YEL maksut yrittäjänä?

Mikäli olet yrittäjä ja mietit YEL maksuja ja maksujen summia jatka lukemista. Näin vuoden vaihteessa on tarkoituksena tarkastella yrityksen kuluneita sekä tulevia asioita, joista YEL maksut ovat to do -listan yhtenä asiana. Minua on henkilökohtaisesti mietityttänyt pitkään se, millä perusteella ja mitä summia tulisi maksaa. Järkytyin kun testasin eläkevakuutusyhtiön sivulla summaa, jota tulojen perusteella tulisi maksaa. Summa on täysin epäinhimillinen (ainakin kohdallani), kun siihen lisätään vielä verot, kulut ja muut elämiseen liittyvät maksut, kuten lääkkeet yms.

Kysyin instagram storyssäni muilta yrittäjä kollegoilta, paljon he maksavat YEL maksuja kuukaudessa. Kysely herätti VALTAVAN määrän keskustelua ja viestittelyä. Vaikuttaa siis siltä, että aihe on ajankohtainen myös monelle muulle yrittäjälle. Monessa, niin kuin tässäkin asiassa ei ole oikeaa tai väärä tapaa, on vain omia ratkaisuja ja valintoja. Aika näyttää oliko ne oikeita vai eivät, mutta ainakin sain oman päätöksen tueksi vertaistukea.

Yleisin vastaus:

Suurin osa noin. 95% yrittäjistä (eri kokoisista ja vähemmän/enemmän tienaavista) kertoi maksavansa minimi tai lähes minimi YEL maksua ja säästävänsä sekä sijoittavansa mahdollisuuksien mukaan. Tämä siksi että:

  • Ansiosidonnainen (joka on oikeasti arvio työpanoksen arvosta) YEL maksuperuste on niin suuri summa verojen ja kulujen lisäksi, ettei elämiseen jäisi juuri mitään. Toki tulevaisuuden turvaa saa sitäkin enemmän JOS jotain käy.
  • Osittain myös siksi, ettei monella riitä usko eläkkeen saamiseen ja eläke yhtiöihin. Myös eläkeikä nousee jatkuvasti, jolloin eläkettä tarvitsee yhä lyhyemmän ajan.
  • Myös siksi ettei eläkkeen saaminen ole niin varmaa kuin omien säästöjen. Sijoitukset saattavat mahdollistaa suuremman eläkkeen YEL maksuihin verrattuna. Toki sijoittamiseen liittyy aina myös riski.
  • Toisaalta monet yritys asioiden parissa työskentelevät henkilöt halusivat muistuttaa siitä, ettei YEL ole vain sairauspoissaoloja ja niiden korvausta varten. YEL maksut määrittävät myös mahdollisen työttömyyseläkkeen ja/tai kuntoutus maksun suuruuden. Myös mahdollinen äitiys-/isyyspäivärahan määrä on YEL tuloon sidonnainen, eikä tähän saa samanlaista vakuutusta kuin esimerkiksi mahdolliseen sairastumiseen saa.
  • Monet pientä YEL maksua maksavat yrittäjät sanoivat säästävänsä ja/tai sijoittavansa, useimmat tekivät molempia.
  • Noin puolet heistä, jotka maksavat pientä YEL maksua ja säästävänsä/sijoittavansa, kertoivat myös hankkineensa lisäturvaa sairausvakuutuksen myötä. Vakuutus on vuositasolla inhimillisempi kustannus pahan päivän varalta verrattuna korkeaan YEL maksuun. Etenkin aikoina, jolloin yhteiskunnallinen tilanne on mikä on ja tulojen säännöllisyys on vaihteleva.

YEL maksut ja vanhempainpäiväraha

Ja sitten on vielä mahdollinen vanhempainpäiväraha, jota saa vain YEL maksujen perusteella. Mikäli on perhe haaveita, YEL maksuja voisi olla hyvä nostaa jo riittävän hyvissä ajoin. Tällöin takaisi parempaa tukea, jos vointi ei esimerkiksi salli työntekoa. Aikaisemmin haluttuun vanhempainpäivärahan saamiseen riitti kun maksoi korkeampaa YEL maksua 6kk. Vastikään tämäkin on noussut 12kk siksi, ettei maksuja voitaisiin kikkailla niin paljon ja ”hyväksi käyttää”. Ymmärrän että lyhyemmän maksuperusteen mukaan moni nostaa YEL maksun vain raskauden ajaksi, kun tietää jo olevansa raskaana. Toisaalta raskautuminen saattaa tapahtua myös äkillisesti ilman suunnitelmia tai pitkään harkittua prosessia. Tämä taas johtaa siihen, että on maksettava joko korkeaa YEL maksua jatkuvasti (joka ei kaikille mahdollista) tai minimiä ja säästää, jos siis aikoo vanhempainvapaista nauttia.

Toisaalta Kela laskee äitiys- ja isyys- ja vanhempainpäivärahan määrän vuositulon mukaan. Vuositulo lasketaan 12 kalenterikuukaudelta, jotka ovat edeltäneet etuusoikeuden alkamista edeltävää kalenterikuukautta. Yrittäjänä vuositulon laskennan pohjana käytetään juurikin YEL tuloa. Mikäli YEL tulo on muuttunut edeltäneenä 12kk aikana, huomioidaan etuudet keskimääräisestä YEL työtulon määrästä. Mikäli raskautuu suunnittelematta tai äkillisesti, voi siis YEL tuloa nostamalla vaikuttaa hitusen saataviin vanheimpainpäiväraha etuuksiin. Kelan mukaan esimerkiksi äitiyspäivärahaan on oikeutettu silloin, kun raskaus on kestänyt 154 päivää.

YEL ja työttömyystuki

Se osa viestiä laittaneista yrittäjistä, jotka eivät maksaneet minimi YEL maksua, kertoivat maksavansa YEL maksua 15 000 euron vuosi tulojen perusteella. Tämä siksi että on oikeutettu mahdolliseen työttömyystukeen. Kelan peruspäivärahaan on siis oikeutettu, mikäli maksaa YEL maksuja vähintään 13 573 euron tulojen mukaan. Kyseiseen summaan perustuvan YEL maksun peruspäiväraha olisi työttömyyden sattuessa tällöin 726 euroa, josta vielä vähennetään verot. Turvaa se toki tuo, mutta ainakaan pääkaupunkiseudun vuokrien hinnoilla sillä ei vielä pitkälle pötkitä.

Tiivistetysti:

Yrittäjän vaihtoehtoina on siis maksaa kovaa YEL maksua ja elää turvatummin ja todennäköisimmin pienemmällä tienestillä. Tällöin pystyy luottamaan siihen, että taloudellista tukea saa silloin kun sitä tarvitsee ja toivottavasti myös eläkettä, jos eläkkeelle edes tulevaisuudessa pääsee. Tämä on turvallisempi vaihtoehto jos vammautuu tai joutuu työttömyyseläkkeelle. Kuntoutus maksut voivat olla niin suuria, joihin kaikilla ei ole edes välttämättä varaa tai riittävästi säästöjä. Hyvä asia siis jos vammautuu, mutta toisaalta haluaako kukaan elää sillä ajatuksella että vammautuisi ja tarvitsisi tukia?

Toisena vaihtoehtona on säästää ja sijoittaa ja elää niillä jos jotain sattuu. Hyvä asia jos sijoitukset menevät putkeen ja saa voittoa, huono asia jos eivät. Niin kuin aikaisemmin mainitsin, sijoittamiseen liittyy aina riski. Sijoitukset voivat myös taata parempaa eläkettä kuin YEL perusteinen eläke. Toisaalta sijoittaminen tuo tuloja usein vasta pidemmällä aikavälillä. Säästöjen hyvä puoli on se, että ne eivät katso sitä oletko sairaana, vanhempainvapaalla vai lomalla ja saat juuri sen verran ja silloin kun tarvitset. Huonona puolena se, että varat hupenevat kulutuksen mukaan ja kun ne ovat loppu ne ovat loppu, etkä saa lisää tukea mistään.

Toki kolmantena vaihtoehtona on maksaa korkeampaa YEL maksua, säästää ja sijoittaa. Monen kohdalla tämä on kuitenkin melkein mahdottomuus, mutta mahdollisuuksien mukaan tuo kaikista eniten varmuutta tulevaisuuteen.

Elääkö siis huokeammin arjessa ja tiukemmin jos jotain sattuu, vaiko tiukemmin arjessa ja huokeammin jos jotain käy? Siinäpä vasta valinta joka yrittäjien on tehtävä. Ei yrittäjien asiat ainakaan liian helpoksi ja selkeiksi ole Suomessa tehty. Omalla kohdallani tiedän ainakin sen, että on alettava sekä sijoittaminen että säästäminen. Kysymysmerkkinä on vielä se, kuinka paljon YEL maksuja tulen maksamaan.

Kiitos kaikille viestiä instagramissa laittaneille keskusteluista ja näkemyksistä. Toivottavasti tästä koosteesta on apua sinulle, joka mietit samoja YEL asioita.

Jos haluat tietää paljon sinun tulisi maksaa YEL maksua, voit halutessasi testata erästä YEL laskuria TÄÄLTÄ!

Mikäli et ole yrittäjä ja yrittäjänä toimiminen kiinnostaa, lukaise vinkkini yrittäjyyteen TÄÄLTÄ!

Kiira

Joululahjavinkit 2021!

Mä olen yleensä se, joka ostaa lahjat viime tingassa. Tänä jouluna on tapahtunut jotain poikkeuksellista, sillä mulla on kaikki lahjat jo hankittu. Vaikka harva meistä oikeasti tarvitsee mitään ihmeellistä, on silti kiva muistaa rakkaita läheisiä jollakin lahjalla. Lahjoissa pyrin itse suosimaan erilaisia palveluita, joilla pystyy myös tukemaan yrittäjiä ja paikallisia yrityksiä, etenkin näinä vaikeina ajanjaksoina. Palveluiden ohella myös käyttötuotteet ovat varma valinta. Mikäli sä kaipaat inspistä, tässä tulee mun joululahjavinkit tälle vuodelle:

Urheilulliselle henkilölle

Vetoremmit. Vetoremmeistä TAFFER on ehdottomasti paras, kotimainen ja kestävin!

Urheiluvaatteet ovat aina käytännöllisiä ja kivoja. Koodilla kiira20 saat -20% Aimn verkkokaupasta vielä perjantai iltapäivään (17.12.21) saakka.

Lahjakortti johonkin juoksutapahtumaan, kuten HCRD juoksutapahtumaan.

Kompressiosukat tai muutoin kivat urheilusukat (jotka on oikeasti aika hintavia ja siksi ei välttämättä raaski ostaa useampia itse). Itse rakastan Stancen sukkia.

Vastuskuminauha ja siihen esimerkiksi treeniohjelma tietyn tavoitteen mukaan. Ohjelma voi olla mm. tietokone työläisen hartiajumppa ehkäisemään istumisen haittoja.

Jokin verkkovalmennus tai harrastus tietyksi ajaksi.

Urheilukello.

Kari Traan ihanat merinovillaiset aluskerrastot, pannat tai kaulurit.

Tekemistä ja yhdessäoloa

Tekeminen toimii aina. Se on kivaa niin lahjan antajalle kuin vastaanottajalle, sillä harvoin tulee liikaa vietettyä laatuaikaa rakkaiden kanssa. Yhdessä tekemistä voisi olla esimerkiksi:

Liput johonkin keikalle tai konserttiin.

Teatteri- tai stand up liput.

Jokin käsityötaitojen kurssi.

Kokkauskurssi.

Boulderoimaan, kiipeilemään tai muu yksittäinen kokemus yhdessä.

Keilaaminen.

Tennis/sulkapallo/padelkurssi.

Palveluita

Hierontalahjakortti. Itse olen käynyt HUOLTAMO HELSINKI & Kehonhuolto Teemu Pahl urheilu- sekä purentalihashieronnassa ja voin suositella kyseistä paikkaa.

Päähieronta.

Jalkahoito.

Yö jossain ihanassa hotellissa.

Aamupala jossain ihanassa ravintolassa/kahvilassa.

Museokortti kulttuurin ystävälle.

Äänikirjapalveluihin lahjakortti.

Helsingin sanomat esimerkiksi puoleksi vuodeksi.

Kampaajakäynti.

Hammasvalkaisu. Terveystalolla saat hammasvalkaisun joulukuun loppuun saakka edullisemmin. Kurkkaa lisää TÄÄLTÄ!

Lastehoitoapu on varmasti sellainen, jota jokainen vanhempi osaa arvostaa.

Tavaralahja

Jokin ihana huonekasvi.

Jokin kiva meikki, kuten kiva huulipuna tai huulikiilto.

Jokin ihana rasva tai naamio. Itse rakastan erityisesti EVOLVEN sekä MADARAN tuotteita.

Kasvorulla on myös ihana ja siihen sopii lisäksi myös kasvoseerumi.

Scrunchie ponnari tai kiva panta. Pannat ovat juuri nyt IN!

Nahkahanskat, kiva kaulaliina tai pipo.

Laadukas sohvatyynyn päällinen.

Sähköhammasharja.

Marimekon astiat ja tuotteet on meidän perheessä aina hitti!

Ruoanlaittajalle jokin väline joka puuttuu tai josta on hyötyä. Tällaisia voisi olla esimerkiksi laadukas keittiöveitsi, pata, kaasupoltin tai microplane premium-raastin.

Vohvelirauta, leivänpaahdin tai voileipägrilli.

Maidonvaahdotin. Itse en osaisi enää elää ilman tätä (pientä arjen luksusta).

Laadukas juomapullo, termospullo tai eräilijälle kuksa.

Kivalle laadukkaalle T-paidalle on aina käyttöä.

Kaunis koru. Siskoni osti meille kauniit kultaiset K-kirjaimella olevat siskos korut ja mielestäni se oli ihana idea, sen lisäksi että käytämme usein koruja. PERNILLE CORYDON löytyy aivan ihania koruja, joita saa tilaamisen lisäksi myös Stockmannilta sekä Cafelatte kaupasta.

Itsetehdyt lahjat

Kierrekynttilät.

Itse olen ostanut pellavakangasta ja ommellut siitä keittiöliinoja lahjaksi.

Saaristolaisleipä kauniisti pakattuna.

Banaanileipä.

”Lahjakortti” itse valmistamallesi aamupalalle tai brunssille.

Inkiväärishottia.

Kaunis heijastin. Sain siskon perheeltä viime vuonna heijastimen, jossa oli ihana itsetehty nahkainen lenkki. Sit heijastinta pitää mielellään kiinni takissa.

Sillikaviaaria viemiseksi. Eräs seuraajani kertoi tehneensä viime vuonna sillikaviaaria lahjaksi ja sanoi sen olevan hitti. Ihana idea minusta! Mikäli et tee lahjaksi, niin suosittelen tekemään ainakin joulupöydän herkuksi NAM. Sillikaviaarini ohjeeseen pääset TÄÄLTÄ!

Laadukas kahvi on myös ihana lahja kahvinjuojalle.

Siinä omat joululahjavinkit. Tämän vuoden hankintoja en voi luonnollisesti paljastaa, sillä muutoin lahjansaajien yllätykset menisivät pilalle. Omista joululahjoista löytyy kuitenkin niin itsetehtyä, tavaraa kuin palveluakin. Toivottavasti joululahjavinkit olivat hyödyllisiä. Jatka vinkkejä ihmeessä kommenttiin, jos sinulla on jakaa omia hyväksi havaittuja lahjavinkkejä.

Ihanaa joulunodotusta! <3

Kiira

Pikkujoulu ohjelmaa!

Takana on aivan ihanat pikkujoulut ystävien kesken. Kaikki jotka ovat juhlia emännöineet, tietävät että juhlien järjestäminen voi viedä paljonkin aikaa ja vaivaa. Siksipä joimme vastuualueita osallistujien kesken. Kaksi ystävistäni keskittyi ruoka puoleen, suunnitteli menuun sekä valmisti ruoat. Miehet hoitivat viini ja juoma puolen, ystäväni taas valmisteli kotinsa pikkujoulu tunnelmaan ja minä puolestaan suunnittelin pikkujoulu ohjelman.

Ruokaa ja juomaa

Pikkujoulut alkoivat mun lemppari joulu drinksulla, joka sisälsi proseccoa, punaista glögiä, limen mehua sekä pulleita karpaloita. Kippistelyiden jälkeen siirryimmekin heti alkuruoan kimppuun. Menu oli meille muille yllätys. Alkupalana oli riisipaperirullia eli kevätrullia ja pääruokana pitkään haudutettua raguuta. Pääruoan jälkeen oli kaksi ohjelmanumeroa, jonka jälkeen nautittiin jälkiruokaa. Jälkiruokana toimi perinteisempi puolukkajäädyke ja kuumaa kinuskia. Viinit oli tietenkin suunniteltu menuun sopiviksi.

Lauma

Ensimmäinen pikkujoulu ohjelma oli Lauma. Lauma on televisiosta tuttu uutuus ohjelma, jonka kopioin seurapeliksi. Laumassa vastataan erilaisiin kysymyksiin siten, miten arvellaan kaikkien muidenkin vastaavan. Pisteitä saa aina siitä, jos joku muu on vastannut kanssasi saman vastauksen. Ohjelma toimi täydellisenä kevyenä illan aloituksena ja laumaa päädyttiin pelaamaan myöhemmin vielä toinenkin kierros.

Paras pipari

Lauman jälkeen pikkujoulu ohjelman toinen numero oli luovuus. Luovuus tehtävässä muotoiltiin piparit vapaalla kädellä ilman muotteja, jotka tietenkin myös koristeltiin. Hienoin pipari kisan voittaja ratkesi tietenkin instagram äänestyksen kautta.

Jouluaiheinen battle

Jälkiruoan, juustojen ja viinien jälkeen jatkoimme pikkujoulu ohjelmia. Seuraavana oli vuorossa joulu battle. Joulu battlessa arvottiin vastakkain kaksi henkilöä, jonka jälkeen he saivat aiheen ja aiheesta piti vuorotellen keksiä teemaan sopiva vastaus. Mikäli vastausta ei tullut välittömästi, tippui pelistä pois äkkikuolema ajatuksella. Voittajat etenivät semifinaaliin ja lopuksi kaksi viimeistä henkilöä mittelöivät pikkujoulu battlen voitosta. Kysymyksinä oli joulu aiheiset asiat, kuten:

  • Jouluisat jälkiruoat
  • Asiat joita syödä joulukinkun kanssa
  • Jouluisat esineet
  • Jouluisat henkilöt ja hahmot
  • Joululaulut jne.

Mysteeripaketit

Battlen jälkeen ohjelmassa oli mysteeri pakettien arvauskisa. Kaveri porukkaamme kuuluu monia henkilöitä, joten tulisi kalliiksi ostaa kaikille joululahjat. Rahan säästämiseksi olemme arponeet mysteerilahjat jo muutamana vuonna ja siitä on tullut kivan perinteen lisäksi myös huikea ohjelmanumero. Jokainen osallistuja saa siis yhden nimen, kenelle ostaa paketti. Budjetti on aina myös sovittu ennakkoon. Olin tehnyt laput, joissa jokainen veikkasi ketä on ostanut lahjan kenellekkin. Voittajana tietenkin se henkilö, joka arvasi eniten oikeita vastauksia. Arvauksien jälkeen seurasi tietenkin itse pikkujoulu lahjojen avaus.

Maalausta

Pikkujoulu ohjelman kruunasi kaikkien odottama maalaus. Kaikille canvakset ja pensselit käteen ja ei kun luovimaan. Koska porukkamme on kilpailuhenkinen, arvosteltiin maalauksistakin (tietenkin) voittaja. Voittaja ratkesi jälleen instagram äänestyksen perusteella. Maalaus oli niin kivaa, että pakko ottaa pian uusiksi!

Olin myös suunnitellut unisex palkinnot jokaiseen kilpailuun. Kunkin kilpailun voittaja sai käydä pussista valitsemassa yhden pienen mysteeri palkinnon. Palkintoina oli mm. paketti maskeja, kuoriva jalkamaski, kynttilä, nutellaa ja glögiä. Mysteeripalkinnot oli mielestäni kiva jännittävä lisä iltaan.

Kokonaisuudessaan siis aivan ihana ilta, täynnä herkullista ruokaa, pikkujoulu ohjelmaa, unohtamatta rakkaita ystäviä ja laatuaikaa. Mikäli järjestät pikkujoulut ohjelmineen, kannattaa aloittaa ilta riittävän ajoissa. Toivottavasti vinkeistä on hyötyä teidän illanistujaisissa ja pikkujouluissa.

Lisää ohjelmaa juhliin löydät aikaisemmista julkaisuistani: Ohjelmaa aikuisten juhliin, Ulkojuhlat aikuisille, Juhlat korona tyylillä sekä Näin järjestät ikimuistoiset juhlat ilman stressiä.

Ihania pikkujoulu- ja muita juhlia!

-Kiira

Kesäloma ja kesä 2021

kesäloma on nyt lusittu ja arjen rutiineissa oltu kiinni jo reilun viikon. Vaikka rakastan mun työtä ja arkirutiineja, silti tuntuu, että kesäloma meni ohi hujauksessa. Tuntuu etten tehnyt kesällä juuri mitään, vaikka kyllähän sitä kuitenkin tuli tehtyä paljon kaikkia pieniä kivoja asioita.

Ihmisiä, ystäviä ja livemusiikkia

Kesässä parasta oli Suomelle epätyypilliset 30 asteen helteet, joista nautin suuresti aina päivisin, öisin taas en niinkään. Lämpimien säiden vuoksi vietin paljon aikaa ulkona, osittain myös vallitsevan korona tilanteen vuoksi. Koska samaisen tilanteen vuoksi isommat reissut ja matkat jäi tältä(kin) vuodelta väliin, päätin nauttia tehden asioita, joita normaalisti ei tulisi niin usein tehtyä. Alkukesästä päädyttiin extemporena ystävien kanssa jahti bileisiin, istuttiin iltaa Esplanadin puistossa, juhlittiin synttäreitä ja muutenkin näin ystäviäni enemmän kuin viimeiseen vuoteen yhteensä. Pidettiin ystävien kanssa skumppa brunssia, viiniteltiin pitkän etäopintovuoden jälkeen koulukaverieni kanssa fyysisesti, käytiin Sannin keikalla sekä tehtiin vkl reissu Turkuun ja tanssittiin jalat kipeiksi Aurafesteilla. Juhlittiin myös yhdet ikimuistoiset rippijuhlatkin!

Vaikka saattaa saada kuvan siitä, että kesäloma oli hyvin railakas, se oli myös kaikkea muutakin.

Sohvalla makoilun maraton

Pötköttelin sohvalla kesälomani aikana enemmän kuin ehkä koskaan. Jopa niin paljon, että ehdin jo pelätä helteillä sohvani homehtumista kaikesta hikoilusta. Okei, siihen kenties vaikutti 39-asteen kuumeiluni ja koronan sairastaminen. Toki sairastamisen jälkeenkin otin iisisti ja lepäilin hektisen arjen vastapainoksi. Lomalla katsoin myös telkkaria enemmän kuin ehkä ikinä. Mä oon se tyyppi, joka ei ikinä tiedä mistään mitään, kun ystävät keskustelee uusista sarjoista ja niiden juonenkäänteistä. Nyt kuitenkin olen nostanut mun telkkari geimejä ja katsonut Syke sarjan kaikki 10 kautta, muutaman leffan, pari muuta sarjaa sekä tietenkin tykittänyt olympialaisia.

Surkea treenikesä

Kesällä treenasin myös ehkä vähiten koskaan. Yleensä lomalta odotan eniten sitä, että pääsen halutessani treenaamaan 2x päivässä, koska lomalla kerkeää palautumaan ja ottamaan vaikka päikkärit jos siltä tuntuu. On ihan parasta treenata silloin kun siltä tuntuu, eikä silloin kun on määrätty rako kalenterissa. Nyt ei treenattu siis juuri ollenkaan. Koronan sairastaminen verotti suunniteltuja liikkumisia ja edelleen mennään hissukseen siitä ja sen jälkioireista toipuen. Ennätin kuitenkin testata The park hietsua, jossa kävin treenaamassa ekaa kertaa ikinä. Olihan se nyt kokemus tehdä maastavetoa, pystypunnerrusta ym. auringon paistaessa. Pääsin myös pelaamaan tennistä, tosin sitäkään en saanut tehtyä riittävästi tennishimoni taltuttamiseksi. Olen tehnyt extempore asioita, kuten mennyt heittelemään korista ja pelaamaan pingistä.

Se mitä normaalissa arjessa ehkä eniten kaipaan, on juurikin extempore tekeminen. Opiskelun ja työn yhdistämisessä mahdollistaa vain suunniteltuja juttuja ja niitäkin aivan liian harvakseen.

Musta kuoriutui vesipeto

Musta ilmeisesti kuoriutui myös uimari. Olen asunut Helsingissä noin 12-vuotta ja en tiedä olenko koskaan täällä asuessani käynyt uimassa Hietsun rannalla. Hietsun lisäksi kävin uimassa Eiran rannalla sekä pihlajasaaressa (myöskin ensimmäistä kertaa ikinä). Kesäloma sisälsi todistetusti ainakin 3 uintikertaa, joten musta sitä voi kutsua jo oikein uimariksi, haha! Pihlajasaaren uintireissun ohella myös saunottiin. Päätettiin varata kaveri pariskunnalla sauna ja vietettiin iltaa saunoen ja syöden. Olin myös pihlajasaaressa toistamiseen avopuolisoni kanssa saarta kiertäen ja aurinkoa ottaen.

Ruokaa, ruokaa ja lisää ruokaa

Kesällä olen myös syönyt syönyt ja syönyt. Syönyt ihania valmiita sekä itsetehtyjä aamupaloja. Olen käynyt ravintolassa ja piknikeillä. Tilannut Woltilla ruokaa sekä herkutellut melkein päivittäin. Vinkkinä, stadin ehkä paras aamupala paikka on Flat NO 14, jonne vein mun avopuolison ensimmäistä kertaa. Flätin lisäksi herkuteltiin hotelli aamiaisilla.

Sain kesällä myös siskon lapset yökylään ja vietettiin heidän kanssaan leffa iltaa. Kesäloma oli myös hyvää aikaa nähdä mummia ja se teki oikeasti tosi iloiseksi, kun arjessa ei pysty näkemään niin usein kun haluaisi. Se mikä yllätti ehkä itsenikin, oli se, että sain myös siivottua ja järjestettyä kaappejani. Normaalissa tilanteessa ajatukset olisivat ulkomaan reissussa kaappien siivoamisen sijaan, mutta tulipahan sekin nyt hoidettua.

Tavallaan siis en tehnyt mitään ihmeellistä, mutta toisaalta taas hyvinkin paljon. Vaikka lomaa olisi voinut vielä jatkaa, nyt levänneenä on myös energiaa vastaanottaa syksy ja alkava arki. En tiedä olisitteko osannut arvata, etten saanut tehtyä opinnäytetyötäni kesälomalla lainkaan. Se minkä taakseen jättää edestä löytää. Syksyn projektina on siis arjen lisäksi kyseinen pikku projekti ja siihen motivaation löytäminen. Wish me luck!

Kiira

Kesäloma ja huono lomailija!

Tiettekö kun osa ihmisistä odottaa kesälomaa kuin kuuta nousevaa. Tekee suuria kesäloma suunnitelmia ja ottaa lomasta kaiken irti. Kesältä haalitaan kokemuksia, elämyksiä, nautiskelua ja rentoutta. Kesäloma on ihmisen parasta aikaa, sitä sanotaan…

Tiedättekin että noin viikko mun kesälomasta meni eristyksissä kotona koronaa sairastaessa. Onneksi mulla on kuitenkin vielä puoltoista viikkoa lomaa siitä huolimatta jäljellä. Ajattelin tänä vuonna ottaa kunnon kolmen viikon loman, vastapainoksi mun tiukalle työ ja opiskelu putkelle. Nyt kun koronasta on selvitty ja kesäloma mood pitäisi olla huipussa, se ei ole. Vaikka kuinka aina vuosi toisensa jälkeen yritän, oon jotenkin huono lomailija.

Aina kun ilmoitan pitäväni lomaa, kaverit naureskelee että mitä kaikkea työjuttua mun lomaan tällä kertaa kuuluu. Ja niinhän se on. Tälläkin kertaa mun lomaan kuuluu pieniä yksittäisiä työjuttuja, mutta koska ne on pieniä, musta niitä ei lasketa. Tavallaan ärsyttävää etten osaa olla ”normaali” ja olla vaan täysin ilman työntekoa, somen päivittelyä tai jotain pikku projektia. Toisaalta taas se kertoo musta siitä, kuinka paljon oikeasti nautin mun työstä ja kuinka myös työ voi olla energisoiva tietyssä määrin. Kun on yli kolme vuotta painanut töitä yrittäjänä, opiskellut ammattikorkeakoulussa ja vähän siinä sivussa avoimen yliopiston kursseja, kehitellyt uusia valmennuksia sekä tuotteita ja aloittanut opinnäytetyön, pienet työjutut siellä täällä ei tunnu missään. Pelkästään kaiken työn ja opiskelun keventäminen määrällisesti tuntuu jo kuin olisi lomalla.

Onko se nyt siis niin väärin, jos lomalla on pieniä projekteja tai työjuttuja? Pitääkö loma olla aina täysin puhtaasti loma ilman yhtäkään työjuttua? Onko mussa vikaa, kun en osaa vain olla pitkiä aikoja? Pitääkö mun opetella olemaan yhteiskunnan oletetun loman määritelmän mukaisesti? Vai voinko oikeasti kokea olevani lomalla siitä huolimatta, että se sisältää yksittäisiä työjuttuja?

Tuntuu että aina joutuu selitellä tai puolustella itseään ja omia toimintatapoja. Älkää ymmärtäkö väärin mä nautin lomista ja siitä ettei joka päivälle ole aikataulutettuja juttuja, tai juttuja ylipäätään. Nytkin varmaan pitäisi olla kirjottamatta tätä ja päivittämättä blogia. En kuitenkaan koe asioiden olevan kuormittavia, jos saan itse määrittää sen, milloin ja missä mitäkin teen. Rehellisesti mun on vaikea vain makaa kotona ja katsoa telkkaria päiviä putkeen. Nautin kiireettömyydestä ja makoilusta, jos sitä kestää hetken, en jos sitä kestää viikon, saati viikkoja.

Nautin siitä, että saan treenata silloin kun huvittaa eikä silloin kun kalenterissa on rako. Kesälomassa yleensä odotan sitä, että pääsenkin treenaamaan halutessani 2x päivässä. Nautin kiireettömistä aamuista ja siitä että pääsen tekemään asioita, joita normaalisti arjessa ei tulisi tehtyä. Tennis on mulle yksi kesäloman määritelmistä. Sitä kun normaalisti pääsee niin harvoin pelaamaan. Nautin lämmöstä ja auringosta.

Suurin osa niistä asioista, joita lomalta eniten odotin ja joista eniten nautin, on nyt mahdottomia. Ilmaan en pysty itse vaikuttamaan, mutta harmittaa että oman loman aikana yli puolet päivistä on satanut ja ollut huonompia ilmoja. Harmittaa että koronan jälkeen sykkeet nousee niin herkästi pilviin ja liikuntaa tulee nyt välttää. Eli siis kaikki se jota yllä kuvasin, tennis, treenit ym. voi osaltani unohtaa. Mua ei yhtään lohduta se, että kehotetaan vaan olemaan ja nauttimaan makoilusta, kun en yksinkertaisesti saa hyvää fiilistä siitä makoilusta. Koronan tuoman väsymyksen myötä olen saanut pakolla makoilla ihan riittävästi, oikein selkäkipuun saakka. Mitä järkeä on pitää kesäloma, kun ei voi tehdä niitä asioita, joista eniten nauttii? Onko sekään lomaa, kun puoliväkisin yrittää koko ajan muistutella itseään siitä, että nyt pitää muuten lomailla?

Kesäloma tunnelmaa ei yhtään nostata se, kuinka noin 2/3 osa Suomen väestöstä aloitti työt nyt maanantaina, tai ainakin siltä se somen perusteella tuntuu. Sitä ei myöskään edistä se, ettei suurimmalla osalla ystävistäni ole nyt lomaa, ei edes avopuolisollani, jotta voisin tehdä asioita muitakin kuin vain itseni kanssa. Toki viihdyn myös yksin, mutta viihdyn myös ihmisten seurassa. Latautumiseen riittää päivä max pari, muutoin huomaan kaipaavani jo ihmisten pariin. Rakastan kokea asioista, mutta vielä enemmän rakastan kokea niitä tärkeiden ihmisten kanssa.

