5 asiaa joita ilman en voisi elää!

Nyt on taas muutamat viime kirjoitukset menty enemmän asialinjalla, joten kirjottelin tähän väliin taas hieman kevyempää lukemista. Paljastan teille viisi asiaa jota ilman en voisi elää! Sanottakoon heti alkuun selvennykseksi, että nyt ei puhuta ilmiselvistä asioista kuten perhe, ystävät, terveys, ravinto, vesi yms sillä luonnollisesti terveys ja ihmissuhteet menevät kaiken muun hömpän edelle, siinä missä ihminen tarvitsee ravintoa ja vettä elääkseen.

Kaikki minut tuntevat tietävät että rakastan arvuutteluja ja pelejä. Haastankin teidät nyt arvausleikkiin. Mieti mielessä mitkä viisi asiaa luulisit minulle olevan sellaisia, joita ilman en pärjäisi päivittäin? Kirjoituksen loppuun kerro ihmeessä kommentti kenttään montako arvasit oikein? 🙂

Mennään asiaan eli viisi asiaa jota ilman en voisi elää! Huom asiat eivät tule tärkeysjärjestyksessä:

1) Ensimmäisenä ja ehkä ilmiselvimpänä on puhelin! Kamalaa kuinka koukussa sitä nykypäivänä onkaan tuohon kapistukseen. Vaikka kuinka yritän väittää itselleni etten ole koukussa, huomaan silti kaivavani puhelimen esille turhan usein. Toki rajaa on haastava osittain vetää, sillä puhelin on minulle yksi merkittävimmistä työvälineistäni. Sosiaalisen median kanavat ovat minulle käytännössä ainut markkinointikanava, jossa informoin tulevista tapahtumista ja treeniryhmistä. Näiden lisäksi teen satunnaisia kaupallisia yhteistöitä eli myös tienesti mielessä puhelin on oleellinen väline. Ryhmäliikuntani musiikit tulevat myös puhelimesta, joten siinäkin mielessä on hyvin haastava olla ilman puhelinta. Nykyään myös kaikki ryhmät kuten työyhteisöt, kouluprojektiryhmät yms. ovat puhelimen whatsapissa ja näin myös on ”oltava” tavoitettavissa.

Edellinen iphoneni tippui vessanpönttöön ja voi luoja kuinka haastavaksi se elämän tekikään, kun ei päässyt verkkopankkiin ja kaikki tunnistautuminen menee nykyään verkkopankin kautta. Koska en saanut synkronoitua tietoja vanhaan, toisen merkkiseen puhelimeeni järkevästi, tuntu siltä että olin ihan alasti ja haavoittuvainen ilman kaikkia totuttuja aplikaatioita, numeroita ja infoja. Huh, hullua!

2) Toisena vielä pahempana riippuvuutena ennen puhelintakin on Bepanthen! Ja mikäli joku siellä ihmettelee että mikä ihme on Bepanthen, niin se on apteekista saatava voide, joka on kehitetty erityisesti ravitsemaan ja uudistamaan erittäin kuivaa, ärtynyttä, punoittavaa tai halkeilevaa ihoa. Usein tämä voide tunnetaan lasten pyllyrasvana muun muassa vaippaihottumaan. Ei, en käytä kyseistä rasvaa rasvatakseni takamusta, vaan huulissa huulirasvana. Olen käyttänyt tätä rasvaa huulissa jo niin pitkään kuin muistan (ainakin ylä asteelta). Olen yrittänyt vieroittaa itseäni kyseisestä tuotteesta vaikka kuinka monta kertaa, aina onnistumatta! Olisi mielenkiintoista tietää kuinkahan paljon olen kyseistä rasvaa huulieni välityksellä saanut elimistööni kaikkien näiden vuosien aikana?

