Kesäloma ja huono lomailija!

Tiettekö kun osa ihmisistä odottaa kesälomaa kuin kuuta nousevaa. Tekee suuria kesäloma suunnitelmia ja ottaa lomasta kaiken irti. Kesältä haalitaan kokemuksia, elämyksiä, nautiskelua ja rentoutta. Kesäloma on ihmisen parasta aikaa, sitä sanotaan…

Tiedättekin että noin viikko mun kesälomasta meni eristyksissä kotona koronaa sairastaessa. Onneksi mulla on kuitenkin vielä puoltoista viikkoa lomaa siitä huolimatta jäljellä. Ajattelin tänä vuonna ottaa kunnon kolmen viikon loman, vastapainoksi mun tiukalle työ ja opiskelu putkelle. Nyt kun koronasta on selvitty ja kesäloma mood pitäisi olla huipussa, se ei ole. Vaikka kuinka aina vuosi toisensa jälkeen yritän, oon jotenkin huono lomailija.

Aina kun ilmoitan pitäväni lomaa, kaverit naureskelee että mitä kaikkea työjuttua mun lomaan tällä kertaa kuuluu. Ja niinhän se on. Tälläkin kertaa mun lomaan kuuluu pieniä yksittäisiä työjuttuja, mutta koska ne on pieniä, musta niitä ei lasketa. Tavallaan ärsyttävää etten osaa olla ”normaali” ja olla vaan täysin ilman työntekoa, somen päivittelyä tai jotain pikku projektia. Toisaalta taas se kertoo musta siitä, kuinka paljon oikeasti nautin mun työstä ja kuinka myös työ voi olla energisoiva tietyssä määrin. Kun on yli kolme vuotta painanut töitä yrittäjänä, opiskellut ammattikorkeakoulussa ja vähän siinä sivussa avoimen yliopiston kursseja, kehitellyt uusia valmennuksia sekä tuotteita ja aloittanut opinnäytetyön, pienet työjutut siellä täällä ei tunnu missään. Pelkästään kaiken työn ja opiskelun keventäminen määrällisesti tuntuu jo kuin olisi lomalla.

Onko se nyt siis niin väärin, jos lomalla on pieniä projekteja tai työjuttuja? Pitääkö loma olla aina täysin puhtaasti loma ilman yhtäkään työjuttua? Onko mussa vikaa, kun en osaa vain olla pitkiä aikoja? Pitääkö mun opetella olemaan yhteiskunnan oletetun loman määritelmän mukaisesti? Vai voinko oikeasti kokea olevani lomalla siitä huolimatta, että se sisältää yksittäisiä työjuttuja?

Tuntuu että aina joutuu selitellä tai puolustella itseään ja omia toimintatapoja. Älkää ymmärtäkö väärin mä nautin lomista ja siitä ettei joka päivälle ole aikataulutettuja juttuja, tai juttuja ylipäätään. Nytkin varmaan pitäisi olla kirjottamatta tätä ja päivittämättä blogia. En kuitenkaan koe asioiden olevan kuormittavia, jos saan itse määrittää sen, milloin ja missä mitäkin teen. Rehellisesti mun on vaikea vain makaa kotona ja katsoa telkkaria päiviä putkeen. Nautin kiireettömyydestä ja makoilusta, jos sitä kestää hetken, en jos sitä kestää viikon, saati viikkoja.

Nautin siitä, että saan treenata silloin kun huvittaa eikä silloin kun kalenterissa on rako. Kesälomassa yleensä odotan sitä, että pääsenkin treenaamaan halutessani 2x päivässä. Nautin kiireettömistä aamuista ja siitä että pääsen tekemään asioita, joita normaalisti arjessa ei tulisi tehtyä. Tennis on mulle yksi kesäloman määritelmistä. Sitä kun normaalisti pääsee niin harvoin pelaamaan. Nautin lämmöstä ja auringosta.

Suurin osa niistä asioista, joita lomalta eniten odotin ja joista eniten nautin, on nyt mahdottomia. Ilmaan en pysty itse vaikuttamaan, mutta harmittaa että oman loman aikana yli puolet päivistä on satanut ja ollut huonompia ilmoja. Harmittaa että koronan jälkeen sykkeet nousee niin herkästi pilviin ja liikuntaa tulee nyt välttää. Eli siis kaikki se jota yllä kuvasin, tennis, treenit ym. voi osaltani unohtaa. Mua ei yhtään lohduta se, että kehotetaan vaan olemaan ja nauttimaan makoilusta, kun en yksinkertaisesti saa hyvää fiilistä siitä makoilusta. Koronan tuoman väsymyksen myötä olen saanut pakolla makoilla ihan riittävästi, oikein selkäkipuun saakka. Mitä järkeä on pitää kesäloma, kun ei voi tehdä niitä asioita, joista eniten nauttii? Onko sekään lomaa, kun puoliväkisin yrittää koko ajan muistutella itseään siitä, että nyt pitää muuten lomailla?

