Kesäloma ja kesä 2021

kesäloma on nyt lusittu ja arjen rutiineissa oltu kiinni jo reilun viikon. Vaikka rakastan mun työtä ja arkirutiineja, silti tuntuu, että kesäloma meni ohi hujauksessa. Tuntuu etten tehnyt kesällä juuri mitään, vaikka kyllähän sitä kuitenkin tuli tehtyä paljon kaikkia pieniä kivoja asioita.

Ihmisiä, ystäviä ja livemusiikkia

Kesässä parasta oli Suomelle epätyypilliset 30 asteen helteet, joista nautin suuresti aina päivisin, öisin taas en niinkään. Lämpimien säiden vuoksi vietin paljon aikaa ulkona, osittain myös vallitsevan korona tilanteen vuoksi. Koska samaisen tilanteen vuoksi isommat reissut ja matkat jäi tältä(kin) vuodelta väliin, päätin nauttia tehden asioita, joita normaalisti ei tulisi niin usein tehtyä. Alkukesästä päädyttiin extemporena ystävien kanssa jahti bileisiin, istuttiin iltaa Esplanadin puistossa, juhlittiin synttäreitä ja muutenkin näin ystäviäni enemmän kuin viimeiseen vuoteen yhteensä. Pidettiin ystävien kanssa skumppa brunssia, viiniteltiin pitkän etäopintovuoden jälkeen koulukaverieni kanssa fyysisesti, käytiin Sannin keikalla sekä tehtiin vkl reissu Turkuun ja tanssittiin jalat kipeiksi Aurafesteilla. Juhlittiin myös yhdet ikimuistoiset rippijuhlatkin!

Vaikka saattaa saada kuvan siitä, että kesäloma oli hyvin railakas, se oli myös kaikkea muutakin.

Sohvalla makoilun maraton

Pötköttelin sohvalla kesälomani aikana enemmän kuin ehkä koskaan. Jopa niin paljon, että ehdin jo pelätä helteillä sohvani homehtumista kaikesta hikoilusta. Okei, siihen kenties vaikutti 39-asteen kuumeiluni ja koronan sairastaminen. Toki sairastamisen jälkeenkin otin iisisti ja lepäilin hektisen arjen vastapainoksi. Lomalla katsoin myös telkkaria enemmän kuin ehkä ikinä. Mä oon se tyyppi, joka ei ikinä tiedä mistään mitään, kun ystävät keskustelee uusista sarjoista ja niiden juonenkäänteistä. Nyt kuitenkin olen nostanut mun telkkari geimejä ja katsonut Syke sarjan kaikki 10 kautta, muutaman leffan, pari muuta sarjaa sekä tietenkin tykittänyt olympialaisia.

Surkea treenikesä

Kesällä treenasin myös ehkä vähiten koskaan. Yleensä lomalta odotan eniten sitä, että pääsen halutessani treenaamaan 2x päivässä, koska lomalla kerkeää palautumaan ja ottamaan vaikka päikkärit jos siltä tuntuu. On ihan parasta treenata silloin kun siltä tuntuu, eikä silloin kun on määrätty rako kalenterissa. Nyt ei treenattu siis juuri ollenkaan. Koronan sairastaminen verotti suunniteltuja liikkumisia ja edelleen mennään hissukseen siitä ja sen jälkioireista toipuen. Ennätin kuitenkin testata The park hietsua, jossa kävin treenaamassa ekaa kertaa ikinä. Olihan se nyt kokemus tehdä maastavetoa, pystypunnerrusta ym. auringon paistaessa. Pääsin myös pelaamaan tennistä, tosin sitäkään en saanut tehtyä riittävästi tennishimoni taltuttamiseksi. Olen tehnyt extempore asioita, kuten mennyt heittelemään korista ja pelaamaan pingistä.

Se mitä normaalissa arjessa ehkä eniten kaipaan, on juurikin extempore tekeminen. Opiskelun ja työn yhdistämisessä mahdollistaa vain suunniteltuja juttuja ja niitäkin aivan liian harvakseen.

Musta kuoriutui vesipeto

Musta ilmeisesti kuoriutui myös uimari. Olen asunut Helsingissä noin 12-vuotta ja en tiedä olenko koskaan täällä asuessani käynyt uimassa Hietsun rannalla. Hietsun lisäksi kävin uimassa Eiran rannalla sekä pihlajasaaressa (myöskin ensimmäistä kertaa ikinä). Kesäloma sisälsi todistetusti ainakin 3 uintikertaa, joten musta sitä voi kutsua jo oikein uimariksi, haha! Pihlajasaaren uintireissun ohella myös saunottiin. Päätettiin varata kaveri pariskunnalla sauna ja vietettiin iltaa saunoen ja syöden. Olin myös pihlajasaaressa toistamiseen avopuolisoni kanssa saarta kiertäen ja aurinkoa ottaen.

Ruokaa, ruokaa ja lisää ruokaa

Kesällä olen myös syönyt syönyt ja syönyt. Syönyt ihania valmiita sekä itsetehtyjä aamupaloja. Olen käynyt ravintolassa ja piknikeillä. Tilannut Woltilla ruokaa sekä herkutellut melkein päivittäin. Vinkkinä, stadin ehkä paras aamupala paikka on Flat NO 14, jonne vein mun avopuolison ensimmäistä kertaa. Flätin lisäksi herkuteltiin hotelli aamiaisilla.

Sain kesällä myös siskon lapset yökylään ja vietettiin heidän kanssaan leffa iltaa. Kesäloma oli myös hyvää aikaa nähdä mummia ja se teki oikeasti tosi iloiseksi, kun arjessa ei pysty näkemään niin usein kun haluaisi. Se mikä yllätti ehkä itsenikin, oli se, että sain myös siivottua ja järjestettyä kaappejani. Normaalissa tilanteessa ajatukset olisivat ulkomaan reissussa kaappien siivoamisen sijaan, mutta tulipahan sekin nyt hoidettua.

Tavallaan siis en tehnyt mitään ihmeellistä, mutta toisaalta taas hyvinkin paljon. Vaikka lomaa olisi voinut vielä jatkaa, nyt levänneenä on myös energiaa vastaanottaa syksy ja alkava arki. En tiedä olisitteko osannut arvata, etten saanut tehtyä opinnäytetyötäni kesälomalla lainkaan. Se minkä taakseen jättää edestä löytää. Syksyn projektina on siis arjen lisäksi kyseinen pikku projekti ja siihen motivaation löytäminen. Wish me luck!

Kiira

Kesäloma ja huono lomailija!

Tiettekö kun osa ihmisistä odottaa kesälomaa kuin kuuta nousevaa. Tekee suuria kesäloma suunnitelmia ja ottaa lomasta kaiken irti. Kesältä haalitaan kokemuksia, elämyksiä, nautiskelua ja rentoutta. Kesäloma on ihmisen parasta aikaa, sitä sanotaan…

Tiedättekin että noin viikko mun kesälomasta meni eristyksissä kotona koronaa sairastaessa. Onneksi mulla on kuitenkin vielä puoltoista viikkoa lomaa siitä huolimatta jäljellä. Ajattelin tänä vuonna ottaa kunnon kolmen viikon loman, vastapainoksi mun tiukalle työ ja opiskelu putkelle. Nyt kun koronasta on selvitty ja kesäloma mood pitäisi olla huipussa, se ei ole. Vaikka kuinka aina vuosi toisensa jälkeen yritän, oon jotenkin huono lomailija.

Aina kun ilmoitan pitäväni lomaa, kaverit naureskelee että mitä kaikkea työjuttua mun lomaan tällä kertaa kuuluu. Ja niinhän se on. Tälläkin kertaa mun lomaan kuuluu pieniä yksittäisiä työjuttuja, mutta koska ne on pieniä, musta niitä ei lasketa. Tavallaan ärsyttävää etten osaa olla ”normaali” ja olla vaan täysin ilman työntekoa, somen päivittelyä tai jotain pikku projektia. Toisaalta taas se kertoo musta siitä, kuinka paljon oikeasti nautin mun työstä ja kuinka myös työ voi olla energisoiva tietyssä määrin. Kun on yli kolme vuotta painanut töitä yrittäjänä, opiskellut ammattikorkeakoulussa ja vähän siinä sivussa avoimen yliopiston kursseja, kehitellyt uusia valmennuksia sekä tuotteita ja aloittanut opinnäytetyön, pienet työjutut siellä täällä ei tunnu missään. Pelkästään kaiken työn ja opiskelun keventäminen määrällisesti tuntuu jo kuin olisi lomalla.

Onko se nyt siis niin väärin, jos lomalla on pieniä projekteja tai työjuttuja? Pitääkö loma olla aina täysin puhtaasti loma ilman yhtäkään työjuttua? Onko mussa vikaa, kun en osaa vain olla pitkiä aikoja? Pitääkö mun opetella olemaan yhteiskunnan oletetun loman määritelmän mukaisesti? Vai voinko oikeasti kokea olevani lomalla siitä huolimatta, että se sisältää yksittäisiä työjuttuja?

Tuntuu että aina joutuu selitellä tai puolustella itseään ja omia toimintatapoja. Älkää ymmärtäkö väärin mä nautin lomista ja siitä ettei joka päivälle ole aikataulutettuja juttuja, tai juttuja ylipäätään. Nytkin varmaan pitäisi olla kirjottamatta tätä ja päivittämättä blogia. En kuitenkaan koe asioiden olevan kuormittavia, jos saan itse määrittää sen, milloin ja missä mitäkin teen. Rehellisesti mun on vaikea vain makaa kotona ja katsoa telkkaria päiviä putkeen. Nautin kiireettömyydestä ja makoilusta, jos sitä kestää hetken, en jos sitä kestää viikon, saati viikkoja.

Nautin siitä, että saan treenata silloin kun huvittaa eikä silloin kun kalenterissa on rako. Kesälomassa yleensä odotan sitä, että pääsenkin treenaamaan halutessani 2x päivässä. Nautin kiireettömistä aamuista ja siitä että pääsen tekemään asioita, joita normaalisti arjessa ei tulisi tehtyä. Tennis on mulle yksi kesäloman määritelmistä. Sitä kun normaalisti pääsee niin harvoin pelaamaan. Nautin lämmöstä ja auringosta.

Suurin osa niistä asioista, joita lomalta eniten odotin ja joista eniten nautin, on nyt mahdottomia. Ilmaan en pysty itse vaikuttamaan, mutta harmittaa että oman loman aikana yli puolet päivistä on satanut ja ollut huonompia ilmoja. Harmittaa että koronan jälkeen sykkeet nousee niin herkästi pilviin ja liikuntaa tulee nyt välttää. Eli siis kaikki se jota yllä kuvasin, tennis, treenit ym. voi osaltani unohtaa. Mua ei yhtään lohduta se, että kehotetaan vaan olemaan ja nauttimaan makoilusta, kun en yksinkertaisesti saa hyvää fiilistä siitä makoilusta. Koronan tuoman väsymyksen myötä olen saanut pakolla makoilla ihan riittävästi, oikein selkäkipuun saakka. Mitä järkeä on pitää kesäloma, kun ei voi tehdä niitä asioita, joista eniten nauttii? Onko sekään lomaa, kun puoliväkisin yrittää koko ajan muistutella itseään siitä, että nyt pitää muuten lomailla?

Kesäloma tunnelmaa ei yhtään nostata se, kuinka noin 2/3 osa Suomen väestöstä aloitti työt nyt maanantaina, tai ainakin siltä se somen perusteella tuntuu. Sitä ei myöskään edistä se, ettei suurimmalla osalla ystävistäni ole nyt lomaa, ei edes avopuolisollani, jotta voisin tehdä asioita muitakin kuin vain itseni kanssa. Toki viihdyn myös yksin, mutta viihdyn myös ihmisten seurassa. Latautumiseen riittää päivä max pari, muutoin huomaan kaipaavani jo ihmisten pariin. Rakastan kokea asioista, mutta vielä enemmän rakastan kokea niitä tärkeiden ihmisten kanssa.

Auto toki mahdollistaisi paljonkin. Jos olisi auto, pääsisi tekemään erilaisia patikointeja ja retkiä, käymään eri kaupungeissa ja paikoissa. Mutta kuin ei ole autoa. Vakavasti harkitsen tulevalle vuodelle auton liisausta tai ostamista. En ole vielä varma kumpi olisi järkevämpää. Se ei kuitenkaan auta tähän hätään. Nyt siis kriiseilen siitä, pidänkö vielä lomaa tulevan viikon vai palaanko jo osittain työn pariin. En ole vielä päättänyt. Sen kuitenkin tiedän, että vielä on muutama kiva kesäloma juttu edessä. Vietetään parhaan ystävän kanssa kaveripäivää, tehdään brunssia, mennään sushille ja Sannin keikalle. Varattiin kaveripariskunnan kanssa saunavuoro pihlajasaaresta ja mennää sanomaan sekä uimaan vähän spessumpaan paikkaan. Lisäksi näen pitkästä aikaa opiskelukavereita, kun ajatuksena olisi kokoontua jossain ulkona pitkän etäopiskelu vuosien jälkeen.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti tyttöjen kanssa tehdä viikonloppu reissu Turkuun ja mennä Aurafesteile. Se on kuitenkin vielä kysymysmerkki kasvavien koronalukujen vuoksi. Ehkä me kuitenkin Turku reissu tehdään, joko festareilla tai ilman. On siis ainakin jotain mitä odottaa ja se on ihanaa. Kun liikunta on näytellyt minimalistista roolia nyt lomalla sairastumiseni vuoksi, olen toteuttanut toista intohimoani eli syömistä. Olen syönyt herkkuja enemmän kuin ikinä ja ehkä saattanut myös Woltittaa valmista ruokaa turhan usein. Vaikka liika kääntyy herkästi siihen, ettei se enää tunnu spesiaalilta, vielä olisi kuitenkin pari ravintolaa ja aamupala paikkaa, joissa pyrin käymään lomani aikana.

Tällaisia kesäloma ajatuksia täällä. Nyt mä otan toisen kupin kahvia, siirryn hetkeksi kattomaan Olympialaisia ja sen jälkeen meen kävelylle. Iltapäivästä haen mun tilaaman vadelma laatikon ja aijon herkutella tuoreilla marjoilla. Tuoreet marjat on muuten kesässä best ja niistä saa kesäfiiliksen oli lomalla tai ei!

Kiira

Fysioterapia ja opiskelu Q&A

Vaikka fysioterapia opiskelu on iso osa elämääni ja ollut sitä viimeiset kolme vuotta, jostain syystä siihen liittyviä asioita tulee vähemmän jaettua kanavillani. Saan tasaisen säännöllisesti kysymyksiä fysioterapia opintoihini liittyen, joten pitkästä aikaa koottu kirjoitus opiskeluun liittyvistä asioista ja vastauksia teidän lähettämiin kysymyksiin.

Miksi juuri fysioterapia?

Rehellisesti sanottuna, hain fysioterapia opintoihin siksi, että halusin tulevaisuudelta varmuutta. Hakiessani opintoihin, työskentelin kuntokeskusvastaavana eräässä kuntosaliketjussa. Toimin samalla myös personal trainerina sekä ryhmäliikunnanohjaajana. Tiesin etten voi tai edes halua hyppiä ryhmäliikuntaohjaajana ikuisesti ja osittain myös elinkeinon laittaminen fyysisen toimintakyvyn varaan pelotti näin selkärankareumaa sairastavana. Valmentajan huomasin, että yhä useammalla meistä on erilaisia toimintakykyyn vaikuttavia rajoitteita ja jotta pystyisin valmentamaan entistäkin kokonaisvaltaisemmin, päätin hakea fysioterapia koulutukseen. Yleisesti fyysinen toimintakyky, sen menettäminen ja saavuttaminen uudestaan sekä sen kehittäminen ja ylläpito monipuolisuudessaan kiinnostaa minua suuresti. Fysioterapeutin koulutus tuo itselleni tietynlaista tulevaisuuden turvaa oman kiinnostuksen kohteeni lisäksi!

Oliko vaikea päästä sisään Helsinkiin?

Näitä kysymyksiä tuli aina ja monta. En ehkä ole paras sanomaan vaikeudesta, sillä itse pääsin sisään ensimmäisellä yrityksellä. Ennen hakupapereiden laittamista sisään, arvoin pitkään haenko pienemmälle paikkakunnalle, jolloin pääsymahdollisuudet olisivat todennäköisesti paremmat kuin Helsinkiin. Lopulta päädyin siihen, että asun Helsingissä ja tänne haluan jäädä, joten myös haen Helsinkiin. Vaikka tiedostin että hakijoita on paljon, aina sinne joku pääsee ja joskus, ennemmin tai myöhemmin se joku tulee olemaan minä. Hain ensimmäisenä Helsingin Metropoliaan, toisena Laureaan ja kolmantena Lahteen. Nyt fysioterapia opintoja on takana kolme vuotta ja valmistuminen häämöttää.

Mitä vinkkejä pääsykokeisiin ja opintoihin haluavalle?

En tiedä tarvitseeko opintoihin haluava erityisiä vinkkejä, sillä jos motivaatiota riittää, on vain ajan kysymys, kun saavutat tavoitteesi. Toki se vaatii työtä, sitoutumista ja tahdonvoimaa. Muistan itse, kuinka juhannuksena vietimme aikaa mökillä, muut grillaten, kalastellen ja soudellen ja minä terassilla istuen päntäten pääsykokeisiin. On sanomattakin selvää, että tavoitteen eteen joutuu tehdä ajoittain uhrauksia ja valita tavoitetta tukevia valintoja. Usein ne eivät välttämättä ole sillä hetkellä niin mukavia, mutta siinä se sitoutuminen ja todellinen motivaatio testataan. Jos hetken panostaa kunnolla on se kannattavampaa, kuin että monta kertaa hakisi puolitehoilla, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Pääsykokeet ovat jonkin verran muuttuneet sen jälkeen, kun itse hain. Meillä oli soteli eli sosiaali- ja terveysalan esivalintakoe. Koe suoritettiin netissä ja meidän aikaan sens ai tehdä omassa kotona. Koe sisälsi muistaakseni ennakkomateriaaliin liittyviä kysymyksiä (myös kompia ja samankaltaisia kysymyksiä), englantia sekä matematiikkaa. Soteli oli omalta osaltani ehdottomasti se suurin kompastuskivi, jota jännitin. Osittain siksi, että tiedän olevani huono matikassa, toisaalta taas pelkäsin lukihäiriöni vaikuttavan siihen, etten saisi koetta lyhyessä määräajassa tehtyä. Tikittävä kello tentin vieressä ei yhtään auttanut asiaa ja puolet keskittymisestä meni kellon stressaamiseen. Onneksi olin saanut matikka ja muuta koutsausta siskoltani ennen esivalintaa.

Esivalinnan jälkeen osa kutsuttiin fyysiseen pääsykokeeseen, jossa oli sekä essee tehtävä sekä ryhmähaastattelu. Olin kieltämättä lievästi pettynyt ja ihmeissäni, että tässäkö kaikki? Olin henkisesti varustautunut jos jonkin näköiseen testiin ja tilanteeseen. Esseen kysymystä en muista, mutta siinä mitattiin omaa motivaatiota. Ryhmähaastatteluissa koen olevani vahvoilla. Vinkkinä ryhmähaastatteluun sanottakoon se, että ole äänessä, mutta ota myös muut huomioon. Perustele kantasi ja haasta ryhmäläisiä perustelemaan heidän kantojaan. Tilanteessa älä puhu arviota tekeville opettajille, vaan ryhmäläisillesi. Älä turhaa mielistele opettajia tai ryhmäläisiä, sillä se ei edesauta sinun pääsemistä sisään. Tilanteessa ei haeta mukavinta ihmistä, vaan fysioterapeutiksi sopivia opiskelijoita. Parasta mitä voit tilanteessa tehdä on olla oma itsesi!

Oliko ensimmäiset asiakastilanteen jännittäviä?

Ehdottomasti oli! Vaikka itse olin työskennellyt sekä asiakaspalvelutyössä että valmentajana jo monia vuosia, ensimmäiset fysioterapia asiakaskohtaamiset olivat jännittäviä uuden kontekstin vuoksi. Opetusta oli takana vasta niin vähän ja vastaan saattoi tulla mitä vaan. Toki tilanteessa oli muiden opiskelijoiden sekä opettajan tuki, mutta tottakai se silti jännitti. Aika nopeasti jännitys kuitenkin laantui, kun pääsi tapaamaan asiakasta ja keskustelemaan ihminen ihmiselle. Vinkkinä sanottakoon näihin jännittäviin tilanteisin kuitenkin se, että vaikka kuinka jännittäisi ja tuntuisi siltä, ettei tiedä mistään mitään. Todellisuudessa sinä tiedät kuitenkin varmasti enemmän, kun asiakas joka vastaanotolle tulee. Fysioterapia on samanlaista tutkimusmatkailua oikean asian äärelle kuin vaikka lääkärin vastaanotto. Tehdään, testataan, katsotaan mikä toimii ja mikä ei ja mennään kohti hyväksi havaittuja, toimivia asioita. Simple as that! Meillä ensimmäiset asiakkaat tuli jo heti ensimmäisen vuoden alussa ja hyvä niin. Ne tilanteet oikeasti opettavat eniten!

Tuliko kaikki uutena vai oliko mukana tuttuakin asiaa?

Mukana oli myös paljon tuttua asiaa. Ennen fysioterapia koulutusta olin käynyt liikuntaneuvojan tutkinnon, jossa opiskeltiin myös ohjaukseen ja anatomiaan liittyviä asioita ja koen että siitä oli paljon apua. Sen ja työkokemuksen vuoksi sain käytännössä kaikki ohjaamiseen liittyvät opinnot hyväksi luettua. Anatomia oli joiltakin osilta tuttua, mutta se on niin oleellisessa osassa työtä, etten kokenut kertausta yhtään pahitteeksi. Melkeen valmistuvana fysioterapeuttina kokisin edelleen tarvetta kerrata anatomiaa, koska sitä asiaa on yksinkertaisesti niin paljon ettei kaikkea voi tai pysty muistamaan ulkoa!

Onko eri lihasten opiskelu sun muiden osien opettelu raskasta?

Tästä päästää luontevasti tähän kysymykseen. Lihasten opettelu ei ollut, sillä valmentajana suurin osa oli tuttua (lukuun ottamatta käden ja jalkaterän pikku lihaksia). Hermojen opettelu oli itselleni sen sijaan sitäkin suuremman työn alla. Alkuun latinan opettelu tuotti myös tuskaa, sillä kaikki anatomiset ilmaisut suunnista, kehon osista ym. opetellaan latinaksi. Mikäli latinaa ei osannut, oli myös vaikea ymmärtää ja oppia asioita, koska tahti oli aika nopea. Esimerkkinä ventralis tarkoittaa aina asiayhteydestä riippumatta vatsan puoleista ja dorsalis selän puoleista. Distalis taas aina ruumiin keskilinjasta kauimmaista ja proximalis taas lähempänä keskustaa. Superior tarkoittaa yläpuolella ja inferior alapuolella. Sulcu tarkoittaa yleisesti uurretta. Kun sanan tietää, tietää että kyseessä on jonkin näköinen uurre, oli sitten kyseessä aivojen osa tai olkaluun uurre. Nyt kuitenkin termistö on jo juurtunut ja uusiakin asioita ymmärtää helpommin.

Onko harjoitteluja riittävästi?

Kouluissa on eroja, mutta metropoliassa on 5 harjoittelua. Kahden viikon tutustumis harjoittelu ensimmäisenä vuonna ja muina vuosina on aina harjoittelu sekä keväällä että syksyllä. Toinen harjoittelu on kestoltaan 4vko ja loput 6vko. Itse olen kokenut harjoittelut super opettavaisiksi. Nykyinen määrä on mielestäni hyvä, mutta jos niitä olisi enemmän, harjoittelupaikkojen saanti pitäisi myös olla suhteessa helpompaa. Tällä hetkellä kaikki kunnalliset paikat menevät valtakunnallisen Jobiili- järjestelmän kautta ja kyseinen järjestelmä on ihan järkky! Lisäksi korona on tehnyt osansa paikkojen saatavuuteen ja meidän kohdalla se on kurjaa, sillä jos ei saa paikkoja, valmistuminen viivästyy. Sanoisin siis, että määrä on tällä hetkellä ihan kohtuullinen!

Kuinka helposti olen saanut harkkapaikkoja?

Mulla on käynyt hyvä ”tuuri” ja olen aina saanut itseäni kiinnostavan paikan, osan Jobiili- järjestelmästä ja osan omatoimisesti. Tiedostan kuitenkin, että kaikilla näin ei ole ollut! Niin kuin yllä mainitsin, paikat ovat olleet kiven alla nyt koronan vuoksi ja moni on kamppaillut paikan saamiseksi.

Minkä tyylisiä harjoittelut ovat?

Täysin paikka kohtaista! Jokaisella FT kentällä on erilaisia ominaispiirteitä. Sairaalamaailmassa pitää fysioterapian ohella ottaa huomioon myös kuntoutujien monet sairaudet, lääkitykset, mahdolliset toimenpiteet ja muut asiat. Muita asioita voi olla vaikka happilaitteessa oleminen, letkut, telemetriat, tippa ym. Sairaalamaailmassa toiminta on usein moniammatillista. Poliklinikka työ on taas usein nopeatempoista ja yksin toimimista. Vastaanottotyössä tulee vastaan eri vaivoja ja erilaista potilaskuntaa aina alaraajan ongelmista yläraajan ongelmiin, huimaukseen, murtumiin, päänsärkyihin ja vaikka ja mitä. Poliklinikka asiakaskunta on usein subakuuteista tai kroonisista ongelmista kärsiviä potilaita, kun taas päivystyksessä näkee akuutteja vaivoja. Osastoilla on eri meininki, kun taas syömishäiriökeskuksessa, senioritalossa, neurologisessa kuntoutuksessa tai lastensairaalassa tai säätiöissä. Harjoittelun sisältö riippuu siitä mihin haet, mutta kannattaa kokea FT kenttää monipuolisesti!

Missä kaikissa harjoitteluissa olet ollut? Kiinnostaako aikuiset vai lapset?

Ensimmäinen harjoittelu oli Malmin avofysioterapiassa (poliklinikka). Toinen oli Espoonlahden avofysioterapia (poliklinikka). Kolmas oli Espoon sairaalan päivystysosasto. Neljäs oli Meilahden neurologinen akuutti osasto ja viides, viimeinen tulee olemaan Töölön ortopedis- traumatologinen osasto. Ehdottomasti kiinnostaa ennemmin aikuiset ja ikääntyneet kuin lapset!

Onko joku harkka jäänyt erityisesti mieleen?

Kaikki harjoittelut on jäänyt joltain osin mieleen. Osassa on jäänyt mieleen tietyt ihmiskohtaamiset, omat onnistumiset ja epäonnistumiset sekä oivallukset. Toisesta harjoittelusta muistan erityisesti ihka ensimmäisen oman potilasvastaanoton, se jos joku oli kuumottavaa, mutta harjoittelupaikalta mahtava luottamuksen osoitus. Kolmannesta harjoittelusta jäi mieleen se, kuinka harjoittelun päätteeksi minulle tarjottiin työpaikkaa. Nyt viimeisin, neljäs harjoittelu vei minua ehkä fysioterapeuttina eniten eteenpäin, sillä tein paljon oivalluksia siitä, minkälainen haluan fysioterapeuttina olla, minkälainen työ tulevaisuudessa sopii minulle ja mikä taas on ehkä vähemmän sopivaa.

Kuinka paljon käytännön harjoittelua koulussa harkkojen lisäksi?

Liian vähän! Sitä on, mutta saisi olla paljon enemmän. Varmasti riippuu myös oppijasta ja siitä miten oppii parhaiten. Itse opin käytännössä, mutta siitäkin huolimatta ala on kuitenkin käytännön läheinen ja siihen suhteutettuna sitä pitäisi olla paljon enemmän. Annoin tästä myös palautetta suoraa opettajille!

Toki korona on väkisinkin leikannut käytäntöä jonkin verran pois. Koronan lisäksi kampuksemme vaihtui Pitäjänmäestä Myllypuroon ja muuttosäätö tuntui myös vaikuttavan opintoihin, myönnettiin sitä tai ei. Senkin lisäksi opetussuunnitelma vaihtui kesken opintojamme ja sen myötä myös tiettyjä asioita jätettiin pois, joita aikaisempina vuosina oli käytännössä ollut. Harmi muttei sille mitään voi!

Miten hyvin koet opintojen valmistavan työelämään?

Vaikka tuntuu etten osaa mistään mitään, kyllä sitä aina jotain osaa. Opinnot valmistavat sen mitä pystyy ja loput opetellaan kentällä. Vaikka haluisi olla jo hyvä työelämään siirtyessä, myös FT osa-alueet ovat niin laajoja, että on mahdotonta tietää kaikesta kaikkea. Myös suuntautuminen vaikuttaa osaamisen syventymiseen ja siihen auttaa vaan työkokemus, oma aktiivisuus ja jatkuva itsensä kouluttaminen alalla.

Kuinka hyvin koulutus on vastannut odotuksia? Olen kuullut paljon kritisointia FT koulutuksen tasosta. Miten mä koen asian?

Rehellisesti odotin enemmän! Mielestäni resursseja käytettiin osittain vähemmän merkityksettömiin asioihin. Jos siis itse olisin päätäntävallassa, jaottelisin (vaikkakin niitä vähäisiä) resursseja eri tavalla. Toki osaltaan koulutus on vastannut odotuksia, mutta isolta osalta myös ei. Johtuuko sitten korkeista odotuksistani vai ei, tiedä sitä!

Kuinka vaativat opinnot ovat?

Mulle varmaan vaativin osuus oli esivalintakokeen ensimmäisestä osiosta läpipääsy, haha! Mä uskon myös siihen, että oma kiinnostus ja aktivisuus vaikuttaa siihen onko jonkin opettelu vaativaa vai ei, koska kiinnostus ruokkii motivaatiota opiskella. Mulle vaativinta opintojen aikana on ollut omien töiden yhteensovittaminen opintoihin. Aikatauluhaasteet on luonut mulle vaativuuden, ei niinkään itse opintojen sisältö! 

Täysipäiväisten opintojen yhdistäminen työelämän ja yrittäjyyden kanssa?

Juu helppoa ei ole aina ollut, mutta se on valinta kysymys. Välillä on luettu tenttiin öisin ja joskus tehty kokeet lukematta niihin. On sitä monet turhautumisen ja stressin itkutkin näiden vuosien aikana väännetty. Mulla oli aika tuore yritys ja juuri kovalla työllä saatu asiakaskunta, joten päätin jatkaa töitä opintojen ohella. Tiettyinä aikoina yhteensovittaminen sujui erittäin hyvin. Ajoittain ja valitettavan suurelta osalta ei taas tarvinnut miettiä mitä tekisi tai näkisikö yhtään ketään, muuta kuin asiakkaita tai oppikirjoja. Koko ajan olen tiedostanut hullunmyllyn kestävän ”vain” sen 3-3,5v ja se on auttanut tsemppaamaan. Toisaalta myös nautin mun työstä, joten aina kaikki ajanjaksot ei ole tuntunut niin kuormittavilta työnteosta huolimatta.

Ei siis mahdotonta, mutta ei myöskään helpoin tie!

Mikä opinnoissa on ollut parasta?

Oma kehitys ja kiinnostuksen syventyminen alaa kohtaan. Tottakai myös ystävät, joita opintojen myötä on tullut.

Mikä on ollut haastavinta/ärsyttävintä opinnoissa?

Haastavinta opintojen ja työn yhteensovittaminen ja ärsyttävintä (mun mielestä) turhat kurssit, jotka ei suoranaisesti liity FT alaan. Esimerkkinä viestintä ja tietotekniikka, ruotsi ja englanti, innovaatio projektit, yrittäjyyskurssi ym. Toinen ärsyttävä asia on se, että opetustavat on osalla opettajista hyvin yksipuolisia ja se ei tue oppimista kuin tietyn tyyppiselle opiskelijalle.

Kenelle suosittelet työtä?

Henkilöille, jotka ovat kiinnostuneet kuntoutuksesta ja terveyden- sekä hyvinvoinnin edistämistyöstä ja/tai sen kehittämisestä tai alan tutkimisesta. Ihmisläheisyys ja vuorovaikutustaidot on ammatissa etu.

Miten toivoisin työllistyvän jatkossa/valmistumisen jälkeen? Jatkatko FT yrittäjänä?

Toivon saavani osa-aikaisen paikan, joko yksityiseltä tai kunnalliselta puolelta. Täydellistä olisi, jos pystyisin tehdä 2 päivää fysioterapeutin työtä ja 2-3 päivää valmennusta ja muita sisällöntuottamisen hommiani. Haluaisin alkuun ensimmäiset vuodet rutinoittaa opitut asiat ja mahdollisesti tulevaisuudessa toimia alalla yrittäjänä. Koen että julkisella tai yksityisellä puolella asiakaskunta on monipuolisempaa ja näin myös oppisin alkuun enemmän kuin yrittäjänä. Todellisuudessa osa-aikaista työtä alalta on vaikea saada, joten katsotaan missä ja missä muodossa tulen alalla työskentelemään. Olen huomannut, että nopeatempoinen työ sopii minulle, joten ehkä poliklinikka työ olisi alkuun se mun juttu!

Onko mulla joku tietty FT suuntaus, joka kiinnostaa tai jossa haluat työskennellä?

Olen edelleen ärsyttävän avoin kaikelle (paitsi lapsille) ja edelleen etsin sitä omaa syventymisen ja kiinnostuksen osa-aluetta. Valmentajana työskentelen pääsääntöisesti TULES asiakkaiden kanssa, joten se ehkä se eniten kiinnostaa. Kipu ja krooninen kipu kiinnostaa kaikessa haastavuudessaan. Suoravastaanottoa olisi myös kiva päästä joskus tekemään. Myös akuutin vaiheen kuntoutus kiinnostaa. Katsotaan mihin elämä vie!

Millon valmistun?

Valmistun heti kun saan opinnäytetyön ja viimeisen työharjoittelun tehtyä. Opinnäytetyön tekeminen on musta itsestä kiinni ja viimeinen harjoittelu taas päättyy syyskuussa. Toivottavasti valmistun siis syyskuun loppuun mennessä!

Siinä kysymyksiä ja vastauksia fysioterapia opintoihini liittyen. Kiva jos jaksoit lukea tänne saakka ja toivottavasti saitte vastaukset kaikkiin kysymyksiin! 🙂

-Kiira

Lisää opinnoista höpöttelen seuraavilla videoilla:

Uskomatonta mutta totta…

Hyvää uutta vuotta sinne ruudun toiselle puolelle. Suurin osa on varmasti jo aloitellut töitä lomien jälkeen, niin myös meikäläinen. Lomakuulumisia löytyy Myday -videon muodossa youtubesta. Sen lisäksi oli pakko tulla jakamaan teille muutama asia aivan käsittämättömistä sattumista, joita mulle on viime aikoina tapahtunut. Ensimmäisten kahden tapahtuman jälkeen ajattelin, ettei voi olla mahdollista, mutta tuntuu että kyseisiä tapahtua vaan tulee toisensa perään. Uskomatonta mutta totta. Kannattaa siis varoa mitä suustaan päästää!

