Vinkit Porvooseen- päivä Porvoossa!

Alkuun haluan kiittää seuraajiani vinkeistä koskien Porvoota. Täytyy myöntää etten edes muista koska viimeksi olen käynyt Porvoossa, vaikka se on niin lähellä ja niin sympaattinen kohde. Tähän kuitenkin tuli muutos kun ystävä sekä minulla sattui sopimaan aikataulut yhteen ja kaikenlisäksi saimme vielä auton lainaan. Mahdollisuus siis viettää täydellistä laatuaikaa idyllisessä Porvoossa.

Koska minä ja ystäväni rakastamme aamupaloja, oli sanomattakin selvää että suuntaisimme suoraan sängystä autoon ja kohti Porvoon aamupalatarjontaa.  Alkuun aamupala tarjontaa oli vaikea löytää arkena, mutta lukuisten lukija suositusten jälkeen suuntasimme pieneen ja sympaattiseen paikkaan nnimeltä Aatos Cafe! Valinta osui tähän kohteeseen siitä syystä, että täältä sai valita toiveiden mukaan 3 tai 4 tuotetta aamupala komboonsa. Hinta Aatoksessa aamupalalle oli 15-19€ luokkaa riippuen juuri valitsemastasi vaihtoehdoista. Valitsimme ystäväni kanssa jugurtin granolalla sekä itsetehdyllä hillolla. Minä otin avocadolla ja fetalla täytetyn sämpylän ja ystäväni valitsi frittata munakasta. Makeaksi herkuksi otimme nutellalla, banaanilla sekä mustikalla täytetyt croisantit, jotka oli muuten todella hyviä kahvia unohtamatta!

Ehdottomasti parasta paikassa oli monipuolinen mutta ei kuitenkaan liian laaja valikoima, erittäin ystävällinen asiakaspalvelija (mahdollisesti paikan omistaja) sekä runsaat koot. Yllätyimme molemmat valitsemiemme tuotteiden runsaudesta. Kokonaisarvosanaksi aamupalalle sekä paikalle annoimme muistaakseni 9-/10 ihan vain siitä syystä että molemmat viihdymme hieman valoisemmassa ympäristössä sekä jugurttikulhossa olisi saanut olla enemmän granolaa, jonka vuoksi jugurttia jäi turhaan yli. Maut olivat sen sijaan erittäin miellyttäviä sekä aamupalalla oli paljon gluteenittomia vaihtoehtoja.

Muita seuraajien suosittelemia aamupalapaikkoja:

  • Aatos Cafe
  • Cafe Postres
  • KeaKoffee
  • Cafe Cabriole
  • Cafe Rongo

Aamupalan jälkeen suuntasimme sulattelemaan mahoja kävelemällä ympäri Porvoon keskustaa, jokirantaa sekä vanhaa Porvoota. Vanhaa henkeä huokuvien ja maalista kuluneiden ovenkarmien sisältä löytyi monen monta ihanaa pientä sisustus putiikkia, joiden tavaroita hypistelimme monta tuntia. Sisustuskaupoista löytyy paljon piensisustustavaraa, ihania pellavaliinoja, lakanoita, käsintehtyjä astioita unohtamatta pellavasta tehtyjä vaatteita sekä antiikkitavaraa. Muutamassa putiikissa myytiin myös aivan ihania isompia sisustustavaroita sekä mattoja. Vaikka asuntomme on suhteellisen tuore ja kalusteet uusittu isompaan asuntoon sopivaksi, en voinut olla kokematta sisustuskuumetta kaikissa ihanissa kaupoissa.

Tuntien kauppojen kiertelyn ja maisemien ihastelun jälkeen suuntasimme taas lempipuuhamme pariin- syömään! Lounaspaikaksi valikoitui Beispiel. Kyseinen paikka on ilmeisesti tunnettu lounaastaan ja erityisesti pasta/burgeri vaihtoehdoista. Meidän valinnaksi kuitenkin valikoitui freesi ja herkullinen falafelannos. Annoksen hinta oli muistaakseni 19€ ja piti sisällään runsaan leipävalikoiman, alkusalaatin, falafelia, herkullisia varhaisperunoita, paistettua munakoisoa, halloum juustoa, parsakaalia, hummusta, tsatsikia, oliiveja sekä paistettua persikkaa. Tälle paikalle annoimme arvosanaksi 8,5/10. Paikka oli kiva ja selkeästi paljon porukkaa juuri lounasaikaan. Mahdollisuus olisi ollut syödä myös ulkona, mikä on mielestäni aina plussaa etenkin näin kesäisin. Ruoka kuitenkin nopeasti ja se oli hyvää. Annos oli mielestäni hyvä mutta liian suolainen. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja saimme vielä ladata laturia ystävällisesti ravintolalta.

Muita seuraajien suosittelemia lounaspaikkoja:

  • Cafe Postres
  • Gabriel 1763 (Pizzat)
  • Zum Beispiel
  • Fryysarinranta

Vaikka herkkuhiirinä tarkoituksemme oli mennä myös kakkukahveille, todellisuudessa olimme jo niin täynnä että kakut oli jätettävä seuraavaan kertaan. Sen sijaan suuntasimme jääkahveille paljon suosituksia saaneeseen Cafe Postressiin. Postressissa oli muutama ulkopaikka, jossa saimme siemailla jääkahvia auringonpaisteessa. Paikka oli sisustukseltaan myös viihtyisä ja kahvikuppeina ihania käsintehtyjä kuppeja. 

Seuraajien suosittelemia kahvi/jälkiruokapaikkoja:

  • Cafe Cabriole (kakkuja)
  • Keakoffee
  • Vanhan Porvoon glassikko (jäätelö)
  • Tuorilan kotileipomo (leivoksia, leipiä & pullaa)
  • Cafe Fanny

Rajallisen aikataulun ja täyteen ahdettujen mahojemme vuoksi emme päässeet ravintolaherkkuja kokemaan. Tässä kuitenkin vielä:

suosituksia hyvistä ravintoloista Porvoossa:

  • SicaPelle (moderninen ja pieni skandiravintola)
  • Meat District (Liharavintola, jossa kiva ulkoterassi)
  • Fryysarinranta (Klassikko paikka joen varrella)
  • Sinne (Pohjoismaalaista lähiruokaa)

Vaikka lähdimme hyvissä ajoin aamusta ja palasimme vasta iltapäivällä, aika hurahti taas aivan liian nopeasti. Varaa siis hyvin aikaa tai vietä vaikkapa kokonainen yö Porvoossa. Ennen suuntaamista kotiin, kurvasimme vielä Brunbergin tehtaanmyymälän kautta hakemaan tuliaisia siskoillemme (ja vähän itsellemme). Mikäli käyt Porvoossa ja haluat ostaa kyseisiä herkkuja tehtaanmyymälästä, huomioi että tämä on keskustasta muutaman minuutin ajomatkan päässä (ei siis keskustassa). Alkuun ihmetteli kuinka muistamamme tehdasmyymälä on muuttunut tavalliseksi kaupaksi, mutta sitten paikallinen kertoi että tehdasmyymälä on hieman etäämmällä. Hyvä me blondit!

Mikäli haluat lisätä muita hyviä Porvoo vinkkejä yllämainittuihin, jatka suosituksia ehdottomasti kommenttikenttään. Toivottavasti saat näistä hyötyä kun olet suuntaamassa Porvooseen.

