Kunpa olisin niinkuin muut!

JALKAVIHA!

Onko sulla ollut koskaan mitään sellaista minkä olet aina halunnut muuttaa ja sellaista mitä itsessäsi vertaat muihin? No mulla on! Oon oikeastaan aina siitä asti kun muistan inhonnut mun jalkoja ja siis tarkemmin reisiä, jotka ovat aina olleet isot ja paksut riippumatta siitä mitä vaaka näyttää. Nuorempana vertasin jatkuvasti reisiäni muiden jalkoihin ja kateellisena toivoin että olisipa omat kinttuni myös hitusen kapeammat ja näin näyttäisin paremmalta ja itsetuntoni olisi parempi. En myös koskaan pitänyt muita kun mustia farkkuja, sillä vaaleat värit korostivat kokoani entisestään, puhumattakaan hameista ja mekoista!

Vaikka näin äkkiseltään voisi ajatella että paksut reidet ei näytä niin hassuilta kun on kuitenkin jonkun verran pituutta mutta ei! Todellisuudessa vartaloni on mittasuhteiltaan hyvinkin erikoinen, sillä jalkani ovat suhteessa todella lyhyet ja selkäni taas luonnottoman pitkä. Esimerkiksi istuessamme yli 180cm pituisen siskoni kanssa saman korkuisella tuolilla, istuessa selkäni on häntä todella paljon pidempi, vaikka itse olen häntä yli 10cm lyhyempi. Lisäksi olen aikaisemmin maininnut että pituuskasvu pyrähdys tuli minulla noin 6 luokalla, josta lähtien olen ollut aina saman pituinen. Koska nuorena kehitys tapahtuu yksilöllisesti hyvinkin eri vaiheissa, olen aina ollut se pitkä ja iso tyyppi. Tämän vuoksi olen potenut huonoa itsetuntoa hassuista mittasuhteista, korostuvista reisistäni ja isosta koostani, puhumattakaan pyöreistä kasvoista ja isoista poskipäistäni jotka luovat isoa vaikutelmaa entisestään.

Monet varmasti tässä kohtaa huokaa syvään että kuka minä olen puhumaan ison koon tuomista paineista, sillä enhän minä ole standardien mukaan ylipainoinen? Mutta totuus on kuitenkin se, että olet aina ollut se isoin lapsi syntyessä, olet aina ollut pitkä muihin lapsiin näin tullut luokitelluksi isoksi. Olet aina kuullut että olet pyöreäposkinen ja iso niin tahattomasti kuin tahallisesti, joten on ollut hyvin vaikea välttyä asian iskostumiselta alitajuntaan.

Miten mä havahduin tähän asiaan? Siivosin jonkin aikaa sitten kaappeja josta löytyi kasa nuoruusajan teetettyjä valokuvia, koska kertakäyttökamerat oli siihen aikaan the thing ja kaikki tapahtumat taltioitiin tietenkin. Suurin osa kuvista sai minut järkyttyneeksi, koska en ollut A) tunnistaa itseäni enää kuvista (apua mikä teinikausi) mutta B) päällimmäisenä kuitenkin valtasi ajatus siitä kuinka vääristyneet ajatukset minulla tuohon aikaa oli. Yllätyin omasta koostani ja siitä kuinka pitkä ja hoikkaraajainen oikeastaan olin. Okei en tosin koko nuoruuttani, oli kausia kun lapsen pyöryys näkyi hyvinkin selvästi, mutta kellä ei olisi näkynyt jossakin kohti?

Kun minäkuva vääristyy!

On surullista huomata kuinka ympäristö ja muiden kommentit vaikuttavat niinkin isoon asiaan kuin itsensä hyväksymiseen ja itsetuntoon nuoruusiässä, jossa nimenomaan näitä asioita tulisi kehittää ja vahvistaa luodakseen perus edellytykset itsensä hyväksymiseen ja elämässä toimimiseen. On pelottavaa ajatella kuinka kommenteilla pystytään vaikuttamaan siihen, miten itsensä näkee. Vielä pelottavampaa on kun muiden syöttämistä ajatuksista tulee itselle totta ja vääristää täysin omankuvan. Tässäkin tapauksessa muistoni itsestä oli täysin muiden luomaa kuvaa siitä minkälainen tai minkä kokoinen olin.

Vaikkakin kotona olen aina ollut erittäin hyväksytty ja rakastettu, eikä näitä ajatuksia ole ruokittu kotioloissa, en voinut olla törmäämättä tähän isouteen ruokkivaan ajatukseen niin koulukuvissa, jossa minua luultiin aina apuopettajaksi kokoni vuoksi tai kommentteja että yleisurheilusta kuulantyöntö olisi varmasti minulle osuvin laji. Koulun liikuntatunneilla välttelin kaikkea missä piti nostaa toinen ilmaan, sillä pelkäsin ettei kukaan olisi jaksanut nostaa minua ja vaikka olisikin, niin silloin viimeistään painoni olisi selvinnyt muille ja aiheuttanut lisää vettä myllyyn. Tällaiset syötetyt ajatukset siis kavensivat elämääni ja vaikuttivat käyttäytymiseni passivoitumisena.

En kokenut varsinaisesti olevani kiusattu, vaan ennemminkin ylimääräisen ja turhan kommentoinnin kohde, varhaisen kehitykseni kuten pituuskasvuni ja kokoni vuoksi. Jossakin kohtaa nuoruutta aloin kompensoimaa kurjaa oloa muilla keinoin esimerkiksi kapinoimalla koulua kohtaan, joka näkyi poissaoloina tai heikommilla numeroilla. Kun numeroni heikentyivät sekös vasta aiheutti opettajilta vertailua menestyviin vanhempiin siskoihini pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tunsivat toisensa.

Nuorena ympäristön vaikutus itseensä saattaa siis olla hyvinkin vaikuttavaa, vaikkei sitä ehkä aina myöntäisikään. Haluaisinkin siis muistuttaa että kaikella tekemisellä ja kaikella sanomisella on aina vaikutusta. Muista siis pitää se mielessä kohdatessasi ihmisiä iästä riippumatta. Nyt kun olen vanhempi ja ainakin hitusen viisaampi haluaisin sanoa sekä nuorelle itselleni että kaikille muille siellä, jotka ovat kokeneet tai kokee vähänkään samanlaista, että sinä et ole yhtä kuin muiden ajatukset!

Ulkopuolisin silmin!

Monesti nykypäivänä käytän tarkkailijan roolia tilanteissa, jossa on vaikea hahmottaa todellisuutta. Esimerkiksi kun kohtaan ongelman mietin itseni sen ulkopuolelle ja mietin mitä sanoisin siinä tilanteessa olevalle ystävälleni. Usein meillä on vaikka kuinka paljon hyviä neuvoja ja tietoa kun kyse on kaverista. Ne samat ohjeet ja neuvot mitä sanoisit kaverille tulisi sanoa myös itsellesi ongelmatilanteessa. Mikäli me tarkoitamme kyseisiä neuvoja kaveria auttaessa, miksi emme toimisi näin myös itsemme kohdalla?

Otetaan esimerkki että olet kuin talo joka on täynnä erilaisia huonekaluja. Huonekalut eivät voi eikä ole yhtä kuin talo, vaan sen sisältöä. Talo ainoastaan pitää sisällään huonekaluja ja on se paikka jossa huonekalut voivat olla huonekaluja. Se pidetäänkö huonekaluja käyttökelpoisina vai käyttökelvottomina ei kerro mitään talon arvosta tai itse talosta. Sinä olet talo ja ajatuksesi, tunteesi ja kokemukset ovat huonekaluja. Samalla tavalla kuin huonekalut eivät ole talo, ajatuksesi ja tunteesi eivät ole yhtä kuin sinä. Talo ja sen sisällä olevat huonekalut, käyttökelpoiset ja kelvottomat eivät ole samoja asioita, yhtä toistensa kanssa. Samalla tavalla myöskään minä ei ole yhtä kuin tunteet ja ajatukset, vaikka onkin inhimillistä uskoa olevansa yhtä kuin omat tunteensa ja ajatuksena eli samaistua niihin.

Tämän tiedostettua on paljon helpompi ymmärtää itseä ja omia tunteita, mutta olla kuitenkaan samaistumatta niihin liikaa. Nykyään olenkin jo hyvin sinut itseni kanssa, myös jalkojeni ja annan sen myös näkyä kaikkien niiden tavoin mitä ennen välttelin, kuten käyttämällä vaaleita farkkuja ja hameita ja haluan että tältä istumalta myös sä teet saman koska sä voi ja olet sen arvoinen!

-Kiira

Q & A- aiheena ravinto, treeni ja hyvinvointi!

Kyselin tosiaan aikaisemmin teiltä ravintoaiheisia kysymyksiä ja olettamuksia youtuben ravinto aiheista videosarjaa varten. Kysymysten joukossa oli kuitenkin runsaasti kysymyksiä minulle, koskien minun ravintoani, treeniä ja hyvinvointia. Mutta koska videosarjat keskittyvät enemmän yleisiin väittämiin, päätin koostaa minulle suunnatuista kysymyksistä oman postauksen tänne blogiin. Tässä siis kysymyksiä ja vastauksia olkaa hyvä:

1.Mitä  ja kuinka usein syöt päivässä?

