Kaikki Marathon juoksusta!

Nyt kun Marathonista on kulunut vajaa viikko ja palautuminen on hyvällä mallilla, on aika ottaa juoksun jälkipuinti. Juoksin Helsinki City Marathon 3.10.2020 ja se olikin omalla kohdalla ensimmäinen Marathon ikinä. Täytyy sanoa, että jäi kyllä todella hyvä fiilis itse juoksusta, kuin sitten tapahtumastakin. tapahtuma oli hyvin järjestetty yhteiskunnallinen tilanne huomioiden. Syväluotaavassa jälkipuinnissani paneudun itseäni yllättäviin asioihin, asioihin joita meinasi tapahtua muttei tapahtunut, asioita jotka tekisin toisin jos joskus lähden uudestaan Marathon juoksuun, askarruttavia asioita sekä ajatuksia 4,5h juoksun aikana.

Ensimmäisen kierroksen kaivarilenkki. Kilometrejä takana vasta vajaa 10km.
Nämä asiat yllättivät minut

En ajatellut kuinka paljon todellisuudessa joutuu himmailemaan treenejä marathonin vuoksi. Kovista, hermotusta kuormittavista treeneistä suositeltavaa olisi olla poissa noin 2 viikkoa ennen juoksua. Juoksun jälkeen taas pitäisi olla poissa kovista treeneistä ainakin muutama viikko. Enpä tätä ajatellut Marathonille ilmoittautuessa, että tulee kovasta salitreenistä reilun kuukauden mittainen tauko.

Olin tottakai kysellyt vertaistukea muilta marathonin juoksevilta tutuiltani. Monilta sainkin Marathon vinkkejä ja kuulin myös heidän juoksu kokemuksiaan. Yhteisenä piirteenä monet varoittelivat henkisistä esteistä ja salakavalasta totaaliuupumuksesta. Lisäksi varoiteltiin, jos jonkin näköisestä asiasta aina kramppaavista pohkeista verisiin nänneihin. Olin siis henkisesti valmistautunut erilaisiin kipuihin ja ongelmiin, mutta ihmeellisiä ongelmia ei kuitenkaan tullut. Toki olen siitä erittäin iloinen, ettei tullut, mutta samalla erittäin hämmentävää maaliviivan ylitettyä, että tässäkö tämä nyt sitten oli? Ei ongelmia, ei erityisiä kipuja, haasteita tai mystisiä seiniä? Ei sillä, että kehuskelisin Marathonin helppoutta. Raskasta ja pitkähän se on. Olin vain ehkä valmistautunut kaiken maailman seiniin ja ongelmiin, mutta kun mitään erityistä ei tullut, olin erittäin hämmentynyt.

Se mikä toisaalta yllätti, vaikka näin jälkeen päin ajateltuna täysin loogista, syke oli normaaliin saman tahtiseen vauhtiin korkeampi. Jännitys ja adrenaliini siis selkeästi nosti sykettä normaalia korkeammalle.

Suuremmilta haavoilta ja hiertymiltä vältyttiin. Varpaan päässä on joku verenpurkauma, mutta kipeä se ei ole. Alaselkä ei ole kipeä, mutta 4,5 tuntia kestänyt juoksuvyön hinkuttaminen selkään on saanut ihohermot herkemmäksi. Kipua ei tosin tässäkään liiemmin. Kertooko siis hyvistä varustevalinnoista?

Ei tämä varmasti monelle yllätyksenä tule, mutta musta tuntui että urheilujuoma vain kuivatti suuta entisestään. En ymmärrä miten ihmiset voi juoda sitä pitkien juoksujen aikana kun mulla se vain saa suun lipomaan entistä enemmän vettä.

Yllätti myös se, kuinka vessahätä häviää helposti juoksun aikana. Mulla oli pissahätä aika alkukilometreillä. Päätin kuitenkin, että pysähdyn vasta kun on ihan pakko. Sitä se kuitenkin hävisi pikkuhiljaa, kun kilometrejä jäi taakse. Pitkäkestoine hikoilu saattaa siis hävittää vessahädän kun nesteitä poistuu hikoilun välityksellä niin voimakkaasti!

