Kun mitta alkaa täyttymään

Haluaisin sanoa, että ihanaa perjantaita ja viikonlopun alkua. Rehellisesti sanoen oma viikonloppuni alkoi ei-niin-ihanasti. Olin aamusta valmentamassa, josta suuntasin jälleen hammaslääkäriin. Mikäli et ole vielä lukenut kirjoitusta OPERAATIO SUU niin käy lukemassa, niin tiedät paremmin mistä puhun. Hammaslääkäri ei mennyt ihan toivotulla tavalla. Luulin kerran olevan toiseksi viimeinen ja olin henkisesti skarpannut, että maali näkyvissä, vaan turha toivo. Olen tänään ennättänyt jo parit itkutkin tuhertaa harmituksesta, ärsytyksestä ja vitutuksesta. Vaikka kuinka itse pyrkii tekemään kaiken hyvin, tuntuu ettei mikään riitä.

Operaatio suu vol.2

Operaatio suu siis tuottaa edelleen harmia ja jälleen sain kuulla uusista rei’istä hampaissani. Sen sijaan että tänään oltaisi aloitettu purentakiskojen valut, paikattiinkin reikiä. Joka kerta olen skarpannut hammaslääkäripenkissä maatessani, ilman puudutuksia, poran aiheuttamat hermo vihlaisut kehossani läpi kulkien, että nyt on vika kerta. On niin turhauttavaa ladata itsensä henkisesti kerta toisensa jälkeen kestämään kaikki tuo sama uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, kerta toisensa jälkeen. Ei pelkästään se fyysinen kipu ja hammaslääkärikäyntien ahdistus, vaan se psyykkinen stressi siitä, mikä tämän kaiken aiheuttaa!

Mikä tämän kaiken aiheuttaa?

Väitän että elämäntapani on hyvät, eikä sen puolesta pitäisi olla ongelmia. En käytä juuri mitään lisäravinteita, ainakaan niin säännöllisesti, että se ongelmia aiheuttaisi. Käytän fluorillista hammaslääkärien suosittelemaa hammastahnaa. En juo usein alkoholia, limuja, energiajuomia tai muutoin syö sokeria usein. Pesen hampaat 2x päivässä ja käytän sekä hammaslankaa sekä hammastikkuja. Voisiko joku siis kertoa, että mitä tässä oikein tapahtuu ja miten tämä homma on räjähtänyt käsiin vasta nyt, sillä minulla ei tätä ennen ole ollut yhen yhtä reikää ja hammaslääkärin mukaan kiilteenikin on erittäin hyvä ja paksu? Koen väkisinkin huonommuutta rei’istä. Ällöttää ja surettaa. Mitä enemmän voin vielä tehdä?

Ei siinä vielä kaikki. Bonuksena sain kuulla, ettei purentakiskoja voidakaan tehdä, ennen kuin viimeinen viisaudenhammas on poistettu. Niin, multa on siis poistettu leikkaamalla 3, koska jostain syystä niitä ei saanut vain repimällä irti. Silloinen hammaskirurgi päätti, että jätetään tuo yksi nyt kuitenkin sinne vielä. Kiitti vaan sikana, nyt se sitten kostautuu ja joudun jälleen kokemaan samat kamalat puudutuspiikit ja operaatiot, sen sijaan että ne olisi tehty kerralla. Mulla on niistä kammo siksi, että viimeksi viisureiden leikkaus meni päin pyllyä, sain melkein paniikkikohtauksen, tikit ei sulanut ja en saanut viikkoon suuta kunnolla auki, koska tikit olivat niin syvällä poskilihaksessani. Jouduin siis varaamaan ajan tikkien poistoon. Siitä kertoessani hammaskirurgille hän tokaisi, ettei ollut hänen syynsä. Jep jep, minähän ne tikit itse ompelin suuhuni!

Voitte vaan siis kuvitella, etten hypi riemusta siitä, että edessä on jälleen vähintään 3x hammaslääkärikäyntiä. Eniten kuitenkin harmittaa se, ettei kukaan oikein tiedä mikä reikien aiheuttaja on. Koska mikään ei ole parempi stressin ja ahdistuksen purku kuin liikunta, suuntasin suoraan hammaslääkäristä salille, heh! Olin päättänyt tehdä kunnon jalkatreenin, koska se on intensiivisyydeltään juuri riittävän kamala poistamaan tai ainakin lieventämään ärsytystäni.

Liikunta parasta stressin purkua

Jalkatreeni starttasi kuitenkin hyvin ja olin yllättynyt kuinka hyvältä tuntui niinkin pitkän tauon jälkeen, kunnes pääsin maastavetoon. Tietenkin olin unohtanut vetoremmit toisen repun sisälle. Eihän se nyt isojuttu ollut, mutta saatatte tietää sen fiiliksen, kun kaikki ärsyttää ja pienetkin asiat kasvattavat otsalla olevaa tattia vieläkin enemmän. Kuitenkin tuttuni oli juuri salilla valmentamassa ja lainasi omia vetoremmejä treenini ajaksi. Tiettekö, musta se oli niin kivasti tehty, että mieli parani ihan vain tästä jo huomattavasti. Kiitos siis Sonja lainasta, et arvaakkaan kuinka piristit pienellä jutulla mun päivää!

Nyt yritän päästä tästä suu kriisistä yli ja tehdä vielä pari tuntia töitä ja sitten viikonlopun viettoon. Vaikka viikonloppu alkoi aika kurjasti, piristystä tuo myös se, että poikaystävä on takaisin kotona melkein kahden viikon leirillä olon jälkeen. Ehkä huomenna jo pirteemmällä meiningillä!

-kiira

Kuvat: Lilinissila

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.