Kesäloma tunnelmaa ei yhtään nostata se, kuinka noin 2/3 osa Suomen väestöstä aloitti työt nyt maanantaina, tai ainakin siltä se somen perusteella tuntuu. Sitä ei myöskään edistä se, ettei suurimmalla osalla ystävistäni ole nyt lomaa, ei edes avopuolisollani, jotta voisin tehdä asioita muitakin kuin vain itseni kanssa. Toki viihdyn myös yksin, mutta viihdyn myös ihmisten seurassa. Latautumiseen riittää päivä max pari, muutoin huomaan kaipaavani jo ihmisten pariin. Rakastan kokea asioista, mutta vielä enemmän rakastan kokea niitä tärkeiden ihmisten kanssa.

Auto toki mahdollistaisi paljonkin. Jos olisi auto, pääsisi tekemään erilaisia patikointeja ja retkiä, käymään eri kaupungeissa ja paikoissa. Mutta kuin ei ole autoa. Vakavasti harkitsen tulevalle vuodelle auton liisausta tai ostamista. En ole vielä varma kumpi olisi järkevämpää. Se ei kuitenkaan auta tähän hätään. Nyt siis kriiseilen siitä, pidänkö vielä lomaa tulevan viikon vai palaanko jo osittain työn pariin. En ole vielä päättänyt. Sen kuitenkin tiedän, että vielä on muutama kiva kesäloma juttu edessä. Vietetään parhaan ystävän kanssa kaveripäivää, tehdään brunssia, mennään sushille ja Sannin keikalle. Varattiin kaveripariskunnan kanssa saunavuoro pihlajasaaresta ja mennää sanomaan sekä uimaan vähän spessumpaan paikkaan. Lisäksi näen pitkästä aikaa opiskelukavereita, kun ajatuksena olisi kokoontua jossain ulkona pitkän etäopiskelu vuosien jälkeen.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti tyttöjen kanssa tehdä viikonloppu reissu Turkuun ja mennä Aurafesteile. Se on kuitenkin vielä kysymysmerkki kasvavien koronalukujen vuoksi. Ehkä me kuitenkin Turku reissu tehdään, joko festareilla tai ilman. On siis ainakin jotain mitä odottaa ja se on ihanaa. Kun liikunta on näytellyt minimalistista roolia nyt lomalla sairastumiseni vuoksi, olen toteuttanut toista intohimoani eli syömistä. Olen syönyt herkkuja enemmän kuin ikinä ja ehkä saattanut myös Woltittaa valmista ruokaa turhan usein. Vaikka liika kääntyy herkästi siihen, ettei se enää tunnu spesiaalilta, vielä olisi kuitenkin pari ravintolaa ja aamupala paikkaa, joissa pyrin käymään lomani aikana.

Tällaisia kesäloma ajatuksia täällä. Nyt mä otan toisen kupin kahvia, siirryn hetkeksi kattomaan Olympialaisia ja sen jälkeen meen kävelylle. Iltapäivästä haen mun tilaaman vadelma laatikon ja aijon herkutella tuoreilla marjoilla. Tuoreet marjat on muuten kesässä best ja niistä saa kesäfiiliksen oli lomalla tai ei!

Kiira

Uskomatonta mutta totta…

Hyvää uutta vuotta sinne ruudun toiselle puolelle. Suurin osa on varmasti jo aloitellut töitä lomien jälkeen, niin myös meikäläinen. Lomakuulumisia löytyy Myday -videon muodossa youtubesta. Sen lisäksi oli pakko tulla jakamaan teille muutama asia aivan käsittämättömistä sattumista, joita mulle on viime aikoina tapahtunut. Ensimmäisten kahden tapahtuman jälkeen ajattelin, ettei voi olla mahdollista, mutta tuntuu että kyseisiä tapahtua vaan tulee toisensa perään. Uskomatonta mutta totta. Kannattaa siis varoa mitä suustaan päästää!