Yleensä syön sitä mitä mieli tekee tai sitten sitä mitä on valmiiksi tehty. Pyrin tehdä mahdollisimman paljon itse kotiruokaa, mutta joskus kun on jäänyt kokkailut tekemättä hyödynnän ajoittain koulun ateriamahdollisuutta. Suosin sellaisia ruokia jossa proteiinin, hiilihydraatin ja rasvanmäärää pystyy annostella, esimerkiksi makaroonilaatikossa on pääsääntöisesti hiilihydraattia eikä siinä pysty vaikuttaa annoskohtaiseen proteiinin määrään. Käytännössä siis aamupalaa lukuunottamatta ateriani koostuvat hiilihydraatinlähteestä (riisi, peruna, pasta yms.), proteiinista (liha, kala, nyhtis, pavut ja linssit yms.) sekä hyvänlaatuisesta rasvasta (kananmunat, öljyt, pähkinät, avokado). Syön neljä ateriaa päivässä eli aamupalan herättyä, lounaan noin 11-12 aikaan, päivällisen noin 16 aikaan ja sitten iltapalan, joka tosin on edelleen samaa normaalia kotiruokaa eli ison aterian kotiin tultuani yleensä noin klo: 20-21 aikaan. 

2.Venyttelenkö tai teenkö kehonhuoltoa?

Staattista venyttelyä en tee lainkaan. Sen sijaan liikkuvuutta yhdistän aina ennen jokaisen treenin aloittamista ja silloin kun kroppa sitä kaipaa. Lisäksi jos istun pitkään koneella, pyrin aina tekemään taukojumppaa. Minulle kehonhuolto on paljon muutakin kuin venyttelyä. Omat kehonhuoltorutiinini pitävät sisällään riittävän unen, itse tehdyn ja ravinteikkaan ruuan, säännöllisen liikunnan ja mielekkään tekemisen aktiivisen ja liikkuvan työn. Yhdistäisitkö sinä näitä asioita kehonhuoltoon? Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja jos elämä on aivan syvältä, voit olla varma että se heijastuu myös kehosi hyvinvointiin. Toki näiden lisäksi käytän ajoittain myös fascia palloa, piikkimattoa ja kylmä-kuuma ”hoitoja” aina saunavuorolla sekä hyvin harvoin käyn hieronnassa. 

3.Pahimmat virheet urheilun ja ravinnon suhteen?

Urheilun ja liikunnan suhteen mulla ei ole isompia kömmähdyksiä, mitä nyt aloittelijan tietämättömyyttäni tehnyt hassuja juttuja. Liikunnassa on kuitenkin vähän vaikea tehdä väärin tai ainakin mä nään että kaikki liike on aina hyväksi. Eriasia on että tekeekö oman tavoitteen mukaisesti vai ei ja aina en ole tehnyt. Ravinnon suhteen kömmähdykset ovat enemmän elämäntilanteeseen sidottuja. Esimerkiksi Australian reppureissun jälkeen en ole ehkä koskaan ollut niin turvonnut, iso ja fyysisesti huonovintinen, tosin huikeaa kokemusta rikkaampana. Yksi pahin terveyteen liittyvä moka on ollut nesteenpoistajien käyttö. Voi hyvä luoja mitä mulla päässä tuolloin liikkuikaan!

4.Mikä on mun päivittäinen kalorimäärä?

Päivittäinen kalorimäärä riippuu luonnollisesti päivän aktiivisuudesta ja ohjauksistani. Viimeksi mitattuna lepoaineenvaihduntani taisi olla 1400 kcal luokkaa. Treeni + ohjauspäivinä kalorit pyörivät 3500 kcal luokassa, vain treenipäivinä 3000 kcal luokassa (riippuen täysin treenin intensiteetistä ja kestosta) ja päivänä ilman treeniä ne pyörivät noin 2500 kcal luokassa.

5.Mielipide hiilihydraatista ja syönkö itse hiilaria?

Mua jotenkin huvitti tää kysymys, sillä hiilihydraatti on mulle ravintoaine siinä missä rasva tai proteiinikin. Tuntuu että monen käsitys hiilarista on muuttunut aina pinnalla olevien, milloin minkäkin trendiruokavalion myötä. Hiilihydraatin tehtävähän tuoda elimistölle energiaa ja ainakin mä huomaan sen kropassa heti jos oon syönyt liian vähän hiilaria. Etenkin jaksoilla jolloin ohjaan paljon tai treenaan kestävyyttä, tarvitsen enemmän hiilaria. Kun taas ohjauksia on vähemmän ja treenaan voimapainotteisemmin, pärjään vähemmällä. En koskaan kuitenkaan karsi hiilareita kokonaan pois. Sen lisäksi että hiilihydraatista elimistö saa energiaa sopivassa määrin, olen myös huomannut myös että nukun paremmin kun ruokavalio sisältää hiilaria. Olen siis sitä mieltä että hiilari on hyväksi jos laatu ja annostelu on kohdillaan.

6.Mitä lisäravinteita käytät?

Vaikka saisin kaikki maailman lisäravinteet ilmaiseksi mulle kotiin kuljetettuna, käyttäisin niitä ehkä viikon ja siihen se jäisi. Olen tosi huono muistamaan ja ottamaan ylipäätään yhtään mitään, mikä poikkeaa normaalista ruokavaliosta ja ruuasta. Esimerkiksi D-vitamiini lisääkään en ota vaikka tiedostan että pitäisi. Lisäravinteista hera proteiini ja viherjauhe ovat kuitenkin suhteellisen hyvin vakiinnuttanut asemansa rutiineissani.

7.Miten lasket päivittäisen energiantarpeen?

Aikaisemmin en juuri laskenut. Mielestäni tunnen herkästi jos on energianvajetta tai vastaavasti jos olen syönyt liikaa. Aika hyvin sitä on oppinut hahmottamaan itselle sopivat määrät ja rytmit. Joskus aikaisemmin olen laskenut sulamon tai finelin kautta yksittäisiä päiviä ja pitänyt ravintopäiväkirjaa hahmoittamis mielessä. Nykyään käytän Suunto5 kelloa, jonka yksi ominaisuus ilmoittaa aktiivikaloreiden kulutuksen, jotta osaan syödä riittävästi. Mielestäni normaaliin arkeen ei kuulu aktiivisesti energiantarpeen ja/tai ruuan punnitseminen, vaan se kuuluu ennemminkin tavoitteelliseen kilpaurheiluun, ellei tietenkin ole sitten jotain sairautta tai yli/alipainoa, jossa on hyvä seurata energiansaantia terveydellisistä syistä.

8.Jos sulla tulee herkkuhimo, sallitko halut vai jätätkö syömättä?

Useimmiten arkena jätän syömättä ja viikonloppuna sallin. On kuitenkin päiviä jolloin saatan syödä myös arkena. Lähtökohtaisesti en kiellä itseltäni mitään vaan pyrin ajattelemaan järjenkautta. Jos takana on huonosti nukuttu yö tai liian vähäinen energiansaanti jonka vuoksi tekee mieli herkkuja, jätän herkut syömättä ja puutun herkkuhimojen aiheuttaviin tekijöihin. Joskus jos rehellisesti vaan tekee mieli niin sitten syön.

9.Kuinka usein herkuttelen ja koenko siitä koskaan huonoa omatuntoa?

Herkuttelen pääsääntöisesti 2 kertaa viikossa, yleensä viikonloppuisin. En koe herkuttelusta huonoa omatuntoa. Jos teen sen päätöksen että herkuttelen, niin miksi silloin tavallaan pilata nautintoa kokemalla huonoa omatuntoa? Okei yksi asia mulla on mistä yleensä koen morkkista ja se on karkki. Mä en ole karkki ihminen ja aina kun sitä syön mulle tulee ihan jäätävän huono olo. Joka kerta siis kun sorrun karkkiin, tiedän jo että morkkis se sieltä tekee tuloaan. Ja joka kerta mietin että miksi mä menin taas syömään karkkia koska en siitä niin välitä ja se tekee olosta huonon? 

10.Suositko luomua ja miksi tai miksi et?

Sanotaan näin että suosin tuotteita jotka ovat laadukkaita ja parhaimman makusia. Suosin lähituotettua ja kotimaista. Se ei kuitenkaan tarkoita etten koskaan ostaisi pirkkaa tai ulkomaisia tuotteita. Myöskään taloudellisesti itsellä ei aina ole mahdollista ostaa sitä mitä ehkä haluisin. Osassa tuotteista luomutuote on parempi kuin ei luomu. Esimerkiksi suosin Vaahteramäen Friida kananmunia koska ne ovat paljon paremman makuisia kun normaalit luomumunat, vaikka ne eivät virallisesti olekaan luomua. Näiden munien takana on kuitenkin hyvät elinolot kanoille, puhdas rehu sekä eettinen ja kestävä kehitys. Luomu elintarvikkeissa käytetään vähemmän antibiootteja ja tuholaismyrkkyjä joiden vuoksi ne ovat hyvä valinta. Aina luomu ei kuitenkaan kerro eettisestä tai ympäristöystävällisestä valinnasta. En siis sido itseäni vain luomuun tai vain muihin tuotteisiin, vaan teen valintoja elintarvike kohtaisesti.

