Nukuin huonosti ja liian vähän! Heräsin ennen kuutta ja ajattelin oksentaa kaikki mielen päällä olevat asiat ja keskittyä loppupäivän muihin, piristävämpiin asioihin. Lupaan sen mutta ennen sitä:
Reilun viikon työstressi tuskailun jälkeen aivot on käynyt jatkuvalla kierroksilla keksien uusia tapoja selviytyä ja tienata fyysinen valmentamisen sijaan. Aika on kulunut räpeltäessä tekniikan kanssa ja keksiessä tapoja valmentaa. On informoitu yksilöitä ja ryhmiä vaikka samalla kaikki muu kasaantuu ylimääräisten säädön takia päälle. Aika joka olisi pitänyt käyttää opiskelun tuomiin miljooniin ja opettajien yli laajoihin etätehtäviin.
On monia asioita joita en ymmärrä. En ymmärrä eikö opettajat ole kommunikoineet keskenään oppitehtävien laajuuksista, puhumattakaan määristä. Palautuspäivämäärien paukkuessa päivätkin kivasti pyöristyy, kun tekemistä on jatkuvalla syötöllä. En ymmärrä miksei luentoa voida pitää etänä? Onhan se helpompi lähettää valmis materiaali ja heittää laaja tehtävä perään, kun opetella skypen, zoomin, youtuben tai jonkun muun striimi palvelun käyttö.
En myöskään ymmärrä ihmisiä jotka suhtautuvat välinpitämättömästi yhteiskunnassa vallitsevaan korona tilanteeseen. Luuletteko tosiaan että ihmisoikeuksiin kajottaisiin ihan hepposin perustein? Luuletteko että rajat laitettaan kiinni huvikseen tai että sinä olet juuri se poikkeus jota tämä tilanne ei koske? Ärsyttää kun itse pyrkii tehdä parhaansa jotta kaikki säätö loppuisi ja kaikki palaisi mahdollisimman pian normaaliksi, niin muut porskuttavat saleilla ja tupaten täynnä olevissa leikkipuistossa, puhumattakaan turvaväleistä.
Nyt ei ole ok hengailla kavereiden kanssa, nyt ei ole sopivahetki hengailla kahviloissa tai missään muualla kuin kotona. Jos päätät mennä ulos tee se mieluiten yksin tai samassa talossa asuvan henkilön kanssa. Tee se mieluiten silloin kun koko muu naapurusto ei ole ulkoilemassa. Vältä massoja vaikka niitä ei ylipäätään pitäisi edes missään olla. Ymmärrän että lapset tarvitsevat tekemistä ja ulkoilua, mutta vanhemmat haloo sen ei pitäisi olla futista koko korttelin kanssa, koska eivät lapset kykene turvaväleihin. Ja mikäli lapset eivät kykene turvaväleihin, tulisi ulkoilu tapahtua valvovan silmän alla. Ennen kaikkea sinä aikuinen, noudata suosituksia äläkä itse tule liian lähelle. On järkyttävää katsoa läheisellä kentällä kuinka lapsia on pelaamassa enemmän kuin ennen koronaa. En ymmärrä miten asian vakavuus ei ole saanut ihmisiä tekemään muutoksia ja käyttäytymään suositusten mukaisesti.
Sanon vaan mielipiteeni siitä, että jos kaikki ottaisivat koronan vakavasti niin todennäköisesti pandemia saataisi nopeammin kuriin. Itse valitsisin mielummin hetkellisen täys stopin kun jatkuvan puolikkailla valoilla menemisen. Käsittämätöntä miten ihminen on niin minä minä kuplassa ettei kykene ajattelemaan asioita isommassa kuvassa. Onko oikein että terveydenhuolto venyy yli rajojen ja me emme noudata käskyjä koska tuudittaudumme ajatukseen siitä, että emme kuulu riskiryhmään, olemme perusterveitä jolloin viruksen iskiessä oireet eivät välttämättä ole suuret yms. Ei, se ei ole oikein!
Tuntuu että olen kadottanut ymmärryksen ihmisiin. En ymmärrä ihmisten ajatuksenjuoksua. En ymmärrä miksi joudun lukemaan työpaikkani loppumisesta lehdestä. En ymmärrä miksei konkurssiin hakeutumisesta kerrota vaikka sähköpostitse ennen kuin se painetaan lehteen. Käsittämätöntä! Vaikka usein mulle sanotaan että keskity vain yhteen asiaan, niin täytyy sanoa että tällä hetkellä olen hyvin onnellinen siitä, että olen rakentanut elämäni monesta eri osa-alueesta. Jos rakentaa kaikki yhden kortin varaan voi menettää kaiken, mutta kun rakentaa moneen eri asiaan, menettää vain osan.
