kun tekemättömyys on oma valinta, pystyy siitä myös täysillä nauttimaan. Kun toimettomuus ja yksinolo ei olekaan oma valinta, muuttuu rennon oleilun merkitys päinvastaiseksi.

Summa summarum tänä kesänä meinasin vajota taas samaan masennus moodin kavereiden ja perheen ollessa kiireisiä ja hetkeksi vajosinkin. Vaikka edelleen yksin ollessani huomaan avaavani läppärin turhan usein ja tekeväni töitä, jotta kokisin tekeväni jotain hyödyllistä, olen myös edelliskesään verrattuna pystynyt nauttimaan oleilusta yksin enemmän kuin ehkä aikaisemmin. Koska en koe nauttivani kotona makaamisesta paria päivää kauempaa, olen tehnyt kesällä paljon asioita ihan vain omassa laatuseurassani! 😀 Olen viettänyt ihania piknik hetkiä auringossa, olen käynyt kävelyillä ja kävellyt teillä joista en ole aikaisemmin kulkenut (btw niitä löytyy yllättävän paljon ihan vain kotikulmilta kun miettii asiaa), olen treenannut sekä istuskellut puistoissa nauttien ilmasta hyvä podcasti seuranani. Olen myös kahvitellut lukuisissa kahviloissa ja rustannut tavoitteita sekä unelmia ylös miettien elämää.

Australiassa pääsääntöisesti yksin reissatessani tein hyvinkin paljon asioita yksin nauttien vapaudesta ja yksin olon mutkattomuudesta. Nyt vuosien jälkeen huomaan yhä enemmän kadottavani ulkomaalta imetyt vaikutteet ja vajoavani takasin suomimoodiin. Australiassa saatoin matkustaa satoja kilometrejä ihan vain katsomaan jotain vuorta tai moikkaamaan random tuttua toiselle puolelle maata, joten miksi se muka on niin vaikeaa poistua kotoa ja nauttia kesästä tehden erilaisia asioita, vaikka sitten yksin?

Joillekkin kesä ja tekeminen taas saattaa aiheuttaa paineita. Monelle kesä on pelkkää suorittamista juuri tästä syystä että nyt pitäisi olla aikaa nähdä kaikki sukulaiset, tehdä ne asiat jotka to do- listalle asetti, puunata koti kesäkuntoon, puunata itsensä kesäkuntoon, panostaa parisuhteeseen tai riekkua juhlissa etsimässä sitä parisuhdetta, pitää käydä festareilla, lukea kirja, nähdä ystäviä, siivota kaapit järjestykseen, käydä mökillä, huoltaa ja laittaa mökki kesäkuntoon, saattaa keskeneräiset projektit loppuun, aloittaa ne projektit joista on haaveillut ja sen lisäksi tehdä jotain uutta jne. Ei ihme että lyhyillä lomilla koetaan stressiä tai masennutaan kun loma on kaikkiin näihin tarpeisiin nähden aivan liian lyhyt. Hyvä esimerkki tästä oli eilen valmennettavani joka stressasi töihin paluuta ennen kuin loma oli kerennyt vielä edes alkamaan!

Juuri nämä monet asetetut tekemiset luo painetta. Kesäisin myös parisuhde saattaa olla kovilla kun oletetaan että toinen on mukana kaikissa omissa suunnitelmissa. Myönnän itse lukeutuvani ajoittain myös tähän kastiin, kun toivoo että voisi viettää yhdessä aikaa vaikka totta kai toisellakin on omat halut, tarpeet ja menot.  Syksyisin ihmiset käpertyvät viltteihin ja pimeyden myötä perustellaan itselle että on ok vain olla kotona. Miksei kesäisin voisi vaan olla jos siltä tuntuu? Määrittääkö siis valon tai lämpötilan määrä sen kuinka paljon saa tai pitää olla sisällä, mikä on perusteltua ja mikä ei? Kuulostaahan se nyt täysin pähkähullulta!

Vaikka itse pidän aktiivisesta elämästä ja teen mielelläni paljon asioita, sain hyvän reality checkin avatessani vanhan kalenterin. Jos nyt en oikeasti vain ole ja nauti, siihen ei ole aikaa myöhemminkään. Kalenterin avaaminen havainnollisti sen mitä viimesyksy ja kevät oli ja mitä se todennäköisesti taas tulee olemaan.

