RV 37– 40, raskauspäiväkirja viimeinen osa 10

RV 37 – Viimeinen lääkärintarkastus

RV 37 jännitti, sillä kohokohtana oli viimeinen lääkärintarkastus. Olin jännittänyt vauvan tarjontaa ja erityisesti se kiinnosteli koon ja kohdun tilanteen lisäksi. Huokasin helpotuksesta, kun kuulin että vauva on pääalaspäin lähtövalmiudessa, ei kuitenkaan vielä kiinnittynyt. Kohdunsuu oli suljettu mutta pehmeä, joka kertoo lähestyvästä synnytyksestä, ihanaa! Vauvan painoarvioksi sanottiin 3,5 kg eli hyvin keskikäyrillä mennään. Kaikki tarkastuksessa hyvin ja sitten vain odotellaan synnytystä. Jep jep, kirjaimellisesti odotellaan, sillä alan olemaan jo enemmän kuin valmis, suorastaan malttamaton!

Kipu ja muut tuntemukset

Järkyttävä selkäkipu vaivaa edelleen ja sitä tutkitaan lisää synnytyksen jälkeen, mikäli kipu ei jää synnytyssaliin. Yöllisten selkäkipujen lisäksi muutkin erikoiset tuntemukset ovat alkaneet lisääntymään. Oikean jalan päkiä on kipuillut enemmän ja vähemmän, viime aikoina enemmän, siten että käveleminen ilman kenkää sattuu. Lantion seudulla paineen tunne lisääntyy ja olen alkanut kärsimään äkillisistä toispuoleisista vihlaisuista, jotka liittyvät todennäköisimmin vauvan asentoon ja liikkumiseen. Kipu tulee usein juuri vauvan liikkumisen aikana. Kipu on niin voimakasta, että sen seurauksena jalka meinaa pettää alta. Vihlaisut ovat hermokipumaisia ja vain hetkellisiä. Vihlaisun aikana tulee lisäksi poltteen tunne ja se tuntuu erityisesti nivusten alueella. Vihlaisut ovat voimakkuudessaan niin kovia, etenkin kun niitä tulee useita putkeen, että olen alkanut vähän jo jännittämään synnytyksen kipua ja siitä selviytymistä. Toki ilmeisimmin synnytykseen liittyvä kipu on enemmän voimistuvaa kuin äkillistä. Aika näyttää!

Nyt huomaa myös, että jalat hakeutuvat automaattisesti enemmän ulkokiertoon ja loitonnukseen vartalon sivulle, sillä vatsa alkaa olemaan jo sen verran tiellä ja vaikeuttaa liikkumista. Maha myös hytkyy jatkuvasti vauvan hikan vuoksi, tuntuu kun mahassa olisi 24/7 elohiiri. Vihdoin koittaa myös aika, kun on saatu pinnasänky ja vaunut kasattua ja laitettua koti ylipäätään kunnolla valmiiksi vauvaa varten. Senkin puolesta ollaan siis jo täysin valmiina.

RV38 – voihan flunssa!

Tietenkin minä, joka en ole koskaan ja tällä tarkoitan oikeasti koskaan kipeänä, sairastun flunssaan juuri ennen mahdollista synnytystä. Olo on niin järkyttävä, että toivon todella parantuvani ennen sitä. Happi ei kulje nenästä, kurkku on kipeänä jatkuvasta suuhengittämisestä ja olo on kuin jyrän alle jäänyt, puhumattakaan siitä, että että jo heikot yöunet ovat nyt entistäkin huonommat. Liekö juuri heikot yöunet laskenut vastustuskykyä sen verran, että pöpöt tarttuvat herkemmin. Jos aikaisemmin jännitin sitä, että reumakivut ovat läsnä synnytyskipujen lisäksi, nyt jännitän vielä triplasti jos vielä kaiken päälle olen kipeänä. Muutoin ei erityisempiä muutoksia edellisviikkoihin.

RV39 – come on baby!

Malttamattomuus senkun lisääntyy. Jostain syystä mulla on ollut fiilis, että tämä vauva saattaisi tulla ennen laskettua, mutta nyt näyttää siltä ettei. RV 39 suolisto on alkanut toimimaan normaalia paremmin ja onnekseni flunssa on helpottamaan päin, huh helpotus! Selkäkivut ovat sen sijaan niin voimakkaita, että pyllyä on vaikea pyyhkiä, kun selkä on niin jäykkä ja kipeä lähes kaikissa liikesuunnissa. Flunssan vuoksi treenistä on ollut vajaan parin viikon tauko, joka osaltaan saattaa vaikuttaa selän tuntemuksiin. Kannustan siis vahvasti liikkumaan läpi raskauden, niin pysyy kroppa paremmin toimintakykyisenä. Loppuviikosta päässyt kuitenkin palaamaan salitreenien pariin, joka on tuntunut todella hyvältä, niin henkisesti kuin fyysisesti.

RV 39 on ollut siitä ihana, että olen nukkunut muutaman yön selkeästi paremmin ja se on tuonut valtavasti virtaa ja pystynyt paremmin tekemään myös kotona koneella työjuttuja. Liekehtivä ja suorastaan polttava hermosärky nivusissa on tosin lisääntynyt ja hidastuttanut fyysistä menoani entisestään. Kävelymatkat ovat lyhentyneet, sillä pitkät matkat aiheuttavat alaselkä- ja liitoskipuja. Vauva myös liikkuu edelleen sen verran reippaasti, ettei koko raskausaikana ole tarvinnut liikkumisesta stressata. Ajoittain näyttää siltä, että koko jalkapohja tulee mahasta läpi, heh! Paino on myös jostain syystä lähtenyt hieman laskuun, ei sillä että painoa olisin kauheasti raskauden aikana seurannut. Lieko painonlasku paremmasta vatsan toimivuudesta vai mistä, mutta tähän mennessä painoa on edelleen samaa + 11 kg.

RV40 – Due date!

RV 40 pyörähtää käyntiin ja samalla laskettu aika lähestyy. Vaikka erityisempiä käynnistymisen merkkejä ei ollut vielä ilmoilla, jotenkin mulla tuli töiden osalta sellainen olo, että nyt on kuvattava vikat raskaus liikkeet valmennukseeni, koska kohta mulla ei välttämättä ole mahaa enää ollenkaan. Intuitio oli tällä kertaa oikeassa!

Sunnuntaina 24.9 kävin kuvailemassa treenijuttuja ja samalla tein itse oman treenin. Olo oli suorastaan hyvä ja jopa energinen. Maanantaina 25.9 laskettuna päivänä heräsin aamulla vessaan, jonka yhteydessä lapsivedet alkoivat tihkua. Tihkuminen oli sen verran reipasta, ettei epäilystäkään siitä mistä on kyse. Muistan istuneeni vessassa ja huikkaavani asiasta nukkuvalle puolisolle. No ei mennyt montaakaan sekuntia, kun hän ponkasi ylös ja me molemmat hihkuttiin innoissamme synnytyksen käynnistymisestä. Pian me pääsisimme näkemään meidän vauva ihan oikeasti! Apua! Ihanaa! Jännittävää! Pelottavaa! Kutkuttavaa! Siinä käytiin läpi monia eri fiiliksiä. Naureskeltiin myös sille, että hän on hieman täsmällisempi tyyppi, kun ilmoittaa tulostaan tasan laskettuna päivänä.

<3

Kiira