Omat kompastuskivet elämässä- näin olen feilannut typeryyttäni!

Terkut kiireen keskeltä! Helmikuun kestänyt fysioterapian harjoittelujakso alkaa olla viimeisiä päiviä vaille taputeltu ja olo on tosi ristiriitainen. Tulen avaamaan harjoitteluasioita teille myöhemmin videon muodossa ja jaan sitten lisää fiiliksiä. Sitä ennen kuitenkin päätin kirjoittaa teille mun omista kompastuskivistä elämässä. Muun muassa näin olen feilannut typeryyttäni:

Nesteenpoistajat ja rytmihäiriöt

Kärsin noin parikymppisenä usein rytmihäiriöistä. Sydän usein tykytti jo pienimmästä ja sydämen epämääräiset muljahtelut oli ennemminkin normi kuin poikkeus. En aina edes jaksanut kiinnittää huomiota rinnassa olevaan epämääräiseen tunteeseen, sillä kaikkeen tottuu aikanaan. Nuorempana kävin myös huomattavasti enemmän ulkona, johon kuului myös alkoholin käyttö. Krapulat olivat jotain niin kauheeta että kävellessä piti pysyä kumarassa ettei sydän olisi jyskyttänyt tajua kankaalle. Okei saatoin hieman liioitella, mutta en kuitenkaan ihan kauheasti.

En osaa sanoa varmaksi, mutta epäilen niiden ainakin suurimmalta osin johtuneen käyttämistäni nesteenpoistajista. Näin jälkeenpäin ääneen sanottuna kuulostaa pöyristyttävältä kuinka typerä olin tuolloin. Fitness oli tuolloin nouseva trendi, joita monet ihailivat. Tuolloin moni käytti nesteenpoistajia, joita pinnalla olevat fitnesskissat mainostivat hyväksi laihdutuskeinoksi. Olen siis itsekin ollut mainoksen uhri ja sokeana käyttänyt niitä erilaisista oireista huolimatta. Näin jälkeen päin en ihmettele yhtään sydämen jatkuvaa jyskytystä krapulan kuivattaneen kehon, kahvin, kovan treenaamisen ja nesteenpoistajien yhdistelmää. VOI APUA! Suoraan sanottuna nolottaa sanoa tämä ääneen, vielä näin kymmenenkin vuoden jälkeen.

Vähäinen uni ja koulussa nukahtelu

En ole koskaan ollut mikään paras nukkuja. Ongelmani on nukahtamisen vaikeus sekä öiset heräilyt useita kertoja, milloin mistäkin syystä. Liian vähäinen uni yhdistettynä koulunkäyntiin ja osa-aikaiseen työhöni ei ollut paras yhdistelmä. Lukiossa muistan saaneeni kerran opettajalta taulusienestä päähäni, kun hän yritti saada minua tunnilla hereille. Toisaalta se taisi olla matikantunti, joten lieneekö myös sillä vaikutusta nukkumiseeni. 

Muutoinkin nukahtelin milloin mihinkin paikkaan ja monet koulukaverini jaksavat edelleenkin kuittailla minulle kahdesta asiasta: Bepanthenin käytöstä ja torkuistani tunneilla. Koulussa oli pakko ottaa tirsat, jotta jaksaisi lukion jälkeen mennä vielä töihin. Tiedätte ehkä tunteen kun olet nukkunut huonosti ja sydän tykyttää väsymyksestä. Otetaan siihen vielä yllä oleva kombo niin voitte ehkä kuvitella etten tosiaan kauheasti liioitellut kokemistani rytmihäiriöistä. Luojan kiitos mitään vakavaa ei tietääkseni ole käynyt ja voin hyvin. Jos näin jälkiviisaana saisin tehdä asiat toisin, niin panostaisin todellakin nukkumiseen ja arjessa jaksamiseen, niin kuin tänä päivänä teen. Silloin se ei tuntunut niin tärkeältä!

Myytit ja huono ravinto

Uskokaa pois, myös minä olen oppinut monet asiat kantapään kautta. Se onkin yksi syy miksi rakastan nykyistä työtäni valmentajana ja pyrin auttamaan ja jakamaan tietoa, jotta muiden ei tarvitsisi oppia vaikeimman kautta. Joka tapauksessa meillä on aina syöty kotiruokaa, emmekä ole saaneet pillimehuja tai muita teollisia juttuja. Meillä oli karkkipäivä ja harvoin koulussakaan lähdin salaa kauppaan ostamaan herkkuja, niin kuin monet muut tuolloin tekivät. Siitä huolimatta syömiseni oli epäsäännöllistä, enkä ikinä ole ollut mitenkään kauhean laiha ja myös tiedostin sen.

Olin juuri se joka uskoo sokeasti sen mitä lehdessä sanottiin. Silloin vielä kyti monta myyttiä, jotka tänä päivänä on kumottu jo useaan kertaan. Silloin kohistiin iltasyömisestä ja siitä kuinka kello kuuden jälkeen tulisi välttää syömistä. Lihomisen pelossa tietenkin noudatin tätä. Näin jälkeen päin taas tiedon ja ymmärryksen lisäännyttyä, uskon iltasyömättömyyteni olevan yksi syy öisiin heräilemisiini. Itse asiassa tänä päivänä edelleenkin pidän huolta siitä, etten mene illalla nälkäisenä tai edes vähänkään nälkäisenä nukkumaan, sillä muutoin huomaan herääväni herkemmin. Riittävä ravinto tuo aivoihin unipainetta ja näin luo paremmat edellytyksen nukahtamiseen ja unessa pysymiseen. Uneni on parantunut moninkertaisesti noihin aikoihin verrattuna ja hyvä niin!

Treenaaminen

Myös minä olen luullut treenaavani kovaa, vaikka todellisuus on ollut jotain aivan muuta. Tuolloin en vielä tiennyt rajojani ja pysyttelin mukavuusalueella. Toki luulin treenaavani kovaa, mutta en kuitenkaan halunnut ottaa sitä riskiä, että en olisikaan saanut painoja ylös ja niiden kolahtaminen maahan olisi aiheuttanut huomion kiinnittymisen minuun. En ikinä ole ollut se joka ajattelee lihasten kasvavan liian isoilla painoilla, mutta en vain yksinkertaisesti ollut koetellut rajojani tarpeeksi. Vinkkinä tulevaisuuteen, mikäli et ole koetellut rajojasi, et pysty tietämään mihin kykenet. En kannata ääritreenaamista jatkuvalla syötöllä, mutta ilman äärirajojen tiedostamista et mitenkään tiedä resurssejasi ja tällöin tavoitteellinen treenaaminen on mahdotonta. Myös minä olen siis ollut salilla se nainen joka ottaa varman päälle ja pumppailee aivan liian kevyellä kuormalla.

Valmentajaurani alkutaival

Tässä kohti nostan kädet pystyyn ja myönnän tietämättömyyteni! Valmistuttuani liikuntaneuvojaksi sekä personal traineriksi olen antanut valmennusurani alussa ohjeita, joita en enää tänä päivänä antaisi. Vaikka alusta alkaen olen pystynyt perustelemaan sillä hetkellä valitsemani tekemiset ja käytännön, perusteluni on keskittynyt lähinnä mielipiteeseeni sekä kokemukseeni. Nykyään pyrin kokemuksen lisäksi ammentamaan taustalle myös tieteellistä  tämän päivän näyttöä. Voi kuinka autuaan tietämätön vasta valmistuneena olinkaan. Vaikka urheiluopistossa personal trainerin tutkinto on opetushallituksen hyväksymä ja usein laajempi kuin monet viikonloppu PT kurssit, niin siitä huolimatta alussa mentiin täysin fiiliksellä. Luulisi että mitä enemmän oppii sen helpommaksi tulee. Tähän sanon kuitenkin että ei, päinvastoin! Tieto lisää tuskaa ja mitä enemmän ymmärrät, sen enemmän ymmärrät kuinka pitkä matka on vielä edessä.

Lisäravinteet

Lisäravinteet oli jo buumissa jo kymmenisen vuotta sitten fitneksen noustessa pintaan ja Fitnesstukku teki tunnettavuuttaan suomen markkinoilla. Siihen aikaan joka ikisellä salikissalla ja markulla oli fitnestukusta tilatut treenilaturit, kreatiinit, bcaa:t ja vähintäänkin treenin jälkeinen proteiinijuoma. Pukuhuoneessa muistan kuulleeni erän naisen sanoneen kuinka hän tulee treenaamaan saadakseen juoda herkullisen makuisen proteiinisheikin treenin päätteeksi. Ihan pimeetä touhua se tohon aikaan oli ja uskallan väittää että 2/3 osa ei olisi tarvinnut yhen yhtä lisäravinnetta treenin tueksi, mutta koska se oli in niin silloin niin tehtiin.

Lisäravinteiden mainostaminen on yleisempää nykyään henkilö brändien ja valmennusten yhteydessä. Näin taustalla olevat firmat takovat rahaa henkilö tunnettavuuden kustannuksella, josta valmentaja saa provikat. Ei siinä sinänsä ole mitään väärää, mutta suurin osa on mielestäni täysin huuhaata. On vain muutama perusteltu lisäravinne, jotka nekin vain pääsääntöisesti kisaaville ja tavoitteellisesti treenaaville henkilöille. Itse pyrin saamaan kaiken mahdollisen ruuasta. Niihin aikoihin kun oli purkkia, purnukkaa, jauhoja ja kapseleita niin suolisto oli jatkuvasti huonossa kunnossa, milloin turvotuksen, ilmavaivojen, kivun, ripulin tai ummetuksen vuoksi. Toivottavasti sinä et sorru samaan virheeseen. Muista ettei lisäravinteet itsessään tee ihmeitä ja oikotietä onneen EI ole!

Nuoruuden kapina ja vastareaktio

Minulla on siis kaksi isosiskoa ja tulemme pieneltä paikkakunnalta Nurmijärveltä. Siellä kaikki tunti toisensa asukkaita ja opettajia myöten. En tiedä millä kierolla tuurilla minulla ja siskoillani oli samat opettajat ja luokanvalvojat aina ala-asteelta yläasteelle. Siskoni ovat selkeästi akateemisempia minuun verrattuna. He lukivat pitkää matikkaa ja kirjoittivat L arvoisia kirjoituksissa. Sain aina ja joka päivä kuulla opettajilta vertailua siskoihini: ”siskosikin olivat huippuja, miksi sinä et ole”, ”et ole yhtään kuin siskosi”, ”perheen mustalammas”, ”oletko oikeasti samasta perheestä” ynnä muuta vastaavaa. Tästä jos jostain syntyikin vastareaktio ja tarve tehdä päinvastoin kun minulle sanotaan.