Jotta pystyisit nauttimaan kesästä oikeasti niin tässä lyhykäisesti vielä muutama vinkki, joita itsekin pyrin toteuttamaan nyt kesäloman loppuajan:

  1. Tunnista OMA tarpeesi ja tee sen mukaan asioita!
  2. Älä lataa liian suuria vaatimuksia itsellesi äläkä läheisillesi!
  3. Kaikkeen ei voi eikä tarvitse pystyä!
  4. Vältä kuluttavia asioita ja stressiä. Sen sijaan tee asioita jotka energisoivat ja lataavat akkuja. Jos kesällä et lataa itseäsi niin milloin sitten? Et ainakaan töihin palauduttuasi!
  5. Muista myös että kesästä voi nauttia vaikka yksin ja uskaltaudu tekemään samoja asioita joita tekisit myös kavereidesi kanssa!
  6. Jos joku asia ei onnistu/menee pilalle niin älä jää märehtimään siihen. Miksi tuhlata aikaa kun sen voisi käyttää johonkin parempaan?
  7. Älä vertaa itseäsi muihin. Jos joku nauttii aktiivisesta tekemisestä, se ei tarkoita että sinunkin on tehtävä jotain!

-Kiira

Viikon asut!

Tällä videolla kuvasin yhden viikon ajan kaikki asut. Löytyykö liikunta-alan valmentajalta päältä muuta kuin jumppavaatetta? Entä mitä mulla oli päällä viikonloppuna? Kurkkaa video niin tiedät! 🙂

-kiira

Kun parisuhde hukkuu arkeen!

Kuvan reppu TÄÄLTÄ!

Onko teistä koskaan tuntunut siltä että parisuhde hukkuu arkeen? Tunne siitä että olette enemmän kämppiksiä kuin rakastavaisia? No musta on ja mun mielestä se on jollain tapaa pitkissä parisuhteissa myös ihan normaalia. Hälyttävää on jos kyseiselle tunteelle ei tee mitään. Olen aina ollut enemmän parisuhde ihminen kuin sinkkuna viihtyvä, vaikkakin melko itsenäinen ja omaa tilaa myös kaipaava, joten vuosia kestäneiden suhteiden aikana olen kokenut jos jonkinlaista tunnetta. Ensimmäisen suhteeni kesti kaksi vuotta. Toinen suhteeni oli kestoltaan noin kuusi vuotta. Nykyinen avoliitto on kestänyt jo yli neljä vuotta ja toivottavasti monia kymmeniä kymmeniä vuosia vielä eteenpäin. Näiden vuosien aikana on siis koettu vaikka ja mitä, eikä mitkään tunteet tule siis puskista. Erilaiset tunteet ja fiilikset on mielestäni inhimillisiä ja normaaleja. Kuitenkin se miten niihin suhtautuu ja miten niitä kykenee käsittelemään on avainasemassa parisuhteen lopputuloksessa.

Aikaisemmat parisuhteet ovat opettaneet siis yhtä jos toista. Haluan ajatella että kaikki tapahtuvat syystä ja kaikessa on aina jotain hyvää. Kaikista epäonnistumisista niin elämässä kuin parisuhteissa on jotain oppia mitä halutessaan pystyy ammentaa tulevaisuuteen. Epäonnistumiset ja pettymykset on mielestäni oiva hetki pysähtyä ja tarkastella omaa toimintaa. Miksi näin kävi? Miten minä vaikutin tai olin vaikuttamatta siihen? Miltä minusta tuntui tai ei tuntunut? Mikä tilanteessa on sellaista jota en tekisi seuraavan kerran? Itsetutkiskelun lisäksi avainasiassa on myös kommunikointi. Mitä avoimempi ilmapiiri sen paremmin kaikesta pystyy keskustella ja sen myötä kynnys tunteiden kertomiseen madaltuu. Koen että kommunikointi on se mikä on vuosien myötä myös kehittynyt aivan valtavasti ja se tekeekin nykyisestä suhteestani vahvan. Halusin kirjoittaa ajatuksiani parisuhteen hukkumisesta arkeen, sillä kiireisten elämän myötä myös tämä tunne on tullut minulla vastaan enemmän kuin yhden kerran. Emme kuitenkaan ole jääneet märehtimään asiaa vaan aina lähtenyt ratkaisukeskeisesti purkamaan fiiliksiä. Olen toki sitä mieltä että elämä on niin lyhyt ja ainutlaatuinen jota ei pitäisi hukata olemalla onneton. Toisaalta olen sitä mieltä että parisuhteissa saati avioliitoissa luovutetaan nykypäivänä aivan liian helposti.

Kuvan reppu TÄÄLTÄ!

