Tunteidenpurkaus & raastava suhde!

Nukuin huonosti ja liian vähän! Heräsin ennen kuutta ja ajattelin oksentaa kaikki mielen päällä olevat asiat ja keskittyä loppupäivän muihin, piristävämpiin asioihin. Lupaan sen mutta ennen sitä:

Reilun viikon työstressi tuskailun jälkeen aivot on käynyt jatkuvalla kierroksilla keksien uusia tapoja selviytyä ja tienata fyysinen valmentamisen sijaan. Aika on kulunut räpeltäessä tekniikan kanssa ja keksiessä tapoja valmentaa. On informoitu yksilöitä ja ryhmiä vaikka samalla kaikki muu kasaantuu ylimääräisten säädön takia päälle. Aika joka olisi pitänyt käyttää opiskelun tuomiin miljooniin ja opettajien yli laajoihin etätehtäviin.

On monia asioita joita en ymmärrä. En ymmärrä eikö opettajat ole kommunikoineet keskenään oppitehtävien laajuuksista, puhumattakaan määristä. Palautuspäivämäärien paukkuessa päivätkin kivasti pyöristyy, kun tekemistä on jatkuvalla syötöllä. En ymmärrä miksei luentoa voida pitää etänä? Onhan se helpompi lähettää valmis materiaali ja heittää laaja tehtävä perään, kun opetella skypen, zoomin, youtuben tai jonkun muun striimi palvelun käyttö.

En myöskään ymmärrä ihmisiä jotka suhtautuvat välinpitämättömästi yhteiskunnassa vallitsevaan korona tilanteeseen. Luuletteko tosiaan että ihmisoikeuksiin kajottaisiin ihan hepposin perustein? Luuletteko että rajat laitettaan kiinni huvikseen tai että sinä olet juuri se poikkeus jota tämä tilanne ei koske? Ärsyttää kun itse pyrkii tehdä parhaansa jotta kaikki säätö loppuisi ja kaikki palaisi mahdollisimman pian normaaliksi, niin muut porskuttavat saleilla ja tupaten täynnä olevissa leikkipuistossa, puhumattakaan turvaväleistä.

Nyt ei ole ok hengailla kavereiden kanssa, nyt ei ole sopivahetki hengailla kahviloissa tai missään muualla kuin kotona. Jos päätät mennä ulos tee se mieluiten yksin tai samassa talossa asuvan henkilön kanssa. Tee se mieluiten silloin kun koko muu naapurusto ei ole ulkoilemassa. Vältä massoja vaikka niitä ei ylipäätään pitäisi edes missään olla. Ymmärrän että lapset tarvitsevat tekemistä ja ulkoilua, mutta vanhemmat haloo sen ei pitäisi olla futista koko korttelin kanssa, koska eivät lapset kykene turvaväleihin. Ja mikäli lapset eivät kykene turvaväleihin, tulisi ulkoilu tapahtua valvovan silmän alla. Ennen kaikkea sinä aikuinen, noudata suosituksia äläkä itse tule liian lähelle. On järkyttävää katsoa läheisellä kentällä kuinka lapsia on pelaamassa enemmän kuin ennen koronaa. En ymmärrä miten asian vakavuus ei ole saanut ihmisiä tekemään muutoksia ja käyttäytymään suositusten mukaisesti.

Sanon vaan mielipiteeni siitä, että jos kaikki ottaisivat koronan vakavasti niin todennäköisesti pandemia saataisi nopeammin kuriin. Itse valitsisin mielummin hetkellisen täys stopin kun jatkuvan puolikkailla valoilla menemisen. Käsittämätöntä miten ihminen on niin minä minä kuplassa ettei kykene ajattelemaan asioita isommassa kuvassa. Onko oikein että terveydenhuolto venyy yli rajojen ja me emme noudata käskyjä koska tuudittaudumme ajatukseen siitä, että emme kuulu riskiryhmään, olemme perusterveitä jolloin viruksen iskiessä oireet eivät välttämättä ole suuret yms. Ei, se ei ole oikein!

Tuntuu että olen kadottanut ymmärryksen ihmisiin. En ymmärrä ihmisten ajatuksenjuoksua. En ymmärrä miksi joudun lukemaan työpaikkani loppumisesta lehdestä. En ymmärrä miksei konkurssiin hakeutumisesta kerrota vaikka sähköpostitse ennen kuin se painetaan lehteen. Käsittämätöntä! Vaikka usein mulle sanotaan että keskity vain yhteen asiaan, niin täytyy sanoa että tällä hetkellä olen hyvin onnellinen siitä, että olen rakentanut elämäni monesta eri osa-alueesta. Jos rakentaa kaikki yhden kortin varaan voi menettää kaiken, mutta kun rakentaa moneen eri asiaan, menettää vain osan.

Näiden lisäksi en ole ollut täysin oma itseni sitten joulukuun 2019. Jouduin keskelle jotain niin tuttua, mutta samaan aikaan niin uutta, ahdistavaa ja surullista. Alitajuntaa kalvaa jatkuvasti ja vaikka kuinka yritän työntää ajatukset sivuun,  ne tunkeutuvat tajuntaani päivittäin! En voi ymmärtää miten raastava ihmissuhde voi olla. En ymmärrä miten samaa verta oleva ihminen voi muuttua niin etäiseksi ja välinpitämättömäksi. En ymmärrä miten itsepäisyys ja periaatteet voi olla jotain niin suurta, että ollaan valmiita hylkäämään kaikki muut ympäriltä ja hyökkäämään tarvittaessa vaikka vastaan. En ymmärrä miten omalle elämälleen voi sokaistua niin paljon ettei näe sen kuplan pidemmälle. Ei näe vai ei halua? Sitä en tosin tiedä. En ymmärrä miten aikuinen voi käyttäytyä näin. En voi ymmärtää miksi et välitä sen verran että tekisit jotain. En oikeasti ymmärrä!

Olen kyllästynyt jatkuvasti yrittämään ja taistelemaan. Olen kyllästynyt ajattelemaan. Olen kyllästynyt stressaamaan. Olen kyllästynyt käyttämään energiaa asiaan joka ei selvästi koskaan muutu. Olen kyllästynyt tarjoamaan apua, koska sitä et halua ottaa vastaan. Et halua vaikka ei oltaisi enää missään tekemisessä. Sinä ja sinun tunteesi ja periaatteet ovat kaiken yllä, sinun elämäsi! Ja samalla olen kyllästynyt tähän jatkuvaan ahdistukseen, mutten myöskään tiedä keinoa jolla päästä siitä eroon. Se ei ole kokoaikaista, mutta se on jokapäiväistä. Olen kyllästynyt toivomaan että rakkaus voittaisi kaiken muun, mutta välillä tätä uskoa horjutetaan ihan toden teolla. Tuntuu että todellisuudessa ei voi luottaa muuhun kun itseesi ja aina et edes siihenkään. Voiko tässä maailmassa luottaa mihinkään?

On todellakin rikkaus että saa ja pystyy kokea erilaisia tunteita. Mutta tässä hetkessä näitä tunteita en haluaisi kokea. Tunteita, joita ei pysty työntämään syrjään tai pääsemään pakoon.

Etkö näe että kaikki ympärilläsi kärsii? Siitä huolimatta et välitä. Sinä ja sinun periaatteet. Uskottelet asioita itsellesi ja elät omaa todellisuutta!

En selkeästi ole sen arvoinen että haluaisit minut elämääsi tai että haluaisit itse tehdä asialle jotain, ennen kun on liian myöhäistä. On vain opittava elämään kaiken tämän kanssa, vaikka se vaikealta tuntuu. Sydämeni pohjasta toivoisin kuitenkin että olisit osa elämääni kaikesta huolimatta.

-Kiira

Tapahtui viikonloppuna- YLLÄTYS!

Sunnuntai huomenta! Täällä ollaan posket kipeänä hymyilystä, sillä pelkkä ajatus tuo hymyn huulille. Mistä on kyse? Otetaan alkuun pieni alustus.

Poikaystäväni oli jälleen noin kaksi viikkoa ranskassa treenaamassa ranskan paini maajoukkueen kutsumana. Koska poissaoloa tulee usein leirien, kisojen ja milloin minkäkin syyn vuoksi, emmekä olleet hetkeen viettänyt laatuaikaa yhdessä, hän ilmoitti varanneensa meille leffaliput tulevaksi perjantaiksi. Perjantai sujui normaalisti. Aamu alkoi työharjoittelulla, siitä palaveriin ja siitä seuraavaksi treffaus poikaystäväni kanssa. Olin ilmoittanut että jään kaupungille suoraan välttääkseni remppaamista edestakaisin, joten kysyin itse jos mentäisi kuluttamaan aikaa siskolleni ennen leffan alkua. Ja sehän sopi!

Kaikki oli normaalisti kunnes avaan oven ja YLLÄTYS! Oven takana odottaa perhe ja muutama läheisin ystäväni. Seuraavaksi syntymäpäivä laulu raikaa ja alan ymmärtämään mistä on kyse: minulle on järjestetty yllätyssynttärit!

Kyynel siinä silmäkulmaan tuli kun ymmärsin että kaikki oli paikalla minua varten. Siskoni koti oli kauniina as always ja pöytä oli täynnä itsetehtyjä herkkuja. Teemana oli hampurilaissynttärit, joita me ei koskaan lapsena saatu. Hesburgerin tai McDonaldsin sijaan meillä oli astetta laadukkaammat, aikuisemmat burgeri bileet: itsetehdyt burgeri sämpylät, pihvit, ranskalaiset ja muut lisukkeet. Oli vuohenjuusto-punajuurihummus burgeria, bataattiranskalaisia ja lohkoperunoita. Lisukkeeksi etikkakurkkuja ja pikkelöityä punasipulia ym, NAM! Oli skumppaa ja punaviiniä burgereiden kanssa, unohtamatta makeita herkkuja.

Jälkkäriksi oli Gateaun mansikka-vaniljamoussekakku, Levainin rukiisia ruis-suklaa neliöitä, joissa oli päällä puolukka ganachea sekä portugalilaisia pasteis de nata leivoksia ja fudge karkkeja. Näiden herkkujen lisäksi oli ysärin lapsuuden hitti: pienet ja värikkäät neliökeksit, joiden päältä aina nuoltiin sokeri ja sitten syötiin keksi. Huvittavaa oli että juhlien pienimmät tekivät juuri samoin kun me tehtiin silloin lapsena keksejä syödessämme.

Ohjelmanumeroksi oli teetetty kuvia lapsuudesta aina tähän päivään, joita sitten ihasteltiin (ja kauhisteltiin). Kuvat sain juhlien jälkeen itselleni muistoksi. Sen lisäksi ohjelmaa arvostavana minulle oltiin tehty kahoot peli, jossa oli tietenkin kolmekymmentä kysymystä. Näiden lisäksi sain mielettömiä lahjoja, vaikka en ollut mitään erityisemmin edes toivonut.

Ystävät, sisko ja poikaystävä olivat hankkineet yön St George hotellista, johon olen pitkään halunnut mennä. Sen lisäksi toiselta siskolta perheineen sain mielettömän, alusta alkaen kahvoja ja yksityiskohtia myöten itsetehdyn veitsen. Vanhemmat ostavat design valoa, heti kun päätän minkä värisen artekin lampun haluan ostaa. Toisaalta ehkä olisi jo aika päättää, sillä ollaan asuttu asunnossa jo melkein kolme vuotta eikä meillä edelleenkään ole olohuoneessa lamppua! 😀 Ystävät olivat hankkineet vielä marimekon mini vaasin, joka on niin söppänä. Poikaystävältä sain myös urheilutopin ja itse ostin itselleni uuden iphonen.

Kaikkien näiden ihanien juttujen lisäksi sain kortteja liikuttavine teksteineen. Jos joku asia varttuessa muuttuu niin ainakin ajatusten ja sanojen merkittävyys. Ei ole mitään ihanampaa kun ajatus lahjan tai sanojen takan. Nuorena hyvä jos kortteja edes vilkaisi kun oltiin jo repimässä paketteja auki. Nyt kortteja haluaa lukea yhä uudelleen ja uudelleen ja arvostus itsetehtyjä, ajatuksella mietittyjä juttuja arvostaa yli kaiken. Päivän prinsessana kruunasi kummityttöni tekemä, vaaleanpunainen glittereillä koristettu kruunu. Myönnettäköön ettei päiväni prinsessana jäänyt vain tuohon yhteen päivään vaan kesti koko viikonlopun, heh!

Haluan sanoa ISON KIITOKSEN kaikille mun rakkaille, jotka järkkäsitte mulle tän mega yllätyksen. Olette mulle kaikki kaikessa! <3

Ps. Halusin jakaa fiilistelyä tästä ihanasta yllätyksestä teille kahdesta syystä: tallentaakseni tän ihana muiston blogiin, joka on mulle muiden kirjoitusten ohella ikään kuin päiväkirja. Toiseksi siksi, että joku voi saada tästä ideoita omiin juhliin tai tuleviin yllätyksiin.

-Kiira

Omat kompastuskivet elämässä- näin olen feilannut typeryyttäni!