Oma kunto yllätti. Mitä tulee itsensä haastamiseen, mä olen aika kovapäinen ja saan itsestäni yksinkin tehoja irti. Arvelin että maaliin pääsyssä ei ole ongelmia, mikäli vain ihmeempiä loukkaantumisia ei pääse tapahtumaan. Pitkäkestoinen kunto kuitenkin yllätti, sillä en koe itseäni todellakaan kestävyysliikkujaksi, saati juoksijaksi. Sen lisäksi olen tosi tyytyväinen tasaiseen vauhtiin. kertooko se sitten tasaisen hyvästä olosta? Ehkä mussa sitten on jotain piileviä kestävyysominaisuuksia, kun kerta tämä meni suhteellisen kivuttomasti. Tai liekö sitten vain hyvä juoksupäivä. Who knows! Olen kuitenkin yllättynyt tuloksestani ja siihen erittäin tyytyväinen.

Nämä asiat meinasivat tapahtua, mutta ei kuitenkaan tapahtunut

Hermot meinasivat mennä heti alkuun. Tiedän lähdön olevan aina ruuhkainen ja oman vauhdin hakeminen on vaikeaa ihmispaljoudessa. Hermot meinasivat mennä alussa, kun joutu pujottelemaan niin paljon. vasta noin 10km kohdalla pääsi juoskemaan vapaammin.

Noin viimeisten 5km aikana oikeassa etureidessä alkoi tuntua jännää paineen tuntua. Se tuntui siltä, kun etureisi alkaisi kramppaamaan hetkellä minä hyvänsä. Näin ei kuitenkaan käynyt ja ilman krappeja selvittiin maaliin saakka.

Musiikit meinasivat loppua kriittisellä hetkellä. Mä juoksen aina musiikeilla. Lenkkeillessä en välitä luontoäänien kuuntelusta, saati oman hengästyneen huohotukseni. Juoksin maran airpodsit korvilla ja olin tietenkin ladannut ne täyteen. Siitä huolimatta niiden akku meinasi loppua noin 38km kohdalla. Kuulin jo, kuinka kuulokkeet ilmoittavat loppuvasta akusta ja ajattelin vain että nyt on pakko kiristää tahtia jos aijon päästä maaliin musat korvilla. Jos musiikit olisi loppunut kriittisillä vikoilla kilometreillä niin olisin ihan varmasti juossut loppu osion vieläkin hitaammin. Musiikki rytmittää juoksua ja tuo mulle ihan jäätävästi energiaa!

Samaisen 37-38km kohdalla suu meinasi aavikoitua. Olin selkeästi tankannut ja juonut juoksun aikana liian vähän vettä. Hyvä että sain nielaistua, kun suu oli niin rutikuiva.

Meinasin nukahtaa matkalla, mutta sain kuin sainkin pidettyä silmät auki. Noin 35km kohdalla iski tajuton väsymys. Ei sellainen fyysinen väsymys, jossa jalka ei olisi liikkunut, vaan sellainen etten meinannut jaksaa pitää silmiä auki. Hetken jo ajattelin, että suorat voisikin juosta silmät kiinni, mutta sitten ajattelin, että saattaisi olla suuri tapaturmariski itselle ja muille juosta silmät kiinni. Oli pakko alkaa haaveilemaan, jotta pysyin hereillä. Kroppa kulki robotinomaisesti mutta mieli oli kyllä jossain aivan muualla.

Marathon ei kuulosta niin pitkältä mitä se loppujen lopuksi oli. Tylsyys meinasi iskeä noin juoksun ¾ osassa. Olin ihan hilkulla, etten alkanut juttelemaan kanssajuoksijoille ja kysyä fiiliksiä ja aikatavoitteita. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka hilkulla se olikin! 😀 

Välillä meinasin alkaa laulamaan hyvän biisin tahdissa, mutta sitten ajattelin kanssajuoksijoita ja heidän korviaan. Sen lisäksi että he kestävät pitkänmatkan juoksun niin olisihan se liikaa että he olisivat vielä joutuneet kestää mun lauluääntäkin, haha!

Marathon juoksuvaatteina mulla oli Björn Borgin bikerit, ihon myötäinen juoksupaita, Stancen kompressiosukat sekä Sauconyn lenkkarit!
Tätä ajattelin juoksun aikana

Niin kuin ehkä saittekin jo kiinni, tylsyys iski Marathonin loppupuolella. Piti siis pitää mieli virkeänä erilaisten juttujen avulla. Mielessäni juoksin kisaa kanssa juoksijoiden kanssa. Etenkin ylämäet oli mun selkeä vahvuus. Niissä ihmiset usein kävelivät ja mä taas loikin ne ylös ja mietin että nyt mä voitan tän kisan. Kukaan muu vaan ei tiennyt olevansa samassa kisassa mun kanssa, mutta tulipahan hyvä mieli aina kun ylämäkikisat tai juoksusuorat voitti!