Tämä ilmentyi erilaisin tempauksin. Muistan ala asteella ajatelleeni että kerta ne siskot on niin esimerkillisiä, niin minä sitten en varmaan ole ja viskaistiin luokkalaisten kanssa luokkamme nojatuoli talvella ulos ikkunasta ja laskimme sillä jääliukumäkeä. Muistan myös nylkeneeni luokan vitriinissä olleen täytetyn linnun sulat irti ja liimanneeni niitä luokkien ovien kahvoihin kaverini kanssa. Milloin laitettiin nastoja opettajan tuolille ja tehtiin ylimääräisiä kokeita kemian tunnilla. Onhan näitä kaikenlaisia typeryyksiä tehty, mutta aika hyvin olen kuitenkin välttynyt kaikesta kurjasta, kuten jälki istunnoista tai vanhemmille kiinni jäämisestä. Olisinko keskittynyt kouluun paremmin ilman jatkuvaa painetta ja siskoihini vertaamista? En tiedä. Sitä voi vaan arvuutella, mutta kaikesta huolimatta olen tyytyväinen tähän hetkeen ja siihen mikä minusta on kaikesta huolimatta tullut. Vastareaktiotarve korostuu edelleen ajoittain ja haluan olla eri mieltä kun muut, vaikka oikeasti en olisi. Se ärsyttää itseänikin aina välillä.

Pääsykokeet

Urheiluopiston jälkeen hain opiskelemaan fysioterapiaa. Muuten hyvä, mutta missasin pääsykoepäivän. Se oli totaalinen FAIL ja voin kertoa että kyllä ärsytti! Sanotaanko että muisti on asia, joka ei myöskään ole valttikorttini.

Noh, niin se ympyrä vain sulkeutuu ja kaikella on tarkoituksensa. Ehkä ei ollut minun aikani päästä opiskelemaan, sillä tässä sitä ollaan. Kertomassa kuulumisia fysioterapiaharjoittelun keskeltä sekä jakamassa näitä noloja epäonnistumisia. Kaverini aina sanoo että kaikki järjestyy ja siihen itsekin uskon. Oli sitten takana mitä tahansa kompastuskiviä, noloja tai typeriäkin juttuja. Älä anna menneiden juttujen määrittää liikaa tulevaa. Se mitä tapahtuu tässä ja nyt, on kiinni vain tästä hetkestä!

-Kiira

Miksi teen somea? Sosiaalisen median vaikutus elämääni!

Paljon puhutaan sosiaalisen median varjopuolista ja haitoista. Sosiaalinen media koukuttaa, kuluttaa elämästä aikaa, altistaa sinivalolle, aiheuttaa itsetunto-ongelmia tai jopa ruokkii narsismia ja pahimmassa tapauksessa myös fyysisiä kiputiloja tai kehon virheasentoja. Harvoin on hyvää ilman pahaa, niin myös sosiaalisen median kanssa. Sain kuitenkin idean avartaa aihetta sosiaalinen media ja miten se vaikuttaa omaan elämääni, kun tuttuni kysy miksi teen somea?

Miksi siis teen sisältöä sosiaalisen median kanaviin?

Ensisijaisesti sosiaalinen media mahdollistaa nykyaikaisen vaikuttamisen. Sosiaalinen media tavoittaa ihmisiä, joita en ehkä muuten tavoittaisi. Se on nopeatempoista ja jollain tapaa helppoakin (verrattuna vaikka lehtiprinttiin). Itse toivon että pystyn omalla toiminnallani, asenteellani, treeni- ja ravintovinkeillä inspiroida ja motivoida muita terveellisempiin valintoihin. Terveys ja hyvinvointi on itselleni suuri intohimo ja haluaisin kannustaa kaikkia voimaan paremmin tietoisilla valinnoilla, sillä tiedän sen olevan mahdollista.

Tiedon jakaminen

Sosiaalisen media on hyvä väylä jakaa ja saada tietoa. Toki tietoa on paljon ja joskus onkin vaikea erotella turha ja haitallinen tieto hyvästä. Mielestäni kuitenkin viimeaikoina on korostettu vaikuttajien vastuuta ja sen osalta ollaan menossa parempaan suuntaan. Vaikka vaikuttajilla tulisi olla vastuu, kehotan myös kaikkia somen käyttäjiä opettelemaan kriittistä medianlukutaitoa. Joukossa on myös paljon hyvää ja itse nautinkin terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä tieteellisvivahteisista blogitekstien tuottamisesta. Milloin kirjoitan kakan koostumuksesta ja siitä mitä se kertoo ja milloin unen fysiologisista vaikutuksista meihin. Järkevä tieto on lähempänä meitä ja vielä helpommassa muodossa käsitellä kuin koskaan aikaisemmin. Sen lisäksi että pystyn välittää tietoa, myös minä saan ja imen paljon tietoa somesta. 

Ajatukset

Haluan omalla toiminnallani herätellä ihmisiä kehittämään ajattelua, peilaamaan omaa elämää ja toimintatapojaan ja kehittää itseään fyysisen lisäksi myös mentaalisesti. Haluan tsempata ja kannustaa ihmisiä löytämään asioista positiivisia puolia, koska kaikesta sellaista löytyy. Sosiaalinen media kehittää myös omaa ajatteluani asioita.

Aktiivisuus

Sosiaalinen media ja sisällöntuottaminen pitää mut aktiivisena. Sisällöntuottaminen vaatii myös multa valtavasti tiedon etsimistä ja se taas kehittää minua itseäni ihmisenä, valmentajana sekä tulevaisuuden fysioterapeuttina. Joskus myös tietynlaiset yhteistyöt, kuten reseptiyhteistyöt pakottavat kokeilemaan ja testaamaan uusia juttuja. Tällöin voi löytyä uusia mahtavia tuotteita, lemppari resepteistä puhumattakaan. Tässäkin suhteessa siis some pitää mut aktiivisena.  Kyllähän sen tietää jos vain makaa kotona, niin enne pitkään sitä ei saa mitään aikaiseksi. Mutta kun tekee, katsoo, seuraa, pohtii ja kokeilee niin pitää myös tietynlaista aktiivista virettä yllä. Kuulostaako hullulta?

Oppiminen

Mainitsinkin aikaisemmin tiedon jakamisen ja saamisen. Itse käsittelen blogissa aiheita, jotka minua kiinnostaisi lukea tai joita fysioterapian opinnoissamme parhaillaan on. Tämä on myös omien ajatusten ja tiedon prosessointia, sillä opin parhaiten puhumalla, kirjoittamalla tai selittämällä toiselle. Käytän siis omia kanaviani myös itseni opettamiseen!

Tunteiden purkua

Sosiaalisen median kanavat on mulle ikään kuin päiväkirjoja, joiden myötä mä myös jäsentelen asioita päässä ja purkaan ajatuksia. En tietenkään kaikkea mutta jonkin verran. Joskus myös asian ääneen sanominen tai jakaminen teille tekee siitä itselleni todellisempaa. 

Inspiraatio

Some on loistava inspiraation lähde, sillä sieltä löytyy kaikkea. Some on hyvä tapa motivoitua ja saada tietoa. Some tuo inspiraatiota milloin mihinkin asiaan. Joskus kun oikein väsyttää eikä jaksaisi lähteä treenaamaan, saatan katsoa treenivideoita. Tämä nostaa innostusta ja motivoi liikkumaan. On myös monen monta kertaa kun olen saanut ideoita ja inspiraatiota aamupala brunssille, omiin postauksiin tai vaikkapa lahjaideaan.

Sosiaalinen media mahdollistajana

Some mahdollistaa myös asioita, kuten yhteistöitä, verkostoitumisen, tienaamisen ja erilaisia työtehtäviä. Esimerkiksi mulla on 3 syytä tehdä kaupallisia yhteistöitä: tiedon jakaminen hyväksi havaituista tuotteista, verkostoituminen yritysten kanssa sekä raha! Tiedän että sitä ei ehkä saisi sanoa ääneen. Mulle kuitenkin rahalla on hemmetin isoa asia etenkin näin opiskelun ohella. Raha mahdollistaa sen, etten joudu tekemään niin paljon fyysistä valmennusta. Tämä taas vapauttaa multa aikaa ja se mihin mä aikaa tarvitsen on opiskelu.

Puhtaasti siis kaupalliset yhteistyöt mahdollistaa paremman keskittymisen opiskeluun. Tämän seikan lisäksi totta kai mä haluan jakaa tuote/palvelu vinkkejä sellaisista tuotteista jotka mä itse oikeasti koen hyviksi. Myös mä kysyn ja luotan helpommin johonkin tuotteeseen jos vaikka kaveri on sen hyväksi todennut. Ennen vinkkejä jaettiin suullisesti, nyt lisäksi myös somessa. Mä en näe siinä mitään ihmeellistä tai epäluotettavaa. Toki on myös paljon henkilöitä pelkkä raha edellä, mutta mun mielestä sellaiset henkilöt on aika helposti tunnistettavissa.

Vaikka en somea tuotteiden takia tee, en voi kieltää ettei tietyt saadut tuotteet, kuten urheiluvaatteet toisi mulle taloudellista säästöä. Parhaimmassa tapauksessa mulle menee 3 eri treenivaatesettiä päivässä ja se kertaa viidellä päivällä viikossa. Voit siis laskea että kyllä siinä muutaman jumppavaatteet tarvii olla ja nekin maksaa. Se että oon niistä kiitollinen ja säästää rahaa omasta kukkarosta EI kuitenkaan ole syy miksi somea teen. Jos tästä lähtökohdasta tekee somea niin se on musta täysin väärä.

Markkinointi

Sosiaaliset mediat mahdollistaa halvan, nopean ja laajan markkinoinnin. Etenkin näin pienyrittäjille, joilla ei välttämättä olisi taloudellisia resursseja televisio/lehti/radio ym. mainontaan. Mulle some on isoin ja käytännössä ainut markkinointikanava puskaradion lisäksi. Monet kokee sosiaalisen median markkinoinnin tyrkyksi tai ärsyttäväksi. Ilman sitä ei kuitenkaan olisi ehkä treeniryhmiäni, kymmenet ihmiset ei ehkä liikkuisi niin säännöllisesti ja voisi ehkä ihan niin hyvin. Kaikella on vaikutusta. Myös sillä miten hoidat työsi, miten kohtaat ihmisiä ja olet. Pelkkä oleminenkin on osittain itsensä edustamista eli markkinoimista. Markkinoiminen mahdollistaa tiettyihin asioihin, kuten töihin!

Kaverit, kommunikointi ja intohimo

Somea voi mun mielestä jollain tapaa vertaa ihmissuhteeseen: liiallisessa määrin tulee riippuvaiseksi, mutta kun sitä ei ole tai ei tee, niin huomaa kaipaavansa sitä! Parhaimmillaan somen välityksellä saa apua, tukea ja vuorovaikutusta ihmisiin myös sellaisina hetkinä kun muuten ei esimerkiksi saisi. Somesta saa paljon vinkkejä ja neuvoja joita esimerkiksi oma kaveri ei välttämättä osaisi antaa. Olen myös somen kautta tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut uusia kavereita.

