Heippa ihanat! Koska blogini on vielä suhteellisen tuore ja haluan jakaa itsestäni mahdollisimman paljon jotta te opitte tuntemaan minua entistä paremmin, päätin kirjoittaa postauksen aiheena työhistoria. Mielestäni olen ikäisekseni tehnyt paljon työtä ja useimmiten pidän työnteosta. Vaikka pyrin siihen ettei työ määrittäisi minua liikaa, työllä niin nykyisellä kuin menneillä työpaikoilla on iso rooli siihen millainen olen tänä päivänä!
Monet uudemmat kaverini aina ihmettelevätkin sitä, mitä kaikkea olen ennättänyt tähänastisen elämäni aikana jo tekemään. Meillä on kotona aina opetettu tekemään töitä nuoresta pitäen (joko kotitöitä tai palkallista työtä) ja ansaitsemaan omaa rahaa. En voi aina sanoa että olisin nauttinut työstä täysin rinnoin, mutta ainakin koen saavani jokaisesta työpaikastani oppia jollakin saralla ja näin kasvattanut suuren työmoraalin ja arvostuksen rahaa kohtaan. En voi myöskään väittää ettenkö olisi joskus ollut kateellinen kaverille, jonka vanhemmat ostivat 18-vuotta täytettyään uuden auton tai muille ketkä saavat samat asiat paljon helpommalla ja paljon enemmän. En sano että olisi yhtä oikeaa tai väärää tapaa kasvattaa, mutta olen oppinut tekemään asioita itse onnistumisten ja saavutusten eteen ja saavuttanutkin asioita ei-sen-helpoimman kautta. En missään nimessä sano myöskään että olisin elänyt nuoruutta vaikeimman kautta tai että olisin saanut jotenkin vähän, EI! Perheeni on aina ollut hyvin toimeentuleva (ainakin tietääkseni) ja olen saanut tukea tarvittaessa.
Aloitetaampa työhistoriastani:
v. 2001-2003 (11-vuotiaana)
Teimme vanhemman siskoni kanssa kahvitus/siivous keikkaa Veikon koneelle (kodinkone liike). Aina kun heillä oli tarjouksia, kanta-asiakaspäiviä yms yms niin siellä minä ja siskoni tarjosimme kahvia ja pullaa.
v. 2003-2005 (13-vuotiaana)
Aloitin lasten hoitamisen ja tein keikkaa/ osa-aikaista työtä sen osalta.
v. 2006 (16-vuotiaana)
Sain ensimmäisen ”kunnollisen” vakituisemman työn paikallisesta ravintolasta (tilaukset, kassa, tarjoilu, keittiön apulaisena, siistimistä). Täällä olin kiireapulaisena, sekä työskentelin pääsääntöisesti viikonloppuisin. Muistan myös ikuisesti edelleen, kuinka täällä alaikäisenä kaadoin kaljaa ostajille! Ihan ei taidettu lakipykälien mukaan mennä, mutta silloin olin asiasta lähinnä otettu.
v.2007-2008 (17-vuotiaana)
Lukion ohella työskentelin osa-aikaisesti Gallerix Sverige nimisessä kaupassa kauppakeskus Sellossa. Tämä oli suhteellisen raskasta aikaa sekä minulle, että varmasti äitileni, joka haki minut aina autolla töistä Espoosta takaisin kotiin Nurmijärvelle. Lukiota kävin Vantaalla eli suhasin Nurmijärvi-Vantaa-Espoo-Nurmijärvi väliä lukioajan, mutta siellä oli tehtävä työtä mistä sitä sai ja kiitos äitille vielä näin jälkikäteen kaikista niistä kyydeistä illalla takaisin kotiin. Arvostan!
v.2008-2009 (18-vuotiaana)
Sain osa-aikatöitä Helsingin keskustan Veikon koneesta. Tämä helpotti suhaamistani hieman, sillä Helsingistä pääsi paremmin takaisin kotiin Nurmijärvelle. Nyt en tarjoillut kahvia ja pullaa vaan pääsin kassaksi/myynnin apulaiseksi. Tähän aikaan ja oikeastaan jo aikaisemmin Gallerix aikaan olin usein yötä mummillani, siskollani tai isälläni sillä he asuivat Helsingissä ja näin säästin päivässä joitakin matkustamiseen kulutettuja tunteja. Tähän aikaan kyllästyin myös jatkuvaan ravaamiseen ja päätin muuttaa Helsinkiin silloisen poikaystäväni kanssa.
v.2009-2015 (19-vuotiaana)
Työskentelin Mobile Spa nimisessä Nokian valtuutetussa matkapuhelinhuollossa. Näihin vuosiin mahtuu vaikka ja mitä. Perus asiakaspalvelusta, myyntiin, laskutukseen, perehdytykseen ja pienhuoltoihin (kuorten vaihtoja yms yms.). Lukion jälkeen työskentelin täällä siis täysipäiväisenä, sillä en tiennyt mihin hakea opiskelemaan. Täällä olen siedättynyt shitille. Voitte vaan kuvitella mitä on kuunnella 8h päivässä ihmisten valituksia ja huutoa rikki menneestä luuristaan, joka ei tietenkään ole asiakkaan oma vika (okei pienesti värittäen)! Pakko jakaa myös muistiin jäänyt kohtaaminen liittyen tähän työpaikkaan. Nokia sponssasi paljon julkkiksille puhelimia ja meillä sitten niitä huollettiin ja tehtiin tiedonsiirrot ja sähköpostin asennukset yms. Siellä kävi eräs erittäin tunnettu vanhempi naiseutta kannattava nainen. Ensimmäinen kommentti jonka sain tervehdittyäni häntä oli ”onko teillä mies asiakaspalvelijaa saatavana?” Anteeksi rouva mutta, olen ollut täällä pisimpään töissä ja uskon että pystyn auttaa teitä. ”Haluan miesasiakaspalvelijan!”. Että sellainen feministi. Miesvaltaisella alalla koin jonkin verran tämä tyylistä asennetta, mutta ehkä se on ollut se joka on herättänyt kilpailuhenkisyyteni ja näyttämisen halun pärjätä työelämässä? Tähän aikaan mahtuu myös vuoden reppu reissu Australiaan, jonne lähdin suhteellisen extempore kyllästyttyäni elämään (mutta se on jo oma lukunsa)!