Leikin myös olevani seikkailupelissä, jossa aina kaivoista sain energiaboostia juoksuun. Jos siis juoksit Helsinki City Marathonin ja näit mut siellä hyppimässä kaivolta toiselle niin nyt tiedät miksi! 😀

Mietin myös, että miten helkkarissa kukaan haluaa tehdä tällaista vuosittain. Tosin nyt kun olen jo nukkunut yön yli, niin kyllä mua kutkuttaa oman ajan parantaminen tulevaisuudessa.

Mietin myös juoksun aikana erilaisia askellustyylejä. Fysioterapiapiireissä sanotaan, että koulutuksen jälkeen et pysty enää olla kiinnittämättä huomiota kadulla kävelevien ihmisten askelluksiin. En tiedä normaalisti, mutta juoksun aikana kiinnitin hyvinkin paljon huomiota erilaisiin askelluksiin. Sanottakoon että kaikenlaista sitä kyllä näki.

Juoksutyylien lisäksi mietin ihmisten vaatevalintoja. Osalla oli hyvipukuja ja yksi juoksi paljain varpain. Miten ihmeessä ihmiset pystyy juosta elvisperuukissa kun muutenkin on saakelin kuuma. Huh!

Noin 35km kohdalla jossain luonnon helmassa juoksin hiekkatietä yksin keskellä metsää. Edessä eikä takana ollut porukkaa. Siinä mietin, että missä hemmetissä kaikki on? En mä tullut Marathonille yksin juoksemaan.

Ulkomuoto ei kerro Marathon juoksukunnosta yhtään. Kyllä mä siinä monta kertaa juoksun aikana ihmettelin, kuinka kovaa ihmiset vetää erilaisista vartaloista ja iästä rippumatta. Se että joku näyttää lihaksikkaalta, laihalta, isolta tai ties miltä, ei kerro vielä yhtään juoksukunnosta. 

Tältäkö mä näytän juostessa? 😀
En ehkä kestä näitä mun juoksu ilmeitä! 😀
Nämä asiat tekisin tulevaisuudessa toisin

Tankkaisin paremmin ja etenkin nestettä. Juoksun aikana rekrytoisin enemmän huoltojoukkoja. Avopuoliso oli noin 30km kohdalla antamassa mulle vettä, mutta 0,5l vesipullolla on yllättävän ärsyttävä juosta. Jatkossa siis rekryisin porukkaa antamaan useammin vettä, mutta pienempi pullo kerrallaan.

Juoksun aikana en tankannut energiaa muutamia siripiri tabletteja ja 2 smoothiepussia enempää. Tasaisempi energiansaanti voisi kenties ylläpitää energioita ja johtaa parempaan juoksuun?

Seuraavan kerran ilmoittaisin itseni nopeampaan juoksulähtöön. Tämä siksi ettei tarvitsisi niin paljon pujotella ensimmäisten kilometrien aikana ruuhkassa.

Nämä asiat jäivät mietityttämään

Olisiko parempi juosta kaverin kanssa? Tällöin saisi kirittäjää kun sitä tarvitsee. Kaveri on henkinen tuki ja turva. Toisaalta yksin juoksussa on ihanaa se, ettei tarvitse stressaa kenenkään muun kuin itsensä vauhdista ja asioista.

Mikäli olisin juossut alussa nopeampaa, niin olisiko silloin aika ollut parempi vai olisiko se kuitenkin kostautunut lopussa?

Oliko Marathon matkalla tarjotut suolakurkut Myrttisten maustekurkkuja vaiko valkosipulisuolakurkkuja? Mä ihan oikeasti mietin tätä monta kertaa, kun en itse kurkkuja matkan aikana päässyt maistamaan.

Nämä kannattaa ottaa huomioon pitkän matkan juoksussa

Suosi ihonmyötäisiä vaatteita. Löysät vaatteet hinkkaavat enemmän kun ihonmyötäiset. Et ehkä huomaa vaikutusta ensimmäisen tai edes toisen tunnin aikana, mutta usko pois että 3-5 tunnin kohdalla ero on valtava.