Auto toki mahdollistaisi paljonkin. Jos olisi auto, pääsisi tekemään erilaisia patikointeja ja retkiä, käymään eri kaupungeissa ja paikoissa. Mutta kuin ei ole autoa. Vakavasti harkitsen tulevalle vuodelle auton liisausta tai ostamista. En ole vielä varma kumpi olisi järkevämpää. Se ei kuitenkaan auta tähän hätään. Nyt siis kriiseilen siitä, pidänkö vielä lomaa tulevan viikon vai palaanko jo osittain työn pariin. En ole vielä päättänyt. Sen kuitenkin tiedän, että vielä on muutama kiva kesäloma juttu edessä. Vietetään parhaan ystävän kanssa kaveripäivää, tehdään brunssia, mennään sushille ja Sannin keikalle. Varattiin kaveripariskunnan kanssa saunavuoro pihlajasaaresta ja mennää sanomaan sekä uimaan vähän spessumpaan paikkaan. Lisäksi näen pitkästä aikaa opiskelukavereita, kun ajatuksena olisi kokoontua jossain ulkona pitkän etäopiskelu vuosien jälkeen.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti tyttöjen kanssa tehdä viikonloppu reissu Turkuun ja mennä Aurafesteile. Se on kuitenkin vielä kysymysmerkki kasvavien koronalukujen vuoksi. Ehkä me kuitenkin Turku reissu tehdään, joko festareilla tai ilman. On siis ainakin jotain mitä odottaa ja se on ihanaa. Kun liikunta on näytellyt minimalistista roolia nyt lomalla sairastumiseni vuoksi, olen toteuttanut toista intohimoani eli syömistä. Olen syönyt herkkuja enemmän kuin ikinä ja ehkä saattanut myös Woltittaa valmista ruokaa turhan usein. Vaikka liika kääntyy herkästi siihen, ettei se enää tunnu spesiaalilta, vielä olisi kuitenkin pari ravintolaa ja aamupala paikkaa, joissa pyrin käymään lomani aikana.

Tällaisia kesäloma ajatuksia täällä. Nyt mä otan toisen kupin kahvia, siirryn hetkeksi kattomaan Olympialaisia ja sen jälkeen meen kävelylle. Iltapäivästä haen mun tilaaman vadelma laatikon ja aijon herkutella tuoreilla marjoilla. Tuoreet marjat on muuten kesässä best ja niistä saa kesäfiiliksen oli lomalla tai ei!

Kiira

Fysioterapia ja opiskelu Q&A

Vaikka fysioterapia opiskelu on iso osa elämääni ja ollut sitä viimeiset kolme vuotta, jostain syystä siihen liittyviä asioita tulee vähemmän jaettua kanavillani. Saan tasaisen säännöllisesti kysymyksiä fysioterapia opintoihini liittyen, joten pitkästä aikaa koottu kirjoitus opiskeluun liittyvistä asioista ja vastauksia teidän lähettämiin kysymyksiin.

Miksi juuri fysioterapia?

Rehellisesti sanottuna, hain fysioterapia opintoihin siksi, että halusin tulevaisuudelta varmuutta. Hakiessani opintoihin, työskentelin kuntokeskusvastaavana eräässä kuntosaliketjussa. Toimin samalla myös personal trainerina sekä ryhmäliikunnanohjaajana. Tiesin etten voi tai edes halua hyppiä ryhmäliikuntaohjaajana ikuisesti ja osittain myös elinkeinon laittaminen fyysisen toimintakyvyn varaan pelotti näin selkärankareumaa sairastavana. Valmentajan huomasin, että yhä useammalla meistä on erilaisia toimintakykyyn vaikuttavia rajoitteita ja jotta pystyisin valmentamaan entistäkin kokonaisvaltaisemmin, päätin hakea fysioterapia koulutukseen. Yleisesti fyysinen toimintakyky, sen menettäminen ja saavuttaminen uudestaan sekä sen kehittäminen ja ylläpito monipuolisuudessaan kiinnostaa minua suuresti. Fysioterapeutin koulutus tuo itselleni tietynlaista tulevaisuuden turvaa oman kiinnostuksen kohteeni lisäksi!

Oliko vaikea päästä sisään Helsinkiin?

Näitä kysymyksiä tuli aina ja monta. En ehkä ole paras sanomaan vaikeudesta, sillä itse pääsin sisään ensimmäisellä yrityksellä. Ennen hakupapereiden laittamista sisään, arvoin pitkään haenko pienemmälle paikkakunnalle, jolloin pääsymahdollisuudet olisivat todennäköisesti paremmat kuin Helsinkiin. Lopulta päädyin siihen, että asun Helsingissä ja tänne haluan jäädä, joten myös haen Helsinkiin. Vaikka tiedostin että hakijoita on paljon, aina sinne joku pääsee ja joskus, ennemmin tai myöhemmin se joku tulee olemaan minä. Hain ensimmäisenä Helsingin Metropoliaan, toisena Laureaan ja kolmantena Lahteen. Nyt fysioterapia opintoja on takana kolme vuotta ja valmistuminen häämöttää.

Mitä vinkkejä pääsykokeisiin ja opintoihin haluavalle?

En tiedä tarvitseeko opintoihin haluava erityisiä vinkkejä, sillä jos motivaatiota riittää, on vain ajan kysymys, kun saavutat tavoitteesi. Toki se vaatii työtä, sitoutumista ja tahdonvoimaa. Muistan itse, kuinka juhannuksena vietimme aikaa mökillä, muut grillaten, kalastellen ja soudellen ja minä terassilla istuen päntäten pääsykokeisiin. On sanomattakin selvää, että tavoitteen eteen joutuu tehdä ajoittain uhrauksia ja valita tavoitetta tukevia valintoja. Usein ne eivät välttämättä ole sillä hetkellä niin mukavia, mutta siinä se sitoutuminen ja todellinen motivaatio testataan. Jos hetken panostaa kunnolla on se kannattavampaa, kuin että monta kertaa hakisi puolitehoilla, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Pääsykokeet ovat jonkin verran muuttuneet sen jälkeen, kun itse hain. Meillä oli soteli eli sosiaali- ja terveysalan esivalintakoe. Koe suoritettiin netissä ja meidän aikaan sens ai tehdä omassa kotona. Koe sisälsi muistaakseni ennakkomateriaaliin liittyviä kysymyksiä (myös kompia ja samankaltaisia kysymyksiä), englantia sekä matematiikkaa. Soteli oli omalta osaltani ehdottomasti se suurin kompastuskivi, jota jännitin. Osittain siksi, että tiedän olevani huono matikassa, toisaalta taas pelkäsin lukihäiriöni vaikuttavan siihen, etten saisi koetta lyhyessä määräajassa tehtyä. Tikittävä kello tentin vieressä ei yhtään auttanut asiaa ja puolet keskittymisestä meni kellon stressaamiseen. Onneksi olin saanut matikka ja muuta koutsausta siskoltani ennen esivalintaa.

Esivalinnan jälkeen osa kutsuttiin fyysiseen pääsykokeeseen, jossa oli sekä essee tehtävä sekä ryhmähaastattelu. Olin kieltämättä lievästi pettynyt ja ihmeissäni, että tässäkö kaikki? Olin henkisesti varustautunut jos jonkin näköiseen testiin ja tilanteeseen. Esseen kysymystä en muista, mutta siinä mitattiin omaa motivaatiota. Ryhmähaastatteluissa koen olevani vahvoilla. Vinkkinä ryhmähaastatteluun sanottakoon se, että ole äänessä, mutta ota myös muut huomioon. Perustele kantasi ja haasta ryhmäläisiä perustelemaan heidän kantojaan. Tilanteessa älä puhu arviota tekeville opettajille, vaan ryhmäläisillesi. Älä turhaa mielistele opettajia tai ryhmäläisiä, sillä se ei edesauta sinun pääsemistä sisään. Tilanteessa ei haeta mukavinta ihmistä, vaan fysioterapeutiksi sopivia opiskelijoita. Parasta mitä voit tilanteessa tehdä on olla oma itsesi!

Oliko ensimmäiset asiakastilanteen jännittäviä?

Ehdottomasti oli! Vaikka itse olin työskennellyt sekä asiakaspalvelutyössä että valmentajana jo monia vuosia, ensimmäiset fysioterapia asiakaskohtaamiset olivat jännittäviä uuden kontekstin vuoksi. Opetusta oli takana vasta niin vähän ja vastaan saattoi tulla mitä vaan. Toki tilanteessa oli muiden opiskelijoiden sekä opettajan tuki, mutta tottakai se silti jännitti. Aika nopeasti jännitys kuitenkin laantui, kun pääsi tapaamaan asiakasta ja keskustelemaan ihminen ihmiselle. Vinkkinä sanottakoon näihin jännittäviin tilanteisin kuitenkin se, että vaikka kuinka jännittäisi ja tuntuisi siltä, ettei tiedä mistään mitään. Todellisuudessa sinä tiedät kuitenkin varmasti enemmän, kun asiakas joka vastaanotolle tulee. Fysioterapia on samanlaista tutkimusmatkailua oikean asian äärelle kuin vaikka lääkärin vastaanotto. Tehdään, testataan, katsotaan mikä toimii ja mikä ei ja mennään kohti hyväksi havaittuja, toimivia asioita. Simple as that! Meillä ensimmäiset asiakkaat tuli jo heti ensimmäisen vuoden alussa ja hyvä niin. Ne tilanteet oikeasti opettavat eniten!

Tuliko kaikki uutena vai oliko mukana tuttuakin asiaa?

Mukana oli myös paljon tuttua asiaa. Ennen fysioterapia koulutusta olin käynyt liikuntaneuvojan tutkinnon, jossa opiskeltiin myös ohjaukseen ja anatomiaan liittyviä asioita ja koen että siitä oli paljon apua. Sen ja työkokemuksen vuoksi sain käytännössä kaikki ohjaamiseen liittyvät opinnot hyväksi luettua. Anatomia oli joiltakin osilta tuttua, mutta se on niin oleellisessa osassa työtä, etten kokenut kertausta yhtään pahitteeksi. Melkeen valmistuvana fysioterapeuttina kokisin edelleen tarvetta kerrata anatomiaa, koska sitä asiaa on yksinkertaisesti niin paljon ettei kaikkea voi tai pysty muistamaan ulkoa!

Onko eri lihasten opiskelu sun muiden osien opettelu raskasta?

Tästä päästää luontevasti tähän kysymykseen. Lihasten opettelu ei ollut, sillä valmentajana suurin osa oli tuttua (lukuun ottamatta käden ja jalkaterän pikku lihaksia). Hermojen opettelu oli itselleni sen sijaan sitäkin suuremman työn alla. Alkuun latinan opettelu tuotti myös tuskaa, sillä kaikki anatomiset ilmaisut suunnista, kehon osista ym. opetellaan latinaksi. Mikäli latinaa ei osannut, oli myös vaikea ymmärtää ja oppia asioita, koska tahti oli aika nopea. Esimerkkinä ventralis tarkoittaa aina asiayhteydestä riippumatta vatsan puoleista ja dorsalis selän puoleista. Distalis taas aina ruumiin keskilinjasta kauimmaista ja proximalis taas lähempänä keskustaa. Superior tarkoittaa yläpuolella ja inferior alapuolella. Sulcu tarkoittaa yleisesti uurretta. Kun sanan tietää, tietää että kyseessä on jonkin näköinen uurre, oli sitten kyseessä aivojen osa tai olkaluun uurre. Nyt kuitenkin termistö on jo juurtunut ja uusiakin asioita ymmärtää helpommin.

Onko harjoitteluja riittävästi?