Terkut kiireen keskeltä! Helmikuun kestänyt fysioterapian harjoittelujakso alkaa olla viimeisiä päiviä vaille taputeltu ja olo on tosi ristiriitainen. Tulen avaamaan harjoitteluasioita teille myöhemmin videon muodossa ja jaan sitten lisää fiiliksiä. Sitä ennen kuitenkin päätin kirjoittaa teille mun omista kompastuskivistä elämässä. Muun muassa näin olen feilannut typeryyttäni:

Nesteenpoistajat ja rytmihäiriöt

Kärsin noin parikymppisenä usein rytmihäiriöistä. Sydän usein tykytti jo pienimmästä ja sydämen epämääräiset muljahtelut oli ennemminkin normi kuin poikkeus. En aina edes jaksanut kiinnittää huomiota rinnassa olevaan epämääräiseen tunteeseen, sillä kaikkeen tottuu aikanaan. Nuorempana kävin myös huomattavasti enemmän ulkona, johon kuului myös alkoholin käyttö. Krapulat olivat jotain niin kauheeta että kävellessä piti pysyä kumarassa ettei sydän olisi jyskyttänyt tajua kankaalle. Okei saatoin hieman liioitella, mutta en kuitenkaan ihan kauheasti.

En osaa sanoa varmaksi, mutta epäilen niiden ainakin suurimmalta osin johtuneen käyttämistäni nesteenpoistajista. Näin jälkeenpäin ääneen sanottuna kuulostaa pöyristyttävältä kuinka typerä olin tuolloin. Fitness oli tuolloin nouseva trendi, joita monet ihailivat. Tuolloin moni käytti nesteenpoistajia, joita pinnalla olevat fitnesskissat mainostivat hyväksi laihdutuskeinoksi. Olen siis itsekin ollut mainoksen uhri ja sokeana käyttänyt niitä erilaisista oireista huolimatta. Näin jälkeen päin en ihmettele yhtään sydämen jatkuvaa jyskytystä krapulan kuivattaneen kehon, kahvin, kovan treenaamisen ja nesteenpoistajien yhdistelmää. VOI APUA! Suoraan sanottuna nolottaa sanoa tämä ääneen, vielä näin kymmenenkin vuoden jälkeen.

Vähäinen uni ja koulussa nukahtelu

En ole koskaan ollut mikään paras nukkuja. Ongelmani on nukahtamisen vaikeus sekä öiset heräilyt useita kertoja, milloin mistäkin syystä. Liian vähäinen uni yhdistettynä koulunkäyntiin ja osa-aikaiseen työhöni ei ollut paras yhdistelmä. Lukiossa muistan saaneeni kerran opettajalta taulusienestä päähäni, kun hän yritti saada minua tunnilla hereille. Toisaalta se taisi olla matikantunti, joten lieneekö myös sillä vaikutusta nukkumiseeni. 

Muutoinkin nukahtelin milloin mihinkin paikkaan ja monet koulukaverini jaksavat edelleenkin kuittailla minulle kahdesta asiasta: Bepanthenin käytöstä ja torkuistani tunneilla. Koulussa oli pakko ottaa tirsat, jotta jaksaisi lukion jälkeen mennä vielä töihin. Tiedätte ehkä tunteen kun olet nukkunut huonosti ja sydän tykyttää väsymyksestä. Otetaan siihen vielä yllä oleva kombo niin voitte ehkä kuvitella etten tosiaan kauheasti liioitellut kokemistani rytmihäiriöistä. Luojan kiitos mitään vakavaa ei tietääkseni ole käynyt ja voin hyvin. Jos näin jälkiviisaana saisin tehdä asiat toisin, niin panostaisin todellakin nukkumiseen ja arjessa jaksamiseen, niin kuin tänä päivänä teen. Silloin se ei tuntunut niin tärkeältä!

Myytit ja huono ravinto

Uskokaa pois, myös minä olen oppinut monet asiat kantapään kautta. Se onkin yksi syy miksi rakastan nykyistä työtäni valmentajana ja pyrin auttamaan ja jakamaan tietoa, jotta muiden ei tarvitsisi oppia vaikeimman kautta. Joka tapauksessa meillä on aina syöty kotiruokaa, emmekä ole saaneet pillimehuja tai muita teollisia juttuja. Meillä oli karkkipäivä ja harvoin koulussakaan lähdin salaa kauppaan ostamaan herkkuja, niin kuin monet muut tuolloin tekivät. Siitä huolimatta syömiseni oli epäsäännöllistä, enkä ikinä ole ollut mitenkään kauhean laiha ja myös tiedostin sen.

Olin juuri se joka uskoo sokeasti sen mitä lehdessä sanottiin. Silloin vielä kyti monta myyttiä, jotka tänä päivänä on kumottu jo useaan kertaan. Silloin kohistiin iltasyömisestä ja siitä kuinka kello kuuden jälkeen tulisi välttää syömistä. Lihomisen pelossa tietenkin noudatin tätä. Näin jälkeen päin taas tiedon ja ymmärryksen lisäännyttyä, uskon iltasyömättömyyteni olevan yksi syy öisiin heräilemisiini. Itse asiassa tänä päivänä edelleenkin pidän huolta siitä, etten mene illalla nälkäisenä tai edes vähänkään nälkäisenä nukkumaan, sillä muutoin huomaan herääväni herkemmin. Riittävä ravinto tuo aivoihin unipainetta ja näin luo paremmat edellytyksen nukahtamiseen ja unessa pysymiseen. Uneni on parantunut moninkertaisesti noihin aikoihin verrattuna ja hyvä niin!

Treenaaminen

Myös minä olen luullut treenaavani kovaa, vaikka todellisuus on ollut jotain aivan muuta. Tuolloin en vielä tiennyt rajojani ja pysyttelin mukavuusalueella. Toki luulin treenaavani kovaa, mutta en kuitenkaan halunnut ottaa sitä riskiä, että en olisikaan saanut painoja ylös ja niiden kolahtaminen maahan olisi aiheuttanut huomion kiinnittymisen minuun. En ikinä ole ollut se joka ajattelee lihasten kasvavan liian isoilla painoilla, mutta en vain yksinkertaisesti ollut koetellut rajojani tarpeeksi. Vinkkinä tulevaisuuteen, mikäli et ole koetellut rajojasi, et pysty tietämään mihin kykenet. En kannata ääritreenaamista jatkuvalla syötöllä, mutta ilman äärirajojen tiedostamista et mitenkään tiedä resurssejasi ja tällöin tavoitteellinen treenaaminen on mahdotonta. Myös minä olen siis ollut salilla se nainen joka ottaa varman päälle ja pumppailee aivan liian kevyellä kuormalla.

Valmentajaurani alkutaival

Tässä kohti nostan kädet pystyyn ja myönnän tietämättömyyteni! Valmistuttuani liikuntaneuvojaksi sekä personal traineriksi olen antanut valmennusurani alussa ohjeita, joita en enää tänä päivänä antaisi. Vaikka alusta alkaen olen pystynyt perustelemaan sillä hetkellä valitsemani tekemiset ja käytännön, perusteluni on keskittynyt lähinnä mielipiteeseeni sekä kokemukseeni. Nykyään pyrin kokemuksen lisäksi ammentamaan taustalle myös tieteellistä  tämän päivän näyttöä. Voi kuinka autuaan tietämätön vasta valmistuneena olinkaan. Vaikka urheiluopistossa personal trainerin tutkinto on opetushallituksen hyväksymä ja usein laajempi kuin monet viikonloppu PT kurssit, niin siitä huolimatta alussa mentiin täysin fiiliksellä. Luulisi että mitä enemmän oppii sen helpommaksi tulee. Tähän sanon kuitenkin että ei, päinvastoin! Tieto lisää tuskaa ja mitä enemmän ymmärrät, sen enemmän ymmärrät kuinka pitkä matka on vielä edessä.

Lisäravinteet

Lisäravinteet oli jo buumissa jo kymmenisen vuotta sitten fitneksen noustessa pintaan ja Fitnesstukku teki tunnettavuuttaan suomen markkinoilla. Siihen aikaan joka ikisellä salikissalla ja markulla oli fitnestukusta tilatut treenilaturit, kreatiinit, bcaa:t ja vähintäänkin treenin jälkeinen proteiinijuoma. Pukuhuoneessa muistan kuulleeni erän naisen sanoneen kuinka hän tulee treenaamaan saadakseen juoda herkullisen makuisen proteiinisheikin treenin päätteeksi. Ihan pimeetä touhua se tohon aikaan oli ja uskallan väittää että 2/3 osa ei olisi tarvinnut yhen yhtä lisäravinnetta treenin tueksi, mutta koska se oli in niin silloin niin tehtiin.

Lisäravinteiden mainostaminen on yleisempää nykyään henkilö brändien ja valmennusten yhteydessä. Näin taustalla olevat firmat takovat rahaa henkilö tunnettavuuden kustannuksella, josta valmentaja saa provikat. Ei siinä sinänsä ole mitään väärää, mutta suurin osa on mielestäni täysin huuhaata. On vain muutama perusteltu lisäravinne, jotka nekin vain pääsääntöisesti kisaaville ja tavoitteellisesti treenaaville henkilöille. Itse pyrin saamaan kaiken mahdollisen ruuasta. Niihin aikoihin kun oli purkkia, purnukkaa, jauhoja ja kapseleita niin suolisto oli jatkuvasti huonossa kunnossa, milloin turvotuksen, ilmavaivojen, kivun, ripulin tai ummetuksen vuoksi. Toivottavasti sinä et sorru samaan virheeseen. Muista ettei lisäravinteet itsessään tee ihmeitä ja oikotietä onneen EI ole!

Nuoruuden kapina ja vastareaktio

Minulla on siis kaksi isosiskoa ja tulemme pieneltä paikkakunnalta Nurmijärveltä. Siellä kaikki tunti toisensa asukkaita ja opettajia myöten. En tiedä millä kierolla tuurilla minulla ja siskoillani oli samat opettajat ja luokanvalvojat aina ala-asteelta yläasteelle. Siskoni ovat selkeästi akateemisempia minuun verrattuna. He lukivat pitkää matikkaa ja kirjoittivat L arvoisia kirjoituksissa. Sain aina ja joka päivä kuulla opettajilta vertailua siskoihini: ”siskosikin olivat huippuja, miksi sinä et ole”, ”et ole yhtään kuin siskosi”, ”perheen mustalammas”, ”oletko oikeasti samasta perheestä” ynnä muuta vastaavaa. Tästä jos jostain syntyikin vastareaktio ja tarve tehdä päinvastoin kun minulle sanotaan.

Tämä ilmentyi erilaisin tempauksin. Muistan ala asteella ajatelleeni että kerta ne siskot on niin esimerkillisiä, niin minä sitten en varmaan ole ja viskaistiin luokkalaisten kanssa luokkamme nojatuoli talvella ulos ikkunasta ja laskimme sillä jääliukumäkeä. Muistan myös nylkeneeni luokan vitriinissä olleen täytetyn linnun sulat irti ja liimanneeni niitä luokkien ovien kahvoihin kaverini kanssa. Milloin laitettiin nastoja opettajan tuolille ja tehtiin ylimääräisiä kokeita kemian tunnilla. Onhan näitä kaikenlaisia typeryyksiä tehty, mutta aika hyvin olen kuitenkin välttynyt kaikesta kurjasta, kuten jälki istunnoista tai vanhemmille kiinni jäämisestä. Olisinko keskittynyt kouluun paremmin ilman jatkuvaa painetta ja siskoihini vertaamista? En tiedä. Sitä voi vaan arvuutella, mutta kaikesta huolimatta olen tyytyväinen tähän hetkeen ja siihen mikä minusta on kaikesta huolimatta tullut. Vastareaktiotarve korostuu edelleen ajoittain ja haluan olla eri mieltä kun muut, vaikka oikeasti en olisi. Se ärsyttää itseänikin aina välillä.

Pääsykokeet

Urheiluopiston jälkeen hain opiskelemaan fysioterapiaa. Muuten hyvä, mutta missasin pääsykoepäivän. Se oli totaalinen FAIL ja voin kertoa että kyllä ärsytti! Sanotaanko että muisti on asia, joka ei myöskään ole valttikorttini.

Noh, niin se ympyrä vain sulkeutuu ja kaikella on tarkoituksensa. Ehkä ei ollut minun aikani päästä opiskelemaan, sillä tässä sitä ollaan. Kertomassa kuulumisia fysioterapiaharjoittelun keskeltä sekä jakamassa näitä noloja epäonnistumisia. Kaverini aina sanoo että kaikki järjestyy ja siihen itsekin uskon. Oli sitten takana mitä tahansa kompastuskiviä, noloja tai typeriäkin juttuja. Älä anna menneiden juttujen määrittää liikaa tulevaa. Se mitä tapahtuu tässä ja nyt, on kiinni vain tästä hetkestä!

-Kiira

Miksi teen somea? Sosiaalisen median vaikutus elämääni!

Paljon puhutaan sosiaalisen median varjopuolista ja haitoista. Sosiaalinen media koukuttaa, kuluttaa elämästä aikaa, altistaa sinivalolle, aiheuttaa itsetunto-ongelmia tai jopa ruokkii narsismia ja pahimmassa tapauksessa myös fyysisiä kiputiloja tai kehon virheasentoja. Harvoin on hyvää ilman pahaa, niin myös sosiaalisen median kanssa. Sain kuitenkin idean avartaa aihetta sosiaalinen media ja miten se vaikuttaa omaan elämääni, kun tuttuni kysy miksi teen somea?