Jouluaaton episodi

Koronan vuoksi jouluaattomme oli hyvinkin poikkeuksellinen, sillä perhe & sukulaisjoulun sijaan vietimme joulua siskoni perheen kanssa pienellä porukalla.  Vaikka joulu on yksi lempi ajankohtani, joulu saattaa ajoittain tuottaa kiirettä ja/tai stressiä. Siskoni mies haki meidät autolla, sillä olin tehnyt jouluruokia, joita en olisi julkisilla saanut kuljetettua. Koska meillä tuli kuin tulikin pieni kiire lähteä kotoa, laitoin ruuat lasisiin, kannellisiin säilytysrasioihin ja rasiat isoon paperikassiin, joka ensimmäisenä tarttui käsiini. Astuimme autoon ja matkasimme siskolleni.

Vitsailin autossa, ettei tänä jouluna ole mikään vielä ennättänyt ärsyttämään. Vaan ei olisi kannattanut! Noustessamme autosta ulos sanoin miehille, että kantakaa ruokakassi pohjasta kiinni pitäen, ettei kassin kahvat hajoa. No eivät kantaneet. Mitä tapahtuu? No tietenkin kassin kahvat hajosivat ja lasiset säilytysrasiat ruokineen pamahtaa paskaksi asfaltille. Ei siinä auttanut ruokia pelastella, kun ne olivat jo täynnä säilytysrasioiden lasinsiruna. Kiva että valvoin koko edellisen yön tehden itse laatikoita, kaloja ja jälkiruokia, koska loppupeleissä joulu pöydän kruunasi valmislaatikot! Tosi kiva.

Uuden vuoden episodi

Ensimmäisestä ruokaepisodista päästiin yli, kunnes tulee uusivuosi. Edelleen samaisen poikkeustilan vuoksi vietimme uutta vuotta avopuolisoni kanssa kahdestaan hotellissa rentoutuen. Tilasimme ruokaa ja löhöilimme pehmeissä hotelli lakanoissa. Olin pitkään himoinnut Liemen tacoja, jotka olin muutama viikko takaperin löytänyt. Jos ette ole muuten kyseisiä tacoja maistaneet, niin maistakaa. Liemen tacot on överi hyviä. Vaikka ne on hyviä, ei niitä ihan viikoittain viitsi tilailla, sillä ovat ne kuitenkin suhteellisen kalliita arkiruuaksi. Koska oli uusi vuosi ja spesiaali päivä, päätimme tilata kauan odottamaamme herkku ruokaa.

Vihdoin ruuan saavuttua nappasin tacon käteeni ja olin nostamassa tacoa suulleni. Samaan aikaan avopuolisoni vieressä laittaa verhoja kiinni ja käännyttyään minuun päin, hän tökkää hieman kädellään osuen minuun. Samalla sekunnilla juurihaukkaamanin taco lentää suoraan, minnekäs muualle, kun lattialle. En tiedä mikä siinä on, mutta sanotaan nyt niin että turhan usein on lähiaikoina ruokia noukittu maasta.

Pissatulehdus

Eräänä toisena päivänä kaveri valitteli akuuttia virtsatieinfektiota. Kaikki sen kokeneet tietävät kuinka epämiellyttävästä vaivasta on kysymys. Itse kehuskelin, ettei onnekseni kyseistä vaivaa ole ollut pitkään aikaan, siis monen moneen vuoteen, ellei sitten viimeksi teininä. Voittekin varmaan jo arvata mitä tapahtuu. Seuraavana aamuna herään lieviin virtatieinfektion oireisiin. Uskomatonta mutta totta. Tämä on hyvin kummallista, sillä mikään ei ole muuttunut ja olen ollut saman kumppaninkin kanssa jo vuosia. Noh, eikai siinä sitten. Ei olisi pitänyt kehuskella, koska selkeästi karma kostaa.

Lumisade

Tässä kohti aloin jo varomaan sanomisiani, sillä tuntu ettei sattumilla ole mitään rajaa. Olimme kuitenkin lomalla eräänä päivänä poikaystäväni kanssa läheisellä salilla treenaamassa. Salilla sattui olemaan tuttu juoksuvalmentaja, jonka kanssa olemme suunnitelleet harjoitus ohjelmaa tulevaa maratoniani ajatellen. Hän kysyi sopivaa ohjelman aloitusajankohtaa. Siihen tokaisin vaan, että aloitus sopii milloin tahansa, sillä tiet ovat kuivat, lenkkeily onnistuu ulkona, enkä usko, että luntakaan enää sataa. Samaisena iltana alkaa lumisade ja niin kuin huomaatte, lunta on ollut maassa jo useita päiviä.

Viisaudenhammas ja polvi

Kaiken lisäksi olen poistattanut kaikki neljä viisaudenhammastani kolmessa eri osassa. Kehuskelin kavereille, että vasta nyt viimeisin poisto meni mielestäni nappiin ja siitä jäi hyvä fiilis. Kuitenkin hetki tämän sanomisen jälkeen, ikeneni turposi hampaan poiston kohdalta. Ikävä turvonnut patti ikenissä ärsyttää syömistä ja hampaidenpesua. Nyt se on onnekseni jo lähtenyt laskuun, mutta kyllä siinä vähän jännitettiin vakavia ientulehduksia sun muita horror mahdollisuuksia. Lääkärit kun ovat varoitelleet mahdollisista leukaluun kuolioista aina poskiluun murtumaan ym.

Olemme myös avopuolisoni kanssa puhuneet hänen paini urastaan. Hän on valitellut koronan aiheuttamia muutoksia ja sitä kun kaikki kisat on ollut peruttu nyt yli vuoden ajan. Koitin kannustaa häntä ja sanoin että ainakin harjoittelu nyt onnistuu ja pahemminkin voisi olla, esimerkiksi joku loukkaantuminen. Ei olisi pitänyt tätäkään viatonta tsemppiä sanoa, sillä eilen hän soitti harjoitusleiriltä kuortaneelta, että polvi meni harjoitus matsissa paskaksi. Ei voi olla todellista… Tänään hän sitten tulee kotiin ja huomenna kuvauttamaan polvi. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, tämä on jo niin käsittämättömän uskomatonta ja jopa pelottavaa.

Olen monesti sanonut äänen tulvivista rahasalkuista ja lottovoitoista, mutta kumma kun niitä ei ole vielä näkynyt. Kannattaa kuitenkin varoa mitä sanoo, sillä näköjään nyt on joku kausi, kun kaikki sanomani tapahtuu, harmi vaan että toistaiseksi vain pahassa, eikä hyvässä.

Uskomatonta mutta totta!

-Kiira

Kuvat: @Lilinissila

Kun mitta alkaa täyttymään

Haluaisin sanoa, että ihanaa perjantaita ja viikonlopun alkua. Rehellisesti sanoen oma viikonloppuni alkoi ei-niin-ihanasti. Olin aamusta valmentamassa, josta suuntasin jälleen hammaslääkäriin. Mikäli et ole vielä lukenut kirjoitusta OPERAATIO SUU niin käy lukemassa, niin tiedät paremmin mistä puhun. Hammaslääkäri ei mennyt ihan toivotulla tavalla. Luulin kerran olevan toiseksi viimeinen ja olin henkisesti skarpannut, että maali näkyvissä, vaan turha toivo. Olen tänään ennättänyt jo parit itkutkin tuhertaa harmituksesta, ärsytyksestä ja vitutuksesta. Vaikka kuinka itse pyrkii tekemään kaiken hyvin, tuntuu ettei mikään riitä.

Operaatio suu vol.2

Operaatio suu siis tuottaa edelleen harmia ja jälleen sain kuulla uusista rei’istä hampaissani. Sen sijaan että tänään oltaisi aloitettu purentakiskojen valut, paikattiinkin reikiä. Joka kerta olen skarpannut hammaslääkäripenkissä maatessani, ilman puudutuksia, poran aiheuttamat hermo vihlaisut kehossani läpi kulkien, että nyt on vika kerta. On niin turhauttavaa ladata itsensä henkisesti kerta toisensa jälkeen kestämään kaikki tuo sama uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, kerta toisensa jälkeen. Ei pelkästään se fyysinen kipu ja hammaslääkärikäyntien ahdistus, vaan se psyykkinen stressi siitä, mikä tämän kaiken aiheuttaa!

Mikä tämän kaiken aiheuttaa?

Väitän että elämäntapani on hyvät, eikä sen puolesta pitäisi olla ongelmia. En käytä juuri mitään lisäravinteita, ainakaan niin säännöllisesti, että se ongelmia aiheuttaisi. Käytän fluorillista hammaslääkärien suosittelemaa hammastahnaa. En juo usein alkoholia, limuja, energiajuomia tai muutoin syö sokeria usein. Pesen hampaat 2x päivässä ja käytän sekä hammaslankaa sekä hammastikkuja. Voisiko joku siis kertoa, että mitä tässä oikein tapahtuu ja miten tämä homma on räjähtänyt käsiin vasta nyt, sillä minulla ei tätä ennen ole ollut yhen yhtä reikää ja hammaslääkärin mukaan kiilteenikin on erittäin hyvä ja paksu? Koen väkisinkin huonommuutta rei’istä. Ällöttää ja surettaa. Mitä enemmän voin vielä tehdä?

Ei siinä vielä kaikki. Bonuksena sain kuulla, ettei purentakiskoja voidakaan tehdä, ennen kuin viimeinen viisaudenhammas on poistettu. Niin, multa on siis poistettu leikkaamalla 3, koska jostain syystä niitä ei saanut vain repimällä irti. Silloinen hammaskirurgi päätti, että jätetään tuo yksi nyt kuitenkin sinne vielä. Kiitti vaan sikana, nyt se sitten kostautuu ja joudun jälleen kokemaan samat kamalat puudutuspiikit ja operaatiot, sen sijaan että ne olisi tehty kerralla. Mulla on niistä kammo siksi, että viimeksi viisureiden leikkaus meni päin pyllyä, sain melkein paniikkikohtauksen, tikit ei sulanut ja en saanut viikkoon suuta kunnolla auki, koska tikit olivat niin syvällä poskilihaksessani. Jouduin siis varaamaan ajan tikkien poistoon. Siitä kertoessani hammaskirurgille hän tokaisi, ettei ollut hänen syynsä. Jep jep, minähän ne tikit itse ompelin suuhuni!

Voitte vaan siis kuvitella, etten hypi riemusta siitä, että edessä on jälleen vähintään 3x hammaslääkärikäyntiä. Eniten kuitenkin harmittaa se, ettei kukaan oikein tiedä mikä reikien aiheuttaja on. Koska mikään ei ole parempi stressin ja ahdistuksen purku kuin liikunta, suuntasin suoraan hammaslääkäristä salille, heh! Olin päättänyt tehdä kunnon jalkatreenin, koska se on intensiivisyydeltään juuri riittävän kamala poistamaan tai ainakin lieventämään ärsytystäni.

Liikunta parasta stressin purkua

Jalkatreeni starttasi kuitenkin hyvin ja olin yllättynyt kuinka hyvältä tuntui niinkin pitkän tauon jälkeen, kunnes pääsin maastavetoon. Tietenkin olin unohtanut vetoremmit toisen repun sisälle. Eihän se nyt isojuttu ollut, mutta saatatte tietää sen fiiliksen, kun kaikki ärsyttää ja pienetkin asiat kasvattavat otsalla olevaa tattia vieläkin enemmän. Kuitenkin tuttuni oli juuri salilla valmentamassa ja lainasi omia vetoremmejä treenini ajaksi. Tiettekö, musta se oli niin kivasti tehty, että mieli parani ihan vain tästä jo huomattavasti. Kiitos siis Sonja lainasta, et arvaakkaan kuinka piristit pienellä jutulla mun päivää!

Nyt yritän päästä tästä suu kriisistä yli ja tehdä vielä pari tuntia töitä ja sitten viikonlopun viettoon. Vaikka viikonloppu alkoi aika kurjasti, piristystä tuo myös se, että poikaystävä on takaisin kotona melkein kahden viikon leirillä olon jälkeen. Ehkä huomenna jo pirteemmällä meiningillä!

-kiira

Kuvat: Lilinissila

Terve vai sairas?

Olenko terve vai olenko sairas? Tämä kysymys herää mieleen aina säännöllisen epäsäännöllisesti. Erityisesti mietin asiaa silloin kun olen varaamassa aikaa erilaisiin julkisiin palveluihin, jossa kysytään terveystietoja. Viimeksi asia nousi mieleen eilen hammaslääkäriin soittaessani.

”Oletko terve?”

Kyllä!

”Onko sinulla pitkäaikaissairauksia?”

Kyllä!

”onko sinulla säännöllinen lääkitys?”

Kyllä!

”Eli et ole perusterve!”

Kyllä olen!

Tämä on tyypillinen keskustelu, johon olen tottunut. Koen olevani täysin terve ja omaavani vielä poikkeuksellisen hyvän vastustuskyvyn. Kop kop kop en sairasta juuri koskaan, mutta koska minulla on pitkäaikaissairaus, olen aina tuomittu sairaan leimaan otsassani.

Pitkäaikaissairaudesta ja säännöllisestä lääkityksestä huolimatta väitän, että olen paljon terveempi kuin joku, jolla ei ole pitkäaikaissairautta ja on statukseltaan terve. Olen vahva, vartaloni on toimintakykyinen, olen energinen ja voin arjessa hyvin. Pystyn suoriutumaan elämästäni ongelmitta ja vielä vähän paremminkin. Nukun öisin, syön terveellistä ruokaa säännöllisesti, käyn koulua ja toimin yrittäjänä. Kaikki on siis paremmin kuin hyvin!

On paljon terveitä, jotka sairastavat jatkuvasti. Sitten on meitä ”sairaita”, jotka eivät sairasta. Silti olemme yhteiskunnan mukaan tuomittuja sairaiksi!

Kaikki sympatia terveille pitkäaikaissairaille, jotka joutuvat kokemaan aina ristiriitaa omasta terveydentilasta ja statuksestaan. En tiedä teistä muista, mutta itse koen aina ärsytystä ja huonommuutta siitä, että otsassani on sairaan leima omasta päinvastaisesta kokemuksestani huolimatta. Ikään kuin subjektiivista kokemustani ei haluta huomioida tai sillä ei ole merkitystä. Ymmärrän kyllä, että tietyt lääkkeet tulee huomioida tietyissä toimenpiteissä ja sitä tulee kysyä. Kohdallani biologinen lääke vaikuttaa aina siten, että erilaisia toimenpiteitä tehdessä joudun ottamaan suoja-antibiootin käyttämäni lääkkeen vuoksi, joka vaikuttaa vastustuskykyyn alentavasti. Siitä huolimatta on turhauttavaa joka kerta muistaa olevansa yhteiskunnan silmissä sairas vaikkakin täysin terve.

On riittävän ärsyttävää ja masentavaa joutua ottamaan säännöllinen lääke ja piikittää itseään neulalla. Kahden viikon välein muista kyllä, etten ole täysin terve. Uskokaa pois! Se kuitenkin riittää minulle. Mahassa olevien neulanjälkien lisäksi en kaipaa muita muistutuksia muilta tahoilta. En kaipaa sairaan leimaa otsaani. Sairastan, mutta en ole sairas. Olen terve, vaikka minulla on säännöllinen lääkitys.

Määritteleekö säännöllinen lääkitys terveydentilan? Määritteleekö tietty diagnoosi terveydentilan? Mikäli näin on niin eikö kehitysvammainen voi olla terve? Onko astmaatikko sairas? Enkö minä voi olla ikinä terve? Missä menee terveen ja sairaan raja? Mitä minä olen, kun sairastan? Extra sairas? Entä kun tervehdyn, olenko silloinkin sairas? Tämän logiikan mukaan olisin siis sairas terveydentilaa katsomatta! Jotenkin se ei mene mielestäni yksi yhteen.

Näen että pitkäaikaissairas voi olla hyvinkin terve, esimerkiksi sairauden remissiovaiheissa, jossa lääkitys on vain toissijainen varatoimenpide. Näen ettemme tarvitse leimautumista jo sen lisäksi mikä meitä säännöllisesti muistuttaa sairaudesta. usein joutuu kokemaan erilaisuutta haluamattaan. Erilaisuutta ei tarvitse erikseen korostaa.

En pidä mustavalkoisesta joko-tai ajattelutavasta. Toisaalta ymmärrän, että kategorisoimista tarvitaan, sillä ilman sitä mikään ei olisi mitään. Siitä huolimatta voi olla asiallinen ja leimaamatta turhaan. Voi ainakin ottaa subjektiivisen kokemuksen huomioon ja näin kunnioittaa yksilöä ilman sen erityisyyden korostamista. Tapa tuoda asioita ilmi on se joka ratkaisee. Jos ei ole kokenut samaa, ei ehkä ymmärrä mistä puhun. Toivottavasti kuitenkin tämä herättää vähän ajattelemaan automaattista kategorisoimista ja mustavalkoisuutta.

Yllättävän paljon ulkopuoliset tahot korostavat erilaisuutta pyytämättä. Se lannistaa. Toisaalta olen siihen tottunut, mutta toisaalta miksi sitä pitäisi kokea ylipäätään? Itse koen olevani täysin terve, mutta jonkun toisen silmissä taas en. Kaikki on niin subjektiivista. On ikävä olla itsestä terve, mutta samaan aikaan muiden silmissä sairas.

Voin vain kuvitella miltä eri vähemmistöihin kuuluvista henkilöistä tuntuu, jossa yhteiskunta syrjii totutusta normista poikkeavia henkilöitä. Esimerkiksi näkövammaiset. Ei ravintoloissa ole näkövammaisille tarkoitettuja ruokalistoja. Jokainen kerta kun joutuu pyytää toiselta apua, joutuu väkisinkin kokemaan eritystarpeita ja erityisyyttä. Voin vain kuvitella kuinka seksuaalivähemmistöön kuuluva henkilö toivoo, että hänet nähtäisiin tasavertaisena ihmisenä ei vähemmistön jäsenenä.

Terveysaiheeseen palatakseni, Suomessa suurimmalla osalla 40-50 vuotiaista on pientä vaivaa tai säännöllistä lääkitystä. Tämän perusteella yli puolet suomalaisista olisi sairaita, jos lääkitys tai pitkäaikaissairaus määrittäisi terveydentilan. Ymmärrän että tauti on tauti ja sairaus on sairaus. Silti enemmän pitäisi oppia tarkastelemaan terveydentilaa kokonaisvaltaisesti, juurikin toimintakyvyn ja elämänlaadun kannalta, miten kukin kokee elämänsä. Eikö se olisi enemmän kuin hyvä?

Huomaan ihmisten suhtautumisen muuttuvan jonkin verran, kun he tietävät selkärankareuma diagnoosistani. Joskus tuntuu myös siltä että yhteiskunta luo minusta sairaan. Erityisyyden korostaminen korostaa väkisin myös erityisyyden tunnetta. Esimerkiksi jos yhteiskunta leimaa minut sairaaksi niin kai minun sitten täytyy olla sairas. Se luo hämmennystä. Mikä minä siis oikein olen, terve vai sairas? Mitä se taas tekee itsetunnolle ja miten se taas vaikuttaa kokonaisvaltaiseen elämään ja koettuun onnellisuuteen? Entä pystyvyyteen?

Paikoissa, joissa minua ei pidetä sairaana tai erityisyyttä korosteta, tunnen olevani diagnoosista huolimatta täysin terve. Onneksi arkeni on pääsääntöisesti sellaista. Välillä jopa unohdan ottaa lääkkeen, sillä koen olevani niin terve. Kaikilla näin ei ole. En puhu juuri sairaudestani, koska en halua korostaa sitä. Minä ja sairaus kuljemme yhdessä, mutta se ei määrittele minua. Toisaalta haluaisin puhua siitä enemmän, koska vertaistuki on korvaamatonta. Itse en sairauden alkuvaiheessa saanut vertaistukea, jota näin jälkeenpäin olisin ehkä kaivannut. Silti enemmin vaikenen kuin jaan asioita.

Joskus myös diagnosointi sairastuttaa. Fysioterapia harjoitteluissani olen törmännyt paljon ihmisiin, joilla on diagnosoitu jokin tietty asia, kuten välilevynpullistuma. Vaikka henkilö tulee täysin tästä riippumattomasta asiasta vastaanotolle, tieto välilevynpullistumasta vaikuttaa toimintakykyyn sitä heikentävästi. Ei uskalleta liikkua, ihan vain siksi että se on tiedossa. Ennaltaehkäistään pelon vuoksi jotain, mitä todellisuudessa vain sairastuttaa enemmän. Siksi enemmän tietoa ei välttämättä ole enemmän hyötyä, jos tästä aspektista katsotaan.

Vaikka itselläni tällaisia asioita herää mieleen vain satunnaisesti, jollekin se on valitettavasti arkipäivää. Näiden äärelle on itse kunkin hyvä välillä pysähtyä miettimään.

Kuvat: @laurakiuruphotography

-Kiira

Näistä asioista huomaa kun poikaystävä on poissa!

Sunnuntai on yksi mun viikon lemppari päivistä. Sunnuntai on sellainen että pyrin pyhittämään sen aina itselleni ja olemiselle arjen kiireiden vastapainoksi. Laitan yleensä kasvonaamion, juon vähintään kaksi kuppia kahvia rauhassa ja köllötän sohvalla katsoen jotain sarjaa. Tänäänkin olen ennättänyt katsoa jo kaksi jaksoa lukkojen takana espanjalaista vankilasarjaa. Sunnuntaisin käydään yleensä aina myös poikaystävän kanssa kävelyllä. Hän ei kuitenkaan nyt ole vielä kotona, joten ehkä ensi viikolla sitten yhdessä.

Poikaystäväni on ollut viikon pohjanmaalla leirillä ja siitä sainkin idean kirjoittaa sunnuntain kevyen hömppä postauksen ja jakaa yksinolon huomioita.

NÄISTÄ ASIOISTA HUOMAA KUN POIKAYSTÄVÄ EI OLE KOTONA:

Tavarat löytyvät oikeasti sieltä mistä ne kuuluvat! Musta on aivan käsittämätöntä että me ollaan asuttu saman katon alla ainakin jo 3 vuotta, mutta siitä huolimatta hän ei tiedä kaikkien tavaroiden ja juttujen sijaintia. Se tarkoittaa sitä että maljakko voi löytyä kattilakaapista tai poikaystävän sukkia mun laatikosta koska ”ne näytti niin pieniltä”. Kun itse siivoo ja järjestää niin ainakin tietää löytävänsä tavarat oikeista paikoista.

Vaatteita ei ole ympäri kämppää. En tiedä mikä siinä on ettei vaatteetkaan usein löydä omille paikoille vaan niitä voi olla tuolin selkänojalla, sängyn vieressä, parvekkeella ja ties missä. Sama on repuissa. On todennäköisempää että olohuoneessa on 3 reppua samaan aikaan kuin yksi. On pikkureppua, isoa reppua, painikama reppua ja ties mitä kassukkaa. Sen verran sanottakoon että tässä asiassa en itsekään ole sen parempi, koska mulla on myös koulureppua, valmennusreppua, kaupunkireppua ja kaupunkikassia. Taidetaan siis olla aikamoisia reppu/kassi ihmisiä! 😀

Vaatteista puheenollen, siitä tietää ettei poikaystävä ole kotona kun kylpyhuone ei haise ammoniakille. Kaikki hikisten lajien urheilijoiden puolisot voi varmaan samaistua että treenikamojen hiki, siinä on sitä jotain. Se ei edes muistuta hien hajua vaan jotain täysin nextillä levelillä olevaa pistävää, oksettavaa ja melkein tajunnan lamaannuttavaa hajua. Tätä hajua ei mitkään kuvailut pysty kertomaan. Olenkin sanonut että treenikamat on pestävä heti tai sitten laitettava suljettuun muovipussiin jos halutaan pysyä kotona hengissä.

Ruokaa ei ole. Ne jotka ovat seuranneet mua instagramissa storyn puolella, on todistanut mun eineskeittojen juhlaviikkoa. Vaikka teen paljon ruokaa, niin tekee myös poikaystävä. Kun toinen on poissa niin huomaan kyllä kuinka arki on haastavampaa. Poikaystävä tekee yleensä ruuan aamupäivällä omien aamutreenien jälkeen, jotta saan heti ruokaa kun tulen koulusta ennen omia iltavalmennuksia. Kun mä pääsen iltavalmennuksista, teen ruokaa jotta poikaystävä saa safkaa heti omien iltatreenien jälkeen. Tää toimii tosi hyvin aina jos molemmat on kotona. Kun ei ole niin Kiira syö eineskeittoja! Ei vaan. 😀

Yleisesti koti pysyy siistimpänä, mutta toisaalta roskat ei kulkeudu roskiin. Jostain syystä roskien vienti on mulle ylitsepääsemättömän vaikeaa ja yksin ollessa vitkuttelen sitä viimeiseen asti. Jopa niin pitkälle että roskiksen ovi ei mene kiinni ja sieltä voi nähdä jo ruokien kompostoituvan!

Kotona on hiljaista. Toisaalta ihanaa mutta toisaalta ei. Saan paremmin keskityttyä koulu- ja työhommiin kun toinen ei ole höpöttämässä ja kaipaamassa huomiota jatkuvasti. Oon super tehokas aina kun olen yksin. Toisaalta sitä jatkuvaa ja joskus myös vähän häiritsevää höpötystä kaipaa kun sitä ei ole. Nytkin kirjoitan hiiren hiljaisuudessa ja mietin mitä se toinen nyt höpöttelisi.

Pyykit on pesemättä. Meillä poikaystävä on aktiivisempi pyykkaamaan. Se johtuu varmasti osittain siitä että emme pyörtyisi ammoniakin hajuun, toisaalta myös siksi että hän on hitusen enemmän kotona kuin minä. Havahduin tällä viikolla siihen että viimeisiä alushousuja viedään ja mikäli en halua mennä seuraavana päivänä kouluun kommandona on pyykkiä pestävä!

Rahaa menee vähemmän. Me kumpikaan ei olla kauhean tarkka siitä miten ruokaostokset jaetaan taloudellisesti. Kummatkin ostaa silloin kun jotain puuttuu ja tarvitsee. Minä pärjään päivän eneiskeitolla ja kananmunilla, urheilijana poikaystäväni taas ei. Yhdessä tulee siis ostettua enemmän, puhumattakaan siitä jos yhdessä herkutellaan. Yksinoloviikot on siis hyviä kevennysviikkoja itselleni ravinnon näkökulmasta! 😀

Ravinnosta puheenollen, yksin ollessa syön enemmän kasvisruokaa ja kalaa. Poikaystäväni ei kauheasti pidä kalasta, joten sitä tulee yhdessä harvemmin syötyä.

Nukun huonommin tai vähemmän yksinollessa. Poikaystävä on meistä se joka patistaa nukkumaan. Nyt kun tätä automaattista komentoa ei tule, niin saatan valvoa aivan liian myöhään töitä tehden. Saan enemmän aikaan kyllä, mutta toisaalta itseni kannalta se ei ole niin hyvä. Hän siis tasapainottaa työn ja elämän välillä.

Nukkumisesta puheenollen, kotona on kylmä kun poikaystävä ei ole paikalla. Oikeasti ero on kuin yö ja päivä! En ikinä nuku vaatteet päällä, mutta kun poikaystävä on poissa niin päältäni saattaa löytyä pitkähihainen ja villasukat. Huomaa siis kuinka toinen ihminen tuo lämpöä kotiin.

Sellaisia havaintoja yksinolosta. Voitko samaistua?

Kuvat: @lilinissila

-Kiira

Näin järjestät ikimuistoiset juhlat ilman stressiä!

(Postauksen kuvat otettu kännykkäkameralla)

Synttäreitäni vietettiin tasan viikko sitten ja niin ikimuistoiset juhlat olivatkin, että vielä viikko myöhemmin muistelen juhlia hymyissä suin. Jaan teille vinkkejä miten järjestää ikimuistoiset juhlat ilman stressiä. Halusin kerrankin viettää stressittömät juhlat, joihin ei tarvinnut valmistautua viikkoja etukäteen. Vaikka rakastan juhlien suunnittelua ja järjestämistä, halusin tällä kertaa päästä mahdollisimman helpolla. Illan keskiössä olikin siis valmiiksi tilatut tarjoilut, hyvästä juomasta, ruuasta ja ennen kaikkea toistemme seurasta nauttiminen. Toivottavasti saat 30v juhlistani ideoita ja vinkkiä omiin tuleviin juhliin!

Juhlien järjestämisen TO DO lista:
  1. Päivän päättäminen
    • Mitä aikaisemmin sen parempi!
  2. Paikan päättäminen
    • Koti, ulkona, vuokratilassa, muualla?
  3. Kutsut
    • Kirjeitse, sähköisesti, suullisesti?
    • Vastaus päivä riittävissä ajoin
  4. Teema
    • värin, ohjelman, tarjoilun tai pukeutumisen suhteen!
    • Koristelu
  5. Tarjoilu
    • Tilataanko, tehdäänkö itse, nyyttärit?
    • Astiat: vuokraus, itseltä vai kertakäyttöiset?
  6. Juomat
  7. Aikataulutus
    • Hoida hyvissä ajoin niin vältät stressin!
    • Kuka hoitaa mitäkin ja mikä tulee mistäkin?
  8. Apujoukot
    • Riittääkö resurssit vai tarvitseeko palkata ulkopuolista apua, esimerkiksi tarjoilu, kuvaus tai siivousapua?
  9. Ohjelma
    • Musiikki/soittolistat
    • Puhe
    • Ohjelmaa
  10. Organisointi
    • Aikataulutus ja asiat konkreettisesti ylös
    • Juhlapäivälle selkeä aikataulutus ja toimintaohjeet itselle ja apureille.
Suunnittelu

Tärkeintä on lyödä päivämäärä lukkoon hyvissä ajoin. Tällöin mahdollisimman moni pääsee juhliin, sillä tärkeintä juhlissa on ystävät ja seura! Mitä aikaisemmin päätät päivän sen paremmin ihmiset pystyvät varautumaan. Kun päivä on lyöty lukkoon, seuraavaksi tärkein asia on paikan päättäminen. Yleisesti vaihtoehtoina on joko oma koti, ulkona tai sitten vuokratila. Oman kodin ongelmana itselläni muodostui rajallinen tila. Toiseksi juhlien sotkut jää itselle siivottavaksi ja se saattaa latistaa seuraavan päivän fiilistä. Oma koti on varma, helppo ja hyvä valinta. Toisaalta omassa kotona pystyy aina järjestämään juhlat.

Ulkona saa järjestetty ihania puutarhajuhlia puistossa tai sisäpihoilla. Oma siskoni järjesti omat 30v juhlat asuntonsa sisäpihalla ja vietimme siellä huikeat juhlat auringon paahtaessa. Ongelmana muodostuu vian suomen vaihtelevat säät. Koska ilmaa ei pysty ennustamaan reagointiaika on lyhyt ja tällöin osa läheisistäsi ei välttämättä pääse mukaan. Kolmantena on vuokratila. Hyvänä puolena on se että saat varattua tyylisesi paikan ja suurin siivoaminen tapahtuu usein tilan puolesta. Mielestäni ulkopuolinen tila tuo aina hieman spesiaalimpaa fiilistä ja siksi itsekin päädyin tähän. Ei ainakaan tarvinnut stressata ilmoista ja sain kutsuttua kaikki läheisimmät ystävät, sillä tilan koko ei rajoittanut kutsumisia. Tilan miinuksena on usein kuitenkin korkeat vuokrat.

Teema

Kun päivämäärä ja paikka on valittu tullaan teemaan. Itse pidän teemoista aina siihen asti kun teema ei vaadi osallistujilta suuria erikoisjärjestelyitä tai hankintoja. Itselläni ei kuitenkaan erityistä teemaa ollut muuta kuin mahdollisimman ihanat, stressittömän helpot ja mun näköiset juhlat.

Tarjoilu

Teeman jälkeen tullaan tarjoiluun. Tehdäkkö ruoat itse vaiko tilata tarjoilut? Yleisesti aina teen tarjoilut itse. Tällä kertaa en halunnut käyttää päiviä leipomiseen, saati herätä juhla-aamuna aikaisin väsyneenä valmistelemaan. Päätin siis tilata pizzoja. Pizza on varma valinta ja toimii aina. En tiedä ketään ketä ei pizzasta välittäisi, joten se oli helppo ratkaisu. Sen lisäksi ne eivät kärsi jos eivät ole kokoajan kylmässä ja maistuvat hyvältä myös jäähdyttyään. Mun mielestä kasa pizzalaatikoita oli myös hauskan näköinen rento elementti, vai mitä ootte mieltä?

Pizzoja tilasin kahta eri laatua: Margherita sekä Salami. Tilaamani pizzat olivat Ravintola pontuksesta ja täytyy sanoa että herkullisen maun lisäksi arvostin sitä että laatikot olivat yksinkertaisia ja ihanan luonnollisia ilman räikeitä logoja ja värejä. Juurikin siis mun tyylisiä. Jos sä haluat tilata pizzoja ja arvostat myös luonnollist lookkia ja visuaalisuutta niin suosittelen Pontusta. Erittäin hyvä palvelu ja yhteydenpito pizzojen tilausten suhteen. Pizzojen lisäksi tarjoilin nachoja salsan sekä creme fraichen kera. Nachot kulhoon & dipit pöydälle ja se on siinä. Simppeliä!

*Pizzat saatu yhteistyössä Pontuksen kanssa 

Myös jälkiruuan suhteen pidättäydyttiin sormiruokailussa. Kakun sijaan tein herkku platterin, josta löytyi suklaakuorrutteisia- ja vanilja creme donitseja, pikkumunkkeja, suklaata sekä minikorvapuusteja ja lakuja. Aterimia ei lautasia lukuun ottamatta tarvinnut hankkia kun kaikki syötiin sormin. Donitsit tilasin paria päivää ennen Lidlistä ja munkit taas Citymarketin Fazerin pisteeltä ja noudin ne juhla-aamuna. Ihanan helppoa!

Juomat

Juomien suhteen mulla oli selkeät sävelet: Oman näköistä ja omia lempparijuomia! Alkuun kippisteltiin tietenkin vaaleanpunaisella rose prosecolla. Pizzan ja nachojen kylkeen sopi täydellisesti Ginger Joe, jolla kippisteltiin toistamiseen. En ole oikein koskaan ollut hyvä juomaan siidereitä, lonkeroita tai oluita, mutta jos haluan jotain muuta kuin viiniä fiilistelläkseni juhlaa, niin valintani on silloin aina Ginger Joe.

Seurustelujuomana meillä oli tietenkin viiniä. Nautin alkoholia harvoin, mutta kun nautin se on yleensä aina viiniä. Itse olen punaisen ystävä, mutta juhlissani tarjolla oli molempia. Seurustelujuomana oli Australialaisen viinitalon Hardys Nottage Hill Flat Pet Shiraz sekä Sauvignon Blanc. Hilpeyttä herätti pullon muoto, sillä nämä uutuudet ovat litteitä viinipuolloja ja ne on valmistettu 100% kierrätetystä muovista. Arvostan viinien hyvän maun lisäksi vielä ekologisuutta ja kierrätyskulttuuria, jota kyseisten viinien tuotannossa on hyödynnetty. Kurkkaa lisää viineistä Viinilinnan sivulta!

*Viinit saatu yhteistyössä Viinilinna kanssa

Ei siinä vielä kaikki! Vaikka itse en ole shotti ihminen, tiesin että ystäväni ovat. Tein siis heille shotti nurkkauksen, johon olin ostanut teemaan sopivan väkevän: Inkiväärikoskenkorvan. Inkiväärikoskenkorva jatkoi samalla teemalla Ginger Joen kanssa, sillä inkivääri on myös minua. Shottinurkkaus oli kavereiden keskuudessa hitti ja sai kivasti toisilleen tuntemattomat ihmiset rentoutumaan.

Juhlapäivä

Juhlapäivä alkoi sillä, että fiilisteltiin muutaman ystäväni kanssa sushilounaan ääressä. Napattiin tavarat messiin ja mentiin taksilla juhlapaikalle. Juhlapaikaksi vuokrasin aivan mielettömän ihanan ja erilaisen tilan, joka sijaitsi loistavalla paikalla Helsingin ytimessä. Tilassa toimii normaalisti Acai bar ja se on sisustettu simppelisti mutta erilaisesti. Lattia oli maalattu vaalean roosan ja lilan väriseksi, katosta roikkui valopalloja, pöydät olivat valkoista laattaa ja tila tulvi valoa suurten lasiseinien ansiosta. Tila oli kahdessa kerroksessa, vaikkakin meillä käytössä vain toinen niistä. Alakertaan sai sopivasti vieraiden tavarat, joten juhlatila pysyi siistinä. Jos sinä tai sun tuttu etsii visuaalisesti erilaista ja ihanaa tilaa mihin tahansa tarkoitukseen, niin suosittelen kurkkaamaan Palms and berries ja ottamaan sinne yhteyttä. Tilaa vuokrataan siis myös muuhun käyttöön aukioloaikojen ulkopuolella.

*Tilasta saatu alennusta yhteistyönä

Juhlapaikalla meillä oli 45min aikaa laittaa tila ja tarjoilut minttiin ja sehän onnistui loistavasti selkeän toimintajaon myötä. Kerkesin viiniäkin jo maistamaan ennen vieraiden tulos kun niin hyvin aikataulutettu apujoukkojen kera! 🙂

Ohjelmat

Koska juhlapaikka oli itsessään niin näyttävä, koristeita ei muutamaa ilmapalloa lukuunottamatta tarvinnut. Hyödynsin tilan puitteita alkutervehdyksessä, jossa skumpan kilistelyn ohella esittelin vieraani tilan seinällä olevien isojen telkkareiden avulla. Olin kerännyt kaikista kuvan, joita vuorotellen heijastin näyttöihin muutamalla lauseella henkilöstä kertoen. Tällöin vieraat saivat käsitystä siitä, mistä kukin henkilö tai porukka on tullut elämääni ja pysty helpommin mennä tutustumaan uusiin ihmisiin. Esittelyiden jälkeen olin koonnut yhteiskuvia minusta yhdessä ystävieni kanssa. Kuvat pyörivät näytöllä koko illan ja päästiin muistelemaan yhteisiä reissuja ja juttuja kuvien myötä.

Kuvassa näkyy ihana Iidanmatkassa!

Kippistelyiden ja alkuesittelyiden jälkeen ohjelmana oli yksi suosikeistani eli syöminen! 😀 Iskettiin heti kiinni ruokaan. Pizzat pöydälle ja suuhun. Aika äkkiä herkulliset pizzat hupenivatkin ja siitä kiitos kuuluu Ravintola Pontukselle. Pizzojen kylkeen napattiin juomaa Girgerj Joeta & inkiväärishottia ja hengailtiin.

Yhtenä vapaana ohjelmamuotona olin rakentanut kuvaus cornerin. Tilassa oli sopiva nurkkaus johon olin vienyt kamerani ja tehnyt toiminta-ohjeet tauluun kehystettynä. Tarkoituksena oli jättää vapaamuotoisia tervehdyksiä illan mittaan vitseistä, tansseihin tai mitä ikinä keksikin. Tämä toimi ikään kuin vieraskirjana. Mun täytyy myöntää että tätä postausta kirjoittaessani en ole vieläkään ennättänyt katsomaan mitä kaikkea videoilta löytyy. Olen kuitenkin kuullut että villiä menoa tiedossa, joten jään vielä hetkeksi jännittelemään ja katson ne rauhassa ajan kanssa. Kiva muisto itselleni juhlista ja vieraistani!

Yhtenä ohjelmanumerona oli ”kuka tuntee” parhaiten kisa. Olin ennakkoon tehnyt kasan väittämiä tyylillä ”kumpaa näistä olen tehnyt: 1 näytellyt kesäteatterissa vai 2 laulanut kuorossa?”. Kaikki olivat siis seisten ja kääntyivät oikealle vastatakseen ensimmäisen vaihtoehdon ja kääntyivät vasempaan jos vastasivat vaihtoehdon 2. Kun vastasi väärin piti ottaa hörppyä ja kun vastasi oikein piti ottaa hörppyä ja aina jos vastasi väärin tippui pelistä ja oikein vastanneet jatkoivat kisaa. Kysymykset olin luonut siten, ettei kenelläkään erityisesti ollut ennakkoasemaa. Tämä toimii loistavasti isolla porukalla eikä vaadi kysymyksiä enempää erityisjärjestelyitä!

Illan mittaan otettiin vielä yksi ”juomapeli”. Ennen baariin lähtöä pistettiin Stigin ryyppy biisi soimaan ja kulautettiin hörpyt Ginger Joesta aina kun laulussa sanottiin ”ryyppy” tai ”huikka”. tarpeeksi simppeliä kaikille muistettavaksi! 😀

Yllätys

Koska ystävät antavat minulle niin paljon ja olin super kiitollinen kun niin moni halusi tulla paikalle yhteiskunnallisesta tilanteesta huolimatta, halusin antaa vastineeksi myös jotain heille. Kärsin itse todella pahoista krapuloista ja siitä on muodostunut jo ihan yleinen vitsi. Halusin siis helpottaa ystävieni jälkeistä juhlimista kokoamalla heille DAGEN EFTER- yllätyksen. Pussi sisälsi ihania luonnonmukaisia ja luomu yllätyksiä yhteistyössä yhteistyökumppaneideni kanssa. Oheen olin myös kirjoittanut käyttö ohjeet parhaimman lopputuloksen takaamiseksi. Ohjeet ja tuotteet olivat seuraavanlaiset:

Dagen efter- selviytymispakkaus

rakas ystävä! Toivottavasti olet onnekkaampi kuin minä, etkä kärsi juhlinnan jälkeisistä oloista. Mikäli kuitenkin et kuulu tähän onnekkaaseen ihmisryhmään niin tässä sinulle selviytymispakkaus. SUOSITUS: Noudata annettuja ohjeita ja seuraa järjestystä kohti selviytymistä.

Tuote 1 – Foodin kookosvesi. Ensiavun ehdoton ykkönen! Kulauta tämä kurkusta alas kun kärsit akuutista nesteenpuutostilasta, mahdollisen hikoiluttavan kesä- tai tanssintäyteisen illan jälkeen. SUOSITUS: Suositellaan nautittavaksi heti herättyä jääkylmänä!

Tuote 2 – Älä säikähdä kun katsot peiliin. Bybin luonnonmukainen kasvojenkuorinta kirkastaa kasvosi. Allatoniini, omena ja papaijaentsyymikuorivat ja uudistavat kasvojesi ihoa. Rohtosalkoruusunjuuri taas parantaa ihosävyä ja vähentää punakkuutta. Jojobahelmet poistavat kuollutta ihosolukkoa jättäen ihon raikkaaksi ja kirkkaaksi. SUOSITUS: Hiero nokare voidetta käsiin yhdessä veden kanssa muodostaaksesi maitomaisen koostumuksen. Hiero kasvoille pyörivin liikkein ja huuhtele pois lämpimällä vedellä.

Tuote 3 – Vaikka edellinen tuote on mahtava, valitettavasti ihmeisiin se ei kuitenkaan kykene. Enne kuin luovut toivosta koita vielä kohtaa kolme: 100% Pure kollageenin tuotantoa lisäävä kasvonaamio. Gingsen-juuret ovat täynnä kasviravinteita, jotka auttavat ihon vahvistuksessa ja kiinteytymisessä. SUOSITUS: Avaa pakkaus leikkaamalla yksi sivuista auki. Varo ettei neste valu ulos pakkauksesta. Liu’uta naamio varovasti pois pakkauksesta ja varo ettei se repeä. Asetu selinmaate ja aseta naamio puhtaille kasvoilllesi. Anna vaikuttaa 15-20min. Mitä kauemmin naamio on, sitä ohuemmaksi hydrogeelinaamio muuttuu nesteen imeytyessä ihollesi. Hiero kevyesti iholle jäävä kosteus ilman kasvojen huuhtelemista.

Tuote 4 – Woobamboo hammasharja & Ecodentan valkaiseva hammastahna. Nyt kun kasvot on elvytetty on aika harjata pahat henget pois suusta. Ecodentan hiilihammastahnalla harjaat pahimmat punaviini värjäymät suusta ja saat jälleen kirkkaan hymyn kasvoille. Jos ei vielä hymyilytä niin ainakin on kirkkaat hampaat. Hymy tulee toivottavasti viimeistään kohdan 7 jälkeen. SUOSITUS: harjaa hampaat aamuin illoin tai kunnes pahat henget ovat poistuneet.

Tuote 5 – Barebells Peanut Core patukka katabolian ennaltaehkäisyyn! Jos edellisen illan tanssahtelu tuntuu jaloissa niin ota Barebellsin proteiinipatukka! Näin korjaat mahdollisesti muodostuneet lihasvauriot. Mikäli et tanssinut niin ota silti. varmuudeksi, sillä se jos jokin on paha että lihaksia lähtee! 😉

Tuote 6 – Foodin luonnon oma karkkipussi. KÄYTTÖ: Akuuttiin herkkuhimoon ilman erillisiä morkkiksia!

Vinkki 7 – Akuutissa hätätilanteessa jos muisti on pätkinyt, tavaroita hukkunut tai haluat vertaistukea, ota yhteyttä numeroon (tässä oli numeroni). SUOSITUS: Viestillä tavoittaa varmemmin kuin puhelimitse, sillä en takaa omista oloistani dagen efter- selviytymispaukkauksesta huolimatta.

Tsemppiä selviytymiseen ja kiitos eilisistä juhlista. Ihana kun olit mukana, puss! <3

*Selviytymispakkauksen tuotteet saatu yhteistyönä House Of Organic, Foodin sekä Barebells!

Miten korona oli huomioitu juhlissa?

Laitoin kaikille vielä juhlien aamuna viestiä etteivät epäröi jäädä kotiin jos on yhtään mitään koronaan tai muuhun viittaavia oireita. Lisäksi juhlatilassa oli kokoajan ovi auki ja mahdollisuus myös ulkona oleiluun, johon oli laitettu muutama pöytä ja tuoleja. Lisäksi olin kehystänyt muistutukset käsipesun ja desin käytöstä. Muutoinkin käsidesiä ja käsidesiliinoja oli kauttaaltaan.

Ruokiin laitoin ottimet ja jätin karkit ym. pienet näperrettävät pois sekä suklaat olivat paperillisia. Jatkopaikaksi olin ajatellut ulkoterassia, johon tosin ei sitten kuitenkaan yhteistuumin päädytty. Suurimman osan kanssa ollaan iho kontaktissa muutoinkin viikoittain, esimerkiksi opintojen myötä, joten suhteellisen rennosti asiat menivät omalla painollaan. Jokainen teki päätöksiä omien valintojen mukaisesti ja se oli erittäin fine!

Ilta sujui kaikin puolin täydellisesti ja muistelen näitä juhlia vielä varmasti pitkään.