Kouluissa on eroja, mutta metropoliassa on 5 harjoittelua. Kahden viikon tutustumis harjoittelu ensimmäisenä vuonna ja muina vuosina on aina harjoittelu sekä keväällä että syksyllä. Toinen harjoittelu on kestoltaan 4vko ja loput 6vko. Itse olen kokenut harjoittelut super opettavaisiksi. Nykyinen määrä on mielestäni hyvä, mutta jos niitä olisi enemmän, harjoittelupaikkojen saanti pitäisi myös olla suhteessa helpompaa. Tällä hetkellä kaikki kunnalliset paikat menevät valtakunnallisen Jobiili- järjestelmän kautta ja kyseinen järjestelmä on ihan järkky! Lisäksi korona on tehnyt osansa paikkojen saatavuuteen ja meidän kohdalla se on kurjaa, sillä jos ei saa paikkoja, valmistuminen viivästyy. Sanoisin siis, että määrä on tällä hetkellä ihan kohtuullinen!

Kuinka helposti olen saanut harkkapaikkoja?

Mulla on käynyt hyvä ”tuuri” ja olen aina saanut itseäni kiinnostavan paikan, osan Jobiili- järjestelmästä ja osan omatoimisesti. Tiedostan kuitenkin, että kaikilla näin ei ole ollut! Niin kuin yllä mainitsin, paikat ovat olleet kiven alla nyt koronan vuoksi ja moni on kamppaillut paikan saamiseksi.

Minkä tyylisiä harjoittelut ovat?

Täysin paikka kohtaista! Jokaisella FT kentällä on erilaisia ominaispiirteitä. Sairaalamaailmassa pitää fysioterapian ohella ottaa huomioon myös kuntoutujien monet sairaudet, lääkitykset, mahdolliset toimenpiteet ja muut asiat. Muita asioita voi olla vaikka happilaitteessa oleminen, letkut, telemetriat, tippa ym. Sairaalamaailmassa toiminta on usein moniammatillista. Poliklinikka työ on taas usein nopeatempoista ja yksin toimimista. Vastaanottotyössä tulee vastaan eri vaivoja ja erilaista potilaskuntaa aina alaraajan ongelmista yläraajan ongelmiin, huimaukseen, murtumiin, päänsärkyihin ja vaikka ja mitä. Poliklinikka asiakaskunta on usein subakuuteista tai kroonisista ongelmista kärsiviä potilaita, kun taas päivystyksessä näkee akuutteja vaivoja. Osastoilla on eri meininki, kun taas syömishäiriökeskuksessa, senioritalossa, neurologisessa kuntoutuksessa tai lastensairaalassa tai säätiöissä. Harjoittelun sisältö riippuu siitä mihin haet, mutta kannattaa kokea FT kenttää monipuolisesti!

Missä kaikissa harjoitteluissa olet ollut? Kiinnostaako aikuiset vai lapset?

Ensimmäinen harjoittelu oli Malmin avofysioterapiassa (poliklinikka). Toinen oli Espoonlahden avofysioterapia (poliklinikka). Kolmas oli Espoon sairaalan päivystysosasto. Neljäs oli Meilahden neurologinen akuutti osasto ja viides, viimeinen tulee olemaan Töölön ortopedis- traumatologinen osasto. Ehdottomasti kiinnostaa ennemmin aikuiset ja ikääntyneet kuin lapset!

Onko joku harkka jäänyt erityisesti mieleen?

Kaikki harjoittelut on jäänyt joltain osin mieleen. Osassa on jäänyt mieleen tietyt ihmiskohtaamiset, omat onnistumiset ja epäonnistumiset sekä oivallukset. Toisesta harjoittelusta muistan erityisesti ihka ensimmäisen oman potilasvastaanoton, se jos joku oli kuumottavaa, mutta harjoittelupaikalta mahtava luottamuksen osoitus. Kolmannesta harjoittelusta jäi mieleen se, kuinka harjoittelun päätteeksi minulle tarjottiin työpaikkaa. Nyt viimeisin, neljäs harjoittelu vei minua ehkä fysioterapeuttina eniten eteenpäin, sillä tein paljon oivalluksia siitä, minkälainen haluan fysioterapeuttina olla, minkälainen työ tulevaisuudessa sopii minulle ja mikä taas on ehkä vähemmän sopivaa.

Kuinka paljon käytännön harjoittelua koulussa harkkojen lisäksi?

Liian vähän! Sitä on, mutta saisi olla paljon enemmän. Varmasti riippuu myös oppijasta ja siitä miten oppii parhaiten. Itse opin käytännössä, mutta siitäkin huolimatta ala on kuitenkin käytännön läheinen ja siihen suhteutettuna sitä pitäisi olla paljon enemmän. Annoin tästä myös palautetta suoraa opettajille!

Toki korona on väkisinkin leikannut käytäntöä jonkin verran pois. Koronan lisäksi kampuksemme vaihtui Pitäjänmäestä Myllypuroon ja muuttosäätö tuntui myös vaikuttavan opintoihin, myönnettiin sitä tai ei. Senkin lisäksi opetussuunnitelma vaihtui kesken opintojamme ja sen myötä myös tiettyjä asioita jätettiin pois, joita aikaisempina vuosina oli käytännössä ollut. Harmi muttei sille mitään voi!

Miten hyvin koet opintojen valmistavan työelämään?

Vaikka tuntuu etten osaa mistään mitään, kyllä sitä aina jotain osaa. Opinnot valmistavat sen mitä pystyy ja loput opetellaan kentällä. Vaikka haluisi olla jo hyvä työelämään siirtyessä, myös FT osa-alueet ovat niin laajoja, että on mahdotonta tietää kaikesta kaikkea. Myös suuntautuminen vaikuttaa osaamisen syventymiseen ja siihen auttaa vaan työkokemus, oma aktiivisuus ja jatkuva itsensä kouluttaminen alalla.

Kuinka hyvin koulutus on vastannut odotuksia? Olen kuullut paljon kritisointia FT koulutuksen tasosta. Miten mä koen asian?

Rehellisesti odotin enemmän! Mielestäni resursseja käytettiin osittain vähemmän merkityksettömiin asioihin. Jos siis itse olisin päätäntävallassa, jaottelisin (vaikkakin niitä vähäisiä) resursseja eri tavalla. Toki osaltaan koulutus on vastannut odotuksia, mutta isolta osalta myös ei. Johtuuko sitten korkeista odotuksistani vai ei, tiedä sitä!

Kuinka vaativat opinnot ovat?

Mulle varmaan vaativin osuus oli esivalintakokeen ensimmäisestä osiosta läpipääsy, haha! Mä uskon myös siihen, että oma kiinnostus ja aktivisuus vaikuttaa siihen onko jonkin opettelu vaativaa vai ei, koska kiinnostus ruokkii motivaatiota opiskella. Mulle vaativinta opintojen aikana on ollut omien töiden yhteensovittaminen opintoihin. Aikatauluhaasteet on luonut mulle vaativuuden, ei niinkään itse opintojen sisältö! 

Täysipäiväisten opintojen yhdistäminen työelämän ja yrittäjyyden kanssa?

Juu helppoa ei ole aina ollut, mutta se on valinta kysymys. Välillä on luettu tenttiin öisin ja joskus tehty kokeet lukematta niihin. On sitä monet turhautumisen ja stressin itkutkin näiden vuosien aikana väännetty. Mulla oli aika tuore yritys ja juuri kovalla työllä saatu asiakaskunta, joten päätin jatkaa töitä opintojen ohella. Tiettyinä aikoina yhteensovittaminen sujui erittäin hyvin. Ajoittain ja valitettavan suurelta osalta ei taas tarvinnut miettiä mitä tekisi tai näkisikö yhtään ketään, muuta kuin asiakkaita tai oppikirjoja. Koko ajan olen tiedostanut hullunmyllyn kestävän ”vain” sen 3-3,5v ja se on auttanut tsemppaamaan. Toisaalta myös nautin mun työstä, joten aina kaikki ajanjaksot ei ole tuntunut niin kuormittavilta työnteosta huolimatta.

Ei siis mahdotonta, mutta ei myöskään helpoin tie!

Mikä opinnoissa on ollut parasta?

Oma kehitys ja kiinnostuksen syventyminen alaa kohtaan. Tottakai myös ystävät, joita opintojen myötä on tullut.

Mikä on ollut haastavinta/ärsyttävintä opinnoissa?

Haastavinta opintojen ja työn yhteensovittaminen ja ärsyttävintä (mun mielestä) turhat kurssit, jotka ei suoranaisesti liity FT alaan. Esimerkkinä viestintä ja tietotekniikka, ruotsi ja englanti, innovaatio projektit, yrittäjyyskurssi ym. Toinen ärsyttävä asia on se, että opetustavat on osalla opettajista hyvin yksipuolisia ja se ei tue oppimista kuin tietyn tyyppiselle opiskelijalle.

Kenelle suosittelet työtä?

Henkilöille, jotka ovat kiinnostuneet kuntoutuksesta ja terveyden- sekä hyvinvoinnin edistämistyöstä ja/tai sen kehittämisestä tai alan tutkimisesta. Ihmisläheisyys ja vuorovaikutustaidot on ammatissa etu.

Miten toivoisin työllistyvän jatkossa/valmistumisen jälkeen? Jatkatko FT yrittäjänä?

Toivon saavani osa-aikaisen paikan, joko yksityiseltä tai kunnalliselta puolelta. Täydellistä olisi, jos pystyisin tehdä 2 päivää fysioterapeutin työtä ja 2-3 päivää valmennusta ja muita sisällöntuottamisen hommiani. Haluaisin alkuun ensimmäiset vuodet rutinoittaa opitut asiat ja mahdollisesti tulevaisuudessa toimia alalla yrittäjänä. Koen että julkisella tai yksityisellä puolella asiakaskunta on monipuolisempaa ja näin myös oppisin alkuun enemmän kuin yrittäjänä. Todellisuudessa osa-aikaista työtä alalta on vaikea saada, joten katsotaan missä ja missä muodossa tulen alalla työskentelemään. Olen huomannut, että nopeatempoinen työ sopii minulle, joten ehkä poliklinikka työ olisi alkuun se mun juttu!

Onko mulla joku tietty FT suuntaus, joka kiinnostaa tai jossa haluat työskennellä?

Olen edelleen ärsyttävän avoin kaikelle (paitsi lapsille) ja edelleen etsin sitä omaa syventymisen ja kiinnostuksen osa-aluetta. Valmentajana työskentelen pääsääntöisesti TULES asiakkaiden kanssa, joten se ehkä se eniten kiinnostaa. Kipu ja krooninen kipu kiinnostaa kaikessa haastavuudessaan. Suoravastaanottoa olisi myös kiva päästä joskus tekemään. Myös akuutin vaiheen kuntoutus kiinnostaa. Katsotaan mihin elämä vie!

Millon valmistun?

Valmistun heti kun saan opinnäytetyön ja viimeisen työharjoittelun tehtyä. Opinnäytetyön tekeminen on musta itsestä kiinni ja viimeinen harjoittelu taas päättyy syyskuussa. Toivottavasti valmistun siis syyskuun loppuun mennessä!

Siinä kysymyksiä ja vastauksia fysioterapia opintoihini liittyen. Kiva jos jaksoit lukea tänne saakka ja toivottavasti saitte vastaukset kaikkiin kysymyksiin! 🙂

-Kiira

Lisää opinnoista höpöttelen seuraavilla videoilla:

Ulkojuhlat aikuisille

Alkuun mainittakoon, etten tällä kirjoituksella kannusta ketään kokoontumaan tai toimimaan vastoin suosituksia ja rajoituksia. Nämä ulkojuhlat on järjestetty täysin suositusten mukaisesti ja kaikkien osapuolten yhteispäätöksellä!

