Sunnuntai on yksi mun viikon lemppari päivistä. Sunnuntai on sellainen että pyrin pyhittämään sen aina itselleni ja olemiselle arjen kiireiden vastapainoksi. Laitan yleensä kasvonaamion, juon vähintään kaksi kuppia kahvia rauhassa ja köllötän sohvalla katsoen jotain sarjaa. Tänäänkin olen ennättänyt katsoa jo kaksi jaksoa lukkojen takana espanjalaista vankilasarjaa. Sunnuntaisin käydään yleensä aina myös poikaystävän kanssa kävelyllä. Hän ei kuitenkaan nyt ole vielä kotona, joten ehkä ensi viikolla sitten yhdessä.
Poikaystäväni on ollut viikon pohjanmaalla leirillä ja siitä sainkin idean kirjoittaa sunnuntain kevyen hömppä postauksen ja jakaa yksinolon huomioita.
NÄISTÄ ASIOISTA HUOMAA KUN POIKAYSTÄVÄ EI OLE KOTONA:
Tavarat löytyvät oikeasti sieltä mistä ne kuuluvat! Musta on aivan käsittämätöntä että me ollaan asuttu saman katon alla ainakin jo 3 vuotta, mutta siitä huolimatta hän ei tiedä kaikkien tavaroiden ja juttujen sijaintia. Se tarkoittaa sitä että maljakko voi löytyä kattilakaapista tai poikaystävän sukkia mun laatikosta koska ”ne näytti niin pieniltä”. Kun itse siivoo ja järjestää niin ainakin tietää löytävänsä tavarat oikeista paikoista.
Vaatteita ei ole ympäri kämppää. En tiedä mikä siinä on ettei vaatteetkaan usein löydä omille paikoille vaan niitä voi olla tuolin selkänojalla, sängyn vieressä, parvekkeella ja ties missä. Sama on repuissa. On todennäköisempää että olohuoneessa on 3 reppua samaan aikaan kuin yksi. On pikkureppua, isoa reppua, painikama reppua ja ties mitä kassukkaa. Sen verran sanottakoon että tässä asiassa en itsekään ole sen parempi, koska mulla on myös koulureppua, valmennusreppua, kaupunkireppua ja kaupunkikassia. Taidetaan siis olla aikamoisia reppu/kassi ihmisiä! 😀
Vaatteista puheenollen, siitä tietää ettei poikaystävä ole kotona kun kylpyhuone ei haise ammoniakille. Kaikki hikisten lajien urheilijoiden puolisot voi varmaan samaistua että treenikamojen hiki, siinä on sitä jotain. Se ei edes muistuta hien hajua vaan jotain täysin nextillä levelillä olevaa pistävää, oksettavaa ja melkein tajunnan lamaannuttavaa hajua. Tätä hajua ei mitkään kuvailut pysty kertomaan. Olenkin sanonut että treenikamat on pestävä heti tai sitten laitettava suljettuun muovipussiin jos halutaan pysyä kotona hengissä.
Ruokaa ei ole. Ne jotka ovat seuranneet mua instagramissa storyn puolella, on todistanut mun eineskeittojen juhlaviikkoa. Vaikka teen paljon ruokaa, niin tekee myös poikaystävä. Kun toinen on poissa niin huomaan kyllä kuinka arki on haastavampaa. Poikaystävä tekee yleensä ruuan aamupäivällä omien aamutreenien jälkeen, jotta saan heti ruokaa kun tulen koulusta ennen omia iltavalmennuksia. Kun mä pääsen iltavalmennuksista, teen ruokaa jotta poikaystävä saa safkaa heti omien iltatreenien jälkeen. Tää toimii tosi hyvin aina jos molemmat on kotona. Kun ei ole niin Kiira syö eineskeittoja! Ei vaan. 😀
Yleisesti koti pysyy siistimpänä, mutta toisaalta roskat ei kulkeudu roskiin. Jostain syystä roskien vienti on mulle ylitsepääsemättömän vaikeaa ja yksin ollessa vitkuttelen sitä viimeiseen asti. Jopa niin pitkälle että roskiksen ovi ei mene kiinni ja sieltä voi nähdä jo ruokien kompostoituvan!
Kotona on hiljaista. Toisaalta ihanaa mutta toisaalta ei. Saan paremmin keskityttyä koulu- ja työhommiin kun toinen ei ole höpöttämässä ja kaipaamassa huomiota jatkuvasti. Oon super tehokas aina kun olen yksin. Toisaalta sitä jatkuvaa ja joskus myös vähän häiritsevää höpötystä kaipaa kun sitä ei ole. Nytkin kirjoitan hiiren hiljaisuudessa ja mietin mitä se toinen nyt höpöttelisi.
Pyykit on pesemättä. Meillä poikaystävä on aktiivisempi pyykkaamaan. Se johtuu varmasti osittain siitä että emme pyörtyisi ammoniakin hajuun, toisaalta myös siksi että hän on hitusen enemmän kotona kuin minä. Havahduin tällä viikolla siihen että viimeisiä alushousuja viedään ja mikäli en halua mennä seuraavana päivänä kouluun kommandona on pyykkiä pestävä!
Rahaa menee vähemmän. Me kumpikaan ei olla kauhean tarkka siitä miten ruokaostokset jaetaan taloudellisesti. Kummatkin ostaa silloin kun jotain puuttuu ja tarvitsee. Minä pärjään päivän eneiskeitolla ja kananmunilla, urheilijana poikaystäväni taas ei. Yhdessä tulee siis ostettua enemmän, puhumattakaan siitä jos yhdessä herkutellaan. Yksinoloviikot on siis hyviä kevennysviikkoja itselleni ravinnon näkökulmasta! 😀
Ravinnosta puheenollen, yksin ollessa syön enemmän kasvisruokaa ja kalaa. Poikaystäväni ei kauheasti pidä kalasta, joten sitä tulee yhdessä harvemmin syötyä.
Nukun huonommin tai vähemmän yksinollessa. Poikaystävä on meistä se joka patistaa nukkumaan. Nyt kun tätä automaattista komentoa ei tule, niin saatan valvoa aivan liian myöhään töitä tehden. Saan enemmän aikaan kyllä, mutta toisaalta itseni kannalta se ei ole niin hyvä. Hän siis tasapainottaa työn ja elämän välillä.
Nukkumisesta puheenollen, kotona on kylmä kun poikaystävä ei ole paikalla. Oikeasti ero on kuin yö ja päivä! En ikinä nuku vaatteet päällä, mutta kun poikaystävä on poissa niin päältäni saattaa löytyä pitkähihainen ja villasukat. Huomaa siis kuinka toinen ihminen tuo lämpöä kotiin.
Sellaisia havaintoja yksinolosta. Voitko samaistua?
Kuvat: @lilinissila
-Kiira