Jouluaaton episodi

Koronan vuoksi jouluaattomme oli hyvinkin poikkeuksellinen, sillä perhe & sukulaisjoulun sijaan vietimme joulua siskoni perheen kanssa pienellä porukalla.  Vaikka joulu on yksi lempi ajankohtani, joulu saattaa ajoittain tuottaa kiirettä ja/tai stressiä. Siskoni mies haki meidät autolla, sillä olin tehnyt jouluruokia, joita en olisi julkisilla saanut kuljetettua. Koska meillä tuli kuin tulikin pieni kiire lähteä kotoa, laitoin ruuat lasisiin, kannellisiin säilytysrasioihin ja rasiat isoon paperikassiin, joka ensimmäisenä tarttui käsiini. Astuimme autoon ja matkasimme siskolleni.

Vitsailin autossa, ettei tänä jouluna ole mikään vielä ennättänyt ärsyttämään. Vaan ei olisi kannattanut! Noustessamme autosta ulos sanoin miehille, että kantakaa ruokakassi pohjasta kiinni pitäen, ettei kassin kahvat hajoa. No eivät kantaneet. Mitä tapahtuu? No tietenkin kassin kahvat hajosivat ja lasiset säilytysrasiat ruokineen pamahtaa paskaksi asfaltille. Ei siinä auttanut ruokia pelastella, kun ne olivat jo täynnä säilytysrasioiden lasinsiruna. Kiva että valvoin koko edellisen yön tehden itse laatikoita, kaloja ja jälkiruokia, koska loppupeleissä joulu pöydän kruunasi valmislaatikot! Tosi kiva.

Uuden vuoden episodi

Ensimmäisestä ruokaepisodista päästiin yli, kunnes tulee uusivuosi. Edelleen samaisen poikkeustilan vuoksi vietimme uutta vuotta avopuolisoni kanssa kahdestaan hotellissa rentoutuen. Tilasimme ruokaa ja löhöilimme pehmeissä hotelli lakanoissa. Olin pitkään himoinnut Liemen tacoja, jotka olin muutama viikko takaperin löytänyt. Jos ette ole muuten kyseisiä tacoja maistaneet, niin maistakaa. Liemen tacot on överi hyviä. Vaikka ne on hyviä, ei niitä ihan viikoittain viitsi tilailla, sillä ovat ne kuitenkin suhteellisen kalliita arkiruuaksi. Koska oli uusi vuosi ja spesiaali päivä, päätimme tilata kauan odottamaamme herkku ruokaa.

Vihdoin ruuan saavuttua nappasin tacon käteeni ja olin nostamassa tacoa suulleni. Samaan aikaan avopuolisoni vieressä laittaa verhoja kiinni ja käännyttyään minuun päin, hän tökkää hieman kädellään osuen minuun. Samalla sekunnilla juurihaukkaamanin taco lentää suoraan, minnekäs muualle, kun lattialle. En tiedä mikä siinä on, mutta sanotaan nyt niin että turhan usein on lähiaikoina ruokia noukittu maasta.

Pissatulehdus

Eräänä toisena päivänä kaveri valitteli akuuttia virtsatieinfektiota. Kaikki sen kokeneet tietävät kuinka epämiellyttävästä vaivasta on kysymys. Itse kehuskelin, ettei onnekseni kyseistä vaivaa ole ollut pitkään aikaan, siis monen moneen vuoteen, ellei sitten viimeksi teininä. Voittekin varmaan jo arvata mitä tapahtuu. Seuraavana aamuna herään lieviin virtatieinfektion oireisiin. Uskomatonta mutta totta. Tämä on hyvin kummallista, sillä mikään ei ole muuttunut ja olen ollut saman kumppaninkin kanssa jo vuosia. Noh, eikai siinä sitten. Ei olisi pitänyt kehuskella, koska selkeästi karma kostaa.

Lumisade

Tässä kohti aloin jo varomaan sanomisiani, sillä tuntu ettei sattumilla ole mitään rajaa. Olimme kuitenkin lomalla eräänä päivänä poikaystäväni kanssa läheisellä salilla treenaamassa. Salilla sattui olemaan tuttu juoksuvalmentaja, jonka kanssa olemme suunnitelleet harjoitus ohjelmaa tulevaa maratoniani ajatellen. Hän kysyi sopivaa ohjelman aloitusajankohtaa. Siihen tokaisin vaan, että aloitus sopii milloin tahansa, sillä tiet ovat kuivat, lenkkeily onnistuu ulkona, enkä usko, että luntakaan enää sataa. Samaisena iltana alkaa lumisade ja niin kuin huomaatte, lunta on ollut maassa jo useita päiviä.

Viisaudenhammas ja polvi

Kaiken lisäksi olen poistattanut kaikki neljä viisaudenhammastani kolmessa eri osassa. Kehuskelin kavereille, että vasta nyt viimeisin poisto meni mielestäni nappiin ja siitä jäi hyvä fiilis. Kuitenkin hetki tämän sanomisen jälkeen, ikeneni turposi hampaan poiston kohdalta. Ikävä turvonnut patti ikenissä ärsyttää syömistä ja hampaidenpesua. Nyt se on onnekseni jo lähtenyt laskuun, mutta kyllä siinä vähän jännitettiin vakavia ientulehduksia sun muita horror mahdollisuuksia. Lääkärit kun ovat varoitelleet mahdollisista leukaluun kuolioista aina poskiluun murtumaan ym.

Olemme myös avopuolisoni kanssa puhuneet hänen paini urastaan. Hän on valitellut koronan aiheuttamia muutoksia ja sitä kun kaikki kisat on ollut peruttu nyt yli vuoden ajan. Koitin kannustaa häntä ja sanoin että ainakin harjoittelu nyt onnistuu ja pahemminkin voisi olla, esimerkiksi joku loukkaantuminen. Ei olisi pitänyt tätäkään viatonta tsemppiä sanoa, sillä eilen hän soitti harjoitusleiriltä kuortaneelta, että polvi meni harjoitus matsissa paskaksi. Ei voi olla todellista… Tänään hän sitten tulee kotiin ja huomenna kuvauttamaan polvi. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, tämä on jo niin käsittämättömän uskomatonta ja jopa pelottavaa.

Olen monesti sanonut äänen tulvivista rahasalkuista ja lottovoitoista, mutta kumma kun niitä ei ole vielä näkynyt. Kannattaa kuitenkin varoa mitä sanoo, sillä näköjään nyt on joku kausi, kun kaikki sanomani tapahtuu, harmi vaan että toistaiseksi vain pahassa, eikä hyvässä.

Uskomatonta mutta totta!

-Kiira

Kuvat: @Lilinissila

Joulu ja ristiriitaiset ajatukset!

*Yhteistyössä Gubbe kanssa!

Joulu herättää mussa ristiriitaisi tuntemuksia. Toisaalta olen jouluihminen ja voisin aloittaa joulu hypetyksen jo heti kesän jälkeen. Joulu on aina niin lyhyt aika ja musta on vaan ihanaa, kun joka vuosi tuntuu että sen fiilistely alkaa näkyä muuallakin yhä aikaisemmin, kuin vain meidän kodissa. Joulu ei ole mulle yhtä kuin joulukuusi ja juoluruoka, vaan ennen kaikkea sellainen tietty mielentila. Toki joululaulut meillä soi kotona, mutta esimerkiksi riisipuuroa meillä keitellään ihan vuoden ympäri, heh!

Toisaalta joulu tuo ristiriitaisia tuntemuksia. Kaikessa joulun taiassaan ja tunnelmassaan, meidän perheen sisällä on tapahtunut kurjia juttuja aina joulun tienoilla. Minun vanhempani ovat eronneet ja aina joulu muistuttaa siitä, ettei voi olla kummankin vanhemman luona. Meillä on ollut lapsesta saakka hyvin vahvat perinteet joulu aatosta, jonka vietämme serkkujemme isossa talossa. Serkkuni ovat äidin puolelta ja siten viettänyt aina joulun äidin puolen suvun kanssa. Vaikka se on ollut aina meidän lasten oma valinta, silti joulu muistuttaa siitä, ettei voi olla monessa paikkaa ja miellyttää kaikkia, vaikka kuinka sitä itsekin haluaisi.

Meidän vaari kuoli myös joulun alla, toki jo vuosia sitten. Silti se palaa aina mieleen, etenkin näin joulun alla. Itse olin suht läheinen vaarin kanssa. Suurin muisto vaarista on se, kuinka leikittiin aina kampaajaa. Vaarilla oli musta metallinen kampa, jolla aina harjasin vaarin viimeisiä haituvia ja tein mukamas kampauksia. Vaikka kampa varmasti raapi vaarin melkein jo kaljua päätä, silti hän aina kiltisti istui peilipöydän äärelle ja antoi minun leikkiä kampaajaa.

Sen lisäksi joulu on aikaa, jolloin aina sattuu tapahtumaan jotain ikävää. Asiat ovat eri ja vaihtelevia, mutta näiden kohde on usein yksi ja sama. Meillä on erittäin haastava suhde erääseen läheiseen ja se varjostaa aina joulua haluamattaan. Hänelle joulu on varmasti raskas ja se heijastuu myös hänen kautta meidän elämäämme. Monet joulut olen ostanut ja paketoinut lahjan kyseiselle henkilölle, mutta havahtunut siihen, että kyseinen lahja nököttää kotona vielä alkuvuodestakin, milloin minkäkin syyn ja tapahtuman vuoksi. Joulu ei ole ikinä ollut pelkkää ihanaa, vaan usein myös sisältänyt paljon huolta, murhetta, kyyneleitä ja surua. Siitä huolimatta en suostu jouluihmiseni sisällä kuolla ja pyrin vaalimaan sitä kaikin keinoin!

