Voihan kesämasennus!

Kesä lähenee loppujaan tai ainakin suurin osa omasta lähipiiristäni on jo palailemassa takaisin töihin ja rutiinien pariin. Itse vietän vielä puolilomaa elokuun toisiksi viimeiseen viikkoon saakka, jolloin vihdoin koulu alkaa. Kyllä sanoin VIHDOIN, sillä koulun alkua on odotettu jo heinäkuusta lähtien, sekä uudet kalenterit ja vihot on ostettu jo aikoja sitten. Kuulostaako hullulta?

Kesäkuu meni suhteellisen kivasti, sillä suurin osa asiakkaistani oli maisemissa ja työt pyöri normaalisti. Olen kokoajan somekanavilla puhunut olevani puolilomalla, sillä yksilövalmennukset ja jumppatuntini ovat olleet normaalisti viikoittain. Tämän lisäksi toiminimeni liittyvät asiat olen voinut hoitaa koneella oman aikatauluni mukaisesti. Tämä on siis jättänyt suhteellisen kivasti joustovaraa muulle elämiselle, jolloin olen myös voinut nauttia kesästä.

Sitten tuli heinäkuu työt hiljeni ja saapui perinteinen loma ”masennus”. Ja heti alkuun haluan huomauttaa että masennuksesta puhun nyt vertauskuvainnollisesti, sillä minulla ei ole oikeasti koskaan todettu masennusta, enkä myöskään keksinyt vastaavanlaista ilmaisua kyseiselle tunnetilalle. Perinteisestä loma masennuksesta puhun nyt siinä mielessä että olen havainnut viimeisimpien vuosien aikana kokevani samoja tunteita aina loman koittaessa. Älkää ymmärtäkö väärin, loma on toki aina kovin odotettu ja toivottu asia. En kuitenkaan ole välttynyt näiltä tunteilta ainakaan viimeiseen kolmeen edelliseen vuoteen.

Tylsyys, yksinäisyys, toimettomuus, laiskuus, merkittömyys ja monia muita ei niin positiivisia tunteita olen kokenut lomani aikana. Miksi? Olen tullut siihen tulokseen että hektisen arkeni myötä (AMK opiskelu, yrittäjyys, työt, some) on vaikea olla tekemättä mitään. Se että on tottunut tekemään paljon asioita ja yhtäkkiä pitäisi osata olla tekemättä mitään, vaati mielestäni alkuun totuttelua ja irtipäästämistä. On vaikea sammuttaa takaraivossa pitkään kolkuttanutta ”tee duunia, opiskele ja lue jotta selviydyt” ääntä. Ei ihminen ole kone jonka voi loman koittaessa vaihtaa ON moodista OFF tilaan. Ainakin olen huomannut sen olevan äärimmäisen vaikeaa minulle. Tiedän ettei huonoa omatuntoa pitäisi aiheesta kokea, sillä loma kuuluu kaikille ja lepo on enemmän kuin tarpeellista jokaisen kohdalla, säilyttääkseen pään kasassa. Vaikka tiedostan loman merkityksen en voi kokemilleni tunteilleni mitään.

Nyt kun olen huomannut kokevani samoja fiiliksiä viimeisimmät vuodet, olen pyrkinyt purkaa näitä ja selvittämään mistä ne johtuvat. Huomaan erityisesti nauttivani asioista kun saan jakaa ne läheisteni kanssa. Kun pääsääntöisesti kaikki ympärilläni ovat palkkatöissä on luonnollisesti lomat hyvin tiukkaan säädelty sen mukaan miten töistä on saatu vapaaksi. Mikäli lomat eivät ajoitu läheisimpien kanssa samaan ajanjaksoon on luonnollisesti yhteinen tekeminen haastavampaa. Vaikka olen aina kokenut tarvitsevani omaa aikaa ja rauhoittumista, olen huomannut etten ehkä sittenkään ole niin kotihiiri kuin luulin. Nautin yhdessäolosta ja erilaisesta tekemisestä ja kokemuksista. Yksin tehtynä erilaiset asiat ei tunnu läheskään niin mukavalta kuin hyvässä seurassa. Totta kai ymmärrän että töitä on tehtävä silloin kun niitä on ja lomat pidettävä silloin kun pystyy. Kuitenkin jatkuva tekemättömyys tai yksinolo tylsistyttää minut kuoliaaksi. Ja taas jotta ette ymmärrä väärin on ajoittainen rentoutuminen sohvalla tai koko päivän löhnääminen sängyssä telkkaria katsellen enemmän kuin jees. Silloin kun tekemättömyys on oma valinta, pystyy siitä myös täysillä nauttimaan. Kun toimettomuus ja yksinolo ei olekaan oma valinta, muuttuu rennon oleilun merkitys päinvastaiseksi.

Summa summarum tänä kesänä meinasin vajota taas samaan masennus moodin kavereiden ja perheen ollessa kiireisiä ja hetkeksi vajosinkin. Vaikka edelleen yksin ollessani huomaan avaavani läppärin turhan usein ja tekeväni töitä, jotta kokisin tekeväni jotain hyödyllistä, olen myös edelliskesään verrattuna pystynyt nauttimaan oleilusta yksin enemmän kuin ehkä aikaisemmin. Koska en koe nauttivani kotona makaamisesta paria päivää kauempaa, olen tehnyt kesällä paljon asioita ihan vain omassa laatuseurassani! 😀 Olen viettänyt ihania piknik hetkiä auringossa, olen käynyt kävelyillä ja kävellyt teillä joista en ole aikaisemmin kulkenut (btw niitä löytyy yllättävän paljon ihan vain kotikulmilta kun miettii asiaa), olen treenannut sekä istuskellut puistoissa nauttien ilmasta hyvä podcasti seuranani. Olen myös kahvitellut lukuisissa kahviloissa ja rustannut tavoitteita sekä unelmia ylös miettien elämää.

Australiassa pääsääntöisesti yksin reissatessani tein hyvinkin paljon asioita yksin nauttien vapaudesta ja yksin olon mutkattomuudesta. Nyt vuosien jälkeen huomaan yhä enemmän kadottavani ulkomaalta imetyt vaikutteet ja vajoavani takasin suomimoodiin. Australiassa saatoin matkustaa satoja kilometrejä ihan vain katsomaan jotain vuorta tai moikkaamaan random tuttua toiselle puolelle maata, joten miksi se muka on niin vaikeaa poistua kotoa ja nauttia kesästä tehden erilaisia asioita, vaikka sitten yksin?

Joillekkin kesä ja tekeminen taas saattaa aiheuttaa paineita. Monelle kesä on pelkkää suorittamista juuri tästä syystä että nyt pitäisi olla aikaa nähdä kaikki sukulaiset, tehdä ne asiat jotka to do- listalle asetti, puunata koti kesäkuntoon, puunata itsensä kesäkuntoon, panostaa parisuhteeseen tai riekkua juhlissa etsimässä sitä parisuhdetta, pitää käydä festareilla, lukea kirja, nähdä ystäviä, siivota kaapit järjestykseen, käydä mökillä, huoltaa ja laittaa mökki kesäkuntoon, saattaa keskeneräiset projektit loppuun, aloittaa ne projektit joista on haaveillut ja sen lisäksi tehdä jotain uutta jne. Ei ihme että lyhyillä lomilla koetaan stressiä tai masennutaan kun loma on kaikkiin näihin tarpeisiin nähden aivan liian lyhyt. Hyvä esimerkki tästä oli eilen valmennettavani joka stressasi töihin paluuta ennen kuin loma oli kerennyt vielä edes alkamaan!

Juuri nämä monet asetetut tekemiset luo painetta. Kesäisin myös parisuhde saattaa olla kovilla kun oletetaan että toinen on mukana kaikissa omissa suunnitelmissa. Myönnän itse lukeutuvani ajoittain myös tähän kastiin, kun toivoo että voisi viettää yhdessä aikaa vaikka totta kai toisellakin on omat halut, tarpeet ja menot.  Syksyisin ihmiset käpertyvät viltteihin ja pimeyden myötä perustellaan itselle että on ok vain olla kotona. Miksei kesäisin voisi vaan olla jos siltä tuntuu? Määrittääkö siis valon tai lämpötilan määrä sen kuinka paljon saa tai pitää olla sisällä, mikä on perusteltua ja mikä ei? Kuulostaahan se nyt täysin pähkähullulta!

Vaikka itse pidän aktiivisesta elämästä ja teen mielelläni paljon asioita, sain hyvän reality checkin avatessani vanhan kalenterin. Jos nyt en oikeasti vain ole ja nauti, siihen ei ole aikaa myöhemminkään. Kalenterin avaaminen havainnollisti sen mitä viimesyksy ja kevät oli ja mitä se todennäköisesti taas tulee olemaan.

Jotta pystyisit nauttimaan kesästä oikeasti niin tässä lyhykäisesti vielä muutama vinkki, joita itsekin pyrin toteuttamaan nyt kesäloman loppuajan:

1. Tunnista OMA tarpeesi ja tee sen mukaan asioita!
2. Älä lataa liian suuria vaatimuksia itsellesi äläkä läheisillesi!
3. Kaikkeen ei voi eikä tarvitse pystyä!
4. Vältä kuluttavia asioita ja stressiä. Sen sijaan tee asioita jotka energisoivat ja lataavat akkuja. Jos kesällä et lataa itseäsi niin milloin sitten? Et ainakaan töihin palauduttuasi!
5. Muista myös että kesästä voi nauttia vaikka yksin ja uskaltaudu tekemään samoja asioita joita tekisit myös kavereidesi kanssa!
6. Jos joku asia ei onnistu/menee pilalle niin älä jää märehtimään siihen. Miksi tuhlata aikaa kun sen voisi käyttää johonkin parempaan?
7. Älä vertaa itseäsi muihin. Jos joku nauttii aktiivisesta tekemisestä, se ei tarkoita että sinunkin on tehtävä jotain!

-Kiira