Uskomatonta mutta totta…

Hyvää uutta vuotta sinne ruudun toiselle puolelle. Suurin osa on varmasti jo aloitellut töitä lomien jälkeen, niin myös meikäläinen. Lomakuulumisia löytyy Myday -videon muodossa youtubesta. Sen lisäksi oli pakko tulla jakamaan teille muutama asia aivan käsittämättömistä sattumista, joita mulle on viime aikoina tapahtunut. Ensimmäisten kahden tapahtuman jälkeen ajattelin, ettei voi olla mahdollista, mutta tuntuu että kyseisiä tapahtua vaan tulee toisensa perään. Uskomatonta mutta totta. Kannattaa siis varoa mitä suustaan päästää!

Jouluaaton episodi

Koronan vuoksi jouluaattomme oli hyvinkin poikkeuksellinen, sillä perhe & sukulaisjoulun sijaan vietimme joulua siskoni perheen kanssa pienellä porukalla.  Vaikka joulu on yksi lempi ajankohtani, joulu saattaa ajoittain tuottaa kiirettä ja/tai stressiä. Siskoni mies haki meidät autolla, sillä olin tehnyt jouluruokia, joita en olisi julkisilla saanut kuljetettua. Koska meillä tuli kuin tulikin pieni kiire lähteä kotoa, laitoin ruuat lasisiin, kannellisiin säilytysrasioihin ja rasiat isoon paperikassiin, joka ensimmäisenä tarttui käsiini. Astuimme autoon ja matkasimme siskolleni.

Vitsailin autossa, ettei tänä jouluna ole mikään vielä ennättänyt ärsyttämään. Vaan ei olisi kannattanut! Noustessamme autosta ulos sanoin miehille, että kantakaa ruokakassi pohjasta kiinni pitäen, ettei kassin kahvat hajoa. No eivät kantaneet. Mitä tapahtuu? No tietenkin kassin kahvat hajosivat ja lasiset säilytysrasiat ruokineen pamahtaa paskaksi asfaltille. Ei siinä auttanut ruokia pelastella, kun ne olivat jo täynnä säilytysrasioiden lasinsiruna. Kiva että valvoin koko edellisen yön tehden itse laatikoita, kaloja ja jälkiruokia, koska loppupeleissä joulu pöydän kruunasi valmislaatikot! Tosi kiva.

Uuden vuoden episodi

Ensimmäisestä ruokaepisodista päästiin yli, kunnes tulee uusivuosi. Edelleen samaisen poikkeustilan vuoksi vietimme uutta vuotta avopuolisoni kanssa kahdestaan hotellissa rentoutuen. Tilasimme ruokaa ja löhöilimme pehmeissä hotelli lakanoissa. Olin pitkään himoinnut Liemen tacoja, jotka olin muutama viikko takaperin löytänyt. Jos ette ole muuten kyseisiä tacoja maistaneet, niin maistakaa. Liemen tacot on överi hyviä. Vaikka ne on hyviä, ei niitä ihan viikoittain viitsi tilailla, sillä ovat ne kuitenkin suhteellisen kalliita arkiruuaksi. Koska oli uusi vuosi ja spesiaali päivä, päätimme tilata kauan odottamaamme herkku ruokaa.

Vihdoin ruuan saavuttua nappasin tacon käteeni ja olin nostamassa tacoa suulleni. Samaan aikaan avopuolisoni vieressä laittaa verhoja kiinni ja käännyttyään minuun päin, hän tökkää hieman kädellään osuen minuun. Samalla sekunnilla juurihaukkaamanin taco lentää suoraan, minnekäs muualle, kun lattialle. En tiedä mikä siinä on, mutta sanotaan nyt niin että turhan usein on lähiaikoina ruokia noukittu maasta.

Pissatulehdus

Eräänä toisena päivänä kaveri valitteli akuuttia virtsatieinfektiota. Kaikki sen kokeneet tietävät kuinka epämiellyttävästä vaivasta on kysymys. Itse kehuskelin, ettei onnekseni kyseistä vaivaa ole ollut pitkään aikaan, siis monen moneen vuoteen, ellei sitten viimeksi teininä. Voittekin varmaan jo arvata mitä tapahtuu. Seuraavana aamuna herään lieviin virtatieinfektion oireisiin. Uskomatonta mutta totta. Tämä on hyvin kummallista, sillä mikään ei ole muuttunut ja olen ollut saman kumppaninkin kanssa jo vuosia. Noh, eikai siinä sitten. Ei olisi pitänyt kehuskella, koska selkeästi karma kostaa.

Lumisade

Tässä kohti aloin jo varomaan sanomisiani, sillä tuntu ettei sattumilla ole mitään rajaa. Olimme kuitenkin lomalla eräänä päivänä poikaystäväni kanssa läheisellä salilla treenaamassa. Salilla sattui olemaan tuttu juoksuvalmentaja, jonka kanssa olemme suunnitelleet harjoitus ohjelmaa tulevaa maratoniani ajatellen. Hän kysyi sopivaa ohjelman aloitusajankohtaa. Siihen tokaisin vaan, että aloitus sopii milloin tahansa, sillä tiet ovat kuivat, lenkkeily onnistuu ulkona, enkä usko, että luntakaan enää sataa. Samaisena iltana alkaa lumisade ja niin kuin huomaatte, lunta on ollut maassa jo useita päiviä.

Viisaudenhammas ja polvi

Kaiken lisäksi olen poistattanut kaikki neljä viisaudenhammastani kolmessa eri osassa. Kehuskelin kavereille, että vasta nyt viimeisin poisto meni mielestäni nappiin ja siitä jäi hyvä fiilis. Kuitenkin hetki tämän sanomisen jälkeen, ikeneni turposi hampaan poiston kohdalta. Ikävä turvonnut patti ikenissä ärsyttää syömistä ja hampaidenpesua. Nyt se on onnekseni jo lähtenyt laskuun, mutta kyllä siinä vähän jännitettiin vakavia ientulehduksia sun muita horror mahdollisuuksia. Lääkärit kun ovat varoitelleet mahdollisista leukaluun kuolioista aina poskiluun murtumaan ym.

Olemme myös avopuolisoni kanssa puhuneet hänen paini urastaan. Hän on valitellut koronan aiheuttamia muutoksia ja sitä kun kaikki kisat on ollut peruttu nyt yli vuoden ajan. Koitin kannustaa häntä ja sanoin että ainakin harjoittelu nyt onnistuu ja pahemminkin voisi olla, esimerkiksi joku loukkaantuminen. Ei olisi pitänyt tätäkään viatonta tsemppiä sanoa, sillä eilen hän soitti harjoitusleiriltä kuortaneelta, että polvi meni harjoitus matsissa paskaksi. Ei voi olla todellista… Tänään hän sitten tulee kotiin ja huomenna kuvauttamaan polvi. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, tämä on jo niin käsittämättömän uskomatonta ja jopa pelottavaa.

Olen monesti sanonut äänen tulvivista rahasalkuista ja lottovoitoista, mutta kumma kun niitä ei ole vielä näkynyt. Kannattaa kuitenkin varoa mitä sanoo, sillä näköjään nyt on joku kausi, kun kaikki sanomani tapahtuu, harmi vaan että toistaiseksi vain pahassa, eikä hyvässä.

Uskomatonta mutta totta!

-Kiira

Kuvat: @Lilinissila

Kun mitta alkaa täyttymään

Haluaisin sanoa, että ihanaa perjantaita ja viikonlopun alkua. Rehellisesti sanoen oma viikonloppuni alkoi ei-niin-ihanasti. Olin aamusta valmentamassa, josta suuntasin jälleen hammaslääkäriin. Mikäli et ole vielä lukenut kirjoitusta OPERAATIO SUU niin käy lukemassa, niin tiedät paremmin mistä puhun. Hammaslääkäri ei mennyt ihan toivotulla tavalla. Luulin kerran olevan toiseksi viimeinen ja olin henkisesti skarpannut, että maali näkyvissä, vaan turha toivo. Olen tänään ennättänyt jo parit itkutkin tuhertaa harmituksesta, ärsytyksestä ja vitutuksesta. Vaikka kuinka itse pyrkii tekemään kaiken hyvin, tuntuu ettei mikään riitä.

Operaatio suu vol.2

Operaatio suu siis tuottaa edelleen harmia ja jälleen sain kuulla uusista rei’istä hampaissani. Sen sijaan että tänään oltaisi aloitettu purentakiskojen valut, paikattiinkin reikiä. Joka kerta olen skarpannut hammaslääkäripenkissä maatessani, ilman puudutuksia, poran aiheuttamat hermo vihlaisut kehossani läpi kulkien, että nyt on vika kerta. On niin turhauttavaa ladata itsensä henkisesti kerta toisensa jälkeen kestämään kaikki tuo sama uudelleen ja uudelleen ja uudelleen, kerta toisensa jälkeen. Ei pelkästään se fyysinen kipu ja hammaslääkärikäyntien ahdistus, vaan se psyykkinen stressi siitä, mikä tämän kaiken aiheuttaa!

Mikä tämän kaiken aiheuttaa?

Väitän että elämäntapani on hyvät, eikä sen puolesta pitäisi olla ongelmia. En käytä juuri mitään lisäravinteita, ainakaan niin säännöllisesti, että se ongelmia aiheuttaisi. Käytän fluorillista hammaslääkärien suosittelemaa hammastahnaa. En juo usein alkoholia, limuja, energiajuomia tai muutoin syö sokeria usein. Pesen hampaat 2x päivässä ja käytän sekä hammaslankaa sekä hammastikkuja. Voisiko joku siis kertoa, että mitä tässä oikein tapahtuu ja miten tämä homma on räjähtänyt käsiin vasta nyt, sillä minulla ei tätä ennen ole ollut yhen yhtä reikää ja hammaslääkärin mukaan kiilteenikin on erittäin hyvä ja paksu? Koen väkisinkin huonommuutta rei’istä. Ällöttää ja surettaa. Mitä enemmän voin vielä tehdä?

Ei siinä vielä kaikki. Bonuksena sain kuulla, ettei purentakiskoja voidakaan tehdä, ennen kuin viimeinen viisaudenhammas on poistettu. Niin, multa on siis poistettu leikkaamalla 3, koska jostain syystä niitä ei saanut vain repimällä irti. Silloinen hammaskirurgi päätti, että jätetään tuo yksi nyt kuitenkin sinne vielä. Kiitti vaan sikana, nyt se sitten kostautuu ja joudun jälleen kokemaan samat kamalat puudutuspiikit ja operaatiot, sen sijaan että ne olisi tehty kerralla. Mulla on niistä kammo siksi, että viimeksi viisureiden leikkaus meni päin pyllyä, sain melkein paniikkikohtauksen, tikit ei sulanut ja en saanut viikkoon suuta kunnolla auki, koska tikit olivat niin syvällä poskilihaksessani. Jouduin siis varaamaan ajan tikkien poistoon. Siitä kertoessani hammaskirurgille hän tokaisi, ettei ollut hänen syynsä. Jep jep, minähän ne tikit itse ompelin suuhuni!

Voitte vaan siis kuvitella, etten hypi riemusta siitä, että edessä on jälleen vähintään 3x hammaslääkärikäyntiä. Eniten kuitenkin harmittaa se, ettei kukaan oikein tiedä mikä reikien aiheuttaja on. Koska mikään ei ole parempi stressin ja ahdistuksen purku kuin liikunta, suuntasin suoraan hammaslääkäristä salille, heh! Olin päättänyt tehdä kunnon jalkatreenin, koska se on intensiivisyydeltään juuri riittävän kamala poistamaan tai ainakin lieventämään ärsytystäni.

Liikunta parasta stressin purkua

Jalkatreeni starttasi kuitenkin hyvin ja olin yllättynyt kuinka hyvältä tuntui niinkin pitkän tauon jälkeen, kunnes pääsin maastavetoon. Tietenkin olin unohtanut vetoremmit toisen repun sisälle. Eihän se nyt isojuttu ollut, mutta saatatte tietää sen fiiliksen, kun kaikki ärsyttää ja pienetkin asiat kasvattavat otsalla olevaa tattia vieläkin enemmän. Kuitenkin tuttuni oli juuri salilla valmentamassa ja lainasi omia vetoremmejä treenini ajaksi. Tiettekö, musta se oli niin kivasti tehty, että mieli parani ihan vain tästä jo huomattavasti. Kiitos siis Sonja lainasta, et arvaakkaan kuinka piristit pienellä jutulla mun päivää!

Nyt yritän päästä tästä suu kriisistä yli ja tehdä vielä pari tuntia töitä ja sitten viikonlopun viettoon. Vaikka viikonloppu alkoi aika kurjasti, piristystä tuo myös se, että poikaystävä on takaisin kotona melkein kahden viikon leirillä olon jälkeen. Ehkä huomenna jo pirteemmällä meiningillä!

-kiira

Kuvat: Lilinissila

Terve vai sairas?

Olenko terve vai olenko sairas? Tämä kysymys herää mieleen aina säännöllisen epäsäännöllisesti. Erityisesti mietin asiaa silloin kun olen varaamassa aikaa erilaisiin julkisiin palveluihin, jossa kysytään terveystietoja. Viimeksi asia nousi mieleen eilen hammaslääkäriin soittaessani.

”Oletko terve?”

Kyllä!

”Onko sinulla pitkäaikaissairauksia?”

Kyllä!

”onko sinulla säännöllinen lääkitys?”

Kyllä!

”Eli et ole perusterve!”

Kyllä olen!

Tämä on tyypillinen keskustelu, johon olen tottunut. Koen olevani täysin terve ja omaavani vielä poikkeuksellisen hyvän vastustuskyvyn. Kop kop kop en sairasta juuri koskaan, mutta koska minulla on pitkäaikaissairaus, olen aina tuomittu sairaan leimaan otsassani.

Pitkäaikaissairaudesta ja säännöllisestä lääkityksestä huolimatta väitän, että olen paljon terveempi kuin joku, jolla ei ole pitkäaikaissairautta ja on statukseltaan terve. Olen vahva, vartaloni on toimintakykyinen, olen energinen ja voin arjessa hyvin. Pystyn suoriutumaan elämästäni ongelmitta ja vielä vähän paremminkin. Nukun öisin, syön terveellistä ruokaa säännöllisesti, käyn koulua ja toimin yrittäjänä. Kaikki on siis paremmin kuin hyvin!

On paljon terveitä, jotka sairastavat jatkuvasti. Sitten on meitä ”sairaita”, jotka eivät sairasta. Silti olemme yhteiskunnan mukaan tuomittuja sairaiksi!

Kaikki sympatia terveille pitkäaikaissairaille, jotka joutuvat kokemaan aina ristiriitaa omasta terveydentilasta ja statuksestaan. En tiedä teistä muista, mutta itse koen aina ärsytystä ja huonommuutta siitä, että otsassani on sairaan leima omasta päinvastaisesta kokemuksestani huolimatta. Ikään kuin subjektiivista kokemustani ei haluta huomioida tai sillä ei ole merkitystä. Ymmärrän kyllä, että tietyt lääkkeet tulee huomioida tietyissä toimenpiteissä ja sitä tulee kysyä. Kohdallani biologinen lääke vaikuttaa aina siten, että erilaisia toimenpiteitä tehdessä joudun ottamaan suoja-antibiootin käyttämäni lääkkeen vuoksi, joka vaikuttaa vastustuskykyyn alentavasti. Siitä huolimatta on turhauttavaa joka kerta muistaa olevansa yhteiskunnan silmissä sairas vaikkakin täysin terve.

On riittävän ärsyttävää ja masentavaa joutua ottamaan säännöllinen lääke ja piikittää itseään neulalla. Kahden viikon välein muista kyllä, etten ole täysin terve. Uskokaa pois! Se kuitenkin riittää minulle. Mahassa olevien neulanjälkien lisäksi en kaipaa muita muistutuksia muilta tahoilta. En kaipaa sairaan leimaa otsaani. Sairastan, mutta en ole sairas. Olen terve, vaikka minulla on säännöllinen lääkitys.

Määritteleekö säännöllinen lääkitys terveydentilan? Määritteleekö tietty diagnoosi terveydentilan? Mikäli näin on niin eikö kehitysvammainen voi olla terve? Onko astmaatikko sairas? Enkö minä voi olla ikinä terve? Missä menee terveen ja sairaan raja? Mitä minä olen, kun sairastan? Extra sairas? Entä kun tervehdyn, olenko silloinkin sairas? Tämän logiikan mukaan olisin siis sairas terveydentilaa katsomatta! Jotenkin se ei mene mielestäni yksi yhteen.

Näen että pitkäaikaissairas voi olla hyvinkin terve, esimerkiksi sairauden remissiovaiheissa, jossa lääkitys on vain toissijainen varatoimenpide. Näen ettemme tarvitse leimautumista jo sen lisäksi mikä meitä säännöllisesti muistuttaa sairaudesta. usein joutuu kokemaan erilaisuutta haluamattaan. Erilaisuutta ei tarvitse erikseen korostaa.

En pidä mustavalkoisesta joko-tai ajattelutavasta. Toisaalta ymmärrän, että kategorisoimista tarvitaan, sillä ilman sitä mikään ei olisi mitään. Siitä huolimatta voi olla asiallinen ja leimaamatta turhaan. Voi ainakin ottaa subjektiivisen kokemuksen huomioon ja näin kunnioittaa yksilöä ilman sen erityisyyden korostamista. Tapa tuoda asioita ilmi on se joka ratkaisee. Jos ei ole kokenut samaa, ei ehkä ymmärrä mistä puhun. Toivottavasti kuitenkin tämä herättää vähän ajattelemaan automaattista kategorisoimista ja mustavalkoisuutta.

Yllättävän paljon ulkopuoliset tahot korostavat erilaisuutta pyytämättä. Se lannistaa. Toisaalta olen siihen tottunut, mutta toisaalta miksi sitä pitäisi kokea ylipäätään? Itse koen olevani täysin terve, mutta jonkun toisen silmissä taas en. Kaikki on niin subjektiivista. On ikävä olla itsestä terve, mutta samaan aikaan muiden silmissä sairas.

Voin vain kuvitella miltä eri vähemmistöihin kuuluvista henkilöistä tuntuu, jossa yhteiskunta syrjii totutusta normista poikkeavia henkilöitä. Esimerkiksi näkövammaiset. Ei ravintoloissa ole näkövammaisille tarkoitettuja ruokalistoja. Jokainen kerta kun joutuu pyytää toiselta apua, joutuu väkisinkin kokemaan eritystarpeita ja erityisyyttä. Voin vain kuvitella kuinka seksuaalivähemmistöön kuuluva henkilö toivoo, että hänet nähtäisiin tasavertaisena ihmisenä ei vähemmistön jäsenenä.

Terveysaiheeseen palatakseni, Suomessa suurimmalla osalla 40-50 vuotiaista on pientä vaivaa tai säännöllistä lääkitystä. Tämän perusteella yli puolet suomalaisista olisi sairaita, jos lääkitys tai pitkäaikaissairaus määrittäisi terveydentilan. Ymmärrän että tauti on tauti ja sairaus on sairaus. Silti enemmän pitäisi oppia tarkastelemaan terveydentilaa kokonaisvaltaisesti, juurikin toimintakyvyn ja elämänlaadun kannalta, miten kukin kokee elämänsä. Eikö se olisi enemmän kuin hyvä?

Huomaan ihmisten suhtautumisen muuttuvan jonkin verran, kun he tietävät selkärankareuma diagnoosistani. Joskus tuntuu myös siltä että yhteiskunta luo minusta sairaan. Erityisyyden korostaminen korostaa väkisin myös erityisyyden tunnetta. Esimerkiksi jos yhteiskunta leimaa minut sairaaksi niin kai minun sitten täytyy olla sairas. Se luo hämmennystä. Mikä minä siis oikein olen, terve vai sairas? Mitä se taas tekee itsetunnolle ja miten se taas vaikuttaa kokonaisvaltaiseen elämään ja koettuun onnellisuuteen? Entä pystyvyyteen?

Paikoissa, joissa minua ei pidetä sairaana tai erityisyyttä korosteta, tunnen olevani diagnoosista huolimatta täysin terve. Onneksi arkeni on pääsääntöisesti sellaista. Välillä jopa unohdan ottaa lääkkeen, sillä koen olevani niin terve. Kaikilla näin ei ole. En puhu juuri sairaudestani, koska en halua korostaa sitä. Minä ja sairaus kuljemme yhdessä, mutta se ei määrittele minua. Toisaalta haluaisin puhua siitä enemmän, koska vertaistuki on korvaamatonta. Itse en sairauden alkuvaiheessa saanut vertaistukea, jota näin jälkeenpäin olisin ehkä kaivannut. Silti enemmin vaikenen kuin jaan asioita.

Joskus myös diagnosointi sairastuttaa. Fysioterapia harjoitteluissani olen törmännyt paljon ihmisiin, joilla on diagnosoitu jokin tietty asia, kuten välilevynpullistuma. Vaikka henkilö tulee täysin tästä riippumattomasta asiasta vastaanotolle, tieto välilevynpullistumasta vaikuttaa toimintakykyyn sitä heikentävästi. Ei uskalleta liikkua, ihan vain siksi että se on tiedossa. Ennaltaehkäistään pelon vuoksi jotain, mitä todellisuudessa vain sairastuttaa enemmän. Siksi enemmän tietoa ei välttämättä ole enemmän hyötyä, jos tästä aspektista katsotaan.

Vaikka itselläni tällaisia asioita herää mieleen vain satunnaisesti, jollekin se on valitettavasti arkipäivää. Näiden äärelle on itse kunkin hyvä välillä pysähtyä miettimään.

Kuvat: @laurakiuruphotography

-Kiira

Näistä asioista huomaa kun poikaystävä on poissa!

Sunnuntai on yksi mun viikon lemppari päivistä. Sunnuntai on sellainen että pyrin pyhittämään sen aina itselleni ja olemiselle arjen kiireiden vastapainoksi. Laitan yleensä kasvonaamion, juon vähintään kaksi kuppia kahvia rauhassa ja köllötän sohvalla katsoen jotain sarjaa. Tänäänkin olen ennättänyt katsoa jo kaksi jaksoa lukkojen takana espanjalaista vankilasarjaa. Sunnuntaisin käydään yleensä aina myös poikaystävän kanssa kävelyllä. Hän ei kuitenkaan nyt ole vielä kotona, joten ehkä ensi viikolla sitten yhdessä.

Poikaystäväni on ollut viikon pohjanmaalla leirillä ja siitä sainkin idean kirjoittaa sunnuntain kevyen hömppä postauksen ja jakaa yksinolon huomioita.

NÄISTÄ ASIOISTA HUOMAA KUN POIKAYSTÄVÄ EI OLE KOTONA:

Tavarat löytyvät oikeasti sieltä mistä ne kuuluvat! Musta on aivan käsittämätöntä että me ollaan asuttu saman katon alla ainakin jo 3 vuotta, mutta siitä huolimatta hän ei tiedä kaikkien tavaroiden ja juttujen sijaintia. Se tarkoittaa sitä että maljakko voi löytyä kattilakaapista tai poikaystävän sukkia mun laatikosta koska ”ne näytti niin pieniltä”. Kun itse siivoo ja järjestää niin ainakin tietää löytävänsä tavarat oikeista paikoista.

Vaatteita ei ole ympäri kämppää. En tiedä mikä siinä on ettei vaatteetkaan usein löydä omille paikoille vaan niitä voi olla tuolin selkänojalla, sängyn vieressä, parvekkeella ja ties missä. Sama on repuissa. On todennäköisempää että olohuoneessa on 3 reppua samaan aikaan kuin yksi. On pikkureppua, isoa reppua, painikama reppua ja ties mitä kassukkaa. Sen verran sanottakoon että tässä asiassa en itsekään ole sen parempi, koska mulla on myös koulureppua, valmennusreppua, kaupunkireppua ja kaupunkikassia. Taidetaan siis olla aikamoisia reppu/kassi ihmisiä! 😀

Vaatteista puheenollen, siitä tietää ettei poikaystävä ole kotona kun kylpyhuone ei haise ammoniakille. Kaikki hikisten lajien urheilijoiden puolisot voi varmaan samaistua että treenikamojen hiki, siinä on sitä jotain. Se ei edes muistuta hien hajua vaan jotain täysin nextillä levelillä olevaa pistävää, oksettavaa ja melkein tajunnan lamaannuttavaa hajua. Tätä hajua ei mitkään kuvailut pysty kertomaan. Olenkin sanonut että treenikamat on pestävä heti tai sitten laitettava suljettuun muovipussiin jos halutaan pysyä kotona hengissä.

Ruokaa ei ole. Ne jotka ovat seuranneet mua instagramissa storyn puolella, on todistanut mun eineskeittojen juhlaviikkoa. Vaikka teen paljon ruokaa, niin tekee myös poikaystävä. Kun toinen on poissa niin huomaan kyllä kuinka arki on haastavampaa. Poikaystävä tekee yleensä ruuan aamupäivällä omien aamutreenien jälkeen, jotta saan heti ruokaa kun tulen koulusta ennen omia iltavalmennuksia. Kun mä pääsen iltavalmennuksista, teen ruokaa jotta poikaystävä saa safkaa heti omien iltatreenien jälkeen. Tää toimii tosi hyvin aina jos molemmat on kotona. Kun ei ole niin Kiira syö eineskeittoja! Ei vaan. 😀

Yleisesti koti pysyy siistimpänä, mutta toisaalta roskat ei kulkeudu roskiin. Jostain syystä roskien vienti on mulle ylitsepääsemättömän vaikeaa ja yksin ollessa vitkuttelen sitä viimeiseen asti. Jopa niin pitkälle että roskiksen ovi ei mene kiinni ja sieltä voi nähdä jo ruokien kompostoituvan!

Kotona on hiljaista. Toisaalta ihanaa mutta toisaalta ei. Saan paremmin keskityttyä koulu- ja työhommiin kun toinen ei ole höpöttämässä ja kaipaamassa huomiota jatkuvasti. Oon super tehokas aina kun olen yksin. Toisaalta sitä jatkuvaa ja joskus myös vähän häiritsevää höpötystä kaipaa kun sitä ei ole. Nytkin kirjoitan hiiren hiljaisuudessa ja mietin mitä se toinen nyt höpöttelisi.

Pyykit on pesemättä. Meillä poikaystävä on aktiivisempi pyykkaamaan. Se johtuu varmasti osittain siitä että emme pyörtyisi ammoniakin hajuun, toisaalta myös siksi että hän on hitusen enemmän kotona kuin minä. Havahduin tällä viikolla siihen että viimeisiä alushousuja viedään ja mikäli en halua mennä seuraavana päivänä kouluun kommandona on pyykkiä pestävä!

Rahaa menee vähemmän. Me kumpikaan ei olla kauhean tarkka siitä miten ruokaostokset jaetaan taloudellisesti. Kummatkin ostaa silloin kun jotain puuttuu ja tarvitsee. Minä pärjään päivän eneiskeitolla ja kananmunilla, urheilijana poikaystäväni taas ei. Yhdessä tulee siis ostettua enemmän, puhumattakaan siitä jos yhdessä herkutellaan. Yksinoloviikot on siis hyviä kevennysviikkoja itselleni ravinnon näkökulmasta! 😀

Ravinnosta puheenollen, yksin ollessa syön enemmän kasvisruokaa ja kalaa. Poikaystäväni ei kauheasti pidä kalasta, joten sitä tulee yhdessä harvemmin syötyä.

Nukun huonommin tai vähemmän yksinollessa. Poikaystävä on meistä se joka patistaa nukkumaan. Nyt kun tätä automaattista komentoa ei tule, niin saatan valvoa aivan liian myöhään töitä tehden. Saan enemmän aikaan kyllä, mutta toisaalta itseni kannalta se ei ole niin hyvä. Hän siis tasapainottaa työn ja elämän välillä.

Nukkumisesta puheenollen, kotona on kylmä kun poikaystävä ei ole paikalla. Oikeasti ero on kuin yö ja päivä! En ikinä nuku vaatteet päällä, mutta kun poikaystävä on poissa niin päältäni saattaa löytyä pitkähihainen ja villasukat. Huomaa siis kuinka toinen ihminen tuo lämpöä kotiin.

Sellaisia havaintoja yksinolosta. Voitko samaistua?

Kuvat: @lilinissila

-Kiira

Näin järjestät ikimuistoiset juhlat ilman stressiä!

(Postauksen kuvat otettu kännykkäkameralla)

Synttäreitäni vietettiin tasan viikko sitten ja niin ikimuistoiset juhlat olivatkin, että vielä viikko myöhemmin muistelen juhlia hymyissä suin. Jaan teille vinkkejä miten järjestää ikimuistoiset juhlat ilman stressiä. Halusin kerrankin viettää stressittömät juhlat, joihin ei tarvinnut valmistautua viikkoja etukäteen. Vaikka rakastan juhlien suunnittelua ja järjestämistä, halusin tällä kertaa päästä mahdollisimman helpolla. Illan keskiössä olikin siis valmiiksi tilatut tarjoilut, hyvästä juomasta, ruuasta ja ennen kaikkea toistemme seurasta nauttiminen. Toivottavasti saat 30v juhlistani ideoita ja vinkkiä omiin tuleviin juhliin!

Juhlien järjestämisen TO DO lista:
  1. Päivän päättäminen
    • Mitä aikaisemmin sen parempi!
  2. Paikan päättäminen
    • Koti, ulkona, vuokratilassa, muualla?
  3. Kutsut
    • Kirjeitse, sähköisesti, suullisesti?
    • Vastaus päivä riittävissä ajoin
  4. Teema
    • värin, ohjelman, tarjoilun tai pukeutumisen suhteen!
    • Koristelu
  5. Tarjoilu
    • Tilataanko, tehdäänkö itse, nyyttärit?
    • Astiat: vuokraus, itseltä vai kertakäyttöiset?
  6. Juomat
  7. Aikataulutus
    • Hoida hyvissä ajoin niin vältät stressin!
    • Kuka hoitaa mitäkin ja mikä tulee mistäkin?
  8. Apujoukot
    • Riittääkö resurssit vai tarvitseeko palkata ulkopuolista apua, esimerkiksi tarjoilu, kuvaus tai siivousapua?
  9. Ohjelma
    • Musiikki/soittolistat
    • Puhe
    • Ohjelmaa
  10. Organisointi
    • Aikataulutus ja asiat konkreettisesti ylös
    • Juhlapäivälle selkeä aikataulutus ja toimintaohjeet itselle ja apureille.
Suunnittelu

Tärkeintä on lyödä päivämäärä lukkoon hyvissä ajoin. Tällöin mahdollisimman moni pääsee juhliin, sillä tärkeintä juhlissa on ystävät ja seura! Mitä aikaisemmin päätät päivän sen paremmin ihmiset pystyvät varautumaan. Kun päivä on lyöty lukkoon, seuraavaksi tärkein asia on paikan päättäminen. Yleisesti vaihtoehtoina on joko oma koti, ulkona tai sitten vuokratila. Oman kodin ongelmana itselläni muodostui rajallinen tila. Toiseksi juhlien sotkut jää itselle siivottavaksi ja se saattaa latistaa seuraavan päivän fiilistä. Oma koti on varma, helppo ja hyvä valinta. Toisaalta omassa kotona pystyy aina järjestämään juhlat.

Ulkona saa järjestetty ihania puutarhajuhlia puistossa tai sisäpihoilla. Oma siskoni järjesti omat 30v juhlat asuntonsa sisäpihalla ja vietimme siellä huikeat juhlat auringon paahtaessa. Ongelmana muodostuu vian suomen vaihtelevat säät. Koska ilmaa ei pysty ennustamaan reagointiaika on lyhyt ja tällöin osa läheisistäsi ei välttämättä pääse mukaan. Kolmantena on vuokratila. Hyvänä puolena on se että saat varattua tyylisesi paikan ja suurin siivoaminen tapahtuu usein tilan puolesta. Mielestäni ulkopuolinen tila tuo aina hieman spesiaalimpaa fiilistä ja siksi itsekin päädyin tähän. Ei ainakaan tarvinnut stressata ilmoista ja sain kutsuttua kaikki läheisimmät ystävät, sillä tilan koko ei rajoittanut kutsumisia. Tilan miinuksena on usein kuitenkin korkeat vuokrat.

Teema

Kun päivämäärä ja paikka on valittu tullaan teemaan. Itse pidän teemoista aina siihen asti kun teema ei vaadi osallistujilta suuria erikoisjärjestelyitä tai hankintoja. Itselläni ei kuitenkaan erityistä teemaa ollut muuta kuin mahdollisimman ihanat, stressittömän helpot ja mun näköiset juhlat.

Tarjoilu

Teeman jälkeen tullaan tarjoiluun. Tehdäkkö ruoat itse vaiko tilata tarjoilut? Yleisesti aina teen tarjoilut itse. Tällä kertaa en halunnut käyttää päiviä leipomiseen, saati herätä juhla-aamuna aikaisin väsyneenä valmistelemaan. Päätin siis tilata pizzoja. Pizza on varma valinta ja toimii aina. En tiedä ketään ketä ei pizzasta välittäisi, joten se oli helppo ratkaisu. Sen lisäksi ne eivät kärsi jos eivät ole kokoajan kylmässä ja maistuvat hyvältä myös jäähdyttyään. Mun mielestä kasa pizzalaatikoita oli myös hauskan näköinen rento elementti, vai mitä ootte mieltä?

Pizzoja tilasin kahta eri laatua: Margherita sekä Salami. Tilaamani pizzat olivat Ravintola pontuksesta ja täytyy sanoa että herkullisen maun lisäksi arvostin sitä että laatikot olivat yksinkertaisia ja ihanan luonnollisia ilman räikeitä logoja ja värejä. Juurikin siis mun tyylisiä. Jos sä haluat tilata pizzoja ja arvostat myös luonnollist lookkia ja visuaalisuutta niin suosittelen Pontusta. Erittäin hyvä palvelu ja yhteydenpito pizzojen tilausten suhteen. Pizzojen lisäksi tarjoilin nachoja salsan sekä creme fraichen kera. Nachot kulhoon & dipit pöydälle ja se on siinä. Simppeliä!

*Pizzat saatu yhteistyössä Pontuksen kanssa 

Myös jälkiruuan suhteen pidättäydyttiin sormiruokailussa. Kakun sijaan tein herkku platterin, josta löytyi suklaakuorrutteisia- ja vanilja creme donitseja, pikkumunkkeja, suklaata sekä minikorvapuusteja ja lakuja. Aterimia ei lautasia lukuun ottamatta tarvinnut hankkia kun kaikki syötiin sormin. Donitsit tilasin paria päivää ennen Lidlistä ja munkit taas Citymarketin Fazerin pisteeltä ja noudin ne juhla-aamuna. Ihanan helppoa!

Juomat

Juomien suhteen mulla oli selkeät sävelet: Oman näköistä ja omia lempparijuomia! Alkuun kippisteltiin tietenkin vaaleanpunaisella rose prosecolla. Pizzan ja nachojen kylkeen sopi täydellisesti Ginger Joe, jolla kippisteltiin toistamiseen. En ole oikein koskaan ollut hyvä juomaan siidereitä, lonkeroita tai oluita, mutta jos haluan jotain muuta kuin viiniä fiilistelläkseni juhlaa, niin valintani on silloin aina Ginger Joe.

Seurustelujuomana meillä oli tietenkin viiniä. Nautin alkoholia harvoin, mutta kun nautin se on yleensä aina viiniä. Itse olen punaisen ystävä, mutta juhlissani tarjolla oli molempia. Seurustelujuomana oli Australialaisen viinitalon Hardys Nottage Hill Flat Pet Shiraz sekä Sauvignon Blanc. Hilpeyttä herätti pullon muoto, sillä nämä uutuudet ovat litteitä viinipuolloja ja ne on valmistettu 100% kierrätetystä muovista. Arvostan viinien hyvän maun lisäksi vielä ekologisuutta ja kierrätyskulttuuria, jota kyseisten viinien tuotannossa on hyödynnetty. Kurkkaa lisää viineistä Viinilinnan sivulta!

*Viinit saatu yhteistyössä Viinilinna kanssa

Ei siinä vielä kaikki! Vaikka itse en ole shotti ihminen, tiesin että ystäväni ovat. Tein siis heille shotti nurkkauksen, johon olin ostanut teemaan sopivan väkevän: Inkiväärikoskenkorvan. Inkiväärikoskenkorva jatkoi samalla teemalla Ginger Joen kanssa, sillä inkivääri on myös minua. Shottinurkkaus oli kavereiden keskuudessa hitti ja sai kivasti toisilleen tuntemattomat ihmiset rentoutumaan.

Juhlapäivä

Juhlapäivä alkoi sillä, että fiilisteltiin muutaman ystäväni kanssa sushilounaan ääressä. Napattiin tavarat messiin ja mentiin taksilla juhlapaikalle. Juhlapaikaksi vuokrasin aivan mielettömän ihanan ja erilaisen tilan, joka sijaitsi loistavalla paikalla Helsingin ytimessä. Tilassa toimii normaalisti Acai bar ja se on sisustettu simppelisti mutta erilaisesti. Lattia oli maalattu vaalean roosan ja lilan väriseksi, katosta roikkui valopalloja, pöydät olivat valkoista laattaa ja tila tulvi valoa suurten lasiseinien ansiosta. Tila oli kahdessa kerroksessa, vaikkakin meillä käytössä vain toinen niistä. Alakertaan sai sopivasti vieraiden tavarat, joten juhlatila pysyi siistinä. Jos sinä tai sun tuttu etsii visuaalisesti erilaista ja ihanaa tilaa mihin tahansa tarkoitukseen, niin suosittelen kurkkaamaan Palms and berries ja ottamaan sinne yhteyttä. Tilaa vuokrataan siis myös muuhun käyttöön aukioloaikojen ulkopuolella.

*Tilasta saatu alennusta yhteistyönä

Juhlapaikalla meillä oli 45min aikaa laittaa tila ja tarjoilut minttiin ja sehän onnistui loistavasti selkeän toimintajaon myötä. Kerkesin viiniäkin jo maistamaan ennen vieraiden tulos kun niin hyvin aikataulutettu apujoukkojen kera! 🙂

Ohjelmat

Koska juhlapaikka oli itsessään niin näyttävä, koristeita ei muutamaa ilmapalloa lukuunottamatta tarvinnut. Hyödynsin tilan puitteita alkutervehdyksessä, jossa skumpan kilistelyn ohella esittelin vieraani tilan seinällä olevien isojen telkkareiden avulla. Olin kerännyt kaikista kuvan, joita vuorotellen heijastin näyttöihin muutamalla lauseella henkilöstä kertoen. Tällöin vieraat saivat käsitystä siitä, mistä kukin henkilö tai porukka on tullut elämääni ja pysty helpommin mennä tutustumaan uusiin ihmisiin. Esittelyiden jälkeen olin koonnut yhteiskuvia minusta yhdessä ystävieni kanssa. Kuvat pyörivät näytöllä koko illan ja päästiin muistelemaan yhteisiä reissuja ja juttuja kuvien myötä.

Kuvassa näkyy ihana Iidanmatkassa!

Kippistelyiden ja alkuesittelyiden jälkeen ohjelmana oli yksi suosikeistani eli syöminen! 😀 Iskettiin heti kiinni ruokaan. Pizzat pöydälle ja suuhun. Aika äkkiä herkulliset pizzat hupenivatkin ja siitä kiitos kuuluu Ravintola Pontukselle. Pizzojen kylkeen napattiin juomaa Girgerj Joeta & inkiväärishottia ja hengailtiin.

Yhtenä vapaana ohjelmamuotona olin rakentanut kuvaus cornerin. Tilassa oli sopiva nurkkaus johon olin vienyt kamerani ja tehnyt toiminta-ohjeet tauluun kehystettynä. Tarkoituksena oli jättää vapaamuotoisia tervehdyksiä illan mittaan vitseistä, tansseihin tai mitä ikinä keksikin. Tämä toimi ikään kuin vieraskirjana. Mun täytyy myöntää että tätä postausta kirjoittaessani en ole vieläkään ennättänyt katsomaan mitä kaikkea videoilta löytyy. Olen kuitenkin kuullut että villiä menoa tiedossa, joten jään vielä hetkeksi jännittelemään ja katson ne rauhassa ajan kanssa. Kiva muisto itselleni juhlista ja vieraistani!

Yhtenä ohjelmanumerona oli ”kuka tuntee” parhaiten kisa. Olin ennakkoon tehnyt kasan väittämiä tyylillä ”kumpaa näistä olen tehnyt: 1 näytellyt kesäteatterissa vai 2 laulanut kuorossa?”. Kaikki olivat siis seisten ja kääntyivät oikealle vastatakseen ensimmäisen vaihtoehdon ja kääntyivät vasempaan jos vastasivat vaihtoehdon 2. Kun vastasi väärin piti ottaa hörppyä ja kun vastasi oikein piti ottaa hörppyä ja aina jos vastasi väärin tippui pelistä ja oikein vastanneet jatkoivat kisaa. Kysymykset olin luonut siten, ettei kenelläkään erityisesti ollut ennakkoasemaa. Tämä toimii loistavasti isolla porukalla eikä vaadi kysymyksiä enempää erityisjärjestelyitä!

Illan mittaan otettiin vielä yksi ”juomapeli”. Ennen baariin lähtöä pistettiin Stigin ryyppy biisi soimaan ja kulautettiin hörpyt Ginger Joesta aina kun laulussa sanottiin ”ryyppy” tai ”huikka”. tarpeeksi simppeliä kaikille muistettavaksi! 😀

Yllätys

Koska ystävät antavat minulle niin paljon ja olin super kiitollinen kun niin moni halusi tulla paikalle yhteiskunnallisesta tilanteesta huolimatta, halusin antaa vastineeksi myös jotain heille. Kärsin itse todella pahoista krapuloista ja siitä on muodostunut jo ihan yleinen vitsi. Halusin siis helpottaa ystävieni jälkeistä juhlimista kokoamalla heille DAGEN EFTER- yllätyksen. Pussi sisälsi ihania luonnonmukaisia ja luomu yllätyksiä yhteistyössä yhteistyökumppaneideni kanssa. Oheen olin myös kirjoittanut käyttö ohjeet parhaimman lopputuloksen takaamiseksi. Ohjeet ja tuotteet olivat seuraavanlaiset:

Dagen efter- selviytymispakkaus

rakas ystävä! Toivottavasti olet onnekkaampi kuin minä, etkä kärsi juhlinnan jälkeisistä oloista. Mikäli kuitenkin et kuulu tähän onnekkaaseen ihmisryhmään niin tässä sinulle selviytymispakkaus. SUOSITUS: Noudata annettuja ohjeita ja seuraa järjestystä kohti selviytymistä.

Tuote 1 – Foodin kookosvesi. Ensiavun ehdoton ykkönen! Kulauta tämä kurkusta alas kun kärsit akuutista nesteenpuutostilasta, mahdollisen hikoiluttavan kesä- tai tanssintäyteisen illan jälkeen. SUOSITUS: Suositellaan nautittavaksi heti herättyä jääkylmänä!

Tuote 2 – Älä säikähdä kun katsot peiliin. Bybin luonnonmukainen kasvojenkuorinta kirkastaa kasvosi. Allatoniini, omena ja papaijaentsyymikuorivat ja uudistavat kasvojesi ihoa. Rohtosalkoruusunjuuri taas parantaa ihosävyä ja vähentää punakkuutta. Jojobahelmet poistavat kuollutta ihosolukkoa jättäen ihon raikkaaksi ja kirkkaaksi. SUOSITUS: Hiero nokare voidetta käsiin yhdessä veden kanssa muodostaaksesi maitomaisen koostumuksen. Hiero kasvoille pyörivin liikkein ja huuhtele pois lämpimällä vedellä.

Tuote 3 – Vaikka edellinen tuote on mahtava, valitettavasti ihmeisiin se ei kuitenkaan kykene. Enne kuin luovut toivosta koita vielä kohtaa kolme: 100% Pure kollageenin tuotantoa lisäävä kasvonaamio. Gingsen-juuret ovat täynnä kasviravinteita, jotka auttavat ihon vahvistuksessa ja kiinteytymisessä. SUOSITUS: Avaa pakkaus leikkaamalla yksi sivuista auki. Varo ettei neste valu ulos pakkauksesta. Liu’uta naamio varovasti pois pakkauksesta ja varo ettei se repeä. Asetu selinmaate ja aseta naamio puhtaille kasvoilllesi. Anna vaikuttaa 15-20min. Mitä kauemmin naamio on, sitä ohuemmaksi hydrogeelinaamio muuttuu nesteen imeytyessä ihollesi. Hiero kevyesti iholle jäävä kosteus ilman kasvojen huuhtelemista.

Tuote 4 – Woobamboo hammasharja & Ecodentan valkaiseva hammastahna. Nyt kun kasvot on elvytetty on aika harjata pahat henget pois suusta. Ecodentan hiilihammastahnalla harjaat pahimmat punaviini värjäymät suusta ja saat jälleen kirkkaan hymyn kasvoille. Jos ei vielä hymyilytä niin ainakin on kirkkaat hampaat. Hymy tulee toivottavasti viimeistään kohdan 7 jälkeen. SUOSITUS: harjaa hampaat aamuin illoin tai kunnes pahat henget ovat poistuneet.

Tuote 5 – Barebells Peanut Core patukka katabolian ennaltaehkäisyyn! Jos edellisen illan tanssahtelu tuntuu jaloissa niin ota Barebellsin proteiinipatukka! Näin korjaat mahdollisesti muodostuneet lihasvauriot. Mikäli et tanssinut niin ota silti. varmuudeksi, sillä se jos jokin on paha että lihaksia lähtee! 😉

Tuote 6 – Foodin luonnon oma karkkipussi. KÄYTTÖ: Akuuttiin herkkuhimoon ilman erillisiä morkkiksia!

Vinkki 7 – Akuutissa hätätilanteessa jos muisti on pätkinyt, tavaroita hukkunut tai haluat vertaistukea, ota yhteyttä numeroon (tässä oli numeroni). SUOSITUS: Viestillä tavoittaa varmemmin kuin puhelimitse, sillä en takaa omista oloistani dagen efter- selviytymispaukkauksesta huolimatta.

Tsemppiä selviytymiseen ja kiitos eilisistä juhlista. Ihana kun olit mukana, puss! <3

*Selviytymispakkauksen tuotteet saatu yhteistyönä House Of Organic, Foodin sekä Barebells!

Miten korona oli huomioitu juhlissa?

Laitoin kaikille vielä juhlien aamuna viestiä etteivät epäröi jäädä kotiin jos on yhtään mitään koronaan tai muuhun viittaavia oireita. Lisäksi juhlatilassa oli kokoajan ovi auki ja mahdollisuus myös ulkona oleiluun, johon oli laitettu muutama pöytä ja tuoleja. Lisäksi olin kehystänyt muistutukset käsipesun ja desin käytöstä. Muutoinkin käsidesiä ja käsidesiliinoja oli kauttaaltaan.

Ruokiin laitoin ottimet ja jätin karkit ym. pienet näperrettävät pois sekä suklaat olivat paperillisia. Jatkopaikaksi olin ajatellut ulkoterassia, johon tosin ei sitten kuitenkaan yhteistuumin päädytty. Suurimman osan kanssa ollaan iho kontaktissa muutoinkin viikoittain, esimerkiksi opintojen myötä, joten suhteellisen rennosti asiat menivät omalla painollaan. Jokainen teki päätöksiä omien valintojen mukaisesti ja se oli erittäin fine!

Ilta sujui kaikin puolin täydellisesti ja muistelen näitä juhlia vielä varmasti pitkään.

Toivottavasti sait vinkkiä ja ideoita omiin juhliin! 🙂

Ps. Iso kiitos vielä kaikki ihanat yhteistyökumppanini Viinilinna, Ravintola Pontus, Palms & Berries, House of organic, Foodin ja Barebells. Olette kultaa kun lähditte mukaan tekemään juhlistani täydelliset. Kiitos! <3

Kiira

Maailman tyhmin tapa!

Olen huomannut teidän viesteistä päätellen että tykkäätte kun jaan myös henkilökohtaisia juttuja itsestäni, aina treenivinkkien ja muiden juttujen ohella. Havahduin jälleen eilen maailman typerimpään tapaani ja ajattelin nyt jakaa jotain ”henkilökohtaista” ja ei niin järkevää juttua itsestäni heh!

Huomaan usein säästeleväni hyviä ja kivoja juttuja ja sitten huomaankin että ne on mennyt vanhaksi, pilalle tai pieneksi, riippuen asiasta. Joskus hemmottelen itseäni ostamalla esimerkiksi tuoreita vadelmia, joita en usein niiden kalliin hinnan vuoksi osta. Se että saisin ne suuhun saakka onkin sitten toinen asia. Odotan aina täydellistä tilannetta tai ruokaa tai milloin mitäkin hetkeä, jotta voin syödä vadelmat. Esimerkiksi puuron päällä ne eivät pääse oikeuksiinsa, vaan ehdottomasti kruunatakseen herkkuelämyksen pitää olla jugurttia ja granolaa. Mutta kun sitä granolaa ei ole enkä sitä saa nyt tehtyä, vadelmien syönti siirtyy. Pian huomaankin että ne on jo homeessa ja joudun heittämään ne roskiin. Siis niin IDIOOTTIMAISTA!

Valitettavasti tämä ei koske vain ruokaa. Huomaan tekeväni tätä ihan arkistenkin asioiden suhteen.

Itselläni on paljon treenivaatteita, mutta on kuitenkin ne tietyt täydelliset kappaleet, jotka istuvat kuin unelma. Sitten on niitä hyviä käyttisvaatteita. Mutta koska ne on käyttis, ne on aina käytettyinä pesukorissa likaisina, sillä en pysty päivittäin pyykkäämään. On myös ihan hyviä vaatteita, joissa ongelma ei ole juuri tuotteessa vaan esimerkiksi siinä, että leikattu pesulappu kutittaa/hiertää tai sitten olkaimet ovat liian paksut ja painavat epäkäslihaksia tai ovat pesussa kutistuneet ja turhan napakat. Noh.. Koska käyttisvaatteet on käytetty niin loogista olisi käyttää niitä parhaimpia ja täydellisesti istuvia vaatteita, koska nehän on sentään mukavat päällä. Mutta ei!

Jollain logiikalla huomaan käyväni sisäistä keskustelua siitä, kuinka hyvät vaatteet tulee ehdottomasti säästää siltä varalta JOS jotain tärkeää sattuisi tulemaan. Koska jos jotain tulee, niin pitäähän parhaimmat olla käyttövalmiudessa. Tällä logiikalla siis niitä vaatteita jotka olisi kaikkein mukavimpia ja parhaimpia ei tule juuri koskaan käytettyä. Todettakoon että tähän hetkiseen elämääni mennessä, sitä tärkeää THE hetkeä jossa parhaimpia vaatteita olisi tarvittu, on tullut vastaan 0 kertaa. Aina jos jotain tulee, niin tiedän siitä kyllä etukäteen, mutta silti!

Nyt kun kirjoitan tätä tuntuu niin typerältä kertoa tästä. Toisaalta typerältä tuntuu myös silloin kun heitän kalliilla ostettua ruokaa homeisena roskiin, olen ottamassa uutta vaatetta käyttöön joka ei sitten vuoden kaapissa olon jälkeen enää mahdu päälleni tai kun ostamani tuote on mennyt vanhaksi. Joka kerta tietysti vakuutan itselleni että tämä kyseinen kerta sai olla se viimeinen. Ei voi kun ihmetellä itseään ja omia tyhmiä tapoja.

Että sellaista täällä. Kiva että on kivoja ja hyödyllisiä juttuja, mutta kivempaa olisi tietenkin jos niitä raaskisi hyödyntää ja lopettaa jossittelu.

-Kiira

Tunteidenpurkaus & raastava suhde!

Nukuin huonosti ja liian vähän! Heräsin ennen kuutta ja ajattelin oksentaa kaikki mielen päällä olevat asiat ja keskittyä loppupäivän muihin, piristävämpiin asioihin. Lupaan sen mutta ennen sitä:

Reilun viikon työstressi tuskailun jälkeen aivot on käynyt jatkuvalla kierroksilla keksien uusia tapoja selviytyä ja tienata fyysinen valmentamisen sijaan. Aika on kulunut räpeltäessä tekniikan kanssa ja keksiessä tapoja valmentaa. On informoitu yksilöitä ja ryhmiä vaikka samalla kaikki muu kasaantuu ylimääräisten säädön takia päälle. Aika joka olisi pitänyt käyttää opiskelun tuomiin miljooniin ja opettajien yli laajoihin etätehtäviin.

On monia asioita joita en ymmärrä. En ymmärrä eikö opettajat ole kommunikoineet keskenään oppitehtävien laajuuksista, puhumattakaan määristä. Palautuspäivämäärien paukkuessa päivätkin kivasti pyöristyy, kun tekemistä on jatkuvalla syötöllä. En ymmärrä miksei luentoa voida pitää etänä? Onhan se helpompi lähettää valmis materiaali ja heittää laaja tehtävä perään, kun opetella skypen, zoomin, youtuben tai jonkun muun striimi palvelun käyttö.

En myöskään ymmärrä ihmisiä jotka suhtautuvat välinpitämättömästi yhteiskunnassa vallitsevaan korona tilanteeseen. Luuletteko tosiaan että ihmisoikeuksiin kajottaisiin ihan hepposin perustein? Luuletteko että rajat laitettaan kiinni huvikseen tai että sinä olet juuri se poikkeus jota tämä tilanne ei koske? Ärsyttää kun itse pyrkii tehdä parhaansa jotta kaikki säätö loppuisi ja kaikki palaisi mahdollisimman pian normaaliksi, niin muut porskuttavat saleilla ja tupaten täynnä olevissa leikkipuistossa, puhumattakaan turvaväleistä.

Nyt ei ole ok hengailla kavereiden kanssa, nyt ei ole sopivahetki hengailla kahviloissa tai missään muualla kuin kotona. Jos päätät mennä ulos tee se mieluiten yksin tai samassa talossa asuvan henkilön kanssa. Tee se mieluiten silloin kun koko muu naapurusto ei ole ulkoilemassa. Vältä massoja vaikka niitä ei ylipäätään pitäisi edes missään olla. Ymmärrän että lapset tarvitsevat tekemistä ja ulkoilua, mutta vanhemmat haloo sen ei pitäisi olla futista koko korttelin kanssa, koska eivät lapset kykene turvaväleihin. Ja mikäli lapset eivät kykene turvaväleihin, tulisi ulkoilu tapahtua valvovan silmän alla. Ennen kaikkea sinä aikuinen, noudata suosituksia äläkä itse tule liian lähelle. On järkyttävää katsoa läheisellä kentällä kuinka lapsia on pelaamassa enemmän kuin ennen koronaa. En ymmärrä miten asian vakavuus ei ole saanut ihmisiä tekemään muutoksia ja käyttäytymään suositusten mukaisesti.

Sanon vaan mielipiteeni siitä, että jos kaikki ottaisivat koronan vakavasti niin todennäköisesti pandemia saataisi nopeammin kuriin. Itse valitsisin mielummin hetkellisen täys stopin kun jatkuvan puolikkailla valoilla menemisen. Käsittämätöntä miten ihminen on niin minä minä kuplassa ettei kykene ajattelemaan asioita isommassa kuvassa. Onko oikein että terveydenhuolto venyy yli rajojen ja me emme noudata käskyjä koska tuudittaudumme ajatukseen siitä, että emme kuulu riskiryhmään, olemme perusterveitä jolloin viruksen iskiessä oireet eivät välttämättä ole suuret yms. Ei, se ei ole oikein!

Tuntuu että olen kadottanut ymmärryksen ihmisiin. En ymmärrä ihmisten ajatuksenjuoksua. En ymmärrä miksi joudun lukemaan työpaikkani loppumisesta lehdestä. En ymmärrä miksei konkurssiin hakeutumisesta kerrota vaikka sähköpostitse ennen kuin se painetaan lehteen. Käsittämätöntä! Vaikka usein mulle sanotaan että keskity vain yhteen asiaan, niin täytyy sanoa että tällä hetkellä olen hyvin onnellinen siitä, että olen rakentanut elämäni monesta eri osa-alueesta. Jos rakentaa kaikki yhden kortin varaan voi menettää kaiken, mutta kun rakentaa moneen eri asiaan, menettää vain osan.

Näiden lisäksi en ole ollut täysin oma itseni sitten joulukuun 2019. Jouduin keskelle jotain niin tuttua, mutta samaan aikaan niin uutta, ahdistavaa ja surullista. Alitajuntaa kalvaa jatkuvasti ja vaikka kuinka yritän työntää ajatukset sivuun,  ne tunkeutuvat tajuntaani päivittäin! En voi ymmärtää miten raastava ihmissuhde voi olla. En ymmärrä miten samaa verta oleva ihminen voi muuttua niin etäiseksi ja välinpitämättömäksi. En ymmärrä miten itsepäisyys ja periaatteet voi olla jotain niin suurta, että ollaan valmiita hylkäämään kaikki muut ympäriltä ja hyökkäämään tarvittaessa vaikka vastaan. En ymmärrä miten omalle elämälleen voi sokaistua niin paljon ettei näe sen kuplan pidemmälle. Ei näe vai ei halua? Sitä en tosin tiedä. En ymmärrä miten aikuinen voi käyttäytyä näin. En voi ymmärtää miksi et välitä sen verran että tekisit jotain. En oikeasti ymmärrä!

Olen kyllästynyt jatkuvasti yrittämään ja taistelemaan. Olen kyllästynyt ajattelemaan. Olen kyllästynyt stressaamaan. Olen kyllästynyt käyttämään energiaa asiaan joka ei selvästi koskaan muutu. Olen kyllästynyt tarjoamaan apua, koska sitä et halua ottaa vastaan. Et halua vaikka ei oltaisi enää missään tekemisessä. Sinä ja sinun tunteesi ja periaatteet ovat kaiken yllä, sinun elämäsi! Ja samalla olen kyllästynyt tähän jatkuvaan ahdistukseen, mutten myöskään tiedä keinoa jolla päästä siitä eroon. Se ei ole kokoaikaista, mutta se on jokapäiväistä. Olen kyllästynyt toivomaan että rakkaus voittaisi kaiken muun, mutta välillä tätä uskoa horjutetaan ihan toden teolla. Tuntuu että todellisuudessa ei voi luottaa muuhun kun itseesi ja aina et edes siihenkään. Voiko tässä maailmassa luottaa mihinkään?

On todellakin rikkaus että saa ja pystyy kokea erilaisia tunteita. Mutta tässä hetkessä näitä tunteita en haluaisi kokea. Tunteita, joita ei pysty työntämään syrjään tai pääsemään pakoon.

Etkö näe että kaikki ympärilläsi kärsii? Siitä huolimatta et välitä. Sinä ja sinun periaatteet. Uskottelet asioita itsellesi ja elät omaa todellisuutta!

En selkeästi ole sen arvoinen että haluaisit minut elämääsi tai että haluaisit itse tehdä asialle jotain, ennen kun on liian myöhäistä. On vain opittava elämään kaiken tämän kanssa, vaikka se vaikealta tuntuu. Sydämeni pohjasta toivoisin kuitenkin että olisit osa elämääni kaikesta huolimatta.

-Kiira

Tapahtui viikonloppuna- YLLÄTYS!

Sunnuntai huomenta! Täällä ollaan posket kipeänä hymyilystä, sillä pelkkä ajatus tuo hymyn huulille. Mistä on kyse? Otetaan alkuun pieni alustus.

Poikaystäväni oli jälleen noin kaksi viikkoa ranskassa treenaamassa ranskan paini maajoukkueen kutsumana. Koska poissaoloa tulee usein leirien, kisojen ja milloin minkäkin syyn vuoksi, emmekä olleet hetkeen viettänyt laatuaikaa yhdessä, hän ilmoitti varanneensa meille leffaliput tulevaksi perjantaiksi. Perjantai sujui normaalisti. Aamu alkoi työharjoittelulla, siitä palaveriin ja siitä seuraavaksi treffaus poikaystäväni kanssa. Olin ilmoittanut että jään kaupungille suoraan välttääkseni remppaamista edestakaisin, joten kysyin itse jos mentäisi kuluttamaan aikaa siskolleni ennen leffan alkua. Ja sehän sopi!

Kaikki oli normaalisti kunnes avaan oven ja YLLÄTYS! Oven takana odottaa perhe ja muutama läheisin ystäväni. Seuraavaksi syntymäpäivä laulu raikaa ja alan ymmärtämään mistä on kyse: minulle on järjestetty yllätyssynttärit!

Kyynel siinä silmäkulmaan tuli kun ymmärsin että kaikki oli paikalla minua varten. Siskoni koti oli kauniina as always ja pöytä oli täynnä itsetehtyjä herkkuja. Teemana oli hampurilaissynttärit, joita me ei koskaan lapsena saatu. Hesburgerin tai McDonaldsin sijaan meillä oli astetta laadukkaammat, aikuisemmat burgeri bileet: itsetehdyt burgeri sämpylät, pihvit, ranskalaiset ja muut lisukkeet. Oli vuohenjuusto-punajuurihummus burgeria, bataattiranskalaisia ja lohkoperunoita. Lisukkeeksi etikkakurkkuja ja pikkelöityä punasipulia ym, NAM! Oli skumppaa ja punaviiniä burgereiden kanssa, unohtamatta makeita herkkuja.

Jälkkäriksi oli Gateaun mansikka-vaniljamoussekakku, Levainin rukiisia ruis-suklaa neliöitä, joissa oli päällä puolukka ganachea sekä portugalilaisia pasteis de nata leivoksia ja fudge karkkeja. Näiden herkkujen lisäksi oli ysärin lapsuuden hitti: pienet ja värikkäät neliökeksit, joiden päältä aina nuoltiin sokeri ja sitten syötiin keksi. Huvittavaa oli että juhlien pienimmät tekivät juuri samoin kun me tehtiin silloin lapsena keksejä syödessämme.

Ohjelmanumeroksi oli teetetty kuvia lapsuudesta aina tähän päivään, joita sitten ihasteltiin (ja kauhisteltiin). Kuvat sain juhlien jälkeen itselleni muistoksi. Sen lisäksi ohjelmaa arvostavana minulle oltiin tehty kahoot peli, jossa oli tietenkin kolmekymmentä kysymystä. Näiden lisäksi sain mielettömiä lahjoja, vaikka en ollut mitään erityisemmin edes toivonut.

Ystävät, sisko ja poikaystävä olivat hankkineet yön St George hotellista, johon olen pitkään halunnut mennä. Sen lisäksi toiselta siskolta perheineen sain mielettömän, alusta alkaen kahvoja ja yksityiskohtia myöten itsetehdyn veitsen. Vanhemmat ostavat design valoa, heti kun päätän minkä värisen artekin lampun haluan ostaa. Toisaalta ehkä olisi jo aika päättää, sillä ollaan asuttu asunnossa jo melkein kolme vuotta eikä meillä edelleenkään ole olohuoneessa lamppua! 😀 Ystävät olivat hankkineet vielä marimekon mini vaasin, joka on niin söppänä. Poikaystävältä sain myös urheilutopin ja itse ostin itselleni uuden iphonen.

Kaikkien näiden ihanien juttujen lisäksi sain kortteja liikuttavine teksteineen. Jos joku asia varttuessa muuttuu niin ainakin ajatusten ja sanojen merkittävyys. Ei ole mitään ihanampaa kun ajatus lahjan tai sanojen takan. Nuorena hyvä jos kortteja edes vilkaisi kun oltiin jo repimässä paketteja auki. Nyt kortteja haluaa lukea yhä uudelleen ja uudelleen ja arvostus itsetehtyjä, ajatuksella mietittyjä juttuja arvostaa yli kaiken. Päivän prinsessana kruunasi kummityttöni tekemä, vaaleanpunainen glittereillä koristettu kruunu. Myönnettäköön ettei päiväni prinsessana jäänyt vain tuohon yhteen päivään vaan kesti koko viikonlopun, heh!

Haluan sanoa ISON KIITOKSEN kaikille mun rakkaille, jotka järkkäsitte mulle tän mega yllätyksen. Olette mulle kaikki kaikessa! <3

Ps. Halusin jakaa fiilistelyä tästä ihanasta yllätyksestä teille kahdesta syystä: tallentaakseni tän ihana muiston blogiin, joka on mulle muiden kirjoitusten ohella ikään kuin päiväkirja. Toiseksi siksi, että joku voi saada tästä ideoita omiin juhliin tai tuleviin yllätyksiin.

-Kiira

Omat kompastuskivet elämässä- näin olen feilannut typeryyttäni!

Terkut kiireen keskeltä! Helmikuun kestänyt fysioterapian harjoittelujakso alkaa olla viimeisiä päiviä vaille taputeltu ja olo on tosi ristiriitainen. Tulen avaamaan harjoitteluasioita teille myöhemmin videon muodossa ja jaan sitten lisää fiiliksiä. Sitä ennen kuitenkin päätin kirjoittaa teille mun omista kompastuskivistä elämässä. Muun muassa näin olen feilannut typeryyttäni:

Nesteenpoistajat ja rytmihäiriöt

Kärsin noin parikymppisenä usein rytmihäiriöistä. Sydän usein tykytti jo pienimmästä ja sydämen epämääräiset muljahtelut oli ennemminkin normi kuin poikkeus. En aina edes jaksanut kiinnittää huomiota rinnassa olevaan epämääräiseen tunteeseen, sillä kaikkeen tottuu aikanaan. Nuorempana kävin myös huomattavasti enemmän ulkona, johon kuului myös alkoholin käyttö. Krapulat olivat jotain niin kauheeta että kävellessä piti pysyä kumarassa ettei sydän olisi jyskyttänyt tajua kankaalle. Okei saatoin hieman liioitella, mutta en kuitenkaan ihan kauheasti.

En osaa sanoa varmaksi, mutta epäilen niiden ainakin suurimmalta osin johtuneen käyttämistäni nesteenpoistajista. Näin jälkeenpäin ääneen sanottuna kuulostaa pöyristyttävältä kuinka typerä olin tuolloin. Fitness oli tuolloin nouseva trendi, joita monet ihailivat. Tuolloin moni käytti nesteenpoistajia, joita pinnalla olevat fitnesskissat mainostivat hyväksi laihdutuskeinoksi. Olen siis itsekin ollut mainoksen uhri ja sokeana käyttänyt niitä erilaisista oireista huolimatta. Näin jälkeen päin en ihmettele yhtään sydämen jatkuvaa jyskytystä krapulan kuivattaneen kehon, kahvin, kovan treenaamisen ja nesteenpoistajien yhdistelmää. VOI APUA! Suoraan sanottuna nolottaa sanoa tämä ääneen, vielä näin kymmenenkin vuoden jälkeen.

Vähäinen uni ja koulussa nukahtelu

En ole koskaan ollut mikään paras nukkuja. Ongelmani on nukahtamisen vaikeus sekä öiset heräilyt useita kertoja, milloin mistäkin syystä. Liian vähäinen uni yhdistettynä koulunkäyntiin ja osa-aikaiseen työhöni ei ollut paras yhdistelmä. Lukiossa muistan saaneeni kerran opettajalta taulusienestä päähäni, kun hän yritti saada minua tunnilla hereille. Toisaalta se taisi olla matikantunti, joten lieneekö myös sillä vaikutusta nukkumiseeni. 

Muutoinkin nukahtelin milloin mihinkin paikkaan ja monet koulukaverini jaksavat edelleenkin kuittailla minulle kahdesta asiasta: Bepanthenin käytöstä ja torkuistani tunneilla. Koulussa oli pakko ottaa tirsat, jotta jaksaisi lukion jälkeen mennä vielä töihin. Tiedätte ehkä tunteen kun olet nukkunut huonosti ja sydän tykyttää väsymyksestä. Otetaan siihen vielä yllä oleva kombo niin voitte ehkä kuvitella etten tosiaan kauheasti liioitellut kokemistani rytmihäiriöistä. Luojan kiitos mitään vakavaa ei tietääkseni ole käynyt ja voin hyvin. Jos näin jälkiviisaana saisin tehdä asiat toisin, niin panostaisin todellakin nukkumiseen ja arjessa jaksamiseen, niin kuin tänä päivänä teen. Silloin se ei tuntunut niin tärkeältä!

Myytit ja huono ravinto

Uskokaa pois, myös minä olen oppinut monet asiat kantapään kautta. Se onkin yksi syy miksi rakastan nykyistä työtäni valmentajana ja pyrin auttamaan ja jakamaan tietoa, jotta muiden ei tarvitsisi oppia vaikeimman kautta. Joka tapauksessa meillä on aina syöty kotiruokaa, emmekä ole saaneet pillimehuja tai muita teollisia juttuja. Meillä oli karkkipäivä ja harvoin koulussakaan lähdin salaa kauppaan ostamaan herkkuja, niin kuin monet muut tuolloin tekivät. Siitä huolimatta syömiseni oli epäsäännöllistä, enkä ikinä ole ollut mitenkään kauhean laiha ja myös tiedostin sen.

Olin juuri se joka uskoo sokeasti sen mitä lehdessä sanottiin. Silloin vielä kyti monta myyttiä, jotka tänä päivänä on kumottu jo useaan kertaan. Silloin kohistiin iltasyömisestä ja siitä kuinka kello kuuden jälkeen tulisi välttää syömistä. Lihomisen pelossa tietenkin noudatin tätä. Näin jälkeen päin taas tiedon ja ymmärryksen lisäännyttyä, uskon iltasyömättömyyteni olevan yksi syy öisiin heräilemisiini. Itse asiassa tänä päivänä edelleenkin pidän huolta siitä, etten mene illalla nälkäisenä tai edes vähänkään nälkäisenä nukkumaan, sillä muutoin huomaan herääväni herkemmin. Riittävä ravinto tuo aivoihin unipainetta ja näin luo paremmat edellytyksen nukahtamiseen ja unessa pysymiseen. Uneni on parantunut moninkertaisesti noihin aikoihin verrattuna ja hyvä niin!

Treenaaminen

Myös minä olen luullut treenaavani kovaa, vaikka todellisuus on ollut jotain aivan muuta. Tuolloin en vielä tiennyt rajojani ja pysyttelin mukavuusalueella. Toki luulin treenaavani kovaa, mutta en kuitenkaan halunnut ottaa sitä riskiä, että en olisikaan saanut painoja ylös ja niiden kolahtaminen maahan olisi aiheuttanut huomion kiinnittymisen minuun. En ikinä ole ollut se joka ajattelee lihasten kasvavan liian isoilla painoilla, mutta en vain yksinkertaisesti ollut koetellut rajojani tarpeeksi. Vinkkinä tulevaisuuteen, mikäli et ole koetellut rajojasi, et pysty tietämään mihin kykenet. En kannata ääritreenaamista jatkuvalla syötöllä, mutta ilman äärirajojen tiedostamista et mitenkään tiedä resurssejasi ja tällöin tavoitteellinen treenaaminen on mahdotonta. Myös minä olen siis ollut salilla se nainen joka ottaa varman päälle ja pumppailee aivan liian kevyellä kuormalla.

Valmentajaurani alkutaival

Tässä kohti nostan kädet pystyyn ja myönnän tietämättömyyteni! Valmistuttuani liikuntaneuvojaksi sekä personal traineriksi olen antanut valmennusurani alussa ohjeita, joita en enää tänä päivänä antaisi. Vaikka alusta alkaen olen pystynyt perustelemaan sillä hetkellä valitsemani tekemiset ja käytännön, perusteluni on keskittynyt lähinnä mielipiteeseeni sekä kokemukseeni. Nykyään pyrin kokemuksen lisäksi ammentamaan taustalle myös tieteellistä  tämän päivän näyttöä. Voi kuinka autuaan tietämätön vasta valmistuneena olinkaan. Vaikka urheiluopistossa personal trainerin tutkinto on opetushallituksen hyväksymä ja usein laajempi kuin monet viikonloppu PT kurssit, niin siitä huolimatta alussa mentiin täysin fiiliksellä. Luulisi että mitä enemmän oppii sen helpommaksi tulee. Tähän sanon kuitenkin että ei, päinvastoin! Tieto lisää tuskaa ja mitä enemmän ymmärrät, sen enemmän ymmärrät kuinka pitkä matka on vielä edessä.

Lisäravinteet

Lisäravinteet oli jo buumissa jo kymmenisen vuotta sitten fitneksen noustessa pintaan ja Fitnesstukku teki tunnettavuuttaan suomen markkinoilla. Siihen aikaan joka ikisellä salikissalla ja markulla oli fitnestukusta tilatut treenilaturit, kreatiinit, bcaa:t ja vähintäänkin treenin jälkeinen proteiinijuoma. Pukuhuoneessa muistan kuulleeni erän naisen sanoneen kuinka hän tulee treenaamaan saadakseen juoda herkullisen makuisen proteiinisheikin treenin päätteeksi. Ihan pimeetä touhua se tohon aikaan oli ja uskallan väittää että 2/3 osa ei olisi tarvinnut yhen yhtä lisäravinnetta treenin tueksi, mutta koska se oli in niin silloin niin tehtiin.

Lisäravinteiden mainostaminen on yleisempää nykyään henkilö brändien ja valmennusten yhteydessä. Näin taustalla olevat firmat takovat rahaa henkilö tunnettavuuden kustannuksella, josta valmentaja saa provikat. Ei siinä sinänsä ole mitään väärää, mutta suurin osa on mielestäni täysin huuhaata. On vain muutama perusteltu lisäravinne, jotka nekin vain pääsääntöisesti kisaaville ja tavoitteellisesti treenaaville henkilöille. Itse pyrin saamaan kaiken mahdollisen ruuasta. Niihin aikoihin kun oli purkkia, purnukkaa, jauhoja ja kapseleita niin suolisto oli jatkuvasti huonossa kunnossa, milloin turvotuksen, ilmavaivojen, kivun, ripulin tai ummetuksen vuoksi. Toivottavasti sinä et sorru samaan virheeseen. Muista ettei lisäravinteet itsessään tee ihmeitä ja oikotietä onneen EI ole!

Nuoruuden kapina ja vastareaktio

Minulla on siis kaksi isosiskoa ja tulemme pieneltä paikkakunnalta Nurmijärveltä. Siellä kaikki tunti toisensa asukkaita ja opettajia myöten. En tiedä millä kierolla tuurilla minulla ja siskoillani oli samat opettajat ja luokanvalvojat aina ala-asteelta yläasteelle. Siskoni ovat selkeästi akateemisempia minuun verrattuna. He lukivat pitkää matikkaa ja kirjoittivat L arvoisia kirjoituksissa. Sain aina ja joka päivä kuulla opettajilta vertailua siskoihini: ”siskosikin olivat huippuja, miksi sinä et ole”, ”et ole yhtään kuin siskosi”, ”perheen mustalammas”, ”oletko oikeasti samasta perheestä” ynnä muuta vastaavaa. Tästä jos jostain syntyikin vastareaktio ja tarve tehdä päinvastoin kun minulle sanotaan.

Tämä ilmentyi erilaisin tempauksin. Muistan ala asteella ajatelleeni että kerta ne siskot on niin esimerkillisiä, niin minä sitten en varmaan ole ja viskaistiin luokkalaisten kanssa luokkamme nojatuoli talvella ulos ikkunasta ja laskimme sillä jääliukumäkeä. Muistan myös nylkeneeni luokan vitriinissä olleen täytetyn linnun sulat irti ja liimanneeni niitä luokkien ovien kahvoihin kaverini kanssa. Milloin laitettiin nastoja opettajan tuolille ja tehtiin ylimääräisiä kokeita kemian tunnilla. Onhan näitä kaikenlaisia typeryyksiä tehty, mutta aika hyvin olen kuitenkin välttynyt kaikesta kurjasta, kuten jälki istunnoista tai vanhemmille kiinni jäämisestä. Olisinko keskittynyt kouluun paremmin ilman jatkuvaa painetta ja siskoihini vertaamista? En tiedä. Sitä voi vaan arvuutella, mutta kaikesta huolimatta olen tyytyväinen tähän hetkeen ja siihen mikä minusta on kaikesta huolimatta tullut. Vastareaktiotarve korostuu edelleen ajoittain ja haluan olla eri mieltä kun muut, vaikka oikeasti en olisi. Se ärsyttää itseänikin aina välillä.

Pääsykokeet

Urheiluopiston jälkeen hain opiskelemaan fysioterapiaa. Muuten hyvä, mutta missasin pääsykoepäivän. Se oli totaalinen FAIL ja voin kertoa että kyllä ärsytti! Sanotaanko että muisti on asia, joka ei myöskään ole valttikorttini.

Noh, niin se ympyrä vain sulkeutuu ja kaikella on tarkoituksensa. Ehkä ei ollut minun aikani päästä opiskelemaan, sillä tässä sitä ollaan. Kertomassa kuulumisia fysioterapiaharjoittelun keskeltä sekä jakamassa näitä noloja epäonnistumisia. Kaverini aina sanoo että kaikki järjestyy ja siihen itsekin uskon. Oli sitten takana mitä tahansa kompastuskiviä, noloja tai typeriäkin juttuja. Älä anna menneiden juttujen määrittää liikaa tulevaa. Se mitä tapahtuu tässä ja nyt, on kiinni vain tästä hetkestä!

-Kiira

Miksi teen somea? Sosiaalisen median vaikutus elämääni!

Paljon puhutaan sosiaalisen median varjopuolista ja haitoista. Sosiaalinen media koukuttaa, kuluttaa elämästä aikaa, altistaa sinivalolle, aiheuttaa itsetunto-ongelmia tai jopa ruokkii narsismia ja pahimmassa tapauksessa myös fyysisiä kiputiloja tai kehon virheasentoja. Harvoin on hyvää ilman pahaa, niin myös sosiaalisen median kanssa. Sain kuitenkin idean avartaa aihetta sosiaalinen media ja miten se vaikuttaa omaan elämääni, kun tuttuni kysy miksi teen somea?

Miksi siis teen sisältöä sosiaalisen median kanaviin?

Ensisijaisesti sosiaalinen media mahdollistaa nykyaikaisen vaikuttamisen. Sosiaalinen media tavoittaa ihmisiä, joita en ehkä muuten tavoittaisi. Se on nopeatempoista ja jollain tapaa helppoakin (verrattuna vaikka lehtiprinttiin). Itse toivon että pystyn omalla toiminnallani, asenteellani, treeni- ja ravintovinkeillä inspiroida ja motivoida muita terveellisempiin valintoihin. Terveys ja hyvinvointi on itselleni suuri intohimo ja haluaisin kannustaa kaikkia voimaan paremmin tietoisilla valinnoilla, sillä tiedän sen olevan mahdollista.

Tiedon jakaminen

Sosiaalisen media on hyvä väylä jakaa ja saada tietoa. Toki tietoa on paljon ja joskus onkin vaikea erotella turha ja haitallinen tieto hyvästä. Mielestäni kuitenkin viimeaikoina on korostettu vaikuttajien vastuuta ja sen osalta ollaan menossa parempaan suuntaan. Vaikka vaikuttajilla tulisi olla vastuu, kehotan myös kaikkia somen käyttäjiä opettelemaan kriittistä medianlukutaitoa. Joukossa on myös paljon hyvää ja itse nautinkin terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä tieteellisvivahteisista blogitekstien tuottamisesta. Milloin kirjoitan kakan koostumuksesta ja siitä mitä se kertoo ja milloin unen fysiologisista vaikutuksista meihin. Järkevä tieto on lähempänä meitä ja vielä helpommassa muodossa käsitellä kuin koskaan aikaisemmin. Sen lisäksi että pystyn välittää tietoa, myös minä saan ja imen paljon tietoa somesta. 

Ajatukset

Haluan omalla toiminnallani herätellä ihmisiä kehittämään ajattelua, peilaamaan omaa elämää ja toimintatapojaan ja kehittää itseään fyysisen lisäksi myös mentaalisesti. Haluan tsempata ja kannustaa ihmisiä löytämään asioista positiivisia puolia, koska kaikesta sellaista löytyy. Sosiaalinen media kehittää myös omaa ajatteluani asioita.

Aktiivisuus

Sosiaalinen media ja sisällöntuottaminen pitää mut aktiivisena. Sisällöntuottaminen vaatii myös multa valtavasti tiedon etsimistä ja se taas kehittää minua itseäni ihmisenä, valmentajana sekä tulevaisuuden fysioterapeuttina. Joskus myös tietynlaiset yhteistyöt, kuten reseptiyhteistyöt pakottavat kokeilemaan ja testaamaan uusia juttuja. Tällöin voi löytyä uusia mahtavia tuotteita, lemppari resepteistä puhumattakaan. Tässäkin suhteessa siis some pitää mut aktiivisena.  Kyllähän sen tietää jos vain makaa kotona, niin enne pitkään sitä ei saa mitään aikaiseksi. Mutta kun tekee, katsoo, seuraa, pohtii ja kokeilee niin pitää myös tietynlaista aktiivista virettä yllä. Kuulostaako hullulta?

Oppiminen

Mainitsinkin aikaisemmin tiedon jakamisen ja saamisen. Itse käsittelen blogissa aiheita, jotka minua kiinnostaisi lukea tai joita fysioterapian opinnoissamme parhaillaan on. Tämä on myös omien ajatusten ja tiedon prosessointia, sillä opin parhaiten puhumalla, kirjoittamalla tai selittämällä toiselle. Käytän siis omia kanaviani myös itseni opettamiseen!

Tunteiden purkua

Sosiaalisen median kanavat on mulle ikään kuin päiväkirjoja, joiden myötä mä myös jäsentelen asioita päässä ja purkaan ajatuksia. En tietenkään kaikkea mutta jonkin verran. Joskus myös asian ääneen sanominen tai jakaminen teille tekee siitä itselleni todellisempaa. 

Inspiraatio

Some on loistava inspiraation lähde, sillä sieltä löytyy kaikkea. Some on hyvä tapa motivoitua ja saada tietoa. Some tuo inspiraatiota milloin mihinkin asiaan. Joskus kun oikein väsyttää eikä jaksaisi lähteä treenaamaan, saatan katsoa treenivideoita. Tämä nostaa innostusta ja motivoi liikkumaan. On myös monen monta kertaa kun olen saanut ideoita ja inspiraatiota aamupala brunssille, omiin postauksiin tai vaikkapa lahjaideaan.

Sosiaalinen media mahdollistajana

Some mahdollistaa myös asioita, kuten yhteistöitä, verkostoitumisen, tienaamisen ja erilaisia työtehtäviä. Esimerkiksi mulla on 3 syytä tehdä kaupallisia yhteistöitä: tiedon jakaminen hyväksi havaituista tuotteista, verkostoituminen yritysten kanssa sekä raha! Tiedän että sitä ei ehkä saisi sanoa ääneen. Mulle kuitenkin rahalla on hemmetin isoa asia etenkin näin opiskelun ohella. Raha mahdollistaa sen, etten joudu tekemään niin paljon fyysistä valmennusta. Tämä taas vapauttaa multa aikaa ja se mihin mä aikaa tarvitsen on opiskelu.

Puhtaasti siis kaupalliset yhteistyöt mahdollistaa paremman keskittymisen opiskeluun. Tämän seikan lisäksi totta kai mä haluan jakaa tuote/palvelu vinkkejä sellaisista tuotteista jotka mä itse oikeasti koen hyviksi. Myös mä kysyn ja luotan helpommin johonkin tuotteeseen jos vaikka kaveri on sen hyväksi todennut. Ennen vinkkejä jaettiin suullisesti, nyt lisäksi myös somessa. Mä en näe siinä mitään ihmeellistä tai epäluotettavaa. Toki on myös paljon henkilöitä pelkkä raha edellä, mutta mun mielestä sellaiset henkilöt on aika helposti tunnistettavissa.

Vaikka en somea tuotteiden takia tee, en voi kieltää ettei tietyt saadut tuotteet, kuten urheiluvaatteet toisi mulle taloudellista säästöä. Parhaimmassa tapauksessa mulle menee 3 eri treenivaatesettiä päivässä ja se kertaa viidellä päivällä viikossa. Voit siis laskea että kyllä siinä muutaman jumppavaatteet tarvii olla ja nekin maksaa. Se että oon niistä kiitollinen ja säästää rahaa omasta kukkarosta EI kuitenkaan ole syy miksi somea teen. Jos tästä lähtökohdasta tekee somea niin se on musta täysin väärä.

Markkinointi

Sosiaaliset mediat mahdollistaa halvan, nopean ja laajan markkinoinnin. Etenkin näin pienyrittäjille, joilla ei välttämättä olisi taloudellisia resursseja televisio/lehti/radio ym. mainontaan. Mulle some on isoin ja käytännössä ainut markkinointikanava puskaradion lisäksi. Monet kokee sosiaalisen median markkinoinnin tyrkyksi tai ärsyttäväksi. Ilman sitä ei kuitenkaan olisi ehkä treeniryhmiäni, kymmenet ihmiset ei ehkä liikkuisi niin säännöllisesti ja voisi ehkä ihan niin hyvin. Kaikella on vaikutusta. Myös sillä miten hoidat työsi, miten kohtaat ihmisiä ja olet. Pelkkä oleminenkin on osittain itsensä edustamista eli markkinoimista. Markkinoiminen mahdollistaa tiettyihin asioihin, kuten töihin!

Kaverit, kommunikointi ja intohimo

Somea voi mun mielestä jollain tapaa vertaa ihmissuhteeseen: liiallisessa määrin tulee riippuvaiseksi, mutta kun sitä ei ole tai ei tee, niin huomaa kaipaavansa sitä! Parhaimmillaan somen välityksellä saa apua, tukea ja vuorovaikutusta ihmisiin myös sellaisina hetkinä kun muuten ei esimerkiksi saisi. Somesta saa paljon vinkkejä ja neuvoja joita esimerkiksi oma kaveri ei välttämättä osaisi antaa. Olen myös somen kautta tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut uusia kavereita.

Musta on puhtaasti kiva jakaa asioita joista oon intohimoinen ja jotka mua kiinnostaa ja ehkä joitain muitakin kiinnostaa. Some kautta voi keskustella saman intohimon omaavien kanssa ja jakaa ajatuksia myös esimerkiksi ulkomailla asuvien kanssa. Lisäksi some mahjdollistaa ulkomaalaisten tuttujen kanssa yhteydenpidon, jonka uskon olevan vähäisempää, mikäli sosiaalista mediaa ei olisi olemassa.

Loppuun vielä sanottakoon että koen olevani sosiaalinen luonteeltani, enkä siksi joudu tekemällä tehdä somea, enkä varmasti siihen väkisin pystyisikään. Puhun ja jaan ajatuksiani mielelläni. Teen ja koen paljon muutenkin, laitoin siitä someen tai en. En muutenkaan ole järin yksityinen tyyppi, joten tällaiset kanavat ja niiden tekeminen on mulle jossain määrin luonnollistakin. Suosittelen sinua kuitenkin seuraamaan kanavia, jotka antavat sinulle ottamisen sijaan. Kanavia, jotka tuovat sinulle hyvää fiilistä, motivoi, inspiroi tai muuten tuo elämääsi hyvää. Vältä kanavia, jotka aiheuttavat negatiivisia tunteita tai vahingollisia ajatuksia.

Välillä on enemmän kuin hyvä pysähtyä miettimään, miksi jotain tiettyä asiaa tekee ilman, että suorittaa vaan sokeasti laput silmillä. Yhdestä pienestä kysymyksestä tuli tässäkin tapauksessa blogi kirjoituksen kokoinen pohdinta sosiaalisen median vaikutuksesta minun elämääni. Tämä kysymys kuitenkin vahvisti entisestään sen, miksi haluan ja miksi teen sisältöä someen.

-Kiira