Nyt te tunnette minua ja ajatusmaailmaani taas hitusen enemmän. Kiitos kaikille kysymyksistä, puss!

-Kiira

Kuvat: Johanna Ketola IG @johannaketo

Miten onnistua elämässä? –onnistumisen anatomia!

Miten onnistua elämässä on iso ja monitahoinen kysymys. Mistä johtuu että toiset onnistuvat useammin kuin toiset? Miten motivaatio liittyy onnistumisiin ja miten sitten motivoitua? Kirjoitus tulee siis käsittelemään onnistumisen mekanismeja ja sitä kuinka johtaa itseä paremmin. Koska tavoitteen asettaminen on oleellinen osa onnistumista, käsittelen lopussa myös sitä, minkälainen on mielestäni hyvä tavoite!

Miksi on vaikea saada asioita aikaan?

Yleisin syy saamattomuuteen on tavoitteen, tiedon tai turvallisuuden puute. On vaikea aloittaa saati tehdä kun ei tiedä mihin ryhtyy tai mikä tavoite on. Kun asetat itsellesi tavoitteen ja päämäärän, tällöin päätöksenteko on paljon helpompaa, koska teot saavat nyt konkreettisen merkityksen.

Toinen miksi aloittaminen saattaa olla vaikeaa on tiedon puute. Ei tiedä mistä lähteä liikkeelle tai hoitaa jokin asia. Nyky-yhteiskunnassa tietoa on tulvaksi saakka ja on vaikeampi suodattaa juuri se oikea info omaa tavoitetta tukevaksi. Tämä on yleistä etenkin liikunnassa ja ravinnossa. On erilaisia trendejä joista milloin mikäkin nostaa päätään. On julkisuuden henkilöitä jotka kauppaavat valmennuksia ja dieettejä ilman alan koulutuksia, mutta koska he ovat hyvässä kunnossa, on valmennuksen oltava tehokas ja terveellinen. Lähtökohtaisesti haluankin uskoa tähän, mutta tiedon tulvassa on vaikea suodattaa myyntiin tähtäävät tiedot ja palvelut, järkevästä ja tieteellisesti tutkitusta tiedosta tai palvelusta.

Monesti liikunta ja ravitsemus asioissa on trendikästä olla aallonharjalla luomassa ja tuomassa jotain uutta. Uusi ja kikkaileva on hienoa ja sen myötä ihmiset testaa jos jonkinnäköistä ihme ruokavaliota tai treenivinkkiä. Valmentajana olen myös törmännyt useasti siihen, että treeneiltä toivotaan uutta, erilaista ja kikkailevaa, ikään kuin liikkeiden erikoisuus määrittäisi sen tehon. Monesti myös ajatellaan että ns. Uusia liikkeitä esiin tuovat valmentajat ovat viisaampia koska he tietävät uusia hienolta näyttäviä liikkeitä. Fakta kuitenkin on että perus jutut on aina siellä pohjalla ja niistä tulisi lähteä liikkeelle, vähän sama kun talonrakennuksessa on tehtävä perustus ennen kuin talo pystyy pysymään paikoillaan. Monesti perusasiat mielletään tylsiksi ja tämän vuoksi niitä vähätellään. Oletko kuitenkin miettinyt miksei ihmedieettisi ole pinnalla vuodesta toiseen ja yleiset ravitsemussuositukset sen sijaan ovat? Miksi ihmejumppa ei pitänyt pintaansa mutta kävelyä, hölkkää ja voimaharjoittelua sen sijaan suositellaan vuodesta toiseen? Näillä on täysin syynsä, koska ne perustuvat tutkittuun tieteeseen ja sen hyödyllisyyteen, olivat ne sitten trendikkäitä tai ei! 

Yksi aikaansaamisen tai saamattomuuden syy on myös määrässä. On määrällisesti liikaa asioita johon ei yksinkertaisesti kaikkeen pysty panostaa. Ota tavoitteeksi itsellesi 1-3 tärkeintä asiaa kerrallaan ja keskity niihin.  Jos taas peilataan terveyteen ja hyvinvointiin, olet huonossa kunnossa fyysisesti ja ehkä myös hieman psyykkisesti, syöt mitä sattuu, et liiku ja ehkä näiden sekä stressaavan työn vuoksi nukut huonosti, on siinä jo niin monta fiksattavaa asiaa että olisi ihan mahdotonta korjata kaikkea kerralla kuntoon. Liian moneen asiaan keskittyminen vie energiaa ja vaatii enemmän panostamista. Kun haukataan liian iso pala kerralla pureskeltavaksi, huomataan usein työn olevat miljoonakertaa isompi jolloin motivaatio helpommin lopahtaa, kuin että olisimme keskittynyt vain pariin asiaan kerralla ja niiden vaatiessa vähemmän keskittymistä ottaisimme vasta pari seuraavaa asiaa työnalle. 

Kun me aloitamme jotain uutta, se on alkuun usein kuluttavaa. Kun kulutus lisääntyy, meidän pitäisi lisätä palautumista samassa suhteessa. Usein miten käy niin että uusi asia lisätään olemassa olevaan elämään lisäämättä palautumista, jolloin käytännössä kuormitus kasvaa ja näin ollen motivaatio lopahtaa kun voimavarat ovat lopussa. Esimerkiksi liikunnan aloittamisessa ratkaisu ei ole herätä tuntia normaalia aikaisemmin treenaamaan, vaan silloin pitäisi myös lisätä arkeen palautumisen hetkiä ja/tai mennä tuntia normaalia aikaisemmin nukkumaan. Toivottavasti saitte kiinni mitä haen takaa!

Kaikki tänne, heti nyt!

Ajattelu siitä kun kaikki pitää saada heti tai emme ole valmiita tekemään mitään. Milloin meistä tuli näin pumpulia? Tuntuu että yleisesti luullaan pääsevämme helpommalla kun emme joudu itse tekemään ajatustyötä ja käymään läpi prosessia. No se on juuri se syy miksi loppujenlopuksi asiasta ei tule elämäntapaa kun olemme vaan noudattanut jotain ohjetta ilman että olisimme sisäistäneet sen ja ottanut osaksi elämäntapaa. Esimerkiksi ruokavalioissa on helpompi noudattaa tarkkaan määriteltyjä ravinto-ohjeita kun että käyttäisimme energiaa miettimällä itse niitä parempia valintoja. Kun dieetti loppuu, olemme jälleen oman onnemme varassa ja todennäköisesti palaamme takaisin vanhaan oravanpyörään. Tämä olisi estetty mikäli olisimme jaksaneet kuluttaa energiaa heti alussa prosessiin ja sen sisäistämiseen. Tämä olisi silloin ehkä kuluttanut enemmän energiaa, mutta sen sijaan emme kulkisi jatkuvasti liikenneympyrää ympäri!

Mihin on kadonnut kykymme sietää mitään, mikä ei ole kivaa, mukavaa, ihanaa ja oman ajatustyön takana? Nykymaailma mahdollistaa mukavuuksiin ja tuntuu ettemme siedä mitään ”negatiivistä” tai omista tottumuksista poikkeavia asioita. Keskitämme energiaa liikaa negatiivisiin asioihin, positiivisen sijaan. Emme näe halua kehittyä, koska kehittyminen vie meidät pois mukavuusalueelta. Milloin me aloimme ajattelemaan, että kaiken pitäisi olla kivaa ja helppoa?

Miten motivoitua?

Pitää löytää oma sisäinen motivaatio! Harva motivoituu kun ulkopuolinen henkilö käskee tekemään jotain. Pitää saada mieli ja tunne mukaan. Tee matkasta kohti tavoitettasi mahdollisimman hauska. Tällöin motivaatio pysyy paremmin yllä, koska ihminen on kuitenkin luonteeltaan mukavuuden haluinen. Jatkuva keikkuminen mukavuusalueen ulkopuolella kuluttaa. Kuitenkin jatkuva mukavuusalueella oleilu taas ei johda mihinkään. Löydä siis sopiva yhtälö uutta ja tee siitä mahdollisimman mukava itsellesi. Se voi olla esimerkiksi kaverin pyytämistä mukaan lenkille, se voi olla jännityksesi ilmaisemista muille, jottei tarvitse jännittää sitä mitä muut ajattelevat sinusta tai tilanteestasi. Se voi olla personal trainerin palkkaamista ja yhdessä opettelua tai mitä vaan. Pidä tavoite selkeästi mielessä ja matkasi kohti sitä mielekkäänä. Kun tunnistat motivaatiosi hiipuvan, mieti mistä tämä johtuu? Tee tarvittavat muutokset ja löydä keino motivoitua uudestaan. 