Toivottavasti sait vinkkiä ja ideoita omiin juhliin! 🙂

Ps. Iso kiitos vielä kaikki ihanat yhteistyökumppanini Viinilinna, Ravintola Pontus, Palms & Berries, House of organic, Foodin ja Barebells. Olette kultaa kun lähditte mukaan tekemään juhlistani täydelliset. Kiitos! <3

Kiira

Maailman tyhmin tapa!

Olen huomannut teidän viesteistä päätellen että tykkäätte kun jaan myös henkilökohtaisia juttuja itsestäni, aina treenivinkkien ja muiden juttujen ohella. Havahduin jälleen eilen maailman typerimpään tapaani ja ajattelin nyt jakaa jotain ”henkilökohtaista” ja ei niin järkevää juttua itsestäni heh!

Huomaan usein säästeleväni hyviä ja kivoja juttuja ja sitten huomaankin että ne on mennyt vanhaksi, pilalle tai pieneksi, riippuen asiasta. Joskus hemmottelen itseäni ostamalla esimerkiksi tuoreita vadelmia, joita en usein niiden kalliin hinnan vuoksi osta. Se että saisin ne suuhun saakka onkin sitten toinen asia. Odotan aina täydellistä tilannetta tai ruokaa tai milloin mitäkin hetkeä, jotta voin syödä vadelmat. Esimerkiksi puuron päällä ne eivät pääse oikeuksiinsa, vaan ehdottomasti kruunatakseen herkkuelämyksen pitää olla jugurttia ja granolaa. Mutta kun sitä granolaa ei ole enkä sitä saa nyt tehtyä, vadelmien syönti siirtyy. Pian huomaankin että ne on jo homeessa ja joudun heittämään ne roskiin. Siis niin IDIOOTTIMAISTA!

Valitettavasti tämä ei koske vain ruokaa. Huomaan tekeväni tätä ihan arkistenkin asioiden suhteen.

Itselläni on paljon treenivaatteita, mutta on kuitenkin ne tietyt täydelliset kappaleet, jotka istuvat kuin unelma. Sitten on niitä hyviä käyttisvaatteita. Mutta koska ne on käyttis, ne on aina käytettyinä pesukorissa likaisina, sillä en pysty päivittäin pyykkäämään. On myös ihan hyviä vaatteita, joissa ongelma ei ole juuri tuotteessa vaan esimerkiksi siinä, että leikattu pesulappu kutittaa/hiertää tai sitten olkaimet ovat liian paksut ja painavat epäkäslihaksia tai ovat pesussa kutistuneet ja turhan napakat. Noh.. Koska käyttisvaatteet on käytetty niin loogista olisi käyttää niitä parhaimpia ja täydellisesti istuvia vaatteita, koska nehän on sentään mukavat päällä. Mutta ei!

Jollain logiikalla huomaan käyväni sisäistä keskustelua siitä, kuinka hyvät vaatteet tulee ehdottomasti säästää siltä varalta JOS jotain tärkeää sattuisi tulemaan. Koska jos jotain tulee, niin pitäähän parhaimmat olla käyttövalmiudessa. Tällä logiikalla siis niitä vaatteita jotka olisi kaikkein mukavimpia ja parhaimpia ei tule juuri koskaan käytettyä. Todettakoon että tähän hetkiseen elämääni mennessä, sitä tärkeää THE hetkeä jossa parhaimpia vaatteita olisi tarvittu, on tullut vastaan 0 kertaa. Aina jos jotain tulee, niin tiedän siitä kyllä etukäteen, mutta silti!

Nyt kun kirjoitan tätä tuntuu niin typerältä kertoa tästä. Toisaalta typerältä tuntuu myös silloin kun heitän kalliilla ostettua ruokaa homeisena roskiin, olen ottamassa uutta vaatetta käyttöön joka ei sitten vuoden kaapissa olon jälkeen enää mahdu päälleni tai kun ostamani tuote on mennyt vanhaksi. Joka kerta tietysti vakuutan itselleni että tämä kyseinen kerta sai olla se viimeinen. Ei voi kun ihmetellä itseään ja omia tyhmiä tapoja.

Että sellaista täällä. Kiva että on kivoja ja hyödyllisiä juttuja, mutta kivempaa olisi tietenkin jos niitä raaskisi hyödyntää ja lopettaa jossittelu.

-Kiira

Tunteidenpurkaus & raastava suhde!

Nukuin huonosti ja liian vähän! Heräsin ennen kuutta ja ajattelin oksentaa kaikki mielen päällä olevat asiat ja keskittyä loppupäivän muihin, piristävämpiin asioihin. Lupaan sen mutta ennen sitä:

Reilun viikon työstressi tuskailun jälkeen aivot on käynyt jatkuvalla kierroksilla keksien uusia tapoja selviytyä ja tienata fyysinen valmentamisen sijaan. Aika on kulunut räpeltäessä tekniikan kanssa ja keksiessä tapoja valmentaa. On informoitu yksilöitä ja ryhmiä vaikka samalla kaikki muu kasaantuu ylimääräisten säädön takia päälle. Aika joka olisi pitänyt käyttää opiskelun tuomiin miljooniin ja opettajien yli laajoihin etätehtäviin.

On monia asioita joita en ymmärrä. En ymmärrä eikö opettajat ole kommunikoineet keskenään oppitehtävien laajuuksista, puhumattakaan määristä. Palautuspäivämäärien paukkuessa päivätkin kivasti pyöristyy, kun tekemistä on jatkuvalla syötöllä. En ymmärrä miksei luentoa voida pitää etänä? Onhan se helpompi lähettää valmis materiaali ja heittää laaja tehtävä perään, kun opetella skypen, zoomin, youtuben tai jonkun muun striimi palvelun käyttö.

En myöskään ymmärrä ihmisiä jotka suhtautuvat välinpitämättömästi yhteiskunnassa vallitsevaan korona tilanteeseen. Luuletteko tosiaan että ihmisoikeuksiin kajottaisiin ihan hepposin perustein? Luuletteko että rajat laitettaan kiinni huvikseen tai että sinä olet juuri se poikkeus jota tämä tilanne ei koske? Ärsyttää kun itse pyrkii tehdä parhaansa jotta kaikki säätö loppuisi ja kaikki palaisi mahdollisimman pian normaaliksi, niin muut porskuttavat saleilla ja tupaten täynnä olevissa leikkipuistossa, puhumattakaan turvaväleistä.

Nyt ei ole ok hengailla kavereiden kanssa, nyt ei ole sopivahetki hengailla kahviloissa tai missään muualla kuin kotona. Jos päätät mennä ulos tee se mieluiten yksin tai samassa talossa asuvan henkilön kanssa. Tee se mieluiten silloin kun koko muu naapurusto ei ole ulkoilemassa. Vältä massoja vaikka niitä ei ylipäätään pitäisi edes missään olla. Ymmärrän että lapset tarvitsevat tekemistä ja ulkoilua, mutta vanhemmat haloo sen ei pitäisi olla futista koko korttelin kanssa, koska eivät lapset kykene turvaväleihin. Ja mikäli lapset eivät kykene turvaväleihin, tulisi ulkoilu tapahtua valvovan silmän alla. Ennen kaikkea sinä aikuinen, noudata suosituksia äläkä itse tule liian lähelle. On järkyttävää katsoa läheisellä kentällä kuinka lapsia on pelaamassa enemmän kuin ennen koronaa. En ymmärrä miten asian vakavuus ei ole saanut ihmisiä tekemään muutoksia ja käyttäytymään suositusten mukaisesti.

Sanon vaan mielipiteeni siitä, että jos kaikki ottaisivat koronan vakavasti niin todennäköisesti pandemia saataisi nopeammin kuriin. Itse valitsisin mielummin hetkellisen täys stopin kun jatkuvan puolikkailla valoilla menemisen. Käsittämätöntä miten ihminen on niin minä minä kuplassa ettei kykene ajattelemaan asioita isommassa kuvassa. Onko oikein että terveydenhuolto venyy yli rajojen ja me emme noudata käskyjä koska tuudittaudumme ajatukseen siitä, että emme kuulu riskiryhmään, olemme perusterveitä jolloin viruksen iskiessä oireet eivät välttämättä ole suuret yms. Ei, se ei ole oikein!

Tuntuu että olen kadottanut ymmärryksen ihmisiin. En ymmärrä ihmisten ajatuksenjuoksua. En ymmärrä miksi joudun lukemaan työpaikkani loppumisesta lehdestä. En ymmärrä miksei konkurssiin hakeutumisesta kerrota vaikka sähköpostitse ennen kuin se painetaan lehteen. Käsittämätöntä! Vaikka usein mulle sanotaan että keskity vain yhteen asiaan, niin täytyy sanoa että tällä hetkellä olen hyvin onnellinen siitä, että olen rakentanut elämäni monesta eri osa-alueesta. Jos rakentaa kaikki yhden kortin varaan voi menettää kaiken, mutta kun rakentaa moneen eri asiaan, menettää vain osan.

Näiden lisäksi en ole ollut täysin oma itseni sitten joulukuun 2019. Jouduin keskelle jotain niin tuttua, mutta samaan aikaan niin uutta, ahdistavaa ja surullista. Alitajuntaa kalvaa jatkuvasti ja vaikka kuinka yritän työntää ajatukset sivuun,  ne tunkeutuvat tajuntaani päivittäin! En voi ymmärtää miten raastava ihmissuhde voi olla. En ymmärrä miten samaa verta oleva ihminen voi muuttua niin etäiseksi ja välinpitämättömäksi. En ymmärrä miten itsepäisyys ja periaatteet voi olla jotain niin suurta, että ollaan valmiita hylkäämään kaikki muut ympäriltä ja hyökkäämään tarvittaessa vaikka vastaan. En ymmärrä miten omalle elämälleen voi sokaistua niin paljon ettei näe sen kuplan pidemmälle. Ei näe vai ei halua? Sitä en tosin tiedä. En ymmärrä miten aikuinen voi käyttäytyä näin. En voi ymmärtää miksi et välitä sen verran että tekisit jotain. En oikeasti ymmärrä!

Olen kyllästynyt jatkuvasti yrittämään ja taistelemaan. Olen kyllästynyt ajattelemaan. Olen kyllästynyt stressaamaan. Olen kyllästynyt käyttämään energiaa asiaan joka ei selvästi koskaan muutu. Olen kyllästynyt tarjoamaan apua, koska sitä et halua ottaa vastaan. Et halua vaikka ei oltaisi enää missään tekemisessä. Sinä ja sinun tunteesi ja periaatteet ovat kaiken yllä, sinun elämäsi! Ja samalla olen kyllästynyt tähän jatkuvaan ahdistukseen, mutten myöskään tiedä keinoa jolla päästä siitä eroon. Se ei ole kokoaikaista, mutta se on jokapäiväistä. Olen kyllästynyt toivomaan että rakkaus voittaisi kaiken muun, mutta välillä tätä uskoa horjutetaan ihan toden teolla. Tuntuu että todellisuudessa ei voi luottaa muuhun kun itseesi ja aina et edes siihenkään. Voiko tässä maailmassa luottaa mihinkään?

On todellakin rikkaus että saa ja pystyy kokea erilaisia tunteita. Mutta tässä hetkessä näitä tunteita en haluaisi kokea. Tunteita, joita ei pysty työntämään syrjään tai pääsemään pakoon.

Etkö näe että kaikki ympärilläsi kärsii? Siitä huolimatta et välitä. Sinä ja sinun periaatteet. Uskottelet asioita itsellesi ja elät omaa todellisuutta!

En selkeästi ole sen arvoinen että haluaisit minut elämääsi tai että haluaisit itse tehdä asialle jotain, ennen kun on liian myöhäistä. On vain opittava elämään kaiken tämän kanssa, vaikka se vaikealta tuntuu. Sydämeni pohjasta toivoisin kuitenkin että olisit osa elämääni kaikesta huolimatta.

-Kiira