Miksi siis teen sisältöä sosiaalisen median kanaviin?

Ensisijaisesti sosiaalinen media mahdollistaa nykyaikaisen vaikuttamisen. Sosiaalinen media tavoittaa ihmisiä, joita en ehkä muuten tavoittaisi. Se on nopeatempoista ja jollain tapaa helppoakin (verrattuna vaikka lehtiprinttiin). Itse toivon että pystyn omalla toiminnallani, asenteellani, treeni- ja ravintovinkeillä inspiroida ja motivoida muita terveellisempiin valintoihin. Terveys ja hyvinvointi on itselleni suuri intohimo ja haluaisin kannustaa kaikkia voimaan paremmin tietoisilla valinnoilla, sillä tiedän sen olevan mahdollista.

Tiedon jakaminen

Sosiaalisen media on hyvä väylä jakaa ja saada tietoa. Toki tietoa on paljon ja joskus onkin vaikea erotella turha ja haitallinen tieto hyvästä. Mielestäni kuitenkin viimeaikoina on korostettu vaikuttajien vastuuta ja sen osalta ollaan menossa parempaan suuntaan. Vaikka vaikuttajilla tulisi olla vastuu, kehotan myös kaikkia somen käyttäjiä opettelemaan kriittistä medianlukutaitoa. Joukossa on myös paljon hyvää ja itse nautinkin terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä tieteellisvivahteisista blogitekstien tuottamisesta. Milloin kirjoitan kakan koostumuksesta ja siitä mitä se kertoo ja milloin unen fysiologisista vaikutuksista meihin. Järkevä tieto on lähempänä meitä ja vielä helpommassa muodossa käsitellä kuin koskaan aikaisemmin. Sen lisäksi että pystyn välittää tietoa, myös minä saan ja imen paljon tietoa somesta. 

Ajatukset

Haluan omalla toiminnallani herätellä ihmisiä kehittämään ajattelua, peilaamaan omaa elämää ja toimintatapojaan ja kehittää itseään fyysisen lisäksi myös mentaalisesti. Haluan tsempata ja kannustaa ihmisiä löytämään asioista positiivisia puolia, koska kaikesta sellaista löytyy. Sosiaalinen media kehittää myös omaa ajatteluani asioita.

Aktiivisuus

Sosiaalinen media ja sisällöntuottaminen pitää mut aktiivisena. Sisällöntuottaminen vaatii myös multa valtavasti tiedon etsimistä ja se taas kehittää minua itseäni ihmisenä, valmentajana sekä tulevaisuuden fysioterapeuttina. Joskus myös tietynlaiset yhteistyöt, kuten reseptiyhteistyöt pakottavat kokeilemaan ja testaamaan uusia juttuja. Tällöin voi löytyä uusia mahtavia tuotteita, lemppari resepteistä puhumattakaan. Tässäkin suhteessa siis some pitää mut aktiivisena.  Kyllähän sen tietää jos vain makaa kotona, niin enne pitkään sitä ei saa mitään aikaiseksi. Mutta kun tekee, katsoo, seuraa, pohtii ja kokeilee niin pitää myös tietynlaista aktiivista virettä yllä. Kuulostaako hullulta?

Oppiminen

Mainitsinkin aikaisemmin tiedon jakamisen ja saamisen. Itse käsittelen blogissa aiheita, jotka minua kiinnostaisi lukea tai joita fysioterapian opinnoissamme parhaillaan on. Tämä on myös omien ajatusten ja tiedon prosessointia, sillä opin parhaiten puhumalla, kirjoittamalla tai selittämällä toiselle. Käytän siis omia kanaviani myös itseni opettamiseen!

Tunteiden purkua

Sosiaalisen median kanavat on mulle ikään kuin päiväkirjoja, joiden myötä mä myös jäsentelen asioita päässä ja purkaan ajatuksia. En tietenkään kaikkea mutta jonkin verran. Joskus myös asian ääneen sanominen tai jakaminen teille tekee siitä itselleni todellisempaa. 

Inspiraatio

Some on loistava inspiraation lähde, sillä sieltä löytyy kaikkea. Some on hyvä tapa motivoitua ja saada tietoa. Some tuo inspiraatiota milloin mihinkin asiaan. Joskus kun oikein väsyttää eikä jaksaisi lähteä treenaamaan, saatan katsoa treenivideoita. Tämä nostaa innostusta ja motivoi liikkumaan. On myös monen monta kertaa kun olen saanut ideoita ja inspiraatiota aamupala brunssille, omiin postauksiin tai vaikkapa lahjaideaan.

Sosiaalinen media mahdollistajana

Some mahdollistaa myös asioita, kuten yhteistöitä, verkostoitumisen, tienaamisen ja erilaisia työtehtäviä. Esimerkiksi mulla on 3 syytä tehdä kaupallisia yhteistöitä: tiedon jakaminen hyväksi havaituista tuotteista, verkostoituminen yritysten kanssa sekä raha! Tiedän että sitä ei ehkä saisi sanoa ääneen. Mulle kuitenkin rahalla on hemmetin isoa asia etenkin näin opiskelun ohella. Raha mahdollistaa sen, etten joudu tekemään niin paljon fyysistä valmennusta. Tämä taas vapauttaa multa aikaa ja se mihin mä aikaa tarvitsen on opiskelu.

Puhtaasti siis kaupalliset yhteistyöt mahdollistaa paremman keskittymisen opiskeluun. Tämän seikan lisäksi totta kai mä haluan jakaa tuote/palvelu vinkkejä sellaisista tuotteista jotka mä itse oikeasti koen hyviksi. Myös mä kysyn ja luotan helpommin johonkin tuotteeseen jos vaikka kaveri on sen hyväksi todennut. Ennen vinkkejä jaettiin suullisesti, nyt lisäksi myös somessa. Mä en näe siinä mitään ihmeellistä tai epäluotettavaa. Toki on myös paljon henkilöitä pelkkä raha edellä, mutta mun mielestä sellaiset henkilöt on aika helposti tunnistettavissa.

Vaikka en somea tuotteiden takia tee, en voi kieltää ettei tietyt saadut tuotteet, kuten urheiluvaatteet toisi mulle taloudellista säästöä. Parhaimmassa tapauksessa mulle menee 3 eri treenivaatesettiä päivässä ja se kertaa viidellä päivällä viikossa. Voit siis laskea että kyllä siinä muutaman jumppavaatteet tarvii olla ja nekin maksaa. Se että oon niistä kiitollinen ja säästää rahaa omasta kukkarosta EI kuitenkaan ole syy miksi somea teen. Jos tästä lähtökohdasta tekee somea niin se on musta täysin väärä.

Markkinointi

Sosiaaliset mediat mahdollistaa halvan, nopean ja laajan markkinoinnin. Etenkin näin pienyrittäjille, joilla ei välttämättä olisi taloudellisia resursseja televisio/lehti/radio ym. mainontaan. Mulle some on isoin ja käytännössä ainut markkinointikanava puskaradion lisäksi. Monet kokee sosiaalisen median markkinoinnin tyrkyksi tai ärsyttäväksi. Ilman sitä ei kuitenkaan olisi ehkä treeniryhmiäni, kymmenet ihmiset ei ehkä liikkuisi niin säännöllisesti ja voisi ehkä ihan niin hyvin. Kaikella on vaikutusta. Myös sillä miten hoidat työsi, miten kohtaat ihmisiä ja olet. Pelkkä oleminenkin on osittain itsensä edustamista eli markkinoimista. Markkinoiminen mahdollistaa tiettyihin asioihin, kuten töihin!

Kaverit, kommunikointi ja intohimo

Somea voi mun mielestä jollain tapaa vertaa ihmissuhteeseen: liiallisessa määrin tulee riippuvaiseksi, mutta kun sitä ei ole tai ei tee, niin huomaa kaipaavansa sitä! Parhaimmillaan somen välityksellä saa apua, tukea ja vuorovaikutusta ihmisiin myös sellaisina hetkinä kun muuten ei esimerkiksi saisi. Somesta saa paljon vinkkejä ja neuvoja joita esimerkiksi oma kaveri ei välttämättä osaisi antaa. Olen myös somen kautta tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut uusia kavereita.

Musta on puhtaasti kiva jakaa asioita joista oon intohimoinen ja jotka mua kiinnostaa ja ehkä joitain muitakin kiinnostaa. Some kautta voi keskustella saman intohimon omaavien kanssa ja jakaa ajatuksia myös esimerkiksi ulkomailla asuvien kanssa. Lisäksi some mahjdollistaa ulkomaalaisten tuttujen kanssa yhteydenpidon, jonka uskon olevan vähäisempää, mikäli sosiaalista mediaa ei olisi olemassa.

Loppuun vielä sanottakoon että koen olevani sosiaalinen luonteeltani, enkä siksi joudu tekemällä tehdä somea, enkä varmasti siihen väkisin pystyisikään. Puhun ja jaan ajatuksiani mielelläni. Teen ja koen paljon muutenkin, laitoin siitä someen tai en. En muutenkaan ole järin yksityinen tyyppi, joten tällaiset kanavat ja niiden tekeminen on mulle jossain määrin luonnollistakin. Suosittelen sinua kuitenkin seuraamaan kanavia, jotka antavat sinulle ottamisen sijaan. Kanavia, jotka tuovat sinulle hyvää fiilistä, motivoi, inspiroi tai muuten tuo elämääsi hyvää. Vältä kanavia, jotka aiheuttavat negatiivisia tunteita tai vahingollisia ajatuksia.

Välillä on enemmän kuin hyvä pysähtyä miettimään, miksi jotain tiettyä asiaa tekee ilman, että suorittaa vaan sokeasti laput silmillä. Yhdestä pienestä kysymyksestä tuli tässäkin tapauksessa blogi kirjoituksen kokoinen pohdinta sosiaalisen median vaikutuksesta minun elämääni. Tämä kysymys kuitenkin vahvisti entisestään sen, miksi haluan ja miksi teen sisältöä someen.

-Kiira

Kuulumisia pienen hiljaiselon jälkeen!

Lauantai ja tätä aamua on odotettu. Olo on kuin uudesti syntynyt. Okei ei liioitella mutta jotain sinne päin kuitenkin, kun sain nukuttua pitkät 9 tunnin yöunet kiireisen viikon jälkeen. Lähtökohtaisesti pyrin välttämään kiire sanaa, sillä sen käyttäminen viestittää aivoille huonoa signaalia kiireestä, vaikka aina niin ei olisi. Nyt kuitenkin pakko käyttää, koska sitä viimeiset puolitoista viikko on toden teolla ollut!

Miksi viikko on ollut normaalia kiireisempi?

Osa onkin huomannut että fysioterapian työharjoittelu alkoi. Harjoittelusta mulla on pelkkää hyvää sanottavaa ja oikeasti aina innolla odotan harjoitteluja, sillä koen että ne opettavat aina parhaiten. On parasta kun oivaltaa uusia asioita, näkee ammattilaisia työssään ja pystyy yhdistämään opittuja asioita käytäntöön. Niin ja parhaimmassa tapauksessa pääsee itse myös tositoimiin!

Vaikka itsellänikin on jo vuosien valmennustaustaa, koen silti että FT (=Fysioterapia) vastaanotto on silti täysin eri asia. Toki asiakaskohtaamisesta, ohjaamisesta ja manuaalisesta tekemisestä on paljon hyötyä ja se tuo itsevarmuutta tekemiseen. Tiedostan silti että itselläni on vielä paljon tekemistä, opeteltavaa ja kerrattavaa kokonaisuuden handlaamiseksi. Vaikka ulkoisesti saatankin näyttää itsevarmalta ja rennolta, en kiellä etteikö sisällä jylläisi vastaanotolla sata ja miljoona kysymystä, puhumattakaan epävarmuudesta. Yhtään ei myöskään lohduta se, kuinka jo vuosia työskentelevät fysioterapeutit kertovat kuinka epävarmuus ei juuri poistu vaan muuttaa muotoaan.

Niin työharjoittelu on siis vienyt suurimman osan päivästäni. Herätys kuudelta, bussi Espooseen lähtee seitsemältä ja harjoittelu alkaa kahdeksalta. Siellä vastaanottoa ja ryhmiä 6-7 tuntia ja taas tunti bussilla valmentamaan yksilöitä ja ryhmiä. Työt päättyvät päivästä riippuen 18-20 aikaan. Siitä vielä suihkut, ruuat ja tajukankaalle vaikka kuinka haluaisin seurustella ja viettää aikaa poikaystäväni kanssa. Tästä samaisesta syystä en ole juuri kanavilleni ennättänyt höpöttelemään, vaikka mielessä on ollut monta jaettavaa asiaa.