-Kiira

Voihan kesämasennus!

Kesä lähenee loppujaan tai ainakin suurin osa omasta lähipiiristäni on jo palailemassa takaisin töihin ja rutiinien pariin. Itse vietän vielä puolilomaa elokuun toisiksi viimeiseen viikkoon saakka, jolloin vihdoin koulu alkaa. Kyllä sanoin VIHDOIN, sillä koulun alkua on odotettu jo heinäkuusta lähtien, sekä uudet kalenterit ja vihot on ostettu jo aikoja sitten. Kuulostaako hullulta?

Kesäkuu meni suhteellisen kivasti, sillä suurin osa asiakkaistani oli maisemissa ja työt pyöri normaalisti. Olen kokoajan somekanavilla puhunut olevani puolilomalla, sillä yksilövalmennukset ja jumppatuntini ovat olleet normaalisti viikoittain. Tämän lisäksi toiminimeni liittyvät asiat olen voinut hoitaa koneella oman aikatauluni mukaisesti. Tämä on siis jättänyt suhteellisen kivasti joustovaraa muulle elämiselle, jolloin olen myös voinut nauttia kesästä.

Sitten tuli heinäkuu työt hiljeni ja saapui perinteinen loma ”masennus”. Ja heti alkuun haluan huomauttaa että masennuksesta puhun nyt vertauskuvainnollisesti, sillä minulla ei ole oikeasti koskaan todettu masennusta, enkä myöskään keksinyt vastaavanlaista ilmaisua kyseiselle tunnetilalle. Perinteisestä loma masennuksesta puhun nyt siinä mielessä että olen havainnut viimeisimpien vuosien aikana kokevani samoja tunteita aina loman koittaessa. Älkää ymmärtäkö väärin, loma on toki aina kovin odotettu ja toivottu asia. En kuitenkaan ole välttynyt näiltä tunteilta ainakaan viimeiseen kolmeen edelliseen vuoteen.

Tylsyys, yksinäisyys, toimettomuus, laiskuus, merkittömyys ja monia muita ei niin positiivisia tunteita olen kokenut lomani aikana. Miksi? Olen tullut siihen tulokseen että hektisen arkeni myötä (AMK opiskelu, yrittäjyys, työt, some) on vaikea olla tekemättä mitään. Se että on tottunut tekemään paljon asioita ja yhtäkkiä pitäisi osata olla tekemättä mitään, vaati mielestäni alkuun totuttelua ja irtipäästämistä. On vaikea sammuttaa takaraivossa pitkään kolkuttanutta ”tee duunia, opiskele ja lue jotta selviydyt” ääntä. Ei ihminen ole kone jonka voi loman koittaessa vaihtaa ON moodista OFF tilaan. Ainakin olen huomannut sen olevan äärimmäisen vaikeaa minulle. Tiedän ettei huonoa omatuntoa pitäisi aiheesta kokea, sillä loma kuuluu kaikille ja lepo on enemmän kuin tarpeellista jokaisen kohdalla, säilyttääkseen pään kasassa. Vaikka tiedostan loman merkityksen en voi kokemilleni tunteilleni mitään.

Nyt kun olen huomannut kokevani samoja fiiliksiä viimeisimmät vuodet, olen pyrkinyt purkaa näitä ja selvittämään mistä ne johtuvat. Huomaan erityisesti nauttivani asioista kun saan jakaa ne läheisteni kanssa. Kun pääsääntöisesti kaikki ympärilläni ovat palkkatöissä on luonnollisesti lomat hyvin tiukkaan säädelty sen mukaan miten töistä on saatu vapaaksi. Mikäli lomat eivät ajoitu läheisimpien kanssa samaan ajanjaksoon on luonnollisesti yhteinen tekeminen haastavampaa. Vaikka olen aina kokenut tarvitsevani omaa aikaa ja rauhoittumista, olen huomannut etten ehkä sittenkään ole niin kotihiiri kuin luulin. Nautin yhdessäolosta ja erilaisesta tekemisestä ja kokemuksista. Yksin tehtynä erilaiset asiat ei tunnu läheskään niin mukavalta kuin hyvässä seurassa. Totta kai ymmärrän että töitä on tehtävä silloin kun niitä on ja lomat pidettävä silloin kun pystyy. Kuitenkin jatkuva tekemättömyys tai yksinolo tylsistyttää minut kuoliaaksi. Ja taas jotta ette ymmärrä väärin on ajoittainen rentoutuminen sohvalla tai koko päivän löhnääminen sängyssä telkkaria katsellen enemmän kuin jees. Silloin kun tekemättömyys on oma valinta, pystyy siitä myös täysillä nauttimaan. Kun toimettomuus ja yksinolo ei olekaan oma valinta, muuttuu rennon oleilun merkitys päinvastaiseksi.

Summa summarum tänä kesänä meinasin vajota taas samaan masennus moodin kavereiden ja perheen ollessa kiireisiä ja hetkeksi vajosinkin. Vaikka edelleen yksin ollessani huomaan avaavani läppärin turhan usein ja tekeväni töitä, jotta kokisin tekeväni jotain hyödyllistä, olen myös edelliskesään verrattuna pystynyt nauttimaan oleilusta yksin enemmän kuin ehkä aikaisemmin. Koska en koe nauttivani kotona makaamisesta paria päivää kauempaa, olen tehnyt kesällä paljon asioita ihan vain omassa laatuseurassani! 😀 Olen viettänyt ihania piknik hetkiä auringossa, olen käynyt kävelyillä ja kävellyt teillä joista en ole aikaisemmin kulkenut (btw niitä löytyy yllättävän paljon ihan vain kotikulmilta kun miettii asiaa), olen treenannut sekä istuskellut puistoissa nauttien ilmasta hyvä podcasti seuranani. Olen myös kahvitellut lukuisissa kahviloissa ja rustannut tavoitteita sekä unelmia ylös miettien elämää.

Australiassa pääsääntöisesti yksin reissatessani tein hyvinkin paljon asioita yksin nauttien vapaudesta ja yksin olon mutkattomuudesta. Nyt vuosien jälkeen huomaan yhä enemmän kadottavani ulkomaalta imetyt vaikutteet ja vajoavani takasin suomimoodiin. Australiassa saatoin matkustaa satoja kilometrejä ihan vain katsomaan jotain vuorta tai moikkaamaan random tuttua toiselle puolelle maata, joten miksi se muka on niin vaikeaa poistua kotoa ja nauttia kesästä tehden erilaisia asioita, vaikka sitten yksin?

Joillekkin kesä ja tekeminen taas saattaa aiheuttaa paineita. Monelle kesä on pelkkää suorittamista juuri tästä syystä että nyt pitäisi olla aikaa nähdä kaikki sukulaiset, tehdä ne asiat jotka to do- listalle asetti, puunata koti kesäkuntoon, puunata itsensä kesäkuntoon, panostaa parisuhteeseen tai riekkua juhlissa etsimässä sitä parisuhdetta, pitää käydä festareilla, lukea kirja, nähdä ystäviä, siivota kaapit järjestykseen, käydä mökillä, huoltaa ja laittaa mökki kesäkuntoon, saattaa keskeneräiset projektit loppuun, aloittaa ne projektit joista on haaveillut ja sen lisäksi tehdä jotain uutta jne. Ei ihme että lyhyillä lomilla koetaan stressiä tai masennutaan kun loma on kaikkiin näihin tarpeisiin nähden aivan liian lyhyt. Hyvä esimerkki tästä oli eilen valmennettavani joka stressasi töihin paluuta ennen kuin loma oli kerennyt vielä edes alkamaan!

