Puhutaan laihduttamisesta!

Niin kuin ehkä satuit huomaamaan, sosiaalisessa mediassa ihmiset ottivat voimakkaasti kantaa älä laihduta- päivään. Koska asia liittyy osittain työhöni ja sitä minulta kysyttiin niin kerroin insta stooreissa myös oman mielipiteeni. Stoorit aiheuttivat paljon keskustelua ja osa laittoi viestiä että eivät ennättäneet näkemään stooreja niin tässä kirjoituksessa käyn vielä kertauksena oman näkemykseni älä laihduta- päivästä, sekä yleisesti pinnalla olleista terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä aiheita kuten: bodypositiv, termistöt, laihdutus yms. Koska aiheet ovat hyvin laajoja, pahoittelen jo etukäteen että kirjoituksesta saattaa tulla hyvin pitkä. Vaikka mä ajattelen tällä tavalla ja toimin omien aatteiden mukaan, se ei silti tarkoita että tuomitsisin sun näkemykset asioista. Toivottavasti jaksat lukea tekstin loppuun saakka.

Aloitetaan älä laihduta kohusta, josta tuskin sinäkään vältyit, mikäli olet sosiaalisessa mediassa. En ajatellut ottavani kantaa asioihin koska tiedostan että yleisesti tällaiset päivät ja markkinointi liittyy organisaatioiden kampanjointiin. Olen itsekin sitä mieltä että nykypäivänä on hyvin vaikeaa saada ääntä kuuluviin ilman kantaaottavia, tiukkoja ja joskus mustavalkoisiakin kannanottoja, joten ymmärrän kampanjoinnin täysin ja suhtaudun niihin yleensä hyvin neutraalisti, vaikka en normaalisti kannusta mustavalkoiseen ääripää ajatteluun. Kuitenkin siinä vaiheessa kun sosiaalisen median feedini sekä viestiboksini ”täyttyi” vaikuttajien kampanjoinnista laihduttamista vastaan sillä argumentillä ”ettei laihduttaminen sovi kenellekkään”, en voinut olla ottamatta kantaa.

Lähtökohtaisesti yleensä kampanjoinnin taustalla on tarkoitus tuoda tietoisuutta asioita ja aiheuttaa vuorovaikutuksellista keskustelua. Omalla kohdalla suurin provosoituminen tapahtui siinä kun tunnetut niin isot kuin pienetkin vaikuttajat julistivat laihdutuksen vastaista sanomaa ymmärtämättä kampanjan aloitetta. Syömishäiriöliitto perusteli kampanjan sillä että usea syömishäiriöstä kärsivä on hyvin pieniä ja liitto haluaa ennaltaehkäistä epäterveellistä suhtautumista ruokaan. Älä laihduta kampanjahan oli siis syömishäiriöliiton kampanja laihdutusta vastaan. Kun painitaan syömishäiriöiden ja vääristyneiden kehonkuvan kanssa on kampanja enemmän kuin aiheellinen. Syömishäiriöihin liittyy paljon myös kuolemantapauksia joten syömishäiriöstä ja tarkemmin vääristyneestä kehonkuvasta kärsiville laihduttaminen voi olla se viimeinen niitti. Some vaikuttajien sanoma oli enemmänkin sitä, että laihduttaminen ei sovi kenellekään ja mielestäni nämä ovat kaksi täysin eri asiaa.

Suora lainaus syömishäiriöliiton sivuilta: ”syömishäiriö on sairaus, jossa ratkaisevaa ei ole se, mitä syö ja kuinka paljon tai minkä kokoinen on, vaan minkälainen ajatusmaailma ohjaa ja hallitsee syömistä ja omaa kehoon suhtautumista.” Mielestäni kaiken lähtökohta on yksilöllisyys ja tilanne siitä mikä on hyväksi ja mikä ei. Tottakai kun taistellaan vääristyneestä minä kuvasta, ensisijainen asia on eheyttää itsensä niin että pystyy rakastamaan ja olla tyytyväinen siihen millainen on. Mutta jos minäkuvan tai itseensä suhtautumisessa ei ole psyykkisellä tasolla vääristymiä, en nää miksei laihduttaminen olisi hyvä ratkaisu sellaisten henkilöiden kohdalla, joilla ylipaino uhkaa terveyttä ja/tai hyvinvointia. Minusta myöskään siinä ei ole mitään pahaa tai väärää että haluaa keventää oloaan ja sen kautta saa lisää hyvinvointia, vaikka paino ei terveyttä uhkaisikaan (kuitenkin järkevästi ammattilaisen ohjeistuksella).