Suhteeni alusta alkaen tiesin ettei tämän hetkinen suhde tulisi olemaan se tavallisin ja helpoin. Vaikka ihmisenä tarvitsen omaa aikaa ja tilaa elää omaa (suhteellisen kiireistäkin) elämääni, koen että olen myös sellainen joka vaatii huomiota parisuhteen ja kipinän ylläpitämiseksi. Otin siis tietoisen riskin ryhtyessäni suhteeseen urheilijan kanssa. Tiesin että avopuolisoni tulee olemaan paljon poissa eikä rahaa tule tulvimaan ovista ja ikkunoista, sillä suomessa tuetut urheilulajit ovat hyvin riippuvaisia mediaseksikkyydestä ja osittain menestyksestä. Vain paria lajia lukuun ottamatta suomessa on siis erittäin harvinaista pystyä elättämään itseä urheilulla tai urheilijana. Oli siis sanomattakin selvää ettei meidän talous tulisi rypemään rahassa, matkustelu ja oman asunnon haaveet oli pistettävä määrittelemättömäksi ajaksi tauolle. Lisäksi tulisimme elämään kädestä suuhun ainakin sen aikaan kun molempien opiskelut olisivat pulkassa ja ainakin toinen meistä olisi vakituisessa työsuhteessa. Sanomattakin on selvää ettei tähän tilanteeseen lapsi sopisi. Loppupeleissä materia on vain materiaa ja tärkeintä on rakkaus. Tai ainakin niin koitan lohduttaa itseäni aina kun kateellisena fiilistelen kavereiden muuttamista omiin omistusasuntoihin. Mutta kun sinun rakkaus on jatkuvasti poissa kisoissa tai leirillä tai kun hän on kotona mutta itsellä pukkaa ympäripyöreitä päiviä töissä, mistä löytää yhteinen aika kipinän ylläpitämiseksi? 

Suhteen luonne on mun mielestä avainasiassa selviytymisen kannalta. Huh kuulostipa raadolliselta, mutta selviytymistä täälläkin on välillä ollut. Arjesta ja niistä hetkistä kun on yhdessä tulee tehdä merkittäviä. Merkittävällä en tarkoita rahallista panostusta tai sitä että sen tarvitsisi olla erikoista, vaan ennemminkin aitoa läsnäoloa. Molemminpuolista sitoutumista, ymmärrystä ja panostusta niihin hetkiin silloin kuin se on mahdollista. Vaikkakin nykyään meillä on paljon enemmän aikaa yhdessä kuin esimerkiksi seurustelun alkuvuosina, meillä on edelleen jäänyt perinteeksi treffipäivät. Treffipäivät on sellaisia kun molemmat välttää puhelimella oloa, keskittyy toiseen ja tehdään yhdessä jotain erilaista kivaa. Esimerkiksi viimeksi treffipäivänä me pakattiin eväitä reppuun ja käveltiin jätkäsaaresta sillan toiselle puolelle istumaan lauttasaaren kallioille. Me juotiin rauhassa kahvia termareista, syötiin eväsleipiä ja istuttiin lähekkäin käsistä kiinni pitäen. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin spesiaalia. Mun mielestä jo se että poistuu rutiini ympyröistä tekee paljon. Etenkin kun nykyisenä yrittäjänä tekee paljon kotona töitä niin  välillä tuntuu että kotona seinät kaatuu päälle ja on päästävä muualle. Mikset treffipäivät voisi olla jotain perinteisempää esim leffassa käyntiä, ruokailua tai uusien asioiden kokemista yhdessä. Yhtenä päivänä esimerkiksi Jarno tuli pelaamaan mun kanssa tennistä kun se tiesi kuinka paljon siitä pidän. Mä taas vastavuoroisesti kökötin ulkona kylmässä katsoen kun hän väkersi kuntopalloa. Jos et oo muuten nähnyt tätä DYI kuntopallo videota niin pääset siihen TÄSTÄ!

Parisuhde on siis vastavuoroista ja tasavertaista kumppanuutta. Jos toisella herää jonkinlaisia tunteita, tulee tunteista pystyä puhumaan ilman että toinen hyökkää vastaan ja huutaa päälle. Tämä aiheuttaa vaan sen ettei suhteessa uskalleta avautua. Sen sijaan että heti ollaan luovuttamassa tulisi keskustella siitä mitä toinen milläkin hetkellä kaipaa. Tämä on mielestäni ratkaisu pitkään ja toimivaan parisuhteeseen. 