Näiden lisäksi en ole ollut täysin oma itseni sitten joulukuun 2019. Jouduin keskelle jotain niin tuttua, mutta samaan aikaan niin uutta, ahdistavaa ja surullista. Alitajuntaa kalvaa jatkuvasti ja vaikka kuinka yritän työntää ajatukset sivuun, ne tunkeutuvat tajuntaani päivittäin! En voi ymmärtää miten raastava ihmissuhde voi olla. En ymmärrä miten samaa verta oleva ihminen voi muuttua niin etäiseksi ja välinpitämättömäksi. En ymmärrä miten itsepäisyys ja periaatteet voi olla jotain niin suurta, että ollaan valmiita hylkäämään kaikki muut ympäriltä ja hyökkäämään tarvittaessa vaikka vastaan. En ymmärrä miten omalle elämälleen voi sokaistua niin paljon ettei näe sen kuplan pidemmälle. Ei näe vai ei halua? Sitä en tosin tiedä. En ymmärrä miten aikuinen voi käyttäytyä näin. En voi ymmärtää miksi et välitä sen verran että tekisit jotain. En oikeasti ymmärrä!
Olen kyllästynyt jatkuvasti yrittämään ja taistelemaan. Olen kyllästynyt ajattelemaan. Olen kyllästynyt stressaamaan. Olen kyllästynyt käyttämään energiaa asiaan joka ei selvästi koskaan muutu. Olen kyllästynyt tarjoamaan apua, koska sitä et halua ottaa vastaan. Et halua vaikka ei oltaisi enää missään tekemisessä. Sinä ja sinun tunteesi ja periaatteet ovat kaiken yllä, sinun elämäsi! Ja samalla olen kyllästynyt tähän jatkuvaan ahdistukseen, mutten myöskään tiedä keinoa jolla päästä siitä eroon. Se ei ole kokoaikaista, mutta se on jokapäiväistä. Olen kyllästynyt toivomaan että rakkaus voittaisi kaiken muun, mutta välillä tätä uskoa horjutetaan ihan toden teolla. Tuntuu että todellisuudessa ei voi luottaa muuhun kun itseesi ja aina et edes siihenkään. Voiko tässä maailmassa luottaa mihinkään?
On todellakin rikkaus että saa ja pystyy kokea erilaisia tunteita. Mutta tässä hetkessä näitä tunteita en haluaisi kokea. Tunteita, joita ei pysty työntämään syrjään tai pääsemään pakoon.
Etkö näe että kaikki ympärilläsi kärsii? Siitä huolimatta et välitä. Sinä ja sinun periaatteet. Uskottelet asioita itsellesi ja elät omaa todellisuutta!
En selkeästi ole sen arvoinen että haluaisit minut elämääsi tai että haluaisit itse tehdä asialle jotain, ennen kun on liian myöhäistä. On vain opittava elämään kaiken tämän kanssa, vaikka se vaikealta tuntuu. Sydämeni pohjasta toivoisin kuitenkin että olisit osa elämääni kaikesta huolimatta.
-Kiira
Lopetan blogisi seuraamisen tähän postaukseen.
Olen hämmentynyt miten kuvailet muiden elävän ”minä kuplassa” vaikka asenteestasi paistaa niin voimakkaasti se miten käpertynyt olet omaan ”minä kuplaasi”, etkä kykene näkemään asioita muiden kannalta.
Pyydän ottamaan selvää mikä on kiellettyä ja mikä on suositeltua ja pohtimaan näiden eroja. Pyydän myös asettumaan näiden pihalla pelaavien lasten ja heidän asemaansa. Jos et näe mitään muuta syytä heidän ulkoiluunsa kuin vanhempien väliinpitämättömyys toivon, että kuplasi räsähtää vauhdilla alas. Ja pyydän myös ottavan selvää miksi nämä voimassa olevat kiellot ovat voimassa ja pureeko ne jo nykyselläänkin riittävän hyvin. Tämän kaiken lisäksi pyydän ottamaan selvää siitä onko rajoitusten tarkoitus estää korona kokonaan.