Sisäinen motivaatio lähtee aina ihmisen yksilöllisistä arvoista. Arvot ohjaavat toimintaasi ja tekevät siitä mielekästä. Mikäli et siis osaa sanoittaa arvojasi, suosittelen lukemaan aikaisemman postaukseni liittyen niihin TÄÄLTÄ! Kun tiedät arvosi, punnitse mikä on sinulle tässä hetkessä tärkeää ja aseta tavoite sen mukaisesti. Voit asettaa pitemmän aikavälin unelman, mutta ennen kaikkea selkeät askeleet kohti sitä. Tavoitteita ja niiden saavuttaminen vaatii matkalla pohdintaa ja ajatustyötä. Kysy itseltäsi miksi minä tätä teen, onko tekemiseni tavoitteen mukaista ja punnitse asioiden tärkeyttä.

Motivoitumisessa tärkeää on suunnitelmallisuus, mutta myös joustaminen suunnitelmissa. Ole tyytyväinen itseesi ja suorituksiisi, äläkä keskitys virheisiin ja epäonnistumisiin. Yksi motivaatiota kuluttavimmista asioista on jokaiseen takaiskuun takertuminen. Mitä sitten jos et kerran tehnyt suunnitelmien mukaisesti? Se on elämää ja suunnitelmista ajoittainen poikkeaminen on täysin normaalia. 

Rutiinien ylläpitäminen helpottaa motivoitumista. Tiedät itsekin että pitkän tauon jälkeen aloittamien tuntuu paljon haastavammalta, kuin että olisit pitänyt rutiineja yllä. Lisäksi motivaation ylläpitämiseen olisi hyvä tutustua itseensä, miettiä itsetuntoa, suhtautumista onnistumisiin mutta erityisesti suhtautumista epäonnistumisiin. Mitä tunteita epäonnistuminen herättää? Miksi? Miten oppisimme hyväksymään epäonnistumiset osana prosessia, itsesyytösten sijaan? Myös luottamusta omiin kykyihin tulee harjoittaa, sekä itsensä ja kehonsa kuuntelua.

Minkälainen on hyvä tavoite?

Hyvä tavoite on mahdollisimman konkreettinen ja selkeä.  Isommassa kuvassa tavoite voi olla suuruudenhullu ja tähän hetkeen surrealistinenkin. Kuitenkin jotta tavoitteen jahtaaminen pysyy mielekkäänä on asetettava osatavoitteita. Osatavoitteet tulee olla helposti mitattavissa ja saavutettavissa. Osatavoitteet ei ahdista vaan ennemminkin innostaa. Ajatukset suunnataan ison kuvan tavoitteen sijaan osatavoitteisiin, joka auttaa mieltä focusoimaan tavoitteen mukaiseen tekemiseen ja toisaalta välttämään mielelle sen mikä ei ole tavoitteesi mukaista juuri tällä hetkellä.

Lisäksi yksi hyvän tavoitteen tunnuspiirteitä on tavoitteen henkilökohtaisuus ja se että sen saavuttaminen on vain ja ainoastaan sinusta kiinni. Ei esimerkiksi puolison luonteepiirteen muuttaminen tai pienempien verojen maksaminen, koska tämän tavoitteen onnistuminen ei ole riippuvainen omasta toiminnastasi. Hyvä tavoite on siis itselle asetettu! Hyvä tavoite on myös mitattavissa oleva, jotta pystytään hahmottaa suuntaa johon ollaan matkalla. Usein ihmiset hahmottavat asioita paremmin numereellisesti, joten yksi hyvä mitattavuus olisi numereellinen keino.

Jotta onnistuminen ja aikaansaaminen olisi todennäköisempää, näin johdat itseäsi paremmin:

  • Itsensä johtaminen pitää tiedostaa. Kaikki me emme ole automaattisesti itsestään ohjautuvia, joten tiedosta itsesi ja tavoitteesi. Ilman näitä on itseä vaikea johtaa, ikään kuin laiva ilman päämäärää!
  • ARVOT ISOLLA! Tee ne itsellesi selväksi jos et ole vielä tehnyt. Kaikki ihmisen toiminta lähtee arvoista, joten tuntematta arvojasi on vaikea ymmärtää omaa toimintaasi.
  • Harrasta itsetutkiskelua. Mikä on sinulle tärkeää ja mikä motivoi luonnostaan?
  • Mieti iso kuva ja paloittele tavoitteet kohti sitä. Ole suunnitelmallinen, ennakointi, seuraa tuloksia, aseta päivämääriä/painoja yms.
  • Kuuntele intuitiota.
  • Focusoi vain asioihin, mitkä tuntuvat tarkoituksenmukaisilta. Älä tee asioita jotka ei tuota sinulle mitään hyötyä, onnellisuutta tai johda sinua tavoitettasi kohti.
  • Älä anna tuntemattoman ahdistaa sinua. Tartu heti härkää sarvista jolloin negatiiviset tunteet eivät ennätä kasvaa suureksi möykyksi ja ota valtaa.
  • Lopeta jossittelu ja toimi heti! Ei illalla, ei viikonpäästä eikä myöhemmin vaan nyt!
  • Pidä päiväkirjaa. Näin pystyt seurata edistymistä myös esimerkiksi mielen tasolla.
  • Itseohjautuva ihminen pystyy sanomaan ei asioille, jotka eivät tuota onnea tai johda kohti tavoitetta. Tämä on monelle, myös itseni mukaan lukien hyvin vaikeaa, mutta toisaalta erittäin opeteltavissa ja olennainen asia kohti onnistumisia. Kysy itseltäsi: auttaako muiden jatkuva auttaminen sinua jotenkin kohti tavoitettasi tai tuottaako se muutoin niin suurta mielihyvää, että olet valmis uhraamaan aikaasi pois omasta tavoitteistasi? 
  • Kun olet umpikujassa etkä tiedä miten toimia, aseta itsesi tilanteen ulkopuolelle. Miten neuvoisin samassa tilanteessa olevaa ystävääsi? Usein tässä on ratkaisusi tilanteeseen!

Uskon vahvasti positiivisen psykologian voimaan. Eihän urheilijatkaan mieti ennen kisoja että tulee olemaan todella raskasta ja todennäköisesti häviän. Ennemmin päässä pyörii positiivisia ja itseään tsemppaavia ajatuksia. kuinka on valmis taistelemaan ja näyttämään kykynsä. Kuinka kisoihin on panostettu, valmisteltu, nukuttu hyvin, syöty riittävästi ja tultu voittamaan. Ei kukaan maratoonarikaan mieti edessä olevan tuhottoman pitkää matkaa vaan sitä, kuinka he ovat tulleet voittamaan ja haastamaan itseään. Jos samaa psyykkistä keskustelua käytäisiin päässä ennen töihin paluuta tai mitä tahansa muuta ahdistavaa tilannetta, usein tilanteen kohtaaminen ja lopputulos on miellyttävämpi. 

Kun sisäistät nämä on todennäköisempää että onnistut ja pysyt tavoitteessasi. Muista kuitenkin ettei elämä voi eikä pidä olla pelkästään suorittamista. Toisaalta jos koet tavoitteeseesi kulkeman matkan suorittamisena, onko tavoite silloin sisäsyntyinen ja aidosti sitä mitä haluat?

Tähän pohdintaan on hyvä jättää tämänkertainen. Toivottavasti kirjoitus oli avartava tai sait siitä ajateltavaa. 

Inspiroivaa päivää ihanat! <3

-Kiira

Mun tyhmät tavat!

Ajatus kirjoitukseen syntyi muutama päivä sitten kun jouduin heittämään jääkaapissa seisseen, homehtuneen vadelmarasian roskiin. Tämä ärsytti, sillä tuoreet marjat ovat kalliita ja nyt ne olivat päässeet pilaantumaan ja rahaa mennyt hukkaan. En kuitenkaan voinut syyttää ketään muuta kuin itseäni ja tyhmiä tapojani. Vaikka minulta löytyy lukuisia outoja tapoja joille ei selitystä osaa antaa, alla muutama tyhmä tapa johon olen viimeaikoina havahtunut.

Miksi hyvää pitää aina säästellä?

Aloitetaan aikaisemmin mainitsemistani vadelmista. Mulla on taipumus ostaa jotain ihanaa ja hyvää, mutta käytännössä koska se on niin ihanaa ja hyvää sitä ei tule käytettyä/syötyä tai muuta koska en raaski. Tällä logiikalla nopeasti summailtuna eihän siinä ole järjen hiventäkään! Huomaan usein heittäväni juuri esimerkiksi tuoreita marjoja roskiin, ihan vain siksi etten ole raaskinut syödä niitä kerralla ja olen säästänyt sitä herkku hyvää myöhemmäksikin, jolloin tuote on ennättänyt jo pilaantua. 

Samaiseen aiheeseen liittyen myös asusteissa ja vaatetuksessa on ollut sama. Vaikka esimerkiksi valkoisia T-paitoja mulla on useampi, on vain se yksi ja tietty lemppari joka on kaikkein siistein, mukavin ja paras. Normaalilla logiikallahan voisi luulla että tämä paita on sitten se kaikkein käytetyin, mutta ei päinvastoin! Siellä se nätisti vaatekaapissa roikkuu päivästä ja viikosta toiseen, koska onhan se paras paita oltava aina saatavilla jos tilanne tulee ja sitä sattuu joskus tarvitsemaan. Sama on ollut myös arvokkaampien merkkilaukkujen, valkoisten kenkien ja kalliiden asusteiden kanssa. Eihän näitä arvokkaita juttuja voi käyttää koska ne saattavat likaantua! Nykyään olen päässyt tästä hieman jo irti, mutta kyllä välillä itseään saa muistutella siitä että käytettäväksihän nekin on hankittu. Vaikka kallis tuote likaantuisikin niin paremminhan se saa rahalle vastinetta käytössä kuin vaatekaappia koristamalla.