Suomessa joka neljäs aikuinen ylittää normaalin ylipainon (puhutaan siis vähintään 15kg ylipainosta) ja teini-ikäisistä 15-25%. Eurooppalaisessa vertailussa suomalaisten lihavuus on keskitasoa yleisempää. Lisäksi aikuisväestön lihavuus on yleisempää kuin muissa pohjoismaissa. Lihavuus ja sen liitännäissairaudet kuormittavat yksilön ja hänen hyvinvointinsa lisäksi terveydenhuoltoa ja aiheuttavat merkittäviä kustannuksia yhteiskunnalle. Suomessa n.10% terveyskustannuksista aiheutuu elintapasairauksista ja rahallisesti puhutaan siis monista miljoonista euroista. Suorien kustannuksien lisäksi on myös välillisiä kustannuksia, kuten sairauksista johtuvia tuottavuuden alenemisia sekä sairauslomista johtuvia kustannuksia.  (Lähteet: Duodecim & THL)

Tottakai on siis perusteltua laihduttaa, mikäli se vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin negatiivisesti. Laihdutus on hoitomuoto siinä missä kilpirauhasen vajaatoimintaan on pillerin (lääkkeen) ottaminen. Tuntuu että yleisesti kansa laiskistuu ja mennään sen helpoimman kautta. Nykypäivänä tuntuu että mentaliteetti on muuttunut kaikki-tänne-heti ja siksi noudatetaan mitä ihmeellisempiä superdieettejä, jotka ei todellakaan ole hyväksi ja pilaa täysin järkevän ja turvallisen laihduttamisen maineen. Muutenkin kaikki pitäisi tuntua ihanalta, olla kivaa ja helppoa. Elintason nousun myötä homma on mennyt ihan kermaperseilyksi. Mitään ei olla valmiita tekemään jos ei tuloksia näy heti parin päivän jälkeen. Motivaatio lopahtaa ja palataan taas siihen noidankehään. Valitettavasti muutoksen (oli ne sitten henkiset tai fyysiset) vaatii omaa aktivisuutta, motivaatiota ja pitkäjänteisyyttä.  Motivaatio, ajatusmallit ja suhtautuminen asioihin on mielestäni siis avainasiassa, puhuimme sitten mistä tahansa muutoksesta. Onhan se nyt hitusen sairasta että olemme valmiita ottamaan ihmepillerin ja jatkamaan elintapojamme kuin että tekisimme työtä hyvinvointimme eteen niin, että meidän ei tarvitsisi lääkitä itseämme. Vai oletko toista mieltä?

Faktoista takaisin syömishäiriöliiton kampanjaan: ”Älä laihduta -päivä on terveyden asialla. Laihduttaminen nimittäin altistaa paitsi lihomiselle myös häiriintyneelle syömiskäyttäytymiselle. Syömiseen liittyvät säännöt ja rajoitukset, joita laihduttamiseen lähes poikkeuksetta kuuluu, vievät aina vain kauemmas oman kehon kuuntelun arvokkaasta taidosta. Hyvinvointi ei löydy laihduttamisen vaan oman kehon arvostamisen ja kehon tarpeisiin vastaamisen avulla. Älä laihduta -päivä ei kiellä laihtumista. Älä laihduta -päivä muistuttaa, että laihtuminenkin (jos sille oikeasti on tarvetta) onnistuu parhaiten silloin, kun ei aktiivisesti laihduta.”