Älä laita pitkälle lenkille liian paksuja sukkia. Pitkissä lenkeissä kengän lämpötila nousee aika korkeaksi, joten suosi ohuttaja mukavaa sukkaa.

Pyri juoksemaan mahdollisimman rentona välttääksesi ylimääräistä lihastyötä. Tällöin juoksu on taloudellisempaa, et kuluta niin paljon energiaa ja jaksat pidempään.

Sido hiukset hyvin kiinni, ettei tarvitse juoksun aikana alkaa säätää ponnaria. Laita vaikka 2 ponnaria päällekkäin. Kampauksella on väliä. Esimerkiksi mulla ylänuttura ei pysy juostessa, ponnarista vapaat hiukset liimautuvat hikiseen selkään (jos selkä paljaana) ja liian kireä ponnariin tehtävä letti saattaa taas ruoskia ärsyttvästi.

Alusvaatteiden valinta on tärkeää. Valitse hyvät ja ennen kaikkea sellaiset joita olet aikaisemminkin käyttänyt. Älä muutenkaan laita mitään uutta päälle. Uudet asiat saattavat hiertää/hankaa yms.

Tehostaaksesi kuivan suun syljen eritystä, imeskele juoksun aikana pastillia. Se aktivoi kivasti sylkirauhasia ja kosteuttaa suuta. Toki happohyökkäykselle se ei tee hyvää, ellei kyseessä ole xylitolpastilli.

Pitkissä lenkeissä kannattaa huomioida sopiva vaatetus. Jos sulla on liikaa päällä, kulutat turhaa energiaa lämmönsäätelyyn. Kylmäkään ei ole kiva, sillä pitkissä lenkeissä energiaa kuluu. Sain hyvän vinkin Marathon tai yleisesti juoksu pukeutumiseen: lisää säähän aina +5 astetta ja pukeudu sen mukaisesti. Tällöin juoksuasu on todennäköisimmin sopiva, mutta ei kuitenkaan liikaa.

Ota pala paperia varmuudeksi mukaan. Mulla ainakin pitkillä lenkeillä maha ja sisäelimet hölskyy sen verran että harvoin pystyn välttyä vessahädältä. Siksi pala paperia mun juoksuvyössä on henkinen turva mikäli näin käy.

Salaiset aseeni Marathonin aikana

Lisäsin mun soittolistalle TABATA kappaleen. Tabata on siis 4min intervalli, jossa työaika on 20sec ja palautus 10sec. Kierroksia kappaleessa on yhteensä 8. Kun vauhti meinasi hyytyä niin TABATASTA sain pientä boostia. Marathonin aikana kuuntelin TABATA kappaleen ainakin 3x.

Huulirasva oli mun toinen salainen ase. Tehostetun uloshengityksen myötä huulet kuivuu ja välttääkseni sitä ikävää tunnetta, mun juoksuvyössä on aina pikkunen huulirasva. Onhan se nyt kivempi juosta mitä mukavempi on, heh! 🙂 Ps. huulirasvaa tehokkaampi vaihtoehto on huulikiilto. Ei sen näyttävyyden vuoksi, vaan sen paremman kestävyytensä vuoksi.

Hyvät musiikit on kova sana. Lisää uusia kappaleita ja reipas tempoista musiikkia ylläpitämään juoksutahtia.

Minä Helsinki City Marathonin maaliviivan ylitettyä!

Siinä olisi mun jälkipuinti ja vinkit. Toivottavasti ette ajattele mua ihan pimeeksi kaikkien näiden paljastusten jälkeen. Voin kertoa, että Marathon on pitkä ja sen aikana ennättää miettiä, jos jonkin näköistä asiaa. Kiitos vielä Helsinki City Marathon hyvästä tapahtumasta. Mulla jäi tosi hyvä fiilis juoksusta. Jos et ole koskaan kokenut juoksutapahtumaa, niin ehdottomasti uskaltaudu mukaan. Juoksutapahtumissa on usein eri matkoja saman päivän aikana. Helsinki City Run päivässäkin pääsi juoksemaan 5km, 21km tai 42km matkan. Rohkeasti siis itseä haastamaan! <3

-Kiira

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.