Psyykkinen valmistautuminen!

En voi edes kuvitella mitä psyykkinen valmistautuminen urheilijalla on ennen kisa suoritusta jos mulla perusjampalla on outoja tapoja ihan vain viikoittaisessa treeneissäkin. Salilla treenatessani painot pitää olla aina saman merkkiset, saman kokoiset ja mielummin isot laakeat kuin pienet. Vaikka salilta löytyisi kaksi saman painoista levypainoa mutta eri valmistajalta, en voi näitä käyttää. Painot on oltava tismalleen saman valmistajan samanlaiset jotta homma pysyy kasassa. Tämän lisäksi on psyykkisesti huomattava ero onko levypainot suuret vai pienet, vaikka kyseessä olisi siis sama paino.

Vaikka järjellisesti tiedän että paino on paino eikä se siitä miksikään muutu, ajattelen silti jostain syystä että isot ja laakeat painot painavat vähemmän kuin pienikokoiset. Tällöin on psyykkisesti helpompi varautua ”kevyempään” nostoon. Heti kun painot on varattuna ja joutuu laittamaan pieni kokoiset levypainot, nostaminen esimerkiksi penkkipunnerruksessa tuntuu paljon haastavammalta. Ihan pöljää I know! Tämän lisäksi on paljon kaikkia pieniä treeneihin liittyviä maneereja kuten kyykätessä tangonalle meno. Mikäli alle meno takakyykyssä ei ole oikeassa kohtaa ensimmäisellä kerralla, ei siinä enää käsiä tai muuta aleta venkslaamaan vaan aloitetaan kokonaan alusta. Lisäksi kengän kannat on aina kopautettava toiseen kenkään, ihan vian varmistuakseen siitä että jalka on kengän oikeassa kohdassa, ihan perällä.

Raha!

Tämä on oikeastaan tullut vasta yritykseni ja yritystilin myötä. En uskalla nostaa yritystililtä palkkaa koska en tiedä mikä veropommi tai mätkyt sieltä vuoden lopussa tulee, vaikkakin olen asettanut arvioidun tuloksen ja sen myötä saanut tiedon ennakkoveroista, mutta verottajan kanssa olen oppinut aina olemaan skeptinen ja varautua pahimpaan. Vaikka tätä seikkaa ei huomioitaisi on kiva hämmästellä saldon kasvua kuukaudesta toiseen. Normaalisti olen tottunut siihen että kaikki raha mikä tilille ilmestyy tulee ja menee eli tili on ollut + – nolla.

Nyt kun olen nostanut yritystililtäni vain ja ainoastaan välttämättömän on tilille jäänyt jo vähän ylimääräistä. Olen niin innoissani tästä etten enää raaski katkaista hyvää nousu suhdanteista saldoa, joten tyydyn vain ihastelemaan kasvavaa lukua. Toki hyvä että tämän myötä turha kulutus on vähentynyt huomattavasti, mutta toisaalta on ärsyttävää olla aina se tyyppi kenellä  ”ei ole rahaa” tehdä sitä sun tätä. En kuitenkaan tarkoita sitä että raha on tarkoitettu yltiöpäiseen ja turhamaiseen mälläämiseen vaan ennemmin mahdollistaja rentoon ja stressittömään elämiseen. Mielestäni raha on elämistä ja elämästä nauttimista varten. On toki hyvä että rahaa on säästössä ”pahan päivän varalle”, mutta olen myös se tyyppi joka ei nää järkeä järkyttävien summien roikottamisesta tilillä, ihan vain tulevaisuutta varten. Voi olla ettei tulevaisuutta tule tai jotain tapahtuu, joten mikset nauttisi elämästä tässä ja nyt eikä vasta eläkkeellä!

Iltatoimet!

Loppuun vielä raotan mun tyhmistä tavoista iltaisin. Vaikka en koe olevani säikky henkilö tai erityisesti herkkä pelolle, iltaisin on aina tarkistettava ulko-ovi ainakin kolmeen kertaan. Vaikka se olisi ollut edellisellä kahdella kerralla visusti kiinni, onhan se nyt hyvä vielä tarkistaa ettei se ole näiden kahden kerran välissä ennättänyt aukeamaan syystä tai toisesta. Tämän lisäksi hammaspesun yhteydessä kun ne on harjattu ja suu huuhdeltu, on mun otettava kolme hörppyä hanasta vettä. Miksi juuri kolme? Mistä se on lähtenyt? Vain luoja tietää.. Mutta koska olen tehnyt näin pitkään en voi missään nimessä katkaista tätä perinnettä. Muutenkin uskon että jos jokin toimii ja on hyväksi havaittu niin silloin ei kannata sitä rutiinia turhaan lähteä horjuttamaan. Okei toi kuulosti juuri siltä että olen todella kaavoihin kangistunut, mutta lupaan että kyllä musta rajojen rikkoja puoltakin löytyy! 😀

Näihin vedoten ei voi sanota muuta kun että kyllä ihminen on ihmeellinen. Tässä osa ihmeellisiä tapojani. Jätettäköön ne tähän ettette pidä mua ihan täysin outona. Näiden lisäksi olisi ihana saada vertaistukea ja kuulla jos sulla on jotain samanlaisia tai muita ihmseellisiä tai outoja tapoja? Kommentoi alle ja ihmetellään ihmisyyttä yhdessä.

Kivaa ja energistä viikkoa ihanat! <3

-Kiira

Mitä minulle kuuluu? Kesäloman jälkeisiä rehellisiä fiiliksiä!

Heippa ihanat! Muutama viime kirjoitus on ollut enemmän informaatio ja asiasisältöistä, joten tänään päätin rustata henkilökohtaisempaa kirjoitusta. Kesäloma on nyt osaltani ohi ja arkeen palattu. Sen kyllä huomaa ja tuntee. Aikalailla laaja-alaisin fiiliksin on arkeen palattu. Ennen kesän ja kesäloman alkamista, kirjoitin hieman kesän to do- tavoitteita ylös tänne blogiin (Kesän bucket list postaukseen pääset TÄSTÄ). Nyt kun arki on jo lähtenyt rullaamaan, työt sekä koulu alkanut on hyvä purkaa kesän tapahtumat ja tarkastella tehtyjä ja tekemättömiä asioita sekä pohtia fiiliksiä.

Tässä kesästä toiseen roikkuvat tavoitteeni:

  • 1. Pelaa niin paljon tennistä kunnes et saa enää ruinattua kavereita pelikaveriksesi
  • 2. Käy uimassa sekä uima-altaassa että järvessä/meressä
  • 3. Nauti auringosta ja älä pala
  • 4. Päästä grillailemaan
  • 5. Kesän vakio on kokea ainakin kerran kuuman kesäpäivän puisto piknik & viinittely

Yliviivatuista asioista näkee mitkä asiat tuli suoritettua. Vaikka mielestäni tennistä ei voi koskaan pelata liikaa, enkä saa siitä koskaan tarpeeksi, tuli minulla tänä kesänä pelattua tennistä huomattavasti esimerkiksi edelliskesää enemmän. Uimassa en paljon käynyt, mutta itselleni riittävästi. Aurinkoa otin poikkeuksellisen vähän. Taisin itse asiassa maata maata auringossa vain 3-4x koko kesän aikana. Mitä vanhemmaksi tulee, sen merkityksettömämmäksi auringossa makaaminen ja pakkomielteinen auringonpalvonta on. Entisajan pakottava tarve päästä nauttimaan jokaisesta auringonsäteestä öljyt iholla on vaihtunut erilaisiin aktiviteetteihin ulkona.

Seuraavaksi luettelona asiat joita aina kesäisin mielessä toivon toteuttavani, mutta jotka aina syystä tai toisesta jää ajatuksen tasolle:

  • 6. Lukea kirja
  • 7. Testata jotain uutta
  • 8. Käyttää paljon mekkoja ja hameita
  • 9. Käydä kampaajalla
  • 10. Matkustaa ulkomaille
  • 11. Harjoittaa kotimaan matkailua

Voinko listata yli kotimaanmatkailun jos kävin kerran Porvoossa? Ulkomaan matka jäi taas siintäväksi haaveeksi, siinä missä kirjan lukeminenkin. Vaikka kirjat ja lukeminen on asia jossa haluaisin olla parempi ja tehdä useammin, yhdessä asiassa petrasin ja se on hameiden ja mekkojen käyttö. Ostin kesän alussa kaksi hametta ja olen niitä käyttänyt aktiivisesti koko kesän. Myönnän että koen tästä myös hieman ylpeyttä, sillä ne ovat jotain mitä päältäni ei usein ole löytynyt. Jee hyvä minä!