Viitaten yllä lainattuun tekstiin kyllä 1. Laihduttaminen altistaa lihomiselle mikäli  muutokset ovat liian radikaaleja, nopeasti suoritettuja ja altistavat häiriintyneelle syömiskäyttäytymiselle mikäli laihduttaminen on toteutettu huonosti. 2. Säännöt ja rajoitukset yleensä eivät johda pitkällä aikavälillä pysyvin muutoksiin, mutta säännöksillä pystytään ohjaamaan toimintaa ja auttaa havainnollistamaan sitä, mikä on hyväksi ja mikä ei. Kyllähän sen yhteiskunnastakin tietää ettei täällä mikään toimisi jos mitään lakeja ja säädöksiä ei olisi! 3. Hyvinvointi ei todellakaan katso kokoa tai painoa, mutta kyllä se usein on terveyteen linkitettävissä. Kuitenkin kaksi merkittävintä asiaa sitaatista on mielestäni viimeiset sanat. Älä laihduta päivä ei siis ole ehdoton tapauksissa joissa laihtuminen on suotavaa. Suurin asia miksi ylipäätään kommentoin asiaa on juuri tämä. Vaikuttajat ottavat itselleen sopivan lauseen pois sen oikeasta asiaytimestä (SYÖMISHÄIRIÖT) ja julistavat sitä muille faktana. Saatan olla väärässä mutta tuntuu siltä että osittain ”LAIHTUMINEN EI SOVI KENELLEKKÄÄN” julistusten taustalla kuitenkin saattaisi olla oma takaraivossa kolkuttava pettymys omasta saamattomuudesta terveytensä suhteen ja sen myötä uskotellaan itselle ettei meidän tarvitsekaan tehdä mitään.  Tätähän on helppo uskoa kun se tulee tunnetun ja helposti samaistuttavan henkilön suusta.

Mielestäni on surullista ja jollain tapaa myös itsekästä olla tekemättä oman terveyden ja hyvinvointinsa eteen töitä. Kuitenkin on paljon ihmisiä jotka eivät pysty vaikuttamaan omaan terveyteensä (esim sairaudet) vaikka kuinka haluisivat. Valitettavan usein terveyteen panostetaan vasta kun ”paskat on jo housussa”. Onnea kuitenkin on että suurimmaksi osin terveyden voi myös saavuttaa uudelleen.  Mikäli et tiedä miten lähteä liikkeelle järkevästi, kysy apua. Avun kysyminen asiassa kuin asiassa ei tee sinusta huonompaa eikä vähemmän arvostettavaa, vaan päinvastoin! ”Älä laihduta -päivä on ihmisoikeuksien asialla. Laihduttamaan kannustaminen viestii aina, että sinussa ja kehossasi on jotain vikaa.” Tätä en taas allekirjoita yhtään, päinvastoin! Koen että itsestään huolehtiminen on nimenomaan itsensä rakastamista, ylistämistä ja oman kehon, sekä elämän kunnioittamista. Toki taas pitää muistaa yksilöllisyys siten että psyykkisesti ollaan asemassa jossa omasta tilasta pystytään tekemään hyviä valintoja.

”Laihduttaminen onnistuu parhaiten silloin kun et laihduta”. Tästä kävin instagramissa monen kanssa keskustelua ja lopputuloksena päädyin siihen että termistö on se joka tässä eniten ihmisiä rassaa, ei niinkään itse se laihtuminen. Mielestäni kuitenkin tietoisesti toteutetut valinnat liikunnan ja ravinnon (ja muidenkin kuten unen) saralla ovat terveyden edistämistä ja sen seurauksena järkevästi toteutettuna yleensä tapahtuu laihtumista. Laihtuminen sanana vaan nähdään niin negatiivisena että mielummin puhuttaisiin terveellisistä elämäntavoista. Syntykö kaikki tämä vouhotus siis vain väärästä sanavalinnasta? Itse pyrin aina puhumaan rehellisesti asioista niiden oikeilla nimillä. Toki koska olemme yksilöitä ja reagoimme asioihin eri tavalla, pääsemme tilannetajuun ja sen rooliin. Pitää osata lukea ihmisiä ja toimia sen mukaisesti hienovaraisemmin tai suoraan. 

”Älä laihduta vaan arvosta ainutlaatuisuuttasi!”. Monet mieltää että koko liitetään jollain tavalla arvostukseen ja riittävyyteen. Mielestäni kaikki on yhtä arvokkaita ja painolla ei ole siihen mitään tekemistä. Voi hyväksyä itsensä, rakastaa omaa kehoa, olla ylpeä ja ainutlaatuinen ja siitä huolimatta tehdä tietoisia muutoksia terveellisempien valintojen eteen, jonka seurauksena laihtuu.  Mun mielestä vähän jo mennään siihen että kannustetaan ihmisiä olla tekemättä mitään sillä argumentilla että jos muutat jotain et hyväksy itseäsi tai ole tyytyväinen.

