Vinkit Porvooseen- päivä Porvoossa!

Alkuun haluan kiittää seuraajiani vinkeistä koskien Porvoota. Täytyy myöntää etten edes muista koska viimeksi olen käynyt Porvoossa, vaikka se on niin lähellä ja niin sympaattinen kohde. Tähän kuitenkin tuli muutos kun ystävä sekä minulla sattui sopimaan aikataulut yhteen ja kaikenlisäksi saimme vielä auton lainaan. Mahdollisuus siis viettää täydellistä laatuaikaa idyllisessä Porvoossa.

Koska minä ja ystäväni rakastamme aamupaloja, oli sanomattakin selvää että suuntaisimme suoraan sängystä autoon ja kohti Porvoon aamupalatarjontaa.  Alkuun aamupala tarjontaa oli vaikea löytää arkena, mutta lukuisten lukija suositusten jälkeen suuntasimme pieneen ja sympaattiseen paikkaan nnimeltä Aatos Cafe! Valinta osui tähän kohteeseen siitä syystä, että täältä sai valita toiveiden mukaan 3 tai 4 tuotetta aamupala komboonsa. Hinta Aatoksessa aamupalalle oli 15-19€ luokkaa riippuen juuri valitsemastasi vaihtoehdoista. Valitsimme ystäväni kanssa jugurtin granolalla sekä itsetehdyllä hillolla. Minä otin avocadolla ja fetalla täytetyn sämpylän ja ystäväni valitsi frittata munakasta. Makeaksi herkuksi otimme nutellalla, banaanilla sekä mustikalla täytetyt croisantit, jotka oli muuten todella hyviä kahvia unohtamatta!

Ehdottomasti parasta paikassa oli monipuolinen mutta ei kuitenkaan liian laaja valikoima, erittäin ystävällinen asiakaspalvelija (mahdollisesti paikan omistaja) sekä runsaat koot. Yllätyimme molemmat valitsemiemme tuotteiden runsaudesta. Kokonaisarvosanaksi aamupalalle sekä paikalle annoimme muistaakseni 9-/10 ihan vain siitä syystä että molemmat viihdymme hieman valoisemmassa ympäristössä sekä jugurttikulhossa olisi saanut olla enemmän granolaa, jonka vuoksi jugurttia jäi turhaan yli. Maut olivat sen sijaan erittäin miellyttäviä sekä aamupalalla oli paljon gluteenittomia vaihtoehtoja.

Muita seuraajien suosittelemia aamupalapaikkoja:

  • Aatos Cafe
  • Cafe Postres
  • KeaKoffee
  • Cafe Cabriole
  • Cafe Rongo

Aamupalan jälkeen suuntasimme sulattelemaan mahoja kävelemällä ympäri Porvoon keskustaa, jokirantaa sekä vanhaa Porvoota. Vanhaa henkeä huokuvien ja maalista kuluneiden ovenkarmien sisältä löytyi monen monta ihanaa pientä sisustus putiikkia, joiden tavaroita hypistelimme monta tuntia. Sisustuskaupoista löytyy paljon piensisustustavaraa, ihania pellavaliinoja, lakanoita, käsintehtyjä astioita unohtamatta pellavasta tehtyjä vaatteita sekä antiikkitavaraa. Muutamassa putiikissa myytiin myös aivan ihania isompia sisustustavaroita sekä mattoja. Vaikka asuntomme on suhteellisen tuore ja kalusteet uusittu isompaan asuntoon sopivaksi, en voinut olla kokematta sisustuskuumetta kaikissa ihanissa kaupoissa.