v. 2016-2017 (26-vuotiaana)
Valmistuttuani liikuntaneuvojaksi urheiluopistosta, pääsin heti alan hommiin käsiksi. Työskentelin Erimoverilla/ FIT kuntokeskuksilla liikunnanohjaajana.
v. 2017-tähän päivään (27-vuotiaana)
Pääsin Motivus kuntokeskuksen kuntokeskuvastaavaksi esimies tehtäviin. Olen aina sanonut että luonteeni ja kunnianhimoni vaatii toimenkuvan jossa pääsee vaikuttamaan, joko esimiestehtäviin tai sitten yrittäjäksi. Koska pääsin opiskelemaan fysioterapeutiksi jätin pestini esimiehenä, perustin oman toiminimen ja jatkoin/jatkan Motivuksella ryhmäliikunnanohjaamista.
v. 2018-tähän päivään (28-vuotiaana)
Oman yrityksen ja toiminimen perustaminen. Liikunta-alan monipuoliset tehtävät.
Näiden kaiken lisäksi olen tehnyt paljon keikka duuneja ja osa-aikaisia työtä, töiden ja koulujen ohella kuten:
v. 2011 Työskentelin Flow festivaalien pressitiimin apulaisena. v. 2011-2012 Työskentelin Moskito televisionilla tuotantoassistenttina (tämä ala on sellainen jota ajoittain kaipaan ja haaveilen pääseväni jotenkin osaksi tulevaisuudessa). v. 2012-2015 Tein keikkaa viikonloppuisin sekä iltaisin yökerhojen narikassa. Olen myös ollut linnan juhlien jatkoilla narikassa töissä. v. 2015 olen tehnyt satunnaista promootio keikkaa Sport troopsilla, ollut Transval Fastilla hullujen päivien pakkaajana (varasto hommia), sekä työskennellyt italiassa leirikouluohjaajana. v. 2016-2017 Valmensin superminejä tenniksessä viikonloppuisin. Australiassa ollessani työskentelin pähkinä ja bataattifarmilla. Olen ollut tapahtumissa töissä kuten: Salpausselän kisat, Lapsimessut ja I love me messut. Lisäksi olen suorittanut harjoitteluita muunmuassa Helsingin kaupungin liikuntavirastossa, ollut mukana liikkuva koulu projektissa ja ohjannut UH/FIX urheiluhalleilla. Tähän hätään ei tule muuta mieleen paitsi EA-1 kurssi, Personal Trainer koulutus, uimaopettaja (SUH) ja SUP outdoor koulutus.
Ennen kaikkea tätä olen lukion jälkeen ennättänyt hakea opiskelemaan ainakin: Johdon assistentti/tradenomi AMK, Kulttuurituottaja AMK ja puheviestintä YLIOPISTO. Mulla on sellainen tunne että olisin hakenut sataan muuhunkin paikkaan, mutta toistaiseksi muistin vain nämä. Kuinka elämä saattaiskin olla hyvin erilaista, mikäli olisin johonkin näistä päätynyt. Jälkiviisaana olen erittäin tyytyväinen etten päässyt, sillä olen onnellinen tähän elämäntilanteeseeni ja alaan jossa saan työskennellä päivittäin.
Mikäli sinä etsit vielä omaa polkuasi, haluan kannustaa sinua kuuntelemaan sisäistä intuitiota ja antaa sen johdattaa. Kokeilemalla ja testaamalla pystyt poissulkea ainakin niitä, joista et pidä yhtään. Mikäli et ole pienestä pitäen tietänyt miksi haluat isona tulla, se tuskin tulee itsestään vaan se vaatii sinun omaa aktiivisuutta ja rohkeutta testata asioita. Kaikesta on aina jotain hyötyä, usko pois! Aika paljon täälläkin on koettu ja tehty ennen kuin päädyin tähän nykyhetkeen yrittäjäksi liikunta-alalle. Älä siis lannistu, sillä kaikki tulee aikanaan. Uskalla tarttua tilaisuuksiin ja ole avoin mahdollisuuksille!
Koulujen haut/esivalinnat on yleensä helmi-huhtikuussa eli pidän kaikille teille ISOSTI sormet ja varpaat ristissä ja toivon että onnistaisi. Itse kokenut monet haut joihin en päässyt ja tiedän kuinka stressaavaa aikaa se voi olla sellaisille, joille kirjalliset kokeet ja esivalinnat ei ole se helpoin asia (itse hoitaisin kaiken puhumalla jos vain olisi mahdollista). Toivoa ei kannata menettää, koska tässä sitä ollaan taas opiskelemassa 29-vuotiaana! Super tsempit siis ja kivaa loppuviikkoa ihanat! <3
-Kiira