Juuri nämä monet asetetut tekemiset luo painetta. Kesäisin myös parisuhde saattaa olla kovilla kun oletetaan että toinen on mukana kaikissa omissa suunnitelmissa. Myönnän itse lukeutuvani ajoittain myös tähän kastiin, kun toivoo että voisi viettää yhdessä aikaa vaikka totta kai toisellakin on omat halut, tarpeet ja menot.  Syksyisin ihmiset käpertyvät viltteihin ja pimeyden myötä perustellaan itselle että on ok vain olla kotona. Miksei kesäisin voisi vaan olla jos siltä tuntuu? Määrittääkö siis valon tai lämpötilan määrä sen kuinka paljon saa tai pitää olla sisällä, mikä on perusteltua ja mikä ei? Kuulostaahan se nyt täysin pähkähullulta!

Vaikka itse pidän aktiivisesta elämästä ja teen mielelläni paljon asioita, sain hyvän reality checkin avatessani vanhan kalenterin. Jos nyt en oikeasti vain ole ja nauti, siihen ei ole aikaa myöhemminkään. Kalenterin avaaminen havainnollisti sen mitä viimesyksy ja kevät oli ja mitä se todennäköisesti taas tulee olemaan.

Jotta pystyisit nauttimaan kesästä oikeasti niin tässä lyhykäisesti vielä muutama vinkki, joita itsekin pyrin toteuttamaan nyt kesäloman loppuajan:

  1. Tunnista OMA tarpeesi ja tee sen mukaan asioita!
  2. Älä lataa liian suuria vaatimuksia itsellesi äläkä läheisillesi!
  3. Kaikkeen ei voi eikä tarvitse pystyä!
  4. Vältä kuluttavia asioita ja stressiä. Sen sijaan tee asioita jotka energisoivat ja lataavat akkuja. Jos kesällä et lataa itseäsi niin milloin sitten? Et ainakaan töihin palauduttuasi!
  5. Muista myös että kesästä voi nauttia vaikka yksin ja uskaltaudu tekemään samoja asioita joita tekisit myös kavereidesi kanssa!
  6. Jos joku asia ei onnistu/menee pilalle niin älä jää märehtimään siihen. Miksi tuhlata aikaa kun sen voisi käyttää johonkin parempaan?
  7. Älä vertaa itseäsi muihin. Jos joku nauttii aktiivisesta tekemisestä, se ei tarkoita että sinunkin on tehtävä jotain!

-Kiira

MY DAY- torstai!

MYDAY- torstai päivän viettoa, joka pitää sisällään mansikanpoimintaa ystävien kanssa, kummankaa kyselyitä kaverin kanssa aurinkoa ottaen, treeniaamista ja treenivinkki sekä avopuolison kanssa hengailua. Täydellinen ja chilli kesäpäivän vietto. Ei mitään ihmeellistä mutta kuitenkin paljon kaikkea ihanaa!

-Kiira

Q & A – kysymyksiä ja vastauksia!

Kiitos kaikille instagramissa @kiirakirsikka lähetetyistä kysymyksistä. Videolla vastaus muun muassa kadunko mitään? Viimeisin asia jonka olen ostanut? Millaisia määriä syön päivässä ja kuinka usein herkuttelen? Olenko aina ollut hoikkavartaloinen sekä mikä on elämäni vaikein ajanjakso? Näiden lisäksi vastauksen monen moneen muuhun kysymykseen videolla. Muista painaa peukkua ja tilaa kanava, jotta saat ilmoituksen uusista videoista ensimmäisten joukossa!

-Kiira

Viikon asut!

Tällä videolla kuvasin yhden viikon ajan kaikki asut. Löytyykö liikunta-alan valmentajalta päältä muuta kuin jumppavaatetta? Entä mitä mulla oli päällä viikonloppuna? Kurkkaa video niin tiedät! 🙂

-kiira

Kun parisuhde hukkuu arkeen!

Kuvan reppu TÄÄLTÄ!

Onko teistä koskaan tuntunut siltä että parisuhde hukkuu arkeen? Tunne siitä että olette enemmän kämppiksiä kuin rakastavaisia? No musta on ja mun mielestä se on jollain tapaa pitkissä parisuhteissa myös ihan normaalia. Hälyttävää on jos kyseiselle tunteelle ei tee mitään. Olen aina ollut enemmän parisuhde ihminen kuin sinkkuna viihtyvä, vaikkakin melko itsenäinen ja omaa tilaa myös kaipaava, joten vuosia kestäneiden suhteiden aikana olen kokenut jos jonkinlaista tunnetta. Ensimmäisen suhteeni kesti kaksi vuotta. Toinen suhteeni oli kestoltaan noin kuusi vuotta. Nykyinen avoliitto on kestänyt jo yli neljä vuotta ja toivottavasti monia kymmeniä kymmeniä vuosia vielä eteenpäin. Näiden vuosien aikana on siis koettu vaikka ja mitä, eikä mitkään tunteet tule siis puskista. Erilaiset tunteet ja fiilikset on mielestäni inhimillisiä ja normaaleja. Kuitenkin se miten niihin suhtautuu ja miten niitä kykenee käsittelemään on avainasemassa parisuhteen lopputuloksessa.

Aikaisemmat parisuhteet ovat opettaneet siis yhtä jos toista. Haluan ajatella että kaikki tapahtuvat syystä ja kaikessa on aina jotain hyvää. Kaikista epäonnistumisista niin elämässä kuin parisuhteissa on jotain oppia mitä halutessaan pystyy ammentaa tulevaisuuteen. Epäonnistumiset ja pettymykset on mielestäni oiva hetki pysähtyä ja tarkastella omaa toimintaa. Miksi näin kävi? Miten minä vaikutin tai olin vaikuttamatta siihen? Miltä minusta tuntui tai ei tuntunut? Mikä tilanteessa on sellaista jota en tekisi seuraavan kerran? Itsetutkiskelun lisäksi avainasiassa on myös kommunikointi. Mitä avoimempi ilmapiiri sen paremmin kaikesta pystyy keskustella ja sen myötä kynnys tunteiden kertomiseen madaltuu. Koen että kommunikointi on se mikä on vuosien myötä myös kehittynyt aivan valtavasti ja se tekeekin nykyisestä suhteestani vahvan. Halusin kirjoittaa ajatuksiani parisuhteen hukkumisesta arkeen, sillä kiireisten elämän myötä myös tämä tunne on tullut minulla vastaan enemmän kuin yhden kerran. Emme kuitenkaan ole jääneet märehtimään asiaa vaan aina lähtenyt ratkaisukeskeisesti purkamaan fiiliksiä. Olen toki sitä mieltä että elämä on niin lyhyt ja ainutlaatuinen jota ei pitäisi hukata olemalla onneton. Toisaalta olen sitä mieltä että parisuhteissa saati avioliitoissa luovutetaan nykypäivänä aivan liian helposti.

Kuvan reppu TÄÄLTÄ!