Seuraavaksi ne tärkeimmät eli juuri tälle kesälle asetetut tavoitteet:

  • 12. Tehdä extempore asioita
  • 13. Käydä uusissa paikoissa syömässä
  • 14. Oppia omaan alaan liittyen jotain uutta
  • 15. Viettää enemmän aikaa läheisten ja kavereiden kanssa
  • 16. Noudattaa omia kesän treenisuunnitelmia
  • 17. Poimia mansikoita
  • 18. Juosta puolimarathon
  • 19. Ottaa siskoni lapset ainakin yhden kerran yökylään
  • 20. Olla tekemättä mitään

Extempore asioita mielestäni tein kuten kalliopicnic poikaystävän kanssa, iltakävelyt, extempore tapaamiset ja muut treffit. Kesällä tuli paljon syötyä myös ulkona, mutta suoraan en muista tuli niin paljon uusissa paikoissa käytyä kuin vanhoissa hyväksi havaituissa. Ruoka on niin iso osa elämääni että ruokapettymystä on vaikea ottaa vastaan ja siksi liian usein käytyä tutuissa paikoissa! 😀 Vaikka en suoranaisesti koulukirjoja avannut kertaakaan, tieteellisempien blogikirjoitusten myötä olen kesällä selannut paljon erilaisia tutkimusartikkeleita. Vaikka tieto on ollut ns. spesifimpää eikä suoraan vaikuta valmennuksiini/työhöni, koen kaiken terveyteen, ravintoon ja liikkumiseen koskevan lisätiedon hyödylliseksi.

Liikkumisesta puheen ollen alkukesä meni hyvin ja tarkasti treeni suunnitelmien mukaisesti. Tavoitteenani oli kehittää peruskuntoa eli pitkäkestoista ja matalasykkeistä liikuntaa, sillä arjessa on usein haasteita löytää tähän riittävää aikaa. Treenaaminen meni täysin suunnitelmien mukaisesti aina kunnes nilkkani nyrjähti festareilla. Jollain tapaa ironista kun harvoin käyn missään kodin-salin-valmennuspaikkojeni ulkopuolella ja kerrankin kun lähtee hieman humpalle, tulos on tämä! Taidan siis pysyä tutussa ja ennen kaikkea turvallisessa kuplassani.

Nivelsiteiden venähtäminen oli yllättävän haastava asia etenkin henkisesti. Ihminen joka elää liikkeelle ja liikunnalle on kova kolaus pysähtyä ja olla tekemättä juuri mitään. Koen olevani siinä mielessä onnekkaassa asemassa, sillä olen pystynyt välttymään suuremmilta fyysisiltä haasteilta ja loukkaantumisilta (mikäli selkärankareumaa ei lasketa), kop kop kop! Loukkaantumisen myötä pääsin nyt itse olemaan ”potilaan” roolissa ja kuntouttaa nilkkaani ja seuraamaan kuntoutumisen eri vaiheita, joka vielä toki kesken. Vaikka se ei minua vielä tässäkään vaiheessa lohduta, alitajuntaisesti tiedän että tästäkin on minulle valmentajana ja etenkin tulevaisuuden fysioterapeuttina kokemus hyötyä. Puolimaratonin ennätin kuitenkin ennen loukkaantumista vetää ja se oli yksi suurimmista tavoitteistani tälle kesälle. Kuvasin tästä extempore juoksusta videon eli mikäli et ole sitä vielä nähnyt niin pääset videoon TÄSTÄ.

Instagramissa stooreja seuranneet saattavat muistaa kuinka toivoin koulun aloitusta jo heinäkuun alussa. Sanotaan näin että nyt koulun alkaessa toivon että olisi vielä heinäkuu. Arkeen palattiin kertaheitolla ympäripyöreisiin päiviin. Vaikka syksyni on edellistäkin hektisempi ja tuntuu että hukun asioihin, pystyn aina tsemppaamaan itseni kun tiedän että on jotain mitä odottaa. Edellispäivänä varasin extempore matkan norjaan laskettelemaan. Tänä vuonna en päässyt kertaakaan rinteeseen, joten olen ihan yli innoissani tästä tietäen että ainakin tulevana vuonna pääsee kerran mäkeen ja vielä ulkomaille. Tämän lisäksi koulu tulee olemaan rentoa joulukuussa, sillä nykyinen kampus ilmeisesti suljetaan ja vuoden vaihteessa siirrymme uuteen Myllypuron keskitettyyn kouluun. Odotan vaihdosta innolla sillä saan vihdoin heittää hyvästit jokapäiväisille, tuskallisille bussimatkoille oksennus kurkussa. Näin pahoinvointisena kuinka luksusta tulee olemaan kun pääsee bussin sijaan metrolla kouluun!

Rehellisesti kesän aikana koin pientä kesämasennusta, josta kirjoitinkin oman postauksen. Vaikkei mikään ollut käytännössä huonosti, en ollut iloinen ja oma itseni. Myönnän että parisuhdekin otti hittiä (kuvainnollisesti), kun oletuksena oli ihanaa laatuaikaa päivästä toiseen. Todellisuus kuitenkin oli että avopuolisoni teki täyttä päivää ja kolmivuorotyötä eikä häntä juuri näkynyt tai kuulunut. Tämä taas turhautti minua, sillä koululomien ulkopuolella itse olen taas niin kiireinen ja Jarnolla painit/leirit/kisat ettei yhteistä aikaa juuri ole. Tätäkin kirjoitusta tehdessä hän on leirillä puolitoista viikkoa ja olen yksin kotona. Koska pyrin näkemään asioissa aina jotain hyvää, niin tässäkin. Saimme yhteentörmäyksen ansiosta avattua sanalliset arkkumme ja keskusteltua monista asioista normaalia laajemmin. Tämä taas herätti meidät molemmat siihen ettei parisuhde ole itsestään selvä asia, vaikka sen ikään kuin aina tietäisikin. Tämän myötä olemme taas lähentyneet ja pyrimme huomioimaan toisiamme pienillä asioilla kiireenkin keskellä (muistakaa sama myös sielläkin).

Näiden lisäksi en voi hehkuttaa kesän olleen muutenkaan se paras ikinä. Ystäväporukassamme on ollut väärinymmärryksiä ja muita epäselvyyksiä. Lisäksi ympärillä on tapahtunut paljon ikäviä asioita, joista viimeisin eilen. Olin pitkään pelännyt pahinta ja nyt se oli totta, sillä yksi pitkä aikaisimmista asiakkaistani oli kuollut. Onko hassua kokea voimakasta ahdistusta ja surua valmennettavastaan? Aloin pohtia tätä ja tajusin että oikeasti tapaan valmennettaviani useammin kuin ystäviäni. Tapaan pääsääntöisesti jokaista valmennettavaani 1x/vko ja useimmat valmennussuhteeni ovat hyvinkin pitkä ikäisiä, niin kuin tämä kyseinenkin oli. Olimme siis vuosien aikana ennättänyt jakaa jos jonkinlaisia asioita. Toisaalta tieto oli jollain tasolla helpotus, sillä olen jo jonkin aikaa elänyt tietoisessa epätietoisuudessa. Olen toivonut parasta ja pelännyt pahinta. Olen lukenut Helsingin sanomien kuolinilmoituksia aina kädet täristen. Näin se vain on että elämä antaa ja elämä ottaa. Siksi pyrin aina kiireistä ja stressistä huolimatta näkemään kiitollisuutta siitä että saan olla täällä ja elää tätä hetkeä. Todellisuudessa kaikki muu on täysin toissijaista!

Mikäli tietäisit päiviesi pian päättyvän, pystyisitkö sanoa eläneesi onnellista ja sinun kaltaista elämää? Itse en ole aina pystynyt, mutta vaikka työn ja koulun yhdistämisessä on jälleen haasteita, tiedän että molemmat niistä tekee minut tällä hetkellä äärettömän onnelliseksi. Toki onnellisuus koostuu myös monesta muusta tekijästä ja etenkin ihmisistä. Kuitenkin työ/koulutus/arki on loppujen lopuksi se johon suurin osa ajastamme pääsääntöisesti kuluu. Olisihan se todella harmi käyttää tämä arvokas aika olemalla onneton. Toki muutokset kohti onnellisuutta ei tapahdu kerralla, mutta haluan kannustaa sinua onnellisuuttasi kohti askel ja tietoinen päätös kerrallaan. Jotenkin tällaiset ikävät ajanjaksot pistävät eri tavalla miettimään elämää laaja-alaisemmin. Välillä on erittäin hyvä olla miettimättä mitään ja elää hetkessä. Kuitenkin joskus on hyvä pysähtyä ja katsoa kartaa siitä mihin suuntaan onkaan menossa ja onko suunta oikea?

Tällaisia fiiliksiä tänään täällä. Huomenna jo ehkä turautan itselleni ominaisesti huonoja vitsejä. Aika näyttää! Koulu on kuitenkin nyt käynnistynyt ja uudet treeniryhmät pärähtänyt käyntiin. Vaikka loma on ihanaa niin kyllä mä silti rakastan arkea ja sen tuomaa rytmitystä. Vaikka lomallakin pitäisi rytmiä yllä on se silti vaan täysin eri asia. Jos somen puolella on ollut hiljaisempaa, niin se johtuu vain tästä. Kiitos kuitenkin ymmärryksestä ja kiitos te kaikki ihanat jotka jaksatte olla mukana ja seurata mun pöhinää, kommentoida ja laittaa viestejä. Te ootte <3 !