Suurin osa liittää laihduttamisen vaa an lukeman tuijottamiseen. Paljon terveys ja hyvinvointi skenessä mennään vanhalla olettamuksella, etenkin muiden kuin ammattilaisten puolelta, vaikka moni asia on musta muuttunut tosi paljon parempaan suuntaan. Harvemmin ravintovalmennus on grammamääräistä riisin ja kanan punnitsemista tai kieltolistoja. Laihduttaminen ei ole = näännyttäminen. Laihduttaminen ei myöskään ole sama asia kuin herkkujen syömättömyys tai kieltolistat. Laihtuminen ei ole asioiden karsimista vaan ennemminkin muuttamista parempiin valintoihin. 

Lyhyesti mitä tulee kehopositiivisuuteen niin lähtökohtahan on erittäin tärkeä. Kunnioitetaan ja kannustetaan hyväksymään kaiken laiset vartalot koosta tai muodosta riippumatta. Monet kokevat että kehopositiivisuus on läskien lässytystä, mutta kaikkien olisi tosi tärkeää ymmärtää ettei  kenenkään kehon arvostelu ole ikinä hyväksyttävää. Tämän ei kuitenkaan pitäisi olla yhtä kuin liikalihavuuden hyväksymistä saati siihen puuttumattomista. Kehopositiivisuus keskittyy mielestäni liikaa ulkonäköön ja keskiössä tulisi ennemminkin olla kokonaisvaltainen arvostus itseä kohtaan, ei siis vain ulkonäkö. Välillä tuntuu että kehopositiivisuus on vain ylipainoisten aate, vaikka sen pitäisi kuulua kaikille. Olen myös todistanut somessa sitä kuinka jaotellaan sitä kuka voi olla kehopositiivisuuden puolestapuhuja ja kuka ei. Onko tämä nyt sitten kaikkien tasavertaista hyväksymistä?

Vielä kiteyttääkseni kaiken, haluaisin korostaa yksilöllisyyttä ja sitä miten ihminen kohdataan. Se usein määrittää sen miten toimitaan ja millä termeillä puhutaan. Ei voi sanoa ettei ikinä saa tehdä mitään, koska se voi olla oikea tapa toiselle. On hyvä että jaetaan subjektiivisia kokemuksia vertaistuen merkeissä ja usein se onkin hyvin voimaannuttavaa. Toisaalta pitää aina muistaa että kyse on nimenomaan subjektiivisesta kokemuksesta, ei siis faktasta eikä absoluuttisesta totuudesta. Koska ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jossa keho ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa on erittäin tärkeää hoitaa kumpaakin osa-aluetta tasavertaisesti. Kaikessa tekemisessä ratkaisevaa on oma ajatusmaailma joka ohjaa tekemistä oikeaan ja terveelliseen suuntaan. Onko laihduttaminen pahasta? No se on ihan millä termillä terveellisempien valintojen sivutuotetta haluaa kutsua. Mikäli laihdutus nostaa karvat pystyyn niin silloin puhuu siitä mikä tapa on itselleen lähestyttävämpi. Haluan vielä korostaa ettei kyse ole pienestä ylipainosta tai vatsamakkaroista, vaan enemmän pohdin asiaa terveyden näkökulmasta, jossa ylipaino aiheuttaa ongelmia psyykkisellä jaL fyysisellä tasolla.

Kun laihdutus/tietoiset elämäntapamuutokset on perusteltuja ja tehdään järkevästi niin kuka on siihen mitään sanomaan. Pitää kuitenkin unohtaa turha laihdutus vain siksi että pitäisi olla jonkin tietynlainen. En voi käskeä kaikkia elämään terveellisesti, mutta voin sen sijaan ohjata suuntaa ja kannustaa parempiin valintoihin. Elämä on aika tosi lyhyt ja siitä pitää myös osata nauttia täysillä, mutta ei kuitenkaan terveytensä kustannuksella.

-Kiira