Asiat joista pidän mutta mihin en itse kykene!

Heippa ihanat! Halusin taas vaihteeksi kirjoittaa teille astetta kevyemmästä aiheesta. Nyt paljastan teille 10 asiaa joista pidän, mutta mihin en itse jostain syystä kykene:

Korut ja asusteet- Rakastan näyttäviä koruja ja asusteita. Jostain syystä en ole kuitenkaan oppinut niitä itse käyttämään. Isoja korviksia käytän juhlissa, tosin niissäkin on kahdet vaihtoehdot: tavalliset hopeat renkaan tai roikkuvat kultaiset hapsukorvikset. Nämä on ehkä villein asusteeni mitä omaan. Kuolaan aina muiden asukokonaisuuksia, pieni hienoja detaileja mutta aina kun itse pyrin stailaamaan itseni asusteilla, tuntuu että yritykseni on lähempänä mautonta kuin mageeta! Ostin viime viikolla ensimmäisen vyöni. Katsotaan päätyykö se ikinä päälle asti.

Hameet ja mekot tuntuu jostain syystä epämukavalta. Rakastan kyllä hameita ja näyttäviä mekkoja. Kuitenkin aina kun päätän että nyt minusta tulee mekkoihminen ja alan käyttämään mekkoja, ainut mitä loppujen lopuksi päädyn käyttämään on rahani. Vaatekaapissa on aina vähintään 1 mekko jossa roikkuu hintalappu, niin myös tälläkin hetkellä.

Hempeä ja tyttömäinen pukeutuminen ylipäätään (mekkojen ja hameiden lisäksi) on myös jotain mikä saa minut jostain syystä epävarmaksi. Koen ehkä jotenkin näyttäväni tyhmältä hempeisäs asusteissa ja söpöissä vaatteissa ison kokoni vuoksi.  Olen ”pitkä”, paksureiteinen eikä siroudesta tietoakaan. Ei sillä että haluisinkaan olla siro, treenaanhan minä aktiivisesti salilla voimaa sekä toissijaisena massaa. Jotenkin kuitenkin tuntuu että hempeissä, söpöissä asukokonaisuudessa olo on kuin norsulla posliinikaupassa if you know what i mean (tähän se kädet sivulla emoji).

Korkkarit ja nilkkurit on jotain mitä joka naiselta tulisi löytyä. Tällä hetkellä omistan tasan yhdet basic korkokengät ja nekin tuli ostettua tasan siksi että siskoni meni naimisiin. Onneksi nykyään moneen hienoonkin tyyliin pystyy yhdistämään siistit lenkkarit, mutta sen verran tilannetajua minullakin on etten sentään häihin lenkkareissa mene. Hämärästi muistan kuinka nuorempana mulla oli korkkari vaihe ja saatoin käyttää niitä ihan muutenkin kun kerran 5 vuoteen hääjuhlissa. Korolliset kengät ja nilkkurit on kuitenkin musta niin ihania ja aina kahdehdin ihmisiä jotka osaa, pystyy ja jaksaa kävellä korkokengillä. Respect!

Voimakkaat ja isot kuosit on myös sellainen asia, joita haluaisin osata yhdistää. Rakastan värejä ja kreisejä kuosejakin, mutta jostain syystä nekään ei päädy koskaan päälle asti. 

Klassinen tyyli on myös jotain hyvin kaukaista omasta tyylistäni. Ainoat kerrat kun olet kauluspaitaa pitänyt päälläni on pakolliset työkeikat sekä promootiot, esimerkiksi linnan juhlien jatkoilla narikassa työskennellessäni. Äitini sekä molemmat siskoni ovat sisäistäneet ihanan, naisellisen klassisen tyylitajun, mutta jostain syystä tyylitajun perimägeenit loppuivat kesken kuopuksen kohdalla. En ole vielä pystynyt edes klassisen ja modernin yhdistelmän välimaastoon, esimerkiksi kauluspaidan ja farkkuhameen komboon. Ehkä jonain päivänä osaan rokata jakkupuvun tyylikkäästi tuntien itseni bossladyksi!