3) Kolmanteni riippuvuutena mitä ilman en voisi elää on liikunta! Tämän moni varmasti arvasikin. Rakasta liikkumista ja sitä kun pystyy toteuttaa itseään liikkumisen myötä. Myönnän että nuorempana olen kuulunut siihen kategoriaan, jotka treenaavat pinnallisista syistä. Nykyään kuitenkin arvotan terveyden ja toimintakyvyn niin korkeelle, etten voisi elää ilman liikettä ja liikkumista. Kun on kokenut jotain sellaista mikä rajoittaa vapautta liikkua, arvostaa toimintakykyä ihan uudessa valossa. Näin minulle on käynyt. Liikunta on itselle myös tapa purkaa ja käsitellä tunteita, kasvattaa itseluottamusta ja itsevarmuutta, sekä voida hyvin niin fyysisesti kuin henkisestikin.

4) vaikka muuttuvan yhteiskunnan myötä melkein kaikki on jo digitaalista, siitä huolimatta on yksi asia josta en luovu ja se on paperinen kalenteri! Saan kuulla tästä kavereiltani paljon, sillä en ikinä osaa sanoa juuta enkä jaata sopiessamme tapaamisia, ellei tietenkin minulla ole paperinen kalenterini mukana. Vaikka melkein kaikessa muussa puollan digitalisoitumista niin kalenteri ei ole yksi niistä. Koska puhelimessa on jo sähköpostit ja muut lukuisat sovellukset, jotka ilmoittavat asioista ärsyttävällä punaisella pallurallaan (iphonessa), en kaipaa yhtään lisää punaisia palleroita näyttööni, jotka muuten by the way on todella ärsyttäviä. Joudunkin usein avaamaan postit heti, ihan vain sen takia että saan pallerot pois ruudulta.

Lisäksi on hirveen tyydyttää kirjoittaa kalenteriin listoja ja aina tehdyn asian kohdalla yliviivata asia suoritetuksi. Tämä ei toimi kännykässä yhtään niin hauskasti. Onko siellä ketään muita lista tai paperikalenteri ihmisiä? 😀 Lisäksi kännyköissä on surkeat akut, joten siinäkin mielessä paperikalenteri on luotettavampi. Kalenteria saa koristella visuaaliseksi ja yleisestikin näin lukihäiriöisenä on helpompi hahmottaa viikko kokonaisuutena kun kännykästä katsottuna.

5) Viides ja viimeinen olikin jo vaikeampi tunnistaa, sillä on yllättävän monta tasavertaista asiaa. Mietin huumoria, mutta se tulee ehkä enemmän luonteenpiirteessä eikä näin ole valittavissa. Toinen jota mietin on kuulokkeet, sillä ne on myös päivittäisessä käytössä. Jos en kuuntele musiikkia, suunnittele ryhmäliikuntojeni musiikkia tai vähintään kuuntelen podcastia koulu ja työmatkoilla. Kuitenkin on yksi tätäkin merkittävämpi asia jota ilman en mitenkään voisi elää ja se asia on ponnarit! Inhoan pitää hiuksia auki, sillä mikäli ne ei ole sähköisenä villapaidassa kiinni, ovat ne vähintään liimautuneet hikiseen selkääni kiinni. Tämän vuoksi näättekin minut useimmiten nutturasykkyrä päässä, hiukset mahdollisimman hyvin pois tieltä.

Joku varmaan ihmettelee että miksen sitten leikkaa lyhyitä hiuksia? Se onkin hyvä kysymys ja sitä aina itseltäni aika ajoin kysyn. Jotenkin kuitenkin en ole saanut aikaiseksi ja aina kun ilmoitan aikeistani leikata hiukset, joku on vakuuttelemassa kuinka olisi rikos leikata näin pitkää tukkaa. Koska minulla on oma hiusvärini, kampaajalle ei tule ns. muuta tarvetta. Hiustenleikkuuta on siis helppo siirtää ja siirtää ja huomata että ei ole tehnyt tukalle mitään kymmeneen vuoteen. Okei myönnän se oli hieman liioiteltua, sillä siskoni tasoittaa tukkani aina noin kerran vuodessa, heh!

Olisi tosi mielenkiintoista kuulla mitä sun TOP 5 kuuluu? Lisäksi kerro ihmeessä kommentti kenttään, montako arvasit mun viidestä oikein?

Tsemppiä viikkoon!

-Kiira

Kuvat: Johanna Ketola IG @Johannaketophotography

Mun tyhmät tavat!

Ajatus kirjoitukseen syntyi muutama päivä sitten kun jouduin heittämään jääkaapissa seisseen, homehtuneen vadelmarasian roskiin. Tämä ärsytti, sillä tuoreet marjat ovat kalliita ja nyt ne olivat päässeet pilaantumaan ja rahaa mennyt hukkaan. En kuitenkaan voinut syyttää ketään muuta kuin itseäni ja tyhmiä tapojani. Vaikka minulta löytyy lukuisia outoja tapoja joille ei selitystä osaa antaa, alla muutama tyhmä tapa johon olen viimeaikoina havahtunut.

Miksi hyvää pitää aina säästellä?

Aloitetaan aikaisemmin mainitsemistani vadelmista. Mulla on taipumus ostaa jotain ihanaa ja hyvää, mutta käytännössä koska se on niin ihanaa ja hyvää sitä ei tule käytettyä/syötyä tai muuta koska en raaski. Tällä logiikalla nopeasti summailtuna eihän siinä ole järjen hiventäkään! Huomaan usein heittäväni juuri esimerkiksi tuoreita marjoja roskiin, ihan vain siksi etten ole raaskinut syödä niitä kerralla ja olen säästänyt sitä herkku hyvää myöhemmäksikin, jolloin tuote on ennättänyt jo pilaantua. 

Samaiseen aiheeseen liittyen myös asusteissa ja vaatetuksessa on ollut sama. Vaikka esimerkiksi valkoisia T-paitoja mulla on useampi, on vain se yksi ja tietty lemppari joka on kaikkein siistein, mukavin ja paras. Normaalilla logiikallahan voisi luulla että tämä paita on sitten se kaikkein käytetyin, mutta ei päinvastoin! Siellä se nätisti vaatekaapissa roikkuu päivästä ja viikosta toiseen, koska onhan se paras paita oltava aina saatavilla jos tilanne tulee ja sitä sattuu joskus tarvitsemaan. Sama on ollut myös arvokkaampien merkkilaukkujen, valkoisten kenkien ja kalliiden asusteiden kanssa. Eihän näitä arvokkaita juttuja voi käyttää koska ne saattavat likaantua! Nykyään olen päässyt tästä hieman jo irti, mutta kyllä välillä itseään saa muistutella siitä että käytettäväksihän nekin on hankittu. Vaikka kallis tuote likaantuisikin niin paremminhan se saa rahalle vastinetta käytössä kuin vaatekaappia koristamalla.

Psyykkinen valmistautuminen!

En voi edes kuvitella mitä psyykkinen valmistautuminen urheilijalla on ennen kisa suoritusta jos mulla perusjampalla on outoja tapoja ihan vain viikoittaisessa treeneissäkin. Salilla treenatessani painot pitää olla aina saman merkkiset, saman kokoiset ja mielummin isot laakeat kuin pienet. Vaikka salilta löytyisi kaksi saman painoista levypainoa mutta eri valmistajalta, en voi näitä käyttää. Painot on oltava tismalleen saman valmistajan samanlaiset jotta homma pysyy kasassa. Tämän lisäksi on psyykkisesti huomattava ero onko levypainot suuret vai pienet, vaikka kyseessä olisi siis sama paino.

Vaikka järjellisesti tiedän että paino on paino eikä se siitä miksikään muutu, ajattelen silti jostain syystä että isot ja laakeat painot painavat vähemmän kuin pienikokoiset. Tällöin on psyykkisesti helpompi varautua ”kevyempään” nostoon. Heti kun painot on varattuna ja joutuu laittamaan pieni kokoiset levypainot, nostaminen esimerkiksi penkkipunnerruksessa tuntuu paljon haastavammalta. Ihan pöljää I know! Tämän lisäksi on paljon kaikkia pieniä treeneihin liittyviä maneereja kuten kyykätessä tangonalle meno. Mikäli alle meno takakyykyssä ei ole oikeassa kohtaa ensimmäisellä kerralla, ei siinä enää käsiä tai muuta aleta venkslaamaan vaan aloitetaan kokonaan alusta. Lisäksi kengän kannat on aina kopautettava toiseen kenkään, ihan vian varmistuakseen siitä että jalka on kengän oikeassa kohdassa, ihan perällä.