Ehkä joku siellä ajattelee että ei ole niin paha, sillä eihän työ ole edes fyysistä. Voin kuitenkin vain kehottaa testaamaan miltä tuntuu puhua 12 tuntia putkeen sekä olla täysin skarppi ja läsnä joka ikisen uuden ihmisen ja asiakkaan kanssa. Näin jälkeen päin naurattaa aikaisemmat ajatukset siitä, että neljä asiakasta putkeen on ihan maksimi mihin pystyy. No taas olen todistanut että kaikkeen sitä pystyy kun haluaa tai kun on pakko! 😀

Tähän samaiseen teemaan kerrottakoon että olen jälleen kohdannut sen mitä eniten kauhulla odottanut: JALAT! Kyllä inhoan jalkoja, oli ne sitten poikaystäväni tai kenen tahansa muun jalat. Harjoittelussa yksi päivä oli melkein pelkkiä alaraajapotilaita enkä luonnollisesti pystynyt välttymään jalkojen tutkimiselta. Se on kyllä asia johon on pakko karaistua, sillä en tule ikinä tällä alalla välttymään niiltä. Karaistumisesta puheen ollen törmäsin myös ensimmäiseen ”rajumpaan” potilas tapaukseen, joka sai kyllä arvostamaan suomalaista terveydenhuoltoa, vaikka ajoittain tuntuisi siltä ettei täällä kaikki mene aina putkeen. 

Niin kuin huomaatte että kuulumiset on hyvin kouluun ja FT opintoihin painottuvia, sillä arkeen ei tällä hetkellä juuri muuta mahdu. Tai no mitä nyt aloitin myös avoimessa yliopistossa ravintotieteiden opiskelun, jota parhaillaan käyn kaiken ohella. Oikeasti käsi sydämellä kaikesta tästä härdellistä huolimatta, pidän todella paljon opinnoistani sekä työstäni. Olen huomannut että tieto lisää tiedonjanoa ja on vielä paljon kaikkea mitä haluan oppia.

Treeneistä olen pitänyt kevennysviikon joka tuli enemmän kuin tarpeeseen. Tulevalla viikolla taas koitan mahduttaa omat treenit aikatauluihin, sillä huomaan sen olevan psyykkiselle jaksamiselleni tärkeää. Muutoin elämässä ei ole mitään ihmeellisiä asioita.  Keväälle on tulossa kivoja juttuja ja liikuntatapahtumia. Tavoitteena olisi taas juosta ainakin puolimaraton. Tämän lisäksi tiedossa on ainakin yksi laskureissu norjaan ja ehkä yksi myös täällä suomessa.

Viikonloppu pitää sisällään vielä hieman treeniohjelmointia asiakkaille, sähköpostien läpikäymisen sekä parin yhteistyökampanjan toteuttamisen. Jarno lupasi tehdä mulle herkku aamupalan, jota mä tässä samalla odottelen. Sitten me aiotaan pötkötellä vaan kotona. Ehkä tehdään jotain jos jaksetaan, mutta jos ei niin ei myöskään oteta siitä paineita.

Todettakoon vielä että jos myös jotain hyötyä tästä kiireestä, niin ainakaan en ole ennättänyt pätemään ikäkriisiäni, heh!

Palaillaan! <3

-Kiira

Positiivinen elämänasenne, positiivisuuden maineen menetys ja sosiaalinen media!

Aurinkoiset hymyterkut just sulle siellä, siis JUST SULLE! Pelkkä lause sai mussa oksennuksen nousemaan kurkun päähän. No okei, ei nyt sentään liioitella, mutta oon vahvasti sitä mieltä että positiivisen elämänasenteen maine kärsii ”kaikki on ihanaa jeejee halipusi” leimasta, joka muuttaa positiivisen elämänasenteen kaikua mielestäni väärään suuntaan ja saa nimenomaan ihmisissä kyseisiä vastareaktioita aikaan.

Positiivisuus on mielestäni paljon muuta, kuin ällösöpöjä päiväntoivotuksia. Positiivisuus ei ole pelkkää ihanaa vaaleanpunaista hattaraa. Positiivisuus ei ole jatkuvaa hymyä tai edes positiivisia tunteita, päinvastoin. Itse koen positiivisuuden ennen kaikkea optimistisena suhtautumistapana kohdata elämää ja asioita, tehdä tietoisia (parempia) valintoja tai nähdä asiat pidemmälle sen hetkisestä tunteesta. Ei elämä ole aina kaunista ja ihanaa, mutta voit suhtautua siihen sen hetkisellä parhaimmalla mahdollisella tavalla, tavalla jossa kaikessa on kaksi puolta ja kaikessa on myös jotain hyvää.

Positiivisuus on luottamusta elämään ja sen kantavuuteen. Kyllä kaikki järjestyy aina, tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin. Positiivisesti ajatteleva henkilö pystyy nähdä elämässä myös hyviä asioita, vaikka sillä hetkellä niiden tunnistaminen saattaisikin olla haastavampaa. Positiivisuus on elämän arvostamista ja rajallisuuden ymmärtämistä. Miksi tuhlata jotain niin arvokasta ja upeaa mitä meille on annettu olemalla negatiivinen.

Positiivinen elämänasenne on siis tietoinen valinta, jota pystyy harjoitella siinä missä mitä tahansa muutakin ominaisuutta. Kun tietoista harjoittelua toistaa tarpeeksi se automatisoituu. Samalla tavalla kuin vaikka yöllä herätessäsi osaat suunnistaa pimeässä asunnossa vessaan. Reitti on automatisoitunut lukuisten toistojen ja ympäristön tiedostamisen myötä, vaikka pimeässä silmät puoliksi kiinni. Sama pätee myös muihin toistoja ja toistoja tehtyihin asioihin, kuten tapaan ajatella.

Miten harjoittaa positiivista ajattelua?

  • Tee tietoinen valinta nähdä asioissa hyvää. Ei vaan nyt, vaan myös huomenna ja joka ikinen päivä. Tee se valinta aina herätessäsi.
  • Harjoita kiitollisuuspäiväkirjaa. Esimerkiksi listaa päivän päätteeksi 3 asiaa, joista koet sillä hetkellä kiitollisuutta. Opit havainnoimaan hyviä asioita elämääsi, sillä kaikilta niitä löytyy. Opit näkemään että elämässä on paljon pieniä asioita, joista olla kiitollinen.
  • Älä pidä mitään itsestäänselvyytenä! Mieti asemaa jossa olet. On varmasti paljon ihmisiä jotka ovat paremmassa asemassa kuin sinä, mutta on myös varmasti ihmisiä vielä heikommassa asemassa. Arvosta sitä mitä sinulla on, juuri nyt! Arvosta elämää ja ole kiitollinen.
  • Hyväksyntä on myös merkittävässä osassa positiivista elämää ja ajattelutapaa. Hyväksy itsesi sekä muut. Hyväksy ihmiset sellaisena kun he ovat. Et voi muuttaa muita, joten ainut johon voit vaikuttaa on sinä itse. Hyväksy erilaiset tunteet. On todellakin ok olla surullinen. Se ei poista tai vähennä positiivisuuttasi. Eri asia on katkeroidutko ja jäätkö tunteeseen vellomaan vai koitatko tietoisesti tehdä parhaasi, jotta tilanne muuttuisi.
  • Älä takerru pikkuseikkoihin vaan näe asiat isommassa kuvassa.
  • Tee mielikuvaharjoittelua. Käy mielessäsi tilanteita, joissa olet kokenut ikäviä tunteita. Keskityitkö itseesi vai muihin? Miten toimit silloin? Mitä tunsit? Miten selvisit? Mitä ajattelit? Miten ajattelisit nyt jälkikäteen? Mitä hyvää ikävästä tilanteesta saattoi poikia nyt kun aikaa on kulunut? Miten toimisit tai ajattelisit tulevaisuudessa vastaavassa tilanteessa? Opi tunnistamaan ajatuksiasi. Todellisuutemme rakentuu niistä ajatuksista joita ajattelemme ei päinvastoin. Alamme nähdä ympärillämme sitä mitä ajattelemme. Ajatuksillasi on siis merkitystä!
  • Älä pelkää kohdata erilaisia tunteita. Monesti me tavoittelemme vain onnellisuutta, mutta onko onnellisuutta ilman ikäviä tunteita?  Jos sinulla ei olisi pettymyksen tunteita, mihin peilaisit onnellisuutta? Mihin vertaisit tai mistä tietäisit silloin mitä onnellisuus on? Tunne ylipäätään on subjektiivinen kokemus ja me reagoimme niihin yksilöllisellä tavalla. Voimme siis todellakin myös vaikuttaa siihen miten suhtaudumme asioihin. Älä pelkää tunteita vaan hyväksy ne osana sinua. Näe erilaiset tunteet opettavaisina.
  • Keskity asioihin joihin sinä pystyt vaikuttamaan. Älä märehdi huonoa säätä tai pimeää marraskuuta, koska niihin et pysty vaikuttamaan. Asenteesi sekä suhtautumiseesi sen sijaan pystyt.
  • Käytä energiasi oikein! On sanomattakin selvää että meillä on vain rajallinen kapasiteetti sietokykyä päivittäin. Jos kulutat energiasi aamulla voivottelemalla sateessa kastuneita sukkia, kotiin jäänyttä sateenvarjoa, pahaa työpaikka lounasta, kiukkuista pomoa ja siihen vielä päälle sammutat tulipaloja töissä 8h ajan. Sen lisäksi käytät energiaa kadehtimalla kollegasi Leenan tulevaa ulkomaanmatkaa ja naapurin Jounin rehevämpiä pensaita. Olisihan se autokin kiva omistaa kerta kaikilla sellainen on talonyhtiössäsi, vaan ei minulla! On sanomattakin selvää että mielesi ohjautuu väkisin negatiivisuuteen. Ajattelu ohjaa tekemistä. Niin kuin edellisessä kohdassa mainitsin sinä päätät omalla tietoisella toiminnalla mihin käytät energiasi ja mihin suuntaat ajatuksesi.
  • Lopeta vertailu. Lopeta se nyt! Jos emme lopeta vertailua, huomaamme uskovamme ajatuksia ja niistä tulee totta. Tämä on tärkeä muistaa etenkin näin sosiaalisen median aikakaudella. Keskity siihen mitä sinulla on, ei siihen mitä sinulla ei ole.
  • Lopeta jossittelu. Jos sitä jos tätä. Se ei johda mihinkään. Tee asioiden eteen töitä. Et voi valittaa ennen kuin olet edes yrittänyt.
  • Nuku riittävästi! Tunteiden säätely ei ole mahdollista väsyneenä. Onnellinen ja positiivinen ihminen nukkuu riittävästi ja tekee tietoisia valintoja itsensä sekä hyvinvointinsa eteen. 
  • Jos paha ja negatiivisuus tarttuu niin tarttuu myös positiivisuus. Hymyile vaikka ilman syytä, koska miksi ei? Kehu toista kun siihen on pienintäkään syytä. Vaali tietoisesti hyvää. Ole itsellesi hyvä ja ole myös sitä muille. Olemalla toisillemme hyviä me teemme koko paikasta yhdessä hitusen paremman. Muista kuitenkin olla aito!

Nyt viimeistään näet ettei joku vain synny positiiviseksi ja joku negatiiviseksi. Sinä pystyt vaikuttamaan. Älä kuitenkaan oleta että kaikki tapahtuu yhdessä yössä. Positiivisuuden eteen pitää nähdä työtä. Pitää ohjata ajatuksiaan ja toimintatapojaan. Pitää luottaa elämään ja sen kantavuuteen. Positiivisen elämänasenteen omaava ihminen ei takerru yhteen todellisuuteen, ei näe asioita mustavalkoisesti ja tarvittaessa myöntää virheensä ja korjaa erehdyksensä. Positiivinen ei tarkoita samaa kuin täydellisyys, vaikka positiivisia ihmisiä ajatellaan olevan aina onnellisia tai että heidän elämänsä olisi jotenkin helpompaa tai täydellistä. On toki helpompaa elää kun ei ole jatkuvasti vihainen, katkera, surullinen tai turhautunut. On helpompi elää kun käyttää energiat sellaisiin asioihin, joihin itse pystyy vaikuttamaan ja jotka itse kokee merkitykselliseksi. Helppoa ja vaivatonta se ei silti välttämättä ole, sillä ihmisiä tässä kaikki olemme.

Itse koen että oman positiivisuuteni taustalla on myös panostus henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. En osaa sanoa olisiko mieleni läheskään yhtä virkeä ja avoin ajattelemaan mikäli en söisi riittävästi, säännöllisesti tai harrastaisi liikuntaa, tuskin!

Nykypäivän sosiallinen media mielestäni ruokkii jollakin tasolla väärää positiivisuuden kuvaa. Monet henkilöt kuuluttavat positiivisuutensa perään ja jakavat vain pirteitä kuvia ja hyvän fiiliksen stooreja, josta väkisinkin tulee epärealistinen olo. Tottakai, ei kukaan jaksaisi katsoa pelkkää masentunutta valitusta, en minäkään! En voi kuitenkaan olla ajattelematta asiaa myös toisesta näkökulmasta. Joillekin sosiaalisen median halipusi ihminen saattaa näyttäytyä todellisuutena. Päivät tulisi olla pelkkää positiivisuutta, iloa, hymyä ja kiitollisuutta. Jätetään muut tunteet huomioimatta ikään kun niitä ei olisi. Sivuutetaan todellisuus.

Henkilö ketä parhaillaan kokee negatiivisia tunteita voi ahdistua entisestään, koska kokee itsensä jotenkin huonoksi tai vialliseksi sillä eihän hän ole tällä hetkellä juuri niin onnellinen. Omien negatiivisten tunteiden patoaminen ja sivuuttaminen sairastuttaa ihmisen. Alitajuntainen positiivisuus taas on tapa vältellä todellisuutta ja mielipahaa. Asioiden kasaantuminen tekee pienistä asioista isoja ja elämän hyvästä pahaksi. Siksi on tärkeä ymmärtää ettei positiivisuus ole pelkää haleja ja pusuja, ei pelkää hymyä ja ilotulituksia. Kielteiset tunteet kuuluvat osana tervettä tunne elämää. Onnellisuus on myös surua, kyyneleitä ja karvaita pettymyksiä. Se miten kohtaa vastoinkäymisiä erottaa positiivisesti ajattelevan. Onnellisuus on oikeaa energiankäyttöä, elämänjanoa ja ajatuksen hallintaa. Sen vuoksi olisi tärkeä näyttää myös niitä erilaisia tunteita, ihan kaikkia sellaisia.

Negatiivisten tunteiden kieltäminen pitkittää ongelmanratkaisua. Jos väkinäisesti pakottaa itsensä olemaan positiivinen, kieltää todellisuuden. Kun todellisuus sivuutetaan, menetetään mahdollisuus ongelman ratkaisuun ja kokea aitoa hyvää mieltä.  En muista missä kirjassa törmäsin kyseiseen lauseeseen, mutta se jäi hyvinkin vahvasti mieleeni: ”Ongelmat tuovat elämään merkitystä ja mielekkyyttä. Ongelmien väistely tekee elämästä merkityksetöntä”.

Jos koit halua muuttaa ajattelutapaasi tai energiankäyttöäsi, palaa vielä yllä oleviin harjoitettaviin asioihin. Valitse sieltä itsellesi 2-3 helposti lähestyttävää asiaa, joita lähteä työstämään. Aloita niistä ja panosta niihin. Älä yritä muuttaa kaikkea kerralla. Valinnalla, motivaatiolla ja harjoittelulla sinusta tulee ajatustesi kapteeni!

Muista että vain sinä itse olet itse vastuussa omasta onnellisuudestasi.

-Kiira

Miten aloittaa yrittäjyys? -Vinkejä ja huomioitavia asioita!

Tiedän että mun lukijoissa on jonkin verran ihmisiä, jotka haluavat tulevaisuudessa työskennellä liikunta-alalla. Jo näin alkuun tiedoksi, että liikunta-alalla on vain hyvin vähän kokopäiväisiä, palkallisia työpaikkoja. Siksi kannattaa jo henkisesti valmistautua ajatukseen yrittäjyydestä. Tässä kirjoituksessa raotan hieman mun taivalta palkallisesta yrittäjäksi ja annan vinkkejä siihen, miten aloittaa liikunta-alan yrittäjyys!

Vaikka liikunta-ala ei suoraan sinua kiinnostaisikaan niin jatka ihmeessä lukemista, sillä konkreettiset vinkit pätee myös minkä tahansa alan yrittämiseen ja liiketoiminnan aloittamiseen. Koska on helpompi kirjoittaa omaan elämään peilaten, käytän kuitenkin esimerkkeinä liikunta-alaa ja valmentamiseksi ryhtymisestä ammatinharjoittajana.

Syyskuun viides päivä oli se päivä, kun rekisteröin toiminimeni kaupparekisteriin. Tämä päivä sattui hauskasti olemaan juuri yrittäjien päivä. Niin kuin yllä mainitsin, liikunta-alalla on hyvin vähän täysi-päiväisiä työpaikkoja, sillä usein työnkuva koostuu erilaisista alan tehtävistä, jotka usein myös sijoittuvat eri paikkoihin. On sanomattakin selvää että harva pystyy ohjaamaan fyysisiä jumppatunteja 40h viikossa ansaitakseen saman kuukausipalkan kun palkallisessa työssä. Tämän vuoksi työtehtävät ovat usein monipuolisia ja vaatii myös kouluttautumista, mikäli uneksii elättävänsä itsensä liikunta-alalla. Liikunta-alan palkkaus on vaihtelevaa ja mielestäni alihinnoiteltua työnkuvaan ja fyysisyyteen nähden. Tämän vuoksi moni tekee alan työtehtäviä sivutoimisena tai toisen työn ohella. Lisäksi vain harvoin itse suunnittelusta saa palkkaa ja se tehdäänkin omalla ajalla.

Itse kouluttauduin liikuntaneuvojaksi Liikuntakeskus Pajulahdessa, josta valmistuin noin 4 vuotta sitten. Aloitin työt jo ennen valmistumistani ja pääsin osa-aikaiseksi yritykseen, jossa pääsin ohjaamaan ryhmäliikuntaa sekä täyttämään tunteja kuntosalin asiakaspalvelussa elättääkseni itseni. Valmistuttuani koulusta siirryin vakituiseen ja täysipäiväiseen (40h/vko) kyseiselle salille.  Noin vuoden jälkeen sain uuden työmahdollisuuden ja päädyin kuntokeskusvastaavaksi kuntokeskus Motivukseen. Vinkkinä kuntokeskukset ovat siis hyvä vaihtoehto, mikäli haluat työskennellä täysipäiväisenä alalla. Hyvänä lisänä niissä on se, että todennäköisesti pääset tekemään myös monipuolisia tehtäviä osaamisesi mukaan.

Kuntokeskusten vakipaikat ovat kuitenkin hyvin harvinaisia, sillä vaihtuvuus on yleensä pientä ja paikat valitaan usein yrityksen sisältä. Mikäli en olisi ollut niin onnekas ja saanut näitä kahta mahdollisuutta olisin todennäköisesti perustanut yritykseni jo paljon aikaisemmin. Kuntokeskus on kuitenkin helppo ja turvallinen tapa aloittaa, saada itsevarmuutta ja kartoittaa sitä mikä itseä erityisesti kiinnostaa. Työtä tehdessä oppii itsestä ja omista toimintatavoista, siinä missä asiakkaan kohtaamista ja konkreettista ohjaustakin. 

Kuntokeskuksessa työskentelyn edut

  • Aloittaessa kuntokeskuksessa taloudellinen turva on parempi. Todennäköisesti keskuksella on jo valmiita asiakkaita tai asiakas liidejä (eli kontakteja). Tämä tarkoittaa sitä että asiakashankinta on helpompaa ja pääset nopeammin alkuun.
  • Kuntokeskuksessa sinut todennäköisemmin myös löydetään helpommin ja keskus markkinoi palveluita puolestasi.
  • Työskentely on helppoa ja yksinkertaista. Yritys hoitaa sinun puolesta käytännössä kaiken (laskutus, vakuutukset yms.) ja sinun tarvitsee parhaimmassa tapauksessa vain kontaktoida asiakas, päättää aloituspäivämäärä ja aloittaa konkreettinen valmennus.
  • Saat valmiin kaavan miten toimia, esimerkiksi kontaktoidessa asiakkaita, tehdessä ravinto-ohjelmia tai muita valmiita yrityksen malleja yms. Tämä tuo myös turvaa työn alkutaipaleella.
  • Joissakin tapauksissa/paikoissa kontaktoinnista ja suunnittelusta maksetaan palkkaa.
  • Tavoitat mahdollisesti laajemmalta kirjolta potentiaalisia asiakkaita.
  • Kuntokeskuksissa sinulla on työympäristö ja saat aina tarvittaessa apua. Sen lisäksi tutustut ihmisiin ja saat työkavereita.

Kuntokeskuksessa työskentelyn miinukset

  • Luonnollisesti kun yritys tekee puolestasi paljon asioita, se myös näkyy palkassa. Usein kuntokeskusten palkat ovat pieniä.
  • Kuntokeskuksilla on aina omat toimintatavat niin hyvässä kuin huonossa. Olet velvollinen noudattamaan näitä kaavoja, vaikka ne sotisivat sinun arvomaailmaa tai ajatuksiasi vastaan.
  • Kun joudut menemään kuntokeskuksen toimintatapojen mukaan, myös itsesi ja osaamisesi toteuttamisen mahdollisuudet  saattavat olla rajatummat.
  • Todennäköisesti sinun tulee ottaa asiakas kuin asiakas. Oli se sitten sinun kohderyhmää tai osaamisesi sisällä tai ei. Kuntokeskuksiin tulee asiakkaat ja nehän hoidetaan jotta yritys saa rahat. Kylmä fakta!
  • Olet velvollinen kuuntelemaan ja noudattamaan yhteisiä sääntöjä.
  • Luonnollisesti sinulla ei ole valtaa päättää juuri mistään. Päätökset tekee yrityksen johto ja sinun on mukailtava niitä.

Liikunta-ala ja menestys on paljolti itsestä kiinni. Nälkä kasvaa syödessä ja halusin oppia enemmän, saada varmuutta ja lisää koulutustaustaa, jotta pystyisin auttamaan ihmisiä entistäkin laajemmin. Niin kuin saatatte tietää pääsin opiskelemaan fysioterapeutiksi. Tämä oli osittain myös tietoinen valinta, sillä uskon etten pysty ohjaamaan ryhmäliikuntaa aina eläkeikään asti joten halusin koulutuksen, jossa pystyn työskentelemään myös vanhempana eli saada tietynlaista varmuutta tulevaisuuteen. Toki olin aikaisemminkin miettinyt kouluttautumista, mutta viimeistään yrityksen taloudelliset haasteet ja oma kunnianhimo ajoi minut luopumaan keskusvastaavan pestistä ja perustamaan yritykseni opintojeni ohella. 

Työskenneltyä muutaman vuoden palkallisena alalla, sain jo jonkin verran nimeä ja tuulta alle. Aloin tekemään sosiaalista mediaa tietoisemmin ja luomaan siitä itseni sekä osaamiseni markkinointikanavaa. Samalla myös ihmiset oppisivat tuntemaan minua ihmisenä sekä valmentajana. Kun ihmiset tietävät mitä teen (eli valmennan, ohjaan yms.) palveluita tarvitsevien on helpompi tulla luokseni. 

Yksi merkittävistä vinkeistä on laadukas työnteko. Olen sitä mieltä että asiat kannattaa aina tehdä mahdollisimman hyvin, sillä kaikki tekeminen vaikuttaa maineeseesi nyt ja aina. Ajattele itsesi ja työsi siis ikään kuin käyntikorttina tai näyteikkunana. Liikunta-alalla kilpailu on kovaa ja maine niin hyvä kuin huono kantautuu kyllä nopeasti pienessä maassa.

Vinkkejä ja huomioitavia asioita yrittäjyydessä

  • Idea, tuote tai palvelu tulee olla selkeä ja sellainen mitä sinä pystyt tuottamaan laadukkaasti. Mieti yrityssuunnitelmasi siis ennakkoon. Kysy itseltäsi mitä myyt ja kenelle myyt? Ratkaiseeko ideasi jonkin olemassa olevan ongelman tai onko sille tarvetta?
  • Osaaminen tulee siis olla kunnossa ja kohdata koulutuksesi kanssa. Mikäli lähdet tekemään jotain osaamisesi ulkopuolelta, tämä heijastuu helposti maineeseesi ja yrittäjänä maine on kaikki kaikessa. Pysy siis oman osaamisesi rajoissa. Vinkkinä vielä sanottakoon että ammattitaitoisen henkilön erottaa myös siitä, ettei suostu kaikkeen ja uskaltaa myös sanoa ei silloin kun omat resurssit ei riitä. Vaikka aluksi rahalle on tarvetta älä lähde kaikkeen mukaan. Usko pois se on sinun omaksi parhaaksesi!
  • Tiedä asiakaskuntasi, kenelle tuotat palveluita/tuotetta ja mikä on kohderyhmäsi? Kaikille kaikkea on yhtä kuin ei mitään kenellekään. Toisena vinkkinä kehotankin heti lopettamaan kaikkien miellyttämisen sekä kaikkiin kohderyhmiin markkinoimisen. Se myös antaa kuvan siitä ettet tiedä mitä teet, sillä harva on oikeasti asiantuntija kaikessa.
  • Kun tiedät asiakaskuntasi ja se vastaa osaamistasi on sinun helpompi kohdentaa markkinointiatehokkaaksi. Mieti paras tapa tavoittaa kohderyhmää ja käytä erilaisia keinoja. Aluksi itsevarmuuden ollessa heikompi saattaa tuntua tyhmältä ja nololtakin tehdä tiettyjä asioita. Haluan korostaa kuitenkin että kaikki aloittavat aina jostain ja menestyksen eteen on tehtävä töitä. Myös minä olen jakanut kaduilla treeniryhmien mainoksia ja käynyt teippaamassa niitä lähialueen ruokakauppoihin.
  • Itsensä johtamisen taidot ja itsensä tunteminen on äärimmäisen tärkeää yrittäjänä. Kukaan muu kuin sinä et ole katsomassa perääsi. Itsensä tuntemiseen ja taitoihin liittyy muun muassa stressinhallinta, tunnetilojen tunnistaminen, tarpeet, ajankäytön hallitseminen sekä oman hyvinvoinnin tunnistaminen.
  • Oikea hinnoittelu on yksi haastavimmista mutta tärkeimmistä tekijöistä. Uran alkutaipaleella kokemusta ei välttämättä ole vielä niin paljon ja samalla tarvitaan kassavirtaa. En missään nimessä tästä huolimatta suosittele laittamaan hintoja minimiin. Toki on ok harjoitella sukulaisilla tai tuttavilla edullisempaan ”harjoittelu hintaan”, mutta kun ryhdyt yrittäjäksi ja hinnat on asetettu on niitä haastavampi nostaa jälkikäteen (ainakaan suuria summia) tai pahimmassa tapauksessa menetät jo hankkimasi asiakkaat. Mikäli hinnat ovat liian alhaiset, saat todennäköisesti kyllä asiakkaita, mutta joudut tekemään enemmän töitä elättääksesi itsesi. Loppujen lopuksi sinua alkaa vain pännimään suuri työnmäärä ja siihen suhteessa pieni korvaus. Laske työllesi sopiva hinta, johon voit itse olla tyytyväinen ja jolla elätät itsesi. On hyvä vertailla paikkakuntasi hintoja ja kysyä tarvittaessa apua hinnoitteluun. Mielestäni liian alhainen hinta kertoo myös siitä, ettet arvosta työpanostasi tarpeeksi tai ettet usko itse omaan toimintaan kehdataksesi pyytää sopivaa korvausta.
  • Raha on myös asia jota tulee miettiä ennakkoon. Tee laskelma paljonko tarvitset rahaa toimintasi toteuttamiseen? Entä paljon ovat kuukausi kulut? Mistä saat rahoitusta? Paljonko sinulla on ylimääräistä pääomaa elinkustannusten lisäksi? Itse säästin jonkin verran rahaa ennakkoon, jolla tiesin pystyväni maksamaan kiinteät kulut, kuten kirjanpitomaksun vaikka en saisi yhtäkään asiakasta ensimmäisten kuukausien aikana ja se ei silti aiheuttaisi itselleni ongelmia.
  • Hanki tarvittavat työkalut heti alkuun, kun sinulla on siihen mahdollisuus. Itse vitkuttelin tiettyjen oleellisten asioiden hankkimisessa. Näin jälkikäteen sanoisin nyt itselleni aloittaessani yritystoimintaani, että se helpottaa paljon kun on tarvittavat työkalut ja välineet. Yksi asia jota pitkään mietin on kallis järjestelmäkamera tai tietokone. Todellisuudessa vaikka niiden hankinta kirpaisi, olisi alun stressiltä vältytty jos olisi ollut heti välineet kunnossa. Tämä ei tarkoita että kaikki pitää olla uusinta ja viimeisen päälle, mutta kuitenkin siten, että saat hoidettua yritystoimintaasi stressittömästi. 
  • Tiedosta riskit! Tee ennalta riskianalyysi. Mitä tapahtuu jos et saa ensimmäisinä kuukausina kassavirtaa? Entä jos et tavoita asiakaskuntaasi? Mikä taloudellinen riskisi on? Mitä paremmin olet selvillä kaikesta, sen paremmin vältyt yllätyksiltä ja osaat toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Yrittäjyyden alkutaipaleella on toki turvallisempaa perustaa yritys, joka ei vaadi suuria kiinteitä kuluja. Liikunta-alan valmennus on siitä edullinen ala, ettei sinun tarvitse omistaa salia toteuttaaksesi toimintaa. Mitä vähemmän kiinteitä kuluja tai hankintoja sen pienempi riski alussa on.
  • Pyydä rohkeasti apua kun tarvitset sitä. On ihan tyhmä yrittää selvitä yksin, koska ei kukaan voi tietää kaikesta kaikkea. Kysy tarvittaessa kollegalta mitä hän tekisi tai kysy apua esimerkiksi ammattiliitoilta tai alasi järjestöiltä.
  • Älä yritä tehdä kaikkea itse!  Niin kuin yllä sanoin pyydä rohkeasti apua. Jotta sinä pystyt keskittymään siihen, minkä sinä osaat parhaiten, ulkoista kaikki se mikä ei vaadi juuri sinun panostasi. Tällainen on esimerkiksi kirjanpito tai markkinointimateriaalin tekeminen. Tässäkin suhteessa jälkiviisaana kitkuttelin itse turhan pitkään yksin!
  • Älä tavoittele täydellisyyttä! Toki tee laadukasta ja sellaista jonka takana voit rehellisesti seistä. Fakta kuitenkin on ettet saa mitään aikaiseksi, jos kokoajan viilaat pilkkua. KAIKKEA voi aina parantaa. Kaikki voisi olla aina paremmin ja tilanne voisi olla optimaalisempi. Jos kuitenkin jatkuvasti lykkäät, viilaat hiot ja odotat, et ikinä myöskään saavuta mitään. Haluan korostaa vielä ettei tämä poissulje kunnianhimoa!
  • Budjetoi kun tiedät yrityksesi kulut ja arvion tienesteistä. Näin pystyt laatia suunnitelman esimerkiksi hankintojen varalle, eikä pankkitili pääse yllättäen tyhjenemään. Muista myös ettet sekoita henkilökohtaisia rahojasi yrityksen rahojen kanssa. Budjetoinnissa on hyvä ottaa myös yllättävät kulut huomioon. Itse nostan vain minimin palkkaa, aina tarpeen mukaan. Ikinä ei tiedä koska tarvitsee mihinkin tai milloin jokin laite esimerkiksi hajoaa.
  • Kilpailu on hyvä kartoittaa toimimallasi alueella. Onko kilpailu liian kovaa ja onko palvelullesi kilpailusta huolimatta tarvetta? Miten sinä erottaudut kilpailijoista? Vaikka kilpailu on kovaa, kunnioita kilpailijoitasi äläkä aseta heitä turhaan huonoon maineeseen. Muiden dissaaminen laskee vain omaa uskottavuuttasi. Päinvastoin, kehu heitä, anna asiakkaan valita. Mikäli asiakas siitä huolimatta valitsee sinut, tiedät tehneesi jotain paremmin kuin kilpakumppanisi!
  • Verkostoituminen on tärkeää alalla kuin alalla. Kun avulle olisi tarve on siinä kohti jo liian myöhäistä verkostoitua. Verkostoituminen on hyvä tapa tutustua alan ihmisiin, sillä muutoin yrittäjyys on paljon yksinäistä hommaa (ainakin liikunta-alalla). Erilaisista tuttavuuksista voit hyötyä tulevaisuudessa, mutta ole myös itse valmis auttamaan tarvittaessa. Itse pyrin olla polttamatta siltoja, sillä IKINÄ ei tiedä kuka tulee tarjoamaan sinulle töitä tai kenen pomo sinä kenties tulet joskus olemaan. Pidä ovet avoinna ja ole ystävällinen kaikille, sillä jälleen kerran tullaa maineeseen joka on kaikki kaikessa ammattitaidon ohella!
  • Älä kadehdi! Niin kuin yllä sanoin aina voisi olla asiat paremmin ja aina jollain onkin asiat sinua paremmin. Kadehtiminen ei vie sinua eteenpäin, päinvastoin. Älä ajattele että jokin tai jonkin menestys on sinulta pois, vaan mieti ennemmin kilpailijasi yhteistyökumppanina ikään kuin saman konsernin kauppana. Yhdessä te luotte alaa paremmaksi ja tunnetummaksi. Yhdessä autatte ihmisiä, sillä onhan teillä sama päämäärä esimerkiksi saada ihmiset voimaan paremmin. Korkeintaan jos koet kateutta, koe se ennemmin oman toimintasi boostaavana motivaationa eikä toisen mustamaalaamisena.
  • Kouluttautuminen on alalla kuin alalla tärkeää. Älä tuudittaudu osaamiseesi vaan muista myös haastaa itseäsi. Yhteiskunta muuttuu vilkkaaseen tahtiin ja sinun tulee pysyä mukana päivitetyn tiedon ja osaamisen myötä. Mitä enemmän tiedät, sen enemmän tajuat kuinka paljon et oikeasti tiedä mistään mitään. Se on fakta!
  • Pyydä palautetta ja ota se vastaan asiallisesti, sillä palautteen avulla pystyt kehittämään omaa toimintaasi.Tottakai kaikki haluavat kuulla positiivista palautetta, sillä silloin tiedämme tehneemme jotain hyvin. Kuitenkin kehittävä palaute on vähintään yhtä arvokasta sillä se kehittää liiketoimintaasi paremmaksi. Anna myös palautetta muille, kehu kun joku on tehnyt asian hyvin ja anna rakentavaa palautetta jos koet sen tarpeelliseksi. Ulkomaihin verrattuna suomalaisten palautteenanto on vielä lasten kengissä.

Yrittäjyyden miinukset

Yrittäjänä joutuu tehdä paljon itse ja yksin. Se on välillä kivaa, mutta välillä myös yksinäistä. Joudut itse pitää kiinni kaikista langoista ja informaatiosta. Sinä olet vastuussa kaikesta eli jos menee huonosti, et voi syyttää kuin itseäsi. Jos väsyttää et voi sluibailla, sillä se on pois vain itseltäsi. Kaikki tekeminen heijastuu maineeseesi. Yrittäjänä joutuu väkisin tehdä asioita, joista ei niin välittäisi. Tällaisia asioita on esimerkiksi kirjanpito, laskutus, maksu, sähköpostit ja sopimusasiat. Yrittäjänä joudut todennäköisemmin joustamaan työajoissa, ainakin alkutaipaleilla. On haastavampaa rajata työtunteja tiettyyn työ aikaan ja joudut tekemään paljon työtä josta et saa palkkaa. PALJON, joten varaudu siihen jo nyt! Yksi yrittäjyyden suurin miinus on epävarmuus. Harvalla yrittäjällä on täysin turvattu ja tasainen kassavirta, joten kuukausitulot ovat hyvin vaihtelevia. 

Parasta yrittäjyydessä

Yrittäjyydessä on kuitenkin lukuisia hyviä asioita, enhän minä muuten varmaan yrittäjä olisikaan. Ehdottomasti suurin syy vaihtooni palkallisesta työstä yrittäjäksi oli päätäntävalta: haluan vaikuttaa panoksellani asioihin, jotka koen intohimokseni! Koin hemmetin turhauttavaksi jatkuvat toiveet ja pyynnöt, mutta kun sitten annoin kehitysideoita ja osoitin kehityksen kohteita, niin niitä ei otettu huomioon. Tuli olo että pyörii loputonta ympyrää. Yrittäjänä tietää että kaikki tulos ja kaikki työ on vain ja ainoastaan itseäni varten. Tämä motivoi myös tekemään työtä, olemaan aktiivinen ja uusiutua. Sen lisäksi saa tehdä asiat juuri niin kuin itse haluat, eikä tarvitse kuunnella muiden mielipiteitä tai käskyjä. Varsinaisesti se ei ollut motivaationi siirtyä yrittäjäksi, mutta onhan se mukava kun pystyy itse päättämään työajat, päivät ja lomatkin. Saa tehdä töitä kahvilasta käsin tai vaikka peiton alta kotona. Ihan parasta siinä kuitenkin on se, että saa toteuttaa itseään sataprosenttisesti, jolloin arki on mukavaa ja elämä on oikeasti kivaa, myös maanantaisinkin! 😉 

Yrittäjän ominaispiirteitä

Yrittäjänä tulee olla tietoinen itsestään. Pitää olla oma-aloitteinen ja ennen kaikkea ratkaisukeskeinen. Tulee olla päättäväinen ja ahkera. Pitää olla myös kärsivällinen eikä lannistua kaikista vastoinkäymisistä. Jos on herkkä stressaamaan asioista ilman että osaa käsitellä tunteitaan, tulee taipaleesta todennäköisesti raskas. Pitää löytyä paloa ja motivaatiota. Pitää olla utelias, koska vain siten pysyy ajanhermoilla ja uudistumaan. Ennen kaikkea sinun tulee olla rohkea. Yrittäjyyteen liittyy aina riskejä. Ajattelen kuitenkin että kaikesta selviää kun on valmis tekemään töitä sen eteen.

En lähtisi yrittäjäksi, ellei minulla olisi intohimoa toteuttaa itseäni, enkä varsinkaan siksi että yrittäjyys on nyt ollut pinnalla somessa ja on mageeta tehdä kahvilassa töitä. En todellakaan! En todellakaan lähtisi liikunta-alan yrittäjäksi jos tavoitteena olisi miljardi rikastuminen, ehen! Tiesin jo nuorempana, että halua päättää ja vaikuttaa asioihin. Ajattelin pitkään että luonteeni vaatisi toimenkuvan, jossa pystyisin vaikuttamaan ja haastamaan itseäni tarpeeksi. Ajattelin pitkään että se jokin olisi esimiesasema, mutta se karisi nopeasti kun tajusin asian todellisen luonteen. En saanut sitä tyydytystä mitä työltäni kaipasin, jotain puuttu. Todellisuudessa kuitenkin vain yrittäjänä olen kokenut sitä oikeaa onnellisuutta. Toki never say never! Eihän sitä tiedä vaikka fiilikseni muuttuisi ja vuoden päästä olenkin takaisin palkkatyössä. Tärkeintä on kuitenkin tehdä sitä, mitä tuottaa itselle onnellisuutta.