Rakastan juhlia, joissa on jotain aktiviteettiä. Sen vuoksi mun juhlista yleensä löytyykin jotain yhteistä tekemistä, oli sitten kyseessä synttärit, pikkujoulut tai muut juhlat. Nyt luonnollisesti ystävien näkeminen ja yhteisen tekemisen keksiminen rajoitusten mukaisesti on vaatinut mielikuvitusta. Mietin pitkään, järjestänkö mitään synttäreinä, mutta sain mielestäni kivan idean ja päätin toteuttaa ulkojuhlat.

Ulkojuhlat

Ulkona järjestettävät juhlat on aina riski Suomen sääolosuhteissa, mutta toistaiseksi se on ollut vielä turvallisin vaihtoehto ja suositusten mukainen. Ei siis muuta kuin hyvissä ajoin ilmoittamaan ystäville päivämäärä ja juhlien suunnitteluun! Alkuperäinen idea lähti eräältä tutulta, joka järjesti omille ystävilleen ulkojuhlat talviolympialaisten muodossa. Maaliskuun puolessa välissä, jolloin ulkojuhlat järjestin, ei kuitenkaan lunta enää ollut ja siksi teemana oli kevään aloitus skabat. Skaboissa yhdistyi niin Speden spelit, perinteiset ulkopelit sekä oma keksimät aktiviteetit. Peleissä vaadittiin niin voimakestävyyttä, nokkeluutta, tiimipeliä sekä päättelykykyä.

Juhlapaikka

Juhlapaikaksi valikoitui talomme edessä oleva puisto, josta pääsi aina tarvittaessa näppärästi myös vessassa käymään. Lisäksi tavaroiden raahaaminen helpottui huomattavasti, kun matka oli lyhyt. Jotta ulkona olisi mukavampi olla ja viettää aikaa yhdessä, kävin ostamassa Jyskistä retkituoleja sekä kasattavan pöydän tarjoiluille. Tunnelmaa ylläpiti musiikki, jota soitettiin matkakaiuttimesta.

Tarjoilu

Tarjoilun olin suunnitellut vaivattomuuden sekä ulkona oleilun mukaan. Ennen ruokaa kilistelimme tietenkin kuplivalla rosee skumpalla. Lisäksi olin aamusta tehnyt kermaista lohikeittoa. Ajatuksena se, että jos ilman on kylmä, lämmin keitto pitää meidät lämpimänä. Lohikeiton lisäksi olin edellisenä päivänä tehnyt suolaista kasvispiirakkaa sekä puolivitsinä nakkipiiloja. Sanotaanko nyt niin että vitsistä huolimatta, nakkipiilot taisivat olla ne, jotka ekana loppuivat, hah! 😀 Jälkiruuaksi olin kaavaillut itse paistettuna munkkeja, mutta koska olin paistanut munkkeja juuri edellisenä viikonloppuna, en mitenkään jaksanut kyseistä prosessia heti uudestaan. Niimpä päädyin ostamaan Gateausta korvapuusteja, jotka nekin toimi. Korvapuustien lisäksi oli irtokarkkia, suklaata ja keksejä.

Juomat

Juomana oli tosiaan alkumaljat rosee skumpasta. Lisäksi lämmikettä ulkoiluun toi kuuma minttukaakao, jota olin tehnyt pumppu termariin. Minttukaakaon kruunasi tietenkin kermavaahto. Minttukaakaon lisäksi lämmikettä saatiin ajoittaisista Koskenkorva inkiväärishoteista. Itse en välitä shoteista tai vahvoista viinoista ylipäätään. Inkivääri Koskenkorva on kuitenkin sellainen, jota minäkin pystyn ajoittain juomaan, sillä se ei eroa omista tuorepuristetuista inkiväärishoteistani juurikaan. Näiden lisäksi oli vielä viiniä seurustelu juomaksi ja osa kavereista oli ottanut mukaan vielä omia juomia.

Vaikka keiton, minttukaakaaon ja shottien ajatuksena oli pitää meidän lämpimänä ulkona ollessamme, meille sattui aivan täydellinen ilma, eikä kenelläkään tullut kylmä, päinvastoin! Myös aktiviteeteissä olin miettinyt ilmaa ja ottanut mukaan aktiviteettejä, jotka nostaisi lämpöä ilman ollessa viileämpi.

Ulkojuhlien ohjelma

Syömisen jälkeen ennen ohjelmanumeroiden alkamista, arvottiin tietenkin parit. Tämän jälkeen aloitettiin ensimmäinen ohjelma, joka oli perinteinen ja aina toimiva Mölkky. Pisteitä laskettiin siten, että voittaja pari sai aina 3 pistettä, toiseksi tulleet 2 pistettä ja viimeiseksi tulleet 1 pisteen. Mölkyn jälkeen vuorossa oli fresbeen heitto. Sehän meni siten, että pareittain kummallakin henkilöllä oli yhteensä 3 heittokertaa ja parien välissä oli X matka etäisyyttä. Ennen heittoa, heittäjän tuli pyöriä 5 kierrosta nopeasti ympäri ja sitten heittää parille frisbee. Voittaja pari oli se, ketä sai eniten koppeja ilmasta. Olin myös hankkinut tikkataulun ja yksi kisoista olikin perinteinen tikanheitto. Tikkataulua ei saatu kiinni seinään, muttei se menoa haitannut. Tikkataulu asetettiin pienen ylämäen puun juureen, johon tikkojamme tähtäiltiin.

Speden spelit

Fresbeen jälkeen vuorossa oli otteita Speden speleistä. Oli mm. pareittain hyppynarulla hyppimistä minuutin ajan. Eniten pisteitä sai se pari, joka sai eniten hyppyjä minuutissa. Lisäksi oli kuminauhan sisältä pujottautumista pareittain. Kuminauhan roolia toimitti vastuskuminauha, jonka olin sitonut ympyräksi. Lisäksi oli myös yksilöinä kuminauhan välistä pujottautumista ja voittajiksi selviytyi se pari, joka sai yhteensä eniten pujotuksia nauhan läpi. Tottakai myös tasapainoa haastettiin 1-jalan seisonta kisalla, johon toinen pareista osallistui. Tasapainoilussa suljettiin silmät ja tehtiin käskystä jos jonkinlaista liikettä. Voittaja oli se, ketä pysyi pisimpään pystyssä ja kenen jalat eivät liikkuneet paikoiltaan. Sivusuuntaisia askeleita ei siis sallittu. Näiden lisäksi oli myös pelikortin värin arvausta. Jokaiselle parille annettiin 10 korttia, joista voittajaksi selviytyi se pari, ketä arvasi korttien värejä eniten oikein. Hulavanteen pyöritystä kaulalla ja yksilönä suunnittelin, mutta kaupoissa ei vielä ollut hulavanteita myynnissä, joten se jäi.

Voimakestävyys

Minut tuntien, ohjelmassa on aina myös jotain voimaan ja fyysisyyteen liittyvää. Tällä kertaa tiedossa oli kaksi eri voimakestävyys kisaa. Osallistujat eivät tienneet kisoista ikinä etukäteen, joten he eivät pystyneet ennalta suunnittelemaan kullekin optimaalisinta suoritusta. Alkuun valittiin toinen pareista, jonka tehtävänä oli pitää kädet sivuilla vastuskuminauhaa ylhäällä pitäen. Pelistä tippui pois se, kenen kädet valuivat alle hartialinjan ja voittaja on viimeisenä kädet sivulla pysyvä. Mikäli ei ole monia vastuskuminauhoja, kisan voi tehdä myös erikseen yksilöllisesti aikaa kellottaen. Toisena fyysisenä kisana oli perinteinen staattinen kyykkypito seinää vasten. Kisassa osallistujien tuli mennä selkä seinää vasten ja pitää jalat 90 asteen kulmassa, kädet pois jaloilta. Voittajan aika taisi olla jotain lähempänä viittä minuuttia, eli jengi veti oikeasti ihan tosissaan, huh! 

Viimeisinä ulkopeleinä oli keilojen kaataminen. Keilojen roolia korvasi mölkkypalikat ja niitä kaadettiin jalkapallolla. Mölkkyjä X matkan päässä oli yhteensä 4kpl ja yrityksiä kullakin oli yhteensä 4 kertaa. Voittajana luonnollisesti se peri, ketä kaataa yhteensä eniten keiloja. Vauhditon pituushyppy oli myös yhtenä kisana sekä inkiväärioluen tyhjennys pillillä. Juomaskabassa pareille annettiin yksi inkivääriolut sekä kaksi pilliä. Ohjeeksi annettiin vain pullon sisällön tyhjentäminen vapaalla tyylillä pilliä käyttäen. Sehän herätti tunteita, kun kaikki lähtivät ryystämään juomaa pilleillä, mutta yksi pareista ymmärsi kaataa toiselle juomaa lasiin ja toinen joi pullosta pillillä. Näin juoma saatiin nopeiten juotua ja voittaja selville.

Ohjelma sisällä

Meitä oli sen verran vähän ja koska näemme muutoinkin toisiamme töiden tai muiden olosuhteiden puitteissa, päätimme yhteisymmärryksessä siirtää ulkojuhlat illan hämärtyessä sisälle. Haluan kuitenkin korostaa, ettei kokoontuminen sisätiloissa ole tällä hetkellä suositeltavaa tai suositusten mukaista, joten muistathan noudattaa aina voimassa olevia rajoitteita.

Ulkoilun jälkeen kannettiin kamat kotiin ja mentiin saunaan. Olin varannut saunan pariksi tunniksi käyttöömme ja näin saatiin rentoutua ulkoilun jälkeen. Saunan jälkeen jatkettiin vielä muutamalla kisalla, ennen voittaja parin julkistamista. Koska pääsiäinen oli aivan nurkan takana, yhtenä ohjelmanumerona oli tietenkin munajahti. Olin etukäteen jo edellisenä päivänä ostanut ja piilottanut munat, joita sitten illalla asunnosta etsittiin. Voittajana se, ketä löysi eniten munia piiloista. Päättelyä vaati palapeli, jonka olin ostanut Tigeristä. Pareilla oli X minuuttia aikaa kasata mahdollisimman monta palapelin palaa yhteen. Palapeli osoittautui yllättävän haastavaksi, mutta hauskaksi ohjelmanumeroksi. Kolmantena sisäohjelmana piti olla Speden speleistäkin tuttu nopeuspeli, jonka olin puhelimeeni ladannut. Pelissä piti painaa aina sen väristä nappia, johon valo ilmestyi. Peli nopeutui sitä mukaan, kun pelissä eteni. Tämä kuitenkin unohtui kaikessa touhuissa.

Viimeisenä oli yksi omista lemppareista: arvaa kuka? Ja nyt ei puhuta kyseisestä lautapelistä, vaan itse väkertämistäni arvoituksista. Olin ottanut netistä eri julkisuuden hahmojen kuvia, joita muokannut instagramin storyssä eritasoisesti. Ensimmäisenä vaikein ja siitä aina kuvien edetessä kuvaa ja henkilöä paljastui lisää. Voittajana se pari, ketä arvasi eniten oikein. Se mainittakoon vielä, että kuvia arvailtiin telkkarin ruudusta, sillä puhelimesta sai kuvat näppärästi peilattua television näyttöön ja näin kaikki pystyivät arvata samanaikaisesti.