Suhteeni alusta alkaen tiesin ettei tämän hetkinen suhde tulisi olemaan se tavallisin ja helpoin. Vaikka ihmisenä tarvitsen omaa aikaa ja tilaa elää omaa (suhteellisen kiireistäkin) elämääni, koen että olen myös sellainen joka vaatii huomiota parisuhteen ja kipinän ylläpitämiseksi. Otin siis tietoisen riskin ryhtyessäni suhteeseen urheilijan kanssa. Tiesin että avopuolisoni tulee olemaan paljon poissa eikä rahaa tule tulvimaan ovista ja ikkunoista, sillä suomessa tuetut urheilulajit ovat hyvin riippuvaisia mediaseksikkyydestä ja osittain menestyksestä. Vain paria lajia lukuun ottamatta suomessa on siis erittäin harvinaista pystyä elättämään itseä urheilulla tai urheilijana. Oli siis sanomattakin selvää ettei meidän talous tulisi rypemään rahassa, matkustelu ja oman asunnon haaveet oli pistettävä määrittelemättömäksi ajaksi tauolle. Lisäksi tulisimme elämään kädestä suuhun ainakin sen aikaan kun molempien opiskelut olisivat pulkassa ja ainakin toinen meistä olisi vakituisessa työsuhteessa. Sanomattakin on selvää ettei tähän tilanteeseen lapsi sopisi. Loppupeleissä materia on vain materiaa ja tärkeintä on rakkaus. Tai ainakin niin koitan lohduttaa itseäni aina kun kateellisena fiilistelen kavereiden muuttamista omiin omistusasuntoihin. Mutta kun sinun rakkaus on jatkuvasti poissa kisoissa tai leirillä tai kun hän on kotona mutta itsellä pukkaa ympäripyöreitä päiviä töissä, mistä löytää yhteinen aika kipinän ylläpitämiseksi? 

Suhteen luonne on mun mielestä avainasiassa selviytymisen kannalta. Huh kuulostipa raadolliselta, mutta selviytymistä täälläkin on välillä ollut. Arjesta ja niistä hetkistä kun on yhdessä tulee tehdä merkittäviä. Merkittävällä en tarkoita rahallista panostusta tai sitä että sen tarvitsisi olla erikoista, vaan ennemminkin aitoa läsnäoloa. Molemminpuolista sitoutumista, ymmärrystä ja panostusta niihin hetkiin silloin kuin se on mahdollista. Vaikkakin nykyään meillä on paljon enemmän aikaa yhdessä kuin esimerkiksi seurustelun alkuvuosina, meillä on edelleen jäänyt perinteeksi treffipäivät. Treffipäivät on sellaisia kun molemmat välttää puhelimella oloa, keskittyy toiseen ja tehdään yhdessä jotain erilaista kivaa. Esimerkiksi viimeksi treffipäivänä me pakattiin eväitä reppuun ja käveltiin jätkäsaaresta sillan toiselle puolelle istumaan lauttasaaren kallioille. Me juotiin rauhassa kahvia termareista, syötiin eväsleipiä ja istuttiin lähekkäin käsistä kiinni pitäen. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin spesiaalia. Mun mielestä jo se että poistuu rutiini ympyröistä tekee paljon. Etenkin kun nykyisenä yrittäjänä tekee paljon kotona töitä niin  välillä tuntuu että kotona seinät kaatuu päälle ja on päästävä muualle. Mikset treffipäivät voisi olla jotain perinteisempää esim leffassa käyntiä, ruokailua tai uusien asioiden kokemista yhdessä. Yhtenä päivänä esimerkiksi Jarno tuli pelaamaan mun kanssa tennistä kun se tiesi kuinka paljon siitä pidän. Mä taas vastavuoroisesti kökötin ulkona kylmässä katsoen kun hän väkersi kuntopalloa. Jos et oo muuten nähnyt tätä DYI kuntopallo videota niin pääset siihen TÄSTÄ!

Parisuhde on siis vastavuoroista ja tasavertaista kumppanuutta. Jos toisella herää jonkinlaisia tunteita, tulee tunteista pystyä puhumaan ilman että toinen hyökkää vastaan ja huutaa päälle. Tämä aiheuttaa vaan sen ettei suhteessa uskalleta avautua. Sen sijaan että heti ollaan luovuttamassa tulisi keskustella siitä mitä toinen milläkin hetkellä kaipaa. Tämä on mielestäni ratkaisu pitkään ja toimivaan parisuhteeseen. 

Vaikkakin meidän joka kuukautinen treffipäivä ei ole vähään aikaan pitänyt (ylläri ylläri töiden ja kiireiden vuoksi), niin huomasin taas yllättäen kaipaavani kahdenkeskistä rutiinien ulkopuolista kahdenkeskistä aikaa. Siispä tulevana lauantaina olisi taas treffipäivä ja Jarno sanoikin että haluaa viedä mut brunssille. Ah rakastan ruokaa, jotenka mulle se käy enemmän kuin hyvin. Sen lisäksi me tehdään jotain mitä ei olla vähään aikaan tehty. Ehkä mennään pelaamaan bilistä tai keilaamaan. Tai ehkä me vaan kävellään ja fiilistellään linnanmäkeä ja käydään pussauskopissa. Se on kuitenkin varma että lauantaina somettelut jää vähemmälle ja aijon keskittyä hetkeen. Treffailu ei mun mielestä katso parisuhteen kestoa tai sitä asutaanko yhdessä tai ollaanko jo naimisissa. Päinvastoin! Treffailu ylläpitää parisuhteen kipinää ja estää parisuhteen hukkumista arkeen. 

Mikäli sä tunnistit ettette ole parisuhteessanne viettäneet hetkeen yhteistä laatuaikaa niin kaivakaa kalenterit esiin ja sopikaa treffipäivä. Älkää kokeko sisällöstä niinkään painetta tai sitä että sen pitäisi olla erikoista. Nauttikaa toisista, katsokaa syvälle silmiin ja pitäkää toisianne kädestä. Muistakaa siis myös läheisyys. Koska viimeksi olette esimerkiksi kiihkeästi suudelleet? Myös tällainen ihan tavallinen asia saattaa jäädä arjen astuessa kuvaan, vaikka suhteen alussa se oli parasta ikinä! Parisuhde ei ole asia jota kannattaa ottaa itsestäänselvyyttä vaan se vaatii panostusta ja uhrauksia toimiakseen. 

<3

-Kiira

Kesäkilot ja kesän syöminen!

Kuvat kesäiseltä päivä visiitiltä suomenlinnasta!

Energistä huomenta! Tässä postauksessa pohdin yleisesti kesän syömisiä. Ajatus lähti kahvia hörppiessäni ja somea selatessani. Puhelimen näyttöni valtasi joko erilaiset sponsoroidut mainokset kesän kevennyksistä ja dieeteistä tai sitten onnellisen hymyn ja viinilasin kera varusteltuja kesäkuvia. Tuntuu että suomalaiset ovat täysin eri kansaa kesäisin. Kultin omaisesti kaikkien on pakko grillata makkaraa, juoda bisseä puistossa ja herkutella aamusta iltaa, ikään kuin kesä olisi yhtä pitkää viikonloppua.  Jos et näin tee olet outo ja et varmasti nauti kesästä täysin rinnoin. Kesä eletään täysillä viimeistä päivää ja sitten masennutaan syksyllä kesäkiloista kun todellisuus koittaa ja ilmat viilenee. Miksi näin? Eikö vain olisiko helpompi elää tasaisen onnellista elämää pitämällä ne tasaiset hyvät perus rutiinit siellä taustalla ja samalla nauttia kesästä? Mielestäni tasaisuus on aivan liian aliarvostettua!

Vaikka kesä on lyhyt, itse suosin rutiineja läpi vuoden riippumatta vuodenajasta ja paikasta, sekä siitä mitä minkäkin juhlan ja vuoden ajan mukaan ”kuuluisi” syödä. Tämä ei poissulje ettenkö jouluisin syö palaa kinkkua tai kesäisin käy jäätelöllä. Tämä ei myöskään tarkoita että jokaisena aurinkoisena päivänä minut löytää jäätelöaltaalta tai että joka kerta kun työpaikan pöydällä on herkkuja tarjolla, että niitä olisi syötävä. Kun perus runko on läpivuoden säännöllinen, oma hyvinvointi on (niin fyysinen kuin psyykkinen) tasaista ilman suuria heittelyitä. Herkut ja viinilasilliset maistuvat extra hyviltä kuin niitä ottaa harvemmin ja tekevät kerrasta spesiaalimman. Kyllähän sen jokainen tietää ettei ylimättäämisen jälkeen tule hyvä olo ja toisaalta ettei syömättömyys ja epäsäännölliset ateriarytmit ole hyväksi.

Haluan kannustaa ihmisiä ajattelemaan muutoinkin kuin sen makkaran ja kaljan kautta. On paljon muutakin ihanaa miten voi kesästä nauttia, mutta jos kyse onkin siitä ettemme ole tottuneet siihen? Jos emme uskalla tai halua olla erilaisia? Jos aina on tehty jotain niin onhan se helpompi tehdä samalla tavalla kuin rikkoa rutiineja ja testata uutta. Loppujen lopuksi jos joka päivä herkuttelee tai nauttii normaalista poikkeavista asioista loman kustannuksella, kuinka kauan menee ennen kuin se muuttuu normiksi? 

Aineenvaihdunta on yksi ja sama läpi vuodet. Toki hikoilu, liikunnan lisääminen/karsiminen vaikuttaa aineenvaihduntaa ravinnon ja unen ohella. Ravintopäiväkirjoja tarkastelleena yksi yleisimpiä ongelmia on herkuttelun lisäksi ruokarytmit. Syödään ehkä jotain aamulla, siis mikäli kaapista sattuu löytymään jotain. Lounas saattaa venyä etenkin lomalla ollessa jos/kun herää myöhemmin ja rytmit siirtyvät entistä myöhäisemmäksi. Hupsheijaa ja huomaatkin että kello on jo paljon etkä ole edes päivällistä syönyt. Näin huomaamatta ruokarytmit venyvät laittoman pitkiksi ja aterioita kertyy päivälle vähemmin, mikä on aineenvaihdunnan kannalta huonompi asia. 

Haluisin kuitenkin jo hyvissä ajoin ennen kesän loppua muistutella sinua kohtuudesta ja järkevyydestä. Grilliin voi laittaa muutakin kuin makkaraa. Opettele uutta ja kurkkaa esimerkiksi kauppojen ilmaisia reseptilehtisiä, joista saa loistavia vinkkejä kausiruokiin. Muista liikkua edes vähän. Tee jotain erilaista mitä et arjessa ennättäisi tehdä, kuten pelata tennistä niin kuin minä olen nyt kesällä tehnyt.  Ihan joka ilta ei tarvitse juoda saunakaljaa tai juoda edes sitä yhtä lasia viiniä. Mikset kokeilisi ennemmin jotain raikasta ja terveellisempää moctailia (alkoholitonta drinkkiä)? Kun liikunta ja terveelliset tavat pysyy taustalla edes jollakin tasolla, on sinun huomattavasti helpompi vastaanottaa arki ilman masennuksia ja täystyrmäystä vasten kasvoja.

Eväänä suomenlinnan päiväreissulla muunmuassa Foodinin kookosvesi sekä lakritsitaateleita, NAM!

Jos huomaat jatkuvasti selittäväsi itselle miksi juuri tämä tilanne vaatii karkkipussin tai miksi juuri nyt on aivan pakko saada viiniä, olisi hyvä pysähtyä miettimään asian todellisuutta! Onko tilanne oikeasti erikoinen vai kenties nälän aikaansaamaa ylimääräistä mielitekoa? Onko kyseessä yksittäinen nautinnollinen hetki vai ympäristön ja yhteiskunnan luomaa tapa tottumusta? Haluan vielä korostaa että todellakin kesästä kuuluu nauttia täysin rinnoin, mutta nautinnon tapoja on myös muita kuin ne epäterveelliset valinnat. Itse nautin suunnattomasti kesän aikatauluttomuudesta kun pääsee treenaamaan silloin kun on energisimmillään ja vaikka kasi kertaa päivässä jos mieli tekee.

Uskalla olla erilainen ja tehdä pääsääntöisesti hyviä valintoja itsellesi, unohtamatta elämästä nauttimista. Näin kesän jälkeen syksy on huomattavasti mukavampi vastaanottaa, niin fyysisesti mutta myös psyykkisesti!

-Kiira

Kesän 2019 Bucket List!

Vaikkei ilmat ole (vielä) olleet niin kesäisiä kun olisi voinut olla,  siitä huolimatta olen fiilistellyt kesää täysillä jo siitä saakka kun koulu jäi kesälomalle. Koska rakastan listoja niin kauppalistoja, to do- listoja, pakkaus listoja, mutta etenkin sitä kun saa yliviivata listasta jonkin asian suoritetuksi, olihan minun tehtävä kesän alkajaisiksi myös kesän oma bucket list jotta voin toivottavasti yliviivailla syksyllä. 😀  Itse asiassa tein listan myös viimevuonna ja se toimi mielestäni hyvin. Minulle tavoitelistat eivät tuo suorituspaineita tai tunnetta siitä että nyt on pakko suorittaa. Bucket list on ennemminkin muistutus sellaisista asioista joita olisin halunnut aikaisemmin jo tehdä, mutta kiireiden vuoksi en ole pystynyt. Lisäksi minulle kesään kuuluu muutama vakio asioita, jotka roikkuu listalla aina vuodesta toiseen.  Koska itsellänihän on kesäloma jo periaatteessa koulun tauon myötä alkanut, päätin julkaista listani nyt jo heti kesäkuun kärkeen.

Aloitetaan turvallisesti niistä asioista jotka roikkuvat kesän bucket listalla aina vuodesta toiseen:

  • 1. Pelaa niin paljon tennistä kunnes et saa enää ruinattua kavereita pelikaveriksesi
  • 2. Käy uimassa sekä uima-altaassa että järvessä/meressä
  • 3. Nauti auringosta ja älä pala
  • 4. Päästä grillailemaan
  • 5. Kesän vakio on kokea ainakin kerran kuuman kesäpäivän puisto piknik & viinittely

Tennis on listallani vuodesta toiseen, sillä joka ikinen kerta kun pääsen pelaamaan tennistä, mietin miksen tee tätä useammin! Tenniksen ainainen ongelma on vaan se ettei sitä oikein voi tehdä yksin. Kaverit, mikäli luette tätä tekstiä niin varautukaa jo henkisesti jatkuvaan pelikaveri vinguntaan! 😉 Joskus auringonottaminen oli melkein jo pakkomielle. Rusketus oli cool ja jokaisen aurinkoisen päivän auringonsäteiden alle oli päästävä grillaamaan nahkaa. Moni aina toitottaa että pakko päästä ulos koska suomi ja suomen sää. Ikinä ei muka tiennyt jos tulee enää aurinkoisia päiviä. Nykyään meininki on vähän eri ja pakonomainen ruskettuminen on enemmänkin vaihtunut ulkoilusta nauttimiseen muutoin kun foliopaperi aurinkopyyhkeenä ja aurinkoöljy aurinkorasvana. Muistakaa ettei kesällä ole pakko olla ulkona vaikka olisi kuinka aurinkoista. Jos tekee mieli jäädä kotiin niin se todennäköisesti on enemmän kuin ookoo. Välillä tuntuu että rusketusta haetaan pakonomaisesti vaikka väkisin ja koetaan morkkista siitä jos ei olla ulkona. Mitä tulee puisto piknikkiin, moni varmasti tietää etten käy ulkona bilettämässä ihan kauhean usein. Kuitenkin kesän vakioon kuuluu kuuman auringon alla hauskasti humalluttava viinin siemailu ja herkullisten piknik eväiden napostelu kavereiden kesken. Parasta!

Nämä seuraavat asiat on sellaisia joita haluaisin tehdä, mutta jotka usein jäävät tekemättä:

  • 6. Lukea kirja
  • 7. Testata jotain uutta
  • 8. Käyttää paljon mekkoja ja hameita
  • 9. Käydä kampaajalla
  • 10. Matkustaa ulkomaille
  • 11. Harjoittaa kotimaan matkailua

Olen todella huono ja hidas lukemaan. Paksut kirjat ja edessä häämöttävät lukuisat sivut toisensa perään saavat minut usein ahdistuneeksi. Musta olisi kuitenkin ihana olla kirja ihminen ja siksi about joka kesä tavoitteena on lukea edes yksi kirja. Lisäksi tykkään tehdä ja testata uusia juttuja, mutta usein ne uudet jutut jää tekemättä aikataulullisista syitä. Siksi kesä ja vapaampi aikataulu on ideaalimpaa aikaa tähän, tosin jostain syystä ne vanhat kivat ja toimivat jutut kuitenkin kiilaa uusien edelle. Katsotaan miten tänä vuonna käy! Niin kuin aikaisemmassa ”asioista joista pidän, mutta mihin en itse kykene” -postauksessa kerroin etten ole juuri mekko ja hame ihminen. Kuitenkin vaatteenahan nämä ovat äärimmäisen rentoja ja näyttäviä, joten siksi tavoitteena on tuntea itsensä hulmuavissa helmoissa kotoisaksi. Varoitus! Seuraava lause usein järkyttää monia: olen käynyt kampaajalla viimeksi vuonna 2016 jolloin siskoni meni naimisiin. Sen jälkeen tavoitteena joka vuosi onkin ollut kampaajalla käynti. Koska itselleni ulkonäkö ei ole prioriteetissa niin korkealla se jää usein tekemättä. Lisäksi laiskuuttani en ole jaksanut metsästää hyvää ja luotettavaa kampaajaa, jolla raidoitus ei maksaisi miljoonaa. Ehkä tämä vuosi on kuitenkin se kun skarppaan ulkonäkö asioissa! 😀

Seuraavat asiat on sellaisia, joita erikseen asetin tätä kyseistä kesää ajatellen:

  • 12. Tehdä extempore asioita
  • 13. Käydä uusissa paikoissa syömässä
  • 14. Oppia omaan alaan liittyen jotain uutta
  • 15. Viettää enemmän aikaa läheisten ja kavereiden kanssa
  • 16. Noudattaa omia kesän treenisuunnitelmia
  • 17. Poimia mansikoita
  • 18. Juosta puolimarathon
  • 19. Ottaa siskoni lapset ainakin yhden kerran yökylään
  • 20. Olla tekemättä mitään

Extempore asiat on yleensä sellaisia jotka vaatii vapaata aikaa. Tätä harvoin arjen kiireessä on joten kesä on erinomaista aikaa toteuttaa mielitekoja. Jos yhtäkkiä tekee mieli tehdä päiväreissu toiseen kaupunkiin tai käydä yö uinnilla niin kesäloma it is! Varmasti moni tietää että rakastan ruokaa, mutta näin opiskelija/yrittäjä budjetillä ei ihan joka päivä pääse herkuttelemaan kahviloihin ja ravintoloihin. Kesällä kuitenkin haluan panostaa ja käydä vähintään muutamassa uudessa paikassa syömässä. Työharjoittelun jälkeen sain valtavan motivaatiobuustin ja kesällä tavoitteena on myös perehtyä alaan liittyvään oppimateriaaliin ja joko kerrata vanhoja asioit tai oppia jotain uutta. 

Vaikka olisi enemmän aikaa, ikinä ei voi antaa liikaa aikaa läheisille ja kavereille. Tarkoituksenani on ottaa siskoni lapset kylään, nähdä mummia sekä kavereitani normaalia enemmän. Kesän treenitavoitteeksi olen asettanut itselleni puolimaratonin juoksun joko jossain kisassa tai sitten vain kyseisen matkan juokseminen itsenäisesti. Tämän lisäksi tavoitteenani on parantaa peruskuntoa, sillä PK treenit vaativat usein enemmän aikaa jota normaalisti ei juuri ole. Vaikka se kuulostaa hieman ristiriitaiselta juuri luettelemani pitkän bucket listin jälkeen, yksi suurimmista tavoitteestani tälle kesälle on olla tekemättä mitään. Haluaisin enemmän oppia ihan vain olemaan ja nauttimaan hiljaisuudesta ja tekemättömyydestä. Helposti arjen hektisyys jää päälle ja kaikki pienetkin hetket täytetään vähän niin kuin vahingossakin jollain ”hyödyllisellä”, vaikka itseasiasiassa joskus olisi erittäin hyödyllistä oppia vain olemaan. Viimevuonna lähdin isäni purjeveneelle kreikkaan viikoksi ja tämä oli loistava tapa irtaantua kaikesta ja saada rennosta lomamoodista kiinni, sillä ainut mihin veneestä pääsin karkaamaan oli ympäröivä lämmin turkoosi merivesi. Nyt siihen minulla ei ole mahdollisuutta, joten koitetaan soveltaa samaa fiilistä nyt täällä kotisuomessa.

Palataan näihin siis kesän jälkeen ja katsotaan miten bucket list on toteutunut! 🙂

Kuvat: Johanna Ketola IG: @johannaketo

-Kiira

Paluu koulunpenkille- ensimmäisen vuoden fiilikset!

Tämä postaus käsittelee fiiliksiä vakityöstä koulun penkille palaamiseen ja sitä, mitä kaikkea ensimmäinen vuosi AMK opintoja on pitänyt sisällään. Lisäksi avaan yrittäjyyden ja opiskelun yhteensovittamisen haasteista sekä jaan filiksiäni pääsykokeista tähän päivään.