Tuntien kauppojen kiertelyn ja maisemien ihastelun jälkeen suuntasimme taas lempipuuhamme pariin- syömään! Lounaspaikaksi valikoitui Beispiel. Kyseinen paikka on ilmeisesti tunnettu lounaastaan ja erityisesti pasta/burgeri vaihtoehdoista. Meidän valinnaksi kuitenkin valikoitui freesi ja herkullinen falafelannos. Annoksen hinta oli muistaakseni 19€ ja piti sisällään runsaan leipävalikoiman, alkusalaatin, falafelia, herkullisia varhaisperunoita, paistettua munakoisoa, halloum juustoa, parsakaalia, hummusta, tsatsikia, oliiveja sekä paistettua persikkaa. Tälle paikalle annoimme arvosanaksi 8,5/10. Paikka oli kiva ja selkeästi paljon porukkaa juuri lounasaikaan. Mahdollisuus olisi ollut syödä myös ulkona, mikä on mielestäni aina plussaa etenkin näin kesäisin. Ruoka kuitenkin nopeasti ja se oli hyvää. Annos oli mielestäni hyvä mutta liian suolainen. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja saimme vielä ladata laturia ystävällisesti ravintolalta.

Muita seuraajien suosittelemia lounaspaikkoja:

  • Cafe Postres
  • Gabriel 1763 (Pizzat)
  • Zum Beispiel
  • Fryysarinranta

Vaikka herkkuhiirinä tarkoituksemme oli mennä myös kakkukahveille, todellisuudessa olimme jo niin täynnä että kakut oli jätettävä seuraavaan kertaan. Sen sijaan suuntasimme jääkahveille paljon suosituksia saaneeseen Cafe Postressiin. Postressissa oli muutama ulkopaikka, jossa saimme siemailla jääkahvia auringonpaisteessa. Paikka oli sisustukseltaan myös viihtyisä ja kahvikuppeina ihania käsintehtyjä kuppeja. 

Seuraajien suosittelemia kahvi/jälkiruokapaikkoja:

  • Cafe Cabriole (kakkuja)
  • Keakoffee
  • Vanhan Porvoon glassikko (jäätelö)
  • Tuorilan kotileipomo (leivoksia, leipiä & pullaa)
  • Cafe Fanny

Rajallisen aikataulun ja täyteen ahdettujen mahojemme vuoksi emme päässeet ravintolaherkkuja kokemaan. Tässä kuitenkin vielä:

suosituksia hyvistä ravintoloista Porvoossa:

  • SicaPelle (moderninen ja pieni skandiravintola)
  • Meat District (Liharavintola, jossa kiva ulkoterassi)
  • Fryysarinranta (Klassikko paikka joen varrella)
  • Sinne (Pohjoismaalaista lähiruokaa)

Vaikka lähdimme hyvissä ajoin aamusta ja palasimme vasta iltapäivällä, aika hurahti taas aivan liian nopeasti. Varaa siis hyvin aikaa tai vietä vaikkapa kokonainen yö Porvoossa. Ennen suuntaamista kotiin, kurvasimme vielä Brunbergin tehtaanmyymälän kautta hakemaan tuliaisia siskoillemme (ja vähän itsellemme). Mikäli käyt Porvoossa ja haluat ostaa kyseisiä herkkuja tehtaanmyymälästä, huomioi että tämä on keskustasta muutaman minuutin ajomatkan päässä (ei siis keskustassa). Alkuun ihmetteli kuinka muistamamme tehdasmyymälä on muuttunut tavalliseksi kaupaksi, mutta sitten paikallinen kertoi että tehdasmyymälä on hieman etäämmällä. Hyvä me blondit!

Mikäli haluat lisätä muita hyviä Porvoo vinkkejä yllämainittuihin, jatka suosituksia ehdottomasti kommenttikenttään. Toivottavasti saat näistä hyötyä kun olet suuntaamassa Porvooseen.

-Kiira

Kun parisuhde hukkuu arkeen!

Kuvan reppu TÄÄLTÄ!

Onko teistä koskaan tuntunut siltä että parisuhde hukkuu arkeen? Tunne siitä että olette enemmän kämppiksiä kuin rakastavaisia? No musta on ja mun mielestä se on jollain tapaa pitkissä parisuhteissa myös ihan normaalia. Hälyttävää on jos kyseiselle tunteelle ei tee mitään. Olen aina ollut enemmän parisuhde ihminen kuin sinkkuna viihtyvä, vaikkakin melko itsenäinen ja omaa tilaa myös kaipaava, joten vuosia kestäneiden suhteiden aikana olen kokenut jos jonkinlaista tunnetta. Ensimmäisen suhteeni kesti kaksi vuotta. Toinen suhteeni oli kestoltaan noin kuusi vuotta. Nykyinen avoliitto on kestänyt jo yli neljä vuotta ja toivottavasti monia kymmeniä kymmeniä vuosia vielä eteenpäin. Näiden vuosien aikana on siis koettu vaikka ja mitä, eikä mitkään tunteet tule siis puskista. Erilaiset tunteet ja fiilikset on mielestäni inhimillisiä ja normaaleja. Kuitenkin se miten niihin suhtautuu ja miten niitä kykenee käsittelemään on avainasemassa parisuhteen lopputuloksessa.

Aikaisemmat parisuhteet ovat opettaneet siis yhtä jos toista. Haluan ajatella että kaikki tapahtuvat syystä ja kaikessa on aina jotain hyvää. Kaikista epäonnistumisista niin elämässä kuin parisuhteissa on jotain oppia mitä halutessaan pystyy ammentaa tulevaisuuteen. Epäonnistumiset ja pettymykset on mielestäni oiva hetki pysähtyä ja tarkastella omaa toimintaa. Miksi näin kävi? Miten minä vaikutin tai olin vaikuttamatta siihen? Miltä minusta tuntui tai ei tuntunut? Mikä tilanteessa on sellaista jota en tekisi seuraavan kerran? Itsetutkiskelun lisäksi avainasiassa on myös kommunikointi. Mitä avoimempi ilmapiiri sen paremmin kaikesta pystyy keskustella ja sen myötä kynnys tunteiden kertomiseen madaltuu. Koen että kommunikointi on se mikä on vuosien myötä myös kehittynyt aivan valtavasti ja se tekeekin nykyisestä suhteestani vahvan. Halusin kirjoittaa ajatuksiani parisuhteen hukkumisesta arkeen, sillä kiireisten elämän myötä myös tämä tunne on tullut minulla vastaan enemmän kuin yhden kerran. Emme kuitenkaan ole jääneet märehtimään asiaa vaan aina lähtenyt ratkaisukeskeisesti purkamaan fiiliksiä. Olen toki sitä mieltä että elämä on niin lyhyt ja ainutlaatuinen jota ei pitäisi hukata olemalla onneton. Toisaalta olen sitä mieltä että parisuhteissa saati avioliitoissa luovutetaan nykypäivänä aivan liian helposti.

Kuvan reppu TÄÄLTÄ!

Suhteeni alusta alkaen tiesin ettei tämän hetkinen suhde tulisi olemaan se tavallisin ja helpoin. Vaikka ihmisenä tarvitsen omaa aikaa ja tilaa elää omaa (suhteellisen kiireistäkin) elämääni, koen että olen myös sellainen joka vaatii huomiota parisuhteen ja kipinän ylläpitämiseksi. Otin siis tietoisen riskin ryhtyessäni suhteeseen urheilijan kanssa. Tiesin että avopuolisoni tulee olemaan paljon poissa eikä rahaa tule tulvimaan ovista ja ikkunoista, sillä suomessa tuetut urheilulajit ovat hyvin riippuvaisia mediaseksikkyydestä ja osittain menestyksestä. Vain paria lajia lukuun ottamatta suomessa on siis erittäin harvinaista pystyä elättämään itseä urheilulla tai urheilijana. Oli siis sanomattakin selvää ettei meidän talous tulisi rypemään rahassa, matkustelu ja oman asunnon haaveet oli pistettävä määrittelemättömäksi ajaksi tauolle. Lisäksi tulisimme elämään kädestä suuhun ainakin sen aikaan kun molempien opiskelut olisivat pulkassa ja ainakin toinen meistä olisi vakituisessa työsuhteessa. Sanomattakin on selvää ettei tähän tilanteeseen lapsi sopisi. Loppupeleissä materia on vain materiaa ja tärkeintä on rakkaus. Tai ainakin niin koitan lohduttaa itseäni aina kun kateellisena fiilistelen kavereiden muuttamista omiin omistusasuntoihin. Mutta kun sinun rakkaus on jatkuvasti poissa kisoissa tai leirillä tai kun hän on kotona mutta itsellä pukkaa ympäripyöreitä päiviä töissä, mistä löytää yhteinen aika kipinän ylläpitämiseksi? 

Suhteen luonne on mun mielestä avainasiassa selviytymisen kannalta. Huh kuulostipa raadolliselta, mutta selviytymistä täälläkin on välillä ollut. Arjesta ja niistä hetkistä kun on yhdessä tulee tehdä merkittäviä. Merkittävällä en tarkoita rahallista panostusta tai sitä että sen tarvitsisi olla erikoista, vaan ennemminkin aitoa läsnäoloa. Molemminpuolista sitoutumista, ymmärrystä ja panostusta niihin hetkiin silloin kuin se on mahdollista. Vaikkakin nykyään meillä on paljon enemmän aikaa yhdessä kuin esimerkiksi seurustelun alkuvuosina, meillä on edelleen jäänyt perinteeksi treffipäivät. Treffipäivät on sellaisia kun molemmat välttää puhelimella oloa, keskittyy toiseen ja tehdään yhdessä jotain erilaista kivaa. Esimerkiksi viimeksi treffipäivänä me pakattiin eväitä reppuun ja käveltiin jätkäsaaresta sillan toiselle puolelle istumaan lauttasaaren kallioille. Me juotiin rauhassa kahvia termareista, syötiin eväsleipiä ja istuttiin lähekkäin käsistä kiinni pitäen. Ei siis mitään ihmeellistä, mutta kuitenkin spesiaalia. Mun mielestä jo se että poistuu rutiini ympyröistä tekee paljon. Etenkin kun nykyisenä yrittäjänä tekee paljon kotona töitä niin  välillä tuntuu että kotona seinät kaatuu päälle ja on päästävä muualle. Mikset treffipäivät voisi olla jotain perinteisempää esim leffassa käyntiä, ruokailua tai uusien asioiden kokemista yhdessä. Yhtenä päivänä esimerkiksi Jarno tuli pelaamaan mun kanssa tennistä kun se tiesi kuinka paljon siitä pidän. Mä taas vastavuoroisesti kökötin ulkona kylmässä katsoen kun hän väkersi kuntopalloa. Jos et oo muuten nähnyt tätä DYI kuntopallo videota niin pääset siihen TÄSTÄ!

Parisuhde on siis vastavuoroista ja tasavertaista kumppanuutta. Jos toisella herää jonkinlaisia tunteita, tulee tunteista pystyä puhumaan ilman että toinen hyökkää vastaan ja huutaa päälle. Tämä aiheuttaa vaan sen ettei suhteessa uskalleta avautua. Sen sijaan että heti ollaan luovuttamassa tulisi keskustella siitä mitä toinen milläkin hetkellä kaipaa. Tämä on mielestäni ratkaisu pitkään ja toimivaan parisuhteeseen. 

Vaikkakin meidän joka kuukautinen treffipäivä ei ole vähään aikaan pitänyt (ylläri ylläri töiden ja kiireiden vuoksi), niin huomasin taas yllättäen kaipaavani kahdenkeskistä rutiinien ulkopuolista kahdenkeskistä aikaa. Siispä tulevana lauantaina olisi taas treffipäivä ja Jarno sanoikin että haluaa viedä mut brunssille. Ah rakastan ruokaa, jotenka mulle se käy enemmän kuin hyvin. Sen lisäksi me tehdään jotain mitä ei olla vähään aikaan tehty. Ehkä mennään pelaamaan bilistä tai keilaamaan. Tai ehkä me vaan kävellään ja fiilistellään linnanmäkeä ja käydään pussauskopissa. Se on kuitenkin varma että lauantaina somettelut jää vähemmälle ja aijon keskittyä hetkeen. Treffailu ei mun mielestä katso parisuhteen kestoa tai sitä asutaanko yhdessä tai ollaanko jo naimisissa. Päinvastoin! Treffailu ylläpitää parisuhteen kipinää ja estää parisuhteen hukkumista arkeen. 

Mikäli sä tunnistit ettette ole parisuhteessanne viettäneet hetkeen yhteistä laatuaikaa niin kaivakaa kalenterit esiin ja sopikaa treffipäivä. Älkää kokeko sisällöstä niinkään painetta tai sitä että sen pitäisi olla erikoista. Nauttikaa toisista, katsokaa syvälle silmiin ja pitäkää toisianne kädestä. Muistakaa siis myös läheisyys. Koska viimeksi olette esimerkiksi kiihkeästi suudelleet? Myös tällainen ihan tavallinen asia saattaa jäädä arjen astuessa kuvaan, vaikka suhteen alussa se oli parasta ikinä! Parisuhde ei ole asia jota kannattaa ottaa itsestäänselvyyttä vaan se vaatii panostusta ja uhrauksia toimiakseen. 

<3

-Kiira

Ohjelmaa aikuisille!

Halusin tehdä tämän postauksen siksi, koska en itse löytänyt mitään vastaavaan tilanteessa, jossa olisin vinkkejä kaivannut. Miettiessäni syntymäpäivilleni jotain kivaa aktiviteettia, löysin vain kasan lastenjuhliin tarkoitettuja leikkejä tai aikuisten pikkutuhmia kysymys pelejä. Koska syntymäpäivilläni oli eri kaveri porukoista väkeä, halusin rikkoa jään ja tutustuttaa ihmiset toisiinsa muulla tavalla kun juottamalla ihmiset suomalaisittain humalaan! Koska kriteerinä oli yhdessä tekeminen, toisiinsa tutustuminen ja hauskanpito, mikä olisikaan parempi tapa hitsautua yhteen kuin pieni kisailu. Tästä idea ”Jätkäsaaren Survivor” kisaan syntyi!


Teema sopi mielestäni erittäin hyvin, sillä Survivor ohjelma pyörii parhaillaan televisiossa. Toki koska kyseessä on juhlat ja ihmiset ovat laittautuneina, suurimmat fyysiset tehtävät jätettiin suunnitelmista pois. Itse sytyn täysillä erilaiselle aktiviteetille ja täytyy sanoa että oli super hauskaa myös tehtäviä ideoidessa sekä katsoessa kuinka ihmiset syttyivät ja heittäytyivät heti täysillä messiin. Osan kisoista oletkin voinut nähdä synttäri videoltani. Mikäli video on jäänyt välistä voit katsoa sen täältä!

Homma alkoi siten, että vieraiden saapuessa jokainen sai nostaa pussista silkkinarun. Silkkinarun väri kertoi sen mihin joukkueeseen kuuluit. Kun kaikki henkilöt olivat saapuneet, keksivät ryhmät tietenkin tiimilleen oman nimen. Tästä päästäänkin ensimmäiseen joukkueiden väliseen kisaan:

  1. Arvaa vastaus? Olin laittanut makuuhuoneeseen kysymys kortin, vastauskupongit sekä pussin johon vastaus laitetaan. Tämän jokainen suoritti omaan tahtiin yksilöinä tietyn aikarajan sisällä. Voittaja tiimi oli se, joka sai eniten oikeita vastauksia. Kysymyksiä oli yhteensä kaksi ja ne vaativat hieman päättelykykyä. Luonnollisesti kysymyksistä ei saanut hiiskua tai puhua kenenkään kanssa ja kännykän käyttö oli ehdottomasti kielletty!
  2. Reaktio! Seuraavassa joukkuekisassa vaadittiin reaktiokykyä. Heitin jokaiselle tiimiläiselle 2kpl tennispalloja ja voittajat olivat ne ketä saivat eniten koppeja. Heitot tapahtuivat kädet selän takana ja tein myös pieniä hämyjä ja erilaisia heittoja. Et siis voinut olla varma kummasta kädestä heitto lähtee ja montako kertaa putkeen. Tämän kisan jälkeen olin yhtä skumppalasia köyhempi! 😉
  3. Musavisa! Tämä on yleisempi, mutta nostattaa hyvin yhteishenkeä ja tunnelmaa, koska musiikki toimii aina!
  4. Kuka tuntee parhaiten? Tähän joukkue tehtävään olin suunnitellut 16 väittämää minusta ja voittaja tiimi oli luonnollisesti se kuka tunsi minut parhaiten ja sai eniten oikeita vastauksia. Tähän pyrin keksimään myös vaikeampia, mitä kaikki eivät välttämättä edes tienneet minusta!
  5. Skipidi challenge! Tämä osio aiheutti ehdottomasti eniten kipeitä vatsalihaksia ja hysteeristä naurua. Molemmat tiimit saivat katsoa kerran Skipidi challenge videon ja sen jälkeen heillä oli hetki aikaa hioa esitystään ja sen jälkeen mentiinkin jo esittämään. Tietenkin esitys vuorot arvottiin milläs muulla, kuin aina toimivalla kivi-paperi-sakset. Koska kansalla on mahdollisuus vaikuttaa myös oikeassa Survivos kisoissa äänestämällä, myös Jätkäsaaren survivor voittajatiimiä pääsivät äänestämään instagram seuraajani, jossa äänestys käytiin kyselyllä!
  6. Pantomiimi alias! Jokainen sai nostaa vuorollaan lapun ja esittää lapussa lukevan henkilön, asian tai aktiviteetin molemmille tiimeille. Se tiimi joka sai eniten oikeita arvauksia voitti kilpailun!
  7. Rata! Viimeisenä joukkue kisana oli rata, jossa oli erilaisia tehtäviä ja vaiheita. Rata alkoi sillä että yksi tiimiläisistä aloitti pyörimisen (ja pyöri jatkuvasti kunnes kaikki tehtävät oli suoritettu). Tämän jälkeen tiimeistä 2 henkilöä aloittivat kuplamuovin armottoman poksautuksen (en ehkä tekisi kerrostaloasunnossa hiljaisuuden jälkeen :D). Kun muovin jokainen kupla oli poksautettu ja se oli mennyt tarkistuksesta läpi, seuraava tiimiläinen juoksi (huikean muutaman metrin matkan) makuuhuoneeseen, jossa odotti numerosarja. Numerosarja tuli muistaa ulkoa ja olohuoneessa olevista numero lapuista piti koostaa sama numerosarja. Kun Numerosarja olisi hyväksytysti oikein seuraavan tiimiläisen tuli pysyä 10kg kahvakuulan päällä 10sekuntia niin ettei mikään raaja osunut maahan. Kun 10 sekuntia oli hyväksytty, pyörijän tuli juosta eteiseen ja laittaa valo päälle katkaisijasta. Se tiimi joka sai ensimmäisenä valon päälle, voitti rata kilpailun!

Koska tarkoitus oli pelailla hyvällä fiiliksellä ei luonnollisesti äänestyksiä ja heimoneuvostoja meillä pidetty. Kuitenkin sisimmissäni piilee kilpailuhenkisyyttä (vaikka en itse kisannutkaan) olihan meidän selvitettävä voittaja. Tässä kohti tiimit yhdistyivät ja alkoi ÄKKIKUOLEMA eli yksilökisat. Jottei ketään joutuisi tippumaan yksin jokaisesta äkkikuolemasta putoaisi aina 2 henkilö! Yksilökisat:

  1. Solmun avauskisa! Jokainen sai palan juuttinarua, johon oli tehty 10 solmua. Nopeiten solmut avanneet pääsivät jatkoon ja kaksi hitainta tippui tässä kohti pois.
  2. Arvaa paino? Olin ennakkoon miettinyt esineen, jonka paino tulisi arvioida. Ne ketkä arvioivat lähimmäksi pääsisivät jatkoon. Tasatilanteessa olisi jatkettu kisaa seuraavan esineen arvaamisesta. Tätä emme ennättäneet syntymäpäivillä tehdä, sillä aika kului niin nopeasti.
  3. Tarkkuutta! Tulitikun heitto kisa. Jatkoon päässeet olisivat olleet ne, kenen tulitikut ovat lähimpänä maalia. Valitettavasti tätäkään emme ennättäneet tehdä, mutta onpahan uutta aktiviteettiä sitten seuraavia juhlia varten! 😉
  4. Tasapaino tehtävä! Pyrin olla ostamatta rekvisiittaa ja pärjätä kotini kamoilla. Sain idean tasapaino tehtävästä tuijotettuani jumppapalloa. Seuraava pudotuskisa vaati siis tasapainottelua jumppapallolla siten, että kaikki raajat olisivat irti maasta ja muutoin tyyli vapaa. Maksimi aika pallolla oli 2min. Kaksi vähiten pallolla pysynyttä tippui taas kisasta.
  5. Ajan arviointi! Tämä on helppo toteuttaa, sillä seuraava olisi ollut minuutin ajan arviointi. Aika käynnistyy merkistä ja kun osallistuja oli sitä mieltä että minuutti on täynnä, hänen tulisi nousta ylös. Taas lähimmäksi arvanneet pääsivät jatkoon ja kaksi tippui pelistä.
  6. Kuminauha kisa! Tässä tehtävässä olisi pitänyt laittaa X määrä kuminauhoja juomapullon ympärille, ilman että kuminauhoja katkeaa. Kun kuminauhat oli laitettu piti juosta taas eteiseen käynnistämään/sulkemaan valot merkiksi jatkoon pääsystä. kaksi hitainta taas tippui pois. Myöskään tätä emme ennättäneet suorittaa.

Viimeisenä voittaja ratkaistiin FINAALISSA. Finaali vaati niin päättäväisyyttä, fyysistä kuntoa kuin kovaa tahtoa! Voittaja selvitettiin tietenkin kyykypito kisalla. Staattisessa kyykkypidossa nojattiin selkä seinään, jalat 90-asteen kulmassa. Asentoa ei juurikaan saanut korjata ellei tuomari (minä toisin sanonut). Tämä on taattu nopea tapa selvittää voittaja, tosin meillä voittaja pysyi huikean 5 minuuttia ja 20 sekuntia!

Jätkäsaaren Survivor kisojen lisäksi annoin pitkin iltaa salatehtäviä tuomaan lisä twistiä. Salatehtävinä oli muun muassa vitsin heittoa, ”kattokaa kun mä tanssin”- tehtävä, Vatsatanssia ja joitain muita mitä en tähän hätään millään tahdo muistaa. Nämä oli suunniteltu aina henkilön mukaan ja suurinosa piti suorittaa tuntemattomalle tai vieraammalle henkilölle. Hauskinta oli ettei kukaan tainnut edes illan aikana tajuta että kyseiset hetket ovat olleet salatehtäviä, kunnes lopussa tietenkin tämä paljastettiin. Salatehtävän suorittajille oli pienet palkinnot, sekä tietenkin koko Survivorin voittajalle. Survivorin voittaja sai suklaata, purkkapussin ja vitamiinijuoman (lähinnä aamua varten :D) sekä lahjakortin kakkukahville Espresso houseen. Alkuun jännitin miten ihmiset reagoivat salatehtäviin ja koko kilapiluihin, mutta pakko vielä kerran todeta että huikeaa heittäymistä nähtiin koko illan. Suosittelen siis ehdottomasti järkkäämään juhliin pientä tai isompaakin aktiviteettia.

Pahoittelut ettei synttäreiltä ja itse ohjelmanumeroista ole kuvia. Halusin juhlien aikana keskittyä hetkeen, jonka vuoksi kuvaaminen jäi vähemmälle. Tällä kertaa saatte siis nauttia vain naamastani. Toivottavasti sait näistä ideoita omiin juhliin. Jätä ihmeessä kommenttia alle, mikäli sinulla on jakaa hyväksi havaittuja ohjelmanumeroita. Kaikki ideat otetaan enemmän kuin mielellään vastaan!

Ihanaa keskiviikkoa! <3

-Kiira