Nyt laitan koneen kiinni, teen iltapalaa ja pyrin menemään ajoissa nukkumaan. Energistä loppuviikkoa ihanat! 

-Kiira

Kuvat: Johanna Ketola / IG: @johannaketo

Päivä vasenkätisenä!

Oletko koskaan testannut miten päivä sujuu ”väärällä” kädellä? Uteliaana minäpä testasin. Tsekkaa videolta miten sujuu tennis, minigolf, arkiaskareet ja sushin syönti vasemmalla kädellä! Sakkona oikean käden käytöstä jouduin punnertamaan 10x. Missä kaikissa paikoissa jouduin punnertamaan ja jopa nolaamaan itseni? Paina play ja tsiigaa itse!

-Kiira

Vinkit Porvooseen- päivä Porvoossa!

Alkuun haluan kiittää seuraajiani vinkeistä koskien Porvoota. Täytyy myöntää etten edes muista koska viimeksi olen käynyt Porvoossa, vaikka se on niin lähellä ja niin sympaattinen kohde. Tähän kuitenkin tuli muutos kun ystävä sekä minulla sattui sopimaan aikataulut yhteen ja kaikenlisäksi saimme vielä auton lainaan. Mahdollisuus siis viettää täydellistä laatuaikaa idyllisessä Porvoossa.

Koska minä ja ystäväni rakastamme aamupaloja, oli sanomattakin selvää että suuntaisimme suoraan sängystä autoon ja kohti Porvoon aamupalatarjontaa.  Alkuun aamupala tarjontaa oli vaikea löytää arkena, mutta lukuisten lukija suositusten jälkeen suuntasimme pieneen ja sympaattiseen paikkaan nnimeltä Aatos Cafe! Valinta osui tähän kohteeseen siitä syystä, että täältä sai valita toiveiden mukaan 3 tai 4 tuotetta aamupala komboonsa. Hinta Aatoksessa aamupalalle oli 15-19€ luokkaa riippuen juuri valitsemastasi vaihtoehdoista. Valitsimme ystäväni kanssa jugurtin granolalla sekä itsetehdyllä hillolla. Minä otin avocadolla ja fetalla täytetyn sämpylän ja ystäväni valitsi frittata munakasta. Makeaksi herkuksi otimme nutellalla, banaanilla sekä mustikalla täytetyt croisantit, jotka oli muuten todella hyviä kahvia unohtamatta!

Ehdottomasti parasta paikassa oli monipuolinen mutta ei kuitenkaan liian laaja valikoima, erittäin ystävällinen asiakaspalvelija (mahdollisesti paikan omistaja) sekä runsaat koot. Yllätyimme molemmat valitsemiemme tuotteiden runsaudesta. Kokonaisarvosanaksi aamupalalle sekä paikalle annoimme muistaakseni 9-/10 ihan vain siitä syystä että molemmat viihdymme hieman valoisemmassa ympäristössä sekä jugurttikulhossa olisi saanut olla enemmän granolaa, jonka vuoksi jugurttia jäi turhaan yli. Maut olivat sen sijaan erittäin miellyttäviä sekä aamupalalla oli paljon gluteenittomia vaihtoehtoja.

Muita seuraajien suosittelemia aamupalapaikkoja:

  • Aatos Cafe
  • Cafe Postres
  • KeaKoffee
  • Cafe Cabriole
  • Cafe Rongo

Aamupalan jälkeen suuntasimme sulattelemaan mahoja kävelemällä ympäri Porvoon keskustaa, jokirantaa sekä vanhaa Porvoota. Vanhaa henkeä huokuvien ja maalista kuluneiden ovenkarmien sisältä löytyi monen monta ihanaa pientä sisustus putiikkia, joiden tavaroita hypistelimme monta tuntia. Sisustuskaupoista löytyy paljon piensisustustavaraa, ihania pellavaliinoja, lakanoita, käsintehtyjä astioita unohtamatta pellavasta tehtyjä vaatteita sekä antiikkitavaraa. Muutamassa putiikissa myytiin myös aivan ihania isompia sisustustavaroita sekä mattoja. Vaikka asuntomme on suhteellisen tuore ja kalusteet uusittu isompaan asuntoon sopivaksi, en voinut olla kokematta sisustuskuumetta kaikissa ihanissa kaupoissa.

Tuntien kauppojen kiertelyn ja maisemien ihastelun jälkeen suuntasimme taas lempipuuhamme pariin- syömään! Lounaspaikaksi valikoitui Beispiel. Kyseinen paikka on ilmeisesti tunnettu lounaastaan ja erityisesti pasta/burgeri vaihtoehdoista. Meidän valinnaksi kuitenkin valikoitui freesi ja herkullinen falafelannos. Annoksen hinta oli muistaakseni 19€ ja piti sisällään runsaan leipävalikoiman, alkusalaatin, falafelia, herkullisia varhaisperunoita, paistettua munakoisoa, halloum juustoa, parsakaalia, hummusta, tsatsikia, oliiveja sekä paistettua persikkaa. Tälle paikalle annoimme arvosanaksi 8,5/10. Paikka oli kiva ja selkeästi paljon porukkaa juuri lounasaikaan. Mahdollisuus olisi ollut syödä myös ulkona, mikä on mielestäni aina plussaa etenkin näin kesäisin. Ruoka kuitenkin nopeasti ja se oli hyvää. Annos oli mielestäni hyvä mutta liian suolainen. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja saimme vielä ladata laturia ystävällisesti ravintolalta.

Muita seuraajien suosittelemia lounaspaikkoja:

  • Cafe Postres
  • Gabriel 1763 (Pizzat)
  • Zum Beispiel
  • Fryysarinranta

Vaikka herkkuhiirinä tarkoituksemme oli mennä myös kakkukahveille, todellisuudessa olimme jo niin täynnä että kakut oli jätettävä seuraavaan kertaan. Sen sijaan suuntasimme jääkahveille paljon suosituksia saaneeseen Cafe Postressiin. Postressissa oli muutama ulkopaikka, jossa saimme siemailla jääkahvia auringonpaisteessa. Paikka oli sisustukseltaan myös viihtyisä ja kahvikuppeina ihania käsintehtyjä kuppeja. 

Seuraajien suosittelemia kahvi/jälkiruokapaikkoja:

  • Cafe Cabriole (kakkuja)
  • Keakoffee
  • Vanhan Porvoon glassikko (jäätelö)
  • Tuorilan kotileipomo (leivoksia, leipiä & pullaa)
  • Cafe Fanny

Rajallisen aikataulun ja täyteen ahdettujen mahojemme vuoksi emme päässeet ravintolaherkkuja kokemaan. Tässä kuitenkin vielä:

suosituksia hyvistä ravintoloista Porvoossa:

  • SicaPelle (moderninen ja pieni skandiravintola)
  • Meat District (Liharavintola, jossa kiva ulkoterassi)
  • Fryysarinranta (Klassikko paikka joen varrella)
  • Sinne (Pohjoismaalaista lähiruokaa)

Vaikka lähdimme hyvissä ajoin aamusta ja palasimme vasta iltapäivällä, aika hurahti taas aivan liian nopeasti. Varaa siis hyvin aikaa tai vietä vaikkapa kokonainen yö Porvoossa. Ennen suuntaamista kotiin, kurvasimme vielä Brunbergin tehtaanmyymälän kautta hakemaan tuliaisia siskoillemme (ja vähän itsellemme). Mikäli käyt Porvoossa ja haluat ostaa kyseisiä herkkuja tehtaanmyymälästä, huomioi että tämä on keskustasta muutaman minuutin ajomatkan päässä (ei siis keskustassa). Alkuun ihmetteli kuinka muistamamme tehdasmyymälä on muuttunut tavalliseksi kaupaksi, mutta sitten paikallinen kertoi että tehdasmyymälä on hieman etäämmällä. Hyvä me blondit!

Mikäli haluat lisätä muita hyviä Porvoo vinkkejä yllämainittuihin, jatka suosituksia ehdottomasti kommenttikenttään. Toivottavasti saat näistä hyötyä kun olet suuntaamassa Porvooseen.

-Kiira

Voihan kesämasennus!

Kesä lähenee loppujaan tai ainakin suurin osa omasta lähipiiristäni on jo palailemassa takaisin töihin ja rutiinien pariin. Itse vietän vielä puolilomaa elokuun toisiksi viimeiseen viikkoon saakka, jolloin vihdoin koulu alkaa. Kyllä sanoin VIHDOIN, sillä koulun alkua on odotettu jo heinäkuusta lähtien, sekä uudet kalenterit ja vihot on ostettu jo aikoja sitten. Kuulostaako hullulta?