Urheiluopistosta valmistututtuani mielessä kävi hakea fysioterapian koulutusohjelmaan. Kuitenkin kädessä kuumotelleet liikuntaneuvoja, sekä personal trainer linsenssini saivat minut haluamaan heti konkreettisesti kyseiseen työhön kiinni. Olin jo opintojeni aikana saanut paikan liikunta alalla ja tein jo valmennuksia sekä ohjasin ryhmäliikuntaa. Noin vuoden kokemuksen jälkeen sain vakipaikan kuntokeskusvastaavana. Esimiestyön lisäksi jatkoin sekä ryhmäliikunnan ohjaamista, että yksilö valmennusta. Yhä useampien asiakkaideni kohdalla huomasin kuinka monella on takana kipua, traumaa, leikkausta tai muuten kehollisia ongelmia. Harvemmin asiakas tuli valmennukseen puhtaasti oppiakseen pumpata lihaksia ulkoisista syistä. Kiinnostus fysiologiaan ja toimintakykyyn kasvoi. Valmentajana halusin pystyä auttamaan ihmisiä vieläkin kokonaisvaltaisemmin, sillä olihan itsellänikin taustaa selän reumaattisista kivuista, jonka vuoksi aikoinaan itse alalle päädyin.

Silloisessa vakityöpaikassani oli päällä yrityssaneeraus, joka oli se viimeinen sysäys kohti hakupapereiden vireille laittamista. Kieltämättä papereiden jättäminen oli ajatuksen tasolla melkein vitsi, koska vähättelin itseäni ja ajattelee että miten minä nyt voisin päästä sisään yhteen haetuimmista linjoista ja vielä Helsinkiin. Vähättelystä huolimatta halu ja motivaatio oli sen sijaan todella kova. Itseäni vaan aina stressaa kirjalliset osuuden, sillä koen niiden olevan se suurin kompastuskiveni ei vain lukihäiriöni vuoksi vaan muutenkin. Olen aikaisemminkin maininnut että jos saisin hoitaa kaikki asiat aina puhumalla niin tekisin sen ehdottomasti. Tiesin että mikäli ennakkovalinnasta  ja kirjallisista osuuksista selviän ja pääsen jatkoon, puhun itseni sisään vaikka väkisin.

Esivalintana oli soteli eli sähköinen karsintakoe netissä. Soteli piti sisällään ennakkomateriaaliin perustuvia kysymyksiä, englannin kielen osuuden, matikka osuuden ja muistaakseni äidinkielen osuuden (?). Kirjallisen koen kauhusta huolimatta olin päättänyt antaa kaikkeni sen mitä työn teon ohella kykenin. Muistan kuinka juhannuksena mökillä ollessa muut meni tekemään asioita ja minä luin ennakkomateriaalia. Luin materiaalia niin paljon ja tein alleviivauksia, jotta osaisin vastata sotelin kysymyksiin nopeasti aikaa säästäen (esivalintakokeessa on tietty aika tehdä tehtävät). Ennakkomateriaali ei ollut se mikä eniten jännitti vaan matikka. Suoraan sanottuna olen ihan susi matikassa ja pelkästään ajatus siitä että joudun laskemaan jotain,  vetää mut aivan lukkoon! Vaikka tiesin että laskut ovat simppeleitä, olimme harjoitelleet matikkaa siskoni kanssa ennakkoon.

Sotelista läpi ja pääsykoepäivää kohti. Olin ennakkoon varautunut jos jonkinlaisella testillä ja tilanteella. Ei psykologisia testejä, ei liikunnallisia testejä, ei rytmiikkaa, ohjausta eikä mitään muutakaan. Vain kirjallinen essee, jossa siinäkin aiheena muistaakseni oman motivaation osoittaminen sekä ryhmätilanne. Ryhmätilanteessa oli itseni lisäksi 3 muuta. Aihe josta keskustelimme oli hankalasti muotoiltu. Muistaakseni se oli jotain muuttuva yhteiskunta fysioterapia asiakkaan näkökulmasta.  Mielestäni ryhmätehtävät ja keskustelut on se missä usein pystyn antamaan parastani. Olen muutenkin luonteeltani sellainen että omaan asioista mielipiteen. Sen lisäksi tykkään haastaa ympärilläni olevia kyseenalaistamalla heidän mielipiteitään, jotta he joutuvat perustelemaan sanomisia (vaikka siis itse olisinkin samaa mieltä). Nämä on usein sellaisia asioita joita ryhmätilanteissa mitataan. Sen lisäksi kykyä kuunnella muita ja toimia yhteen ja olla puhumatta toisten päälle. Uskon että ryhmätilanteissa ratkaisujen löytäminen ja perusteleminen on myös se jota havainnoitsijat mittaavat. Fysioterapia on asiakaspalvelua siinä missä mikä muu asiakaslähtöinen työ. Keskustelulla on osoitettava kunnioitusta ja taitoa työskennellä muiden ihmisten kanssa. Onnekseni ryhmätilanne meni hyvin ja saimme paljon keskustelua aikaan. Itse asiassa jännitin kuinka tasaisen hyvin kaikilla meni, että näinköhän pystyin erottautumaan tarpeeksi mutten liikaa. Lopputuloksena ryhmästäni ¾ pääsi sisään.

Muistan kuinka töissä toimistossa ollessani sain tiedon kouluun pääsystä. No luonnollisesti itku, tärinä, paniikkihan siinä tuli. Miten minä voin olla yksi 24:stä joka pääsi sadoista hakijoista sisään? Laitoin heti viestiä läheisimmilleni, joiden kanssa fiilisteltiin puhelimessa. Kun tilanne rauhoittui, alkoi pää täyttyä ajatuksista. Kolme ja puoli vuotta on pitkä aika olla tekemättä ”kunnolla” töitä, sillä olenhan työkeskeinen ja aina tottunut tekemään palkallista duunia. Miten pärjätään taloudellisesti, sillä avopuolisonikin on opiskelija? Olenkohan vanhin luokalla? Mitä jos en löydä samanhenkisiä kavereita? Olikohan pääsy kouluun vahinko? Pärjäänkö opiskeluissa? Mitä jos olen kaikista huonoin luokalla ja kaikki ihmettelevät miten minä olen voinut päästä sisään? Onko opinnot sitä mitä oikeasti haluan? 

No kyllä oli ja on! Vaikka ensimmäiset kurssit olikin täyttä sontaa. Ei siis pahalla, mutta olin orientoitunut täysillä keskittymään fysiologiaan, anatomiaan ja itse työssä vaadittaviin asioihin. Sen sijaan ensimmäinen vuosi starttasi hölynpöly kursseilla, joita ei saanut hyväksiluettua ellei ollut taustalla toista AMK tutkintoa. Alkuun oli siis oppimisen valmiuteen liittyviä asioita, tietotekniikkaa, viestintää, soten asiakasymmärrys asioita, lukupiiri tehtäviä sekä ruotsin kurssi. En siis ollut henkisesti valmistautunut vääntämään Word ja Powerpoint osaamistehtäviä. Alun opinnoissa oli myös paljon muuta, minkä itse sain hyväksiluettua kuten: EA1, englanti, terveysliikunta, hengenpelastus ja osa testauksista. Niin ja stressi siitä onko luokalla sama henkisiä tovereita oli turha. Onneksi oli, enkä edes ollut luokan vanhin! 😉