Musta on puhtaasti kiva jakaa asioita joista oon intohimoinen ja jotka mua kiinnostaa ja ehkä joitain muitakin kiinnostaa. Some kautta voi keskustella saman intohimon omaavien kanssa ja jakaa ajatuksia myös esimerkiksi ulkomailla asuvien kanssa. Lisäksi some mahjdollistaa ulkomaalaisten tuttujen kanssa yhteydenpidon, jonka uskon olevan vähäisempää, mikäli sosiaalista mediaa ei olisi olemassa.

Loppuun vielä sanottakoon että koen olevani sosiaalinen luonteeltani, enkä siksi joudu tekemällä tehdä somea, enkä varmasti siihen väkisin pystyisikään. Puhun ja jaan ajatuksiani mielelläni. Teen ja koen paljon muutenkin, laitoin siitä someen tai en. En muutenkaan ole järin yksityinen tyyppi, joten tällaiset kanavat ja niiden tekeminen on mulle jossain määrin luonnollistakin. Suosittelen sinua kuitenkin seuraamaan kanavia, jotka antavat sinulle ottamisen sijaan. Kanavia, jotka tuovat sinulle hyvää fiilistä, motivoi, inspiroi tai muuten tuo elämääsi hyvää. Vältä kanavia, jotka aiheuttavat negatiivisia tunteita tai vahingollisia ajatuksia.

Välillä on enemmän kuin hyvä pysähtyä miettimään, miksi jotain tiettyä asiaa tekee ilman, että suorittaa vaan sokeasti laput silmillä. Yhdestä pienestä kysymyksestä tuli tässäkin tapauksessa blogi kirjoituksen kokoinen pohdinta sosiaalisen median vaikutuksesta minun elämääni. Tämä kysymys kuitenkin vahvisti entisestään sen, miksi haluan ja miksi teen sisältöä someen.

-Kiira

Kuulumisia pienen hiljaiselon jälkeen!

Lauantai ja tätä aamua on odotettu. Olo on kuin uudesti syntynyt. Okei ei liioitella mutta jotain sinne päin kuitenkin, kun sain nukuttua pitkät 9 tunnin yöunet kiireisen viikon jälkeen. Lähtökohtaisesti pyrin välttämään kiire sanaa, sillä sen käyttäminen viestittää aivoille huonoa signaalia kiireestä, vaikka aina niin ei olisi. Nyt kuitenkin pakko käyttää, koska sitä viimeiset puolitoista viikko on toden teolla ollut!

Miksi viikko on ollut normaalia kiireisempi?

Osa onkin huomannut että fysioterapian työharjoittelu alkoi. Harjoittelusta mulla on pelkkää hyvää sanottavaa ja oikeasti aina innolla odotan harjoitteluja, sillä koen että ne opettavat aina parhaiten. On parasta kun oivaltaa uusia asioita, näkee ammattilaisia työssään ja pystyy yhdistämään opittuja asioita käytäntöön. Niin ja parhaimmassa tapauksessa pääsee itse myös tositoimiin!

Vaikka itsellänikin on jo vuosien valmennustaustaa, koen silti että FT (=Fysioterapia) vastaanotto on silti täysin eri asia. Toki asiakaskohtaamisesta, ohjaamisesta ja manuaalisesta tekemisestä on paljon hyötyä ja se tuo itsevarmuutta tekemiseen. Tiedostan silti että itselläni on vielä paljon tekemistä, opeteltavaa ja kerrattavaa kokonaisuuden handlaamiseksi. Vaikka ulkoisesti saatankin näyttää itsevarmalta ja rennolta, en kiellä etteikö sisällä jylläisi vastaanotolla sata ja miljoona kysymystä, puhumattakaan epävarmuudesta. Yhtään ei myöskään lohduta se, kuinka jo vuosia työskentelevät fysioterapeutit kertovat kuinka epävarmuus ei juuri poistu vaan muuttaa muotoaan.

Niin työharjoittelu on siis vienyt suurimman osan päivästäni. Herätys kuudelta, bussi Espooseen lähtee seitsemältä ja harjoittelu alkaa kahdeksalta. Siellä vastaanottoa ja ryhmiä 6-7 tuntia ja taas tunti bussilla valmentamaan yksilöitä ja ryhmiä. Työt päättyvät päivästä riippuen 18-20 aikaan. Siitä vielä suihkut, ruuat ja tajukankaalle vaikka kuinka haluaisin seurustella ja viettää aikaa poikaystäväni kanssa. Tästä samaisesta syystä en ole juuri kanavilleni ennättänyt höpöttelemään, vaikka mielessä on ollut monta jaettavaa asiaa.

Ehkä joku siellä ajattelee että ei ole niin paha, sillä eihän työ ole edes fyysistä. Voin kuitenkin vain kehottaa testaamaan miltä tuntuu puhua 12 tuntia putkeen sekä olla täysin skarppi ja läsnä joka ikisen uuden ihmisen ja asiakkaan kanssa. Näin jälkeen päin naurattaa aikaisemmat ajatukset siitä, että neljä asiakasta putkeen on ihan maksimi mihin pystyy. No taas olen todistanut että kaikkeen sitä pystyy kun haluaa tai kun on pakko! 😀

Tähän samaiseen teemaan kerrottakoon että olen jälleen kohdannut sen mitä eniten kauhulla odottanut: JALAT! Kyllä inhoan jalkoja, oli ne sitten poikaystäväni tai kenen tahansa muun jalat. Harjoittelussa yksi päivä oli melkein pelkkiä alaraajapotilaita enkä luonnollisesti pystynyt välttymään jalkojen tutkimiselta. Se on kyllä asia johon on pakko karaistua, sillä en tule ikinä tällä alalla välttymään niiltä. Karaistumisesta puheen ollen törmäsin myös ensimmäiseen ”rajumpaan” potilas tapaukseen, joka sai kyllä arvostamaan suomalaista terveydenhuoltoa, vaikka ajoittain tuntuisi siltä ettei täällä kaikki mene aina putkeen. 

Niin kuin huomaatte että kuulumiset on hyvin kouluun ja FT opintoihin painottuvia, sillä arkeen ei tällä hetkellä juuri muuta mahdu. Tai no mitä nyt aloitin myös avoimessa yliopistossa ravintotieteiden opiskelun, jota parhaillaan käyn kaiken ohella. Oikeasti käsi sydämellä kaikesta tästä härdellistä huolimatta, pidän todella paljon opinnoistani sekä työstäni. Olen huomannut että tieto lisää tiedonjanoa ja on vielä paljon kaikkea mitä haluan oppia.

Treeneistä olen pitänyt kevennysviikon joka tuli enemmän kuin tarpeeseen. Tulevalla viikolla taas koitan mahduttaa omat treenit aikatauluihin, sillä huomaan sen olevan psyykkiselle jaksamiselleni tärkeää. Muutoin elämässä ei ole mitään ihmeellisiä asioita.  Keväälle on tulossa kivoja juttuja ja liikuntatapahtumia. Tavoitteena olisi taas juosta ainakin puolimaraton. Tämän lisäksi tiedossa on ainakin yksi laskureissu norjaan ja ehkä yksi myös täällä suomessa.

Viikonloppu pitää sisällään vielä hieman treeniohjelmointia asiakkaille, sähköpostien läpikäymisen sekä parin yhteistyökampanjan toteuttamisen. Jarno lupasi tehdä mulle herkku aamupalan, jota mä tässä samalla odottelen. Sitten me aiotaan pötkötellä vaan kotona. Ehkä tehdään jotain jos jaksetaan, mutta jos ei niin ei myöskään oteta siitä paineita.

Todettakoon vielä että jos myös jotain hyötyä tästä kiireestä, niin ainakaan en ole ennättänyt pätemään ikäkriisiäni, heh!

Palaillaan! <3

-Kiira

Miten aloittaa yrittäjyys? -Vinkejä ja huomioitavia asioita!

Tiedän että mun lukijoissa on jonkin verran ihmisiä, jotka haluavat tulevaisuudessa työskennellä liikunta-alalla. Jo näin alkuun tiedoksi, että liikunta-alalla on vain hyvin vähän kokopäiväisiä, palkallisia työpaikkoja. Siksi kannattaa jo henkisesti valmistautua ajatukseen yrittäjyydestä. Tässä kirjoituksessa raotan hieman mun taivalta palkallisesta yrittäjäksi ja annan vinkkejä siihen, miten aloittaa liikunta-alan yrittäjyys!

Vaikka liikunta-ala ei suoraan sinua kiinnostaisikaan niin jatka ihmeessä lukemista, sillä konkreettiset vinkit pätee myös minkä tahansa alan yrittämiseen ja liiketoiminnan aloittamiseen. Koska on helpompi kirjoittaa omaan elämään peilaten, käytän kuitenkin esimerkkeinä liikunta-alaa ja valmentamiseksi ryhtymisestä ammatinharjoittajana.

Syyskuun viides päivä oli se päivä, kun rekisteröin toiminimeni kaupparekisteriin. Tämä päivä sattui hauskasti olemaan juuri yrittäjien päivä. Niin kuin yllä mainitsin, liikunta-alalla on hyvin vähän täysi-päiväisiä työpaikkoja, sillä usein työnkuva koostuu erilaisista alan tehtävistä, jotka usein myös sijoittuvat eri paikkoihin. On sanomattakin selvää että harva pystyy ohjaamaan fyysisiä jumppatunteja 40h viikossa ansaitakseen saman kuukausipalkan kun palkallisessa työssä. Tämän vuoksi työtehtävät ovat usein monipuolisia ja vaatii myös kouluttautumista, mikäli uneksii elättävänsä itsensä liikunta-alalla. Liikunta-alan palkkaus on vaihtelevaa ja mielestäni alihinnoiteltua työnkuvaan ja fyysisyyteen nähden. Tämän vuoksi moni tekee alan työtehtäviä sivutoimisena tai toisen työn ohella. Lisäksi vain harvoin itse suunnittelusta saa palkkaa ja se tehdäänkin omalla ajalla.

Itse kouluttauduin liikuntaneuvojaksi Liikuntakeskus Pajulahdessa, josta valmistuin noin 4 vuotta sitten. Aloitin työt jo ennen valmistumistani ja pääsin osa-aikaiseksi yritykseen, jossa pääsin ohjaamaan ryhmäliikuntaa sekä täyttämään tunteja kuntosalin asiakaspalvelussa elättääkseni itseni. Valmistuttuani koulusta siirryin vakituiseen ja täysipäiväiseen (40h/vko) kyseiselle salille.  Noin vuoden jälkeen sain uuden työmahdollisuuden ja päädyin kuntokeskusvastaavaksi kuntokeskus Motivukseen. Vinkkinä kuntokeskukset ovat siis hyvä vaihtoehto, mikäli haluat työskennellä täysipäiväisenä alalla. Hyvänä lisänä niissä on se, että todennäköisesti pääset tekemään myös monipuolisia tehtäviä osaamisesi mukaan.

Kuntokeskusten vakipaikat ovat kuitenkin hyvin harvinaisia, sillä vaihtuvuus on yleensä pientä ja paikat valitaan usein yrityksen sisältä. Mikäli en olisi ollut niin onnekas ja saanut näitä kahta mahdollisuutta olisin todennäköisesti perustanut yritykseni jo paljon aikaisemmin. Kuntokeskus on kuitenkin helppo ja turvallinen tapa aloittaa, saada itsevarmuutta ja kartoittaa sitä mikä itseä erityisesti kiinnostaa. Työtä tehdessä oppii itsestä ja omista toimintatavoista, siinä missä asiakkaan kohtaamista ja konkreettista ohjaustakin. 

Kuntokeskuksessa työskentelyn edut

  • Aloittaessa kuntokeskuksessa taloudellinen turva on parempi. Todennäköisesti keskuksella on jo valmiita asiakkaita tai asiakas liidejä (eli kontakteja). Tämä tarkoittaa sitä että asiakashankinta on helpompaa ja pääset nopeammin alkuun.
  • Kuntokeskuksessa sinut todennäköisemmin myös löydetään helpommin ja keskus markkinoi palveluita puolestasi.
  • Työskentely on helppoa ja yksinkertaista. Yritys hoitaa sinun puolesta käytännössä kaiken (laskutus, vakuutukset yms.) ja sinun tarvitsee parhaimmassa tapauksessa vain kontaktoida asiakas, päättää aloituspäivämäärä ja aloittaa konkreettinen valmennus.
  • Saat valmiin kaavan miten toimia, esimerkiksi kontaktoidessa asiakkaita, tehdessä ravinto-ohjelmia tai muita valmiita yrityksen malleja yms. Tämä tuo myös turvaa työn alkutaipaleella.
  • Joissakin tapauksissa/paikoissa kontaktoinnista ja suunnittelusta maksetaan palkkaa.
  • Tavoitat mahdollisesti laajemmalta kirjolta potentiaalisia asiakkaita.
  • Kuntokeskuksissa sinulla on työympäristö ja saat aina tarvittaessa apua. Sen lisäksi tutustut ihmisiin ja saat työkavereita.

Kuntokeskuksessa työskentelyn miinukset

  • Luonnollisesti kun yritys tekee puolestasi paljon asioita, se myös näkyy palkassa. Usein kuntokeskusten palkat ovat pieniä.
  • Kuntokeskuksilla on aina omat toimintatavat niin hyvässä kuin huonossa. Olet velvollinen noudattamaan näitä kaavoja, vaikka ne sotisivat sinun arvomaailmaa tai ajatuksiasi vastaan.
  • Kun joudut menemään kuntokeskuksen toimintatapojen mukaan, myös itsesi ja osaamisesi toteuttamisen mahdollisuudet  saattavat olla rajatummat.
  • Todennäköisesti sinun tulee ottaa asiakas kuin asiakas. Oli se sitten sinun kohderyhmää tai osaamisesi sisällä tai ei. Kuntokeskuksiin tulee asiakkaat ja nehän hoidetaan jotta yritys saa rahat. Kylmä fakta!
  • Olet velvollinen kuuntelemaan ja noudattamaan yhteisiä sääntöjä.
  • Luonnollisesti sinulla ei ole valtaa päättää juuri mistään. Päätökset tekee yrityksen johto ja sinun on mukailtava niitä.

Liikunta-ala ja menestys on paljolti itsestä kiinni. Nälkä kasvaa syödessä ja halusin oppia enemmän, saada varmuutta ja lisää koulutustaustaa, jotta pystyisin auttamaan ihmisiä entistäkin laajemmin. Niin kuin saatatte tietää pääsin opiskelemaan fysioterapeutiksi. Tämä oli osittain myös tietoinen valinta, sillä uskon etten pysty ohjaamaan ryhmäliikuntaa aina eläkeikään asti joten halusin koulutuksen, jossa pystyn työskentelemään myös vanhempana eli saada tietynlaista varmuutta tulevaisuuteen. Toki olin aikaisemminkin miettinyt kouluttautumista, mutta viimeistään yrityksen taloudelliset haasteet ja oma kunnianhimo ajoi minut luopumaan keskusvastaavan pestistä ja perustamaan yritykseni opintojeni ohella. 

Työskenneltyä muutaman vuoden palkallisena alalla, sain jo jonkin verran nimeä ja tuulta alle. Aloin tekemään sosiaalista mediaa tietoisemmin ja luomaan siitä itseni sekä osaamiseni markkinointikanavaa. Samalla myös ihmiset oppisivat tuntemaan minua ihmisenä sekä valmentajana. Kun ihmiset tietävät mitä teen (eli valmennan, ohjaan yms.) palveluita tarvitsevien on helpompi tulla luokseni. 

Yksi merkittävistä vinkeistä on laadukas työnteko. Olen sitä mieltä että asiat kannattaa aina tehdä mahdollisimman hyvin, sillä kaikki tekeminen vaikuttaa maineeseesi nyt ja aina. Ajattele itsesi ja työsi siis ikään kuin käyntikorttina tai näyteikkunana. Liikunta-alalla kilpailu on kovaa ja maine niin hyvä kuin huono kantautuu kyllä nopeasti pienessä maassa.

Vinkkejä ja huomioitavia asioita yrittäjyydessä

  • Idea, tuote tai palvelu tulee olla selkeä ja sellainen mitä sinä pystyt tuottamaan laadukkaasti. Mieti yrityssuunnitelmasi siis ennakkoon. Kysy itseltäsi mitä myyt ja kenelle myyt? Ratkaiseeko ideasi jonkin olemassa olevan ongelman tai onko sille tarvetta?
  • Osaaminen tulee siis olla kunnossa ja kohdata koulutuksesi kanssa. Mikäli lähdet tekemään jotain osaamisesi ulkopuolelta, tämä heijastuu helposti maineeseesi ja yrittäjänä maine on kaikki kaikessa. Pysy siis oman osaamisesi rajoissa. Vinkkinä vielä sanottakoon että ammattitaitoisen henkilön erottaa myös siitä, ettei suostu kaikkeen ja uskaltaa myös sanoa ei silloin kun omat resurssit ei riitä. Vaikka aluksi rahalle on tarvetta älä lähde kaikkeen mukaan. Usko pois se on sinun omaksi parhaaksesi!
  • Tiedä asiakaskuntasi, kenelle tuotat palveluita/tuotetta ja mikä on kohderyhmäsi? Kaikille kaikkea on yhtä kuin ei mitään kenellekään. Toisena vinkkinä kehotankin heti lopettamaan kaikkien miellyttämisen sekä kaikkiin kohderyhmiin markkinoimisen. Se myös antaa kuvan siitä ettet tiedä mitä teet, sillä harva on oikeasti asiantuntija kaikessa.
  • Kun tiedät asiakaskuntasi ja se vastaa osaamistasi on sinun helpompi kohdentaa markkinointiatehokkaaksi. Mieti paras tapa tavoittaa kohderyhmää ja käytä erilaisia keinoja. Aluksi itsevarmuuden ollessa heikompi saattaa tuntua tyhmältä ja nololtakin tehdä tiettyjä asioita. Haluan korostaa kuitenkin että kaikki aloittavat aina jostain ja menestyksen eteen on tehtävä töitä. Myös minä olen jakanut kaduilla treeniryhmien mainoksia ja käynyt teippaamassa niitä lähialueen ruokakauppoihin.
  • Itsensä johtamisen taidot ja itsensä tunteminen on äärimmäisen tärkeää yrittäjänä. Kukaan muu kuin sinä et ole katsomassa perääsi. Itsensä tuntemiseen ja taitoihin liittyy muun muassa stressinhallinta, tunnetilojen tunnistaminen, tarpeet, ajankäytön hallitseminen sekä oman hyvinvoinnin tunnistaminen.
  • Oikea hinnoittelu on yksi haastavimmista mutta tärkeimmistä tekijöistä. Uran alkutaipaleella kokemusta ei välttämättä ole vielä niin paljon ja samalla tarvitaan kassavirtaa. En missään nimessä tästä huolimatta suosittele laittamaan hintoja minimiin. Toki on ok harjoitella sukulaisilla tai tuttavilla edullisempaan ”harjoittelu hintaan”, mutta kun ryhdyt yrittäjäksi ja hinnat on asetettu on niitä haastavampi nostaa jälkikäteen (ainakaan suuria summia) tai pahimmassa tapauksessa menetät jo hankkimasi asiakkaat. Mikäli hinnat ovat liian alhaiset, saat todennäköisesti kyllä asiakkaita, mutta joudut tekemään enemmän töitä elättääksesi itsesi. Loppujen lopuksi sinua alkaa vain pännimään suuri työnmäärä ja siihen suhteessa pieni korvaus. Laske työllesi sopiva hinta, johon voit itse olla tyytyväinen ja jolla elätät itsesi. On hyvä vertailla paikkakuntasi hintoja ja kysyä tarvittaessa apua hinnoitteluun. Mielestäni liian alhainen hinta kertoo myös siitä, ettet arvosta työpanostasi tarpeeksi tai ettet usko itse omaan toimintaan kehdataksesi pyytää sopivaa korvausta.
  • Raha on myös asia jota tulee miettiä ennakkoon. Tee laskelma paljonko tarvitset rahaa toimintasi toteuttamiseen? Entä paljon ovat kuukausi kulut? Mistä saat rahoitusta? Paljonko sinulla on ylimääräistä pääomaa elinkustannusten lisäksi? Itse säästin jonkin verran rahaa ennakkoon, jolla tiesin pystyväni maksamaan kiinteät kulut, kuten kirjanpitomaksun vaikka en saisi yhtäkään asiakasta ensimmäisten kuukausien aikana ja se ei silti aiheuttaisi itselleni ongelmia.
  • Hanki tarvittavat työkalut heti alkuun, kun sinulla on siihen mahdollisuus. Itse vitkuttelin tiettyjen oleellisten asioiden hankkimisessa. Näin jälkikäteen sanoisin nyt itselleni aloittaessani yritystoimintaani, että se helpottaa paljon kun on tarvittavat työkalut ja välineet. Yksi asia jota pitkään mietin on kallis järjestelmäkamera tai tietokone. Todellisuudessa vaikka niiden hankinta kirpaisi, olisi alun stressiltä vältytty jos olisi ollut heti välineet kunnossa. Tämä ei tarkoita että kaikki pitää olla uusinta ja viimeisen päälle, mutta kuitenkin siten, että saat hoidettua yritystoimintaasi stressittömästi. 
  • Tiedosta riskit! Tee ennalta riskianalyysi. Mitä tapahtuu jos et saa ensimmäisinä kuukausina kassavirtaa? Entä jos et tavoita asiakaskuntaasi? Mikä taloudellinen riskisi on? Mitä paremmin olet selvillä kaikesta, sen paremmin vältyt yllätyksiltä ja osaat toimia tilanteen vaatimalla tavalla. Yrittäjyyden alkutaipaleella on toki turvallisempaa perustaa yritys, joka ei vaadi suuria kiinteitä kuluja. Liikunta-alan valmennus on siitä edullinen ala, ettei sinun tarvitse omistaa salia toteuttaaksesi toimintaa. Mitä vähemmän kiinteitä kuluja tai hankintoja sen pienempi riski alussa on.
  • Pyydä rohkeasti apua kun tarvitset sitä. On ihan tyhmä yrittää selvitä yksin, koska ei kukaan voi tietää kaikesta kaikkea. Kysy tarvittaessa kollegalta mitä hän tekisi tai kysy apua esimerkiksi ammattiliitoilta tai alasi järjestöiltä.
  • Älä yritä tehdä kaikkea itse!  Niin kuin yllä sanoin pyydä rohkeasti apua. Jotta sinä pystyt keskittymään siihen, minkä sinä osaat parhaiten, ulkoista kaikki se mikä ei vaadi juuri sinun panostasi. Tällainen on esimerkiksi kirjanpito tai markkinointimateriaalin tekeminen. Tässäkin suhteessa jälkiviisaana kitkuttelin itse turhan pitkään yksin!
  • Älä tavoittele täydellisyyttä! Toki tee laadukasta ja sellaista jonka takana voit rehellisesti seistä. Fakta kuitenkin on ettet saa mitään aikaiseksi, jos kokoajan viilaat pilkkua. KAIKKEA voi aina parantaa. Kaikki voisi olla aina paremmin ja tilanne voisi olla optimaalisempi. Jos kuitenkin jatkuvasti lykkäät, viilaat hiot ja odotat, et ikinä myöskään saavuta mitään. Haluan korostaa vielä ettei tämä poissulje kunnianhimoa!
  • Budjetoi kun tiedät yrityksesi kulut ja arvion tienesteistä. Näin pystyt laatia suunnitelman esimerkiksi hankintojen varalle, eikä pankkitili pääse yllättäen tyhjenemään. Muista myös ettet sekoita henkilökohtaisia rahojasi yrityksen rahojen kanssa. Budjetoinnissa on hyvä ottaa myös yllättävät kulut huomioon. Itse nostan vain minimin palkkaa, aina tarpeen mukaan. Ikinä ei tiedä koska tarvitsee mihinkin tai milloin jokin laite esimerkiksi hajoaa.
  • Kilpailu on hyvä kartoittaa toimimallasi alueella. Onko kilpailu liian kovaa ja onko palvelullesi kilpailusta huolimatta tarvetta? Miten sinä erottaudut kilpailijoista? Vaikka kilpailu on kovaa, kunnioita kilpailijoitasi äläkä aseta heitä turhaan huonoon maineeseen. Muiden dissaaminen laskee vain omaa uskottavuuttasi. Päinvastoin, kehu heitä, anna asiakkaan valita. Mikäli asiakas siitä huolimatta valitsee sinut, tiedät tehneesi jotain paremmin kuin kilpakumppanisi!
  • Verkostoituminen on tärkeää alalla kuin alalla. Kun avulle olisi tarve on siinä kohti jo liian myöhäistä verkostoitua. Verkostoituminen on hyvä tapa tutustua alan ihmisiin, sillä muutoin yrittäjyys on paljon yksinäistä hommaa (ainakin liikunta-alalla). Erilaisista tuttavuuksista voit hyötyä tulevaisuudessa, mutta ole myös itse valmis auttamaan tarvittaessa. Itse pyrin olla polttamatta siltoja, sillä IKINÄ ei tiedä kuka tulee tarjoamaan sinulle töitä tai kenen pomo sinä kenties tulet joskus olemaan. Pidä ovet avoinna ja ole ystävällinen kaikille, sillä jälleen kerran tullaa maineeseen joka on kaikki kaikessa ammattitaidon ohella!
  • Älä kadehdi! Niin kuin yllä sanoin aina voisi olla asiat paremmin ja aina jollain onkin asiat sinua paremmin. Kadehtiminen ei vie sinua eteenpäin, päinvastoin. Älä ajattele että jokin tai jonkin menestys on sinulta pois, vaan mieti ennemmin kilpailijasi yhteistyökumppanina ikään kuin saman konsernin kauppana. Yhdessä te luotte alaa paremmaksi ja tunnetummaksi. Yhdessä autatte ihmisiä, sillä onhan teillä sama päämäärä esimerkiksi saada ihmiset voimaan paremmin. Korkeintaan jos koet kateutta, koe se ennemmin oman toimintasi boostaavana motivaationa eikä toisen mustamaalaamisena.
  • Kouluttautuminen on alalla kuin alalla tärkeää. Älä tuudittaudu osaamiseesi vaan muista myös haastaa itseäsi. Yhteiskunta muuttuu vilkkaaseen tahtiin ja sinun tulee pysyä mukana päivitetyn tiedon ja osaamisen myötä. Mitä enemmän tiedät, sen enemmän tajuat kuinka paljon et oikeasti tiedä mistään mitään. Se on fakta!
  • Pyydä palautetta ja ota se vastaan asiallisesti, sillä palautteen avulla pystyt kehittämään omaa toimintaasi.Tottakai kaikki haluavat kuulla positiivista palautetta, sillä silloin tiedämme tehneemme jotain hyvin. Kuitenkin kehittävä palaute on vähintään yhtä arvokasta sillä se kehittää liiketoimintaasi paremmaksi. Anna myös palautetta muille, kehu kun joku on tehnyt asian hyvin ja anna rakentavaa palautetta jos koet sen tarpeelliseksi. Ulkomaihin verrattuna suomalaisten palautteenanto on vielä lasten kengissä.

Yrittäjyyden miinukset

Yrittäjänä joutuu tehdä paljon itse ja yksin. Se on välillä kivaa, mutta välillä myös yksinäistä. Joudut itse pitää kiinni kaikista langoista ja informaatiosta. Sinä olet vastuussa kaikesta eli jos menee huonosti, et voi syyttää kuin itseäsi. Jos väsyttää et voi sluibailla, sillä se on pois vain itseltäsi. Kaikki tekeminen heijastuu maineeseesi. Yrittäjänä joutuu väkisin tehdä asioita, joista ei niin välittäisi. Tällaisia asioita on esimerkiksi kirjanpito, laskutus, maksu, sähköpostit ja sopimusasiat. Yrittäjänä joudut todennäköisemmin joustamaan työajoissa, ainakin alkutaipaleilla. On haastavampaa rajata työtunteja tiettyyn työ aikaan ja joudut tekemään paljon työtä josta et saa palkkaa. PALJON, joten varaudu siihen jo nyt! Yksi yrittäjyyden suurin miinus on epävarmuus. Harvalla yrittäjällä on täysin turvattu ja tasainen kassavirta, joten kuukausitulot ovat hyvin vaihtelevia. 

Parasta yrittäjyydessä

Yrittäjyydessä on kuitenkin lukuisia hyviä asioita, enhän minä muuten varmaan yrittäjä olisikaan. Ehdottomasti suurin syy vaihtooni palkallisesta työstä yrittäjäksi oli päätäntävalta: haluan vaikuttaa panoksellani asioihin, jotka koen intohimokseni! Koin hemmetin turhauttavaksi jatkuvat toiveet ja pyynnöt, mutta kun sitten annoin kehitysideoita ja osoitin kehityksen kohteita, niin niitä ei otettu huomioon. Tuli olo että pyörii loputonta ympyrää. Yrittäjänä tietää että kaikki tulos ja kaikki työ on vain ja ainoastaan itseäni varten. Tämä motivoi myös tekemään työtä, olemaan aktiivinen ja uusiutua. Sen lisäksi saa tehdä asiat juuri niin kuin itse haluat, eikä tarvitse kuunnella muiden mielipiteitä tai käskyjä. Varsinaisesti se ei ollut motivaationi siirtyä yrittäjäksi, mutta onhan se mukava kun pystyy itse päättämään työajat, päivät ja lomatkin. Saa tehdä töitä kahvilasta käsin tai vaikka peiton alta kotona. Ihan parasta siinä kuitenkin on se, että saa toteuttaa itseään sataprosenttisesti, jolloin arki on mukavaa ja elämä on oikeasti kivaa, myös maanantaisinkin! 😉 

Yrittäjän ominaispiirteitä

Yrittäjänä tulee olla tietoinen itsestään. Pitää olla oma-aloitteinen ja ennen kaikkea ratkaisukeskeinen. Tulee olla päättäväinen ja ahkera. Pitää olla myös kärsivällinen eikä lannistua kaikista vastoinkäymisistä. Jos on herkkä stressaamaan asioista ilman että osaa käsitellä tunteitaan, tulee taipaleesta todennäköisesti raskas. Pitää löytyä paloa ja motivaatiota. Pitää olla utelias, koska vain siten pysyy ajanhermoilla ja uudistumaan. Ennen kaikkea sinun tulee olla rohkea. Yrittäjyyteen liittyy aina riskejä. Ajattelen kuitenkin että kaikesta selviää kun on valmis tekemään töitä sen eteen.

En lähtisi yrittäjäksi, ellei minulla olisi intohimoa toteuttaa itseäni, enkä varsinkaan siksi että yrittäjyys on nyt ollut pinnalla somessa ja on mageeta tehdä kahvilassa töitä. En todellakaan! En todellakaan lähtisi liikunta-alan yrittäjäksi jos tavoitteena olisi miljardi rikastuminen, ehen! Tiesin jo nuorempana, että halua päättää ja vaikuttaa asioihin. Ajattelin pitkään että luonteeni vaatisi toimenkuvan, jossa pystyisin vaikuttamaan ja haastamaan itseäni tarpeeksi. Ajattelin pitkään että se jokin olisi esimiesasema, mutta se karisi nopeasti kun tajusin asian todellisen luonteen. En saanut sitä tyydytystä mitä työltäni kaipasin, jotain puuttu. Todellisuudessa kuitenkin vain yrittäjänä olen kokenut sitä oikeaa onnellisuutta. Toki never say never! Eihän sitä tiedä vaikka fiilikseni muuttuisi ja vuoden päästä olenkin takaisin palkkatyössä. Tärkeintä on kuitenkin tehdä sitä, mitä tuottaa itselle onnellisuutta.

Sen haluan vielä sanoa että yhdessä on voimaa, mutta tiedä silti oma arvosi. Vaikka olet aloitteleva yrittäjä se ei tarkoita että sinulla voidaan pyyhkiä lattioita. Näytä osaamisesi ja se kuka olet. Ole aidosti oma itsesi niin pärjäät varmasti ja vaikka et jostain syystä pärjäisi et ainakaan tarvitse jossitella! Arvokkaampaa on se, että tekee, kokee, näkee, yrittää ja rohkeasti kohtaa vastoinkäymiset ja menee eteenpäin kuin se, ettei koskaan yritä. Ei ole väliä kuinka monta kertaa kaatuu, vaan kuinka monta kertaa nouset ylös! Kaikesta voi oppia ja etenkin niistä epäonnistumisista. Älä vertaa itseäsi muihin vaan kulje omaa polkuasi. Kyllä menestyneidenkin henkilöiden takana on usein useita epäonnistumisia. Ennen kaikkea muista nauttia matkasta. Ei vaan se päämäärä vaan koko reissu kohti sitä! 

-Kiira

KRIISI- Älä tule paha vuosi, tule hyvä vuosi!

Suurin osa odottaa vuodenvaihdetta kuin kuuta nousevaa. On bilettä, juhlaa tai mökkeilyä lapissa. Uusi vuosi ja uudet kujeet, näinhän kuuluu aina sanottavan. Uusivuosi tuo mukanaan niin sanotusti uuden mahdollisuuden aloittaa alusta ja tehdä jotain huikeaa. Kaikki ovet ovat avoinna. Ensimmäistä kertaa ikinä jopa hieman ”stressaan” vuoden vaihdetta.

Miksi näin on?

Noh, vuosi 2020 tarkoittaa käytännössä sitä että täytän pyöreitä. On jopa vaikea kirjoittaa tähän kirjoitukseen sitä kolmosella alkavaa ikää. Ikä on vain numero, tiedän ja olenkin sitä mieltä. Jollain tavalla kuitenkin kauhistuttaa elämän meno ja kuinka nopeasti aika kuluu. Liian nopeasti jos minulta kysytään!

Viimeisimmät vuodet ovat olleet ehkä tähänastisen elämäni parhaimpia, vaikka ne ovat käytännössä pitäneet sisällään vain arkisia asioita ja muutoksia koulutuksen ja työ rintamalla. Näiden lisäksi koen olevani fyysisesti parhaimmassa kunnossa, mitä olen ehkä koskaan ollut. Fyysinen kunto minulle ei tarkoita pelkästään hauiksen ympärysmittaa tai maastavedon maksimi ennätystä, vaan ennemminkin vuosia jolloin kipu ei ole määrittänyt tekemisiäni. Olen ryhtynyt yrittäjäksi ja päässyt opiskelemaan minulle unelma alaa. Tuntuu siis että ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni minä olen se, joka oikeasti johtaa omaa elämääni, ei kipu eikä muut tekijät kuin vain minä itse.

Nuorempana olette varmasti miettineet elämää eteenpäin: ”kun olen 25 haluan mennä naimisiin ja saada lapsen viimeistään ennen kuin täytän 30v” jne. Kutakuinkin tähän tyyliin ajattelin myös nuorempana. Kolmekymppinen tuntui silloin vanhalta. Tuntuu että vasta nyt elän sitä vaihetta kun vihdoin olen löytänyt itseni ja oman juttuni, sekä alkanut toteuttamaan unelmiani. Valitettavasti kohdallani se tapahtui vasta kolmen kympin tienoilla. Suurin osa ympärilläni on päässyt tähän vaiheeseen jo nuorempana, jolloin ehkä luonnollinen (ehkä myös stereotypinenkin) eteneminen on naimisiin, oma asunto ja siihen vielä lapset. Ei sillä että välttämättä edes haluaisin samaa kaavaa, mutta koen kuitenkin stressiä siitä, että haluan elää, mennä, kokea ja luoda uraa. Samalla haluan kuitenkin tätä stereotypiaa eli lapsia ja naimisiin. Olisihan se kiva asuntokin omistaa!

Milloin se joskus on ja koska on liian myöhäistä?

En usko oikeaan aikaan. En usko täydelliseen hetkeen. Kun ajattelee niin aina voisi asiat olla paremmin, voisi olla parempi taloudellinen tilanne, voisi olla isompi asunto, voisin olla valmistunut ja hankkinut vakituisen työpaikan.  Jos aina toivoo ja odottaa parempaa, sitä tuskin tulee. Ehkä olen tyhmä mutta pyrin ajattelemaan että ihminen selviytyy kaikesta mitä elämä tuo mukanaan, tavalla tai toisella, yksin tai avun kanssa. Se ei silti poista jahkailua.

Se mikä tässä eniten stressaa on se että aika kuluu ja fyysinen ikä kulkee nopeammin henkisen kasvun kanssa. En koe olevani kolmekymppinen. Koen edelleen olevani läppää heittävä teini joka tekee jekkuja ja kyseenalaistaa asioita, vaikka tietäisi niiden olevan totta. Haaveilen yhä lapsenomaisesti isoista asioista vaikka tiedostan elämän realiteetit. Elän ristiriidassa, en tiedä mitä tehdä ja jos joskus tiedän voi olla jo liian myöhäistä!

Kolmikymppinen on jo aikuinen enkä voi enää vedota ikään. Aikuinen sanana kuulostaa jotenkin vastuulliselta ja vakavalta. En minä ole vakava. Aikuisena tulee olla siisti ja esimerkillinen, tietää politiikasta ja puhua hienoilla sanoilla. Kun joku puhuu minulle hienoilla sanoilla, minä nyökyttelen ja esitän ymmärtäväni. Ajatus aikuisesta naisesta on vakityössä käyvä, parin lapsen äiti jolla on yllään siisti jakkupuku. Tämä aikuinen nainen tietää viineistä ja rentoutuu ravintolassa hyvän ruuan äärellä. Aikuinen nainen ei ole jumppavaatteissa, hiukset sykkyrällä, jatkuvasti semihikisenä kulkeva tyyppi, jonka kulttuuritietämys on luokkaa taiteiden yö kerran vuoteen ja joka rentoutuu salilla kyykäten. Ravintoloiden sijaan luksusta on kun poikaystävä laittaa ruokaa ja yhdessä pelataan dominoa niin kauan, kunnes toinen suuttuu syystä tai toisesta. Muutama semipervo läppäkin saattaa lentää, puhumattakaan kotihipasta ja käsipainista. Hirveän aikuismaista!

Vaikka otsikoin tekstin kriisiksi ja koen ikääntymisestäni ensimmäistä kertaa ristiriitaisia tunteita, en kuitenkaan tarkoita sitä täysin otsikon todellisessa merkityksessä. Tiedän että se menee ohi, mutta rakastan elämää enkä haluisi että se kuluu liian nopeasti. En ainakaan nyt, kun nautin elämästäni täysillä. Listasinkin tavoitteita aikaisempaan ”Kuulumisia ja tämän vuoden saavutuksia & saavuttamattomia asioita sekä tulevaisuuden tavoitteita” kirjoitukseen. Tähän listaan voisi lisätä tavoitteeksi olla kriiseilemättä liikaa ja nauttia enemmän hetkestä. Nauttia juurikin lapsenomaisesti ja olla miettimättä liikaa. Kai elämän asiallisuuden ja vakavuuden vastapainoksi voi vähän lapsellinenkin olla, vaikka täyttäisikin pian aikuisen verran. 

Tämä on vuoden viimeinen blogini kirjoitus ja toivottavasti samalla myös viimeiset kriiseilyt asian tiimoilta. On minulla vielä muutama kuukausi enne kuin ikäni alkaa kolmosella. Ehkä tuleva vuosi yllättääkin positiivisesti. Ei voi tietää. Sitä jännityksellä odottaen, vuosi 2020 lupaathan olla minulle armollinen ja vähintään yhtä hyvä kuin tämä vuosi, miinus se kriiseily, kiitos!

<3

-Kiira

Kuulumisia, tämän vuoden saavutuksia, saavuttamattomia asioita sekä tulevaisuuden tavoitteita!

Olen aikaisemminkin puhunut onnistumisesta ja tavoitteiden tärkeydestä ainakin ”Miten onnistua elämässä?- Onnistumisen anatomia!” postauksessa. Kirjoituksessa käsittelin aikaansaamisen vaikeutta, motivaatiota, arvoja ja tavoitteita. Listasin myös omat onnistumisen vinkit ylös. Eräs seuraajani kysyi minulta, että mitkä ovat minun tavoitteeni liikunnassa ja yleisesti elämässä? Entä mitä toivon tulevaisuudelta ja tulevalta vuodelta? Sitä kaikkea pysähdyn nyt hetkeksi miettimään.

Aloitetaan kuulumisista. Niin kuin ehkä insta stooristakin on saattanut huomata, olen nyt höpötellyt vähemmän someen. Tämä johtunee täysin siitä, että olen pyrkinyt tekemään mahdollisimman paljon töitä, pitääkseni pienen joululoman. Nyt aamusta hoitelen vielä koneella asioita ja illasta vielä valmentamaan sekä ohjaamaan sisäpyöräilytunnin. Loppuviikon kalenteri ammottaakin typötyhjää, IHANAA! Myös seuraava viikko on rento, sillä teen vain kahtena päivänä töitä/valmennuksia.

Eniten odotan ehkä illan tonttupajaa, joka tarkoittaa lahjojen paketoimista, korttien kirjoittamista ja yleistä joulun fiilistelyä. Monet paketoivat aina hyvissä ajoin, mutta mä teen sen aina aattoa edellisenä iltana. Yleensä se johtuu siitä että olen hankkinut lahjat viimetipassa enkä ole ennättänyt aikaisemmin, mutta nyt pari vuotta ihan vain tottumuksesta. Olen siis oppinut hieman ennakoimaan ja aikatauluttamaan paremmin, jeah!

Tänäkin vuonna arvoimme perheen kesken mysteerilahjan eli ostamme vain yhden lahjan per henkilö. Tämä siksi että säästämme puhtaasti rahaa, toki pienet lapset asia erikseen. Mielestäni yllätys ja tietämättömyys lahjan antajasta tuo kivaa extra jännitystä. Erityisesti se helpottaa meitä naisia kun meidän ei tarvitse olla antamassa vinkkejä ja juosta lahjoja miestemme puolesta. 😀 Ei vaan! Aatona me sitten arvailemme mysteerilahjan antajaa sekä sisältöä. Tämä on siis jo itsessään kiva aaton ohjelmanumero. Ajattelin myös kuvata pienen jouluvideon, josta lisää sitten youtube kanavallani joulun jälkeen.

Kuluvan vuoden tavoitteet

Joulusta ajatukset tulevaan vuoteen ja tavoitteisiini. Yleensä ennen vuoden vaihdetta olen koneelle kirjannut ylös asioita, joita haluan tulevalta vuodelta ja joita kohti menen. Kun asiat on kirjattu ylös, ne on selkeämpiä ja niihin voi aina tarvittaessa palata. Yleensä asiat liittyvät työhöni, mutta toki myös yksittäisiä asioita löytyy henkilökohtaiselta puolelta. Viimevuoden tavoitteenani minulla oli kotisivujen julkaisu. Kotisivujen myötä tavoitteena oli blogin kirjoittaminen sekä videoiden kuvaaminen. Näihin todettakoon että check check check! Lisäksi tavoitteenani oli järjestää bootcamp treeniryhmiä, jotka ovatkin startanneet mahtavasti. Joka ikinen ryhmä on täyttynyt ja enemmänkin olisi tulijoita, mikäli tilat vaan sallisi isomman porukan. Näiden lisäksi aloitin omien treenitapahtumien järjestämisen. Ehkä eniten olen ylpeä siitä, että olen saavuttanut kaikki nämä tavoitteet opintojeni ohella! 