Vaikkakin meidän joka kuukautinen treffipäivä ei ole vähään aikaan pitänyt (ylläri ylläri töiden ja kiireiden vuoksi), niin huomasin taas yllättäen kaipaavani kahdenkeskistä rutiinien ulkopuolista kahdenkeskistä aikaa. Siispä tulevana lauantaina olisi taas treffipäivä ja Jarno sanoikin että haluaa viedä mut brunssille. Ah rakastan ruokaa, jotenka mulle se käy enemmän kuin hyvin. Sen lisäksi me tehdään jotain mitä ei olla vähään aikaan tehty. Ehkä mennään pelaamaan bilistä tai keilaamaan. Tai ehkä me vaan kävellään ja fiilistellään linnanmäkeä ja käydään pussauskopissa. Se on kuitenkin varma että lauantaina somettelut jää vähemmälle ja aijon keskittyä hetkeen. Treffailu ei mun mielestä katso parisuhteen kestoa tai sitä asutaanko yhdessä tai ollaanko jo naimisissa. Päinvastoin! Treffailu ylläpitää parisuhteen kipinää ja estää parisuhteen hukkumista arkeen. 

Mikäli sä tunnistit ettette ole parisuhteessanne viettäneet hetkeen yhteistä laatuaikaa niin kaivakaa kalenterit esiin ja sopikaa treffipäivä. Älkää kokeko sisällöstä niinkään painetta tai sitä että sen pitäisi olla erikoista. Nauttikaa toisista, katsokaa syvälle silmiin ja pitäkää toisianne kädestä. Muistakaa siis myös läheisyys. Koska viimeksi olette esimerkiksi kiihkeästi suudelleet? Myös tällainen ihan tavallinen asia saattaa jäädä arjen astuessa kuvaan, vaikka suhteen alussa se oli parasta ikinä! Parisuhde ei ole asia jota kannattaa ottaa itsestäänselvyyttä vaan se vaatii panostusta ja uhrauksia toimiakseen. 

<3

-Kiira

Kesäkilot ja kesän syöminen!

Kuvat kesäiseltä päivä visiitiltä suomenlinnasta!

Energistä huomenta! Tässä postauksessa pohdin yleisesti kesän syömisiä. Ajatus lähti kahvia hörppiessäni ja somea selatessani. Puhelimen näyttöni valtasi joko erilaiset sponsoroidut mainokset kesän kevennyksistä ja dieeteistä tai sitten onnellisen hymyn ja viinilasin kera varusteltuja kesäkuvia. Tuntuu että suomalaiset ovat täysin eri kansaa kesäisin. Kultin omaisesti kaikkien on pakko grillata makkaraa, juoda bisseä puistossa ja herkutella aamusta iltaa, ikään kuin kesä olisi yhtä pitkää viikonloppua.  Jos et näin tee olet outo ja et varmasti nauti kesästä täysin rinnoin. Kesä eletään täysillä viimeistä päivää ja sitten masennutaan syksyllä kesäkiloista kun todellisuus koittaa ja ilmat viilenee. Miksi näin? Eikö vain olisiko helpompi elää tasaisen onnellista elämää pitämällä ne tasaiset hyvät perus rutiinit siellä taustalla ja samalla nauttia kesästä? Mielestäni tasaisuus on aivan liian aliarvostettua!

Vaikka kesä on lyhyt, itse suosin rutiineja läpi vuoden riippumatta vuodenajasta ja paikasta, sekä siitä mitä minkäkin juhlan ja vuoden ajan mukaan ”kuuluisi” syödä. Tämä ei poissulje ettenkö jouluisin syö palaa kinkkua tai kesäisin käy jäätelöllä. Tämä ei myöskään tarkoita että jokaisena aurinkoisena päivänä minut löytää jäätelöaltaalta tai että joka kerta kun työpaikan pöydällä on herkkuja tarjolla, että niitä olisi syötävä. Kun perus runko on läpivuoden säännöllinen, oma hyvinvointi on (niin fyysinen kuin psyykkinen) tasaista ilman suuria heittelyitä. Herkut ja viinilasilliset maistuvat extra hyviltä kuin niitä ottaa harvemmin ja tekevät kerrasta spesiaalimman. Kyllähän sen jokainen tietää ettei ylimättäämisen jälkeen tule hyvä olo ja toisaalta ettei syömättömyys ja epäsäännölliset ateriarytmit ole hyväksi.

Haluan kannustaa ihmisiä ajattelemaan muutoinkin kuin sen makkaran ja kaljan kautta. On paljon muutakin ihanaa miten voi kesästä nauttia, mutta jos kyse onkin siitä ettemme ole tottuneet siihen? Jos emme uskalla tai halua olla erilaisia? Jos aina on tehty jotain niin onhan se helpompi tehdä samalla tavalla kuin rikkoa rutiineja ja testata uutta. Loppujen lopuksi jos joka päivä herkuttelee tai nauttii normaalista poikkeavista asioista loman kustannuksella, kuinka kauan menee ennen kuin se muuttuu normiksi? 