Raha!

Tämä on oikeastaan tullut vasta yritykseni ja yritystilin myötä. En uskalla nostaa yritystililtä palkkaa koska en tiedä mikä veropommi tai mätkyt sieltä vuoden lopussa tulee, vaikkakin olen asettanut arvioidun tuloksen ja sen myötä saanut tiedon ennakkoveroista, mutta verottajan kanssa olen oppinut aina olemaan skeptinen ja varautua pahimpaan. Vaikka tätä seikkaa ei huomioitaisi on kiva hämmästellä saldon kasvua kuukaudesta toiseen. Normaalisti olen tottunut siihen että kaikki raha mikä tilille ilmestyy tulee ja menee eli tili on ollut + – nolla.

Nyt kun olen nostanut yritystililtäni vain ja ainoastaan välttämättömän on tilille jäänyt jo vähän ylimääräistä. Olen niin innoissani tästä etten enää raaski katkaista hyvää nousu suhdanteista saldoa, joten tyydyn vain ihastelemaan kasvavaa lukua. Toki hyvä että tämän myötä turha kulutus on vähentynyt huomattavasti, mutta toisaalta on ärsyttävää olla aina se tyyppi kenellä  ”ei ole rahaa” tehdä sitä sun tätä. En kuitenkaan tarkoita sitä että raha on tarkoitettu yltiöpäiseen ja turhamaiseen mälläämiseen vaan ennemmin mahdollistaja rentoon ja stressittömään elämiseen. Mielestäni raha on elämistä ja elämästä nauttimista varten. On toki hyvä että rahaa on säästössä ”pahan päivän varalle”, mutta olen myös se tyyppi joka ei nää järkeä järkyttävien summien roikottamisesta tilillä, ihan vain tulevaisuutta varten. Voi olla ettei tulevaisuutta tule tai jotain tapahtuu, joten mikset nauttisi elämästä tässä ja nyt eikä vasta eläkkeellä!

Iltatoimet!

Loppuun vielä raotan mun tyhmistä tavoista iltaisin. Vaikka en koe olevani säikky henkilö tai erityisesti herkkä pelolle, iltaisin on aina tarkistettava ulko-ovi ainakin kolmeen kertaan. Vaikka se olisi ollut edellisellä kahdella kerralla visusti kiinni, onhan se nyt hyvä vielä tarkistaa ettei se ole näiden kahden kerran välissä ennättänyt aukeamaan syystä tai toisesta. Tämän lisäksi hammaspesun yhteydessä kun ne on harjattu ja suu huuhdeltu, on mun otettava kolme hörppyä hanasta vettä. Miksi juuri kolme? Mistä se on lähtenyt? Vain luoja tietää.. Mutta koska olen tehnyt näin pitkään en voi missään nimessä katkaista tätä perinnettä. Muutenkin uskon että jos jokin toimii ja on hyväksi havaittu niin silloin ei kannata sitä rutiinia turhaan lähteä horjuttamaan. Okei toi kuulosti juuri siltä että olen todella kaavoihin kangistunut, mutta lupaan että kyllä musta rajojen rikkoja puoltakin löytyy! 😀

Näihin vedoten ei voi sanota muuta kun että kyllä ihminen on ihmeellinen. Tässä osa ihmeellisiä tapojani. Jätettäköön ne tähän ettette pidä mua ihan täysin outona. Näiden lisäksi olisi ihana saada vertaistukea ja kuulla jos sulla on jotain samanlaisia tai muita ihmseellisiä tai outoja tapoja? Kommentoi alle ja ihmetellään ihmisyyttä yhdessä.

Kivaa ja energistä viikkoa ihanat! <3

-Kiira