Polkkatukka näyttää mun silmissä melkein kaikiltä NIIN ihanalta. Sen lisäksi uskon polkan olevan pitkää rehulettiä helppo hoitoisempi, sekä tyylikkäämpi tekemättä sille mitään. Lisäksi se ei liimautuisi kesällä tuskanhiessä kiinni selkään tai näyttäisi pienen tuulepuuskan jälkeen heti rasvaiselta limaletiltä. Ysäri lapset tietää, silloin oli polkka + otsatukka yhdistelmä ilmeisesti muodissa ja kiira 7v pallopää polkalla kummittelee liikaa, että uskaltaisin sitä tänäkään päivänä itselle leikata. 

Hiuspannat on tällä hetkellä todella IN. Valitettavasti vaan ne ei pysy mun päässä ei sitten yhtään.  Ei ole koskaan pysynyt eikä tuskin tule koskaan pysymäänkään, ellei teillä kenelläkään ole mitään taikakikkaa pannan liukumattomuuteen?

T-paidat on aina ollut ehdoton ei! Ei siksi etten niistä pitäisi, vaan siksi että heti kankaan vähänkään lähestyessä kainaloani, kaunalokuopat ilmoittavat hyvin selkeästi kilometrien päähän olemassaolostaan. Tämä on todella ärsyttävää, sillä moni asukokonaisuus on paljon järkevämmän näköinen hienon T-paidan kuin topin kanssa. Trust me, olen kokeillut vaikka ja mitä deororanttia sekä paidan materiaalia, kokoa, väriä, mallia yms. Kuitenkin hienoista helpotusta tuo mustat hieman löysemmät T-paidat, joissa jälki on hitusen huomaamattomampi. Kiitos myös Marimekko ja tasaraita sekä Billebeinon T-paita, jotka olette antaneet minulle toivoa. 

Vaaleat farkut ja shortsit olivat myös vuosia kieltolistalla. Koin pitkään että paksut reiteni piti peittää mustilla kaventavilla farkuilla, sillä vaalea farkut vain korostivat isoa kokoa ja muotoa. En edes muista olenko omistanut shortseja sen jälkeen kun olen omat vaatteeni ostanut. Olen aina lapsuudessa/nuoruudessa ollut se pisin ja saanut kuulla kuinka ”iso” olen. Jotenkin tämä isous on iskostunut päähäni ja sen myötä suhtautumista itseeni. Toisin kuitenkin nykyään. Iän myötä olen oppinut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Naurettavaltahan tuo nykyään kuulostaa ja nykyään päinvastoin arvostan ja rakastan muotoja, kurvikkuutta ja kaikenlaisia ihania & erilaisia vartaloita. 

Kuvat: Johanna Ketola IG: @johannaketo

-kiira

2 Replies to “Asiat joista pidän mutta mihin en itse kykene!”

  1. Täähän oli kuin suoraan mun suusta. Tai no, ehkä vaaleanpunainen paita ja neule menee tohon tyttömäisen ja hempeän kategoriaan, mutta siihen se sitten jääkin. Tosin, hameille oon vähitellen alkanut lämpeämään, kun oon tajunnut niiden oikeastaan sopivan mun kropalle housuja paremmin. Tästä huolimatta tunnen oloni hameessa vähän oudoksi. Muiden kohtien kanssa oon kyllä aivan samaa mieltä sun kanssa, ihanaa että meitä löytyy ?

  2. Eihän?! heh hauskaa 😀 ihana etten ole asian kanssa yksin! Mä oon päättänyt että tänä kesänä musta tulee hame & mekko ihminen ja kerran on ollut jo päällä asti. Jee! Siis oikeesti hameet/mekot on useesti paljon mukavampiakin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *