Heippa ihanat! Muutama viime kirjoitus on ollut enemmän informaatio ja asiasisältöistä, joten tänään päätin rustata henkilökohtaisempaa kirjoitusta. Kesäloma on nyt osaltani ohi ja arkeen palattu. Sen kyllä huomaa ja tuntee. Aikalailla laaja-alaisin fiiliksin on arkeen palattu. Ennen kesän ja kesäloman alkamista, kirjoitin hieman kesän to do- tavoitteita ylös tänne blogiin (Kesän bucket list postaukseen pääset TÄSTÄ). Nyt kun arki on jo lähtenyt rullaamaan, työt sekä koulu alkanut on hyvä purkaa kesän tapahtumat ja tarkastella tehtyjä ja tekemättömiä asioita sekä pohtia fiiliksiä.
Tässä kesästä toiseen roikkuvat tavoitteeni:
1. Pelaa niin paljon tennistä kunnes et saa enää ruinattua kavereita pelikaveriksesi2. Käy uimassa sekä uima-altaassa että järvessä/meressä3. Nauti auringosta ja älä pala- 4. Päästä grillailemaan
- 5. Kesän vakio on kokea ainakin kerran kuuman kesäpäivän puisto piknik & viinittely
Yliviivatuista asioista näkee mitkä asiat tuli suoritettua. Vaikka mielestäni tennistä ei voi koskaan pelata liikaa, enkä saa siitä koskaan tarpeeksi, tuli minulla tänä kesänä pelattua tennistä huomattavasti esimerkiksi edelliskesää enemmän. Uimassa en paljon käynyt, mutta itselleni riittävästi. Aurinkoa otin poikkeuksellisen vähän. Taisin itse asiassa maata maata auringossa vain 3-4x koko kesän aikana. Mitä vanhemmaksi tulee, sen merkityksettömämmäksi auringossa makaaminen ja pakkomielteinen auringonpalvonta on. Entisajan pakottava tarve päästä nauttimaan jokaisesta auringonsäteestä öljyt iholla on vaihtunut erilaisiin aktiviteetteihin ulkona.
Seuraavaksi luettelona asiat joita aina kesäisin mielessä toivon toteuttavani, mutta jotka aina syystä tai toisesta jää ajatuksen tasolle:
- 6. Lukea kirja
- 7. Testata jotain uutta
8. Käyttää paljon mekkoja ja hameita- 9. Käydä kampaajalla
- 10. Matkustaa ulkomaille
11. Harjoittaa kotimaan matkailua
Voinko listata yli kotimaanmatkailun jos kävin kerran Porvoossa? Ulkomaan matka jäi taas siintäväksi haaveeksi, siinä missä kirjan lukeminenkin. Vaikka kirjat ja lukeminen on asia jossa haluaisin olla parempi ja tehdä useammin, yhdessä asiassa petrasin ja se on hameiden ja mekkojen käyttö. Ostin kesän alussa kaksi hametta ja olen niitä käyttänyt aktiivisesti koko kesän. Myönnän että koen tästä myös hieman ylpeyttä, sillä ne ovat jotain mitä päältäni ei usein ole löytynyt. Jee hyvä minä!
Seuraavaksi ne tärkeimmät eli juuri tälle kesälle asetetut tavoitteet:
12. Tehdä extempore asioita- 13. Käydä uusissa paikoissa syömässä
14. Oppia omaan alaan liittyen jotain uutta15. Viettää enemmän aikaa läheisten ja kavereiden kanssa16. Noudattaa omia kesän treenisuunnitelmia17. Poimia mansikoita18. Juosta puolimarathon19. Ottaa siskoni lapset ainakin yhden kerran yökylään- 20. Olla tekemättä mitään
Extempore asioita mielestäni tein kuten kalliopicnic poikaystävän kanssa, iltakävelyt, extempore tapaamiset ja muut treffit. Kesällä tuli paljon syötyä myös ulkona, mutta suoraan en muista tuli niin paljon uusissa paikoissa käytyä kuin vanhoissa hyväksi havaituissa. Ruoka on niin iso osa elämääni että ruokapettymystä on vaikea ottaa vastaan ja siksi liian usein käytyä tutuissa paikoissa! 😀 Vaikka en suoranaisesti koulukirjoja avannut kertaakaan, tieteellisempien blogikirjoitusten myötä olen kesällä selannut paljon erilaisia tutkimusartikkeleita. Vaikka tieto on ollut ns. spesifimpää eikä suoraan vaikuta valmennuksiini/työhöni, koen kaiken terveyteen, ravintoon ja liikkumiseen koskevan lisätiedon hyödylliseksi.
Liikkumisesta puheen ollen alkukesä meni hyvin ja tarkasti treeni suunnitelmien mukaisesti. Tavoitteenani oli kehittää peruskuntoa eli pitkäkestoista ja matalasykkeistä liikuntaa, sillä arjessa on usein haasteita löytää tähän riittävää aikaa. Treenaaminen meni täysin suunnitelmien mukaisesti aina kunnes nilkkani nyrjähti festareilla. Jollain tapaa ironista kun harvoin käyn missään kodin-salin-valmennuspaikkojeni ulkopuolella ja kerrankin kun lähtee hieman humpalle, tulos on tämä! Taidan siis pysyä tutussa ja ennen kaikkea turvallisessa kuplassani.
Nivelsiteiden venähtäminen oli yllättävän haastava asia etenkin henkisesti. Ihminen joka elää liikkeelle ja liikunnalle on kova kolaus pysähtyä ja olla tekemättä juuri mitään. Koen olevani siinä mielessä onnekkaassa asemassa, sillä olen pystynyt välttymään suuremmilta fyysisiltä haasteilta ja loukkaantumisilta (mikäli selkärankareumaa ei lasketa), kop kop kop! Loukkaantumisen myötä pääsin nyt itse olemaan ”potilaan” roolissa ja kuntouttaa nilkkaani ja seuraamaan kuntoutumisen eri vaiheita, joka vielä toki kesken. Vaikka se ei minua vielä tässäkään vaiheessa lohduta, alitajuntaisesti tiedän että tästäkin on minulle valmentajana ja etenkin tulevaisuuden fysioterapeuttina kokemus hyötyä. Puolimaratonin ennätin kuitenkin ennen loukkaantumista vetää ja se oli yksi suurimmista tavoitteistani tälle kesälle. Kuvasin tästä extempore juoksusta videon eli mikäli et ole sitä vielä nähnyt niin pääset videoon TÄSTÄ.
Instagramissa stooreja seuranneet saattavat muistaa kuinka toivoin koulun aloitusta jo heinäkuun alussa. Sanotaan näin että nyt koulun alkaessa toivon että olisi vielä heinäkuu. Arkeen palattiin kertaheitolla ympäripyöreisiin päiviin. Vaikka syksyni on edellistäkin hektisempi ja tuntuu että hukun asioihin, pystyn aina tsemppaamaan itseni kun tiedän että on jotain mitä odottaa. Edellispäivänä varasin extempore matkan norjaan laskettelemaan. Tänä vuonna en päässyt kertaakaan rinteeseen, joten olen ihan yli innoissani tästä tietäen että ainakin tulevana vuonna pääsee kerran mäkeen ja vielä ulkomaille. Tämän lisäksi koulu tulee olemaan rentoa joulukuussa, sillä nykyinen kampus ilmeisesti suljetaan ja vuoden vaihteessa siirrymme uuteen Myllypuron keskitettyyn kouluun. Odotan vaihdosta innolla sillä saan vihdoin heittää hyvästit jokapäiväisille, tuskallisille bussimatkoille oksennus kurkussa. Näin pahoinvointisena kuinka luksusta tulee olemaan kun pääsee bussin sijaan metrolla kouluun!
Rehellisesti kesän aikana koin pientä kesämasennusta, josta kirjoitinkin oman postauksen. Vaikkei mikään ollut käytännössä huonosti, en ollut iloinen ja oma itseni. Myönnän että parisuhdekin otti hittiä (kuvainnollisesti), kun oletuksena oli ihanaa laatuaikaa päivästä toiseen. Todellisuus kuitenkin oli että avopuolisoni teki täyttä päivää ja kolmivuorotyötä eikä häntä juuri näkynyt tai kuulunut. Tämä taas turhautti minua, sillä koululomien ulkopuolella itse olen taas niin kiireinen ja Jarnolla painit/leirit/kisat ettei yhteistä aikaa juuri ole. Tätäkin kirjoitusta tehdessä hän on leirillä puolitoista viikkoa ja olen yksin kotona. Koska pyrin näkemään asioissa aina jotain hyvää, niin tässäkin. Saimme yhteentörmäyksen ansiosta avattua sanalliset arkkumme ja keskusteltua monista asioista normaalia laajemmin. Tämä taas herätti meidät molemmat siihen ettei parisuhde ole itsestään selvä asia, vaikka sen ikään kuin aina tietäisikin. Tämän myötä olemme taas lähentyneet ja pyrimme huomioimaan toisiamme pienillä asioilla kiireenkin keskellä (muistakaa sama myös sielläkin).
Näiden lisäksi en voi hehkuttaa kesän olleen muutenkaan se paras ikinä. Ystäväporukassamme on ollut väärinymmärryksiä ja muita epäselvyyksiä. Lisäksi ympärillä on tapahtunut paljon ikäviä asioita, joista viimeisin eilen. Olin pitkään pelännyt pahinta ja nyt se oli totta, sillä yksi pitkä aikaisimmista asiakkaistani oli kuollut. Onko hassua kokea voimakasta ahdistusta ja surua valmennettavastaan? Aloin pohtia tätä ja tajusin että oikeasti tapaan valmennettaviani useammin kuin ystäviäni. Tapaan pääsääntöisesti jokaista valmennettavaani 1x/vko ja useimmat valmennussuhteeni ovat hyvinkin pitkä ikäisiä, niin kuin tämä kyseinenkin oli. Olimme siis vuosien aikana ennättänyt jakaa jos jonkinlaisia asioita. Toisaalta tieto oli jollain tasolla helpotus, sillä olen jo jonkin aikaa elänyt tietoisessa epätietoisuudessa. Olen toivonut parasta ja pelännyt pahinta. Olen lukenut Helsingin sanomien kuolinilmoituksia aina kädet täristen. Näin se vain on että elämä antaa ja elämä ottaa. Siksi pyrin aina kiireistä ja stressistä huolimatta näkemään kiitollisuutta siitä että saan olla täällä ja elää tätä hetkeä. Todellisuudessa kaikki muu on täysin toissijaista!
Mikäli tietäisit päiviesi pian päättyvän, pystyisitkö sanoa eläneesi onnellista ja sinun kaltaista elämää? Itse en ole aina pystynyt, mutta vaikka työn ja koulun yhdistämisessä on jälleen haasteita, tiedän että molemmat niistä tekee minut tällä hetkellä äärettömän onnelliseksi. Toki onnellisuus koostuu myös monesta muusta tekijästä ja etenkin ihmisistä. Kuitenkin työ/koulutus/arki on loppujen lopuksi se johon suurin osa ajastamme pääsääntöisesti kuluu. Olisihan se todella harmi käyttää tämä arvokas aika olemalla onneton. Toki muutokset kohti onnellisuutta ei tapahdu kerralla, mutta haluan kannustaa sinua onnellisuuttasi kohti askel ja tietoinen päätös kerrallaan. Jotenkin tällaiset ikävät ajanjaksot pistävät eri tavalla miettimään elämää laaja-alaisemmin. Välillä on erittäin hyvä olla miettimättä mitään ja elää hetkessä. Kuitenkin joskus on hyvä pysähtyä ja katsoa kartaa siitä mihin suuntaan onkaan menossa ja onko suunta oikea?
Tällaisia fiiliksiä tänään täällä. Huomenna jo ehkä turautan itselleni ominaisesti huonoja vitsejä. Aika näyttää! Koulu on kuitenkin nyt käynnistynyt ja uudet treeniryhmät pärähtänyt käyntiin. Vaikka loma on ihanaa niin kyllä mä silti rakastan arkea ja sen tuomaa rytmitystä. Vaikka lomallakin pitäisi rytmiä yllä on se silti vaan täysin eri asia. Jos somen puolella on ollut hiljaisempaa, niin se johtuu vain tästä. Kiitos kuitenkin ymmärryksestä ja kiitos te kaikki ihanat jotka jaksatte olla mukana ja seurata mun pöhinää, kommentoida ja laittaa viestejä. Te ootte <3 !
Nyt laitan koneen kiinni, teen iltapalaa ja pyrin menemään ajoissa nukkumaan. Energistä loppuviikkoa ihanat!
-Kiira
Kuvat: Johanna Ketola / IG: @johannaketo