Vaikka saavutin paljon asioita, jäi myös paljon saavuttamatta. Näistä todettakoon että kesäloma jäi turhan vajaaksi tavoitteeseeni nähden. Pidin vain vajaan viikon ja sen kyllä tunti näin loppuvuodesta. Tämä virhe korjattakoon tulevana vuonna. Sen lisäksi tavoitteena oli luoda teille jotain hauskaa ja ilmaista, terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää mutta se jäi täysin aikatauluresursseiden vuoksi. En sano tästä enempää, mikäli toteutan sen vielä tulevaisuudessa.  Sen lisäksi tavoitteena oli matkustaa, joka sekin jäi. Tavoitteena oli myös pari isompaa työhön liittyvää kokonaisuutta, kuten verkkovalmennuskokonaisuus sekä paljon valmennettavieni keskuudessa toivottu ravinto/reseptikirja. Nämä on myös jääneet aikataulusyistä, sillä ennemmin teen asiat kunnolla kuin vasemmalla kädellä hutiloiden.

Tulevan vuoden tavoitteet

Tavoitteita asettaessa, asetan aina ”hullun tavoitteen” sekä lisäksi pienen aikavälin tavoitteita. Hullu tavoite on se jota kohti mennään isommassa kaavassa, ikään kuin unelma ja haave. Pienemmät tavoitteet ovat niitä, joiden vuoksi päivittäin tehdään asioita. Toki yhtenä isoimpana tavoitteena minulla on Fysioterapeutiksi valmistuminen ajallaan, itseni elättäminen yrittäjänä sekä onnellisuus arjessa ja elämässä ylipäätään. Näiden lisäksi yksi hullu tavoite, jota en ehkä koskaan ole paljastanutkaan liittyy puhumiseen.

Olen aina pitänyt puhumisesta ja keskustelemisesta. Rakastan haastattelua ja erilaisten keskusteluohjelmien katsomista sekä kuuntelemista. Olisikin ihan yli mageeta joskus päästä tekemään jotain omaa sen parissa. Ehkä vetämään tai juontamaan jotain sportti tv ohjelmaa tai tehdä valmennusta ja treenitapahtumia isommassa mittakaavassa? En tarkalleen osaa sanoa mitä se olisi, mutta jotain uutta ja hienoa. Eli jos siellä on tuottajia lukemassa tätä niin pitäkää mut mielessä! 😉

Pienen aikavälin tavoitteena on panostaa kouluun. Kuluva vuosi on rehellisesti ollut yhtä selviytymistaistelua ja opintojen perässä roikkumista. Älkää ymmärtäkö väärin, olen mielestäni pärjännyt opinnoissa hyvin suhteutettuna työmäärääni. En kuitenkaan haluaisi vain läpäistä koulua. Halua oppia ja olla mahdollisimman hyvä tulevaisuuden fysioterapeutti. Tällä menolla tuntuu siltä että pärjään kyllä koulussa, mutta asiat eivät jää päähän kun ne pänttää vain tenttiä varten. Koulutavoitteiden lisäksi haluan alkaa työstämään viimevuodelta jääneitä tavoitteita reseptikirjan ja verkkovalmennuksen suhteen. Vaikkakin se saattaa kuulostaa ristiriitaiselta juuri edelliseen kouluasiaan viitaten, uskon sen kuitenkin olevan mahdollista jollain keinolla.

Mikäli minulta tulisi jokin verkkovalmennuskokonaisuus, mihin toivoisit sen liittyvä? Mihin sinä kenties osallistuisit mukaan tai mikä mielestäsi vielä puuttuu markkinoilta?

Näiden lisäksi toki toivon kanavieni kasvua ja mahdollisuuksia työskennellä mahtavien brändien kanssa. Niin kuin tänäkin vuonna, päätin etten ota sisällöistä kuitenkaan sen suurempaa stressiä (etenkin kun opinnot vielä kesken) ja ne menköön omalla painollaan. Uskon että väkisin tuotettu sisältö myös heijastuu ulospäin, joten ennemmin teen omannäköistä juttua, aina sen mukaan kuin pystyn, rehellisellä ja hyvällä fiiliksellä. Ehkä pienenä toiveena takaraivossa olisi aktiivisempi kommunikointi teidän ihanien lukijoiden ja seuraajien kanssa niin, että uskaltaisitte jakaa enemmän mielipiteitä sekä toiveita. Oikeasti arvostan teidän kommentteja, tykkäyksiä ja viestejä todella paljon. Haluan että kanavillani koet olevasi osa yhteisöä, jossa kaikki pääsevät mielipiteillään ja toiveillaan vaikuttamaan. Ole siis rohkeasti osa tiimiä ja älä epäröi ikinä olla yhteydessä. Vuonna 2020 team kiira on entistäkin tiiviimpi! <3

Jottei kaikki nyt ole ihan työ ja koulupainotteista niin sanottakoon henkilökohtaisista tavoitteista sen verran, että pyrin järkeistämään kalenteria ja varaamaan aikaa myös itselleni. En halua olla aina se ihminen joka kuulumisia kysyttäessä toitottaa vaan kiirettä ja kiirettä. Tähän mennessä olen treenannut täysin fiilispohjalta. Tulevalle vuodella ajattelin joko ulkoistaa ohjelmoinnin tai sitten luoda itselleni tavoitteellisemman suunnitelman ja noudattaa sitä. Toki edelleen treenillinen tavoitteeni on pääsääntöisesti toimintakyky ja selän kivuttomuus.

Suurimpana henkilökohtaisena tavoitteena on uneen panostaminen. Tasalaatuinen ja pitkäjänteinen hyvä uni on tuottanut itselleni ehkä eniten haasteita. En pyri saamaan siitä kertaheitolla täydellistä, mutta kuitenkin parantamaan sitä taas asteen verran. Se miten ajattelin tämän toteuttaa on säännöllisempi nukkumaanmenoaika. Katsotaan miten kaikki tämä on toteutunut taas vuoden päästä vai onko?

Nyt mä laitan koneen kiinni, suuntaan ruuanlaittoon ja siitä pian töihin. Nauti joulusta ja läheisistäsi, mikäli sulla on vaan mahdollisuus. Ihanaa ja rentoa joulua, puss! <3

-Kiira

5 asiaa joita ilman en voisi elää!

Nyt on taas muutamat viime kirjoitukset menty enemmän asialinjalla, joten kirjottelin tähän väliin taas hieman kevyempää lukemista. Paljastan teille viisi asiaa jota ilman en voisi elää! Sanottakoon heti alkuun selvennykseksi, että nyt ei puhuta ilmiselvistä asioista kuten perhe, ystävät, terveys, ravinto, vesi yms sillä luonnollisesti terveys ja ihmissuhteet menevät kaiken muun hömpän edelle, siinä missä ihminen tarvitsee ravintoa ja vettä elääkseen.

Kaikki minut tuntevat tietävät että rakastan arvuutteluja ja pelejä. Haastankin teidät nyt arvausleikkiin. Mieti mielessä mitkä viisi asiaa luulisit minulle olevan sellaisia, joita ilman en pärjäisi päivittäin? Kirjoituksen loppuun kerro ihmeessä kommentti kenttään montako arvasit oikein? 🙂

Mennään asiaan eli viisi asiaa jota ilman en voisi elää! Huom asiat eivät tule tärkeysjärjestyksessä:

1) Ensimmäisenä ja ehkä ilmiselvimpänä on puhelin! Kamalaa kuinka koukussa sitä nykypäivänä onkaan tuohon kapistukseen. Vaikka kuinka yritän väittää itselleni etten ole koukussa, huomaan silti kaivavani puhelimen esille turhan usein. Toki rajaa on haastava osittain vetää, sillä puhelin on minulle yksi merkittävimmistä työvälineistäni. Sosiaalisen median kanavat ovat minulle käytännössä ainut markkinointikanava, jossa informoin tulevista tapahtumista ja treeniryhmistä. Näiden lisäksi teen satunnaisia kaupallisia yhteistöitä eli myös tienesti mielessä puhelin on oleellinen väline. Ryhmäliikuntani musiikit tulevat myös puhelimesta, joten siinäkin mielessä on hyvin haastava olla ilman puhelinta. Nykyään myös kaikki ryhmät kuten työyhteisöt, kouluprojektiryhmät yms. ovat puhelimen whatsapissa ja näin myös on ”oltava” tavoitettavissa.

Edellinen iphoneni tippui vessanpönttöön ja voi luoja kuinka haastavaksi se elämän tekikään, kun ei päässyt verkkopankkiin ja kaikki tunnistautuminen menee nykyään verkkopankin kautta. Koska en saanut synkronoitua tietoja vanhaan, toisen merkkiseen puhelimeeni järkevästi, tuntu siltä että olin ihan alasti ja haavoittuvainen ilman kaikkia totuttuja aplikaatioita, numeroita ja infoja. Huh, hullua!

2) Toisena vielä pahempana riippuvuutena ennen puhelintakin on Bepanthen! Ja mikäli joku siellä ihmettelee että mikä ihme on Bepanthen, niin se on apteekista saatava voide, joka on kehitetty erityisesti ravitsemaan ja uudistamaan erittäin kuivaa, ärtynyttä, punoittavaa tai halkeilevaa ihoa. Usein tämä voide tunnetaan lasten pyllyrasvana muun muassa vaippaihottumaan. Ei, en käytä kyseistä rasvaa rasvatakseni takamusta, vaan huulissa huulirasvana. Olen käyttänyt tätä rasvaa huulissa jo niin pitkään kuin muistan (ainakin ylä asteelta). Olen yrittänyt vieroittaa itseäni kyseisestä tuotteesta vaikka kuinka monta kertaa, aina onnistumatta! Olisi mielenkiintoista tietää kuinkahan paljon olen kyseistä rasvaa huulieni välityksellä saanut elimistööni kaikkien näiden vuosien aikana?

3) Kolmanteni riippuvuutena mitä ilman en voisi elää on liikunta! Tämän moni varmasti arvasikin. Rakasta liikkumista ja sitä kun pystyy toteuttaa itseään liikkumisen myötä. Myönnän että nuorempana olen kuulunut siihen kategoriaan, jotka treenaavat pinnallisista syistä. Nykyään kuitenkin arvotan terveyden ja toimintakyvyn niin korkeelle, etten voisi elää ilman liikettä ja liikkumista. Kun on kokenut jotain sellaista mikä rajoittaa vapautta liikkua, arvostaa toimintakykyä ihan uudessa valossa. Näin minulle on käynyt. Liikunta on itselle myös tapa purkaa ja käsitellä tunteita, kasvattaa itseluottamusta ja itsevarmuutta, sekä voida hyvin niin fyysisesti kuin henkisestikin.

4) vaikka muuttuvan yhteiskunnan myötä melkein kaikki on jo digitaalista, siitä huolimatta on yksi asia josta en luovu ja se on paperinen kalenteri! Saan kuulla tästä kavereiltani paljon, sillä en ikinä osaa sanoa juuta enkä jaata sopiessamme tapaamisia, ellei tietenkin minulla ole paperinen kalenterini mukana. Vaikka melkein kaikessa muussa puollan digitalisoitumista niin kalenteri ei ole yksi niistä. Koska puhelimessa on jo sähköpostit ja muut lukuisat sovellukset, jotka ilmoittavat asioista ärsyttävällä punaisella pallurallaan (iphonessa), en kaipaa yhtään lisää punaisia palleroita näyttööni, jotka muuten by the way on todella ärsyttäviä. Joudunkin usein avaamaan postit heti, ihan vain sen takia että saan pallerot pois ruudulta.

Lisäksi on hirveen tyydyttää kirjoittaa kalenteriin listoja ja aina tehdyn asian kohdalla yliviivata asia suoritetuksi. Tämä ei toimi kännykässä yhtään niin hauskasti. Onko siellä ketään muita lista tai paperikalenteri ihmisiä? 😀 Lisäksi kännyköissä on surkeat akut, joten siinäkin mielessä paperikalenteri on luotettavampi. Kalenteria saa koristella visuaaliseksi ja yleisestikin näin lukihäiriöisenä on helpompi hahmottaa viikko kokonaisuutena kun kännykästä katsottuna.

5) Viides ja viimeinen olikin jo vaikeampi tunnistaa, sillä on yllättävän monta tasavertaista asiaa. Mietin huumoria, mutta se tulee ehkä enemmän luonteenpiirteessä eikä näin ole valittavissa. Toinen jota mietin on kuulokkeet, sillä ne on myös päivittäisessä käytössä. Jos en kuuntele musiikkia, suunnittele ryhmäliikuntojeni musiikkia tai vähintään kuuntelen podcastia koulu ja työmatkoilla. Kuitenkin on yksi tätäkin merkittävämpi asia jota ilman en mitenkään voisi elää ja se asia on ponnarit! Inhoan pitää hiuksia auki, sillä mikäli ne ei ole sähköisenä villapaidassa kiinni, ovat ne vähintään liimautuneet hikiseen selkääni kiinni. Tämän vuoksi näättekin minut useimmiten nutturasykkyrä päässä, hiukset mahdollisimman hyvin pois tieltä.

Joku varmaan ihmettelee että miksen sitten leikkaa lyhyitä hiuksia? Se onkin hyvä kysymys ja sitä aina itseltäni aika ajoin kysyn. Jotenkin kuitenkin en ole saanut aikaiseksi ja aina kun ilmoitan aikeistani leikata hiukset, joku on vakuuttelemassa kuinka olisi rikos leikata näin pitkää tukkaa. Koska minulla on oma hiusvärini, kampaajalle ei tule ns. muuta tarvetta. Hiustenleikkuuta on siis helppo siirtää ja siirtää ja huomata että ei ole tehnyt tukalle mitään kymmeneen vuoteen. Okei myönnän se oli hieman liioiteltua, sillä siskoni tasoittaa tukkani aina noin kerran vuodessa, heh!

Olisi tosi mielenkiintoista kuulla mitä sun TOP 5 kuuluu? Lisäksi kerro ihmeessä kommentti kenttään, montako arvasit mun viidestä oikein?

Tsemppiä viikkoon!

-Kiira

Kuvat: Johanna Ketola IG @Johannaketophotography

Mun tyhmät tavat!

Ajatus kirjoitukseen syntyi muutama päivä sitten kun jouduin heittämään jääkaapissa seisseen, homehtuneen vadelmarasian roskiin. Tämä ärsytti, sillä tuoreet marjat ovat kalliita ja nyt ne olivat päässeet pilaantumaan ja rahaa mennyt hukkaan. En kuitenkaan voinut syyttää ketään muuta kuin itseäni ja tyhmiä tapojani. Vaikka minulta löytyy lukuisia outoja tapoja joille ei selitystä osaa antaa, alla muutama tyhmä tapa johon olen viimeaikoina havahtunut.

Miksi hyvää pitää aina säästellä?

Aloitetaan aikaisemmin mainitsemistani vadelmista. Mulla on taipumus ostaa jotain ihanaa ja hyvää, mutta käytännössä koska se on niin ihanaa ja hyvää sitä ei tule käytettyä/syötyä tai muuta koska en raaski. Tällä logiikalla nopeasti summailtuna eihän siinä ole järjen hiventäkään! Huomaan usein heittäväni juuri esimerkiksi tuoreita marjoja roskiin, ihan vain siksi etten ole raaskinut syödä niitä kerralla ja olen säästänyt sitä herkku hyvää myöhemmäksikin, jolloin tuote on ennättänyt jo pilaantua. 

Samaiseen aiheeseen liittyen myös asusteissa ja vaatetuksessa on ollut sama. Vaikka esimerkiksi valkoisia T-paitoja mulla on useampi, on vain se yksi ja tietty lemppari joka on kaikkein siistein, mukavin ja paras. Normaalilla logiikallahan voisi luulla että tämä paita on sitten se kaikkein käytetyin, mutta ei päinvastoin! Siellä se nätisti vaatekaapissa roikkuu päivästä ja viikosta toiseen, koska onhan se paras paita oltava aina saatavilla jos tilanne tulee ja sitä sattuu joskus tarvitsemaan. Sama on ollut myös arvokkaampien merkkilaukkujen, valkoisten kenkien ja kalliiden asusteiden kanssa. Eihän näitä arvokkaita juttuja voi käyttää koska ne saattavat likaantua! Nykyään olen päässyt tästä hieman jo irti, mutta kyllä välillä itseään saa muistutella siitä että käytettäväksihän nekin on hankittu. Vaikka kallis tuote likaantuisikin niin paremminhan se saa rahalle vastinetta käytössä kuin vaatekaappia koristamalla.

Psyykkinen valmistautuminen!

En voi edes kuvitella mitä psyykkinen valmistautuminen urheilijalla on ennen kisa suoritusta jos mulla perusjampalla on outoja tapoja ihan vain viikoittaisessa treeneissäkin. Salilla treenatessani painot pitää olla aina saman merkkiset, saman kokoiset ja mielummin isot laakeat kuin pienet. Vaikka salilta löytyisi kaksi saman painoista levypainoa mutta eri valmistajalta, en voi näitä käyttää. Painot on oltava tismalleen saman valmistajan samanlaiset jotta homma pysyy kasassa. Tämän lisäksi on psyykkisesti huomattava ero onko levypainot suuret vai pienet, vaikka kyseessä olisi siis sama paino.

Vaikka järjellisesti tiedän että paino on paino eikä se siitä miksikään muutu, ajattelen silti jostain syystä että isot ja laakeat painot painavat vähemmän kuin pienikokoiset. Tällöin on psyykkisesti helpompi varautua ”kevyempään” nostoon. Heti kun painot on varattuna ja joutuu laittamaan pieni kokoiset levypainot, nostaminen esimerkiksi penkkipunnerruksessa tuntuu paljon haastavammalta. Ihan pöljää I know! Tämän lisäksi on paljon kaikkia pieniä treeneihin liittyviä maneereja kuten kyykätessä tangonalle meno. Mikäli alle meno takakyykyssä ei ole oikeassa kohtaa ensimmäisellä kerralla, ei siinä enää käsiä tai muuta aleta venkslaamaan vaan aloitetaan kokonaan alusta. Lisäksi kengän kannat on aina kopautettava toiseen kenkään, ihan vian varmistuakseen siitä että jalka on kengän oikeassa kohdassa, ihan perällä.

Raha!

Tämä on oikeastaan tullut vasta yritykseni ja yritystilin myötä. En uskalla nostaa yritystililtä palkkaa koska en tiedä mikä veropommi tai mätkyt sieltä vuoden lopussa tulee, vaikkakin olen asettanut arvioidun tuloksen ja sen myötä saanut tiedon ennakkoveroista, mutta verottajan kanssa olen oppinut aina olemaan skeptinen ja varautua pahimpaan. Vaikka tätä seikkaa ei huomioitaisi on kiva hämmästellä saldon kasvua kuukaudesta toiseen. Normaalisti olen tottunut siihen että kaikki raha mikä tilille ilmestyy tulee ja menee eli tili on ollut + – nolla.

Nyt kun olen nostanut yritystililtäni vain ja ainoastaan välttämättömän on tilille jäänyt jo vähän ylimääräistä. Olen niin innoissani tästä etten enää raaski katkaista hyvää nousu suhdanteista saldoa, joten tyydyn vain ihastelemaan kasvavaa lukua. Toki hyvä että tämän myötä turha kulutus on vähentynyt huomattavasti, mutta toisaalta on ärsyttävää olla aina se tyyppi kenellä  ”ei ole rahaa” tehdä sitä sun tätä. En kuitenkaan tarkoita sitä että raha on tarkoitettu yltiöpäiseen ja turhamaiseen mälläämiseen vaan ennemmin mahdollistaja rentoon ja stressittömään elämiseen. Mielestäni raha on elämistä ja elämästä nauttimista varten. On toki hyvä että rahaa on säästössä ”pahan päivän varalle”, mutta olen myös se tyyppi joka ei nää järkeä järkyttävien summien roikottamisesta tilillä, ihan vain tulevaisuutta varten. Voi olla ettei tulevaisuutta tule tai jotain tapahtuu, joten mikset nauttisi elämästä tässä ja nyt eikä vasta eläkkeellä!

Iltatoimet!

Loppuun vielä raotan mun tyhmistä tavoista iltaisin. Vaikka en koe olevani säikky henkilö tai erityisesti herkkä pelolle, iltaisin on aina tarkistettava ulko-ovi ainakin kolmeen kertaan. Vaikka se olisi ollut edellisellä kahdella kerralla visusti kiinni, onhan se nyt hyvä vielä tarkistaa ettei se ole näiden kahden kerran välissä ennättänyt aukeamaan syystä tai toisesta. Tämän lisäksi hammaspesun yhteydessä kun ne on harjattu ja suu huuhdeltu, on mun otettava kolme hörppyä hanasta vettä. Miksi juuri kolme? Mistä se on lähtenyt? Vain luoja tietää.. Mutta koska olen tehnyt näin pitkään en voi missään nimessä katkaista tätä perinnettä. Muutenkin uskon että jos jokin toimii ja on hyväksi havaittu niin silloin ei kannata sitä rutiinia turhaan lähteä horjuttamaan. Okei toi kuulosti juuri siltä että olen todella kaavoihin kangistunut, mutta lupaan että kyllä musta rajojen rikkoja puoltakin löytyy! 😀

Näihin vedoten ei voi sanota muuta kun että kyllä ihminen on ihmeellinen. Tässä osa ihmeellisiä tapojani. Jätettäköön ne tähän ettette pidä mua ihan täysin outona. Näiden lisäksi olisi ihana saada vertaistukea ja kuulla jos sulla on jotain samanlaisia tai muita ihmseellisiä tai outoja tapoja? Kommentoi alle ja ihmetellään ihmisyyttä yhdessä.

Kivaa ja energistä viikkoa ihanat! <3

-Kiira