Se ettei kenenkään maailma pysähdy siihen, että sinä kykenet hienosti elämään neljän seinän sisällä käyden vain asuinkumppanisi kanssa ulkona on hienoa, mutta mikäli et tiedä mikä muiden tilanne on ja miten tärkeää rutiinien ja tuttujen asioiden pysyminen on monille muille, älä tee itsestäsi parempaa ihmistä kuin se perhe, joka on päättänyt antaa lapsensa mennä valvomatta ulos. Ymmärrän, että olet lapseton ja minäkeskeinen pinnallinen ihminen, etkä ymmärrä minäkuplasi ulkopuolella tapahtuvia asioita, mutta älä kuitenkaan jaa marttyyrimaisia ohjeita ellet ole ottanut faktoista selvää.
Ja mitä tulee parisuhteeseesi etäisyys selittynee kun pyydät häntä näyttämään viestittelyään.
Ikävä kuulla, mutta sinulla on ehdottomasti oikeus siihen! Ensinnäkin haluan korostaa että postaus on tunteiden purkaus. Hetken ajatuksenvirtaa ja niiden oksennusta tekstiksi. En mitenkään pysty ottamaan kaikkia näkökulmia nyt enkä tulevaisuudessa huomioon. Kaikilla on erilaisia tilanteita ja kaikessa on kaksi puolta. Monia asioita tapahtui samanaikaisesti ja olin siitä tosi harmissani. Postauksellani en tarkoittanut yleistää kaikkia, en todellakaan! Ajatukset peilautuvat omiin havainnointeihini siitä, kuinka lapset tahallaan tulevat lähelle huutaen ”hähää mä tartutan suhun koronan” tai vanhemmat lapsineen eivät kunnioita turvavälejä vaan aikuisten johdolla tulevat viereen kiinni. Mun mielestä se ei ole hyvää esimerkkiä lapselle, saati suositusten noudattamista. On tosi harmi ja kurjaa että terveydenhuolto venyy ja paukkuu ja sitten me emme tee osaamme. TODELLAKIN tiedostan että tämän kurjuuden keskellä on varmasti sata ja tuhat kertaa raskaampaa ja haastavampaa perheellisenä. Ei ole helppoa lapsille, mutta ei varmastikaan vanhemmille. Kaikki sympatia ja arvostus heitä kohtaan! Peilaan kuitenkin kirjoittamaani omiin kokemuksiin. Tiedän että monet perheet käyvät puistossa, pelaavat ja tekevät vaikka mitä ja hyvä niin. On kuitenkin monia tapoja toteuttaa se, eikä se vaadi sitä että on mentävä juuri pahimpaan ruuhka-aikaan tai silloin kun puistot ovat tupaten täynnä ja juuri siihen samaan paikkaan mihin on aina tottunut menemään. Nyt on nimenomaan aika olla luova, luova turvallisuus huomioiden. Tiedän että ainakin osa perheellisistä pystyy siihen, sillä olen nähnyt. Toki taas eri lähtökohdat yms.. Yhteiskunnan tilanne ei ole millään tavalla normaali, emmekä me voi elää täysin sen mukaisesti. Voi etsiä hiljaisempia puistoja tai pelailla vaikka takapihalla. Voi ulkoilla, tehdä, mennä, kokea, mutta järkevästi! Tottakai tilanteet ovat erilaisia enkä edelleen voi kirjoituksellani kaikkia olosuhteita huomioida. Toki jos haluat avata ja kertoa sinun tilannettasi niin olen erittäin avoin kuulemaan, niin varmasti ymmärrän paremmin tuohtumustasi? <3 Tämä ei ollut isku ketään kohtaan, harmi jos niin ajattelit. Olen hyvinkin tietoinen suosituksista, enkä minäkään pysty elää täysin 4 seinän sisällä vaikka niin tässä tilanteessa haluaisin. En todellakaan yritä nostaa itseeni jalustalle ja usko pois, näen hyvinkin läheltä kärsiviä perheitä ja pystyn jollain tasolla ymmärtämään myös heitä, vaikka se ei tässä ehkä ilmi tullutkaan. Toivottavasti tämä selvensi asiaa. En tiedä ymmärsitkö tai luitko jutussani olevia muita asioita, jolloin olisit ehkä pystynyt ymmärtämään kokonaisuutta yksittäisen pienen sanomiseni sijaan. Olin keskellä tilannetta, jossa monta asiaa kasaantui samaan hetkeen ja tällöin harmitus tuntuu usein voimakkaammalta ja asiat isommilta. Jos olet kokenut saman ehkä pystyt samaistumaan olooni, jossa kaikki asiat harmittivat samaan aikaan. Loppuun selvennettäköön vielä etten tekstissä puhunut parisuhteestani. Pahoittelen tekstini aiheuttamaa tuohtumusta ja toivon sanoistasi huolimatta tsemppiä uuteen viikkoon!