Aineenvaihdunta on yksi ja sama läpi vuodet. Toki hikoilu, liikunnan lisääminen/karsiminen vaikuttaa aineenvaihduntaa ravinnon ja unen ohella. Ravintopäiväkirjoja tarkastelleena yksi yleisimpiä ongelmia on herkuttelun lisäksi ruokarytmit. Syödään ehkä jotain aamulla, siis mikäli kaapista sattuu löytymään jotain. Lounas saattaa venyä etenkin lomalla ollessa jos/kun herää myöhemmin ja rytmit siirtyvät entistä myöhäisemmäksi. Hupsheijaa ja huomaatkin että kello on jo paljon etkä ole edes päivällistä syönyt. Näin huomaamatta ruokarytmit venyvät laittoman pitkiksi ja aterioita kertyy päivälle vähemmin, mikä on aineenvaihdunnan kannalta huonompi asia. 

Haluisin kuitenkin jo hyvissä ajoin ennen kesän loppua muistutella sinua kohtuudesta ja järkevyydestä. Grilliin voi laittaa muutakin kuin makkaraa. Opettele uutta ja kurkkaa esimerkiksi kauppojen ilmaisia reseptilehtisiä, joista saa loistavia vinkkejä kausiruokiin. Muista liikkua edes vähän. Tee jotain erilaista mitä et arjessa ennättäisi tehdä, kuten pelata tennistä niin kuin minä olen nyt kesällä tehnyt.  Ihan joka ilta ei tarvitse juoda saunakaljaa tai juoda edes sitä yhtä lasia viiniä. Mikset kokeilisi ennemmin jotain raikasta ja terveellisempää moctailia (alkoholitonta drinkkiä)? Kun liikunta ja terveelliset tavat pysyy taustalla edes jollakin tasolla, on sinun huomattavasti helpompi vastaanottaa arki ilman masennuksia ja täystyrmäystä vasten kasvoja.

Eväänä suomenlinnan päiväreissulla muunmuassa Foodinin kookosvesi sekä lakritsitaateleita, NAM!

Jos huomaat jatkuvasti selittäväsi itselle miksi juuri tämä tilanne vaatii karkkipussin tai miksi juuri nyt on aivan pakko saada viiniä, olisi hyvä pysähtyä miettimään asian todellisuutta! Onko tilanne oikeasti erikoinen vai kenties nälän aikaansaamaa ylimääräistä mielitekoa? Onko kyseessä yksittäinen nautinnollinen hetki vai ympäristön ja yhteiskunnan luomaa tapa tottumusta? Haluan vielä korostaa että todellakin kesästä kuuluu nauttia täysin rinnoin, mutta nautinnon tapoja on myös muita kuin ne epäterveelliset valinnat. Itse nautin suunnattomasti kesän aikatauluttomuudesta kun pääsee treenaamaan silloin kun on energisimmillään ja vaikka kasi kertaa päivässä jos mieli tekee.

Uskalla olla erilainen ja tehdä pääsääntöisesti hyviä valintoja itsellesi, unohtamatta elämästä nauttimista. Näin kesän jälkeen syksy on huomattavasti mukavampi vastaanottaa, niin fyysisesti mutta myös psyykkisesti!

-Kiira

Treenipäiväkirja

Videolla kuvattuna viikon jokainen treeni, lukuunottamatta palauttavien päivien kehonhuoltoa ja kävelyä. Lämmittelyiden sekä treeniliikkeiden jälkeen löydät kootun osion liikkeistä, mikäli haluat ottaa esimerkiksi puhelimella kuvan. Kaikkia lämmittelyliikkeitä en saanut videolla salilla olevan suuren ihmismäärän vuoksi. Haluan vielä muistuttaa ja korostaa että treenimäärät ja intensiteetti on aina sidoksissa yksilön tasoon ja tavoitteeseen. Ikinä ei siis kannata suoraan kopioida kenenkään treenejä ja ohjelmia, sillä siitä saattaa olla pahimmassa tapauksessa enemmän haittaa kuin hyötyä. Toivottavasti kuitenkin videolta saan inpiraatiota omiin treeneihisi. Niinkuin videolta huomaa pyrin aina tekemään lämmittelyn jälkeen vielä dynaamista liikkuvuutta ja valmistavia liikkeitä, sekä sarjoja. Haluan videon myötä muistuttaa alkulämmittelyn tärkeydestä! Kiitos jos katsot videon loppuun. Mikäli tykkäsit videosta muistathan painaa peukkua sekä ottaa youtube kanavan KIIRAKIRSIKKA tilaukseen. Arvostaisin sitä suuresti! <3

-Kiira