Parin ensimmäisen kuukauden jälkeen päästiinkin jo enemmän asiaan. Anatomiaa, palpaatiota, mittausta, ultrausta, fysiologiaa, patologiaa, hierontaa ja farmakologiaa eli kaikkea sitä konkreettista tekemistä ja kiinnostavaa uuden omaksumista mistä odotinkin. Toki ensimmäinen tentti oli pieni shokki kun enhän ollut edes kynää pitänyt kädessä pidempiä aikoja since ylioppilaskirjoitusten 2009. Itseopiskelua ja pänttäämistä on paljon ja siinä tullaankin yhteen suurimpaan haasteeseeni. Koska olin myös perustanut uunituoreen toiminimeni, koin velvollisuudeksi tehdä töitä sillä kysyntää oli. Omalla ajalla opiskelu ei siis saanut niin paljon resursseja kuin olisi pitänyt ja usein päiväni venähtivät hyvin pyöreiksi. Tosin siitä saan olla itsessäni ylpeä etten aikatauluhaasteista huolimatta ole saanut yhtäkään hylsyä.  Aamut alkoivat usein laittoman aikaisin omalla treenillä tai valmennuksilla, joista suuntasin suoraan kouluun. Koulusta useimmiten suoraan töihin ja työt päättyivät noin 19-20 jälkeen. Siitä sitten suihkuun, ruoan tekoon, seuraavien päivien valmennusten suunnittelu ja sitten oli aika opiskelun. Ihan yhtä hullunmyllyä siis, mutta koska taloudellisesti en pysty luopumaan töitä ja olin päättänyt myös suoriutua opinnoista, ei siinä muu auttanut kuin selviytyä.

Nimenomaan selviytyminen on ehkä se sana millä tätä ensimmäistä vuotta kuvailisin. Selviytyminen töistä, selviytyminen koulusta ja selviytyminen parisuhteen ylläpitämisestä, kaverisuhteista, kotitöistä, some hommista ja muusta elämästä puhumattakaan. Osalle ystävistäni on ollut hankalampaa ymmärtää tilannettani ja olen siitäkin saanut osakseen kuittaulua jos en ole aina jaksanut tehdä sitä sun tätä, joka on osakseen syönyt henkisesti. Motivaatio ja halu on kuitenki se millä mantraan itseäni jaksamaan. Onneksi avopuolisoni on itsekin paljon poissa niin en joudu elämään ihan niin suuren omantunnon tuskien kanssa, ei sillä että hän minulle painetta toisi (onneksi).

Toinen minkä tiesin tulevan vastaan opintojen alkaessa on bileet. Tiedän että opiskelujuhlia sun muita on alkuun hyvinkin reippaasti. Alkuun jännitti se jäisinkö porukasta ulos jos en jaksaisi riekkua yömyöhään juhlissa. Näin jälkeen päin mietittynä, varmasti se osakseen vaikuttaa että osasta porukasta tulee tiiviimpi viettäessään enemmän yhdessä aikaa. Kuitenkin hektisen elämän myötä on pakko priorisoida asioita ja siksi päätin että työ ja opiskelu edellä mennään, mikäli saan ystäviä niin se on vain bonusta. Onneksi luokalla onkin ihania ihmisiä, joihin toki toivoisin tutustuvani entistä paremmin. Vuoden aikana olen ollut kahdissa riennoissa. Ensimmäiset olivat ihan koulun alettua ”Aloita tästä” tapahtuma, jossa luokan kanssa kiertelimme hesperian puistossa suorittamassa erilaisia rasteja. Tapahtumana kiva, sillä näin saatiin heti touchia toisimme, jotta pystyisimme tulevaisuudessa hioutua yhteen tiiviimmäksi luokkana. Toiset riennot mihin lupauduin oli Helsingin kadun aprot. Näihin lähin ihan takki auki valmiina juhlimaan. Kivaa oli ja täydellinen ilma, mutta jotenkin hypetys ja itse tapahtuma eivät kuitenkaan ihan kohdanneet. Kiertelimme kapakoita, tanssimme, höpöttelimme ja oli hauskaa yhdessä. Ei kuitenkaan mitään megalomaanista, mistä olisin välttämättä jäänyt paitsi jos en olisi mennyt.

Niinkun haalareista näkee ihan kauheesti ei ole merkkejä keräilty! 😀

Ensimmäinen vuosi fysioterapian opintoja päättyi 2 viikon mittaiseen työharjoitteluun Malmin avofysioterapian osastolla. Onnekseni sain sellaisen paikan minkä halusin, sillä halusin päästä heti kiinni kunnallisen työn toimintatapoihin ja nähdä millaista se konkreettisesti on. Harjoittelustani ei ole muuta kuin positiivista sanottavaa. Pääsin näkemään laajasti eri ikäryhmiä vauvasta ikääntyneisiin. Pääsin osaksi yksilövastaanottoa ja ryhmäkuntoutuksia. Olin mukana synnyttäneiden ryhmässä, sekä pääsin jopa henkilökunnan sisäisiin koulutuksiin mukaan. Vaikka minulla oli nimetty ohjaaja, pääsin näkemään monen muun ohjaajan työtä ja vastaanottoa. Mielestäni on tärkeää nähdä alaa ja toimijoita laajasti, jotta tulevaisuudessa pystyn rakentamaan itselleni sen oman fysioterapeutin identiteetin ja toimintatavat, sekä suuntaamaan kiinnostustani tiettyyn osa-alueeseen.  

Kiteytettynä vielä omia ajatuksia ensimmäisestä vuodesta: Alun turhautumisen jälkeen motivaatio on vain lisääntynyt entisestään. Mielenkiinto alaa ja ihmisen toimintakykyä on lisääntynyt ja olen oppinut tarkastelemaan muitakin asioita tieteen kautta. Valtion leikkaukset huomaa itseopiskelun määrässä ja siitä kuinka ”vähän” konkreettista opettamista koulussa on (ikävä kyllä). Opintosuunnitelma voisi olla järkevämpi, sillä vuosi on mennyt suhteellisen aalloissa: ensin ei ole juuri mitään ja yhtäkkiä onkin sata palautettavaa tehtävää ja tenttiä. Kuitenkin miellän että ajallisista haasteistani huolimatta olen suoriutunut opinnoista hyvin. Kaikista numeroni ei ehkä päätä huimaa, mutta taustani ihmisten parissa työskentelyyn ja iholla oloon on sen sijaan tuonut paljon varmuutta tekemiseen. Mielestäni fysioterapeutin työssä tulee olla ihmis- ja käytännönläheinen persoona. Toki tietoa pitää olla pohjalla, mutta väitän ettei fiksuinkaan ihminen pärjäisi työssä ilman käytännönläheistä otetta. Työssä ja opiskeluissakin tullaa olemaan toistemme ihoilla kiinni ihan alasti, joten siihen on jo hyvä henkisesti varautua. 

ISOSTI tsemppiä ja onnea kaikille pääsykokeisiin päässeille. Jännityksestä huolimatta pyri olemaan oma ihana itsesi ja näyttämään että pystyt toimia tukalassakin tilanteessa. Mieti jo etukäteen miksi sinä haluat alalle? Miksi olisit hyvä fysioterapeutti ja miten näät alan tulevaisuudessa? Näin osaat itsevarmana osoittaa motivaatiosi empimättä ja annat paremman kuvan itsestäsi.

Työharjoittelussa Malmin sairaalan avofysioterapian osastolla!

Pidän teille sormet ristissä ja peukut pystyssä! <3

-Kiira