Kesäkuu meni suhteellisen kivasti, sillä suurin osa asiakkaistani oli maisemissa ja työt pyöri normaalisti. Olen kokoajan somekanavilla puhunut olevani puolilomalla, sillä yksilövalmennukset ja jumppatuntini ovat olleet normaalisti viikoittain. Tämän lisäksi toiminimeni liittyvät asiat olen voinut hoitaa koneella oman aikatauluni mukaisesti. Tämä on siis jättänyt suhteellisen kivasti joustovaraa muulle elämiselle, jolloin olen myös voinut nauttia kesästä.

Sitten tuli heinäkuu työt hiljeni ja saapui perinteinen loma ”masennus”. Ja heti alkuun haluan huomauttaa että masennuksesta puhun nyt vertauskuvainnollisesti, sillä minulla ei ole oikeasti koskaan todettu masennusta, enkä myöskään keksinyt vastaavanlaista ilmaisua kyseiselle tunnetilalle. Perinteisestä loma masennuksesta puhun nyt siinä mielessä että olen havainnut viimeisimpien vuosien aikana kokevani samoja tunteita aina loman koittaessa. Älkää ymmärtäkö väärin, loma on toki aina kovin odotettu ja toivottu asia. En kuitenkaan ole välttynyt näiltä tunteilta ainakaan viimeiseen kolmeen edelliseen vuoteen.

Tylsyys, yksinäisyys, toimettomuus, laiskuus, merkittömyys ja monia muita ei niin positiivisia tunteita olen kokenut lomani aikana. Miksi? Olen tullut siihen tulokseen että hektisen arkeni myötä (AMK opiskelu, yrittäjyys, työt, some) on vaikea olla tekemättä mitään. Se että on tottunut tekemään paljon asioita ja yhtäkkiä pitäisi osata olla tekemättä mitään, vaati mielestäni alkuun totuttelua ja irtipäästämistä. On vaikea sammuttaa takaraivossa pitkään kolkuttanutta ”tee duunia, opiskele ja lue jotta selviydyt” ääntä. Ei ihminen ole kone jonka voi loman koittaessa vaihtaa ON moodista OFF tilaan. Ainakin olen huomannut sen olevan äärimmäisen vaikeaa minulle. Tiedän ettei huonoa omatuntoa pitäisi aiheesta kokea, sillä loma kuuluu kaikille ja lepo on enemmän kuin tarpeellista jokaisen kohdalla, säilyttääkseen pään kasassa. Vaikka tiedostan loman merkityksen en voi kokemilleni tunteilleni mitään.

Nyt kun olen huomannut kokevani samoja fiiliksiä viimeisimmät vuodet, olen pyrkinyt purkaa näitä ja selvittämään mistä ne johtuvat. Huomaan erityisesti nauttivani asioista kun saan jakaa ne läheisteni kanssa. Kun pääsääntöisesti kaikki ympärilläni ovat palkkatöissä on luonnollisesti lomat hyvin tiukkaan säädelty sen mukaan miten töistä on saatu vapaaksi. Mikäli lomat eivät ajoitu läheisimpien kanssa samaan ajanjaksoon on luonnollisesti yhteinen tekeminen haastavampaa. Vaikka olen aina kokenut tarvitsevani omaa aikaa ja rauhoittumista, olen huomannut etten ehkä sittenkään ole niin kotihiiri kuin luulin. Nautin yhdessäolosta ja erilaisesta tekemisestä ja kokemuksista. Yksin tehtynä erilaiset asiat ei tunnu läheskään niin mukavalta kuin hyvässä seurassa. Totta kai ymmärrän että töitä on tehtävä silloin kun niitä on ja lomat pidettävä silloin kun pystyy. Kuitenkin jatkuva tekemättömyys tai yksinolo tylsistyttää minut kuoliaaksi. Ja taas jotta ette ymmärrä väärin on ajoittainen rentoutuminen sohvalla tai koko päivän löhnääminen sängyssä telkkaria katsellen enemmän kuin jees. Silloin kun tekemättömyys on oma valinta, pystyy siitä myös täysillä nauttimaan. Kun toimettomuus ja yksinolo ei olekaan oma valinta, muuttuu rennon oleilun merkitys päinvastaiseksi.

Summa summarum tänä kesänä meinasin vajota taas samaan masennus moodin kavereiden ja perheen ollessa kiireisiä ja hetkeksi vajosinkin. Vaikka edelleen yksin ollessani huomaan avaavani läppärin turhan usein ja tekeväni töitä, jotta kokisin tekeväni jotain hyödyllistä, olen myös edelliskesään verrattuna pystynyt nauttimaan oleilusta yksin enemmän kuin ehkä aikaisemmin. Koska en koe nauttivani kotona makaamisesta paria päivää kauempaa, olen tehnyt kesällä paljon asioita ihan vain omassa laatuseurassani! 😀 Olen viettänyt ihania piknik hetkiä auringossa, olen käynyt kävelyillä ja kävellyt teillä joista en ole aikaisemmin kulkenut (btw niitä löytyy yllättävän paljon ihan vain kotikulmilta kun miettii asiaa), olen treenannut sekä istuskellut puistoissa nauttien ilmasta hyvä podcasti seuranani. Olen myös kahvitellut lukuisissa kahviloissa ja rustannut tavoitteita sekä unelmia ylös miettien elämää.

Australiassa pääsääntöisesti yksin reissatessani tein hyvinkin paljon asioita yksin nauttien vapaudesta ja yksin olon mutkattomuudesta. Nyt vuosien jälkeen huomaan yhä enemmän kadottavani ulkomaalta imetyt vaikutteet ja vajoavani takasin suomimoodiin. Australiassa saatoin matkustaa satoja kilometrejä ihan vain katsomaan jotain vuorta tai moikkaamaan random tuttua toiselle puolelle maata, joten miksi se muka on niin vaikeaa poistua kotoa ja nauttia kesästä tehden erilaisia asioita, vaikka sitten yksin?

Joillekkin kesä ja tekeminen taas saattaa aiheuttaa paineita. Monelle kesä on pelkkää suorittamista juuri tästä syystä että nyt pitäisi olla aikaa nähdä kaikki sukulaiset, tehdä ne asiat jotka to do- listalle asetti, puunata koti kesäkuntoon, puunata itsensä kesäkuntoon, panostaa parisuhteeseen tai riekkua juhlissa etsimässä sitä parisuhdetta, pitää käydä festareilla, lukea kirja, nähdä ystäviä, siivota kaapit järjestykseen, käydä mökillä, huoltaa ja laittaa mökki kesäkuntoon, saattaa keskeneräiset projektit loppuun, aloittaa ne projektit joista on haaveillut ja sen lisäksi tehdä jotain uutta jne. Ei ihme että lyhyillä lomilla koetaan stressiä tai masennutaan kun loma on kaikkiin näihin tarpeisiin nähden aivan liian lyhyt. Hyvä esimerkki tästä oli eilen valmennettavani joka stressasi töihin paluuta ennen kuin loma oli kerennyt vielä edes alkamaan!

Juuri nämä monet asetetut tekemiset luo painetta. Kesäisin myös parisuhde saattaa olla kovilla kun oletetaan että toinen on mukana kaikissa omissa suunnitelmissa. Myönnän itse lukeutuvani ajoittain myös tähän kastiin, kun toivoo että voisi viettää yhdessä aikaa vaikka totta kai toisellakin on omat halut, tarpeet ja menot.  Syksyisin ihmiset käpertyvät viltteihin ja pimeyden myötä perustellaan itselle että on ok vain olla kotona. Miksei kesäisin voisi vaan olla jos siltä tuntuu? Määrittääkö siis valon tai lämpötilan määrä sen kuinka paljon saa tai pitää olla sisällä, mikä on perusteltua ja mikä ei? Kuulostaahan se nyt täysin pähkähullulta!

Vaikka itse pidän aktiivisesta elämästä ja teen mielelläni paljon asioita, sain hyvän reality checkin avatessani vanhan kalenterin. Jos nyt en oikeasti vain ole ja nauti, siihen ei ole aikaa myöhemminkään. Kalenterin avaaminen havainnollisti sen mitä viimesyksy ja kevät oli ja mitä se todennäköisesti taas tulee olemaan.

Jotta pystyisit nauttimaan kesästä oikeasti niin tässä lyhykäisesti vielä muutama vinkki, joita itsekin pyrin toteuttamaan nyt kesäloman loppuajan:

  1. Tunnista OMA tarpeesi ja tee sen mukaan asioita!
  2. Älä lataa liian suuria vaatimuksia itsellesi äläkä läheisillesi!
  3. Kaikkeen ei voi eikä tarvitse pystyä!
  4. Vältä kuluttavia asioita ja stressiä. Sen sijaan tee asioita jotka energisoivat ja lataavat akkuja. Jos kesällä et lataa itseäsi niin milloin sitten? Et ainakaan töihin palauduttuasi!
  5. Muista myös että kesästä voi nauttia vaikka yksin ja uskaltaudu tekemään samoja asioita joita tekisit myös kavereidesi kanssa!
  6. Jos joku asia ei onnistu/menee pilalle niin älä jää märehtimään siihen. Miksi tuhlata aikaa kun sen voisi käyttää johonkin parempaan?
  7. Älä vertaa itseäsi muihin. Jos joku nauttii aktiivisesta tekemisestä, se ei tarkoita että sinunkin on tehtävä jotain!

-Kiira