Sen haluan vielä sanoa että yhdessä on voimaa, mutta tiedä silti oma arvosi. Vaikka olet aloitteleva yrittäjä se ei tarkoita että sinulla voidaan pyyhkiä lattioita. Näytä osaamisesi ja se kuka olet. Ole aidosti oma itsesi niin pärjäät varmasti ja vaikka et jostain syystä pärjäisi et ainakaan tarvitse jossitella! Arvokkaampaa on se, että tekee, kokee, näkee, yrittää ja rohkeasti kohtaa vastoinkäymiset ja menee eteenpäin kuin se, ettei koskaan yritä. Ei ole väliä kuinka monta kertaa kaatuu, vaan kuinka monta kertaa nouset ylös! Kaikesta voi oppia ja etenkin niistä epäonnistumisista. Älä vertaa itseäsi muihin vaan kulje omaa polkuasi. Kyllä menestyneidenkin henkilöiden takana on usein useita epäonnistumisia. Ennen kaikkea muista nauttia matkasta. Ei vaan se päämäärä vaan koko reissu kohti sitä! 

-Kiira

KRIISI- Älä tule paha vuosi, tule hyvä vuosi!

Suurin osa odottaa vuodenvaihdetta kuin kuuta nousevaa. On bilettä, juhlaa tai mökkeilyä lapissa. Uusi vuosi ja uudet kujeet, näinhän kuuluu aina sanottavan. Uusivuosi tuo mukanaan niin sanotusti uuden mahdollisuuden aloittaa alusta ja tehdä jotain huikeaa. Kaikki ovet ovat avoinna. Ensimmäistä kertaa ikinä jopa hieman ”stressaan” vuoden vaihdetta.

Miksi näin on?

Noh, vuosi 2020 tarkoittaa käytännössä sitä että täytän pyöreitä. On jopa vaikea kirjoittaa tähän kirjoitukseen sitä kolmosella alkavaa ikää. Ikä on vain numero, tiedän ja olenkin sitä mieltä. Jollain tavalla kuitenkin kauhistuttaa elämän meno ja kuinka nopeasti aika kuluu. Liian nopeasti jos minulta kysytään!

Viimeisimmät vuodet ovat olleet ehkä tähänastisen elämäni parhaimpia, vaikka ne ovat käytännössä pitäneet sisällään vain arkisia asioita ja muutoksia koulutuksen ja työ rintamalla. Näiden lisäksi koen olevani fyysisesti parhaimmassa kunnossa, mitä olen ehkä koskaan ollut. Fyysinen kunto minulle ei tarkoita pelkästään hauiksen ympärysmittaa tai maastavedon maksimi ennätystä, vaan ennemminkin vuosia jolloin kipu ei ole määrittänyt tekemisiäni. Olen ryhtynyt yrittäjäksi ja päässyt opiskelemaan minulle unelma alaa. Tuntuu siis että ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni minä olen se, joka oikeasti johtaa omaa elämääni, ei kipu eikä muut tekijät kuin vain minä itse.

Nuorempana olette varmasti miettineet elämää eteenpäin: ”kun olen 25 haluan mennä naimisiin ja saada lapsen viimeistään ennen kuin täytän 30v” jne. Kutakuinkin tähän tyyliin ajattelin myös nuorempana. Kolmekymppinen tuntui silloin vanhalta. Tuntuu että vasta nyt elän sitä vaihetta kun vihdoin olen löytänyt itseni ja oman juttuni, sekä alkanut toteuttamaan unelmiani. Valitettavasti kohdallani se tapahtui vasta kolmen kympin tienoilla. Suurin osa ympärilläni on päässyt tähän vaiheeseen jo nuorempana, jolloin ehkä luonnollinen (ehkä myös stereotypinenkin) eteneminen on naimisiin, oma asunto ja siihen vielä lapset. Ei sillä että välttämättä edes haluaisin samaa kaavaa, mutta koen kuitenkin stressiä siitä, että haluan elää, mennä, kokea ja luoda uraa. Samalla haluan kuitenkin tätä stereotypiaa eli lapsia ja naimisiin. Olisihan se kiva asuntokin omistaa!

Milloin se joskus on ja koska on liian myöhäistä?

En usko oikeaan aikaan. En usko täydelliseen hetkeen. Kun ajattelee niin aina voisi asiat olla paremmin, voisi olla parempi taloudellinen tilanne, voisi olla isompi asunto, voisin olla valmistunut ja hankkinut vakituisen työpaikan.  Jos aina toivoo ja odottaa parempaa, sitä tuskin tulee. Ehkä olen tyhmä mutta pyrin ajattelemaan että ihminen selviytyy kaikesta mitä elämä tuo mukanaan, tavalla tai toisella, yksin tai avun kanssa. Se ei silti poista jahkailua.

Se mikä tässä eniten stressaa on se että aika kuluu ja fyysinen ikä kulkee nopeammin henkisen kasvun kanssa. En koe olevani kolmekymppinen. Koen edelleen olevani läppää heittävä teini joka tekee jekkuja ja kyseenalaistaa asioita, vaikka tietäisi niiden olevan totta. Haaveilen yhä lapsenomaisesti isoista asioista vaikka tiedostan elämän realiteetit. Elän ristiriidassa, en tiedä mitä tehdä ja jos joskus tiedän voi olla jo liian myöhäistä!

Kolmikymppinen on jo aikuinen enkä voi enää vedota ikään. Aikuinen sanana kuulostaa jotenkin vastuulliselta ja vakavalta. En minä ole vakava. Aikuisena tulee olla siisti ja esimerkillinen, tietää politiikasta ja puhua hienoilla sanoilla. Kun joku puhuu minulle hienoilla sanoilla, minä nyökyttelen ja esitän ymmärtäväni. Ajatus aikuisesta naisesta on vakityössä käyvä, parin lapsen äiti jolla on yllään siisti jakkupuku. Tämä aikuinen nainen tietää viineistä ja rentoutuu ravintolassa hyvän ruuan äärellä. Aikuinen nainen ei ole jumppavaatteissa, hiukset sykkyrällä, jatkuvasti semihikisenä kulkeva tyyppi, jonka kulttuuritietämys on luokkaa taiteiden yö kerran vuoteen ja joka rentoutuu salilla kyykäten. Ravintoloiden sijaan luksusta on kun poikaystävä laittaa ruokaa ja yhdessä pelataan dominoa niin kauan, kunnes toinen suuttuu syystä tai toisesta. Muutama semipervo läppäkin saattaa lentää, puhumattakaan kotihipasta ja käsipainista. Hirveän aikuismaista!

Vaikka otsikoin tekstin kriisiksi ja koen ikääntymisestäni ensimmäistä kertaa ristiriitaisia tunteita, en kuitenkaan tarkoita sitä täysin otsikon todellisessa merkityksessä. Tiedän että se menee ohi, mutta rakastan elämää enkä haluisi että se kuluu liian nopeasti. En ainakaan nyt, kun nautin elämästäni täysillä. Listasinkin tavoitteita aikaisempaan ”Kuulumisia ja tämän vuoden saavutuksia & saavuttamattomia asioita sekä tulevaisuuden tavoitteita” kirjoitukseen. Tähän listaan voisi lisätä tavoitteeksi olla kriiseilemättä liikaa ja nauttia enemmän hetkestä. Nauttia juurikin lapsenomaisesti ja olla miettimättä liikaa. Kai elämän asiallisuuden ja vakavuuden vastapainoksi voi vähän lapsellinenkin olla, vaikka täyttäisikin pian aikuisen verran. 

Tämä on vuoden viimeinen blogini kirjoitus ja toivottavasti samalla myös viimeiset kriiseilyt asian tiimoilta. On minulla vielä muutama kuukausi enne kuin ikäni alkaa kolmosella. Ehkä tuleva vuosi yllättääkin positiivisesti. Ei voi tietää. Sitä jännityksellä odottaen, vuosi 2020 lupaathan olla minulle armollinen ja vähintään yhtä hyvä kuin tämä vuosi, miinus se kriiseily, kiitos!

<3

-Kiira

Kuulumisia, tämän vuoden saavutuksia, saavuttamattomia asioita sekä tulevaisuuden tavoitteita!

Olen aikaisemminkin puhunut onnistumisesta ja tavoitteiden tärkeydestä ainakin ”Miten onnistua elämässä?- Onnistumisen anatomia!” postauksessa. Kirjoituksessa käsittelin aikaansaamisen vaikeutta, motivaatiota, arvoja ja tavoitteita. Listasin myös omat onnistumisen vinkit ylös. Eräs seuraajani kysyi minulta, että mitkä ovat minun tavoitteeni liikunnassa ja yleisesti elämässä? Entä mitä toivon tulevaisuudelta ja tulevalta vuodelta? Sitä kaikkea pysähdyn nyt hetkeksi miettimään.

Aloitetaan kuulumisista. Niin kuin ehkä insta stooristakin on saattanut huomata, olen nyt höpötellyt vähemmän someen. Tämä johtunee täysin siitä, että olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman paljon töitä, pitääkseni pienen joululoman. Nyt aamusta hoitelen vielä koneella asioita ja illasta vielä valmentamaan sekä ohjaamaan sisäpyöräilytunnin. Loppuviikon kalenteri ammottaakin typötyhjää, IHANAA! Myös seuraava viikko on rento, sillä teen vain kahtena päivänä töitä/valmennuksia.

Eniten odotan ehkä illan tonttupajaa, joka tarkoittaa lahjojen paketoimista, korttien kirjoittamista ja yleistä joulun fiilistelyä. Monet paketoivat aina hyvissä ajoin, mutta mä teen sen aina aattoa edellisenä iltana. Yleensä se johtuu siitä että olen hankkinut lahjat viimetipassa enkä ole ennättänyt aikaisemmin, mutta nyt pari vuotta ihan vain tottumuksesta. Olen siis oppinut hieman ennakoimaan ja aikatauluttamaan paremmin, jeah!

Tänäkin vuonna arvoimme perheen kesken mysteerilahjan eli ostamme vain yhden lahjan per henkilö. Tämä siksi että säästämme puhtaasti rahaa, toki pienet lapset asia erikseen. Mielestäni yllätys ja tietämättömyys lahjan antajasta tuo kivaa extra jännitystä. Erityisesti se helpottaa meitä naisia kun meidän ei tarvitse olla antamassa vinkkejä ja juosta lahjoja miestemme puolesta. 😀 Ei vaan! Aatona me sitten arvailemme mysteerilahjan antajaa sekä sisältöä. Tämä on siis jo itsessään kiva aaton ohjelmanumero. Ajattelin myös kuvata pienen jouluvideon, josta lisää sitten youtube kanavallani joulun jälkeen.

Kuluvan vuoden tavoitteet

Joulusta ajatukset tulevaan vuoteen ja tavoitteisiini. Yleensä ennen vuoden vaihdetta olen koneelle kirjannut ylös asioita, joita haluan tulevalta vuodelta ja joita kohti menen. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on selkeämpiä ja niihin voi aina tarvittaessa palata. Yleensä asiat liittyvät työhöni, mutta toki myös yksittäisiä asioita löytyy henkilökohtaiselta puolelta. Viimevuoden tavoitteenani minulla oli kotisivujen julkaisu. Kotisivujen myötä tavoitteena oli blogin kirjoittaminen sekä videoiden kuvaaminen. Näihin todettakoon että check check check! Lisäksi tavoitteenani oli järjestää bootcamp treeniryhmiä, jotka ovatkin startanneet mahtavasti. Joka ikinen ryhmä on täyttynyt ja enemmänkin olisi tulijoita, mikäli tilat vaan sallisi isomman porukan. Näiden lisäksi aloitin omien treenitapahtumien järjestämisen. Ehkä eniten olen ylpeä siitä, että olen saavuttanut kaikki nämä tavoitteet opintojeni ohella! 

Vaikka saavutin paljon asioita, jäi myös paljon saavuttamatta. Näistä todettakoon että kesäloma jäi turhan vajaaksi tavoitteeseeni nähden. Pidin vain vajaan viikon ja sen kyllä tunti näin loppuvuodesta. Tämä virhe korjattakoon tulevana vuonna. Sen lisäksi tavoitteena oli luoda teille jotain hauskaa ja ilmaista, terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää mutta se jäi täysin aikatauluresursseiden vuoksi. En sano tästä enempää, mikäli toteutan sen vielä tulevaisuudessa.  Sen lisäksi tavoitteena oli matkustaa, joka sekin jäi. Tavoitteena oli myös pari isompaa työhön liittyvää kokonaisuutta, kuten verkkovalmennuskokonaisuus sekä paljon valmennettavieni keskuudessa toivottu ravinto/reseptikirja. Nämä on myös jääneet aikataulusyistä, sillä ennemmin teen asiat kunnolla kuin vasemmalla kädellä hutiloiden.

Tulevan vuoden tavoitteet

Tavoitteita asettaessa, asetan aina ”hullun tavoitteen” sekä lisäksi pienen aikavälin tavoitteita. Hullu tavoite on se jota kohti mennään isommassa kaavassa, ikään kuin unelma ja haave. Pienemmät tavoitteet ovat niitä, joiden vuoksi päivittäin tehdään asioita. Toki yhtenä isoimpana tavoitteena minulla on Fysioterapeutiksi valmistuminen ajallaan, itseni elättäminen yrittäjänä sekä onnellisuus arjessa ja elämässä ylipäätään. Näiden lisäksi yksi hullu tavoite, jota en ehkä koskaan ole paljastanutkaan liittyy puhumiseen.