Palkinnot

Tottakai kisoissa pitää aina olla myös palkinnot. Palkinnoksi voittajat saivat tällä kertaa valkoiset emali mukit, joiden sisällä oli vielä pääsiäismuna. Palkinnon taustalla on tietenkin puoli vitsi/hyöty ajatus, sillä teemme ystävä porukan kesken satunnaisen säännöllisesti retkiä tai muita ulko kahvitteluita. Koskaan kenelläkään ei ole sopivia mukeja kahvitteluun ja aina sumplitaan sitä, mistä kuka kahvinsa juo. Voiton myötä nyt kahdella ystävistäni on retkeilyyn sopiva kahvikuppi ja näin ei tule jatkossa niin paljon säätöä kupeista, heh! 🙂

Totta puhuen olisin keksinyt vaikka kuinka erilaisia aktiviteettejä, mutta loppuilta keskityttiin vain hengailemaan ja höpöttelemään. Näimme porukalla jo lounasaikaan, joten ohjelmia riitti tasaisesti pitkin päivää, kuitenkaan olematta yhtä suorittamista. Tarkoituksena oli tilata illalla vielä pitsaa, mutta ruokia jäi sen verran yli lounaalta, joten päätimme vain napostella niitä.

Ulkojuhlat oli yksi vuoden kohokohdista, sillä kaikki sosialisoituminen, ystävien näkeminen ja tekeminen on ollut aika minimissä. Näiden juhlien voimalla jaksaa taas hetken eteenpäin, vaikka toivotaan että rajoituksia alettaisiin purkamaan kesää kohti mentäessä ja jossakin kohti päästäisiin taas elämään vapaammin. Sitä ja kesää odotellessa tsemppiä kaikille koronan keskelle ja pitäkää huoli niin fyysisestä kuin psyykkisestä hyvinvoinnista, kuitenkin aina voimassa olevat rajoitukset huomioiden! <3

-Kiira

Ps. Lisää ideoita juhliin ja ohjelmanumeroihin saat aikaisemmista kirjoituksistani:

”Juhlat korona tyylillä!”

”Näin järjestät ikimuistoiset juhlat ilman stressiä!”

”Ohjelmaa aikuisille!”

”Ohjelmaa aikuisten juhliin!”

Uskomatonta mutta totta…

Hyvää uutta vuotta sinne ruudun toiselle puolelle. Suurin osa on varmasti jo aloitellut töitä lomien jälkeen, niin myös meikäläinen. Lomakuulumisia löytyy Myday -videon muodossa youtubesta. Sen lisäksi oli pakko tulla jakamaan teille muutama asia aivan käsittämättömistä sattumista, joita mulle on viime aikoina tapahtunut. Ensimmäisten kahden tapahtuman jälkeen ajattelin, ettei voi olla mahdollista, mutta tuntuu että kyseisiä tapahtua vaan tulee toisensa perään. Uskomatonta mutta totta. Kannattaa siis varoa mitä suustaan päästää!

Jouluaaton episodi

Koronan vuoksi jouluaattomme oli hyvinkin poikkeuksellinen, sillä perhe & sukulaisjoulun sijaan vietimme joulua siskoni perheen kanssa pienellä porukalla.  Vaikka joulu on yksi lempi ajankohtani, joulu saattaa ajoittain tuottaa kiirettä ja/tai stressiä. Siskoni mies haki meidät autolla, sillä olin tehnyt jouluruokia, joita en olisi julkisilla saanut kuljetettua. Koska meillä tuli kuin tulikin pieni kiire lähteä kotoa, laitoin ruuat lasisiin, kannellisiin säilytysrasioihin ja rasiat isoon paperikassiin, joka ensimmäisenä tarttui käsiini. Astuimme autoon ja matkasimme siskolleni.

Vitsailin autossa, ettei tänä jouluna ole mikään vielä ennättänyt ärsyttämään. Vaan ei olisi kannattanut! Noustessamme autosta ulos sanoin miehille, että kantakaa ruokakassi pohjasta kiinni pitäen, ettei kassin kahvat hajoa. No eivät kantaneet. Mitä tapahtuu? No tietenkin kassin kahvat hajosivat ja lasiset säilytysrasiat ruokineen pamahtaa paskaksi asfaltille. Ei siinä auttanut ruokia pelastella, kun ne olivat jo täynnä säilytysrasioiden lasinsiruna. Kiva että valvoin koko edellisen yön tehden itse laatikoita, kaloja ja jälkiruokia, koska loppupeleissä joulu pöydän kruunasi valmislaatikot! Tosi kiva.

Uuden vuoden episodi

Ensimmäisestä ruokaepisodista päästiin yli, kunnes tulee uusivuosi. Edelleen samaisen poikkeustilan vuoksi vietimme uutta vuotta avopuolisoni kanssa kahdestaan hotellissa rentoutuen. Tilasimme ruokaa ja löhöilimme pehmeissä hotelli lakanoissa. Olin pitkään himoinnut Liemen tacoja, jotka olin muutama viikko takaperin löytänyt. Jos ette ole muuten kyseisiä tacoja maistaneet, niin maistakaa. Liemen tacot on överi hyviä. Vaikka ne on hyviä, ei niitä ihan viikoittain viitsi tilailla, sillä ovat ne kuitenkin suhteellisen kalliita arkiruuaksi. Koska oli uusi vuosi ja spesiaali päivä, päätimme tilata kauan odottamaamme herkku ruokaa.

Vihdoin ruuan saavuttua nappasin tacon käteeni ja olin nostamassa tacoa suulleni. Samaan aikaan avopuolisoni vieressä laittaa verhoja kiinni ja käännyttyään minuun päin, hän tökkää hieman kädellään osuen minuun. Samalla sekunnilla juurihaukkaamanin taco lentää suoraan, minnekäs muualle, kun lattialle. En tiedä mikä siinä on, mutta sanotaan nyt niin että turhan usein on lähiaikoina ruokia noukittu maasta.

Pissatulehdus

Eräänä toisena päivänä kaveri valitteli akuuttia virtsatieinfektiota. Kaikki sen kokeneet tietävät kuinka epämiellyttävästä vaivasta on kysymys. Itse kehuskelin, ettei onnekseni kyseistä vaivaa ole ollut pitkään aikaan, siis monen moneen vuoteen, ellei sitten viimeksi teininä. Voittekin varmaan jo arvata mitä tapahtuu. Seuraavana aamuna herään lieviin virtatieinfektion oireisiin. Uskomatonta mutta totta. Tämä on hyvin kummallista, sillä mikään ei ole muuttunut ja olen ollut saman kumppaninkin kanssa jo vuosia. Noh, eikai siinä sitten. Ei olisi pitänyt kehuskella, koska selkeästi karma kostaa.

Lumisade

Tässä kohti aloin jo varomaan sanomisiani, sillä tuntu ettei sattumilla ole mitään rajaa. Olimme kuitenkin lomalla eräänä päivänä poikaystäväni kanssa läheisellä salilla treenaamassa. Salilla sattui olemaan tuttu juoksuvalmentaja, jonka kanssa olemme suunnitelleet harjoitus ohjelmaa tulevaa maratoniani ajatellen. Hän kysyi sopivaa ohjelman aloitusajankohtaa. Siihen tokaisin vaan, että aloitus sopii milloin tahansa, sillä tiet ovat kuivat, lenkkeily onnistuu ulkona, enkä usko, että luntakaan enää sataa. Samaisena iltana alkaa lumisade ja niin kuin huomaatte, lunta on ollut maassa jo useita päiviä.

Viisaudenhammas ja polvi

Kaiken lisäksi olen poistattanut kaikki neljä viisaudenhammastani kolmessa eri osassa. Kehuskelin kavereille, että vasta nyt viimeisin poisto meni mielestäni nappiin ja siitä jäi hyvä fiilis. Kuitenkin hetki tämän sanomisen jälkeen, ikeneni turposi hampaan poiston kohdalta. Ikävä turvonnut patti ikenissä ärsyttää syömistä ja hampaidenpesua. Nyt se on onnekseni jo lähtenyt laskuun, mutta kyllä siinä vähän jännitettiin vakavia ientulehduksia sun muita horror mahdollisuuksia. Lääkärit kun ovat varoitelleet mahdollisista leukaluun kuolioista aina poskiluun murtumaan ym.

Olemme myös avopuolisoni kanssa puhuneet hänen paini urastaan. Hän on valitellut koronan aiheuttamia muutoksia ja sitä kun kaikki kisat on ollut peruttu nyt yli vuoden ajan. Koitin kannustaa häntä ja sanoin että ainakin harjoittelu nyt onnistuu ja pahemminkin voisi olla, esimerkiksi joku loukkaantuminen. Ei olisi pitänyt tätäkään viatonta tsemppiä sanoa, sillä eilen hän soitti harjoitusleiriltä kuortaneelta, että polvi meni harjoitus matsissa paskaksi. Ei voi olla todellista… Tänään hän sitten tulee kotiin ja huomenna kuvauttamaan polvi. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, tämä on jo niin käsittämättömän uskomatonta ja jopa pelottavaa.

Olen monesti sanonut äänen tulvivista rahasalkuista ja lottovoitoista, mutta kumma kun niitä ei ole vielä näkynyt. Kannattaa kuitenkin varoa mitä sanoo, sillä näköjään nyt on joku kausi, kun kaikki sanomani tapahtuu, harmi vaan että toistaiseksi vain pahassa, eikä hyvässä.

Uskomatonta mutta totta!

-Kiira

Kuvat: @Lilinissila

Joulu ja ristiriitaiset ajatukset!

*Yhteistyössä Gubbe kanssa!

Joulu herättää mussa ristiriitaisi tuntemuksia. Toisaalta olen jouluihminen ja voisin aloittaa joulu hypetyksen jo heti kesän jälkeen. Joulu on aina niin lyhyt aika ja musta on vaan ihanaa, kun joka vuosi tuntuu että sen fiilistely alkaa näkyä muuallakin yhä aikaisemmin, kuin vain meidän kodissa. Joulu ei ole mulle yhtä kuin joulukuusi ja juoluruoka, vaan ennen kaikkea sellainen tietty mielentila. Toki joululaulut meillä soi kotona, mutta esimerkiksi riisipuuroa meillä keitellään ihan vuoden ympäri, heh!

Toisaalta joulu tuo ristiriitaisia tuntemuksia. Kaikessa joulun taiassaan ja tunnelmassaan, meidän perheen sisällä on tapahtunut kurjia juttuja aina joulun tienoilla. Minun vanhempani ovat eronneet ja aina joulu muistuttaa siitä, ettei voi olla kummankin vanhemman luona. Meillä on ollut lapsesta saakka hyvin vahvat perinteet joulu aatosta, jonka vietämme serkkujemme isossa talossa. Serkkuni ovat äidin puolelta ja siten viettänyt aina joulun äidin puolen suvun kanssa. Vaikka se on ollut aina meidän lasten oma valinta, silti joulu muistuttaa siitä, ettei voi olla monessa paikkaa ja miellyttää kaikkia, vaikka kuinka sitä itsekin haluaisi.