Ristiriitaisia ajatuksia joulusta

Tiedän että joulu on varmasti monelle muulle ristiriitainen, etenkin näin poikkeusaikoina. Harmittaa myös mummini puolesta, joka asuu yksin palvelutalossa. Olemme aina kokoontuneet joulupuurolle mummilaan, mutta rajoitusten vuoksi tuskin tänä vuonna pääsemme. Joulu on monelle yksinäistä aikaa, etenkin jos ei ole perhettä tai läheiset asuvat kaukana. Koronan vuoksi matkustus on rajoitettu ja siksi joulu 2020 on varmasti monelle poikkeava. Myös monet ikäihmiset joutuvat suosituksista olemaan paljon yksin ja se surettaa.

Eräänä päivänä mulle kilahti sähköpostiin yhteistyökysely Gubbe palveluun liittyen. Tutustuin kyseiseen yritykseen ja sen konsepti kolahti mulle välittömästi. Gubben on perustanut kaksi naisyrittäjää, jonka toiminnan lähtökohtana on auttaa ikäihmistä elämään onnellisempi ja aktiivisempi vanhuus. Tiedetään että monet ikäihmiset kärsivät yksinäisyydestä ja se taas heijastuu toimintakykyyn. Onnellisuus, sosiaaliset suhteet ja mielekäs tekeminen lisää myös fyysistä hyvinvointia, siinä missä henkistäkin. Gubbe on uudenlainen ei-sairaanhoidollinen vanhuspalvelu joka pitää ikäihmisen aktiivisena, auttaa arjen askareissa sekä samalla tuo turvaa koko perhepiirille. Extra ihanaa musta yrityksen toiminnassa on se, että se luo merkityksellistä työtä nuorille. Sanoin heti että tähän yhteistyöhön halua osallistua, mutta ilman palkkaan.

Mua seuranneena varmasti tiedätte jo, että terveys, hyvinvointi ja liikunta on mun intohimo. En mä varmaan muuten fysioterapeutiksikaan opiskelisi. Haluan omalla toiminnalla kannustaa kaikkia liikkumaan ja voimaan hyvin. Koska itse en kuitenkaan pysty auttamaan kaikkia on mahtava päästä tukemaan ja nostamaan sellaisia yrityksiä esille, jotka ajavat samaa asiaa, onnellisemman ja mielekkäämmän, aktiivisen elämän puolesta. Siispä tsekatkaa Gubbe palvelu ja tutustukaa sen eri vaihtoehtoihin. Gubbe ei tietenkään korvaa lastenlasta, mutta se auttaa yksinäisyyteen sekä tuo turvaa niin ikäihmiselle kuin hänen läheisilleen. Mua surettaa ajatus siitä, kuinka paljon on oikeasti yksinäisiä vanhuksia. Jopa nykyistä työharjoittelua sairaalassa tehdessäni ikäihmisten yksinäisyys iskee vasten kasvoja. iso osa ikäihmisistä ei halua kotiutua sen vuoksi, että he kokevat saavansa enemmän sosiaalista kontaktia ja huolenpitoa sairaalassa kuin omassa kodissa ollessaan. Miettikää, ihan hullua että joku jää mielummin sairaalaan! 

Mahdollisuus tarjota Gubbe palvelu läheisellesi

Näin tunteita herättävän joulunalla minä ja Gubbe halutaan arpoa yhdelle ikäihmiselle mahdollisuus Gubbe palveluun. Jos sulla tulee mieleen joku läheinen, joka voisi hyötyä palvelusta, niin käy osallistumassa arvontaan mun instagram profiilista!

Gubbe palvelu räätälöidään aina ikäihmisen toiveiden mukaisesti. Ei ole siis mitään tiettyä kaavaa, jolla jokainen käynti toteutetaan. Mikäli arvonta ei osu tällä kertaa kohdallesi, niin tilanteen ja tarpeen tullen toivon, että pidät kyseisen palvelun mielessä muutoinkin. Miksei ilahduttaisi isovanhempia tai muuta läheistä ikäihmistä vähän erilaisella joululahjalla ja näin osoittaisi tuen ja rakkauden! <3

Ps. Kuvasin viime joulusta vlogia. Jos edellisen vuoden jouluvideo kiinnostaa, niin kurkkaa se täältä!

-Kiira

Kuvat: @lilinissila