Olen aina pitänyt puhumisesta ja keskustelemisesta. Rakastan haastattelua ja erilaisten keskusteluohjelmien katsomista sekä kuuntelemista. Olisikin ihan yli mageeta joskus päästä tekemään jotain omaa sen parissa. Ehkä vetämään tai juontamaan jotain sportti tv ohjelmaa tai tehdä valmennusta ja treenitapahtumia isommassa mittakaavassa? En tarkalleen osaa sanoa mitä se olisi, mutta jotain uutta ja hienoa. Eli jos siellä on tuottajia lukemassa tätä niin pitäkää mut mielessä! 😉

Pienen aikavälin tavoitteena on panostaa kouluun. Kuluva vuosi on rehellisesti ollut yhtä selviytymistaistelua ja opintojen perässä roikkumista. Älkää ymmärtäkö väärin, olen mielestäni pärjännyt opinnoissa hyvin suhteutettuna työmäärääni. En kuitenkaan haluaisi vain läpäistä koulua. Halua oppia ja olla mahdollisimman hyvä tulevaisuuden fysioterapeutti. Tällä menolla tuntuu siltä että pärjään kyllä koulussa, mutta asiat eivät jää päähän kun ne pänttää vain tenttiä varten. Koulutavoitteiden lisäksi haluan alkaa työstämään viimevuodelta jääneitä tavoitteita reseptikirjan ja verkkovalmennuksen suhteen. Vaikkakin se saattaa kuulostaa ristiriitaiselta juuri edelliseen kouluasiaan viitaten, uskon sen kuitenkin olevan mahdollista jollain keinolla.

Mikäli minulta tulisi jokin verkkovalmennuskokonaisuus, mihin toivoisit sen liittyvä? Mihin sinä kenties osallistuisit mukaan tai mikä mielestäsi vielä puuttuu markkinoilta?

Näiden lisäksi toki toivon kanavieni kasvua ja mahdollisuuksia työskennellä mahtavien brändien kanssa. Niin kuin tänäkin vuonna, päätin etten ota sisällöistä kuitenkaan sen suurempaa stressiä (etenkin kun opinnot vielä kesken) ja ne menköön omalla painollaan. Uskon että väkisin tuotettu sisältö myös heijastuu ulospäin, joten ennemmin teen omannäköistä juttua, aina sen mukaan kuin pystyn, rehellisellä ja hyvällä fiiliksellä. Ehkä pienenä toiveena takaraivossa olisi aktiivisempi kommunikointi teidän ihanien lukijoiden ja seuraajien kanssa niin, että uskaltaisitte jakaa enemmän mielipiteitä sekä toiveita. Oikeasti arvostan teidän kommentteja, tykkäyksiä ja viestejä todella paljon. Haluan että kanavillani koet olevasi osa yhteisöä, jossa kaikki pääsevät mielipiteillään ja toiveillaan vaikuttamaan. Ole siis rohkeasti osa tiimiä ja älä epäröi ikinä olla yhteydessä. Vuonna 2020 team kiira on entistäkin tiiviimpi! <3

Jottei kaikki nyt ole ihan työ ja koulupainotteista niin sanottakoon henkilökohtaisista tavoitteista sen verran, että pyrin järkeistämään kalenteria ja varaamaan aikaa myös itselleni. En halua olla aina se ihminen joka kuulumisia kysyttäessä toitottaa vaan kiirettä ja kiirettä. Tähän mennessä olen treenannut täysin fiilispohjalta. Tulevalle vuodella ajattelin joko ulkoistaa ohjelmoinnin tai sitten luoda itselleni tavoitteellisemman suunnitelman ja noudattaa sitä. Toki edelleen treenillinen tavoitteeni on pääsääntöisesti toimintakyky ja selän kivuttomuus.

Suurimpana henkilökohtaisena tavoitteena on uneen panostaminen. Tasalaatuinen ja pitkäjänteinen hyvä uni on tuottanut itselleni ehkä eniten haasteita. En pyri saamaan siitä kertaheitolla täydellistä, mutta kuitenkin parantamaan sitä taas asteen verran. Se miten ajattelin tämän toteuttaa on säännöllisempi nukkumaanmenoaika. Katsotaan miten kaikki tämä on toteutunut taas vuoden päästä vai onko?

Nyt mä laitan koneen kiinni, suuntaan ruuanlaittoon ja siitä pian töihin. Nauti joulusta ja läheisistäsi, mikäli sulla on vaan mahdollisuus. Ihanaa ja rentoa joulua, puss! <3

-Kiira

Top 3- Suosikit!

Ensinnäkin pakko kiittää kaikkia, jotka kommunikoivat kanssani mun kanavien välityksellä, oli sitten kyseessä blogi, youtube tai instagram. Arvostan suuresti teidän viestejä ja tykkäyksiä, koska pääsääntöisesti te olette se, kenelle tätä haluan tehdä. Jakaa tietoa, inspiraatiota ja motivaatiota. Toki myös te annatte mulle todella paljon, uskokaa pois ja kiitos myös siitä!

Useasti multa kysytään suosituksia tiettyihin asioihin,  kuten treenivaatteisiin. Siitä sain idean toteuttaa yleisesti TOP 3 kirjoituksen kaikille luettavaksi, jossa te saatte heittää aiheen ja mä vastaan rehellisesti mun mielipiteen. Tällä kertaa siis kevyempää luettavaa joten pidemmittä puheitta mennään suoraan asiaan:

Parhaat urheiluvaatemerkit treenaamiseen?

  1. Björn Borg
  2. Nike
  3. Kari Traa

Sanotaan että mun treenivaatteet muodostuvat aika pitkälti näistä merkeistä. Toki mulla on myös yksittäisiä vaatekappaleita myös muilta merkeiltä, joista esiin nostettakoon Lululemon. Lululemonin yogaan tarkoitetut trikoot on ehkä mukavimmat mitä mulla on koskaan ollut. Tosin omistan niitä vain yhdet, joten en osaa sanoa onko se vain kyseiset housut vai myös muut tuotteet. Lululemonin housuilla en lähtisi kuitenkaan esimerkiksi lenkille. Kari Traalla on ulkotreeniin ja esimerkiksi lenkkeilyyn yhdet parhaimmista trikoista sekä parhaimmat (ja ehkä söpöimmät) merinovilla kerrastot.

Björn Borg on mulle merkkinä ehkä uusin tuttavuus ja myönnettäköön että oon hurahtanut niihin täysin. Björkan housut istuu mun vartaloon ehkä parhaiten (isot reidet ja suhteessa kapea vyötärö) , sen lisäksi ne oikeasti pysyvät päällä eikä niitä tarvitse olla jatkuvasti kiskomassa ylös. Nike nyt on nike, aina toimiva! Plussaa Kari Traalle hempeistä ja murretuista värisävyistä, Björn Borgille istuvuudesta ja Nikelle siitä että tekevät myös housuja, joissa logoa ei näy tai se on hyvin hillitty.

Suosikki treenimuotoni?

  1. Kuntosali
  2. Tennis
  3. Crossfit

Arvasittekin varmasti että liputan kuntosalin puolesta. Syy miksi se on itsellä ykkösenä on se, että kuntosalilla pystyy treenaamaan juuri silloin kun itselle sopii, eikä ole sidottu mihinkään tiettyyn lukujärjestykseen tai aikatauluun. Sen lisäksi salilla pystyy treenaamaan käytännössä mitä vain ominaisuutta, voimatreenistä aina kestävyyteen ja räjähtävyyteen. Tennis on ehdoton kakkonen ja mua on hyvin vaikea saada kentältä pois, vaikka takana olisi jo tuntien pelaaminen. Vaikka en tenniksessä ole mitenkään erityisen hyvä, on parasta kun pallo osuu täydellisesti, saat ohjattua sen haluamaasi paikkaan ja juoksutettua vastustajaa. Tennis on vain siitä huono että ilmaiskenttiä on rajallisesti ja niissä pystyy pelaamaan suomessa niin rajoitetun ajan. Lisäksi tenniskentät on suhteellisen kalliita ja aina tarvitsee kaverin eli et voi vaan päättää että nyt lähden pelaamaan. Crossfit kiehtoo sen monipuolisuudessaan!

Suosikki kuntosalilaitteet?

  1. Ylätalja
  2. Taljalaite
  3. Alatalja

Heh, olipas paljon taljaa! Syy tähän on se, että teen aika vähän laitteilla. Oma treeni koostuu pääsääntöisesti vapaista painoista sekä tangoista (kuten leuanvetotanko & maastaveto tanko). Varmasti sanoisin muita laitteita jos salilla jossa treenaan, olisi enemmän selkälihaksiin kohdistuvia levypainollisia laitteita. Jostain syystä painopakka laitteita ei tule käytettyä. Selkäliikkeissä leuanvedon lisäksi ylä- ja alatalja on mulla useimmiten käytetyt laitteet. 

Suosikki treenibiisit?

  1. Avain- Roihuvuori
  2. Pendulum- Witchcraft
  3. KISS- I was made for loving you

Tämä kysymys oli ehkä ylitsepääsemättömän haastava, sillä mä kuuntelen todella laajasti musiikkia aina metallista, räppiin, rokkiin, lattariin ja you name it! Myös se mitä treenaan vaikuttaa yleensä siihen mitä kuuntelen. Punttitreenillä useimmiten korvissa soi suomalaiset, räppi ja metalli. Hiittejä, sisäpyöräilyä ja muuta kovan intensiteetin treeniä tehdessä kuuntelen enemmän jumputusta, onko se nyt genreltään sitten EDM, konemusiikki vai mikä lie! 😀

Monipuolisimmat liikkeet salilla?

  1. Maastaveto
  2. Kyykky
  3. Leuanveto & Punnerrus (en pystynyt valita)

Suosikki välipalat?

  1. Smoothie
  2. Kasvikset, vihannekset ja pähkinät
  3. Proteiinijuoma

Myönnän että syön aika vähän välipaloja. Mun ruokavalio koostuu aamupalan lisäksi 3 normaalista ruoka-annoksesta, joiden välissä harvoin iskee nälkä. Jos kuitenkin päivä on niin tiivis tai ei ole kunnon ruokamahdollisuutta, välipalaksi löytyy useimmiten jokin yllä mainituista. Kouluun pilkon aina kurkkua, porkkanaa, kukkakaalia ja paprikaa pussiin, sekä lisäksi kirsikkatomaatteja sekä pähkinöitä. Jos tiedän siirtojen olevan tiukat päivän aikana, teen usein täyttävän smoothien mukaan. Mun täyttävämpään smoothien tulee aina marjojen ja perus juttujen lisäksi myös kaurahiutaletta sekä puolikas avocado.

Suosikki aamupalani?

  1. Munakokkeli tai paistetut kananmunat, kasviksia ja vihanneksia sekä kahvi ja hedelmä.
  2. Paistetut kananmunat, smoothie ja kahvi.
  3. Paistetut kananmunat, puuro marjoilla ja muilla roippeilla sekä kahvi.

En ihan ollut varma mitä kysymyksellä haettiin. Yllä listattuna mun yleisimmät aamupalat. Jos kuitenkin haettiin suosikki suosikkia niin siihen kuuluu kyllä kananmunat, pekoni, avokadoleipä, tuorepuristettu mehu, croisantit, smoothiebowl ja granola yms.

Terveelliset herkut?

  1. Foodinin almond & seasalt kollageenipatukka (Kuulostaa kuivemmalta kuin on mutta oikeesti maistakaa)
  2. Foodinin raakasuklaakuorrutteiset vadelmat sekä mansikat
  3. Kuivatut luumut/mangot

Ja käsi sydämellä en sano näitä siksi että teen yhteistyötä Foodinin kanssa, vaan ihan rehellisesti olen sitä mieltä. Teidän täytyy itse testata ja todeta! 🙂

Aamurutiinini?

  1. Nousta heti ylös sängystä
  2. Muutama venytys (selkärangalle sekä kylkiin)
  3. Kasvojen pesu kylmällä vedellä

Ennen yksin asuessani laitoin heti herättyä aina radio suomipopin päälle, sillä aamuohjelmien höpöttelyä on kiva kuunnella ja se herätti myös kivasti samalla kun tekee aamutoimia. Nyt kun en enää asu yksin on tämä tapa tippunut pois.

Lempi vegetuotteet?

  1. Nyhtökaura (Tomaatti)
  2. Kauramaito
  3. Falafelit (Babafoods bataatti)

Vaatekaupat joissa shoppailet?

  1. Stockmann
  2. Stadium
  3. The others stories

Terveelliset tarjottavat?

  1. Avokadoleivät
  2. Ruokaisa salaatti
  3. Smoothie

Rentoutumiskeinot?

  1. Hipsuttelu/hieronta (mutta tätä ei luonnollisesti pysty yksin toteuttamaan)
  2. Äänikirjan tai podcastin kuuntelu
  3. Sauna & kylmä-kuuma suihku

Muistakaa että nämä on tämän hetken mielipiteitä. Pidätän siis oikeuden muutoksiin! 😀

-Kiira