Meidän vaari kuoli myös joulun alla, toki jo vuosia sitten. Silti se palaa aina mieleen, etenkin näin joulun alla. Itse olin suht läheinen vaarin kanssa. Suurin muisto vaarista on se, kuinka leikittiin aina kampaajaa. Vaarilla oli musta metallinen kampa, jolla aina harjasin vaarin viimeisiä haituvia ja tein mukamas kampauksia. Vaikka kampa varmasti raapi vaarin melkein jo kaljua päätä, silti hän aina kiltisti istui peilipöydän äärelle ja antoi minun leikkiä kampaajaa.

Sen lisäksi joulu on aikaa, jolloin aina sattuu tapahtumaan jotain ikävää. Asiat ovat eri ja vaihtelevia, mutta näiden kohde on usein yksi ja sama. Meillä on erittäin haastava suhde erääseen läheiseen ja se varjostaa aina joulua haluamattaan. Hänelle joulu on varmasti raskas ja se heijastuu myös hänen kautta meidän elämäämme. Monet joulut olen ostanut ja paketoinut lahjan kyseiselle henkilölle, mutta havahtunut siihen, että kyseinen lahja nököttää kotona vielä alkuvuodestakin, milloin minkäkin syyn ja tapahtuman vuoksi. Joulu ei ole ikinä ollut pelkkää ihanaa, vaan usein myös sisältänyt paljon huolta, murhetta, kyyneleitä ja surua. Siitä huolimatta en suostu jouluihmiseni sisällä kuolla ja pyrin vaalimaan sitä kaikin keinoin!

Ristiriitaisia ajatuksia joulusta

Tiedän että joulu on varmasti monelle muulle ristiriitainen, etenkin näin poikkeusaikoina. Harmittaa myös mummini puolesta, joka asuu yksin palvelutalossa. Olemme aina kokoontuneet joulupuurolle mummilaan, mutta rajoitusten vuoksi tuskin tänä vuonna pääsemme. Joulu on monelle yksinäistä aikaa, etenkin jos ei ole perhettä tai läheiset asuvat kaukana. Koronan vuoksi matkustus on rajoitettu ja siksi joulu 2020 on varmasti monelle poikkeava. Myös monet ikäihmiset joutuvat suosituksista olemaan paljon yksin ja se surettaa.

Eräänä päivänä mulle kilahti sähköpostiin yhteistyökysely Gubbe palveluun liittyen. Tutustuin kyseiseen yritykseen ja sen konsepti kolahti mulle välittömästi. Gubben on perustanut kaksi naisyrittäjää, jonka toiminnan lähtökohtana on auttaa ikäihmistä elämään onnellisempi ja aktiivisempi vanhuus. Tiedetään että monet ikäihmiset kärsivät yksinäisyydestä ja se taas heijastuu toimintakykyyn. Onnellisuus, sosiaaliset suhteet ja mielekäs tekeminen lisää myös fyysistä hyvinvointia, siinä missä henkistäkin. Gubbe on uudenlainen ei-sairaanhoidollinen vanhuspalvelu joka pitää ikäihmisen aktiivisena, auttaa arjen askareissa sekä samalla tuo turvaa koko perhepiirille. Extra ihanaa musta yrityksen toiminnassa on se, että se luo merkityksellistä työtä nuorille. Sanoin heti että tähän yhteistyöhön halua osallistua, mutta ilman palkkaan.

Mua seuranneena varmasti tiedätte jo, että terveys, hyvinvointi ja liikunta on mun intohimo. En mä varmaan muuten fysioterapeutiksikaan opiskelisi. Haluan omalla toiminnalla kannustaa kaikkia liikkumaan ja voimaan hyvin. Koska itse en kuitenkaan pysty auttamaan kaikkia on mahtava päästä tukemaan ja nostamaan sellaisia yrityksiä esille, jotka ajavat samaa asiaa, onnellisemman ja mielekkäämmän, aktiivisen elämän puolesta. Siispä tsekatkaa Gubbe palvelu ja tutustukaa sen eri vaihtoehtoihin. Gubbe ei tietenkään korvaa lastenlasta, mutta se auttaa yksinäisyyteen sekä tuo turvaa niin ikäihmiselle kuin hänen läheisilleen. Mua surettaa ajatus siitä, kuinka paljon on oikeasti yksinäisiä vanhuksia. Jopa nykyistä työharjoittelua sairaalassa tehdessäni ikäihmisten yksinäisyys iskee vasten kasvoja. iso osa ikäihmisistä ei halua kotiutua sen vuoksi, että he kokevat saavansa enemmän sosiaalista kontaktia ja huolenpitoa sairaalassa kuin omassa kodissa ollessaan. Miettikää, ihan hullua että joku jää mielummin sairaalaan! 

Mahdollisuus tarjota Gubbe palvelu läheisellesi

Näin tunteita herättävän joulunalla minä ja Gubbe halutaan arpoa yhdelle ikäihmiselle mahdollisuus Gubbe palveluun. Jos sulla tulee mieleen joku läheinen, joka voisi hyötyä palvelusta, niin käy osallistumassa arvontaan mun instagram profiilista!

Gubbe palvelu räätälöidään aina ikäihmisen toiveiden mukaisesti. Ei ole siis mitään tiettyä kaavaa, jolla jokainen käynti toteutetaan. Mikäli arvonta ei osu tällä kertaa kohdallesi, niin tilanteen ja tarpeen tullen toivon, että pidät kyseisen palvelun mielessä muutoinkin. Miksei ilahduttaisi isovanhempia tai muuta läheistä ikäihmistä vähän erilaisella joululahjalla ja näin osoittaisi tuen ja rakkauden! <3

Ps. Kuvasin viime joulusta vlogia. Jos edellisen vuoden jouluvideo kiinnostaa, niin kurkkaa se täältä!

-Kiira

Kuvat: @lilinissila

Kun mitta alkaa täyttymään

Haluaisin sanoa, että ihanaa perjantaita ja viikonlopun alkua. Rehellisesti sanoen oma viikonloppuni alkoi ei-niin-ihanasti. Olin aamusta valmentamassa, josta suuntasin jälleen hammaslääkäriin. Mikäli et ole vielä lukenut kirjoitusta OPERAATIO SUU niin käy lukemassa, niin tiedät paremmin mistä puhun. Hammaslääkäri ei mennyt ihan toivotulla tavalla. Luulin kerran olevan toiseksi viimeinen ja olin henkisesti skarpannut, että maali näkyvissä, vaan turha toivo. Olen tänään ennättänyt jo parit itkutkin tuhertaa harmituksesta, ärsytyksestä ja vitutuksesta. Vaikka kuinka itse pyrkii tekemään kaiken hyvin, tuntuu ettei mikään riitä.

Operaatio suu vol.2

Operaatio suu siis tuottaa edelleen harmia ja jälleen sain kuulla uusista rei’istä hampaissani. Sen sijaan että tänään oltaisi aloitettu purentakiskojen valut, paikattiinkin reikiä. Joka kerta olen skarpannut hammaslääkäripenkissä maatessani, ilman puudutuksia, poran aiheuttamat hermo vihlaisut kehossani läpi kulkien, että nyt on vika kerta. On niin turhauttavaa ladata itsensä henkisesti kerta toisensa jälkeen kestämään kaikki tuo sama uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, kerta toisensa jälkeen. Ei pelkästään se fyysinen kipu ja hammaslääkärikäyntien ahdistus, vaan se psyykkinen stressi siitä, mikä tämän kaiken aiheuttaa!

Mikä tämän kaiken aiheuttaa?

Väitän että elämäntapani on hyvät, eikä sen puolesta pitäisi olla ongelmia. En käytä juuri mitään lisäravinteita, ainakaan niin säännöllisesti, että se ongelmia aiheuttaisi. Käytän fluorillista hammaslääkärien suosittelemaa hammastahnaa. En juo usein alkoholia, limuja, energiajuomia tai muutoin syö sokeria usein. Pesen hampaat 2x päivässä ja käytän sekä hammaslankaa sekä hammastikkuja. Voisiko joku siis kertoa, että mitä tässä oikein tapahtuu ja miten tämä homma on räjähtänyt käsiin vasta nyt, sillä minulla ei tätä ennen ole ollut yhen yhtä reikää ja hammaslääkärin mukaan kiilteenikin on erittäin hyvä ja paksu? Koen väkisinkin huonommuutta rei’istä. Ällöttää ja surettaa. Mitä enemmän voin vielä tehdä?

Ei siinä vielä kaikki. Bonuksena sain kuulla, ettei purentakiskoja voidakaan tehdä, ennen kuin viimeinen viisaudenhammas on poistettu. Niin, multa on siis poistettu leikkaamalla 3, koska jostain syystä niitä ei saanut vain repimällä irti. Silloinen hammaskirurgi päätti, että jätetään tuo yksi nyt kuitenkin sinne vielä. Kiitti vaan sikana, nyt se sitten kostautuu ja joudun jälleen kokemaan samat kamalat puudutuspiikit ja operaatiot, sen sijaan että ne olisi tehty kerralla. Mulla on niistä kammo siksi, että viimeksi viisureiden leikkaus meni päin pyllyä, sain melkein paniikkikohtauksen, tikit ei sulanut ja en saanut viikkoon suuta kunnolla auki, koska tikit olivat niin syvällä poskilihaksessani. Jouduin siis varaamaan ajan tikkien poistoon. Siitä kertoessani hammaskirurgille hän tokaisi, ettei ollut hänen syynsä. Jep jep, minähän ne tikit itse ompelin suuhuni!

Voitte vaan siis kuvitella, etten hypi riemusta siitä, että edessä on jälleen vähintään 3x hammaslääkärikäyntiä. Eniten kuitenkin harmittaa se, ettei kukaan oikein tiedä mikä reikien aiheuttaja on. Koska mikään ei ole parempi stressin ja ahdistuksen purku kuin liikunta, suuntasin suoraan hammaslääkäristä salille, heh! Olin päättänyt tehdä kunnon jalkatreenin, koska se on intensiivisyydeltään juuri riittävän kamala poistamaan tai ainakin lieventämään ärsytystäni.

Liikunta parasta stressin purkua

Jalkatreeni starttasi kuitenkin hyvin ja olin yllättynyt kuinka hyvältä tuntui niinkin pitkän tauon jälkeen, kunnes pääsin maastavetoon. Tietenkin olin unohtanut vetoremmit toisen repun sisälle. Eihän se nyt isojuttu ollut, mutta saatatte tietää sen fiiliksen, kun kaikki ärsyttää ja pienetkin asiat kasvattavat otsalla olevaa tattia vieläkin enemmän. Kuitenkin tuttuni oli juuri salilla valmentamassa ja lainasi omia vetoremmejä treenini ajaksi. Tiettekö, musta se oli niin kivasti tehty, että mieli parani ihan vain tästä jo huomattavasti. Kiitos siis Sonja lainasta, et arvaakkaan kuinka piristit pienellä jutulla mun päivää!

Nyt yritän päästä tästä suu kriisistä yli ja tehdä vielä pari tuntia töitä ja sitten viikonlopun viettoon. Vaikka viikonloppu alkoi aika kurjasti, piristystä tuo myös se, että poikaystävä on takaisin kotona melkein kahden viikon leirillä olon jälkeen. Ehkä huomenna jo pirteemmällä meiningillä!

-kiira

Kuvat: Lilinissila